...

”ÄITINÄ, ISÄNÄ, KUMPPANINA”

by user

on
Category: Documents
6

views

Report

Comments

Transcript

”ÄITINÄ, ISÄNÄ, KUMPPANINA”
”ÄITINÄ, ISÄNÄ, KUMPPANINA”
Ohjelehtinen raskauden aikaisesta ja synnytyksen
jälkeisestä seksuaalisuudesta sekä synnytyksen
jälkeisestä raskaudenehkäisystä.
Suvi Kähäri
Emmi Pentinniemi
Anna Tikkanen
Opinnäytetyö
Tammikuu 2007
Sosiaali- ja terveysala
JYVÄSKYLÄ UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES
DESCRIPTION
Date
____15.1.2007_____
Author(s)
Type of Publication
KÄHÄRI, Suvi
PENTINNIEMI, Emmi
TIKKANEN, Anna
Bachelor´s Thesis
Pages
Language
41
Finnish
Confidential
Until_____________
Title
“AS MOTHER, FATHER AND PARTNER
A leaflet of sexuality during pregnancy and after delivery, and of contraception methods after
birth.
Degree Programme
Degree program of nursing, midwifery
Tutor(s)
MANNINEN, Helena
POHJOLAINEN, Maritta
Assigned by
Korpilahti-Muurame region of health, prenatal clinic of Korpilahti.
Abstract
Sexuality is an important part of life. Sexuality and relationship changes of parents have been
studied in recent years a lot. Studies have shown that families are especially interested in
relationship changes caused by the first child. The birth of the first child often causes a notable
crisis in relationships.
Contraception has invested in Finland a lot. The aim is to give families necessary information
and help them to choose the best alternative. However contraception of pregnancy does not
work as well as it should. Families are aware of the risks, but they do not use effective
contraception.
The purpose of the project was to produce a leaflet for families. The leaflet contains information
sexuality during pregnancy and after birth and contraception methods after delivery. The leaflet
is handed out at the prenatal clinic of Korpilahti, which is part of the Korpilahti-Muurame
region of health.
The aim of the project was to introduce the changes which pregnancy and childbirth bring to
relationships and sexuality. The aim was also to encourage parents to realize the meaning of
their relationship when the family’s size is changing.
Keywords
sexuality, pregnancy, relationship, parenthood, contraception
Miscellaneous
JYVÄSKYLÄN
AMMATTIKORKEAKOULU
KUVAILULEHTI
Päivämäärä
___15.1.2007______
Tekijä(t)
Julkaisun laji
KÄHÄRI, Suvi
PENTINNIEMI, Emmi
TIKKANEN, Anna
Opinnäytetyö
Sivumäärä
Julkaisun kieli
Suomi
Luottamuksellisuus
Salainen _____________saakka
Työn nimi
”ÄITINÄ, ISÄNÄ, KUMPPANINA”
Ohjelehtinen raskauden aikaisesta ja synnytyksen jälkeisestä seksuaalisuudesta sekä synnytyksen
jälkeisestä raskaudenehkäisystä.
Koulutusohjelma
Kätilötyön koulutusohjelma
Työn ohjaaja(t)
MANNINEN, Helena
POHJOLAINEN, Maritta
Toimeksiantaja(t)
Korpilahden-Muuramen terveydenhuollon kuntayhtymän Korpilahden yksikön äitiys- ja
perhesuunnitteluneuvola
Tiivistelmä
Seksuaalisuus on tärkeä osa parisuhdetta kaikissa elämäntilanteissa. Raskauden ja synnytyksen
vaikutuksia parisuhteeseen ja seksuaalisuuteen on tutkittu viime vuosina aikaisempaa enemmän.
Parit ovat etenkin kiinnostuneita ensimmäisen lapsen syntymisen vaikutuksista parisuhteeseen.
Ensimmäisen lapsen syntymä aiheuttaakin usein suuren kriisin parisuhteessa.
Synnytyksen jälkeiseen raskaudenehkäisyyn panostetaan Suomessa yhä enemmän. Perheille
halutaan antaa tietoa eri vaihtoehdoista. Kuitenkaan raskaudenehkäisy ei synnytyksen jälkeen
toimi vielä tarpeeksi hyvin. Raskaudenehkäisystä ei aina huolehdita, vaikka riskit tiedostetaankin.
Projektin tarkoituksena on tuottaa ohjelehtinen perheille raskauden aikaisesta ja synnytyksen
jälkeisestä seksuaalisuudesta sekä synnytyksen jälkeisestä raskaudenehkäisystä KorpilahdenMuuramen terveydenhuollon kuntayhtymän Korpilahden yksikön äitiys- ja
perhesuunnitteluneuvolan käyttöön.
Projektin tavoitteena on tuoda esille raskauden ja lapsen syntymän mukanaan tuomia muutoksia
parisuhteeseen ja seksuaalielämään. Tavoitteena on ohjelehtisen avulla tukea vanhempia
huomaamaan parisuhteen merkitys perhekoon muuttuessa.
Avainsanat (asiasanat)
seksuaalisuus, raskaudenehkäisy, parisuhde, vanhemmuus
Muut tiedot
1
SISÄLTÖ
1. JOHDANTO..................................................................................................3
2. SEKSUAALISUUS........................................................................................4
2.1 Mitä seksuaalisuus on?...........................................................................4
2.2 Naisen seksuaalisuus .............................................................................6
2.3 Miehen seksuaalisuus.............................................................................7
3. RASKAUDEN AIKAINEN SEKSUAALISUUS...............................................8
3.1 Raskaus..................................................................................................8
3.2 Raskauden ensimmäinen kolmannes .....................................................9
3.3 Raskauden toinen kolmannes...............................................................10
3.4 Raskauden viimeinen kolmannes .........................................................11
4. SYNNYTYKSEN JÄLKEINEN SEKSUAALISUUS .....................................12
4.1 Seksuaalinen halukkuus .......................................................................12
4.2 Seksuaalielämä synnytyksen jälkeen....................................................13
4.3 Synnytyksestä palautuminen ................................................................14
4.4 Imetys seksuaalisena kokemuksena.....................................................16
5. PARISUHDE JA VANHEMMUUS...............................................................17
5.1 Parisuhde..............................................................................................17
5.2 Vanhemmuus........................................................................................18
5.2.1 Äitiys...............................................................................................19
5.2.2 Isyys ...............................................................................................19
6. SYNNYTYKSEN JÄLKEINEN RASKAUDENEHKÄISY..............................21
6.1 Synnytyksen jälkeinen hedelmällisyys ..................................................21
6.2 Synnytyksen jälkeiset raskaudenehkäisymenetelmät ...........................22
7. KIRJALLINEN MATERIAALI ......................................................................25
7.1 Kirjallinen materiaali neuvonnan tukena ...............................................25
7.2 Kirjallisen materiaalin vaatimukset ........................................................26
7.3 Ulkoasu.................................................................................................27
8. PROJEKTIN KULKU ..................................................................................28
8.1 Projektin lähtökohdat ja kohderyhmä ....................................................28
8.2 Projektin tavoitteet, tarkoitus ja tuotos ..................................................28
8.3 Projektin suunnittelu..............................................................................29
8.4 Projektin toteutus ..................................................................................30
8.5 Projektin arviointi...................................................................................31
9. POHDINTA.................................................................................................33
2
LÄHTEET .......................................................................................................37
Liite 1: Yhteistyösopimus………………………………………………………….40
Liite 2: Ohjelehtinen
3
1. JOHDANTO
Seksuaalisuus on yksi parisuhteen suurimmista haasteista. Siitä puolisoilla on
yleensä myös suuret toiveet ja odotukset. Aina kuitenkaan parin seksuaaliset
halut ja toiveet eivät kohtaa. Raskaus ja synnytys tuovat mukanaan muutoksia
parisuhteen seksuaalielämään. (Cacciatore, Heinonen, Juvakka & Oulasmaa
2006, 97–98.) Raskaus ja synnytyksen jälkeinen aika ovat kriittistä aikaa parisuhteelle (Kätilötyö 2006, 551).
Naiset kuvaavat raskauden vähentävän seksuaalista halukkuutta ja aktiivisuutta. Seksuaalisuuden haluttomuuden taustalla voivat olla kehon muutokset
ja tuntemukset. Naiset sekä miehet pelkäävät yhdyntöjen vahingoittavan sikiötä. (Kätilötyö 2006, 550–551.) Korkalaisen & Siljamäen (1998) opinnäytetyön
mukaan äidit saavat raskaudenaikaista seksuaalineuvontaa terveydenhuollosta vähän. Eniten tietoa oli saatu lehdistä ja kirjoista. (Korkalainen & Siljamäki
1998, 42.)
Puoli vuotta ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen voidaan kokea ahdistavana aikana parisuhteessa. Seksuaalielämän ongelmat ovat tavallisia ja saattavat jatkua pitkäänkin. (Kätilötyö 2006, 551.) Sekä nainen että mies kaipaavat
molemmat hellyyttä ja läheisyyttä ilman painostusta yhdyntään (Junkkari &
Junkkari 2006, 172.). Ohvon & Puurusen (1999) opinnäytetyöstä käy ilmi, että
yli puolet tutkimukseen osallistuneista pareista oli saanut mielestään tarpeeksi
tietoa synnytyksen jälkeiseen seksuaalisuuteen ja parisuhteeseen liittyen.
Suurin osa tutkimukseen osallistuneista oli saanut tietoa seksuaalisuudesta ja
parisuhteesta kirjoista, televisiosta ja lehdistä. (Ohvo & Puurunen 1999, 41–
42.)
Neuvoloiden tehtävänä on huolehtia, että perheillä on riittävästi tietoa synnytyksen jälkeisestä raskaudenehkäisystä. Synnytyksen jälkitarkastuksessa tulee auttaa pareja valitsemaan heille sopiva ehkäisymenetelmä. (Perheentupa
2004.) Reinholmin (1999) mukaan naisvastaajista viidesosa ja miesvastaajista
lähes kolmasosa ilmoitti, että raskaudenehkäisy ei ole kunnossa. (Reinholm
1999, 29-31.)
4
Projektin tavoitteena on tuoda esille raskauden ja lapsen syntymän mukanaan
tuomia muutoksia parisuhteeseen ja seksuaalielämään. Tavoitteena on ohjelehtisen avulla tukea vanhempia huomaamaan parisuhteen merkitys vanhemmuuden mukanaan tuomien paineiden keskellä sekä herättää keskustelua tästä osittain vaikeasta ja arastakin aiheesta. Tavoitteena on projektin
kautta herättää keskustelua seksuaaliohjauksen tärkeydestä ja sen lisäämisestä neuvolakäynneillä sekä tukea neuvolatyöntekijöitä raskauden aikaisessa
ja synnytyksen jälkeisessä seksuaaliohjauksessa. Projektin tavoitteena on
lisätä omia valmiuksiamme ohjata perheitä parisuhteen ja seksuaalisuuden
osa-alueilla sekä saada varmuutta ja rohkeutta ottaa aihe puheeksi asiakkaiden kanssa.
Projektin tarkoituksena on tuottaa ohjelehtinen perheille raskauden aikaisesta
ja synnytyksen jälkeisestä seksuaalisuudesta sekä synnytyksen jälkeisestä
raskaudenehkäisystä Korpilahden- Muuramen terveydenhuollon kuntayhtymän Korpilahden yksikön äitiys- ja perhesuunnitteluneuvolan käyttöön. Ohjelehtisen tarkoituksena on selvittää naisessa raskauden ja synnytyksen myötä
tapahtuvia muutoksia sekä niiden vaikutuksia seksuaalisuuteen. Tarkoituksena on, että neuvolatyöntekijä käyttäisi ohjelehtistä asiakkaan ja perheen ohjauksen tukena.
2. SEKSUAALISUUS
2.1 Mitä seksuaalisuus on?
Seksuaalisuus on osa ihmisen persoonallisuutta, psyykkistä toimintaa sekä
miehenä tai naisena olemista. Sen merkitys ja tärkeys vaihtelevat eri elämäntilanteissa. (Rosenberg, Skott & Keränen 2000, 13-14.) Jokainen ihminen käsittää seksuaalisuutensa omalla tavallaan ja sen merkitys yksilölle vaihtelee
elämän eri vaiheissa. Ihminen tarvitsee riittävästi tietoa muodostaakseen kuvan seksuaalisuudesta. (Bildjuschkin & Malmberg 2000, 19.) Seksuaalisuus
muodostuu ihmisen saamista tiedoista sekä omista arvoista ja asenteista ja se
5
saa muun muassa vaikutteita ympäröivästä kulttuurista ja yhteisöstä (Hovatta
& Ojanlatva 1995, 7-9). Myös media ja kulloinkin valloilla olevat ilmiöt voivat
omalta osaltaan muokata ihmisen käsitystä seksuaalisuudestaan (Bildjuschkin
& Malmberg 2000, 20). Yleisesti seksuaalisuuden katsotaan kuuluvan kahden
ihmisen väliseen kanssakäymiseen. Se on osa vuorovaikutustapahtumaa,
joka perustuu molemminpuoliseen kunnioittamiseen ja turvallisuuden tunteeseen. Rakkaus on terveen ja hyvän seksuaalisuuden perusta, johon liittyy erotiikka monissa eri muodoissaan. (Hovatta & Ojanlatva 1995, 7-8.)
Yleinen käsitys seksuaalisuudesta on muuttunut kulttuurissamme viimeisten
vuosikymmenten saatossa. 1900 -luvun alkupuolella seksin vaaroista peloteltiin ja seksuaalisuudesta vaiettiin sivistyneistön parissa. (Rosenberg ym. 2000,
20.) Seksuaalisuutta esille tuoneet tuomittiin säädyttömiksi ja huonoiksi ihmisiksi. Seksuaalisuutta ei pidetty tyydytettävänä tarpeena vaan se oli olemassa
vain suvun jatkamista varten. Tuolloin kirkko oli vahva auktoriteetti, joka saneli
hyväksyttävän seksuaalisuuden ehdot. (Kontula 1995a, 78–81.) 1960- luvulta
lähtien seksuaalisuuden käsite on hiljalleen muuttunut sallitummaksi ja yhteiskunta suhtautuu siihen myönteisemmin. Nykyään siitä voidaan puhua avoimemmin ja seksuaaliset tarpeet ovat tarpeita muiden tarpeiden joukossa.(Bildjuschkin & Malmberg 2000, 20.)
Seksuaalisuutta voidaan määritellä monin eri tavoin. Parhaimmillaan seksuaalisuus on mielihyvää ja tyydytystä tuottava voimavara, joka liittyy ihmisen fyysiseen, psyykkiseen, sosiaaliseen ja henkiseen minään. Seksuaalisuus alkaa
kehittyä hedelmöittymisestä lähtien ja on osa ihmisen elämää aina kuolemaan
asti. Se ilmenee sanoina, tekoina, ajatuksina sekä toiveina ja on läsnä joka
hetkessä. Voidakseen hyödyntää seksuaalisuutta hyvinvointia lisäävänä voimana, ihmisellä tulisi olla oikeus päättää omasta seksuaalisuudestaan ja kokea se myönteisenä ja hyväksyttävänä asiana elämässään. (Bildjuschkin &
Malmberg 2000, 17–18.)
Hongkongissa vuonna 1999 pidetyssä kongressissa julkaistiin seksuaalioikeudet, jotka ovat osa ihmisoikeuksia. Ne antavat yksilöille vapauden ilmaista
ja toteuttaa seksuaalisuuttaan itse valitsemallaan tavalla ja omia arvojaan
noudattaen. Julistuksen mukaan kaikilla tulee olla mahdollisuus seksuaaliseen
6
itsemääräämisoikeuteen, yksityisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen riippumatta
rodusta, uskonnosta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai eriasteisesta vammaisuudesta. Jokaisella tulee olla myös oikeus seksuaalisten tunteiden ilmaisuun ja siitä saatavaan mielihyvään sekä vapaus raskaudenehkäisyyn. (Virtanen 2002, 15-17.)
Seksuaalisuus voidaan jakaa myös neljään eri ulottuvuuteen; psykologiseen,
sosiaaliseen, anatomiseen ja biologiseen. Psykologisessa ulottuvuudessa
suurin seksuaaliseen hyvinvointiin vaikuttava tekijä on oma ruumiinkuva, se
miten yksilö kokee itsensä naisena tai miehenä. (Virtanen 2002, 35,42.) Positiivinen ruumiinkuva omasta itsestä antaa hyvänolon tunteen, kun taas negatiivinen suhde omaan kehoon voi pahimmillaan johtaa vaikeisiin psykologisiin
sairauksiin, kuten anoreksiaan tai bulimiaan. Sosiaalinen ulottuvuus muodostuu kulttuurillisista ja sosiaalisista vaikutteista, jotka ohjaavat yksilön seksuaalista ajattelua ja käyttäytymistä. (Greenberg, Bruess & Haffner 2004, 6-7.)
Seksuaalisuuden anatominen ulottuvuus käsittää ihmisen ulkoiset ja sisäiset
sukupuolielimet sekä sekundääriset sukupuoliominaisuudet. Biologisessa ulottuvuudessa sukupuolisuutta että seksuaalisuutta käsitellään kromosomiston
kautta. (Virtanen 2002, 36,39.)
2.2 Naisen seksuaalisuus
Kautta aikojen naisen seksuaalisuutta on vähätelty tai pidetty jopa vaarallisena. Kristillisessä kirkossa varhaiset edustajat opettivat, että oli olemassa kahdenlaisia naisia, äitejä ja huoria. Äitien seksuaalisuus oli lapsien tekoa ja miehen tarpeita varten, kun taas huorien kiihkeän seksuaalisuuden katsottiin tuhoavan miesten sielun ja ruumiin. (Kitzinger 1984, 18.) Naisen seksuaalisten
tarpeiden ja toiveiden on katsottu täydentävän miehen seksuaalisia tarpeita ja
toiveita. Naista ei ole pidetty jo itsessään täysin seksuaalisena, äitiyttä on korostettu seksuaalisuuden korkeimpana päämääränä (ei esim. nautintoa) tai
seksuaalisuus on katsottu parisuhteen osatekijäksi. Seksuaalikulttuurissamme
on painotettu, että naisen seksuaalisuus ei ensisijaisesti ole häntä itseään,
vaan muita varten. (Ronkainen, Pohjolainen & Ruth 1994, 126.)
7
Naisen seksuaalisuus alkaa varhain. On havaittu, että vielä kohdussa oleva
sikiö alkaa erittää emättimen nesteitä ja vauvat voivat saada orgasmeja, esimerkiksi äidin rintaa imiessään. (Heusala 2001, 154.) Seksuaalisuus ulottuu
naisen koko elämään. Se ilmenee eri tavoin naisen eri kehitysvaiheissa; lapsuudessa, murrosiässä, kuukautiskierron eri vaiheissa sekä raskauden, synnytyksen ja vanhenemisen yhteydessä. (Eskola & Hytönen 2002, 111.)
Naisen seksuaalisuus muodostuu osin arvoista ja asenteista, siitä kuinka nainen kokee oman vartalonsa ja kuinka häneen suhtaudutaan (Kitzinger 1984,
9). Olennaista seksuaalisuudessa ovat tunteet, joita kokemukset herättävät,
identiteetti ihmisenä, ihmissuhteet ja ne tavat, millä nainen antaa ja vastaanottaa rakkautta (Eskola & Hytönen 2002, 111).
2.3 Miehen seksuaalisuus
Lapsuudessa koettu fyysinen läheisyys vanhempien, erityisesti äidin, kanssa
luo pohjan poikien seksuaalisille kokemuksille ja toimii mallina myös miehen
myöhemmissä seksuaalisuhteissa. Leimautuminen äitiin lapsuudessa helpottaa sitoutumista naissukupuoleen myöhemmällä iällä. (Kontula 1995a, 114.)
Miehen seksuaaliset halut ja tarpeet sekä niiden toteuttamisen välttämättömyys, ovat olleet itsestään selvyyksiä aikojen alusta lähtien. Miehen seksuaalisuudessa korostuu sukupuolisuuden merkitys, miehisyys, ja yhdyntäkeskeisyys. Selkeimpänä miehisyyden merkkinä pidetään kykeneväisyyttä sukupuoliyhdyntään. (Ronkainen ym. 1994, 133–134.) Yleisesti miehet käsittävät seksuaalisuutensa ja miehisyytensä peniksen koolla sekä yhdyntäaktiivisuudella
(Heusala 2003, 62–63). Miehisyyttä mitataan miehen anatomisilla ominaisuuksilla. Tosimiehellä katsotaan olevan suuret lihakset, voimakas karvoitus ja
kookas penis (Virtanen 2004, 22.) Oman miehisyyden hyväksymisessä tärkeä
asia on myönteinen suhtautuminen omaan penikseen. Mies tuntee itsensä
varmaksi sosiaalisissa tilanteissa naisten kanssa, kun hän on sinut peniksensä kanssa ja voi luottaa sen suorituskykyyn. Maskuliinisuus on yhteydessä
yhdyntäkyvykkyyteen, jossa potenssilla on merkittävä osuus. Vaikka erektio
8
onkin merkki miehen kyvystä ja halukkuudesta, se ei välttämättä suo mielenrauhaa, jos miehellä on epäilys peniksensä riittämättömyydestä. (Kontula
1995a, 116–117.)
Hyväilyt ja hellyys eivät ole perinteisesti näyttäytyneet miehisessä sukupuolikulttuurissa, sillä näiden on oletettu vähentävän miehen maskuliinisuutta
(Ronkainen ym. 1994, 135). Naisen tyydyttäminen on perinteisesti ollut miehen etuoikeus ja jopa velvollisuus. Tästä johtuen yhdynnässä ei enää riitä,
että mies kiihottuu, saa erektion ja laukeaa. Hänen olisi otettava kumppaninsa
huomioon ja tulisi pystyä pidättelemään laukeamistaan kunnes nainenkin saisi
tarvittavan tyydytyksen. Ellei tämä onnistu, voi mies tuntea itsensä epäonnistuneeksi ja riittämättömäksi miehenä (Kontula 1995a, 118, 130).
3. RASKAUDEN AIKAINEN SEKSUAALISUUS
3.1 Raskaus
Raskaudella (graviditeetti) tarkoitetaan aikaa, jolloin sikiö kehittyy naisen kohdussa. Raskaus katsotaan alkaneeksi munasolun hedelmöittymisestä, ja se
päättyy synnytykseen. Normaali raskaus kestää keskimäärin 280 vuorokautta
eli 40 viikkoa, mutta yksilöllinen vaihtelu on suurta. Raskaus katsotaan täysiaikaiseksi sen kestettyä vähintään 37 raskausviikkoa, aina raskausviikkoon 42
asti. (Sariola & Haukkamaa 2004, 317.)
Sikiön kasvun perusteella raskaus voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen eli trimesteriin. Ensimmäinen vaihe kestää viimeisten kuukautisten alkamisesta
raskausviikon 13 loppuun asti. Tämän vaiheen aikana hedelmöittynyt munasolu kiinnittyy kohdun seinämään ja sikiön elimet kehittyvät. Toinen vaihe
sijoittuu raskausviikoille 14.- 28. Sikiön sydänääniä voidaan kuunnella sikiöstetoskoopilla ja äiti alkaa tuntea sikiön liikkeitä. Kolmas vaihe kestää raskausviikosta 29 lapsen syntymään asti. (Eskola & Hytönen 2002, 117.)
9
Raskauden aikana naisen kehossa tapahtuu monenlaisia muutoksia, jotka
valmistavat tulevaa äitiä itse raskauteen, synnytykseen ja lapsen tuloon. Näillä
muutoksilla on osaltaan myös vaikutusta siihen, kuinka äiti kokee ja suhtautuu
omaan seksuaalisuutensa. Muutosten vaikutus on yksilöllistä ja jokainen tuntee ne omalla tavallaan. (Eskola & Hytönen 2002, 128-129.) Raskauden aikanakaan seksuaalisuutta ei voi erottaa muusta elämästä ja itsestään. Seksuaalisuus on kiinteä osa parisuhdetta ja tekee sen kokonaiseksi. (Pregnancy,
birth and parenthood 1996, 104-106.)
3.2 Raskauden ensimmäinen kolmannes
Raskauden ensimmäistä kolmannesta pidetään seksuaalisuuden kannalta
hiljaisena aikana. Seksuaalisessa halukkuudessa esiintyy kuitenkin suurta
yksilöllistä vaihtelua, koska osa naisista kokee olevansa elämänsä kunnossa
heti raskauden alettua. Raskauden alun fyysiset ja psyykkiset muutokset saattavat vaikuttaa seksuaalisuuteen. Väsymys, pahoinvointi, rintojen arkuus ja
mielialan muutokset ovat tavallisia alkuraskauden vaivoja. (Reinholm 1999,
51.)
Tyypillistä alkuraskaudelle on, että nainen kokee ristiriitaisia tuntemuksia. Toisaalta ollaan onnellisia alkaneesta raskaudesta, mutta koko elämään vaikuttava muutos pelottaa ja nainen voi toivoa, ettei olisikaan raskaana. Myös isä voi
kokea samanlaisia tuntemuksia. Nämä tunteet olisi tärkeää kohdata ja hyväksyä, jotta pystyisi rakentamaan positiivisen suhteen syntyvään lapseen. (Eskola & Hytönen 2002, 128-130.)
Alkuraskaudessa nainen tarvitsee yölevon lisäksi lepoa myös päivällä. Väsymys johtuu hormonaalisista muutoksista elimistössä. Toisaalta alkuraskaudessa voi esiintyä myös nukahtamisvaikeuksia. Äiti tuntee muutoksia rinnoissaan jo raskauden ensimmäisistä viikoista lähtien. Hormonien vaikutuksesta
naisen rinnat alkavat kasvaa. Rinnat saattavat tuntua aristavilta ja pingottuneilta. Raskauden myötä myös nännipihat tummuvat ja laajenevat. Maidon
esiastetta voi erittyä rinnoista jo ensimmäisen kolmanneksen aikana. (Eskola
10
& Hytönen 2002, 143-144, 156.) Kasvava kohtu aiheuttaa tihentynyttä virtsaamisen tarvetta jo alkuraskaudessa. Pahoinvointi alkuraskaudessa on tavallista. Pahoinvointi on pahimmillaan ensimmäisen kolmanneksen aikana ja häviää 12.–14. raskausviikon jälkeen. Pahoinvoinnin on oletettu johtuvan hCG:n
eli koriongonatropiinin erityksestä, mutta syytä ei varmasti tiedetä. (Sariola &
Haukkamaa 2004, 322-323.)
Osa naisista kokee, että heidän on helpompi heittäytyä seksuaalisten tunteidensa valtaan, kun ei ole enää raskaaksi tulemisen riskiä. Raskaaksi tulon
jälkeen ei ole enää huolta ehkäisystä eikä raskaaksi tulemisen yrittämisestä.
(Kitzinger 1984, 201.) Sikiön vahingoittamisen pelko vaikuttaa seksuaalielämään ja seksuaaliseen nautintoon (Reinholm 1999, 40). Jos takana on aikaisempi keskenmeno tai alkuraskaudessa on ollut verenvuotoa, pari voi olla pelokas ja pidättäytyä kaikesta seksuaalisesta toiminnasta. Yhdyntä koetaan
uhkana lapselle, vaikka ei olisi mitään syytä. Jos alkuraskaudessa neuvotaan
pidättäytymään yhdynnästä, se ei tarkoita että muut tavat nauttia seksuaalisuudesta olisi kiellettyjä. Pareille tulisi neuvoa muita tapoja ja kertoa, koska
yhdyntä on taas luvallista. (Kitzinger 1984, 199-200.)
3.3 Raskauden toinen kolmannes
Raskauden toiselle kolmannekselle on tyypillistä alkuraskauden epätasapainon tasaantuminen ja rauhallisuus, kun perhe vähitellen sitoutuu raskauteen.
Sikiön liikkeiden tunteminen 20 raskausviikon tienoilla tekee raskaudesta todellisen vanhemmille. Myös raskauden ulkoiset merkit tulevat näkyviin. Vanhemmat kiintyvät lapseen enemmän ja mieltävät sikiön olevan äidistä erillinen.
(Eskola & Hytönen 2002, 142, 243; Sariola & Haukkamaa 2004, 323.)
Raskauden toista kolmannesta pidetään yleisesti seksuaalisuuden kultaaikana. Seksuaalinen halukkuus saattaa jopa lisääntyä verrattuna aikaan ennen raskautta. Raskauden toisella kolmanneksella alkuraskauden epämukavuudet pahoinvointi ja väsymys ovat helpottaneet, rinnat ovat uhkeammat ja
emätin aikaisempaa verekkäämpi. Tällöin raskauteen on totuttu ja päästään
nauttimaan sen tuomista eduista epämukavuuden jälkeen. Molemmat voivat
11
häkeltyä naisen lisääntyneistä haluista. Nainen kokee olevansa todella naisellinen. Miehen kehut naisen kukoistavasta ulkonäöstä kohentavat mielialaa ja
itsetuntoa. (Reinholm 1999, 52.) Korkalaisen & Siljamäen (1998) mukaan
osalla raskaana olevista kuitenkin väsymys, mielialanvaihtelut ja seksuaalinen
haluttomuus vaikuttavat toisella kolmanneksellakin seksuaalielämään. Seksuaalisuus on kuitenkin muutakin kuin seksuaalista kanssakäymistä. Seksuaalisuus sisältää myös romantiikkaa, hellyyttä, läheisyyttä ja yhteistä hyvinvointia.
(Korkalainen & Siljamäki 1998, 31, 39.)
Yhdyntää raskauden aikana ei suositella, jos siitä on vahinkoa raskauden jatkumiselle (Eskola & Hytönen 2002, 157). Korkalaisen & Siljamäen (1998) mukaan yhdynnöistä pidättäytyminen oli raskaana olevien naisten mukaan vaikeaa, mutta toisaalta nautinnollinen vaihe. Pidättäytymisen aikana seksuaalisuus
löysi uusia tapoja osoittaa välittämistä kumppanille. Huomioiminen, hellyyden
osoittaminen sanoin ja teoin, hyväileminen ja läheisyys kertovat kumppanista
välittämisestä. (Korkalainen & Siljamäki 1998, 40.)
Itsetyydytys on keino tutustua omaan kehoonsa ja seksuaalisiin tuntemuksiinsa. Naisvastaajista 80 % piti itsetyydytystä itselleen tuttuna asiana. Heistä
kolmasosa ilmoitti tyydyttäneensä itseään eniten juuri raskausaikana. (Reinholm 1999, 16.)
3.4 Raskauden viimeinen kolmannes
Raskauden viimeiselle kolmanneksella parin ajatukset suuntautuvat edessä
olevaan synnytykseen. Synnytyksen odottamiseen liittyy kaikilla raskaana olevilla pientä jännitystä ja epätietoisuutta, joka on normaalia. Mahdolliset pelot ja
ahdistus saattavat nousta pintaan tässä vaiheessa. (Eskola & Hytönen 2002,
248; Sariola & Haukkamaa 2004, 323-324.)
Seksuaalisen halukkuuden oletetaan vähenevän viimeisen raskaus kolmanneksen aikana. Syynä pidetään fyysisen epämukavuuden ja kömpelyyden
lisääntymistä ja sikiön vahingoittamisen pelkoa. Mahan kasvaessa lisääntyy
naisen kaipuu hellyyteen ja läheisyyteen. (Reinholm 1999, 53). Kasvaessaan
12
kohtu voi aiheuttaa äidille epämiellyttäviä tuntemuksia. Närästystä ja ummetusta esiintyy etenkin loppuraskaudessa. Loppuraskaudessa turvotus voi olla
todella runsasta. Nivelsiteiden löystymisen aiheuttama kipu häpyliitoksessa
voi haitata normaalia elämää. (Sariola & Haukkamaa 2004, 322-323.)
Reinholmin tutkimuksen mukaan 75 % pareista muutti rakasteluasentoaan
raskauden takia (Reinholm 1999, 51). Loppuraskaudessa naisen selällään olo
voi johtaa nk. supiinisyndroomaan (kohdun painaessa laskimoa verenvirtaus
sydämeen heikkenee, äitiä alkaa pyörryttää ja sikiön syke heikkenee). Yhdyntä ja orgasmin kokeminen voivat aiheuttaa kohdun supistuksia. Siemennesteen prostaglandiinit vaikuttavat suoraan kohtulihakseen ja voivat aiheuttaa
supistuksia. Yhdynnän kohdunkaulan mekaaninen ärsytys ja rintojen hyväily
lisäävät oksitosiinihormonin eritystä. Oksitosiini on hormoni, joka aiheuttaa
supistuksia. (Eskola & Hytönen 2002, 158.) Ongelmattomassa raskaudessa ei
ole estettä rakastelulle ja orgasmeille, vaikka ne aiheuttaisivatkin supisteluja
(Reinholm 1999, 43).
4. SYNNYTYKSEN JÄLKEINEN SEKSUAALISUUS
4.1 Seksuaalinen halukkuus
Naisen kokemat fyysiset ja psyykkiset muutokset vaikuttavat seksuaalisuuteen. Yleensä naiset kuvaavat seksuaalisen halukkuutensa laskevan ja siten
myös puolisoiden välinen seksuaalinen toimintakin vähenee. (Kätilötyö 2006,
551.) Puolisot kokevat suuren mullistuksen lapsen syntyessä, joten parisuhde
tarvitsee aikaa muotoutua uudelleen. Usein yhteiselämän aloittaminen ei onnistukaan ilman jonkinasteisia ongelmia. (Junkkari & Junkkari 2006, 171-172.)
Vauvan syntymä sekoittaa perheen helposti. Vauva valvottaa ja arki ei enää
sujukaan, kuten ennen. Yhteinen aika, joka aiemmin oli itsestään selvyys, ei
olekaan niin helposti järjestettävissä. Toisen huomioiminen unohtuu ja omista
tunteistaan ei osata puhua avoimesti. (Cacciatore ym. 2006, 100.) Hormonit
vaikuttavat myös osaltaan imetyksen aikaiseen seksuaaliseen halukkuuteen.
13
Kohonnut testosteroni- ja prolaktiinitaso alentavat seksuaalista halukkuutta.
Alhainen estrogeenitaso taas aiheuttaa limakalvojen kuivumista. (Kätilötyö
2006, 551.)
Reinholmin (1999) tutkimuksen mukaan 85 % miehistä raportoi seksihalujensa
lisääntyneen tai pysyneen ennallaan synnytyksen jälkeen. Miehet kokivat synnyttäneen kumppaninsa olevan seksuaalisesti erittäin haluttava. Naisista 60 %
oli sitä mieltä, että heidän seksihalunsa ovat lisääntyneet tai pysyneet ennallaan. Osa naisista kuitenkin toivoi omien seksihalujensa lisääntymistä, jotta
parin yhteiset tarpeet kohtaisivat paremmin. (Reinholm 1999, 68-71.)
Miehen haluttomuus on aihe, josta puhutaan harvoin. Kuitenkin moni mies
tuntee haluttomuutta, kun lapset ovat pieniä. Työ ja perheen hoitaminen vie
kaiken ajan, jolloin aikaa itselleen on vaikea löytää. (Cacciatore ym. 2006,
103.)
4.2 Seksuaalielämä synnytyksen jälkeen
Ensimmäisen lapsen syntymä voi koetella parisuhdetta. Lapsivuodeaika ja
ensimmäinen puoli vuotta voivat tuntua ahdistavalta ajalta. Lapsi sitoo äitiä
enemmän kuin isää, ja isä voi tuntea itsensä ulkopuoliseksi. Useimmat parit
aloittavat seksuaalielämän ja yhdynnät 12 viikon kuluessa synnytyksestä, mutta seksuaaliongelmat ovat kuitenkin tavallisia. Ongelmien yleisyys vaihtelee
22 prosentista 86 prosenttiin. Ongelmien kesto voi olla jopa puoli vuotta. (Kätilötyö 2006, 551.)
Synnytyksen jälkeen usein parisuhteissa kärsitään molemminpuolisesta hellyyden kaipuusta. Kummallekin puolisolle tilanne on hämmentävä, kun vauva
vie kaiken huomion, äiti toipuu vielä synnytyksestä ja hormonaaliset muutokset ovat suuret. Kumpikaan ei uskalla tilanteessa hakea hellyyttä, kun pelätään toisen kokevan tämän seksiin painostamisena. Miehelle tämä tilanne on
usein vielä vaikeampi, koska hänen vaikea tunnustaa kaipaavansa hellyyttä.
Synnytyksen jälkeen tarvitaan kasvamista, jotta asioihin pystytään suhtautumaan uudella tavalla. Parisuhteessa tulee laajentaa käsitystään seksuaali-
14
suudesta. Tärkeää on löytää ei-genitaalinen rakastelu, joka tarkoittaa puolisoiden välistä lämpöä, arvostusta, kosketusta ja huomioimista sanoin ja
teoin. (Junkkari & Junkkari 2006, 171-174.) Omista toiveistaan puhuminen on
naiselle sekä miehelle vaikeaa, etenkin kun kyse on seksuaalisista toiveista
(Reinholm 1999, 80-81).
Kähkönen (2004) tutki opinnäytetyössään miesten kokemuksia sukupuolielämästä synnytyksen jälkeen. Tutkimuksen mukaan miehet kokivat sukupuolielämän synnytyksen jälkeen lähes yhtä tärkeäksi kuin ennen synnytystä.
Synnytyksellä ja sen aiheuttamilla muutoksilla on kuitenkin suuri merkitys
miehen sukupuolielämään. Miehen seksuaalisuus joutuu koetukselle, kun yhdynnät vähenevät ja sukupuolielämän aloittaminen synnytyksen jälkeen viivästyy. Eniten sukupuolielämään synnytyksen jälkeen olivat vaikuttaneet mm.
väsymys, ajanpuute, kivuliaan yhdynnän pelko ja kumppanin sukupuolielämää
kohtaan vähentynyt kiinnostus. (Kähkönen 2004, 50-52.)
Ohvon & Puurusen (1999) opinnäytetyön mukaan yhdyntöjen määrä vaikutti
siihen, miten hyväksi parisuhteen sukupuolielämä koettiin lapsen syntymän
jälkeen. Tutkimuksessa olleista pareista ne, joilla yhdyntöjen määrä oli vähentynyt, kokivat sukupuolielämän huonommaksi, kuin ne, joilla yhdyntöjen määrä
oli pysynyt ennallaan tai lisääntynyt. Kuitenkin tutkimuksen mukaan seksuaalisen kanssakäymisen merkitys parisuhteessa väheni lapsen syntymän jälkeen.
Osa vastaajista koki halailun, suukottelun ja hieronnan olevan myös seksuaalista kanssakäymistä. (Ohvo & Puurunen 1999, 40-41.)
4.3 Synnytyksestä palautuminen
Raskaus ja synnytys aiheuttavat naiselle suuria fyysisiä muutoksia (Reinholm
1999, 19). Synnytyksen jälkeen elimistö palautuu hitaasti raskaudesta ja synnytyksestä. Palautuminen on yksilöllistä. Raskaudesta ja synnytyksestä kokonaan palautuminen kestää noin vuoden. (Eskola & Hytönen 2002, 422.)
Synnytyksen jälkeen äidillä on jälkivuotoa noin 4-6 viikon ajan. Jälkivuodon
määrä ja laatu vaihtelee, ja sen kesto on yksilöllistä. Jälkivuoto voi olla ajoit-
15
tain verestävää vielä 3-4 viikkoa synnytyksestä. Jälkivuodon aikana yhdyntää
tulisi välttää lisääntyneen tulehdusriskin takia. (Eskola & Hytönen 2002, 427.)
Raskaus ja synnytys kuormittavat lantionpohjan lihaksia. Moni hedelmällisessä iässä oleva nainen liittää lantionpohjan lihaksiston ongelmat ja virtsankarkailun vaihdevuosi-ikään, eikä koe asiaa itselleen ajankohtaiseksi. (Reinholm
1999, 27-28.) Lantionpohjan lihaksiston kuntouttaminen kannattaa aloittaa
muutaman päivän kuluttua synnytyksestä. Kuntouttaminen vähentää ilman
karkailua ja mahdollisia virtsanpidätysongelmia. Ilman ja virtsan karkailu ovat
yleisiä, mutta tavallisesti ohimeneviä vaivoja synnytyksen jälkeen. (Kätilötyö
2006, 274.) Kuitenkin synnytyksessä tapahtuneista muutoksista ja vaurioista
toipuminen saattaa kestää jopa vuosia. Naisvastaajat, joiden nuorin lapsi oli
alle yksivuotias, olivat kokeneet emättimensä vähemmän tyydyttäväksi kuin
vastaajat, joiden lapsi oli jo yli yksivuotias. (Reinholm 1999, 71-73.)
Estrogeenin alhainen taso imetysaikana aiheuttaa vaihdevuosien kaltaisen
limakalvojen kuivumisen (Kätilötyö 2006, 551). Emättimen limakalvot ovat
herkät ja helposti rikkoutuvat. Limakalvot myös vuotavat herkemmin ja ovat
herkempiä tulehduksille. (Ylikorkala 2004, 496-497.). Liukastavan voiteen
käyttö helpottaa yhdyntöjen aloittamista synnytyksen jälkeen. Emättimen limakalvojen ohentumista ja surkastumista voi myös hoitaa paikallisesti käytettävällä estrogeenivoiteella turvallisesti imetysaikana. (Perheentupa 2004.) Reinholmin (1999) mukaan synnytyksen jälkeisen yhdynnän kivuliaisuudesta ei
puhuta tarpeeksi. Naisvastaajista 81 % kertoi yhdyntöjen olleen kivuliaita synnytyksen jälkeen. Vanhemmat toivoisivat myös enemmän tietoa raskauden ja
synnytyksen vaikutuksista lantionpohjan lihaksiin ja niiden harjoituksesta.
(Reinholm 1999, 22-25, 27-28.)
Keisarileikkauksella eli sektiolla hoidetaan keskimäärin 15 % kaikista synnytyksistä Suomessa. Erityisesti suunniteltujen keisarileikkausten määrä on
nousussa. (Eskola & Hytönen 2002, 336.) Sektion jälkeen seksuaalisen kanssakäymisen voi aloittaa, kun se tuntuu hyvältä. Aluksi voi olla hyvä suosia
asentoja, jotka eivät kohdista painetta arpeen. (Kitzinger 1984, 223; Pregnancy, birth and parenthood 1996, 238.)
16
4.4 Imetys seksuaalisena kokemuksena
Imetys on äidin ja lapsen välistä kanssakäymistä, henkilökohtaista ja ainutlaatuista. Imettäessä äiti on tiiviissä kontaktissa lapseen, niin henkisesti kuin fyysisesti. Intiimi läheisyys voi aluksi tuntua äidistä oudolta, sillä ovathan rinnat
aina olleet suuri osa hänen naisellisuuttaan. (Niemelä 2006, 89.) Tästä syystä
imettäminen voi joskus äidistä tuntua säädyttömältä tai jopa eläimelliseltä.
Joskus myös isät voivat mustasukkaisuuksissaan vastustaa imetystä vauvan
vallatessa rinnat omaan käyttöönsä. ( Spock & Parker 2003, 120.)
Naiselle imetys voi olla myös seksuaalinen kokemus. Se voi tuoda äidille mieleen seksuaalisia ajatuksia ja hän voi kokea seksuaalista mielihyvää. (Niemelä
2006, 89.) Osa naisista tuntee turhaan syyllisyyttä imetyksen aiheuttamista
tuntemuksista rinnoissa ja sukuelinten alueella, koska he ovat tottuneet tuntemaan näin kiihottuessaan. (Spock & Parker 2003, 121.) Toiset naiset kokevat imetyksen tuomat seksuaaliset tunteet myönteisesti, kun taas toiset pitävät
niitä ahdistavina ja epämiellyttävinä (Väisänen 2001, 92).
Imetyksen aikaansaama hormonien (prolaktiini, oksitosiini) eritys tuottaa äidille
hyvänolon tunnetta. Nämä hormonit rentouttavat äitiä ja lisäävät hänen herkkyyttään ja hoivaamiskykyään. (Eskola & Hytönen 2002, 429.) Usein äidit tuntevat valtavaa tyydytystä tietäessään, että voivat tarjota lapselleen imettäessään jotain ainutlaatuista, jota kukaan muu ei voi hänelle antaa. Äidin arvokkuuden- ja hyvänolontunne kasvaa hänen seuratessaan lapsen harrasta imemistä rinnallaan. (Spock & Parker 2003, 119-120.) Nämä hellyyden ja tyydytyksen tunteet vauva viestii takaisin äidilleen lisäten näin molemminpuolista
hyvää oloa (Pikkumäki 2005, 17).
17
5. PARISUHDE JA VANHEMMUUS
5.1 Parisuhde
Parisuhteen eli tunnesuhteen suurin päämäärä on antaa ja saada rakkautta.
Se on kahden ihmisen välinen haastava vuorovaikutussuhde, joka tarvitsee
paljon työtä toimiakseen. Parisuhde on toimiessaan tyydyttävä ja antoisa,
elämää rikastuttava ihmissuhde. Kahden ihmisen välisessä suhteessa on
olennaista omien ja toisen tarpeiden huomioiminen, läheisyys ja voimakkaat
tunteet ja se vaatii toimiakseen molemminpuolista ongelmanratkaisukykyä.
Suhteessa on aina kaksi osapuolta, ja ei riitä, että vain toinen toimii suhteen
puolesta, vaan yhdessä on pyrittävä samaan päämäärään. (Kiianmaa 2005,
12,23; Henkiseen hyvään oloon 2002, 160.)
Omaan käsitykseen parisuhteesta vaikuttaa lapsuudenkodista saatu malli.
Lapsuudessa koettu empatia, rakkaus, hyväksyntä ja turvallisuus vaikuttavat
kykyyn tuoda näitä omaan parisuhteeseen myöhemmällä iällä. Osapuolten
erilaiset lähtökohdat asettavat suhteelle vaativamman alun, jolloin rakennettavat yhteiset pelisäännöt muodostavat perustan suhteelle. (Henkiseen hyvään
oloon 2002, 160–161.) Yhteiset unelmat ja tulevaisuuden suunnitelmat ovat
vahvoja siteitä parisuhteeseen sitoutumisessa. Keskinäinen sitoutuminen ja
luottamus antaa rohkeutta kohdata vastoinkäymisiä sekä kestää tulevaisuuteen liittyvää epävarmuutta. (Porio 2005, 19.) Hyvä parisuhde ja perhe-elämä
muodostuvat kunnioituksen, luottamuksen ja anteeksi antamisen periaatteille.
Lisäksi tarvitaan turvallisuutta ja nöyryyttä, unohtamatta kuitenkaan osapuolten yksilöllisyyttä ja itsenäisyyttä. (Hämäläinen 2002, 15.) Rakkauteen kuuluu
erilaisuus, toistensa täydentäminen, ei samanlaisuus (Aukia 1999, 32).
Jokaisessa parisuhteessa tulee aikoja, jotka heiluttavat suhteen koossapitäviä
voimia. Puolisoiden väliset erimielisyydet syntyvät usein siitä, etteivät heidän
toiveensa ja tarpeensa kohtaa toisiaan. Onkin tärkeää, että kumppanit ovat
toisilleen avoimia ja pyrkivät keskustelemaan myös vaikeista asioista (Henkiseen hyvään oloon 2002, 162,167).
18
5.2 Vanhemmuus
Vanhemmuus on kerran alettuaan koko elämän läpi jatkuva kehitystapahtuma.
Se on inhimillistä kasvua ja edellyttää perheen sopeutumista lapsen mukanaan tuomiin arkielämän muutoksiin. Ensimmäisen lapsen odotus ja syntymä
tuovat konkreettisen muutoksen parin elämään, jolloin perhedynamiikassa
tapahtuu muutoksia. Ymmärtämällä puolison elämäntilannetta, tuntemuksia ja
näkemyksiä, parisuhteen hoitaminen on helpompaa. Kun naisesta tulee äiti ja
miehestä isä, kyseessä on perheen merkittävin kehityskriisi. Heidän tulee väljentää keskinäistä suhdettaan niin, että perheessä on tilaa uudelle tulokkaalle.
(Eskola & Hytönen 2002, 119-122.)
Lapsen syntymään liittyy aina paljon tunteita ja se merkitsee tuleville vanhemmille suurta elämänmuutosta. On luonnollista, että vanhemmuus tuo mukanaan vastuuta, huolia ja pelkoja sekä epävarmuutta omasta äitiydestä, isyydestä ja parisuhteen muutoksista. (Henkiseen hyvään oloon 2002, 86-87) Se
on myös aina mahdollisuus parantavaan kasvuun. Vanhemmuus antaa tilaisuuden siirtää jälkipolville omassa lapsuudessa koettua hyvää ja pyrkiä välttämään negatiivisten asioiden toistoa. (Löytöretki isyyteen 2001, 4) Ei ole
olemassa yhdenkaltaista vanhemmuutta. Äitiyteen ja isyyteen kasvaminen vie
aikaa, sitä on oikeus harjoitella ja näin löytää itselleen sopivin tapa toteuttaa
vanhemmuutta. Kenenkään ei tarvitse olla täydellinen, vaan riittää, että yrittää
parhaansa. (Juvakka 2000, 11.)
Parhaimmillaan raskaus lähentää kumppaneita toisiinsa, se on tärkeä muutosvaihe ja luo edellytykset tulevaan vanhemmuuteen. Toisaalta se voi olla
parille myös suuri koettelemus, jonka he kokevat hyvin eri tavoin. Tuleva isä
voi tuntea itsensä ulkopuoliseksi, jos äiti keskittyy vain itseensä ja kehossaan
raskauden myötä tapahtuviin muutoksiin. (Juvakka & Viljamaa 2002, 13–14.)
Se, miten nainen kykenee jakamaan raskauden tuntemuksia miehensä kanssa ja ottamaan hänet odotukseen mukaan on ratkaisevaa miehen isyyteen
kasvussa (Paavilainen 2003, 25).
Parisuhteesta tulee kolmiosuhde. Siinä jokaisella on omat tarpeensa, joiden
huomioiminen takaa onnistuneen yhteiselon. Vaikka vauvan tulo tuntuu täyttä-
19
vän sen hetkisen elämän täysin, olisi vanhempien siitä huolimatta hyvä muistaa, että äitiyden ja isyyden ohella he ovat myös kumppaneita toisilleen. Vanhemmuuden tulisi olla tasapainossa parisuhderoolien kanssa, toimiva parisuhde on koko perheen hyvinvoinnin perusta ja tärkeä tukipilari. (Juvakka
2000, 14–15.)
5.2.1 Äitiys
Äidiksi tulo on yksi naisen elämän merkittävimmistä käännekohdista (Juvakka
2000, 11). Heti hedelmöittymisestä lähtien äiti ja tuleva lapsi ovat yhtä. He
elävät symbioottisessa sekä fyysisessä suhteessa toistensa kanssa, äidin kehon mukautuminen raskauteen antaa sikiölle mahdollisuuden normaaliin kasvuun ja kehitykseen. Tuntiessaan lapsen liikkeet, raskaus konkretisoituu ja
äidin kiintymys lapseen lisääntyy. Äidiksi kasvaminen on alkanut. (Paavilainen
2003, 22.)
Lapsen saaminen kasaa naiselle paineita tulevasta äitiydestä. Äidin roolia pidetään naiselle itsestäänselvyytenä. Tästä huolimatta naisen tulee antaa itselleen aikaa löytää äitiys itsessään. Näin hänestä kehittyy äiti, jolla on kyky huolehtia ja rakastaa. Äitiys on ennen kaikkea mahdollisuus kasvuun. Siinä nainen voi löytää itsestään uusia ulottuvuuksia ja nähdä itsensä uudesta näkökulmasta. Hänellä on lupa olla onnellinen omasta äitiydestään, vaikka siihen
välillä luonnollisesti kuuluvatkin ristiriitatilanteet. (Juvakka 2000, 11,13.) Äidiksi
tuleminen muuttaa myös naisen suhdetta omaan äitiinsä. Heistä tulee samankaltaiset ja he voivat jakaa yhdessä äitiyden kokemuksen. (Väisänen 2001,
26.)
5.2.2 Isyys
Yhteiskunnan muuttumisen myötä isän rooli on kokenut voimakkaan myllerryksen, sillä nykypäivänä odotukset isyydestä meidän kulttuurissamme ovat
paljon korkeammalla. 2000-luvun isät elävätkin varsin erilaisessa maailmassa
kuin omat isänsä ja isoisänsä. Hyvää isää ei mitata enää tilipussin paksuudella, vaan hänen oletetaan osallistuvan lapsen hoitoon ja kasvatukseen tasaver-
20
taisena kumppaninsa kanssa. Mieheksi kasvaminen on elinikäinen projekti ja
isyys on tärkeä osa miehen kasvua ja kehitystä. Isäksi tulemisessa tapahtuu
paljon peruuttamatonta, vapaus vähenee ja vastuu kasvaa. Tämä voi herättää
miehessä monenlaisia tunteita, sekä onnen ja ylpeyden, että epävarmuuden
ja huolen. Voiko ikuisesta pikkupojasta tulla hyvä isä? (Juvakka & Viljamaa
2002, 9-10, 12.)
Vaikka mies kokee olevansa valmis lapsen tuloon, tuo isyys aina mukanaan
uusia ja odottamattomia asioita. Isyys on koko loppuelämän jatkuva osa miehen elämää ja siihen kasvetaan hiljalleen. Isän roolin omaksuminen ei käy
hetkessä, miehen on annettava itselleen aikaa kasvaa isänä. Isäksi tulo opettaa miehelle paljon asioita omasta itsestään. (Juvakka & Viljamaa 2002, 1112, 29.)
Mies käsittelee omaa isäsuhdettaan ja samaistuu omaan isäänsä tulevan
isyyden myötä. Oman isän arvot ja suhtautuminen vanhemmuuteen heijastuvat isyyteen kasvamisessa. (Juvakka & Viljamaa 2002, 32.) Mikäli oma
isäsuhde on ollut huono, esimerkiksi väkivaltainen, asettaa tämä kovia haasteita isyytensä kanssa kamppailevalle miehelle. Myös oman kumppanin muutos naisesta äidiksi, oman äidin kaltaiseksi, askarruttaa tulevaa isää. Kuinka
hän pystyy yhdistämään puolisonsa naiseuden, äitiyden ja suhteen seksuaalisuuden ulottuvuuden ilman ahdistavia kytkentöjä omaan äitiinsä. (Haukkamaa
2000.)
Kaila-Behmin (1997) tutkimuksen mukaan miehen on odotuksen alkuvaiheessa uskottava tulevaan isyyteensä puolisolta ja terveydenhoitajalta saamiensa
tietojen kautta. Raskauden edistyessä mies saa varmistusta omasta isyydestään puolison kehossa tapahtuvien konkreettisten muutoksien kautta, saamalla todisteita oman lapsensa olemassaolosta. Vaikka mies ei naisen lailla voikaan tuntea raskauden mukanaan tuomia fyysisiä, konkreettisia muutoksia
kehossaan, on tutkittu, että he samaistuvat odottavaan puolisoon. Näitä niin
kutsuttuja couvade-oireita ovat muun muassa väsymys, unettomuus, pahoinvointi ja painonnousu. (Kaila-Behm 1997, 23, 57-58.)
21
6. SYNNYTYKSEN JÄLKEINEN RASKAUDENEHKÄISY
6.1 Synnytyksen jälkeinen hedelmällisyys
Synnytyksen jälkeen hedelmällisyys on merkittävästi vähentynyt. Synnytyksen
jälkeen on aika jolloin voidaan puhua hedelmällisyyden täydellisestä lamasta,
jolloin munarakkulan normaalia kehitystä tai ovulaatiota ei tapahdu. Sitä seuraa kuukautisten palattua vähentyneen hedelmällisyyden aika. (Perheentupa
2004.) Jos nainen ei imetä synnytyksen jälkeen, voi munarakkula puhjeta jo
ensimmäisten kuuden viikon aikana. Tällöin kuukautiset tulevat noin 6-8 viikon
kuluttua synnytyksestä. (Eskola & Hytönen 2002, 451.) Yleensä kypsiä munasoluja ei kehity ollenkaan kuukautisten puuttuessa (Perheentupa 2004).
Kuukautiskierron palautuessa uudelleen kuuden kuukauden kuluessa synnytyksestä on tavallista, ettei kuukautisia edellä munasolun irtoaminen. Myöhemmin ovulaatio saattaa tapahtua ennen ensimmäisiä kuukautisia. (Seulontatutkimukset ja yhteistyö äitiyshuollossa 1999, 98.)
Synnytyksen jälkeinen tehokas raskaudenehkäisy ei ole yleensä ongelmallista. Imetys suojaa naista osaltaan raskaudelta ja hormonittomat keinot lisäävät
ehkäisytehoa. Jos kuitenkin halutaan imetysaikana käyttää varsinaista raskaudenehkäisyä, on valittava menetelmä, joka ei vaikuta maidoneritykseen
eikä lapsen kasvuun ja kehitykseen. Ainoastaan yhdistelmähormoniehkäisyä
pidetään vasta-aiheisena imetysaikana. (Perheentupa 2004.)
Jotta ei-toivotuilta raskauksilta vältyttäisiin, on tärkeää huolehtia, että äideillä
on tarpeeksi tietoa hedelmällisyydestään ja ehkäisyn tarpeellisuudesta. Suomessa yksi kymmenestä raskaudenkeskeytyksestä tehdään raskauksissa,
jotka ovat alkaneet vuoden kuluessa synnytyksestä. (Perheentupa 2004.)
Synnytyksen jälkitarkastuksessa tulee selvittää naisen ehkäisyn tarve ja sekä
pohtia sopivaa menetelmää ja ajankohtaa (Eskola & Hytönen 2002, 451).
22
6.2 Synnytyksen jälkeiset raskaudenehkäisymenetelmät
Täysimetys
Täysimetys suojaa naista uudelta raskaudelta noin kuuden kuukauden ajan,
jos hänen kuukautiset eivät ole alkaneet ja lapsi ei saa mitään muuta ravintoa
äidinmaidon lisäksi. Raskausmahdollisuus on tuolloin alle 2 %. (Elomaa
1997b.) Täysimetyksellä tarkoitetaan sitä, että lasta imetetään säännöllisesti
vähintään kahdeksan kertaa vuorokaudessa (Kätilötyö 2006, 302). Jos kuukautiset alkavat kuuden kuukauden sisällä synnytyksestä ja nainen täysimettää edelleen on raskauden mahdollisuus 25 %. Kuukautisten alkaminen synnytyksen jälkeen täysimetyksestä huolimatta on kuitenkin yksilöllistä. Synnytyksen jälkeinen hedelmällisyyden väheneminen voi parantaa myös muuten
vähemmän luotettavien ehkäisymenetelmien tehoa. (Perheentupa 2004.)
Kondomi
Kondomi sopii hyvin synnytyksen jälkeiseen ehkäisyyn. Se on estemenetelmistä suosituin ja ainoa ehkäisymenetelmä, joka suojaa sukupuolitaudeilta.
Kondomin käyttö ehkäisymenetelmänä ei vaikuta maidoneritykseen. Kondomi
yhdessä imetyksen aiheuttaman kuukautisten puuttumisen kanssa on luotettava ehkäisymenetelmä. Imetysaikana emättimen paikallista ärsytystä voi
esiintyä tavallista useammin, johon liukastusvoiteesta voi olla apua. Kuitenkin
öljypohjaiset liukasteet saattavat vaurioittaa kondomia nopeasti. Myös muut
estemenetelmät ovat turvallisia imetysaikana. (Perheentupa 2004; Kivijärvi
2005.) Spermisidejä eli kemiallisia ehkäisyaineita ei suositella käytettäväksi
imetysaikana, koska joistakin spermisideistä saattaa kulkeutua pieni määrä
vaikuttavaa ainetta äidinmaitoon. (Elomaa 1997b.)
Kierukka
Kierukoita on kahdenlaisia: Kuparikierukka ja hormonikierukka. Molemmat
sopivat imetysajan ehkäisyyn ja ovat tehokkaita raskaudenehkäisimiä. Lääkäri
asettaa kierukan kohdun sisälle ja jättää noin 2 cm:n langat roikkumaan emättimen puolelle, joista kierukka voidaan poistaa. Kierukka voidaan asettaa pai-
23
koillaan jälkitarkastuksessa. Kohdunseinämä on tuolloin vielä pehmeä, jolloin
on pieni riski kohdun seinämän lävistykseen. Tutkimusten mukaan kierukan
asentaminen onnistuu synnytyksen jälkeen ja siihen liittyy vähän ongelmia.
(Eskola & Hytönen 2002, 94–95; Perheentupa 2004.)
Kuparikierukka on varma ja turvallinen vaihtoehto imetysaikana (Perheentupa
2004). Kierukan vaikutusmekanismia ei täysin tunneta, mutta se muuttaa kohdun ja munajohtimien olosuhteita siittiöille epäedullisiksi ja häiritsee normaalia
hedelmöittymistä. Kierukan vaihtoaika uuteen on merkistä riippuen 3-5 vuotta.
Kuparikierukka voi kuitenkin lisätä kuukautisvuodon ja – kipujen määrää.
(Elomaa 1997a, 60–63; Eskola & Hytönen 2002, 95.)
Hormonikierukka vapauttaa suoraan kohtuun vähäisen määrän levonorgestreelihormonia eli progesteronia. Hormonikierukan vapauttamalla hormonimäärällä ei ole vaikutusta maidoneritykseen tai vauvan terveyteen. Hormonin vaikutuksesta kohdun kaulakanavan lima muuttuu siittiöitä läpäisemättömäksi
suojaten samalla tulehduksilta. Hormonikierukka saattaa lisätä emättimen limakalvojen kuivuutta, jota voi hoitaa paikallisesti estrogeenivalmisteilla. Hormonikierukka vähentää huomattavasti kuukautisvuodon määrää ja toisilla
vuodot voivat loppua kokonaan. Hormonikierukan ehkäisytehoteho kestää viisi
vuotta. (Eskola & Hytönen 2002, 95-96; Perheentupa 2004.)
Progesteronivalmisteet
Progesteronivalmisteet (minipillerit, kapselit, ruiskeet ja hormonikierukka) vapauttavat pelkkää progesteronihormonia, jolla ei ole todettu merkittävää vaikutusta maidoneritykseen tai vauvan kasvuun. Progesteroniehkäisyn aloittamista
suositellaan jälkitarkastuksen yhteydessä. (Perheentupa 2004.)
Minipillerit ehkäisevät raskautta muuttamalla kohdunkaulan liman siittiöitä läpäisemättömäksi ja estävät kohdun limakalvon kasvua, mutta eivät estä ovulaatiota. Minipillereitä otetaan päivittäin ilman taukoa. Luotettavuus on hyvä.
Minipillereihin liittyvää epäsäännöllistä tiputteluvuotoa esiintyy vähemmän
imetyksen aikana. Minipillerit ovat luonnollinen valinta, jos imettämisen lopet-
24
tamisen jälkeen suunnittelee yhdistelmäpillereihin vaihtamista. (Eskola & Hytönen 2002, 92–93; Perheentupa 2004.)
Ehkäisyruiske pistetään lihakseen kolmen kuukauden välein. Ehkäisyteho on
ruiskeessa hyvä. Ehkäisyruiske saattaa aiheuttaa kuukautisvuotohäiriöitä.
(Heikinheimo & Lähteenmäki 2004, 164.) Ehkäisykapselit asetetaan ihon alle
paikallispuudutuksessa. Kapselit on valmistettu silikonista ja niistä vapautuu
progesteronia verenkiertoon. Ehkäisykapselit on tarkoitettu pitkäaikaiseen ehkäisyyn. Valmisteesta riippuen niiden teho kestää 3-5 vuotta. Kapselit voidaan
poistaa milloin vain ehkäisyn tarpeen loppuessa. (Eskola & Hytönen 2002,
93.)
Yhdistelmäehkäisyvalmisteet
Yhdistelmäpillereiden on todettu vähentävän maidon eritystä, joten yhdistelmävalmisteita pyritään välttämään imetysaikana. Myöskään matalahormonisia
ehkäisyrenkaita ja – laastareita ei suositella käytettäviksi imetysaikana. (Perheentupa 2004.)
Jälkiehkäisy
Jälkiehkäisyllä tarkoitetaan suojaamattoman yhdynnän jälkeistä ehkäisyä. Jälkiehkäisy toteutetaan jälkiehkäisytableteilla, jotka yli 15-vuotias saa apteekista
ilman reseptiä. Tablettien käyttö tulisi aloittaa mahdollisimman nopeasti suojaamattoman yhdynnän jälkeen, enintään 72 tunnin kuluttua. Jälkiehkäisy ei
ole tarkoitettu toistuvaan käyttöön. (Elomaa 1997a, 91-92; Heikinheimo & Lähteenmäki 2004,161-162.) Jälkiehkäisytabletteja voidaan käyttää imetysaikana.
Lapseen kulkeutuvan hormonin määrä voidaan minimoida jättämällä yksi imetyskerta väliin. (Perheentupa 2004.)
25
Sterilisaatio
Sterilisaatio on ehkäisymenetelmistä varmimpia, eikä vaikuta imetykseen.
Sterilisaatiota tulisi peruuttamattomuutensa takia aina edeltää huolellinen harkinta. Heti synnytyksen jälkeen suoritettava naisen sterilisaatio on suunniteltava ajoissa ennen synnytystä. Miehen sterilisaatio voidaan suorittaa ennen tai
jälkeen synnytyksen. (Perheentupa 2004.) Naisen sterilisaatio tehdään nukutuksessa tähystysleikkauksella. Miehen sterilisaatio tehdään paikallispuudutuksessa, eikä se vaikuta siemennesteen määrään (Elomaa 1997a, 79–84).
Naisen sterilisaatio pettää keskimäärin noin 0,4-1 %:lla ja miehen sterilisaatio
noin prosentilla (Heikinheimo & Lähteenmäki 2004,170).
Sterilisaatioon voidaan ryhtyä asianomaisen omasta pyynnöstä, mikäli hän
täyttää sterilisaatiota koskevan lain edellytykset: 1) Hän on synnyttänyt kolme
lasta tai hänellä on yksin tai aviopuolisonsa kanssa yhteensä kolme alaikäistä
lasta. 2) Hän on täyttänyt 30 vuotta. 3) Raskaus vaarantaisi hänen henkensä
tai terveytensä. 4) Hänen mahdollisuutensa muulla tavoin ehkäistä raskaus
ovat erittäin huonot. 5) On syytä otaksua, että hänen jälkeläisillään olisi tai
heille kehittyisi vaikea sairaus tai ruumiinvika. 6) Hänen sairautensa tai muu
siihen verrattava syy vakavasti rajoittaa hänen kykyään hoitaa lapsia. (Steriloimislaki 24.4.1970/283.)
7. KIRJALLINEN MATERIAALI
7.1 Kirjallinen materiaali neuvonnan tukena
Kirjallisen materiaalin tärkeyttä suullisen ohjauksen tukena painotetaan. Kuitenkin tutkimuksia, joissa kartoitetaan kirjallisen materiaalin käyttöä ja laatua
hoitotyössä, on löydettävissä vähän. Neuvonnassa käytettävän kirjallisen materiaalin laatu voi vaihdella paljon. Tavoitteena on, että terveydenhuollon ammattilainen käyttää kirjallista materiaalia suullisen ohjauksen tukena. Toisinaan kirjallinen materiaali on jopa hyödyllisempää kuin suullinen ohjaus.
(Marttila & Piekkola 1996, 62–66.) Suullisen ohjauksen suurin haittapuoli on
26
unohtaminen. Tärkein osa ohjauksesta voi unohtua välittömästi ohjauksen
päätyttyä. Tärkeää on myös, että suullinen ohjaus ei ole ristiriidassa kirjallisen
materiaalin kanssa. (Torkkola, Heikkinen & Tiainen 2002, 29.)
Asiakkaat ovat nykyään kiinnostuneempia omasta terveydestään ja siihen vaikuttamisesta. He tarvitsevat hyvää ohjausta ja sen tueksi kirjallista materiaalia.
(Torkkola ym. 2002, 23–25.) Terveydenhuoltohenkilökunta tehtävänä on auttaa asiakasta löytämään oikeanlaista tietoa kirjallisen materiaalin kautta. Asiakkaan itselleen saama kirjallinen materiaali antaa mahdollisuuden kerrata
asioita myöhemmin. (Marttila & Piekkola 1996, 62–64.)
7.2 Kirjallisen materiaalin vaatimukset
Kirjalliseksi materiaaliksi luetaan kirjallisia ohjeita sisältävät kortit ja arkit, esitteet ja kirjaset. Materiaalin etuina ovat, että niiden tietoja voidaan sopeuttaa
kulloisenkin kohdeyleisön elämänpiiriin ja muutosvaiheeseen. (Ewles & Simnett 1995, 229, 235). Kirjallista materiaalia on erilaista, eri tilanteisiin tarkoitettua ja erilailla tietoa antavia (Marttila & Piekkola 1996, 62–64). Kirjallinen materiaali ei koskaan tule valmiiksi. Materiaalin hyvän laadun ylläpitäminen vaatii
jatkuvaa arviointia ja kehitystä. (Torkkola ym. 2002, 25.)
Kirjallisen materiaalin tärkein tavoite on, että se palvelee kohderyhmäänsä,
käyttäjää sekä asiakasta. Hyvän kirjallisen materiaalin tulee täyttää sille asetetut tavoitteet ja vaatimukset. (Torkkola ym. 2002, 34.) Materiaalille kannattaa
asettaa selkeät tavoitteet sitä tuotettaessa ja asettaa materiaali mielessään
tilanteeseen, jossa sitä aiotaan hyödyntää (Ewles & Simnett 1995, 227). Hyvä
ohjelehtinen puhuttelee kohderyhmäänsä ja vastaa heidän tarpeitaan. Kirjallisen materiaalin lukijalle pitää välittyä tunne, että ohje on kirjoitettu hänelle.
(Torkkola ym. 2002, 35–36.)
Kirjallisen materiaalin tulee olla helposti luettavaa ja ymmärrettävää. Lauseisiin ei kannata laittaa liian paljon tietoa. Periaatteena on, että yhdessä lauseessa esitetään yksi asia. (Marttila & Piekkola 1996, 64–66.) Kannattaa kuitenkin välttää pelkkien päälauseiden käyttöä, jotta teksti ei olisi liian hakkaa-
27
vaa. Tärkein asia kannattaa aina ilmaista ensin, jotta olennaisin sanoma tavoittaa lukijan. Käytettävän kielen tulee olla yleiskieltä, joka havainnollistaa
aihetta lukijalleen. Vierasperäiset ammattisanoja ei kannata käyttää. Jos ammattisanastoa joudutaan kuitenkin käyttämään, tulee ne suomentaa, tai jos se
ei ole mahdollista, termit pitää selittää. (Torkkola ym. 2002, 39, 42–53.)
7.3 Ulkoasu
Ulkoasun suunnittelussa tulee ottaa huomioon, että hyvin suunniteltu ulkoasu
lisää materiaalin mielenkiintoa ja sen luettavuutta (Marttila & Piekkola 1996,
66). Tekstin ja kuvien asettelu paperille on onnistuneen kirjallisen materiaalin
perusta. Tyhjää tilaa ei tarvitse välttää, vaan se lisää materiaalin luettavuutta.
Materiaalin tekstin voi jakaa useampaan palstaan. Kappalejaossa kannattaa
käyttää periaatetta, että yhdessä kappaleessa käydään läpi yksi asiakokonaisuus. Myös rivivälit vaikuttavat materiaalin ulkonäköön ja luettavuuteen. Kirjalliseen materiaalin kirjasintyypiksi tulee valita fontti, jossa kirjaimet erottuvat
selkeästi toisistaan. Tekstissä suositellaan käytettäväksi pienaakkosia. Materiaalin luettavuutta lisää otsikot ja väliotsikot. Hyvä otsikko kertoo ohjeen tai
kappaleen aiheen. Ohjeessa kannattaa viimeisenä olla yhteystiedot, tiedot
tekijöistä sekä mahdollisista tietolähteistä. (Torkkola ym. 2002, 39–45, 55–59.)
Kuvituksen tarkoituksena kirjallisessa materiaalissa on herättää kiinnostusta ja
lisätä materiaalin ymmärrettävyyttä. Kuvat voivat täydentää ja tukea kirjallisen
materiaalin asiaa tai olla ns. kuvituskuvia. Kuvituskuvat eivät suoranaisesti liity
materiaalin aiheeseen, mutta eivät saa olla materiaalista irrallaan. Kuvien tarkoituksena on kuitenkin tukea materiaalin tekstiä. On parempi jättää materiaali
kuvittamatta kuin käyttää aiheeseen kokonaan liittymättömiä kuvia. Kuvia käytettäessä on otettava huomioon kuvien tekijänoikeudet. Kuvat ja piirrokset on
suojattu tekijänoikeuslailla. (Torkkola ym. 40-41.)
28
8. PROJEKTIN KULKU
8.1 Projektin lähtökohdat ja kohderyhmä
Ihmisen seksuaalisuuden kurssilla heräsi keskustelua raskauden aikaisen ja
synnytyksen jälkeisen seksuaalisuuden ohjauksen tärkeydestä. Keskustelun
jälkeen jäimme miettimään aihetta. Heräsi ajatus tehdä opinnäytetyönä ohjelehtinen äitiysneuvolan käyttöön. Neuvolaharjoittelun myötä vahvistui käsitys
opinnäytetyömme tarpeellisuudesta. Keskustelimme neuvolaharjoittelussa
ohjaajiemme kanssa ja kysyimme heidän mielipidettään aiheesta. Korpilahden
– Muuramen terveydenhuollon kuntayhtymän Korpilahden yksikön äitiys- ja
perhesuunnitteluneuvolan kätilö-terveydenhoitaja oli halukas yhteistyöhön
kanssamme ja ottamaan ohjelehtisen käyttöönsä.
Projektin kohderyhmänä ovat Korpilahden – Muuramen terveydenhuollon kuntayhtymän Korpilahden yksikön äitiys- ja perhesuunnitteluneuvolan asiakkaat.
He toimivat myös hyödynsaajina projektissa saamalla ohjelehtisen neuvolakäynnin yhteydessä. Muita hyödynsaajia ovat Korpilahden – Muuramen terveydenhuollon kuntayhtymän Korpilahden yksikön äitiys- ja perhesuunnitteluneuvolan työntekijä, jonka käyttöön ohjelehtinen jää. Myös me opinnäytetyön
tekijöinä olemme hyödynsaajia. Projektin tekemisen kautta saamme tietoa
käsiteltävästä aiheesta. Samalla myös saamme kokemusta projektin tekemisestä.
8.2 Projektin tavoitteet, tarkoitus ja tuotos
Tavoitteet
Projektin tavoitteena on tuoda esille raskauden ja lapsen syntymän mukanaan
tuomia muutoksia parisuhteeseen ja seksuaalielämään. Tavoitteena on ohjelehtisen avulla tukea vanhempia huomaamaan parisuhteen merkitys vanhemmuuden mukanaan tuomien paineiden keskellä sekä herättää keskustelua tästä osittain vaikeasta ja arastakin aiheesta. Tavoitteena on projektin
kautta herättää keskustelua seksuaaliohjauksen tärkeydestä ja sen lisäämi-
29
sestä neuvolakäynneillä sekä tukea neuvolatyöntekijöitä raskauden aikaisessa
ja synnytyksen jälkeisessä seksuaaliohjauksessa. Projektin tavoitteena on
lisätä omia valmiuksiamme ohjata perheitä parisuhteen ja seksuaalisuuden
osa-alueilla sekä saada varmuutta ja rohkeutta ottaa aihe puheeksi asiakkaiden kanssa.
Tarkoitus
Projektin tarkoituksena on tuottaa ohjelehtinen perheille raskauden aikaisesta
ja synnytyksen jälkeisestä seksuaalisuudesta sekä synnytyksen jälkeisestä
raskaudenehkäisystä Korpilahden- Muuramen terveydenhuollon kuntayhtymän Korpilahden yksikön äitiys- ja perhesuunnitteluneuvolan käyttöön. Ohjelehtisen tarkoituksena on selvittää naisessa raskauden ja synnytyksen myötä
tapahtuvia muutoksia sekä niiden vaikutuksia seksuaalisuuteen. Lisäksi tarkoituksena on esitellä synnytyksen jälkeisiä raskaudenehkäisymenetelmiä. Tarkoituksena on, että neuvolatyöntekijä käyttäisi ohjelehtistä asiakkaan ja perheen ohjauksen tukena.
Tuotos
Ohjelehtisen sisältämiä aihealueita ovat: parisuhde, vanhemmuus, raskauden
aikainen ja synnytyksen jälkeinen seksuaalisuus sekä synnytyksen jälkeinen
raskaudenehkäisy. Ohjelehtinen työstetään yhteistyössä Korpilahden- Muuramen terveydenhuollon kuntayhtymän Korpilahden yksikön äitiys- ja perhesuunnitteluneuvolan kanssa.
8.3 Projektin suunnittelu
Opinnäytetyön aiheen muotouduttua mielissämme aloimme etsiä opinnäytetyöllemme yhteistyökumppania. Otimme yhteyttä useisiin Jyvässeudun alueella toimiviin neuvoloihin ja Korpilahden- Muuramen terveydenhuollon kuntayhtymän Korpilahden yksikön äitiys- ja perhesuunnitteluneuvolan työntekijä kiinnostui aiheesta. Hän lupautui yhteistyöhön ja ottamaan projektin tuotoksen
30
käyttöön neuvolassaan. Keskusteltuamme yhteistyökumppanimme kanssa
työn tulevasta sisällöstä päädyimme lisäämään ohjelehtiseen osion synnytyksen jälkeisestä raskaudenehkäisystä hänen toiveestaan. Teimme suunnitelman opinnäytetyön aiheeksi ja se hyväksyttiin marraskuussa 2005.
Ulkoasusta tehdään yksinkertainen ja selkeä. Ohjelehtisen tulee olla helposti
kopioitavassa muodossa, jotta neuvola voi itse monistaa niitä tarpeidensa mukaan. Kustannuksiltaan ohjelehtisestä tulee mahdollisimman edullinen, niin
meille kuin neuvolallekin. Olemme ajatelleet sen koostuvan muutamasta A4kokoisesta arkista, jotka puoliksi taitettuna muodostavat A5-kokoisen lehtisen.
Käytämme värillistä paperia elävöittämään ohjelehtisen ulkoasua ja herättämään lukijan kiinnostusta työtämme kohtaan. Vältämme käyttämästä ammattisanastoa, jotta teksti on helposti ymmärrettävää kohderyhmällemme. Kirjasintyyliksi valitsemme selkeän ja helposti luettavan fontin ja kiinnostuksen
lisäämiseksi liitämme yksinkertaisia piirroskuvia aiheeseen liittyen.
8.4 Projektin toteutus
Käynnistimme opinnäytetyömme tekemisen syksyllä 2005 hahmottelemalla
aihetta ja perehtyen lähdekirjallisuuteen. Työstimme talven ja kevään 2006
mittaan opinnäytetyömme teoreettista viitekehystä miettien samalla ohjelehtisemme tärkeimpiä aihekokonaisuuksia. Jatkoimme teoriaosuuden kasaamista syksyllä 2006. Projektisuunnitelman saimme valmiiksi lokakuussa.
Projektisuunnitelman hyväksymisen jälkeen työstimme teoriaviitekehystä ohjaajilta saamiemme parannusehdotusten mukaisesti. Tämän jälkeen aloimme
hahmotella ohjelehtisen tulevaa ulkoasua ja sisältöä. Teoreettisen viitekehyksen pohjalta valitsimme oleellisimmat aihepiirit ohjelehtisemme sisällöksi ja
muokkasimme asiasisällön helposti ymmärrettävään muotoon. Vältimme tekstissä ammattisanaston käyttöä ja muokkasimme sen projektin kohderyhmälle
sopivaksi.
Loppuvuodesta 2006 kokosimme mielestämme tiiviin ja kattavan ohjelehtisen
käyttämämme materiaalin pohjalta. Lopullinen ohjelehtinen koostuu kolmesta
31
kaksipuolisesta A4-arkista, jotka taitetaan keskeltä puoliksi ja pinotaan sisäkkäin kirjamaiseen muotoon. Ohjelehtinen tulostetaan värilliselle paperille, koska mielestämme se elävöittää ulkoasua ja tekee siitä houkuttelevamman sekä
erottuvamman.
Projektin aikana olimme yhteydessä yhteistyökumppaniimme pääasiassa sähköpostin välityksellä. Raportoimme hänelle työn edistymisestä säännöllisesti,
noin kolmen kuukauden välein tai mikäli meille heräsi kysymyksiä työtä koskien. Lisäksi lähetimme hänelle ajoittain liitetiedostona kokoamamme materiaalin. Projektisuunnitelman valmistuttua kävimme tapaamassa yhteistyökumppaniamme Korpilahdella 4.12.2006. Tällä käynnillä allekirjoitimme myös virallisen yhteistyösopimuksen hänen kanssaan. Tähän mennessä olimme saaneet
valmiiksi ensimmäisen version ohjelehtisestä, jonka jätimme hänelle luettavaksi. Alustavasti ohjelehtinen vastasi hänen toiveitaan paria pientä yksityiskohtaa lukuun ottamatta. Sovimme, että hän tarkastelee työtä itsenäisesti ja
ilmoittaa meille haluamansa muutokset parin viikon sisällä.
Ohjelehtisen kirjasintyyli on selkeä ja helposti luettava. Otsikoinnin teimme eri
kirjasintyylillä miellyttävämmän ulkoasun saavuttamiseksi. Tekstikoko on ohjelehtiseen soveltuva ja suurempi riviväli parantaa tekstin luettavuutta. Kappaleet on jaoteltu aihepiireittäin ja otsikoinnin kautta saa nopeasti tiedon lehtisessä käsiteltävistä asioista. Päädyimme kokeilujen kautta itse tietokoneohjelmalla piirtämiimme siluettikuviin, jotka perustuvat käsiteltyyn aihesisältöön.
Kuvat ovat yksinkertaisia ja mustavalkoisia, jotta niiden ulkoasu säilyy kopioitaessa. Lisäksi olemme käyttäneet sydänsomisteita erottamassa kappaleita
toisistaan.
8.5 Projektin arviointi
Projektin aihe oli meille kaikille mieleinen ja liittyi läheisesti omaan ammattialaamme kätilöinä. Alkuinnostuksen jälkeen huomasimme kuitenkin aiheen
olevan haastavampi kuin etukäteen olimme ajatelleet. Lähdekirjallisuutta aiheesta on olemassa paljon, mutta sitä oli ajoittain hyvinkin vaikea löytää ja
saada käsiinsä. Aiheen rajaaminen ei alussa ollut selkeää ja teimme paljonkin
32
turhaa työtä kokoamalla teoriaa, joka ei kuitenkaan palvellut työmme tarkoitusta. Vasta saatuamme itsekin selkeän kuvan projektistamme, onnistuimme
poistamaan projektimme kannalta tarpeettomat tiedot ja pystyimme keskittymään työssämme olennaisen lähdemateriaalin käyttöön. Näin pääsimme
työssämme kunnolla eteenpäin.
Olemme tunteneet toisemme koko opiskelujemme ajan ja alusta asti oli selvää, että teemme opinnäytetyön yhdessä. Yhteistyömme on sujunut pääpiirteissään hyvin, koska meillä kaikilla on samantapaiset työskentelytavat sekä
ajatukset projektin tekemisestä ja työstämisestä. Näin ollen suuremmilta konflikteilta sekä erimielisyyksiltä olemme onneksi välttyneet. Jaoimme projektin
alkuvaiheessa aiheet vastuualueittain helpottaaksemme työn etenemistä ja
tekemistä. Kokosimme teoreettista viitekehystä pääosin yksin tai pareittain
mutta yhteisissä tapaamisissa kävimme niiden sisältöä läpi ja muokkasimme
niitä työhömme sopiviksi yhteisymmärryksessä.
Yhteisen ajan löytyminen on välillä ollut vaikeaa kolmen tekijän kesken, koska
olemme tehneet projektia muiden opintojemme ohessa. Varsinkin kolmessa
vuorossa tehtävät harjoittelut ovat verottaneet osansa yhteisestä vapaaajasta. Vaikka tämä onkin hankaloittanut osaltaan työskentelyämme, olemme
kuitenkin sitä mieltä, että kolmisin olemme saaneet työhömme enemmän näkökantoja. Jokainen meistä on tuonut työhömme oman panoksensa ja käyttänyt omaa persoonallisuuttaan hyödyksi tässä projektissa.
Näin jälkeenpäin tarkastellen työskentelyämme, olemme saaneet paljon aikaan viimeisten kuukausien aikana. Ensimmäisen vuoden aikana projektimme
eteni kokonaisuudessaan hitaasti oman aikaansaamattomuutemme vuoksi.
Työskentelymme oli hajanaista ja suurimman osan yhteisestä työajastamme
keskityimme muuhun kuin olennaiseen. Jos olisimme heti alusta saakka tehneet työtä samalla tarmolla kuin viime kuukausina, olisi projekti ollut valmis jo
aika päiviä sitten. Toisaalta tämä on hyvin tyypillistä luonteellemme, yleensä
emme saa mitään aikaiseksi ennen kuin oikeasti on pakko. Etukäteen sovitut
opinnäytetyön ohjausajat aikatauluttivat työskentelyämme hyvin projektimme
loppupuolella, emme osanneet hyödyntää tätä mahdollisuutta projektimme
alkuvaiheessa.
33
Kokonaisuudessaan projektimme on mielestämme onnistunut odotustemme
mukaisesti, vaikkakin aikataulusta on jouduttu tinkimään. Työskentely on kuitenkin ollut opettavaista. Olemme oppineet paljon uutta projektityöskentelystä
ja sen haastavuudesta. Opintojen aikana aiemmin käymistä projektiopinnoista
huolimatta tämä työskentelytapa osoittautui meille suhteellisen vieraaksi. Tämän projektin etenemisen myötä projektityöskentely kokonaisuudessaan
avautui meille paremmin ja vaihe vaiheelta pääsimme sisälle sen vaatimuksiin. Tiedon etsiminen ja sen hakeminen oikeista paikoista oli haastavaa, joka
helpottui loppua kohden kokemuksemme karttuessa. Virheiden tekemiseltä
emme ole työskentelymme aikana välttyneet, mutta olemme pyrkineet ottamaan niistä opiksemme. Vaativasta ja voimavaroja kuluttavasta projektista
huolimatta olemme onnistuneet säilyttämään positiivisen asenteemme työskentelyyn, huumoria unohtamatta.
9. POHDINTA
Seksuaalisuus on nyky-yhteiskunnassa yhä enemmän esillä. Seksuaalisuuden saralla tutkimuksia tehdään paljon. Myös raskauden aikaisesta ja synnytyksen jälkeisestä seksuaalisuudesta on tehty lähiaikoina enemmän tutkimuksia. Samalla myös ihmisten kiinnostus aihetta kohtaan lisääntyy. Pariskunnat
ovat nykyään tiedonjanoisempia ja haluavat tietoa. Jos neuvoloista ei saada
seksuaalisuutta koskevaa tietoa, sitä haetaan jostain muualta. Perheiden
saattaa myös olla helpompi hakea tietoa muista tiedonlähteistä, kuin ottaa
seksuaalisuutta esille neuvolassa. Muita tietolähteitä voivat olla kirjat, lehdet ja
nykypäivänä internet. Internetin keskustelupalstoilla usein keskustellaan ja
pohditaan seksuaalisuuteen liittyviä aiheita. Samalla perheet saavat tarvitsemaansa vertaistukea. Myös samassa tilanteessa olevat tai olleet perheet voivat olla hyvä tietolähde. Kuitenkaan muiden tietolähteiden olemassaolo ei
poista neuvoloiden tarvetta antaa perheille tietoa seksuaalisuudesta, kun he
sitä tarvitsevat.
Terveysalan tulisi tukea käsitystä, että seksuaalisuus on normaali osa elämää.
Ilmapiirin tulisi olla sellainen, että asiakas kokee, että seksuaalisuus on sallittu
34
puheenaihe. Asiakkaalle pitää tavallaan antaa lupa puhua. Silloin asiakas voi
itse tehdä valinnan haluaako hän aiheesta keskustella. Seksuaalisuudesta ja
seksuaaliterveydestä puhuminen ei ole aina työntekijälle helppoa. Työntekijän
on käsiteltävä ensin oma suhtautumisensa seksuaalisuuteen, ennen kuin voi
ohjata ja neuvoa muita. Avoimen keskustelun tärkeys korostuu, kun on kyse
arasta ja yksityisestä aiheesta. Työntekijöitä tulisi kouluttaa seksuaalineuvontaan. Koulutusta tulisi järjestää niin äitiys- ja perhesuunnitteluneuvolan kuin
lastenneuvolan työntekijöille. Samalla tulisi vaatia, että kaikki työntekijät osallistuvat järjestettyyn koulutukseen. Koulutuksen tärkeys korostuu etenkin silloin, jos asiakkaalla ei ole mahdollisuutta seksologin palveluihin. Neuvolalla
tulisi olla valmis suunnitelma asiakkaiden eteenpäin ohjaamisesta, jos neuvola
ei tarvittavaa apua pysty tarjoamaan.
Ehkäisymenetelmien helppo saatavuus nykyään vaikuttaa siihen, että lasten
syntymiseen perheeseen voidaan enemmän vaikuttaa. Yhä useammin halutaan lapsen syntyvän vakaaseen tilanteeseen silloin, kun se sopii suunnitelmiin. Pariskunnat ovat ehtineet elää parisuhteessa jo pitkään ja tottuneet kahden oloon. Lapsen syntymä aiheuttaa kriisin, vaikka siihen yrittäisi valmistautuakin. Nykyään pariskunnat ovat kiinnostuneempia lapsen syntymisen vaikutuksista parisuhteeseen ja yrittävätkin valmistautua siihen jo etukäteen. Terveydenhuollon tulee tukea parisuhdetta antamalla tietoa ja rohkaisemalla
avoimeen kommunikaatioon.
Synnytyksen jälkeiseen raskaudenehkäisyyn tulisi panostaa yhä enemmän.
Perheet tarvitsevat enemmän tietoa hedelmällisyydestä synnytyksen jälkeen
ja raskaudenehkäisymenetelmistä. Vaikeus varmaankin on, milloin tietoa tulisi
antaa. Raskaus aikana ajatukset ovat suuntautuneet syntyvään lapseen ja
synnytyksen jälkeen vauva-arki täyttää perheen elämän. Tiedon antaminen
tulisi aloittaa jo ajoissa raskauden aikana, jotta aihe olisi helppo ottaa puheeksi synnytyksen jälkeen ja palauttaa mieleen. Jälkitarkastuksessa tulee ottaa
huomioon perheen ehkäisyn tarve jatkossa ja huolehtia suunnitelman tekemisestä. Äidin hoidon loputtua äitiysneuvolan puolella tulisi ehkäisyn hoidon
varmistaminen siirtyä lastenneuvolan työntekijälle. He voivat lasta seuratessaan pitää huolta myös koko perheestä. Yhteisövastuullisen neuvolatyöskentely antaa mahdollisuuden hoidon jatkuvuuteen.
35
Syitä siihen, miksi raskaudenehkäisystä ei huolehdita synnytyksen jälkeen, on
monia. Perheet ovat niin keskittyneet vauvaan, että yksinkertaisesti unohtavat
uuden raskauden mahdollisuuden. Toisaalta saatetaan liikaa luottaa imetyksen antamaan suojaan. Täysimetys suojaa kyllä uudelta raskaudelta, mutta
täysimetyksen raskaudelta suojaavat kriteerit ovat todella tiukat. Täysimetyksen kriteereitä ei ole useinkaan sisäistetty. Naiset eivät välttämättä halua käyttää hormonaalista ehkäisyä, kun ovat käyttäneet sitä jo pitkään ennen raskautta ja kierukkaehkäisyä suositellaan pidempi aikaiseksi ehkäisyksi.
Suomessa yksi kymmenestä raskauden keskeytyksestä tehdään raskauksissa, jotka ovat saaneet alkunsa vuosi synnytyksestä. Aborttipäätöstä tehdessään vanhemmat joutuvat pohtimaan monia asioita. Edellinen lapsi on vielä
niin pieni, että uusi raskaus ja lapsi tuntuvat liian raskailta ajatuksilta. Molemmat vanhemmat voivat olla todella väsyneitä ensimmäisen vuoden aikana.
Toisaalta voidaan ajatella, että halutaan rauhassa keskittyä jo olemassa olevaan lapseen. Edellinen synnytyskokemus voi olla vielä tuoreena muistissa ja
saattaa vaikuttaa etenkin, jos siitä on jäänyt jonkinasteinen pelko. Myös käytännön syyt saattavat vaikuttaa aborttipäätökseen. Taloudellinen tilanne saattaa olla sellainen, että perheellä ei ole varaa uuteen lapseen.
Projektityöskentely oli mielestämme vaikeampaa kuin etukäteen ajattelimme.
Meillä ei ollut aikaisempaa kokemusta projektityöskentelystä. Samalla koimme
työskentelyämme vaikeuttavana sen, että meillä ei ollut käytettävissämme
projektin toteuttamista ohjaavaa yhtenäistä ohjeistusta. Ohjeiden puuttuminen
vaikeutti työskentelyämme. Työskentelymme oli välillä epäjohdonmukaista ja
teimme välillä turhaakin työtä. Projektityöskentelystä olisi hyvä olla selkeät
ohjeet, jotta projektin toteuttaminen opinnäytetyönä olisi helpompaa.
Onnistuimme omasta mielestämme kokoamaan ohjelehtisen, josta on todella
hyötyä kohderyhmälleen. Neuvola ja asiakkaat saavat siitä kattavan paketin
tietoa. Mielestämme pystyimme löytämään tärkeimmät asiat teorioista ja hahmottamaan ne sopiviksi kokonaisuuksiksi. Mielestämme onnistuimme saavuttamaan projektimme kautta itsellemme asettamamme tavoitteet. Olemme keränneet itsellemme paljon uutta tietoa ja valmiuksia raskauden aikaiseen ja
synnytyksen jälkeiseen ohjaukseen. Myös synnytyksen jälkeisistä raskau-
36
denehkäisymenetelmistä olemme saaneet paljon uutta tietoa. Oma tietoperustamme on näin ollen lisääntynyt ja myös tutkitun tiedon soveltaminen on tämän projektin tekemisen jälkeen helpompaa. Myös projekti työskentely on jatkossa varmasti helpompaa.
37
LÄHTEET
Aukia, P. 1999. Parisuhde kukkimaan. Helsinki: Kirjapaja.
Bildjuschkin, K. & Malmberg, A. 2000. Kerro meille seksistä. Nuoren seksuaalikasvatus. Tampere: Tammi.
Cacciatore, R., Heinonen, S., Juvakka, K. & Oulasmaa, M. 2006. Pysytään
yhdessä. Väestöliitto. Keuruu: Otava.
Elomaa, K. 1997a. Ehkäisy. Jyväskylä: Gummerus.
Elomaa, K. 1997b. Synnytyksen ja abortin jälkeinen ehkäisy. [Viitattu
22.9.2005.] Duodecim.
http://www.terveysportti.fi/pls/ltk/ltk.koti?p_haku=synnytys
Eskola, K. & Hytönen, E. 2002. Naisen elämä ja hoitotyö. Porvoo: WSOY.
Ewles, L. & Simnett, I. 1995. Terveyden edistämisen opas. Keuruu: Otava.
Greenberg, J., Bruess, C. & Haffner, D. 2004. Exploring the dimensions of
human sexuality. Boston: Jones and Bartlett publishers.
Haukkamaa, K. 2000. Isä ja raskaus. [Viitattu 22.9.2005]. Duodecim.
http://www.terveysportti.fi/pls/ltk/ltk.avaa?p artikkeli=ykt00637&phaku=raskaus
Heikinheimo, O. & Lähteenmäki, P. 2004. Raskaudenehkäisy ja sterilisaatio.
Teoksessa Ylikorkala, O. & Kauppiala, A. (toim.) Naistentaudit ja synnytykset.
Keuruu: Otavan kirjapaino.
Henkiseen hyvään oloon. 2002. Vuohelainen, R. (toim.). Juva: WSOY.
Heusala, K. 2003. Miehen seksuaalisuus. Like kustannus. Keuruu: Otavan
kirjapaino.
Heusala, K. 2001. Naisen seksuaalisuus. Like kustannus. Keuruu: Otavan
kirjapaino.
Hjelm, T. 2002. Passio. Rakkauden, seksin ja seurustelun filosofiaa nuorille.
Vammala: Tammi.
Hovatta, O. & Ojanlatva, A. 1995. Seksuaalisuus kuuluu elämään, opetukseen
ja työhön. Teoksessa Hovatta, O., Ojanlatva, A., Pelkonen, R. & Salmimies, P.
(toim.). Seksuaalisuus. Helsinki: Duodecim.
Hämäläinen, P. 2002. Hyvä parisuhde. Helsinki: Gummerus.
Junkkari, K. & Junkkari, L. 2006. Läsnä ja lähellä. Seksuaalinen viisaus parisuhteessa. Keuruu: Otavan kirjapaino.
38
Juvakka, E. 2000. Omalla tavallani äiti. Juva: WSOY.
Juvakka, E. & Viljamaa, J. 2002. Miehen mittainen isä. Juva: WSOY.
Kaila-Behm, A. 1997. Miehestä esikoisen isäksi. Väitöskirja. Kuopion yliopisto,
hoitotieteen laitos. Kuopio: Kuopion yliopiston painatuskeskus.
Kiianmaa, K. 2005. Rakentava valinta – toimivan parisuhteen puolesta. Jyväskylä: Kehityksen avaimet.
Kitzinger, S. 1984. Naisen seksuaalisuus. Helsinki: Tammi.
Kivijärvi, A. 2005. Muut menetelmät raskauden ehkäisykeinoina. [Viitattu
9.12.2005.] Duodecim.
http://www.terveysportti.fi/pls/ltk/ltk.koti?p_haku=täysimetys
Kontula, O. 1995a. Miehen seksuaalisuus. Teoksessa Kontula, O., Parviainen,
T. & Santti, R. (toim.). Miehen terveys, maskuliinisuuden onni ja kirous. Helsinki: Kirjayhtymä oy.
Kontula, O. 1995b. Suomalainen seksuaalikulttuuri ja sukupuolielämä. Teoksessa Hovatta, O., Ojanlatva, A., Pelkonen, R. & Salmimies, P.(toim.). Seksuaalisuus. Helsinki: Duodecim.
Korkalainen, H-L. & Siljamäki, S. 1998. Seksuaalisuus ja seksuaalineuvonta
raskaana olevien naisten kokemana. Opinnäytetyö. Turun terveydenhuoltooppilaitos.
Kähkönen, R. 2004. Sukupuolielämää – Onko sitä? Kyselytutkimus miesten
sukupuolielämästä naisen synnytyksen jälkeen. Opinnäytetyö. Jyväskylän
ammattikorkeakoulu.
Kätilötyö. 2006. Tampere: Tammer-paino.
Löytöretki isyyteen. Löytöretki vanhemmuuteen – projekti. 2001. Kauhava:
Mannerheimin lastensuojeluliitto.
Marttila, M. & Piekkola, S. 1996. Kirjallinen materiaali potilasneuvonnan tukena. Teoksessa Munnukka, T. & Kiikkala, I. (Toim.). Teoriaa käytännössä.
Tampere: Tammer-Paino.
Niemelä, M. 2006. Imetysopas. Hyvinvointia vauvalle ja äidille. Helmi kustannus. Otavan kirjapaino. Keuruu.
Ohvo, R. & Puurunen, M. 1999. Synnytyksen jälkeinen seksuaalisuus parisuhteessa. opinnäytetyö. Turun ammattikorkeakoulu.
Paavilainen, R. 2003. Turvallisuutta ja varmuutta lapsen odotukseen. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto. lääketieteellinen tiedekunta. hoitotieteen laitos. Tampere: Tampereen yliopistopaino.
39
Perheentupa, A. 2004. Raskaudenehkäisy imetysaikana. [Viitattu 8.12.2005.]
Duodecim.
http://www.terveysportti.fi/pls/ltk/ltk.koti?p_haku=raskaudenehkäisy
Pikkumäki, L. 2005. Imetys tukee naisen terveyttä. Imetys uutisia 1/2005. Imetyksen tuki ry. Kopiotaito oy.
Porio, A. & Porio, I. 2005. Lujan liiton salaisuus – parisuhde toimimaan. Helsinki: Kirjapaja.
Pregnancy, birth and Parenthood. 1996. Toim. Tucker, G. 2. p. Hong Kong:
Oxford university press.
Reinholm, M. 1999. Kupeitten kuuma vai kadonnut kaipaus. Pikkulasten vanhempien kokemuksia seksielämästä perhekoon kasvaessa. Väestöliitto.
Ronkainen, S., Pohjolainen, P. & Ruth, J. 1994. Erotiikka ja elämänkulku. Juva: WSOY.
Rosenberg, L., Skott, S. & Keränen, A. 2000. Suuri seksivälineopas. Painosuma.
Sariola, A. & Haukkamaa, M. 2004. Normaali raskaus. Teoksessa Ylikorkiala,
O. & Kauppila, A. (Toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Keuruu: Duodecim.
Seulontatutkimukset ja yhteistyö äitiyshuollossa. 1999. Suositukset 1999. Stakes. Jyväskylä: Gummerus kirjapaino.
Spock, B. & Parker, S. 2003. Järkevää lastenhoitoa. Keuruu: Otava.
Steriloimislaki. 24.4.1970/283. Suomen laki 2003. Mikkeli: Talentum.
Torkkola, S., Heikkinen, H. & Tiainen, S. 2002. Potilasohjeet ymmärrettäviksi.
Tampere: Tammer-Paino.
Virtanen, J. 2002. Kliininen seksologia. Vantaa: WSOY.
Virtanen, J. 2004. Kokonainen mies. Pieksämäki: Kirjapaja.
Väisänen, L. 2001. Raskaus muuttaa naisen mieltä ja maailmaa. Helsinki: Kirjapaja.
Yikorkala, O. 2004. Lapsivuodeaika ja sen komplikaatiot. Teoksessa Naistentaudit ja synnytykset. Toim. O. Ylikorkala & A. Kauppila. Keuruu: Duodecim.
Liite 1: Yhteistyösopimus
40
41
Fly UP