...

FYSIOTERAPEUTIN TYÖN TULEVAISUUDEN HAASTEET YK- SITYISELLÄ SEKTORILLA Milla Kangas & Jenni Pohjanen

by user

on
Category: Documents
3

views

Report

Comments

Transcript

FYSIOTERAPEUTIN TYÖN TULEVAISUUDEN HAASTEET YK- SITYISELLÄ SEKTORILLA Milla Kangas & Jenni Pohjanen
Milla Kangas & Jenni Pohjanen
FYSIOTERAPEUTIN TYÖN TULEVAISUUDEN HAASTEET YKSITYISELLÄ SEKTORILLA
FYSIOTERAPEUTIN TYÖN TULEVAISUUDEN HAASTEET YKSITYISELLÄ SEKTORILLA
Milla Kangas & Jenni Pohjanen
Opinnäytetyö
Syksy 2014
Fysioterapian koulutusohjelma
Oulun ammattikorkeakoulu
TIIVISTELMÄ
Oulun ammattikorkeakoulu
Fysioterapian koulutusohjelma
Tekijät: Milla Kangas & Jenni Pohjanen
Opinnäytetyön nimi: Fysioterapeutin työn tulevaisuuden haasteet yksityisellä sektorilla
Työn ohjaajat: Raija Rajala & Marika Tuiskunen
Työn valmistumislukukausi ja -vuosi: Syksy 2014
Sivumäärä: 53 sivua + 16 sivua liitteenä
Yhteiskunnan väestörakenne muuttuu tulevaisuudessa niin, että ikääntyneitä tulee olemaan aikaisempaa enemmän. Tämä vaikuttaa fysioterapian asiakaskuntaan, sillä ikääntyneiden asiakkaiden määrä tulee lisääntymään. Samoin on arvioitu tuki- ja liikuntaelinsairauksien määrän kasvavan tulevaisuudessa ja tämä puolestaan lisää väestön fysioterapian
tarvetta.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää fysioterapeutin osaamisvaatimukset ja yleisimmät
työtehtävät yksityisellä sektorilla vuonna 2025. Tarkoituksena oli tutkia tulevaisuuden
haasteita fysioterapiassa, jotka teimme johtopäätöksinä tutkimustulosten pohjalta.
Tutkimuksen toimeksiantajana on Oulun ammattikorkeakoulun fysioterapian tutkintoohjelma, joka voi hyödyntää tutkimustuloksia fysioterapiakoulutuksen kehittämisessä.
Tutkimusmenetelmänä käytimme Delfi-menetelmää, joka sopii hyvin tulevaisuuden tutkimiseen. Delfi-menetelmän yhtenä tunnuspiirteenä on, että kyselyn vastaajina toimivat
alan asiantuntijat. Tutkimukseen osallistuvat fysioterapiayrittäjät voivat vastata kyselyyn
anonyymisti ja arvioida toistensa vastauksia useiden kyselykierrosten aikana. Toteutimme tutkimuksemme kaksivaiheisena kyselynä, jossa ensimmäisellä kyselykierroksella
käytimme avoimia kysymyksiä ja niiden vastausten pohjalta muodostimme toiseen kyselykierrokseen strukturoituja kysymyksiä.
Tutkimustulokset olivat hyvin pitkälle aikaisemman tutkimustiedon mukaisia. Asiantuntijat arvioivat ikääntyneiden ja tuki- ja liikuntaelinasiakkaiden määrien kasvavan eniten
fysioterapian asiakaskunnassa. Ennaltaehkäisevän fysioterapian tarve korostuu, koska ihmiset ovat aikaisempaa kiinnostuneempia omasta hyvinvoinnistaan. Väestörakenteen
muutos lisää fysioterapian tarvetta ikääntyvien työurien pidentämiseksi.
Tutkimuksemme kattoi kaikki fysioterapian osa-alueet, joten fysioterapian haasteista
voisi toteuttaa jollekin tietylle osa-alueelle jatkotutkimuksen. Tutkimuksen voisi kohdentaa esim. tuki- ja liikuntaelinasiakkaisiin, koska niiden määrän kasvaminen on yksi fysioterapian tulevaisuuden suurimmista haasteista.
Asiasanat: delfoimenetelmä, fysioterapeutit, kompetenssi, tulevaisuudentutkimus, työnkuva, yksityinen sektori
3
ABSTRACT
Oulu University of Applied Sciences¨
Degree Programme in Physiotherapy
Authors: Milla Kangas & Jenni Pohjanen
Title of thesis: Physioterapist`s challenges in private sector in the future
Supervisors: Raija Rajala & Marika Tuiskunen
Autumn term: 2014
Number of pages: 53 pages and 16 appendix pages
There are more old people in the world in the future than before. This will make a difference for physiotherapist`s clients. It has been estimated that the amount of older clients
and orthopedics clients will be increase. That is why physiotherapy will need more in the
future.
This study`s aim was to find out physiotherapist`s knowhow and usual work assignments
in proprietary sector in year 2025. We wanted to find out the challenges in the physiotherapist`s work in the future and we did conclusion of research results. Study`s principal
is Oulu`s university of applied sciences and it can benefit our study`s results for physiotherapy examination.
We used Delfoi –method which benefits for the future studying. In the delfoi –method
the area of work specialist answer to questions. They answer to questions anonymiously
and they can estimate each other`s answers. There are many inquires round in delfoi –
method. We used to two rounds which first one was open-minded inquiry round and the
second was structured inquiry round.
The results of this study`s was predicable because there are also other study`s of physiotherapy`s future. The area of work specialist estimated that the amount of older people
and orthopedics client will be grow up the most in the physiotherapy in the year 2025.
Preventive physiotherapy will be more needed because people are more interested in their
wellness than before. Also the change in the middle of age population will grow up to
physiotherapy needed. Physiotherapists will help to keep older people in working life.
Our study was large study of challenges in physiotherapy. So someone would do the research for special section in physiotherapy for example orthopedics clients. The big
amount of orthopedics clients are one challenge in the future.
Keywords: delfoi method, physioterapists, competence, futurology, job description, private sector
4
SISÄLLYS
TIIVISTELMÄ ................................................................................................................. 3
ABSTRACT ..................................................................................................................... 4
1 JOHDANTO ................................................................................................................. 7
2 AIKAISEMPI
TUTKIMUSTIETO
FYSIOTERAPIAN
OSAAMISVAATIMUKSISTA JA TYÖNKUVASTA ............................................... 9
2.1 Fysioterapeutin kompetenssit ............................................................................... 10
2.1.1 Tutkimis- ja päättelyosaaminen fysioterapiassa ......................................... 10
2.1.2 Opetus- ja ohjausosaaminen fysioterapiassa .............................................. 11
2.1.3 Menetelmäosaaminen fysioterapiassa ........................................................ 12
2.1.4 Teknologiaosaaminen fysioterapiassa ........................................................ 14
2.1.5 Yhteistyö- ja yhteiskuntaosaaminen fysioterapiassa .................................. 15
2.2 Fysioterapeutin työnkuva ja asiakaskunta ............................................................ 16
2.3 Koulutus ............................................................................................................... 18
2.4 Näkökulmia fysioterapian tulevaisuuteen ............................................................ 19
3 TUTKIMUKSEN TAUSTA, TARKOITUS JA TAVOITTEET ............................... 21
4 TUTKIMUSMETODOLOGIA .................................................................................. 23
4.1 Delfi-menetelmä ................................................................................................... 23
4.2 Asiantuntijoiden valinta ....................................................................................... 25
4.3 Ensimmäisen kyselykierroksen aineistonkeruu ja analysointi ............................. 26
4.4 Toisen kyselykierroksen aineistonkeruu ja analysointi........................................ 28
4.5 Delfi-menetelmän edut tulevaisuudentutkimuksessa ........................................... 29
5 TUTKIMUSTULOKSET ........................................................................................... 31
5.1 Vastaajien taustatiedot ......................................................................................... 31
5.2 Fysioterapeutin osaamisvaatimukset .................................................................... 31
5.3 Fysioterapeutin työnkuva tulevaisuudessa ........................................................... 33
6 TULOSTEN TARKASTELU JA JOHTOPÄÄTÖKSET .......................................... 38
6.1 Fysioterapeutilta vaadittava osaaminen tulevaisuudessa ..................................... 38
6.2 Fysioterapeutin työn sisältö tulevaisuudessa ....................................................... 39
6.3 Tulevaisuuden haasteet fysioterapiassa................................................................ 40
7 POHDINTA ................................................................................................................ 42
7.1 Delfi-menetelmän kritiikki ja luotettavuus .......................................................... 42
5
7.2 Tutkimuksen eettisyys .......................................................................................... 45
7.3 Kehittämisideat ja omat oppimiskokemukset ...................................................... 46
LÄHTEET ...................................................................................................................... 48
LIITTEET ....................................................................................................................... 54
6
1
JOHDANTO
Fysioterapeutti on terveydenhuollon laillistettu ammattihenkilö, jolla on koulutuksenaan
fysioterapeutin, lääkintävoimistelijan tai erikoislääkärivoimistelijan tutkinto. Tutkintonimikettä saa käyttää vain koulutuksen suorittanut fysioterapeutti. Fysioterapeutti on terveiden ja sairaiden ihmisten liikkumisen ja toimintakyvyn asiantuntija. Hän käyttää työmenetelminään neuvontaa, ohjausta, terapeuttista harjoittelua, manuaalista ja fysikaalista
terapiaa sekä apuvälinepalveluita. (Fysioterapeutti 2014, viitattu 21.9.2014.)
Fysioterapian perustana on tiede, joka perustuu ihmisen liikkumisen ja toimintakyvyn
tutkimiseen. Erityisenä kiinnostuksen kohteena on toiminnan heikkeneminen tai häiriö.
Fysioterapiassa sovelletaan monen muun tieteenalan tutkimusta ja tietoa. (Fysioterapeutti
2014, viitattu 21.9.2014.)
Fysioterapeutin koulutus suoritetaan ammattikorkeakoulussa ja tutkinto-ohjelman laajuus
on 210 opintopistettä. Opinnot koostuvat koulutusohjelmien yleisistä kompetensseista
sekä fysioterapian omista perus- ja ammattiopinnoista. Kompetenssi kuvaa pätevyyttä ja
kykyä suoriutua ammattiin liittyvistä tehtävistä. (Fysioterapeutin koulutus, viitattu
21.9.2014.)
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää fysioterapeutin työnkuva ja sen tuomat haasteet
yksityisellä sektorilla vuonna 2025. Tutkimus on suoritettu kaksivaiheisella delfi-menetelmällä, jossa ensimmäisellä kyselykierroksella kysymykset olivat avoimia ja toisella
kierroksella strukturoituja. Kyselyyn osallistuminen edellytti, että vastaajana toimi yksityisyrittäjä ja hänen palveluksessaan työskenteli lisäksi vähintään kaksi muuta fysioterapeuttia.
Delfi -menetelmä on hyvä keino tutkia tulevaa, koska siinä yhdistyvät sekä kvalitatiivinen
että kvantitatiivinen tutkimusmenetelmä. Useampien tutkimusmenetelmien käyttö samassa tutkimuksessa antaa varmemman lopputuloksen. (Metsämuuronen, viitattu
21.9.2014.) Delfi -menetelmässä tieto kerätään asiantuntijoilta, joiden kautta pyritään arvioimaan tulevia tapahtumia. Heillä arvioidaan olevan riittävä pohjatieto, jotta he voivat
antaa palautetta ja vastata tutkimuskysymyksiin. (Kuusi 2013, 248 - 251.) Delfi-menetelmässä asiantuntijat pysyvät anonyymeinä suhteessa toisiin haastateltaviin, eikä heidän
7
nimiään tai tietojaan tulla julkaisemaan tutkimuksessa, vaan ne käsitellään luottamuksellisina. Asiantuntijat pysyvät anonyymeinä - vain heidän arvionsa ja argumenttinsa väittelevät. (Kuusi 2013, 248 - 251.)
Tutkimuksen päätavoitteena on antaa Oulun ammattikorkeakoulun fysioterapian koulutusohjelman opettajille tietoa fysioterapian tulevaisuudesta. Näin he saavat ideoita, miten
koulutusohjelman opetussuunnitelmaa tulee kehittää, ja mitkä osa-alueet korostuvat fysioterapiassa tulevaisuudessa. Tutkimuksen kautta fysioterapeutit voivat saada tietoa,
mitä osaamista heiltä vaaditaan vuonna 2025 ja suunnata sen perusteella omaa osaamistaan jollekin fysioterapian erikoisalueelle.
Valitsimme opinnäytetyön aiheen sen mielenkiinnon ja haastavuuden takia. Tulevaisuustutkimus oli meille molemmille uusi menetelmä, joten tutkimuksen avulla oli mahdollisuus oppia uusi tutkimustapa. Halusimme myös perehtyä tarkemmin fysioterapian työn
tulevaisuuteen ja saada asiantuntijoilta näkemyksiä tulevaisuudessa tarvittavasta fysioterapiaosaamisesta. Kysely haluttiin suunnata yksityiselle sektorille, koska olemme molemmat kiinnostuneita työskentelemään yksityisellä sektorilla tulevaisuudessa.
8
2
AIKAISEMPI TUTKIMUSTIETO FYSIOTERAPIAN OSAAMISVAATIMUKSISTA JA TYÖNKUVASTA
Fysioterapiassa tarkastellaan liikunta- ja toimintakykyä ja siinä sovelletaan lääketieteen,
liikuntatieteen, luonnontieteen sekä käyttäytymis- ja yhteiskuntatieteen tietoa. (ArkelaKautiainen, Ylinen & Arokoski 2009, viitattu 6.6.2014). Arvioinnin kohteina fysioterapiassa ovat asiakkaan terveys, liikkuminen, toimintakyky tai toimintarajoitteet. Pyrkimyksenä on, että näitä pystyttäisiin arvioimaan asiakkaan omassa toimintaympäristössä.
(Fysioterapia ammattina, viitattu 24.9.2013.) Keskeisenä tavoitteena fysioterapiassa on
auttaa ihmistä lisäämään arkensa hallintaa ja selviytymään päivittäisestä elämästään sekä
tunnistamaan omia voimavarojaan. (Holma, Partia, Noronen & Hautamäki 2007, 28).
Toiminta- ja työkykyä arvioitaessa on arviointikäytäntöjen aina oltava näyttöön perustuvia. Fysioterapiassa käytettävillä mittareilla ja menetelmillä on perustana tieteellinen tutkimus, jota toki koko ajan tehdään lisää fysioterapian menetelmien kehittämiseksi. (Pohjolainen & Alaranta, viitattu 3.11.2014.)
Fysioterapeutti on laillistettu ammattihenkilö, joka on suorittanut fysioterapeutin, lääkintävoimistelijan tai erikoislääkintävoimistelijan tutkinnon. (Fysioterapia ammattina,
viitattu 24.9.2013). Terveyden ja hyvinvoinnin sekä liikkumis- ja toimintakyvyn edistäminen, niin yksilön kuin väestönkin tasolla, on fysioterapeutin pääasiallinen työtehtävä.
Työskentelymahdollisuuksia fysioterapeuteilla on sekä julkisella että yksityisellä sektorilla, esim. sairaaloissa, terveyskeskuksissa, työterveyshuollossa, tutkimus- ja hoitolaitoksissa tai itsenäisenä ammatinharjoittajana. (Arkela-Kautiainen ym. 2009, viitattu
6.6.2014.) Itsenäiseltä ammatinharjoittajalta vaadittavia tietoja, taitoja ja ammatillista
osaamista on selvitetty systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa. Sen mukaan fysioterapia- tai toimintaterapiayrittäjältä vaadittavat tärkeimmät tiedot ovat vammoihin ja kuntoutukseen liittyvän tiedon hallinta, anatomian ja kehon toiminnan ymmärtäminen sekä
vammojen ennaltaehkäisy työpaikalla. (Adam, Peters & Chipchase 2013, viitattu
4.11.2014.)
9
2.1
Fysioterapeutin kompetenssit
Fysioterapian koulutusohjelmaan on määritelty tietyt ammattispesifit kompetenssit.
Kompetenssi käsitteenä tarkoittaa henkilön kykyä suoriutua erisisältöisistä työtehtävistä.
Ammattispesifit kompetenssit ovat perusta työelämään, yhteistyöhön ja ammatillisen asiantuntijuuden kehittymiseen. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto (ARENE), opetusministeriö ja fysioterapeuttikoulutusten eurooppalainen verkosto (ENPHE) ovat kaikki
luoneet omat kompetenssinsa fysioterapian koulutusohjelmalle. Nämä kompetenssit eivät
ole täysin yhteneviä toistensa kanssa, mutta osaamisalueet ovat kuitenkin pääpiirteittäin
samat. (Fysioterapeutti muuttuvassa maailmassa 2009, viitattu 17.12.2013.) Arenen kompetenssit ovat selkeimmin ymmärrettävissä ja ne on avattu tähän lukuun fysioterapian
nykyisten osaamisvaatimusten selkeyttämiseksi.
2.1.1 Tutkimis- ja päättelyosaaminen fysioterapiassa
Fysioterapeutti tekee nopeaa orientoivaa tilanne- ja yleisarviointia kuntoutuksen ja fysioterapian tarpeesta. Fysioterapeuttisella tutkimisella ja arvioinnilla halutaan selvittää
asiakkaan toimintakykyä, toimintarajoitteita, kehon toimintoja ja rakenteita sekä ympäristötekijöitä palvelun vireille panoa, käynnistämistä, jatkotoimia tai seurantaa varten.
(Holma ym. 2007, 24.) Fysioterapeuttisen tutkimisen ja arvioinnin perusteella voidaan
suunnitella fysioterapia, arvioida terapian vaikutuksia, seurata muutoksia ja antaa asiantuntijalausuntoja. (Arkela-Kautiainen ym. 2009, viitattu 6.6.2014). Fysioterapian tarve ja
mahdollisuudet arvioidaan huomioon ottaen potilaan omat toiveet ja näkemykset. Yleisimmät arviointi- ja tiedonkeruumenetelmät ovat havainnointi, haastattelu, palpointi tai
muu manuaalinen tutkiminen, kyselyt, erilaiset testaukset ja mittaukset. (Holma ym.
2007, 24.) Keskeinen osa tutkimista on toimintakyvyn mittaaminen sekä ennen terapiaa
että toteutetun terapian jälkeen, jotta voidaan arvioida terapian vaikutuksia toimintakykyyn. (Arkela-Kautiainen ym. 2009, viitattu 6.6.2014).
Fysioterapeuttinen tutkiminen ja kriittinen arviointi ovat perusteena fysioterapeutin päätelmille asiakkaan toimintakyvystä ja mahdollisista toimintarajoitteista. Näihin päätelmiin pohjautuen fysioterapeutin on laadittava fysioterapiasuunnitelma. (Arkela-Kautiainen ym. 2009, viitattu 6.6.2014.) Kirjallinen fysioterapiasuunnitelma tehdään yhdessä
10
asiakkaan tai asiakasryhmän kanssa. Asiakkaan fysioterapian ja kuntoutuksen suunnittelua varten fysioterapeutin on hankittava tarpeellista aineistoa, perehdyttävä asiakirjoihin
sekä pidettävä myös yhteyttä eri yhteistyöverkostoihin. Fysioterapeutin työ sisältää myös
tietojen dokumentointia, joka voi olla fysioterapiatietojen kirjaamista ja tallentamista
asiakirjoihin, videointia tai valokuvaamista. Tämän tavoitteena on tallentaa tietoa asiakkaan tilanteesta fysioterapian suunnittelua, arviointia ja kehittämistä varten. Asiakirjoihin
kirjataan säännöllisesti tarpeellista tietoa potilaan tilanteesta. (Holma ym. 2007, 29.) Kirjaamisen ohjeeksi on laadittu fysioterapianimikkeistö, jonka tarkoituksena on käsitteistön
ja ammattikielen yhtenäistäminen, perehdytys, yhteistyökumppaneille tiedottaminen, palveluiden tuotteistaminen ja palvelujen kehittäminen. (Arkela-Kautiainen ym. 2009, viitattu 6.6.2014.) Kaiken dokumentoimansa tiedon perusteella fysioterapeutin on myös laadittava palautteita ja lausuntoja asiakkaan toimintakyvystä, toimintarajoitteista ja selviytymisestä hänen elinympäristössään. (Holma ym. 2007, 30). Tulevaisuudessa yksityisen
sektorin on liityttävä Kansalliseen Terveysarkistoon (KanTa), jolloin terveydenhuollon
ammattilaisten kirjaukset näkyvä eri organisaatioiden välillä ja myös asiakas itse voi tarkastella kirjauksia. Tällöin kirjaamisen on oltava asianmukaista ja kirjaamisessa on käytettävä yhteneviä ja ymmärrettäviä käsitteitä. (Kärkkäinen 2013, viitattu 6.11.2014.)
2.1.2 Opetus- ja ohjausosaaminen fysioterapiassa
Fysioterapeutin täytyy osata antaa asiakkaille myös ohjausta ja neuvontaa, joka voi liittyä
terveyden edistämiseen, elämäntapoihin sekä työoloihin. Ohjauksen tavoitteena on lisätä
asiakkaan tietoisuutta ja vaikuttaa asiakkaan asenteisiin ja käsityksiin sekä saada asiakas
motivoitumaan harjoitteiden tekemiseen. (Holma ym. 2007, 25 - 26; Talvitie, Karppi, &
Mansikkamäki 2006, 176.) USA:ssa tehdyssä tutkimuksessa on selvitetty fysioterapeuttien käyttämiä työmenetelmiä terveyden edistämiseen. Tutkimuksen mukaan fysioterapeutit kokevat roolinsa terveyden edistämisessä merkittäväksi ohjatessaan asiakkaita liikunnallisesti aktiiviseen elämäntapaan. (Rea B. L., Marshak H. H., Neish, C. & Davis, N.
2004, 510 – 523.) Ohjaus ja neuvonta voidaan antaa kasvotusten, puhelimitse tai tietotekniikkaa hyödyntäen ja käyttäen joko sanallista, visuaalista tai manuaalista ohjausta.
(Holma ym. 2007, 25 - 26; Talvitie, Karppi, & Mansikkamäki 2006, 176).
11
Ohjausta ja neuvontaa voidaan antaa, joko yksilöllisesti potilaan tarpeiden kartoittamiseen tai suuremmalle samassa tilanteessa olevalle potilasryhmälle. Joskus ohjausta on tarpeen antaa myös huoltajille, perheenjäsenille, lähipiirille ja muille potilaan kanssa työskenteleville henkilöille. Fysioterapeutti voi laatia potilaalle yksilöllisen harjoitusohjelman, jonka tavoitteena on edistää potilaan toimintakykyä ja minimoida toimintakykyä
rajoittavia tekijöitä. Ergonomianeuvonta on myös yksi osa fysioterapeutin antamaa ohjausta ja se on tarpeen erityisesti tuki- ja liikuntaelimistön sairauksista kärsiville potilaille
minimoimaan tuki- ja liikuntaelimistön työkuormitusta kaikissa potilaan toimintaympäristöissä. (Arkela-Kautiainen ym. 2009, viitattu 6.6.2014.)
2.1.3 Menetelmäosaaminen fysioterapiassa
Fysioterapia on hyvin menetelmäkeskeinen ala ja manuaaliset taidot ovat fysioterapeutin
ydinosaamista. (Julin 2011, 39 - 43). Hoitohenkilökunta näkeekin fysioterapeutin roolin
olevan asiakkaan liikkuvuuksien ja liikkeiden edistämisessä. (Dalley & Sim 2001, viitattu
4.11.2014). Manuaalisessa fysioterapiassa tutkitaan asiakkaan fyysistä suorituskykyä,
hermo-, lihas- ja niveltoimintoja, tuki- ja liikuntaelimistön mahdollisia toimintarajoitteita
sekä niiden ennaltaehkäisyä. (Holma ym. 2007, 26). Manuaalisen fysioterapian vaikutustapoja ovat nivelten mobilisointi, stabilointi ja manipulointi, lihasvenytykset sekä pehmytkudoksen ja neuraalikudoksen mobilisointi. Näiden menetelmien tavoitteena on lievittää asiakkaan kipua, lisätä nivelten liikkuvuutta, parantaa nivelruston aineenvaihduntaa ja normalisoida neuraalikudoksen toimintaa. (Talvitie ym. 2006, 176.) Fysioterapeuteille on hyvin paljon tarjolla erilaisia menetelmäkoulutuksia, joissa on mahdollista
syventää manuaalisen käsittelyn taitojaan. (Julin 2011, 39 - 43).
Fysioterapeutin on hallittava myös fysikaaliset hoitomenetelmät, jotka jaetaan termisiin
hoitoihin ja sähköhoitoihin. (Talvitie ym. 2006, 173). Fysikaalisia hoitomenetelmiä voidaan käyttää joko esi- tai tukihoitoina erilaisille liike- ja liikuntahoidoille tai itsenäisinä
hoitomuotoina. (Arkela-Kautiainen ym. 2009, viitattu 6.6.2014). Termisiin hoitoihin kuuluvat pintalämpö-, syvälämpö- ja kylmähoidot. (Talvitie ym. 2006, 173, 175). Pintalämpö- ja kylmähoitoja voidaan usein toteuttaa myös itsehoitona, jolloin fysioterapeutin
on annettava asiakkaalle ohjeistus niiden oikeasta käyttötavasta. Sen sijaan syvälämpöhoitojen antaminen, joihin kuuluvat lyhytaaltohoito, ultraäänihoito ja mikroaaltohoito, on
useimmiten fysioterapeutin vastuulla. (Arkela-Kautiainen ym. 2009, viitattu 6.6.2014.)
12
Sähköhoidot jaetaan sähkökipuhoitoihin sekä sähköärsytyshoitoihin ja niiden tavoitteena
on aktiopotentiaali tai lihassupistus, jonka saa aikaan hermo- ja lihassolun ionivirtailun
muuttuminen. (Arkela-Kautiainen ym. 2009, viitattu 6.6.2014.) Sähkökipuhoitojen määrä
on laaja, mutta yleisimmin käytetty on transkutaaninen sähköinen hermostimulaatio, eli
TENS, joka on suosittu sen halpuuden ja turvallisuuden vuoksi. TENS-laitteita voidaan
käyttää myös itsehoitoon ja silloin fysioterapeutin tehtävänä on opastaa asiakkaalle laitteen käyttö. (Johnson 2008, 253 – 254, 289.)
Sähköärsytyshoitoja käytetään fysioterapiassa yleisimmin perifeeristen hermojen pareesitiloihin sekä osana aivo- ja selkäydinvauriopotilaiden fysioterapiaa. Tavoitteena sähköärsytyshoidoilla on hermojen stimulointi, jolloin saadaan palautettua ja ylläpidettyä lihaksen toimintaa halvauksen jälkitilassa. (Arkela-Kautiainen ym. 2009, viitattu
6.6.2014.) Väärin käytettynä sähköhoidot ovat resurssien tuhlaamista ja niiden vaikutukset voivat olla ei-toivottuja ja hyödyttömiä. (Watson 2008, 9). Fysioterapeutin on osattava
valita oikea virtamuoto sekä asetella elektrodit tarkoituksenmukaisesti riippuen lihaksen
degeneraation asteesta ja reaktiokyvystä sekä potilaan neuromuskulaarisesta sairaudesta.
(Arkela-Kautiainen ym. 2009, viitattu 6.6.2014.)
Terapeuttinen harjoittelu on fysioterapian tärkein osa-alue ja sillä tarkoitetaan aktiivisten
toiminnallisten menetelmien käyttöä asiakkaan toimintakyvyn ja toimintarajoitteiden kaikilla osa-alueilla. Tavoitteena on ehkäistä ja korjata toimintarajoitteita ja edistää yksilön
osallistumista. Olennaista on, että terapeuttinen harjoittelu kohdistetaan asiakkaan kannalta tarkoituksenmukaisimpiin toimintakyvyn osa-alueisiin ja suorituskyvyn perusrakenteisiin. (Arkela-Kautiainen ym. 2009, viitattu 6.6.2014.) Terapeuttisella harjoittelulla
voidaan vaikuttaa asiakkaan kokemaan kipuun sekä aktivoida hänen suhdettaan kuntouttamiseen. Harjoitteluterapia voi olla toiminnallista harjoittelua ja liikuntaa, jolla kehitetään hengitys- ja verenkiertoelimistöä, lihaksia ja liikkuvuutta. Tavoitteena on säilyttää
tai parantaa asiakkaan fyysistä toiminta- tai suorituskykyä kokonaisvaltaisesti mahdollistaen asiakkaan itsenäisen selviytymisen ja osallistumisen elinympäristössään. (Holma
ym. 2007, 26; Talvitie ym. 2006, 176.)
Terapeuttiseen harjoitteluun kuuluu myös asennonhallinnan ja tasapainon harjoittelu.
Keinoja tähän ovat toiminnallinen tasapainoharjoittelu, liikkuvuus- ja voimaharjoittelu,
13
ympäristön muokkaaminen, tasapainon harjoittaminen sekä sensomotorinen harjoittelu.
Asennonhallinnan ja tasapainon harjoittamisen tavoitteita ovat näiden ominaisuuksien
paraneminen. Lisäksi halutaan lisätä asennonhallinnan strategioiden ja aisti-informaation
käyttöä. (Talvitie ym. 2006, 176.) Harjoitteet voivat olla asennon vaihtamista ja ylläpitämistä, esineiden kantamista, liikuttamista ja käsittelemistä, kävelyä ja liikkumista esim.
erilaisilla kulkuneuvoilla. (Holma ym. 2007, 26). Hengityssairaan kuntoutuksessa ohjataan erilaisia hengitystekniikoita, muokataan ympäristöä ja ohjataan hoitomenetelmiä.
Näillä halutaan lisätä asiakkaan omatoimisuutta sairauden hoidossa ja oireiden hallinnassa. (Talvitie ym. 2006, 176.)
2.1.4 Teknologiaosaaminen fysioterapiassa
Fysioterapian teknologiaosaamiseen kuuluu teknologian hyödyntäminen asiakkaan fysioterapian suunnittelussa, arvioinnissa ja toteutuksessa. (Fysioterapeutti muuttuvassa
maailmassa 2009, viitattu 17.12.2013). 2010-luvulla pitäisi jokaisen fysioterapeutin perustaitoihin kuulua tietotekninen osaaminen. Tietotekniikkaa ja teknologiaa voidaan hyödyntää esim. asiakkaalle videon muodossa annettavana harjoitusohjelmana, tai seurata
asiakkaan fyysistä aktiivisuutta tallentavan sykemittarin avulla. (Julin 2011, 39 - 43).
Teknologian hyödyntämistä fysioterapiassa on tutkittu videopeleihin perustuvassa lasten
terapiassa. Virtuaaliseen todellisuuteen pohjautuvalla terapialla on todettu motivoivan
lasta osallistumaan, mutta menetelmä vaatii terapeutilta perehtymistä. (Levac, Miller &
Missiuna 2012, viitattu 4.11.2014.)
Teknologiaosaamiseen kuuluu myös apuvälineiden ja niiden teknologian hyödyntäminen
liikkumis- ja toimintakyvyn tukemiseksi. (Fysioterapeutti muuttuvassa maailmassa 2009,
viitattu 17.12.2013). Apuvälinetarpeen määrittäminen on tärkeä osa fysioterapeutin työtä.
Asiakkaan toimintakykyä edistetään ja toimintarajoitteita pyritään vähentämään apuvälineiden avulla. Yleisimpiä apuvälineitä ovat mm. liikkumisen apuvälineet, hoito- ja harjoitusvälineet ja ympäristöolosuhteita parantavat välineet. Fysioterapeutin on osattava sovittaa apuväline asiakkaalle sopivaksi ja opastaa sen käyttö ja huolto. (Holma ym. 2007,
27 - 28.)
14
Osa fysioterapian teknologiaosaamista on esteettömien ympäristöjen suunnittelu ja ergonomisten menetelmien sovittaminen ihmisten tarpeita vastaavaksi eri toimintaympäristöihin. (Fysioterapeutti muuttuvassa maailmassa 2009, viitattu 17.12.2013). Tätä työtä
fysioterapeutti tekee arvioidessaan asiakkaan tai kuntoutujan selviytymistä kodissa, koulussa, työssä tai muilla keskeisillä alueilla. Arviointi tapahtuu yhdessä asiakkaan, omaisten ja hänen lähiyhteisönsä kanssa, ja sen perustana on asiakkaan toiminta- ja työkyvyn
arviointi. Arviointi voidaan tehdä myös moniammatillisena yhteistyönä muiden asiakkaan hoitoon osallistuvien asiantuntijoiden kanssa. Tavoitteena on selvittää mahdolliset
tarpeet asiakkaan toimintaympäristön muutostöihin. (Holma ym. 2007, 28 - 29.)
2.1.5 Yhteistyö- ja yhteiskuntaosaaminen fysioterapiassa
Fysioterapeutti toimii alansa asiantuntijana omassa organisaatiossaan, moniammatillisissa tiimeissä ja yhteistyöverkostoissa. Usein fysioterapeutti on asiantuntijana muulle
henkilökunnalle annettaessa ohjausta asiakkaan liikkumisen avustamisesta, asentohoidosta, kuntoutumisesta ja toimintakykyä edistävästä toiminnasta. (Holma ym. 2007, 30 31.) Hoitohenkilökunta arvostaa fysioterapeuttien antamaa tietoa potilassiirroista ja potilaiden liikkumisen avustamisesta. (Dalley & Sim 2001, viitattu 4.11.2014). Moniammatilliset yhteistyötaidot ovat siis tärkeä osa fysioterapeutin työtä. Se on olennaista myös
siinä mielessä, että palvelurakenteet muuttuvat ja aiheuttavat näin muutoksia myös terveydenhuollon työnjakoon eri ammattiryhmien välillä. (Fysioterapeutti muuttuvassa
maailmassa 2009, viitattu 17.12.2013.) Dalleyn & Simin (2001) toteuttamassa tutkimuksessa hoitohenkilökunta oli havainnut monia fysioterapeutin taitoja, jotka olisivat hyödyllisiä osata myös heidän ammatissaan. Näitä taitoja olivat mm. potilaiden mobilisointi
ja potilaiden passiivinen liikuttaminen. Kommunikaatio ja hyödyllisen osaamisen opettaminen ammattiryhmien välillä koettiin toivottavaksi. (Dalley & Sim 2001, viitattu
4.11.2014.)
Fysioterapian asiantuntijuuteen perustuvaa toimintaa on kirjallisen ja visuaalisen aineiston tuottaminen ja muu alaan liittyvä kirjoitustyö. (Holma ym. 2007, 31.) Fysioterapeutti
toimii oman alansa asiantuntijana, jonka vuoksi hänen on tarvittaessa osattava laatia myös
asiantuntijalausuntoja ja kirjallisia kannanottoja. (Fysioterapeutti muuttuvassa maailmassa 2009, viitattu 17.12.2013). Fysioterapia-aineistoa tuotetaan terveyttä edistävänä eri
15
asiakasryhmille tai väestölle. Materiaali voi olla kotiharjoitteita tai muita ohjeita eri potilasryhmille tai yksittäisille asiakkaille. Kirjallinen aineisto voi olla myös julkaisuja, tutkimuksia tai raportointeja ammattilehtiin tai muihin julkaisuihin. (Holma ym. 2007, 31.)
Fysioterapeutti voi osallistua fysioterapiayksikön johtamiseen, toiminnan ja talouden
suunnitteluun, organisointiin ja seurantaan sekä henkilöhallintoon liittyviin tehtäviin.
Omaa ammattitaitoa ja asiantuntijuutta voi kehittää lisäkoulutuksilla omalla työpaikalla
tai sen ulkopuolella. Fysioterapeutti voi myös itse toimia kouluttajana erilaisissa esityksissä ja koulutuksissa sekä työn ohjaajana ja perehdyttäjänä oman työyksikkönsä kollegoille ja uusille työntekijöille. (Holma ym. 2007, 32.) Erityisesti fysioterapiayrittäjänä
toimivalta vaaditaan kykyä johtamiseen, toiminnan arviointiin sekä yhteistyöhön muiden
ammattilaisten kanssa. (Adam ym. 2013, viitattu 4.11.2014).
2.2
Fysioterapeutin työnkuva ja asiakaskunta
Työelämän asettamat vaatimukset fysioterapeuteille ovat suuret, sillä he toimivat laajasti
eri sosiaali-, terveys-, liikunta- ja kuntoutuspalvelujärjestelmillä sekä kolmannella sektorilla. Julkisella sektorilla vaatimukset painottuvat ennaltaehkäisevään sekä pre- ja postoperatiiviseen fysioterapiaan, kun taas yksityisellä sektorilla manuaaliset taidot korostuvat. Kolmas sektori keskittyy enimmäkseen terveyden edistämiseen. (Fysioterapeutti
muuttuvassa maailmassa 2009, viitattu 17.12.2013.) Fysioterapeutin työpaikasta riippumatta on fysioterapian tärkeimpänä tavoitteena pidettävä aina asiakkaan hyvän terveyden
ja toimintakyvyn saavuttamista. (Arkela-Kautiainen ym. 2009, viitattu 6.6.2014).
Fysioterapeutin työssä korostuu moniammatillinen yhteistyö. (Fysioterapeutti muuttuvassa maailmassa 2009, viitattu 17.12.2013.) Moniammatillisella toiminnalla tarkoitetaan
työtä, jota eri viitekehystä edustavat henkilöt tekevät yhdessä. Nykyajan lääkinnällisessä
ja ammatillisessa kuntoutuksessa moniammatillinen toiminta on olennainen osa työskentelyä. Perustana moniammatilliselle toiminnalle on näkemys ihmisen kokonaisvaltaisuudesta biopsykososiaalisena olentona. (Nykänen & Pohjolainen 2009, viitattu 6.6.2014.)
Yksityisiin fysioterapiayrityksiin tulee asiakkaita monien eri tahojen kautta, joten asiakaskunta on hyvin laaja. Osa asiakkaista tulee itse maksavina ja osa julkisen tai yksityissektorin kilpailuttamien ostopalvelujen kautta. Ostopalveluasiakkaita ovat esim. yritykset
16
(työterveyshuolto), Kansaneläkelaitos (lääkinnällinen ja vaikeavammaisten kuntoutus),
Valtiokonttori (sotainvalidi- ja veteraanikuntoutus), vakuutusyhtiöt, kunnat ja sairaanhoitopiirit. (Hartman 2011, viitattu 26.11.2013.) Lääkärin lähetteellä fysioterapiaan tulevan
asiakkaan kustannuksista osan korvaa Kansaneläkelaitos (Kela). Ehtona korvaamiselle
on, että aluehallintovirastolta luvan saaneen palvelun tuottajan hyväksyttyyn toimialaan
kuuluu fysioterapia tai palvelun antaja on fysioterapeutti, joka toimii itsenäisenä ammatinharjoittajana. (Arkela-Kautiainen ym. 2009, viitattu 6.6.2014.)
Sosiaalivakuutukseen perustuvan lakisääteisen kuntoutuksen vastaajina ovat Kela, työeläkelaitokset ja vakuutuslaitokset. Myös kuntien terveyskeskukset ja sairaalat järjestävät
lääkinnällistä kuntoutusta fyysisen toimintakyvyn parantamiseksi ja ylläpitämiseksi. Fysioterapia-asiakkaiden ikäjakauma on siis hyvin suuri: pienistä lapsista ikääntyneisiin
saakka. Keskeisiä käyttäjäryhmiä fysioterapiassa ovat tuki- ja liikuntaelinasiakkaat, aivoverenkiertohäiriö-asiakkaat, sydänsairauksia tai hengityselinsairauksia sairastavat henkilöt sekä psyykkisesti sairaat asiakkaat. (Terveys 2015 –kansanterveysohjelman väliarviointi 2013, viitattu 9.1.2014; Talvitie ym. 2006, 20.)
Kelan järjestämää kuntoutusta ovat vaikeavammaisten lääkinnällinen kuntoutus, vajaakuntoisten ammatillinen kuntoutus sekä harkinnanvarainen kuntoutus. Vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen tarkoituksena on tukea vaikeavammaisia arkielämän toiminnoista selviytymisessä. Vaikeavammaiseksi voidaan lukea henkilö, jolla on sairauden, vian tai vamman vuoksi merkittäviä vaikeuksia selvitä arkielämän jokapäiväisistä
toiminnoista ja lisäksi hän tarvitsee vähintään vuoden kestävää kuntoutusta vamman aiheuttaman lääketieteellisen ja toiminnallisen haitan takia. (Lääkinnällinen kuntoutus vaikeavammaisille 2013, viitattu 8.10.2013.)
Ammatillista kuntoutusta järjestetään työikäisille ja sen tavoitteena on tukea ja parantaa
työntekijän työ- ja toimintakykyä. Kuntoutusvaihtoehtoja on useita: muutaman päivän
kuntoutustarveselvityksistä pitkäkestoisiin kursseihin ja koulutuksiin. (Ammatilliset kuntoutuspalvelut 2013, viitattu 8.10.2013.) Ammatillista kuntoutusta järjestävät myös työeläkelaitokset niille työntekijöille, joilla on vaarana työkyvyn menettäminen. Tämä tarkoittaa, että työntekijällä on seuraavien viiden vuoden kuluessa työkyvyttömyyseläkkeen
uhka, jota voidaan siirtää kuntoutustoimenpiteillä. (Työeläkekuntoutus 2013, viitattu
8.10.2013.)
17
Kelan harkinnanvaraisen kuntoutuksen tarkoituksena on täydentää ammatillista ja vaikeavammaisten lääkinnällistä kuntoutusta. Sen tarjoamat palvelut ovat hyvin monenlaisia
ja hyvin laajalle asiakaskunnalle. Esim. kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskursseja järjestetään useille eri sairausryhmille, kuten myös yksilöllisiä kuntoutusjaksoja. Näiden lisäksi harkinnanvaraiseen kuntoutukseen kuuluvat myös ASLAK-kuntoutuskurssit työikäisille, kuntoutustarveselvitykset ammatillisten suunnitelmien selkiytymiseksi sekä
neuropsykologinen kuntoutus aivovaurioiden jälkitiloihin sekä kehityksellisiin oppimisvaikeuksiin. (Harkinnanvaraiset kuntoutuspalvelut 2012, viitattu 8.10.2013.)
2.3
Koulutus
Fysioterapeutiksi opiskellaan ammattikorkeakoulussa ja tutkinnon laajuus on 210 opintopistettä. (Fysioterapeutin koulutus 2013, viitattu 24.9.2013.) Koulutuksen opetussuunnitelman ohjaajina toimivat ammattikorkeakoulujen rehtorineuvoston (ARENE), opetusministeriön ja fysioterapeuttikoulutusten eurooppalaisten korkeakoulujen verkoston (ENPHE) osaamisaluesuositukset ja kuvaukset. (Fysioterapeutin koulutus 2013, viitattu
24.9.2013). Fysioterapeuttikoulutuksen osaamistasovaatimukset määritellään eurooppalaisten tutkintojen viitekehyksen (EQF, European Qualifications Framework) sekä tutkintojen ja muun osaamisen kansallisen viitekehyksen (NQF, National Qualification Framework) mukaan. Fysioterapiakoulutuksen sisällön yhdenmukaistamiseksi Euroopan
maissa on tehty paljon työtä ja fysioterapeutin ammatti onkin yksi ja sama ammatti kaikissa Euroopan maissa. (Fysioterapiakoulutuksen eurooppalaiset kriteerit 2006, viitattu
2.12.2013.)
Fysioterapiakoulutuksen uudistuminen on yksi tulevaisuuteen vaikuttava tekijä. Fysioterapiakoulutus on muuttunut aikojen kuluessa paljon ja koulutuksen sisältöä on kehitetty
työelämän tarpeita vastaavaksi. Aikaisemmin koulutuksen sisältöön ei ole välttämättä
kuulunut tieteellisen tekstin lukutaitoa, jota tarvitaan ammatillisen työskentelyn kehittämiseen lukemalla tutkimuksia ja ammatillisia artikkeleita. Tämän takia monella pitkään
työelämässä olleista saattaa olla vaikeuksia lukea ammattilehteä, joka tarkoittaa, että he
ovat jäämässä kehityksen vauhdista ilman täydennyskoulutuksia. (Mansikkamäki 2003,
76 - 85.) Fysioterapeutin ammatilliseen vastuuseen kuuluukin jatkuva ammatin ja ammatillisen osaamisen kehittäminen. Oppijana on toimittava itseohjautuvasti ja osattava myös
18
arvioida kriittisesti omaa ammattitoimintaansa. (Fysioterapiakoulutuksen eurooppalaiset
kriteerit 2006, viitattu 2.12.2013.)
2.4
Näkökulmia fysioterapian tulevaisuuteen
Vuonna 2003 julkaistussa Suomen Fysioterapeuttiliiton 60 -vuotisjuhlajulkaisussa “Polkuja fysioterapian tulevaisuuteen” on tarkasteltu fysioterapian tulevaisuutta eri näkökulmista. Fysioterapian tulevaisuuden tärkeäksi teemaksi on tuolloin nähty voimaantuminen
tai valtaistuminen. Valtaistumisella tarkoitetaan fysioterapian autonomiaa, jolloin lääkärit
ja fysioterapeutit voisivat toimia tasaveroisina ammattiryhminä eivätkä fysioterapeutit
enää tarvitsisi lääketieteen holhousta. (Mansikkamäki 2003, 76 - 85.) Askel autonomiaan
on jo otettukin, kun sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma (Kaste)
teki aloitteen lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan uusista työnjaoista vuosina 2002 - 2007.
Fysioterapeuttien tehtävänkuvia laajennettiin ja toteutettiin tehtävän siirtoja lääkäreiltä
fysioterapeuteille, esim. ohjaamalla tuki- ja liikuntaelinasiakkaita akuuttivastaanoton fysioterapeutille lääkärin päivystysajan sijaan. (Kukka 2009, viitattu 17.12.2013.)
Suomen Fysioterapeutit onkin linjannut yhdeksi fysioterapian tulevaisuuden haasteista
fysioterapeuttien yrittäjämäisen toiminnan, eli asiakkaiden tuleminen fysioterapiaan ilman lääkärin lähetettä. (Fysioterapeutti muuttuvassa maailmassa 2009, viitattu
17.12.2013). Vuonna 2007 Suomen Fysioterapeuttiliitto teki kyselyn, jonka mukaan tukija liikuntaelinasiakkaiden saapuminen fysioterapeutin akuuttivastaanotolle on lisääntynyt
koko maassa. (Kukka 2009, viitattu 17.12.2013). Tuki- ja liikuntaelinsairauksien määrä
on kasvanut ja tulee edelleen kasvamaan. Kansainvälinen Fit for Work? -tutkimusohjelma
on ennustanut, että tuki- ja liikuntaelin-asiakkaiden määrä Suomessa tulee todennäköisesti lisääntymään tulevaisuudessa seurauksena väestön ikääntymisestä, lihavuuden lisääntymisestä, liikunnan ja fyysisen aktiviteetin vähenemisestä sekä yleiskunnon heikkenemisestä. (Bevan, McGee & Quadrello 2009, viitattu 17.12.2013).
Julinin (2011, 39 – 43) mukaan fyysisen aktiivisuuden vähentyminen on seurausta yhteiskunnan muuttumisesta teollisesta yhteiskunnasta tietoyhteiskunnaksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimus Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys osoittaa kuitenkin, että ihmisten vapaa-ajan liikunta on yleistynyt 70-luvun lopulta
19
lähtien. Fyysistä inaktiivisuutta aiheuttaakin sen sijaan työmatkaliikunnan määrän vähentyminen, joka on vähentynyt 90-luvulta alkaen eikä ole enää kääntynyt nousuun.
(Helldán, Helakorpi, Virtanen & Uutela 2013, viitattu 29.10.2014). Yhteiskunnan muutoksen ja ihmisten lisääntyvän fyysisen inaktiivisuuden vuoksi tarvitaan muutosta myös
fysioterapian sisällössä. Perinteinen menetelmäkeskeinen fysioterapia yksinään ei ole tulevaisuudessa enää toimivaa, vaan sen rinnalle tarvitaan aidosti yksilöllistä, asiakkaan
tarpeet ja voimavarat huomioivaa fysioterapiaa. Lähtökohtana fysioterapiatyön sisällön
muutokselle on fysioterapeuttien ymmärrys ja kyky kohdata lisääntyneen fyysisen
inaktiivisuuden mukanaan tuomat haasteet yhteiskunnassa. (Julin 2011, 39 - 43.)
Aikaisemmassa tutkimustiedossa on myös nostettu paljon esille väestön ikääntymistä ja
sen mukanaan tuomia haasteita. Ikääntyneiden määrän lisääntyminen kuormittaa koko
sosiaali- ja terveysalaa ja kasvattaa palvelujen tarvetta. Yli 65-vuotiaita on vuonna 2030
enemmän kuin joka neljäs suomalaisista. Suhteellisesti eniten kasvaa kuitenkin yli 80vuotiaiden ryhmä seurauksena elinajan pitenemisestä. Sosiaali- ja terveysministeriön Terveys 2015 -kansanterveysohjelman väliraportissa (2013) todetaan kuitenkin, että ikäihmisten toimintakyky on vähitellen parantunut sekä terveiden ja toimintakykyisten vuosien määrä on lisääntynyt. Ikääntyneiden toimintakykyä tutkittaessa on havaittu, että
ikääntyneet kokevat aikaisempaa vähemmän vaikeuksia esimerkiksi ulkona liikkumisessa. Vuonna 1993 ulkona liikkumisen koki vaikeaksi 20 prosenttia 65 – 84 –vuotiaista
miehistä, kun taas vastaava luku vuonna 2013 oli 9 prosenttia. (Helldán & Helakorpi
2014, viitattu 29.10.2014.) Ikääntyneet ovat tulevaisuudessa aikaisempaa aktiivisempia
eikä haasteita tule niinkään fyysisen kuntouttamisen osalta, vaan enemmänkin mielenterveysongelmista johtuvana. Toisaalta kuntoutuksen määrää ja sisältöä on kasvatettava,
jotta suunniteltua kotihoitoa voidaan lisätä ja ikääntyneet pystyvät sairaalahoidon jälkeen
palaamaan kotiinsa asumaan. (Vesterinen 2011, 34.)
20
3
TUTKIMUKSEN TAUSTA, TARKOITUS JA TAVOITTEET
Tutkimuksessamme haluamme selvittää, millainen tulee olemaan fysioterapeutin työnkuva ja osaamisvaatimukset yksityisellä sektorilla tulevaisuudessa. Tulevaisuuden
olemme määritelleet vuodeksi 2025, koska siihen on riittävän pitkä aika jotta muutosta
ehtii tapahtua. Se ei kuitenkaan ole liian kaukana tulevaisuudessa, joka vaikeuttaisi asiantuntijoiden arviointia ja heikentäisi tutkimustulosten luotettavuutta. Tutkimuksen tarkoituksena on saada tietoa fysioterapeuttien yleisimmistä työtehtävistä tulevaisuudessa
sekä siitä, millaisia haasteita fysioterapeutit tulevat työssään kohtaamaan vuonna 2025.
Tutkimusprosessin kautta voidaan siis arvioida fysioterapian tulevaisuutta ja saada siitä
useiden fysioterapian asiantuntijoiden näkemyksiä. Tämän tutkimuksen myötä fysioterapeutit yksityisellä sektorilla saavat tietoa vuoden 2025 yleisimmistä työtehtävistä ja asiakkaista. Tavoitteena on, että tutkimustulosten myötä sekä fysioterapiayrittäjät että muut
yksityisellä sektorilla työskentelevät fysioterapeutit voivat kehittää omaa osaamistaan tulevaisuudessa tarvittavaan suuntaan.
Tarve tälle tutkimukselle tuli ensisijaisesti Oulun ammattikorkeakoululta, joka voi hyödyntää tutkimustietoa fysioterapian koulutusohjelman kehittämiseen. Opettajien on koko
ajan seurattava alan kehitystä pystyäkseen kehittämään opintojaksoja sisällöllisesti. Ammatillisten valmiuksien jatkuva kehittäminen korostuu työelämän muutoksien ja tiedon
lisääntyessä. (Ruokamo 2004, 97 - 100.) Tavoitteena on, että tutkimuksellamme tuotetaan
luotettavaa ja asiantuntevaa tietoa fysioterapian tulevaisuudesta, josta fysioterapian opettajat hyötyvät suunnitellessaan opetusta ja kehittäessään opintosuunnitelmaa. Opintosuunnitelman kehittyessä opiskelijat saavat valmiuksia työelämän edellyttämiin vaatimuksiin.
Tutkimustuloksista on hyötyä myös meille tekijöille, sillä voimme suunnata omaa osaamistamme tietylle fysioterapian alueelle tutkimustulosten perusteella. Tutkimuksen
avulla opimme tekemään tulevaisuustutkimuksen Delfi-menetelmällä, jota voimme
käyttää mahdollisesti myös tulevaisuudessa töissämme tai myöhemmissä opinnoissamme. Lisäksi kehitämme omia atk-taitojamme ja syvennymme käyttämään Webropolohjelmaa. Opinnäytetyön tekemisen kautta kehitämme tiimityöskentelytaitojamme sekä
21
osaamistamme yhteistyökumppanin kanssa toimimisesta, joita tulemme tarvitsemaan tulevaisuudessa ollessamme työelämässä.
Tutkimuksemme tarkoituksena on selvittää fysioterapeuttien tulevaisuuden työnkuvaa ja
osaamisvaatimuksia yksityisellä sektorilla. Haluamme selvittää, mitä haasteita fysioterapeutti voi työssään tulevaisuudessa kohdata. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää Oulun
ammattikorkeakoulussa fysioterapian tutkinto-ohjelman kehittämiseen. Yksityisen sektorin fysioterapeutit voivat hyödyntää tutkimusta suuntaamalla omaa osaamistaan tietylle
fysioterapian osa-alueelle tutkimustulosten perusteella. Tutkimusongelmiksi olemme valinneet seuraavat kysymykset:
1. Millainen on fysioterapeuttien nykyinen työnkuva yksityisellä sektorilla?
2. Millaiset ovat fysioterapeutin osaamisvaatimukset yksityisellä sektorilla tulevaisuudessa?
3. Millaisia haasteita tulevaisuuden fysioterapiatyössä kohdataan?
22
4
TUTKIMUSMETODOLOGIA
Tulevaisuuden tutkimiseen on erilaisia menetelmiä, joilla voidaan saada riittävästi luotettavaa tietoa tulevaisuudesta. Ne voidaan jakaa laskennallisiin menetelmiin ja asiantuntijamenetelmiin. Tässä tutkimuksessa käyttämämme Delfi-tekniikka kuuluu asiantuntijamenetelmiin. Tulevaisuutta tutkittaessa on kuitenkin tärkeää muistaa, että tutkimuksessa
saatu tieto ei ole koskaan koko totuus, vaan ikään kuin arvio tulevaisuudesta, jossa saattaa
olla totuutta. (Metsämuuronen 2009, 285 - 286.)
Tulevaisuuden tutkimisessa voidaan hyödyntää sekä määrällistä, että laadullista metodiikkaa. (Metsämuuronen 2009, 281). Laadullisella eli kvalitatiivisella tutkimuksella pyritään ilmiön ymmärtämiseen ja kohderyhmän arvojen, asenteiden ja tarpeiden selvittämiseen. Kvalitatiivinen tutkimus on hyvin käyttökelpoinen toiminnan kehittämiseen ja
sen pohjalta voidaan tehdä erilaisia jatkotutkimuksia. Määrällisellä eli kvantitatiivisella
tutkimuksella taas pyritään ilmiön kuvaukseen numeerisen tiedon pohjalta. Aineisto kerätään yleensä tutkimuslomakkeilla, joissa on valmiit vastausvaihtoehdot. Kvantitatiivisella tutkimuksella pyritään kartoittamaan ilmiötä ja selvittämään asioiden välisiä riippuvuuksia. (Heikkilä 2008, 16.) Tässä tutkimuksessamme käytämme ensimmäisellä kierroksella laadullista metodia ja toisella kierroksella määrällistä metodia.
4.1
Delfi-menetelmä
Tulevaisuuden tutkimiseen Delfi-menetelmää on käytetty ensimmäisenä Yhdysvalloissa
1950-luvulla tutkimuksissa, jotka koskivat salaista sotilasteknologiaa. Suomenkielisiä käsitteitä Delfoi-menetelmälle ovat Delfi- ja Delphi-tekniikka. Perusperiaatteena menetelmässä on tiedon kerääminen tutkittavan alan asiantuntijoilta, joiden vastausten kautta pyritään arvioimaan tulevia tapahtumia. Asiantuntijoilla arvioidaan olevan riittävä pohjatieto palautteen antamiseen ja tutkimuskysymyksiin vastaamiseen. (Kuusi 2013, 248 251.) Delfi-menetelmässä on kolme toimijaosapuolta: tutkimuksen toimeksiantajat, sen
suunnittelijat ja toteuttajat sekä asiantuntijaryhmä. (Linturi 2003, viitattu 3.9.2014). Meidän tutkimuksessamme toimeksiantajana on Oulun ammattikorkeakoulu, suunnittelijoina
ja toteuttajina toimimme me ja asiantuntijaryhmä koostuu fysioterapiayrittäjistä.
23
Delfi-menetelmällä on neljä tunnuspiirrettä: asiantuntijoiden tunnistamattomuus, menetelmä on useamman kierroksen prosessi, tutkimuksessa käytetään argumentointia ja palautetta sekä asiantuntijat muodostavat paneelin. Näiden tunnuspiirteiden mukainen
Delfi-menetelmä koostuu kahdeksasta eri vaiheesta, joka on esitetty alla olevassa kuviossa (kuvio 1). (Linturi 2003, viitattu 3.9.2014.)
KUVIO 1. Delfi-menetelmän kahdeksan vaihetta (Linturi 2003, viitattu 3.9.2014.)
Delfi-menetelmän ideana on, että tietoa kerätään asiantuntijoiden mielipiteistä. Mielipiteiden kokoamisen jälkeen ne lähetetään uudelleen samoille asiantuntijoille arvioitavaksi.
Aikaisemmin kierroksia tehtiin niin monta, että asiantuntijoilta saatiin yksi yhteinen mielipide. Nykyään haastattelukierroksia on useimmiten kaksi tai kolme, jolloin asiantuntijat
kertovat mielipiteensä tulevaisuutta koskeviin kysymyksiin. (Metsämuuronen, viitattu
10.12.2013.) Kierrosten aikana haastateltavilla asiantuntijoilla on mahdollisuus korjata
kannanottojaan. (Kuusi 2013, 248 - 251). Haastateltavat saattavat muuttaa omaa mielipidettään, kun tutkija tuo koko asiantuntijaraadin mielipiteet julki toisella tai kolmannella
kyselykierroksella. (Metsämuuronen, viitattu 10.12.2013.) Kannanottojen korjaukset perustuvat toisilta haastateltavilta saatuun palautteeseen. Aiemmin tutkimuksessa pyrittiin
tuottamaan yksimielisyys asiantuntijaryhmän keskuudessa peräkkäisten kyselyiden ja
kontrolloidun palautteen avulla. (Kuusi 2013, 248 - 251.)
24
4.2
Asiantuntijoiden valinta
Delfi-tutkimuksen onnistumiseksi on parhaiden ja tutkimuksen kannalta tärkeiden asiantuntijoiden valinta merkittävä tekijä. (Rubin 2012, viitattu 3.11.2014). Asiantuntijoilla
tulee olla uusinta tietoa omalta alaltaan ja heidän tulee työskennellä tutkittavan aiheen
piirissä. On hyvä, että asiantuntijoilla on tietoa oman alansa lisäksi myös muilta tiedonaloilta. (Delfoi-oraakkelin matkassa, viitattu 3.11.2014.) Paneeliin valituilla asiantuntijoilla tulee olla halu kehittää uutta tietoa, kyky tarkastella ongelmia myös epätavallisesta
näkökulmasta ja nähdä yhteyksiä kansallisen ja kansainvälisen sekä nykyisen ja tulevan
välillä. (Rubin 2012, viitattu 3.11.2014.) Henkilöä voi kutsua asiantuntijaksi, kun hän
pystyy tekemään luotettavampia arvioita ja ennusteita kuin ei-asiantuntija. (Delfoi-oraakkelin matkassa, viitattu 3.11.2014.)
Asiantuntijoiden valinta tutkimukseen voi olla hankalaa, koska tarkkaa määrää haastateltavista ei ole määritelty. Lisäksi on vaikea sanoa, kuka on tarpeeksi pätevä paneeliin.
Metsämuuronen onkin pohtinut asiaa hyvin: “Kysymyshän lienee siitä, onko kukaan lokaali asiantuntija todella oman tiedonalansa kärjessä.” Tutkimukseen käytettävät asiantuntijat tulee valita perustellusti ja määrittää ketkä täyttävät asiantuntijuuden kriteerit.
(Metsämuuronen, viitattu 10.12.2013.) Pienemmän tutkimusjoukon, 15 - 40 henkilöä, valinnassa tulee olla tarkkana ja tutkittavat henkilöt harkitaan tarkkaan. On tärkeää ottaa
huomioon haastateltavien yksilölliset näkemykset heidän osaamistaustojensa ja omien intressiensä takia. (Kuusi 2013, 248 - 251.)
Delfi-menetelmässä asiantuntijat pysyvät anonyymeinä suhteessa toisiin haastateltaviin,
eikä heidän nimiään tai tietojaan tulla julkaisemaan tutkimuksessa, vaan ne käsitellään
luottamuksellisina. He pysyvät anonyymeinä - vain heidän arvionsa ja argumenttinsa
väittelevät. (Kuusi 2013, 248 - 251.) Anonyymiydellä halutaan, että asiantuntijat esittävät
aitoja mielipiteitään ilman, että heidän tarvitsisi miettiä toistensa reaktioita. (Delfoi 2014,
viitattu 7.1.2014.)
Tutkimuksemme tutkimusjoukkoon kuuluu 20 asiantuntijaa, joiksi valitsimme PohjoisPohjanmaan fysioterapiayritysten yrittäjiä, joiden palveluksessa on vähintään kaksi fysioterapeuttia. Käytimme asiantuntijoiden valintaan eliittiotantaa. Tämä tarkoittaa, että
25
tutkimuksen perusjoukko on melko suuri käsittäen kaikki valitsemiemme yritysten fysioterapeutit, mutta tiedonantajiksi olemme valinneet yrittäjät, joilta oletamme saavamme
parhaiten tietoa tutkimustamme varten. Tutkimuksen haastateltavien on hyvä tietää tutkittavasta asiasta mahdollisimman paljon tai heillä on oltava kokemusta alalta. (Tuomi &
Sarajärvi 2012, 85 - 86.)
Fysioterapiayrittäjillä on paljon kokemusta ja asiantuntijatietämystä fysioterapian alalta,
joten he osaavat pohtia laatimiamme kysymyksiä ja antaa niihin asiantuntevia vastauksia.
Yrittäjien on työssään koko ajan mietittävä yrityksen tulevaisuutta ja elettävä ajan hermolla, sekä varauduttava tulevaisuudessa mahdollisesti tuleviin muutoksiin. Näiden perusteella arvioimme, että fysioterapiayrittäjien on mietittävä fysioterapian tulevaisuuden
haasteita lähes päivittäin, joten he ovat luotettavia asiantuntijoita tutkimukseemme. Yrittäjät myös toimivat johtajina ja rekrytoivat työntekijöitä, jonka perusteella heidän on osattava arvioida, millaista osaamista fysioterapeuteilla on ja millaista tullaan tarvitsemaan
tulevaisuudessa.
4.3
Ensimmäisen kyselykierroksen aineistonkeruu ja analysointi
Tutkimuksemme oli kaksivaiheinen, joista molemmat osiot toteutettiin kyselylomakkeen
muodossa. Ennen kyselyn lähettämistä kysyimme asiantuntijoilta sähköpostitse suostumuksen tutkimukseen osallistumisesta. Lähetimme suostumuspyynnön kahdellekymmenelle asiantuntijalle, joista yhdeksän vastasi myöntävästi.
Kysely määritellään menettelytavaksi, jossa kyselylomake annetaan tiedonantajien itsensä täytettäviksi, joko valvotussa tilanteessa tai itsenäisesti kotonaan. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 73). Käytimme molemmilla kyselykierroksilla kyselylomakkeiden lähettämiseen sähköpostia. Sähköpostikyselyn etuna on pienempi kato sekä vähäisemmät materiaali- ja postituskulut verrattuna postikyselyyn. (Heikkilä 2008, 66.) Ensimmäisessä vaiheessa aineisto kerättiin avoimilla kysymyksillä, jotka pohjautuivat tutkimusongelmiin.
Kysymysten perustana on käytetty Oulun ammattikorkeakoulun fysioterapian osaamisprofiilin osaamisvaatimuksia, jotka ovat samat kuin Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvoston määrittelemät ammattispesifit kompetenssit. (Fysioterapeutti muuttuvassa
26
maailmassa 2009, viitattu 17.12.2013.) Kysymyksiä olimme laatineet yhteensä 4 kappaletta. Avoimet kysymykset olivat tarkoituksenmukaisia tässä vaiheessa, koska emme
tarkkaan tienneet vastausvaihtoehtoja etukäteen. (Heikkilä 2008, 49).
Ennen ensimmäisen vaiheen kyselylomakkeen lähettämistä asiantuntijoille se esitestattiin
Oulun ammattikorkeakoulun opettajalla, joka on toiminut yrittäjänä kymmenen vuotta.
Esitestaus (liite 3) suoritettiin, jotta kysymysten asettelua ja sanamuotoja voitiin tarvittaessa korjata ja näin taata kyselylomakkeen selkeys ja ymmärrettävyys. (Heikkilä 2008,
61). Esitestauksen jälkeen meidän ei tarvinnut tehdä muutoksia kyselylomakkeeseen.
Valmis kyselylomake (liite 2) sekä saatekirje (liite 1) lähetettiin asiantuntijoille sähköpostilla. Saatekirjeessä kerrottiin tutkimuksen tarkoitus ja aikaraja tutkimukseen vastaamiselle. Saatekirjeen tarkoituksena oli antaa vastaajalle tietoa tutkimuksesta ja motivoida
häntä vastaamaan kyselylomakkeeseen. (Heikkilä 2008, 61). Aikarajan jälkeen vastaamatta jättäneille asiantuntijoille lähetettiin muistutusviesti, jonka liitteenä olivat uudelleen saatekirje ja kyselylomake. Asiantuntijoille, jotka eivät vastanneet vielä ensimmäisenkään muistutusviestin jälkeen, lähetettiin toinen muistutusviesti, jossa saatekirje ja
kyselylomake olivat edelleen liitteenä. Tämän jälkeen vastaamatta jättäneitä asiantuntijoita ei enää muistutettu kyselyyn osallistumisesta. Vastaamatta jätti 14 asiantuntijaa.
Ensimmäisen vaiheen vastaukset saatuamme aloimme analysoida niitä käyttäen sisällönanalyysia. Sisällönanalyysi voidaan jakaa useisiin eri vaiheisiin, joista ensimmäisenä
ovat tutkijan “herkistyminen” eli keskeisten käsitteiden hallinta ja perinpohjainen tutustuminen aineistoon, sekä aineiston sisäistäminen ja teoretisointi. Tämän jälkeen aineisto
voidaan jakaa karkeasti keskeisimpiin luokkiin tai teemoihin, joista haetaan mahdollisia
poikkeavuuksia sekä yhtäläisyyksiä ja tehdään näiden pohjalta mahdollisesti uusi luokittelu. Saatuja luokkia analysoidaan yhä ja analysoinnin perusteella muodostetaan johtopäätökset ja tulkinta tutkimustuloksista. (Metsämuuronen 2008, 50 - 51.) Tarkoituksena
on siis saada tutkittu ilmiö kuvattua tiivistetyssä ja yleisessä muodossa. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 103).
Vastauksia analysoidessamme luimme ensin molemmat yksin vastaukset läpi ja tutustuimme saamiimme vastauksiin, niin että pystyimme sisäistämään koko saamamme ai-
27
neiston. Tämän vaiheen jälkeen jaottelimme aineiston kysymyksittäin, niin että tarkastelimme kerrallaan aina yhden kysymyksen vastauksia. Kirjasimme ylös asiantuntijoiden
vastauksista sekä löytämämme yhteneväisyydet että poikkeavuudet. Vastausten vähäinen
määrä mahdollisti hyvin tarkan analysoinnin jokaisesta vastauksesta ja pystyimme ottamaan huomioon jokaisen yksittäisen vastauksen. Sisällönanalyysin jälkeen muodostimme vastausten pohjalta kysymyksiä toisen kierroksen kyselylomaketta varten.
4.4
Toisen kyselykierroksen aineistonkeruu ja analysointi
Toisen vaiheen kyselykierros toteutettiin Internet-kyselynä Webropol-tutkimus- ja tiedonkeruuohjelmaa hyväksikäyttäen. Webropol on suomalainen vuonna 2002 perustettu
kysely- ja analysointisovellus, joka soveltuu hyvin nopeaan tiedon keräämiseen, tutkimuksen ja kyselyiden luontiin sekä kvantitatiiviseen analyysiin. (Webropol 2014, viitattu
24.4.2014). Webropol-ohjelma mahdollistaa yhteenvedon tekemisen aineiston tuloksista
sekä tarvittaessa myös taulukoiden ja kuvioiden tekemisen. Internet-kyselyn etuna on,
että aineiston analysointiin päästään nopeasti heti aineiston keruun jälkeen. Lisäksi vastaajien on helppo vastata kyselyyn, koska se vaatii vain verkkoyhteyden ja internet-selaimen. (Heikkilä 2008, 69 - 70.)
Toiseen kyselykierrokseen muodostamamme kysymykset olivat suljettuja eli vaihtoehtoja antavia kysymyksiä. Tällaisissa strukturoiduissa kysymyksissä on valmiit vastausvaihtoehdot, joista ympyröimällä tai rastittamalla valitaan sopivin vaihtoehto. Suljetut
kysymykset olivat tarkoituksenmukaisia tutkimuksemme toiseen vaiheeseen, koska
olimme voineet ensimmäisen vaiheen tutkimustulosten perusteella rajata vastausvaihtoehdot selkeästi. Tutkimuksessamme käytimme yhtenä kysymysmuotona Likertin 4-portaista asteikkoa, jossa toisena ääripäänä on todella tärkeää ja toisena ääripäänä ei lainkaan tärkeää. Jokaisessa kysymyksessä oli yhtenä vastausvaihtoehtona myös en osaa sanoa. Vastaajan oli valittava asteikolta parhaiten omaa mielipidettään kuvaava vastausvaihtoehto. Usein mielipideväittämissä käytetään Likertin 4- tai 5-portaista asteikkoa,
joka antaa tarpeeksi eri vastausvaihtoehtoja rajaten kuitenkin vaihtoehtojen määrän selkeästi. (Heikkilä 2008, 49 – 53.) Kyselylomakkeessamme käytimme myös määriä mittaavia kysymyksiä, joihin annoimme valmiit vastausvaihtoehdot: määrä kasvaa, määrä
pysyy ennallaan, määrä vähenee. Valmiiden vastausvaihtoehtojen antaminen vähentää
28
tulkintavirheitä analysointivaiheessa. (Heikkilä 2008, 56.) Monivalintakysymysten käyttäminen oli tarkoituksenmukaista muutamassa kysymyksessä. Niissä vastaajat saivat valita useita eri vaihtoehtoja. (Heikkilä 2008, 51.)
Internet-kyselyn esitestaus suoritettiin samalla tavalla kuin ensimmäisessä vaiheessa lähettämällä tutkimuskysely samalle asiantuntijalle, jota käytimme esitestaajana myös ensimmäisellä kierroksella, ja pyytämällä häneltä palautetta kyselystä. Esitestaajan palautetta hyödyntäen muokkasimme muutamien kysymysten sanamuotoja tarkoituksenmukaisemmiksi, jonka jälkeen internet-kysely lähetettiin asiantuntijoille. Vastaamisaikaa
annoimme kolme viikkoa ja aikarajan umpeuduttua lähetimme sähköpostilla vastaamatta
jättäneille asiantuntijoille muistutusviestin ja uuden linkin Webropol-kyselyyn. Aikaa
vastaamiseen annoimme tämän jälkeen kaksi viikkoa. Sen jälkeen lähetimme toisen muistutusviestin ja linkin Webropol-kyselyyn vastaamatta jättäneille asiantuntijoille. Toisen
muistutusviestin jälkeen emme enää muistuttaneet vastaamatta jättäneitä asiantuntijoita
vaan suljimme Webropol-kyselyn.
Toisen vaiheen analysointi tehtiin Webropol-ohjelmaa hyväksikäyttäen. Webropol-ohjelmalla tulosten analysointi sujui helposti, sillä ohjelma muodostaa perusraportin, jossa on
jokaisesta kysymyksestä taulukko tai kuvaaja, joita on helppo lukea. Lisäksi raportin sai
tallennettua Word-tiedostoksi, jolloin kuvaajat sai ongelmitta liitettyä opinnäytetyön raporttiin. Vastauksia analysoidessamme kävimme kysymykset aluksi läpi yksi kerrallaan.
Sen jälkeen vertasimme nykyisyyttä ja tulevaisuutta koskevia kysymyksiä keskenään ja
aloimme tehdä niistä johtopäätöksiä.
4.5
Delfi-menetelmän edut tulevaisuudentutkimuksessa
Delfi-menetelmän tunnusomainen piirre on anonyymius, jossa vastaajat eivät tiedä, ketkä
muut asiantuntijat osallistuvat kyseiseen tulevaisuustutkimukseen. Tämä voi mahdollistaa avoimemman näkemyksellisen tiedon tuottamisen sekä aitojen mielipiteiden ja käsitysten esittämisen tutkimuksessa. (Delfoi 2014, viitattu 7.1.2014.) Uusia ideoita pääsevät
esittämään myös sellaiset asiantuntijat, joilla ei ole korkeaa statusta ja ideoita esitetään
mahdollisimman runsaasti. (Linturi 2003, viitattu 3.9.2014). Voimakkaat mielipidejohta-
29
jat eivät voi vaikuttaa asiantuntijaryhmän yleiseen mielipiteen muodostukseen vaan tarkoituksena on tuottaa ryhmäennuste ja pitää ryhmädynamiikka minimissään. (Delfoi
2014, viitattu 7.1.2014).
Delfi-menetelmä sopii, jos halutaan koota tai yhdistää mielipiteitä tulevasta kehityksestä,
josta ennalta löytyy hyvin vähän tai ei ollenkaan tietoa. Tietokoneavusteiset versiot mahdollistavat suurenkin joukon mielipiteiden kokoamisen. (Delfoi 2014, viitattu 7.1.2014.)
Delfi-menetelmässä soveltuu hyvin taite- ja käännepisteiden löytämiseen sekä ajoittamiseen, jolloin pyritään löytämään viestejä menneisyydestä ja tulevaisuudesta. Näin pystytään ennustamaan tulevaisuutta. (Metsämuuronen, viitattu 10.12.2013.)
Hyvässä delfi-tutkimuksessa voidaan tuoda yksittäisen asiantuntijan tuoma erityinen mielipide julki ja saattaa se suuremman joukon arvioitavaksi. Tällä tavalla on mahdollisuus
ennakoida tulevaa ja arvioida yksittäisen mielipiteen paikkansapitävyyttä. Tässä tutkimusmenetelmässä ehkäistään arvovalta- ja intressiriitoja vaikuttamatta tutkimustulokseen. Kukin vastaaja saa toimia itsenäisesti ja kaikkien vastaajien mielipiteet ovat yhtä
arvokkaita. Panelisteilla on lupa olla eri mieltä asioista, koska konsensusvaatimuksesta
on äärimuodoissaan luovuttu. (Metsämuuronen, viitattu 10.12.2013.)
30
5
5.1
TUTKIMUSTULOKSET
Vastaajien taustatiedot
Tutkimukseen osallistui yhteensä neljä fysioterapia-alan yrittäjää. Ensimmäisellä kierroksella vastaajia oli kuusi, mutta toisella kierroksella vastaajien määrä väheni neljään.
Vastausprosentiksi tuli 20 %, sillä kysely lähetettiin yhteensä 20 fysioterapiayrittäjälle.
Vastaajien keski-ikä oli 47,25 vuotta. Kaikki tutkimukseen osallistuneet olivat naisia.
Työkokemusta vastaajilla oli 5 – 40 vuotta. Vastaajien erikoisaloja olivat tuki- ja liikuntaelinfysioterapia, neurologinen fysioterapia sekä lasten fysioterapia.
5.2
Fysioterapeutin osaamisvaatimukset
Kysyttäessä eri asiakasryhmien yleisyyttä fysioterapiayksiköissä nousivat yleisimmiksi
asiakasryhmiksi tuki- ja liikuntaelinsairauksia sairastavat asiakkaat, sekä aikuisneurologiset asiakkaat. Lapsineurologisten asiakkaiden yleisyydessä taas tuli selvää hajontaa vastaajien kesken.
Fysioterapeutilta nykyään vaadittavasta menetelmäosaamisesta tärkeimmäksi nousivat
liikkumista lisäävät harjoitteet, joista kyselyssä käytimme nimitystä venyttelyt, koska
tämä termi nousi esille ensimmäisen kierroksen avoimien kysymysten vastauksista. Muita
tärkeimpiä fysioterapeutin osattavia menetelmiä olivat neuvonta ja ohjaus. Kaikki vastaajat olivat vastanneet niiden menetelmien hallitsemisen olevan fysioterapeutille erittäin
tärkeää. Seuraavaksi tärkeimmäksi vastaajat arvioivat hieronnan. Eniten hajontaa menetelmäosaamista koskevissa vastauksissa tuli mobilisointiosaamisissa, joissa kaksi vastaajaa oli arvioinut mobilisoinnin hallinnan olevan erittäin tärkeää, yksi vastaaja tärkeää ja
yksi vastaaja jokseenkin tärkeää. Vastaukset olivat samansuuntaisia kysyttäessä fysioterapeutin menetelmäosaamisen tärkeyttä tulevaisuudessa. Neuvonta ja ohjaus pysyivät
edelleen tärkeimpinä hallittavina menetelminä.
31
Kysyttäessä erikoistumiskoulutuksien tärkeyttä nykyään nousi tärkeimmäksi koulutukseksi Bobath-koulutus. Erittäin tärkeänä tätä koulutusta piti kaksi vastaajaa. Lymfaterapian osaamista pidettiin seuraavaksi tärkeimpänä, jota piti tärkeänä kolme vastaajaa.
Erikoistumiskoulutusten tärkeydestä tulevaisuudessa kysyttäessä, nousi lymfaterapia
jopa Bobathia tärkeämmäksi. Kumpaakin piti erittäin tärkeänä yksi vastaaja ja tärkeänä
piti Bobathia myös yksi vastaaja, mutta lymfakoulutusta sen sijaan kaksi vastaajaa.
Neuvontaa ja ohjausta sisältyy nykyään fysioterapeutin työhön paljon tai erittäin paljon
(kuvio 2.)
KUVIO 2 Neuvonnan ja ohjauksen määrä nykyään
Kolmen vastaajan mielestä neuvonnan ja ohjauksen määrä tulevaisuudessa kasvaa ja yhden vastaajan mielestä sen määrä säilyy ennallaan (kuvio 3)
KUVIO 3 Neuvonnan ja ohjauksen määrä tulevaisuudessa
Tulevaisuudessa fysioterapeutin työ voi sisältää aikaisempaa enemmän ryhmänohjausta
sekä liikuntatapojen ja erilaisten liikuntamuotojen ohjaamista, sillä kaikki vastaajat us-
32
koivat näiden määrän kasvavan tulevaisuudessa. Ergonomiaohjauksesta kysyttäessä arvioi kolme vastaajaa sen määrän tulevan kasvamaan tulevaisuudessa ja yksi vastaajista
arvioi määrän pysyvän ennallaan.
5.3
Fysioterapeutin työnkuva tulevaisuudessa
Fysioterapiayritysten laitteista kysyttäessä kaikki vastaajat arvioivat yrityksissä olevan
kuntosalilaitteita. Kolme vastaajista ajatteli yrityksissään olevan vuonna 2025 painokevennetty kävelyharjoittelulaite ja tietokoneohjattu tasapainoharjoittelulaite. Kaksi vastaajista uskoi, että heidän yrityksissään olisi lymfaterapialaite.
Fysioterapiayritysten tilojen koon arvioinnissa kolme vastaajista uskoi heidän tilojensa
laajentuneen vuonna 2025. Yksi vastaajista arvioi tilojen koon pysyneen ennallaan (kuvio
4). Kolme vastaajista arvioi yrityksissään olevan ryhmäterapiatilat ja kuntosalit. Kukaan
vastaajista ei uskonut, että heillä olisi terapia-allasta.
KUVIO 4 Fysioterapiatilojen koko tulevaisuudessa
Eri asiakasryhmien määrän kasvamista kysyttäessä kaikki vastaajat arvioivat ikääntyneiden ja tuki- ja liikuntaelin -potilaiden määrän kasvavan. Lapsineurologisten asiakkaiden
määrän kasvamista kysyttäessä vastaukset hajaantuivat taas suuresti samoin kuin aikaisemmin kysyttäessä lapsineurologisten asiakkaiden määrää nykyään.
Puolet vastaajista oli sitä mieltä, että yksittäisten fysioterapiakäyntien kesto tulee lyhenemään tai pysymään ennallaan. Kukaan asiantuntijoista ei ajatellut fysioterapiakäyntiaikojen pidentyvän (kuvio 5).
33
KUVIO 5 Yhden fysioterapiakäynnin kesto tulevaisuudessa
Fysioterapiakäyntien määrän muutoksesta vastaajat olivat hyvin eri mieltä. Kahden vastaajan mielestä yhden asiakkaan fysioterapiakäynnit tulevat vähenemään vuonna 2025
aikaisempaan verrattuna. Yksi vastaajista arvioi määrän pysyvän ennallaan ja yksi vastaajista arvioi määrän kasvavan (kuvio 6).
KUVIO 6 Yhden asiakkaan fysioterapiakäyntien määrä tulevaisuudessa
Kirjallisten töiden määrää arvioitaessa kolme vastaajista uskoi niiden määrän kasvavan
ja yksi vastaajista uskoi niiden määrän säilyvän ennallaan (kuvio 7).
KUVIO 7 Kirjallisten töiden määrä tulevaisuudessa
Kaikki vastaajat uskovat työpaikkakäyntien määrän fysioterapiassa lisääntyvän (kuvio 8).
34
KUVIO 8 Työpaikkakäyntien määrä tulevaisuudessa
Kaikki vastaajat arvioivat fysioterapian tarpeen ikääntyvien työurien pidentämiseksi kasvavan (kuvio 9).
KUVIO 9 Fysioterapian tarve ikääntyvien työurien pidentämiseksi tulevaisuudessa
Kysyttäessä tietotekniikan avulla toteutetun etäohjauksen määrää tulevaisuudessa arvioivat kaikki vastaajat sen määrän kasvavan (kuvio 10) Teknologiaosaaminen arvioitiinkin
(kysymys 26) tulevaisuudessa jopa tärkeämmäksi kuin monipuolinen kielitaidon tai kulttuurien kohtaamistaidot. Fysioterapeutin tärkeimpinä ominaisuuksina pidetään, sekä nyt
että tulevaisuudessa oma-aloitteisuutta ja hyviä vuorovaikutustaitoja.
KUVIO 10 Tietotekniikan avulla toteutetun etäohjauksen määrä tulevaisuudessa
35
Vastaajat olivat kaikki samaa mieltä siitä, että ryhmänohjauksen määrä tulevaisuudessa
tulee kasvamaan (kuvio 11).
KUVIO 11 Ryhmänohjauksen määrä tulevaisuudessa
Yksilöfysioterapiasta vastaajilla oli eriäviä mielipiteitä. Puolet vastaajista arvioi, että yksilöfysioterapian määrä tulee kasvamaan tulevaisuudessa (kuvio 12).
KUVIO 12 Yksilöfysioterapian määrä tulevaisuudessa
Kaikki vastaajat olivat yhtä mieltä siitä, että ennaltaehkäisevän fysioterapian määrä tulee
kasvamaan tulevaisuudessa (kuvio 13).
KUVIO 13 Ennaltaehkäisevän fysioterapian määrä tulevaisuudessa
Asiakaspalvelun määrän, jolla tässä tarkoitettiin muuta kuin varsinaista fysioterapiaa,
esim. ajanvarausten hoitamista, arvioi kolme vastaajista kasvavan tulevaisuudessa. Yksi
vastaajista arvioi asiakaspalvelun määrän pysyvän ennallaan (kuvio 14).
36
KUVIO 14 Asiakaspalvelun määrä tulevaisuudessa
37
6
TULOSTEN TARKASTELU JA JOHTOPÄÄTÖKSET
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yksityisen sektorin fysioterapeuttien työnkuvaa ja osaamisvaatimuksia tulevaisuudessa. Samalla selvisi, millaisia haasteita fysioterapeutit tulevat työssään kohtaamaan tulevaisuudessa. Tuloksia voidaan hyödyntää Oulun
ammattikorkeakoulun fysioterapian tutkinto-ohjelman kehittämiseen. Tuloksista tekemämme johtopäätökset ovat omia tulkintojamme tutkimustuloksista eivätkä siis absoluuttisia totuuksia.
6.1
Fysioterapeutilta vaadittava osaaminen tulevaisuudessa
Neuvonnan ja ohjauksen tarve ei tule tulevaisuudessa ainakaan vähenemään, joten se tulee olemaan yksi fysioterapeutin tärkeimmistä hallittavista menetelmistä. Tämän tutkimuksen mukaan neuvontaa ja ohjausta pidetään siis tulevaisuudessa manuaalisia taitoja
tärkeämpänä, vaikka yleensä yksityisellä sektorilla korostetaan manuaalisten taitojen
osaamista. (Fysioterapeutti muuttuvassa maailmassa 2009, viitattu 17.12.2013). Tulevaisuudessa tärkein fysioterapeutin osaamisvaatimus on todennäköisesti ohjausosaaminen.
Asiantuntijoiden arvioiden mukaan ryhmänohjauksen ja liikuntatapojen sekä erilaisten
liikuntamuotojen ohjauksen tarve lisääntyy. Myös oikean ergonomian opettamisen tarve
tulee kasvamaan. Tämä vastaa hyvin aikaisempaa tutkimustietoa, jonka mukaan yhteiskunnan muuttuminen tietoyhteiskunnaksi lisää fyysistä inaktiivisuutta ja tätä kautta tukija liikuntaelinsairauksia. (Julin 2011, 39 – 43). Fysioterapeutilla on siis keskeinen rooli
väestön fyysisen inaktiivisuuden ehkäisemisessä, joka on USA:ssa fysioterapeuttien kokemuksia kuvaavassa tutkimuksessa jo tullutkin ilmi. (Rea ym. 2004, 510 – 523.) Tulesairauksien ennaltaehkäisyyn ja hoitoon ergonomiaohjaus on tärkeää. (Arkela-Kautiainen
2009, viitattu 6.6.2014).
Mielenkiintoista tutkimustuloksissa oli, että vastaajat arvioivat tuki- ja liikuntaelinasiakkaiden määrän lisääntyvän, mutta eivät pitäneet kuitenkaan MDT- ja OMT-koulutuksia
tulevaisuudessa sen tärkeämpinä kuin nykyäänkään, vaikka ne ovat juuri tuki- ja liikuntaelinsairauksiin keskittyviä koulutuksia. Ehkä tämäkin kertoo siitä, että fysioterapiassa
pyritään tulevaisuudessa yhä enemmän ohjaamaan asiakkaita liikunnallisesti aktiiviseen
38
elämäntapaan. Menetelmäkeskeinen fysioterapia yhdistettynä yksilölliseen, asiakkaan
tarpeet ja voimavarat huomioivaan terapiaan on Julininkin (2011, 39 – 43.) mukaan se
tulevaisuuden työmalli, johon fysioterapeuttien pitäisi pyrkiä.
Neurologisen osaamisen tarve ei tule tulevaisuudessa vähenemään. Bobath-koulutusta arvostetaan sekä nykyään että tulevaisuudessa. Asiantuntijoiden hajaantuneet vastaukset
lapsineurologisten asiakkaiden kohdalla johtuivat todennäköisesti yritysten lapsineurologisten asiakkaiden eriävistä määristä.
6.2
Fysioterapeutin työn sisältö tulevaisuudessa
Fysioterapiassa on tulevaisuudessa todennäköisesti tapahtumassa joitakin muutoksia fysioterapeutin työnkuvassa. Edellisessä kappaleessa mainitut muutokset fysioterapeutin
osaamisvaatimuksissa ovat yksi tekijä fysioterapeutin työn sisällön muutoksille. Ryhmänohjaustaitoja vaaditaan nykyäänkin fysioterapeutilta, mutta tulevaisuudessa sitä vaaditaan todennäköisesti entistä enemmän. Yksilöfysioterapian sijaan fysioterapeutilta vaaditaan siis kykyä ohjata kerralla useaa asiakasta. Kaikki asiantuntijat olivat yhtä mieltä
siitä, että ryhmänohjauksen määrä fysioterapiassa tulee kasvamaan.
Fysioterapian asiakaskunnan muutokset tulevat tulevaisuudessa näkymään muutoksina
fysioterapeutin työnkuvassa. Ikääntyneiden asiakkaiden määrät kasvavat ja fysioterapian
tarve ikääntyvien työurien pidentämiseksi lisääntyy. Ikääntyneet tulevat tulevaisuudessa
olemaan yhä pidempään työelämässä, sillä eläkeikää Suomessa nostetaan. (Kysymyksiä
ja vastauksia eläkeuudistuksesta 2017, viitattu 3.11.2014). Ihmisten työkyvyn ylläpitoon
tarvitaan aikaisempaa enemmän työfysioterapiaa ja fysioterapeuttien käyntejä työpaikoilla. Ikääntyneiden asiakkaiden määrän kasvaminen kuormittaa koko sosiaali- ja terveysalaa ja lisää palvelujen tarvetta. (Stenvall & Koskinen 2004, 263 - 264). Tosin ikääntyneet ovat nyt aikaisempaa hyväkuntoisempia fyysisesti ja ongelmat tulevat olemaan
enemmän mielenterveysongelmista johtuvia. (Vesterinen 2011, 34). Psyykkiset ongelmatkin saattavat kuitenkin johtaa fyysisiin kiputiloihin ja aiheuttavat näin fysioterapian
tarpeen. Stressi, tuska ja ahdistus, samoin kuin mieliala, tunteet ja kognitiivinen toiminta
ovat kaikki merkittäviä psykologisia tekijöitä kipuun. (Linton, SJ. 2000, viitattu
6.11.2014.)
39
Fysioterapeutin työnkuvassa tulee tulevaisuudessa mahdollisesti näkymään aikaisempaa
enemmän asiakaspalvelun ja kirjallisten töiden määrän lisääntyminen. Ajattelimme, että
asiantuntijoiden arviot kirjallisten töiden määrän lisääntymisestä ovat mahdollisesti
syynä myös asiantuntijoiden arvioihin fysioterapiakäyntien kestojen lyhenemisestä. Kirjallisten töiden määrän lisääntyessä on nipistettävä aikaa varsinaisesta terapiasta. Yksi
syy tulevaisuudessa lisääntyvään kirjallisten töiden määrään on mielestämme Kansalliseen Terveyasrkistoon (KanTa) liittyminen. Tulevaisuudessa yksityisten fysioterapiayritysten on liityttävä KanTa-palveluun. Potilastiedon arkistoon liityttäessä on kirjaamisen
oltava asianmukaista ja käytettyjen käsitteiden yhtenäisiä ja ymmärrettäviä. (Kärkkäinen
2013, viitattu 6.11.2014.) Uudenlaiseen palveluun liittyminen saattaa etenkin aluksi aiheuttaa haasteita ja hidastaa kirjaamista.
6.3
Tulevaisuuden haasteet fysioterapiassa
Yhtenä tulevaisuuden haasteena fysioterapeutin työssä näemme tuki- ja liikuntaelinasiakkaiden sekä ikääntyneiden asiakkaiden määrien kasvamisen. Suomen väestöstä yli 80vuotiaiden määrä kasvaa suhteellisesti eniten vuoteen 2030 mennessä. (Stenvall & Koskinen 2004, 263 - 264.) Tämä pitäisi mielestämme huomioida ammattikorkeakoulun fysioterapian koulutusohjelman sisällössä. Tulevaisuudessa valmistuvien fysioterapeuttien
pitää hallita nykyistä enemmän tuki- ja liikuntaelinsairauksien fysioterapiaa sekä osata
ikääntyneen asiakkaan kohtaaminen.
Neuvonnan ja ohjauksen määrä tulee kasvamaan, joten niiden osaaminen on erittäin tärkeää fysioterapeutin työssä. Ryhmänohjauksen taitoja vaaditaan tulevaisuudessa aikaisempaa enemmän, joten fysioterapeutilla tulee olla kyky ohjata erilaisia ryhmiä. Koulutuksen aikana opiskelijoiden täytyy oppia perusvalmiudet ryhmien ohjaukseen ja harjoitella ryhmien ohjausta käytännössä. Asiantuntijoiden arvioiden mukaan yksilöterapiat tulevat muuttumaan enemmän ryhmämuotoisiksi sekä terapian kestoaika tulee lyhenemään.
Tämän vuoksi fysioterapeutin haasteeksi tulee oppia taito ohjata ryhmiä lyhyessä ajassa
ja antaa riittävä informaatio ryhmälle yksilöterapiakäynnin sijasta.
Kyselyssä fysioterapeutin tärkeimmistä luonteenpiirteistä oma-aloitteisuus ja positiivisuus nousivat arvostetuimmiksi ominaisuuksiksi. Myös hyviä vuorovaikutustaitoja ja kielitaidon osaamista pidettiin tärkeinä. Fysioterapian tutkinto-ohjelman pääsykokeissa olisi
40
hyvä painottaa näitä ominaisuuksia, mutta haasteena kuitenkin on kuinka hakijoista pystytään havainnoimaan näiden piirteiden olemassaolo.
Tulevaisuudessa teknologiaa käytetään työssä enemmän hyödyksi, joten fysioterapeutilla
on oltava valmiudet teknologiaosaamiseen. Koulutuksessa tulee tulevaisuudessa painottaa tekniikan käyttöä ja hyödyntää teknologiaa jo opiskeluaikana. Opiskelijoille voi antaa
esim. opetusta, miten etäohjausta fysioterapiassa voidaan käyttää. Teknologiaosaamisen
kehittymisen kannalta olisi hyvä, jos koulussa olisi käytössä uusia teknologian laitteita,
joiden käyttöä ja hyödyntämistä fysioterapiassa opiskelijat voisivat mahdollisimman paljon harjoitella.
41
7
POHDINTA
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia fysioterapiayrittäjien näkemyksiä fysioterapian
tulevaisuudesta. Tarkoituksena oli saada tietoa fysioterapeuttien osaamisvaatimuksista ja
työnkuvasta tulevaisuudessa sekä siitä, millaisia haasteita fysioterapeutit mahdollisesti
tulevat työssään kohtaamaan vuonna 2025. Valitsimme tutkimusmenetelmäksi
tulevaisuustutkimuksissa paljon käytetyn Delfi-menetelmän, joka perustuu tiedon
keräämiseen asiantuntijoilta. (Kuusi 2013, 248 - 251.) Tulokset olivat hyvin
samansuuntaisia kuin aikaisemmassa tutkimustiedossa fysioterapian tulevaisuudesta.
Ikääntyneiden ja tuki- ja liikuntaelinasiakkaiden määrät tulevat lisääntymään.
Tutkimustuloksissa yllätyimme siitä, että neuvonnan ja ohjauksen osaamista pidettiin
jopa manuaalisten taitojen hallintaa tärkeämpänä. Tutkimustulokset antoivat meille
viitteitä siitä, mitä tulevaisuudessa fysioterapeutin yleisimmät työtehtävät ovat ja mitä
fysioterapeutilta vaaditaan vuonna 2025. Asiantuntijoiden arviot vuoden 2025
fysioterapeutin työkuvasta antoivat meille vihjeitä siitä, mihin suuntaan lähdemme
syventämään omaa osaamistamme.
7.1
Delfi-menetelmän kritiikki ja luotettavuus
Tutkimustulosten luotettavuuden ja toistettavuuden arvioimiseksi on tiedostettava
tutkimusmenetelmän luotettavuutta horjuttavat seikat. Tutkimuksen ensimmäisen
vaiheen kysymykset tulee tehdä oikein, koska väärät kysymykset voivat johdattaa vastaajia väärään suuntaan. (Kuusi 2013, 248 - 251.) Pyrimme tutkimuksessamme
varmistamaan
kysymysten
oikean
muodon
pyytämällä
oikeanlaiseen
muotoiluun
sisällönohjaajaltamme
Marika
ohjausta
kysymysten
Tuiskuselta.
Lisäksi
esitestasimme sekä ensimmäisen että toisen kierroksen kyselylomakkeet aikaisemmin
fysioterapiayrittäjänä
toimineella
Oulun
ammattikorkeakoulun
opettajalla.
Ensimmäiseen kyselylomakkeeseen meidän ei juurikaan tarvinnut tehdä muutoksia,
mutta toisen kierroksen kyselyyn saimme hyviä vinkkejä, joiden perusteella muutimme
muutamien kysymysten muotoilua selkeämmäksi.
42
Jos kysely suoritetaan postikyselynä, on vaarana, että vastaajat eivät vastaa kyselyihin.
Sosiologisissa tutkimuksissa on riittävää, että vastaajia saadaan 70 % kaikista vastaajiksi
pyydetyistä. Tutkijan tulee itse arvioida miten kato on vaikuttanut tutkimuksen tuloksiin.
(Kuusi 2013, 248 - 251.) Arvioimme tutkimuksemme suurimmaksi riskiksi, että
vastausprosenttimme jää pieneksi, jolloin tutkimuksen tuloksia ei voida pitää
luotettavina. Ennakoimme tätä riskiä toteuttamalla kyselyn sähköpostitse, jolloin kato on
mahdollisesti pienempi kuin postikyselyssä. (Heikkilä 2008, 66). Tästä huolimatta
saimme tutkimuksemme vastausprosentiksi vain 20 %, jolla oli mielestämme merkittävä
vaikutus tutkimustuloksiin.
Delfi-menetelmässä tutkijan tulee päättää, kuinka monta kierrosta hän aikoo tehdä
tutkimuksessaan. Jos kierroksia on enemmän kuin kolme, tulee tutkimuksesta aikaa vievä
ja kallis. (Kuusi 2013, 248 - 251.) Vastaajien motivointi useampaan kyselykierrokseen
voi olla haasteellista. (Delfoi 2014, viitattu 7.1.2014). Lisäksi on arvioitu, että
tutkimustulokset eivät juurikaan muutu vaikka kyselykierroksia tehtäisiin useampi.
(Kuusi 2013, 248). Valitsimme tutkimuksemme kierrosten määräksi kaksi, sillä se oli
sopiva opinnäytetyön laajuuden ja resurssiemme rajallisuuden huomioon ottaen.
Tulevaisuustutkimuksen
luotettavuuden
kriteereitä
ei
ole
vielä
määritelty.
Tulevaisuustutkimuksen tulos voidaan tiukasti määrittää luotettavaksi, jos tulokset ovat
paikkaansa pitäviä. (Metsämuuronen, viitattu 10.12.2013.) Toisaalta delfi-menetelmässä
tulosten luotettavuuteen vaikuttaa tutkijan kyky asiantuntijatiedon ymmärtämiseen ja
hyödyntämiseen. Tutkijalta vaaditaan tarkkaa aiheeseen perehtymistä, jotta hän osaa
tulkita asiantuntijapaneelin tuloksia oikein. (Myllylä 2002, viitattu 25.9.2014.) Aiheeseen
perehtymisen varmistimme huolellisella tietoperustan laatimisella ennen tutkimuksen
aloittamista.
Tutkimuksen luotettavuutta arvioidaan reliabiliteetin ja validiteetin kannalta.
(Metsämuuronen, viitattu 10.12.2013). Delfi-menetelmä on saanut kritiikkiä sen
reliabiliteetista eli toistettavuudesta. On mahdotonta sanoa, olisivatko toiset
asiantuntijat antaneet toisenlaiset vastaukset ja näin olisi saatu toisenlainen lopputulos
tutkimukselle. Koska yhtenäistä metodologiaa materiaalin analyysistä ei ole, on
43
mahdollista, että toiset panelistit antaisivat erilaisen tutkimustuloksen. (Delfoi 2014,
viitattu 7.1.2014.) Tutkimuksemme ensimmäisen kierroksen avoimilla kysymyksillä oli
tarkoituksena antaa asiantuntijoille mahdollisuus vastata kysymyksiin vapaasti omin
sanoin. Näin jokainen sai vastata oman mielipiteensä mukaisesti ilman, että vastausta olisi
liikaa rajattu.
Myllylän (2002, viitattu 25.9.2014.) mukaan samaa aihetta tutkittaessa eri paneeleiden
välillä saadaan kuitenkin samanlaisia tuloksia, jos panelistit on valittu oikein. Siksi
asiantuntijoiden valinta onkin erityisen kriittinen kohta delfi-menetelmässä. On
mietittävä tarkkaan, kuka täyttää asiantuntijuuden kriteerit ja mikä on riittävä määrä
asiantuntijoita paneeliin. (Metsämuuronen, viitattu 10.12.2013). Tämän tutkimuksen
asiantuntijoiden määräksi määrittelimme 20. Asiantuntijoita valitessamme pyrimme
keräämään asiantuntijajoukon, joilla olisi riittävästi kokemusta ja tietoa fysioterapian
alalta. Fysioterapiayrittäjät, joilla on palveluksessaan useampia fysioterapeutteja, ovat
mielestämme oman alansa tiedon kärjessä ja siksi he valikoituivat panelisteiksi.
Reliabiliteetin toinen ongelma on, että asiantuntijoiden mielipiteet saattavat muuttua. Voi
olla hankalaa saada selville, milloin mielipiteen muuttuminen johtuu vastaajasta itsestään ja milloin taas itse ilmiössä tapahtuvasta muutoksesta. Riskinä delfimenetelmässä on, että jotkut asiantuntijat toimivat mielipidevaikuttajina työryhmissään.
Näin vastaukseksi ei saada asiantuntijan omaa mielipidettä, vaan mielipide, johon toinen
asiantuntija on vaikuttanut. (Delfoi 2014, viitattu 7.1.2014.) Delfi-menetelmässä
panelisteilla on mahdollisuus muuttaa mielipidettään, koska kyselykierroksia järjestetään
useampi. Ei voida sanoa, olisivatko tutkimustulokset erilaisia kuukausien tai vuosien
kuluttua,
jos
tehtäisiin
uusi
tutkimus
samanlaisilla
tutkimuskysymyksillä.
(Metsämuuronen, viitattu 10.12.2013.)
Tutkimuksen validiteetti jaetaan ulkoiseen ja sisäiseen validiteettiin. Sisäinen
validiteetti kuvaa, tutkitaanko sitä, mitä on tarkoituskin tutkia ja ulkoinen validiteetti
taas kuvaa tulosten yleistettävyyttä. (Metsämuuronen 2013, viitattu 10.12.2013.) Validi
mittari edellyttää huolellista suunnittelua ja harkittua tiedonkeruuta, joilla voidaan
vähentää systemaattisen virheen mahdollisuutta. Systemaattinen virhe tarkoittaa jotakin
44
tekijää, joka vaikuttaa koko aineistoon samantapaisesti ja se syntyy useimmiten aineiston
keruun vaiheessa. Validiteetin onnistumiseksi tutkimuslomakkeeseen laadittujen
kysymysten
täytyy
olla
tarkoituksenmukaisia
ja
niiden
on
perustuttava
tutkimusongelmiin. (Heikkilä 2008, 29 - 30, 186.)
Mielestämme tutkimuksen validiteetti on hyvä, sillä tutkimuskysymysten avulla voidaan
saada
vastauksia
tutkimusongelmiin.
Tutkimuskysymysten
validiteettia
lisäsi
tutkimuskysymysten esitestaus, josta saimme arvokasta palautetta ja ehdotuksia
tutkimuskysymysten sanamuotojen uudelleenmuotoiluihin ja kysymysten asetteluihin.
Tutkimuskysymyksillä onnistuimme tutkimaan sitä, mitä oli tarkoituskin tutkia.
Tutkimuksen ulkoista validiteettia heikentää otoskoon pienuus, joten tutkimustulokset
eivät
ole
laajasti
yleistettävissä.
Tutkimus
kohdistettiin
Pohjois-Pohjanmaan
fysioterapiayrityksille, koska tutkimuksen tarkoituksena oli Pohjois-Pohjanmaalla
sijaitsevan Oulun ammattikorkeakoulun fysioterapian tutkinto-ohjelman kehittäminen.
Pidämme neljän vastaajan otosta kuitenkin liian pienenä, jotta tuloksia voitaisiin yleistää
koko Pohjois-Pohjanmaan alueelle.
7.2
Tutkimuksen eettisyys
Tutkimuksen eettisyys on hyvin keskeinen asia tutkimuksessa. Tutkimusetiikka voidaan
luokitella normatiiviseksi etiikaksi, joka tarkoittaa, että etiikalla pyritään vastaamaan
kysymyksiin tutkimuksessa noudatettavista säännöistä. (Kankkunen & VehviläinenJulkunen 2013, 211.) Lainsäädäntö ohjaa tutkimuksissa noudatettavia eettisiä periaatteita,
mutta ensisijaisesti vastuu tutkimuksen eettisyydestä on kuitenkin tutkijalla itsellään.
(Tutkimuksen eettinen arviointi Suomessa 2014, viitattu 17.9.2014).
Tässä tutkimuksessa eettisyys on mielestämme toteutunut hyvin. Tutkimukseen
vastanneet asiantuntijat ovat olleet vapaaehtoisia vastaamaan tutkimuskyselyyn ja heillä
oli oikeus keskeyttää tutkimukseen osallistuminen niin halutessaan. Kysyimme etukäteen
kaikilta tutkittavilta suostumusta osallistua tutkimukseemme. Anonymiteetti tarkoittaa,
ettei kukaan tutkimusprosessiin kuulumaton henkilö pääse käsiksi tutkimustietoihin.
(Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013, 221.) Tutkimussuostumusta kysyessämme
45
meille sattui anonymiteettiä heikentävä virhe, sillä asiantuntijat pystyivät näkemään
sähköpostista keille kaikille viesti oli lähetetty. Eräs asiantuntija huomautti meitä tästä,
joten jatkossa muistimme piilottaa vastaanottajaluettelon. Uskomme, ettei tämä
kuitenkaan vääristänyt tutkimustuloksia eikä ollut merkittävä virhe, sillä asiantuntijat
eivät kuitenkaan tienneet, ketkä loppujen lopuksi osallistuivat tutkimukseen. Emme
kertoneet tutkimustuloksissa vastaajien tarkkoja ikiä tai työkokemusvuosia, joista voisi
päätellä vastaajan henkilöllisyyden.
Tutkimustulosten eettisyydellä tarkoitetaan, että tulokset ovat oikeudenmukaisia eikä
niitä ole kaunisteltu tai muutettu. (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013, 225).
Olemme pyrkineet tutkimuksessamme lisäämään tulosten eettisyyttä kuvaamalla
tutkimuksen eri vaiheet mahdollisimman tarkasti tutkimusraportissamme. Olemme
kuvanneet kaikki tulokset puhtaasti luvussa 7 Tutkimustulokset ja seuraavassa luvussa
ovat esittämämme johtopäätökset, jotka ovat omia tulkintojamme tutkimustuloksista,
kuten olemme luvun alussa maininneetkin.
7.3
Kehittämisideat ja omat oppimiskokemukset
Tutkimuksen toteuttaminen oli meille molemmille ensimmäinen kerta ja samoin delfimenetelmä oli meille aluksi täysin vieras. Sen vuoksi meillä oli välillä vaikeuksia tutkimuksen suorittamisessa emmekä tienneet aina, kuinka meidän pitäisi edetä. Mielestämme
tutkimus oli hiukan liian laaja, vaikka rajasimmekin asiantuntijoiksi yksityisen sektorin
fysioterapiayrittäjät. Vielä tiukempi rajaus aineistoon olisi kuitenkin ollut paikallaan, sillä
oli vaikea miettiä tutkimuskysymyksiä niin että ne kattaisivat kaikki tutkimusongelmat.
Aineiston rajaaminen esim. pelkästään tuki- ja liikuntaelinfysioterapiaan olisi voinut tuottaa tarkempia tutkimustuloksia ja helpottaa aineiston analysointia. Yhtenä kehittämisideana ja jatkotutkimushaasteena voisi olla, että saamiemme tulosten pohjalta tehtäisiin
uusi tutkimus, joka keskittyisi johonkin tässä tutkimuksessa löydettyyn tulevaisuuden fysioterapian haasteeseen, esim. ikääntyneiden määrän lisääntymiseen.
46
Yksi tutkimuksen jatkotutkimus voisi olla vastaavanlaisen tutkimuksen tekeminen julkisella sektorilla. Tuloksia voisi vertailla tässä tutkimuksessa saatuihin tuloksiin ja tarkastella nähdäänkö fysioterapian tulevaisuus samankaltaisena sekä yksityisellä että julkisella
puolella. Samalla tavalla tuloksia voisi vertailla myös maantieteellisesti, jos jatkotutkimuksena tehtäisiin samankaltainen yksityiselle sektorille kohdistettu tutkimus esim.
Etelä-Suomessa. Näin saataisiin valtakunnallista näkemystä fysioterapeutin työn tulevaisuuden haasteisiin.
Emme edenneet täysin tutkimuksen aikataulusuunnitelman mukaisesti. Tarkoituksenamme oli työstää opinnäytetyötämme kesällä, mutta molempien kiireisten aikataulujen
vuoksi emme tehneet opinnäytetyötämme kesän aikana ollenkaan. Teimme opinnäytetyötämme kuitenkin aktiivisesti keväällä ja syksyllä 2014, joten opinnäytetyö valmistui ajallaan. Opinnäytetyön tekeminen opetti meitä suunnittelemaan aikataulutusta ja sopeutumaan erilaisiin työn vaiheissa tuleviin muutoksiin.
47
LÄHTEET
Adam, K., Peters, S. & Chipchase, L. 2013. Knowledge, skills and professional behaviours required by occupational therapist and physiotherapist beginning practitioners in
work-related practice: A systematic review. Sisäinen lähde. Viitattu 4.11.2014
http://web.a.ebscohost.com/ehost/pdfviewer/pdfviewer?sid=6800d291-ce45-4e55-84a5c81f49b3394b%40sessionmgr4005&vid=0&hid=4106.
Ammatilliset
kuntoutuspalvelut
2013.
Kansaneläkelaitos.
Viitattu
8.10.2013
http://www.kela.fi/fi/ammatilliset-kuntoutuspalvelut.
Arkela-Kautiainen, M., Arokoski, J & Ylinen, J. 2009. Fysioterapia. Teoksessa J. Arokoski, H. Alaranta, T. Pohjolainen, J. Salminen, & E. Viikari-Juntura (toim.) Fysiatria.
Sisäinen
lähde.
Helsinki:
Duodecim.
Hakupäivä
11.1.2014
http://www.ter-
veysportti.fi/dtk/oppi/koti?p_artikkeli=inf04501&p_selaus=15738.
Bevan, S., McGee, R. & Quadrello, T. 2009. Työkunnossa? Tuki- ja liikuntaelinsairaudet
(TULES) ja suomalaiset työmarkkinat. Hakupäivä 17.12.2013 http://www.tyoturva.fi/files/1508/Tyokunnossa_raportti_2010.pdf.
Dalley, J. & Sim, J. 2001. Nurses` perceptions of physiotherapists´ as rehabilitation team
members. Sisäinen lähde. Viitattu 4.11.2014 http://web.a.ebscohost.com/ehost/pdfviewer/pdfviewer?sid=84a8899f-210c-4e51-ac02-7805b0e3a10e%40sessionmgr4004&vid=0&hid=4106.
Delfoi. 2014. Opetushallitus. Viitattu 7.1.2014. http://www.oph.fi/tietopalvelut/ennakointi/ennakoinnin_sahkoinen_tietopalvelu_ensti/menetelmat/delfoi.
Delfoi-oraakkelin
matkassa.
2006.
eDelfoi.
http://www.edelphi.fi/fi/content/info/method/01_delfoi.
48
Viitattu
3.11.2014
Fysioterapia
ammattina.
2013.
Suomen
Fysioterapeutit.
Viitattu
24.9.2013
http://www.suomenfysioterapeutit.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=64&Itemid=275.
Fysioterapiakoulutuksen eurooppalaiset kriteerit. 2006. Suomen Fysioterapeuttiliitto. Sisäinen lähde. Viitattu 2.12.2013 http://www.suomenfysioterapeutit.fi/index.php?option=com_docman&task=cat_view&gid=147&Itemid=194.
Fysioterapian koulutusohjelma. 2013. Oulun seudun ammattikorkeakoulu.
24.9.2013
Viitattu
http://www.oamk.fi/koulutus_ja_hakeminen/nuoret_suomenkielinen/koulu-
tusohjelmat/fysioterapia/.
Fysioterapeutin koulutus. 2013. Suomen Fysioterapeutit.
Viitattu 24.9.2013
http://www.suomenfysioterapeutit.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=59&Itemid=280.
Fysioterapeutti. 2014. Työ- ja elinkeinoministeriö. Hakupäivä 21.9.2014 http://www.ammattinetti.fi/ammatit/detail/253_ammatti?link=true.
Fysioterapeutti muuttuvassa maailmassa. 2009. Suomen Fysioterapeutit. Viitattu
17.12.2013
http://www.suomenfysioterapeutit.fi/Tiedostokirjasto/harjoittelu/Fysioterapeutti_muuttuvassa_maailmassa.pdf.
Harkinnanvaraiset kuntoutuspalvelut. 2012. Kansaneläkelaitos. Viitattu 8.10.2013
http://www.kela.fi/fi/harkinnanvaraiset-kuntoutuspalvelut.
Hartman,
S.
2011.
Terveyspalvelut.
Toimialaraportti.
Viitattu
http://www.temtoimialapalvelu.fi/files/1627/Terveyspalvelut_2011.pdf.
Heikkilä, T. 2008. Tilastollinen tutkimus. Helsinki: Edita Prima Oy.
49
26.11.2013
Helldán, A., Helakorpi, S., Virtanen, S. & Uutela, A. 2013. Suomalaisen aikuisväestön
terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2013. Viitattu 29.10.2014 http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/110841/URN_ISBN_978-952-302-051-1.pdf?sequence=1.
Helldán, A. & Helakorpi, S. 2014. Eläkeikäisen väestön terveyskäyttäytyminen ja terveys
keväällä 2013 ja niiden muutokset 1993 – 2013. Viitattu 29.10.2014 http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/116236/URN_ISBN_978-952-302-188-4.pdf?sequence=1.
Holma, T. Partia, R. Noronen, L. & Hautamäki, L. 2007. Fysioterapianimikkeistö 2007.
Helsinki: Kuntatalon paino.
Johnson, M.I. 2008. Transcutaneous electrical nerve stimulation (TENS). Teoksessa T.
Watson (toim.) Electrotherapy – Evidence-Based Practice. Churchill Livingstone, 253 –
296.
Julin, M. 2011. Fysioterapia muutoksen kourissa? Fysioterapia 58 (3), 39 - 43.
Kankkunen, P & Vehviläinen-Julkunen, K. 2013. Tutkimus hoitotieteessä. Helsinki: Sanoma Pro Oy.
Kukka, A. 2009. Selvitys fysioterapeuttien laajennetuista tehtävänkuvista ja tehtäväsiirroista kansainvälisesti ja Suomessa. Sisäinen lähde. Viitattu 17.12.2013 http://www.suomenfysioterapeutit.fi/index.php?option=com_docman&task=cat_view&gid=97&Itemid=194.
Kuusi, O., Bergman, T & Salminen, H. 2013. Miten tutkimme tulevaisuuksia? Helsinki:
Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry.
Kysymyksiä ja vastauksia eläkeuudistuksesta 2017. 2014. Työeläkelaitos. Viitattu
3.11.2014 http://www.tela.fi/elakeuudistus.
50
Kärkkäinen, A. 2013. Valtakunnallinen potilastiedon arkisto - Arkiston käyttöön liittyvät
yleiset
toimintamallit
terveydenhuollon
ammattihenkilöille.
Viitattu
6.11.2014
http://www.kanta.fi/documents/12105/3494314/Toiminamallit+th-ammattihenkil%C3%B6ille/a6e956d6-ba7a-42d5-aa9e-e64ae89b41c2.
Levac, D., Miller, P. & Missiuna, C. 2012. Usual and Virtual Reality Video Game-based
Physiotherapy for Children and Youth with Acquired Brain Injuries. Sisäinen lähde. Viitattu 4.11.2014 http://web.a.ebscohost.com/ehost/detail/detail?vid=22&sid=b0c4e0cec76a-49d3-8178-e4face822dbc%40sessionmgr4001&hid=4106&bdata=JnNpdGU9ZWhvc3QtbGl2ZQ%3d%3d#db=cin20&AN=2011508239.
Linton, SJ. 2000. A review of psychological risk factors in back and neck pain. Viitattu
6.11.2014 http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10788861.
Linturi, H. 2003. Delfoi - Oraakkelin matkassa. Viitattu 3.9.2014 http://nexusdelfix.internetix.fi/en/sisalto/materiaalit/2_metodit/1_delfix?C:D=61577&C:selres=61577.
Lääkinnällinen kuntoutus vaikeavammaisille. 2013. Kansaneläkelaitos. Viitattu
8.10.2013
http://www.kela.fi/fi/tyoikaisille_vaikeavammaisten-laakinnallinen-kuntou-
tus.
Mansikkamäki, T. 2003. Fysioterapian autonomia - ei niin mahdoton unelma. Teoksessa
T. Mansikkamäki (toim.) Polkuja fysioterapian tulevaisuuteen. Suomen Fysioterapeuttiliitto, 75-85.
Metsämuuronen, J. 2008. Laadullisen tutkimuksen perusteet. Helsinki: International Methelp Ky.
Metsämuuronen, J. 2009. Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. Helsinki: International Methelp Oy.
Metsämuuronen, J. 2013 Tulevaisuuteen kohdistuvan Delfi-tutkimuksen reliabiliteetti.
Viitattu 10.12.2013 http://www.methelp.com/pdf/reliabiliteetti1.pdf.
51
Myllylä, Y. 2002. Delfoi-menetelmä on tulevaisuuden tutkimuksen väline. Viitattu
25.9.2014 http://yrjomyllyla.files.wordpress.com/2012/07/yvadelfoi-impakti-1213.pdf.
Nykänen, M. & Pohjolainen, T. 2009. Moniammatillinen työryhmätoiminta. Teoksessa
J. Arokoski, H. Alaranta, T. Pohjolainen, J. Salminen, & E. Viikari-Juntura (toim.) Fysiatria. Sisäinen lähde. Helsinki: Duodecim. Viitattu 6.6.2014 http://www.terveysportti.fi/dtk/oppi/koti?p_artikkeli=inf04501&p_selaus=15738.
Pohjolainen, T. & Alaranta, H. 2009. Toimintakyky. Teoksessa J. Arokoski, H. Alaranta,
T. Pohjolainen, J. Salminen, & E. Viikari-Juntura (toim.) Fysiatria. Sisäinen lähde. Helsinki: Duodecim. Viitattu 3.11.2014 http://www.terveysportti.fi/dtk/oppi/koti?p_artikkeli=inf04501&p_selaus=15738.
Potilasasiakirjat. Suomen Fysioterapeutit. 2013. Sisäinen lähde. Viitattu 16.11.2013
http://www.suomenfysioterapeutit.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=270&Itemid=510.
Rubin, A. 2012. FUTUREX – Future experts –projektin Delfoi-tutkimus. Viitattu
3.11.2014 http://futurex.utu.fi/julkaisut-Delfoi_tutkimus_Rubin.pdf.
Ruokamo, M. 2004. Kuntoutusalan koulutuksen tulevaisuuden oppimisympäristöt. Teoksessa K. Virolainen, A. Syväjärvi, H. Pietiläinen & A. Lämsä (toim.) Tulevaisuuden hyvinvointipalvelujen kehittäminen - tapauksia Pohjois-Suomesta. Oulu: Oulun seudun ammattikorkeakoulu, 90-101.
Stenvall, J. & Koskinen, S. 2004. Tulevaisuuden uudet palvelut - mahdollisuus vai mahdottomuus. Teoksessa K. Virolainen, A. Syväjärvi, H. Pietiläinen & A. Lämsä (toim.)
Tulevaisuuden hyvinvointipalvelujen kehittäminen - tapauksia Pohjois-Suomesta. Oulu:
Oulun seudun ammattikorkeakoulu, 258-272.
Talvitie, U., Karppi, S. & Mansikkamäki, T. 2006. Fysioterapia. 2. uud. p. Helsinki: Edita.
52
Terveys 2015 -kansanterveysohjelman väliarviointi. 2013. Sosiaali- ja terveysministeriö.
Viitattu
9.1.2014
http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folde-
rId=6511574&name=DLFE-26108.pdf.
Tuomi, J & Sarajärvi, A. 2012. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Vantaa: Tammi.
Tutkimuksen eettinen arviointi Suomessa. 2014. Valtakunnallinen terveydenhuollon eettinen
neuvottelukunta.
Viitattu
17.9.2014
http://www.etene.fi/c/document_lib-
rary/get_file?folderId=17145&name=DLFE-529.pdf.
Työeläkekuntoutus. 2013. Työeläkelaitos. Viitattu 8.10.2014 http://www.tela.fi/tyoelakeala/tyokyky/tyoelakekuntoutus.
Vesterinen, M-L. 2011. Sosiaali- ja terveysalan tulevaisuuden visio. Teoksessa M-L. Vesterinen (toim.) Sote-ennakointi - sosiaali- ja terveysalan sekä varhaiskasvatuksen tulevaisuuden ennakointi. Iisalmi: Etelä-Karjalan koulutuskuntayhtymä, 30-36.
Watson, T. 2008. Introduction: current concepts and clinical decision making in electrotherapy. Teoksessa T. Watson (toim.) Electrotherapy – Evidence-Based Practice. Churchill Livingstone, 3 – 10.
Webropol. 2014. Miksi Webropol? Viitattu 24.4.2014 http://www.webropol.fi/miksiwebropol-2/.
53
LIITTEET
LIITE 1
ESITESTAUSLOMAKE
HYVÄ KYSELYLOMAKKEEN ESITESTAAJA
Lähetämme tämän sähköpostin liitteenä ensimmäisen kyselykierroksemme saatekirjeen
ja kyselylomakkeen. Toivomme, että vastaatte kyselylomakkeen kysymyksiin huolellisesti ja rehellisesti sekä arvioitte laatimiamme kysymyksiä. Antamanne palautteen perusteella voimme kehittää kyselylomakettamme tarkoituksenmukaisemmaksi ja selkeämmäksi.
Tämän jälkeen toivomme Teidän antavan palautetta seuraavista asioista:
1.
Kuinka kauan Teiltä kesti kyselyn vastaamiseen?
2.
Oliko saatekirje mielestänne selkeä ja annettiinko siinä tarpeeksi ohjeistusta vas-taamiseen?
3.
Olivatko tutkimuskysymykset mielestänne selkeitä ja ymmärrettäviä?
4.
Olivatko tutkimuskysymykset mielestänne tarkoituksenmukaisia?
5.
Oliko tutkimuskysymyksiä liikaa tai liian vähän?
54
6.
Muut huomiot?
Toivomme, että vastaatte sähköpostilla viimeistään 19.1.2014.
Oletteko kiinnostunut esitestaamaan myös toisen kyselykierroksen kyselylomakkeen?
Kiitos yhteistyöstä!
Ystävällisin terveisin
Jenni Pohjanen & Milla Kangas
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
Fysioterapian koulutusohjelma
[email protected]i
55
SAATEKIRJE
LIITE 2
ARVOISA FYSIOTERAPIAN ASIANTUNTIJA
Teemme opinnäytetyönämme tutkimuksen, jossa selvitämme fysioterapeutin tulevaisuuden työnkuvaa ja osaamisvaatimuksia yksityisellä sektorilla. Asiantuntijoina tutkimuksessamme toimivat fysioterapia-alan yrittäjät. Tutkimuksemme tavoitteena on tuottaa tietoa tulevaisuuden fysioterapiasta, jota voidaan hyödyntää fysioterapian koulutusohjelman
kehittämiseen. Tutkimuksesta saatavaa tietoa voivat hyödyntää myös yrittäjät kehittääkseen omaa yritystoimintaansa. Tutkimustulosten avulla kaikki yksityisellä sektorilla työskentelevät fysioterapeutit saavat näkemyksen siitä, mihin suuntaan heidän olisi hyvä laajentaa omaa osaamistaan tulevaisuudessa.
Tutkimuksen toteutamme Delfi-menetelmällä, joka soveltuu erityisen hyvin tulevaisuustutkimuksiin. Tässä menetelmässä on kaksi kyselykierrosta, joista ensimmäisen kierroksen avoimiin kysymyksiin voitte nyt vastata. Tämän kyselykierroksen vastausten perusteella laadimme toisen kyselykierroksen kysymykset, jotka ovat monivalintakysymyksiä.
Toisella kierroksella voitte tarkentaa ja tarvittaessa muuttaa mielipiteitänne. Toinen kyselykierros tullaan toteuttamaan maaliskuussa.
Toivomme, että sitoudutte vastaamaan myös toiseen kyselykierrokseen, koska se on ensiarvoisen tärkeää tutkimuksemme onnistumisen kannalta. Vastaukset käsittelemme luottamuksellisesti eikä tuloksissa tule ilmi vastaajan henkilöllisyyttä tai työpaikkaa. Voitte
palauttaa liitteenä olevan kysymyslomakkeen sähköpostilla viimeistään 19.2.2014.
KIITOS YHTEISTYÖSTÄSI!
Ystävällisin terveisin
Jenni Pohjanen & Milla Kangas
Oulun ammattikorkeakoulu
Fysioterapian koulutusohjelma
[email protected]
56
ENSIMMÄISEN KIERROKSEN KYSELYLOMAKE
LIITE 3
ENSIMMÄINEN KYELYKIERROS
Tämän kyselyn tarkoituksena on selvittää Teidän asiantuntijoiden henkilökohtaisia näkemyksiä siitä, millainen on fysioterapeutin tulevaisuuden työnkuva ja osaamisvaatimukset
yksityisellä sektorilla vuonna 2025. Ensimmäisen kysymyksen avulla haluamme selvittää
fysioterapeutin tämän hetkisiä osaamisvaatimuksia yksityisissä työyksiköissä. Seuraavissa kysymyksissä toivomme Teidän kuvittelevan millaisia ovat työyksikkönne ja työtehtävänne sekä millaisia osaamisvaatimuksia fysioterapeuteilta vaaditaan vuonna 2025.
Toivomme teidän lukevan kysymykset huolellisesti ja vastaamaan niihin rehellisesti. Tutkimuksen onnistumisen kannalta olisi toivottavaa, että vastaisitte kaikkiin kysymyksiin.
Vastauksenne käsitellään luottamuksellisesti. Voitte vastata kysymyksiin suoraan tälle
lomakkeelle.
TAUSTATIEDOT
Sukupuoli
___ nainen
___mies
Ikä
_______ vuotta
Ammatti
______________
Koulutus
______________
Työkokemus
______________
Erikoisala
______________
1. Millaisia osaamisvaatimuksia fysioterapeuteilta vaaditaan työyksikössänne
nykyään? Perustele vastauksesi.
57
2. Ajattele, että on vuosi 2025 ja kuvailet työyksikköäsi. Millaisissa tiloissa
työskentelet? Millaisia asiakkaita teillä on? Entä millaisia ovat terapiassa
käyttämäsi välineet ja teknologia?
3. Millaisia osaamisvaatimuksia fysioterapeuteilta vaaditaan työyksikössänne
vuonna 2025 ja miksi?
4. Kuvittele, millaisia voisivat olla fysioterapeutin yleisimmät työtehtävät vuonna
2025 ja kuvaile niitä tähän.
58
TOISEN KIERROKSEN KYSELYLOMAKE
LIITE 4
Fysioterapeutin työn tulevaisuuden haasteet
1. Taustatiedot
Vastaajien määrä: 4
Sukupuoli:
Ikä:
Ammatti:
Koulutus:
Työkokemus:
Erikoisala:
2. Kuinka yleisiä ovat seuraavat asiakasryhmät työyksikössänne nykyisin
Vastaajien määrä: 4
En osaa Ei lain- Jonkin
Hyvin
Yleisiä
Yhteensä
Keskiarvo
2
4
4,5
1
1
4
3,5
1
0
3
4
4,5
0
1
2
1
4
4
1
3
5
7
16
4,13
sanoa
kaan
verran
yleisiä
Tules-asiakkaat
0
0
0
2
Lapsineurologiset asiakkaat
0
1
1
Aikuisneurologiset asiakkaat
0
0
Ikääntyneet asiakkaat
0
Yhteensä
0
3. Kuinka tärkeänä pidät fysioterapeutilla näitä ominaisuuksia nykyisin
Vastaajien määrä: 4
59
Ei lain-
Jok-
En osaa
kaan
seenkin
Tär-
sanoa
tär-
tär-
keänä
keänä
keänä
Erittäin
tär-
Yhteensä
Keskiarvo
keänä
Luovuus
0
0
1
1
2
4
4,25
Positiivinen asenne
0
0
0
0
4
4
5
Hyvä asiakaspalvelutaito
0
0
0
1
3
4
4,75
Oma-aloitteisuus
0
0
0
0
4
4
5
Motivaatio uuden oppimiseen
0
0
0
1
3
4
4,75
Hyvät vuorovaikutustaidot
0
0
0
0
4
4
5
Yhteensä
0
0
1
3
20
24
4,79
Yhteensä
Keskiarvo
4. Kuinka tärkeää fysioterapeutin on hallita seuraavat menetelmät
Vastaajien määrä: 4
Ei lain-
Jok-
kaan
seenkin
En osaa
sanoa
Tär-
Erittäin
keää
tärkeää
tärkeää tärkeää
Hieronta
0
0
0
1
3
4
4,75
Venyttelyt
0
0
0
0
4
4
5
Rangan mobilisointi
0
0
1
1
2
4
4,25
Nivelten mobilisointi
0
0
1
1
2
4
4,25
Neuraalikudoksen mobilisointi
0
0
1
1
2
4
4,25
Fysikaaliset hoidot
0
0
0
2
2
4
4,5
Neuvonta ja ohjaus
0
0
0
0
4
4
5
Yhteensä
0
0
3
6
19
28
4,57
5. Kuinka paljon fysioterapeutin työ sisältää neuvontaa ja ohjausta nykyään
Vastaajien määrä: 4
60
6. Kuinka tärkeänä pidät seuraavia erikoistumiskoulutuksia tällä hetkellä
Vastaajien määrä: 4
En lain-
Jok-
En osaa
kaan
seenkin
Tär-
sanoa
tär-
tär-
keänä
keänä
keänä
Erittäin
tär-
Yhteensä
Keskiarvo
keänä
Bobath
0
0
2
0
2
4
4
MDT
0
0
2
2
0
4
3,5
OMT
0
0
3
1
0
4
3,25
Lymfaterapia
0
0
1
3
0
4
3,75
Yhteensä
0
0
8
6
2
16
3,63
7. Vuonna 2025 työyksikössänne on seuraavat välineet
Vastaajien määrä: 4
61
Kyllä
Ei
Yhteensä
Keskiarvo
Painokevennetty kävelyharjoittelu
3
1
4
1,25
Tietokoneohjattu tasapainoharjoittelu
3
1
4
1,25
Kuntosalilaitteita
4
0
4
1
Lymfaterapialaite
2
2
4
1,5
Yhteensä
12
4
16
1,25
8. Tilat työyksikössänne ovat vuonna 2025
Vastaajien määrä: 4
9. Työyksikössänne on vuonna 2025
Vastaajien määrä: 3
10. Asiakkaat työyksikössänne vuonna 2025
Vastaajien määrä: 4
62
Määrä pyMäärä vä-
Määrä
syy ennal-
henee
Yhteensä
Keskiarvo
kasvaa
laan
Tules-asiakkaat
0
0
4
4
3
Lapsineurologiset asiakkaat
1
2
1
4
2
Aikuisneurologiset asiakkaat
0
1
3
4
2,75
Ikääntyneet asiakkaat
0
0
4
4
3
Yhteensä
1
3
12
16
2,69
11. Vuonna 2025 fysioterapiakäyntien kesto
Vastaajien määrä: 4
12. Vuonna 2025 yksittäisen asiakkaan fysioterapiakertojen määrä
Vastaajien määrä: 4
63
13. Vuonna 2025 kirjallisten töiden määrä
Vastaajien määrä: 4
14. Vuonna 2025 neuvonnan ja ohjauksen tarve fysioterapiassa
Vastaajien määrä: 4
15. Kuinka tärkeänä pidät seuraavia erikoistumiskoulutuksia tulevaisuudessa
Vastaajien määrä: 4
En lain-
Jok-
En osaa
kaan
seenkin
Tär-
sanoa
tär-
tär-
keänä
keänä
keänä
Erittäin
tär-
Yhteensä
Keskiarvo
keänä
Bobath
0
0
2
1
1
4
3,75
MDT
0
0
3
1
0
4
3,25
OMT
0
0
2
2
0
4
3,5
Lymfaterapia
0
0
1
2
1
4
4
Yhteensä
0
0
8
6
2
16
3,63
64
16. Ergonomiaohjauksen tarve tulevaisuudessa
Vastaajien määrä: 4
17. Ryhmänohjauksen määrä fysioterapiassa
Vastaajien määrä: 4
18. Työpaikkakäyntien määrä fysioterapiassa
Vastaajien määrä: 4
65
19. Liikuntatapojen ja eri liikuntamuotojen ohjauksen tarve fysioterapeutin työssä
Vastaajien määrä: 4
20. Fysioterapian tarve ikääntyvien työurien pidentämiseksi
Vastaajien määrä: 4
21. Tietotekniikan avulla toteutetun etäohjauksen määrä fysioterapiassa
Vastaajien määrä: 4
66
22. Yksilöllisten fysioterapiahoitojen määrä
Vastaajien määrä: 4
23. Asiakaspalvelun määrä fysioterapiassa
Vastaajien määrä: 4
24. Ennaltaehkäisevän fysioterapian määrä
Vastaajien määrä: 4
67
25. Neuvonnan ja ohjauksen tarve fysioterapiassa
Vastaajien määrä: 4
26. Kuinka tärkeänä pidät fysioterapeutin työssä tulevaisuudessa
Vastaajien määrä: 4
En lain-
Jok-
En osaa
kaan
seenkin
Tär-
sanoa
tär-
tär-
keänä
keänä
keänä
Erittäin
tär-
Yhteensä
Keskiarvo
keänä
Monipuolinen kielitaito
0
1
1
1
1
4
3,5
Kulttuurien kohtaamistaidot
0
0
2
1
1
4
3,75
Teknologiaosaaminen
0
0
1
1
2
4
4,25
Yhteensä
0
1
4
3
4
12
3,83
27. Kuinka tärkeää fysioterapeutin on hallita seuraavat menetelmät tulevaisuudessa
Vastaajien määrä: 4
68
Ei lain-
Jok-
kaan
seenkin
En osaa
sanoa
Tär-
Erittäin
keää
tärkeää
Yhteensä
Keskiarvo
tärkeää tärkeää
Hieronta
0
0
1
0
3
4
4,5
Venyttelyt
0
0
0
1
3
4
4,75
Rangan mobilisointi
0
0
1
1
2
4
4,25
Nivelten mobilisointi
0
0
2
0
2
4
4
Neuraalikudoksen mobilisointi
0
0
1
1
2
4
4,25
Fysikaaliset hoidot
0
0
1
0
3
4
4,5
Neuvonta ja ohjaus
0
0
0
0
4
4
5
Yhteensä
0
0
6
3
19
28
4,46
28. Kuinka tärkeänä pidät fysioterapeutilla näitä ominaisuuksia tulevaisuudessa
Vastaajien määrä: 4
En lain-
Jok-
En osaa
kaan
seenkin
Tär-
sanoa
tär-
tär-
keänä
keänä
keänä
Erittäin
tär-
Yhteensä
Keskiarvo
keänä
Luovuus
0
0
1
0
3
4
4,5
Positiivinen asenne
0
0
0
1
3
4
4,75
Hyvä asiakaspalvelutaito
0
0
0
0
4
4
5
Oma-aloitteisuus
0
0
0
0
4
4
5
Motivaatio uuden oppimiseen
0
0
0
2
2
4
4,5
Hyvät vuorovaikutustaidot
0
0
0
0
4
4
5
Yhteensä
0
0
1
3
20
24
4,79
69
Fly UP