...

KESKIHURUN TILAN UUDELLEENKÄYNNISTÄMINEN Jaakko Leiviskä

by user

on
Category: Documents
2

views

Report

Comments

Transcript

KESKIHURUN TILAN UUDELLEENKÄYNNISTÄMINEN Jaakko Leiviskä
Jaakko Leiviskä
KESKIHURUN TILAN UUDELLEENKÄYNNISTÄMINEN
KESKIHURUN TILAN UUDELLEENKÄYNNISTÄMINEN
Jaakko Leiviskä
Opinnäytetyö
Kevät 2014
Maaseutuelinkeinojen koulutusohjelma
Oulun ammattikorkeakoulu
TIIVISTELMÄ
Oulun ammattikorkeakoulu
Maaseutuelinkeinojen koulutusohjelma
Tekijä: Jaakko Leiviskä
Opinnäytetyön nimi: Keskihurun tilan uudelleenkäynnistäminen
Työn ohjaaja: Antti Hirvonen
Työn valmistumislukukausi ja -vuosi: Kevät 2014
Sivumäärä: 53+4 liitesivua
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia Keskihurun maatilan, eli kotitilani
uudelleenkäynnistämisen toteutuksen kannattavuutta ja pellonkäyttövaihtoehtoja. Tilan
päätuotantosuunnaksi on kaavailtu mansikanviljelyä. Tämän osalta työssä tutkittiin viljelyn
toteuttamisvaihtoehtoja, viljelykierron järjestämistä sekä välikasvien viljelyä. Toinen päätarkoitus
oli löytää mansikanviljelyn ulkopuolelle jääville pelloille taloudellisesti ja työajankäytön kannalta
järkevin vaihtoehto.
Työn tavoitteena oli hankkia teoriatietoa mansikan ja muiden tilalle kaavailtujen kasvien viljelystä
tutkimalla eri lähteitä. Lisäksi tavoitteena oli selvittää näiden viljelyn taloudellista kannattavuutta
laskelmien avulla. Mansikanviljelyn välikasviksi valittiin valkosipuli. Muiden peltojen
käyttövaihtoehdoiksi valittiin rypsin- ja viljanviljely sekä peltojen vuokraaminen ja ympäristötuen
luonnonhoitopellot. Työssä käsiteltävät kasvit pyrittiin valitsemaan niiden taloudellisen
potentiaalin, konekannan soveltuvuuden ja työsesongin ajoittumisen perusteella
mansikanviljelyyn nähden. Päälähteinä teoriatiedon hankkimisessa käytettiin alan kirjallisuutta,
jota ajantasaistettiin internet-lähteiden avulla. Mansikanviljelyn ulkopuolelle jäävien peltojen
jokaisesta käyttövaihtoehdosta laadittiin katetuottolaskelma, joka kuvaa viljelyn tuottoja
muuttuvien kustannusten ja työkustannusten jälkeen. Tämän jälkeen kannattavimmalta
vaikuttanutta kokonaisuutta tarkasteltiin talouden suunnitteluun tarkoitetun CashMan -ohjelman
avulla. Näiden tietojen perusteella pystyttiin luomaan johtopäätökset uudelleenkäynnistämisen
kannattavuudesta.
Mansikan- ja valkosipulinviljely osoittautuivat kannattaviksi kyseisellä tilalla. Muiden peltojen
käytön osalta rypsin- ja viljanviljely ei ollut katetuottolaskelman perusteella tarpeeksi kannattavaa.
Tämän vuoksi niitä ei valittu lainkaan lopulliseen, CashMan -ohjelmalla tehtävään tarkasteluun.
Peltojen vuokraaminen ja luonnonhoitopeltona viljeleminen osoittautuivat siis tilan kannalta
parhaiksi vaihtoehdoiksi.
Työ on toteutettu teoreettiselta pohjalta, joten lopullinen totuus kannattavuudesta selviää
kuitenkin vasta, mikäli tilan uudelleenkäynnistäminen toteutetaan. Työn tulosten perusteella
vaikuttaa kuitenkin siltä, että kyseiseltä maatilalta voisi saada ympärivuotisen elannon
kasvinviljelyllä.
Asiasanat: marjanviljely, peltoviljely, kannattavuus, pientilat
3
ABSTRACT
Oulu University of Applied Sciences
Degree programme of agriculture and rural industries
Author: Jaakko Leiviskä
Title of thesis: Restarting of Keskihuru farm
Supervisor: Antti Hirvonen
Term and year when the thesis was submitted: Spring 2014
Number of pages: 53+4 attachment pages
The main purpose of this thesis was to research restarting, its profitability and field usage in farm
called Keskihuru, which is my home farm. The main production sector of the farm is planned to be
strawberry cultivation. In this respect cultivation methods and crop rotation with suitable crops
were clarified. Another purpose was to find economically profitable option for the other fields of
the farm, which are not going to be used for strawberry cultivation.
One goal of this thesis was to acquire theoretical knowledge about cultivation of strawberry and
other crops which are planned for Keskihuru farm. Profitability calculations of those crops were
another goal of this thesis. Garlic was chosen as strawberry’s rotation crop. Options for use of
farm’s other fields were cultivation of rape and cereal, renting of fields and cultivation as
environmental subsidies nature management fields. Crops were selected by their economical
potential, suitability for farm’s machinery and timing of working heights compared to strawberry
season. The main source in theoretical part was literature, which was updated by internet
sources. Use options for farm’s other fields were compared by contribution-margin calculation,
which mirrors option’s profits after variable and labour costs. After that the profitability of the best
looking wholeness was inspected with financial planning software called CashMan. After financial
inspections, conclusions about viability of restarting could be made.
Cultivation of strawberry and garlic was proved to be profitable in this farm. Rape and cereal
cultivation seemed to be too unprofitable after contribution-margin calculations, so they were not
chosen to final inspection of profitability. Instead renting of fields or cultivation as nature
management fields could be wise options for this farm’s other fields.
This thesis was made by theoretical base, so the final truth about profitability of restarting
becomes clear only after it is realized. Anyway, the results of this thesis show that it may be
possible to get all-year livelihood from this farm.
Keywords: berry growing, arable farming, profitability, small farms
4
SISÄLLYS
TIIVISTELMÄ ................................................................................................................................................ 3
ABSTRACT ................................................................................................................................................... 4
SISÄLLYS ....................................................................................................................................................5
1
JOHDANTO ......................................................................................................................................... 6
2
TILAN TAUSTATIEDOT ....................................................................................................................... 8
2.1
Sijainti .......................................................................................................................................... 8
2.2
Viljelyhistoria ............................................................................................................................... 8
2.3
Pellot ........................................................................................................................................... 8
2.4
Koneet ja rakennukset................................................................................................................. 9
2.5
Metsätalous ................................................................................................................................. 9
3
AINEISTO JA MENETELMÄT ............................................................................................................ 10
4
UUDELLEENKÄYNNISTÄMISEN SUUNNITTELU ............................................................................ 11
4.1
4.1.1
Mansikan viljelytekniikka................................................................................................... 12
4.1.2
Mansikanviljely Keskihurun tilalla ..................................................................................... 20
4.1.3
Mansikanviljelyn viljelykierto ja valkosipuli sen välikasvina .............................................. 22
4.2
6
Tilan muiden peltojen käyttövaihtoehdot ................................................................................... 28
4.2.1
Rypsi................................................................................................................................. 29
4.2.2
Viljat .................................................................................................................................. 33
4.2.3
Peltojen vuokraaminen ..................................................................................................... 35
4.2.4
Ympäristötuen luonnonhoitopellot .................................................................................... 36
4.3
5
Mansikanviljely .......................................................................................................................... 11
Yhteenveto tilan peltojen käytöstä ............................................................................................. 38
SUUNNITELMAN LASKENNALLINEN TARKASTELU JA JOHTOPÄÄTÖKSET .............................. 42
5.1
Laskennallinen tarkastelu .......................................................................................................... 42
5.2
Johtopäätökset .......................................................................................................................... 47
POHDINTA......................................................................................................................................... 49
LÄHTEET .................................................................................................................................................... 51
5
1 JOHDANTO
Tilastokeskuksen ennakkotilastojen mukaan Suomessa oli vuonna 2013 vajaat 55 000
maatalous- ja puutarhayritystä (Maataloustilastot 2014a, hakupäivä 7.3.2014). Maatalousyritysten
määrä on laskenut tasaisesti viimeisten vuosien aikana, samalla kun tilojen keskimääräinen koko
on kasvanut. Rakennemuutoksen myötä monet pienemmät maatilat ovat lopettaneet toimintansa
kannattamattomina. Useimmat toimintaansa jatkaneista tiloista ovat puolestaan laajentaneet
tuotantoansa tai keskittyneet tuotantosuuntiin, jotka ovat kannattavia myös pienemmällä
eläinmäärällä ja/tai peltopinta-alalla.
Pienten maatilojen merkitystä suomalaiselle maaseudulle voidaan pitää merkittävänä etenkin
maaseudun elinvoimaisuuden kannalta. Maatilojen säilyminen elinkelpoisina lisää esimerkiksi
maaseudun työllisyysmahdollisuuksia ja väestön säilymistä haja-asutusalueilla. Lisäksi pienillä
maatiloilla voi olla paremmin resursseja huomioida viljelyn ympäristönäkökulmat ja eläinten
hyvinvointi. Myös kuluttajien arvostus lähellä tuotettua ruokaa kohtaan on kasvanut viime vuosina
ja hajautettu ruoantuotanto vastaa mielestäni tähän tarpeeseen massiivisia tuotantoyksiköitä
paremmin.
Kasvintuotannossa pienellä pinta-alalla vaihtoehtoja ovat esimerkiksi erikoiskasvien viljely sekä
vihannes- tai puutarhaviljely. Yksi puutarhaviljelyyn kuuluvista tuotantosuunnista on marjanviljely,
jota on kaavailtu päätuotantosuunnaksi myös tässä opinnäytetyössä käsiteltävälle Keskihurun
maatilalle. Tila on entinen sikatila, joka on lopettanut toimintansa vuonna 2008. Tilan
uudelleenkäynnistämisen suunnittelussa päädyttiin kasvinviljelyyn, koska sianlihantuotannon
havaittiin olevan kannattamatonta tilan lopettamisen aikoihin ja tilanne on huonontunut
entisestään viime vuosina. Tilan pellot ovat olleet vuokrattuina lopettamisesta lähtien, joten niiden
kasvukunto on säilynyt hyvänä. Peltoalaa tilalla on hieman yli 16 hehtaaria, josta noin viittä
hehtaaria on suunniteltu marjanviljelyyn. Tilan muiden peltojen käyttöä ei ole vielä tarkemmin
suunniteltu, mikä onkin tämän opinnäytetyön yksi päätarkoitus.
Marjanviljelyn osalta toimintaa on suunniteltu suhteellisen pitkälle jo aiemmin laaditussa
liiketoimintasuunnitelmassa. Pääkasviksi on valikoitunut mansikka, jonka viljelystä tilalla on myös
aiempaa kokemusta. Puutarhataloudessa rakennekehitys on ollut viime vuosina samankaltaista
kuin maataloudessa: tilojen määrä vähenee, mutta keskimääräinen tilakoko kasvaa. Mansikkaa
viljeleviä yrityksiä oli vuonna 2012 Suomessa 1 226 kappaletta. Pinta-alaa mansikalla kyseisenä
6
vuonna oli 3 400 hehtaaria. Vertailun vuoksi esimerkiksi vuonna 2008 yrityksiä oli vielä 1 521 ja
pinta-ala oli 3 225 hehtaaria (Maataloustilastot 2014b, hakupäivä 11.3.2014).
Vaikka mansikanviljelyä on suunniteltu jo aiemmin, esimerkiksi viljelykierto, viljelyn toteuttaminen
ja siihen liittyvä työajankäyttö yhdistettynä muiden peltojen käyttöön kaipaa vielä lisää
selvittämistä. Tässä työssä pyritäänkin suunnittelemaan mansikanviljelyn viljelykierto siihen
liittyvine kasveineen sekä löytämään taloudellisesti kannattava vaihtoehto tilan muiden peltojen
käytölle katetuottolaskelmien avulla. Vaihtoehdoiksi muiden peltojen käytölle on valittu
viljanviljely, rypsinviljely, peltojen vuokraamisen jatkaminen siirtämällä tukioikeudet vuokraajalle
tai pitämällä ne itsellä sekä peltojen viljeleminen ympäristötuen luonnonhoitopeltoina. Parhaalta
vaikuttavan kokonaisuuden tarkempaa kannattavuutta tutkitaan laskennallisesti talouden
seurantaan ja johtamiseen tarkoitetun CashMan -laskentaohjelman avulla.
7
2 TILAN TAUSTATIEDOT
2.1 Sijainti
Tila
sijaitsee
Oulun
Kiimingissä,
noin
20
kilometrin
päässä
Oulun
keskustasta.
Kasvuolosuhteiltaan tila sijaitsee viljelyvyöhykkeellä IV. Maataloustukien aluejaossa tila sijoittuu
tukialueelle C3p1. Ilmatieteenlaitoksen kolmen vuosikymmenen tilastojen mukaan terminen
kasvukausi tilan sijaintialueella alkaa keskimäärin 2. - 5. päivä toukokuuta ja päättyy 2. – 10.
päivä lokakuuta. Kasvukauden pituus on näin ollen keskimäärin 145 – 155 päivää. Tehoisan
lämpötilan summa alueella on keskimäärin 1000 - 1100 astetta (Ilmatieteen laitos 2014,
hakupäivä 7.3.2014).
2.2 Viljelyhistoria
Tila on entinen sikatila, jolla on viljelty ohraa, kauraa sekä kuivaheinää sikojen rehuksi ja
kuivikkeeksi. Lisäksi tilalla on viljelty mansikkaa ja aiemmin tilan historiassa myös ruokaperunaa.
Mansikkaa tilalla oli enimmillään noin kolme hehtaaria ja loput pelloista käytettiin viljojen ja
nurmen viljelyyn. Tilan toiminta lopetettiin vuonna 2008 sianlihantuotannon huonon
kannattavuuden ja tilan työvoiman puutteen takia. Tila on tällä hetkellä kuolinpesän
omistuksessa.
2.3 Pellot
Peltoa tilalla on kaiken kaikkiaan 16,65 hehtaaria, josta kaikki on tilan omistuksessa. Pelloista
hieman yli 6 hehtaaria sijaitsee tilakeskuksen ympärillä. Loppuosa pelloista sijaitsee noin kolmen
kilometrin säteellä tilakeskuksesta. Maalajeista vallitsevia ovat karkea hieta ja hietamoreeni. Noin
puolet pelloista on salaojitettuja. Pellot ovat olleet vuokrattuina läheiselle maitotilalle toiminnan
lopettamisesta saakka ja niillä on viljelty pääasiassa säilörehunurmea. Tämän vuoksi etenkin
niiden lohkojen kasvukunto ja rakenne, joilla ennen lopettamista viljeltiin useita vuosia peräkkäin
viljaa, on todennäköisesti parantunut. Peltojen pH-luku on kaikilla lohkoilla noin 6 eikä suurempia
ravinnepuutoksia esiinny, joten kasvukunto on maan rakenteen lisäksi myös happamuuden ja
ravinnetasojen osalta hyvä.
8
2.4 Koneet ja rakennukset
Tilan konekantaan kuuluvat kolme traktoria, perinteiset maanmuokkauskoneet, viljan- ja
mansikanviljelyssä tarvittavat koneet sekä kuivaheinän korjaamiseen ja lannanlevitykseen
tarvittavat koneet. Seuraavassa käsitellään tilan konekantaa tarkemmin.
Tilan traktoreista yksi on hieman suurempi (MF 3080), joka soveltuu hyvin raskaampiin
maanmuokkaustöihin. Tilan kahta muuta traktoria (International 475 ja Deutz 50 06) on käytetty
tilan kevyempiin töihin. Maanmuokkauskoneisiin kuuluvat 3-siipinen sarka-aura sekä rulla- ja
joustopiikkiäkeet. Viljanviljelykoneita tilalla ovat perinteinen kylvölannoitin, kasvinsuojeluruisku,
jyrä sekä osuus kuivaamoyhtymän puimurista. Mansikanviljelykoneista tila omistaa muovin
levittävän penkintekokoneen, harjakoneen, muovinirrotuskoneen sekä kastelussa käytettävän
putki-letku-tyyppisen sadetuskaluston. Nurmenviljelyn ja kuivaheinän korjaamiseen liittyviä
koneita
ovat
apulannanlevitin,
lautasniittokone,
pyöröpöyhin
ja
pienkanttipaalain.
Lannanlevityskalustoon kuuluvat kuiva- ja lietelannan levittimet. Aiemmin mainittujen lisäksi tilalla
on erinäisiä yleiskoneita, kuten perävaunuja. Tilan konekanta on joitakin poikkeuksia lukuun
ottamatta vanhaa, mutta suurin osa koneista on siitä huolimatta hyväkuntoisia ja käyttökelpoisia
kyseiselle tilalle.
Tilan maatalousrakennuksiin kuuluvat sikalarakennus, vanha navetta sekä jyväsiilo. Lisäksi tila
omistaa osuuden viljankuivaamosta. Tuotantorakennukset ovat olleet käyttämättöminä toiminnan
lopettamisesta saakka. Kuten tilan konekantakin, tilan rakennukset ovat vanhoja, mutta
suhteellisen hyväkuntoisia ja käyttökelpoisia. Tilan sikalarakennusta voisi mahdollisesti käyttää
mansikan kylmävarastointiin sekä viljelykiertokasviksi kaavaillun valkosipulin kuivaus- ja
varastointitilaksi.
2.5 Metsätalous
Tilalla on metsämaata 46,8 hehtaaria. Kehitysluokiltaan metsämaa on jakautunut seuraavasti:
kasvatusmetsiä 61 %, uudistusikäisiä metsiä 22 % ja taimikoita 16 %. Lisäksi yhden prosentin ala
on
uudistamatonta
alaa.
Kasvatusmetsistä
valtaosa
on
nuorta
kasvatusmetsää.
Kasvupaikkaluokiltaan tilan metsät ovat pääasiassa tuoretta tai kuivahkoa kangasta ja näitä
vastaavia soita.
9
3 AINEISTO JA MENETELMÄT
Työ on toteutettu teoreettiselta pohjalta, mikä on ainoa vaihtoehto työn aihe huomioon ottaen.
Teoriaosuuksissa lähteinä on käytetty pääasiassa alan kirjallisuutta, jonka tueksi ja
ajantasaistamiseksi tietoa on hankittu myös internet-lähteistä. Lisäksi tilan nykyisten omistajien
kokemuksia mansikan-, viljojen- ja nurmenviljelystä hyödynnettiin uudelleenkäynnistämisen
suunnittelussa.
Tilan pääasialliseksi tuotantosuunnaksi on suunniteltu mansikanviljelyä, jota työssä on esitelty
tarkemmin kirjallisuustiedon pohjalta. Myös tilan soveltuvuutta mansikanviljelyyn on arvioitu
kyseisten tietojen pohjalta. Lisäksi mansikanviljelylle laadittiin viljelykierto sopivat esikasvit ja
muut hyvän viljelykierron muuttujat huomioon ottaen. Mansikan osalta markkinatilanne Oulun
seudulla oli tilan toiminnan lopettamisen aikoihin varsin hyvä ja on sitä edelleen. Paikalliset
mansikanviljelijät alkavat lähestyä eläkeikää, joten tulevaisuudessa markkinatilanteen voi odottaa
paranevan vielä entisestään. Mansikanviljelyn välikasveiksi valittiin valkosipuli ja nurmi.
Valkosipulin viljelyllä on mahdollista saada taloudellista tuottoa pienellä pinta-alalla ja se soveltuu
muutenkin hyvin mansikan viljelykiertoon välikasviksi. Nurmi puolestaan on maan rakennetta
parantava kasvi.
Muiden peltojen viljelylle kasvivaihtoehdoiksi valikoituivat rypsi ja vilja. Muita käyttövaihtoehtoja
tilan mansikanviljelyn ulkopuolelle jääville pelloille ovat niiden vuokraaminen nykyiselle
vuokralaiselle tukioikeuksien kanssa tai ilman niitä. Lisäksi yhtenä vaihtoehtona on viljely
ympäristötuen luonnonhoitopeltoina. Vaihtoehdot valikoituivat lähinnä tilan aiempien kokemusten
ja konekaluston soveltuvuuden perusteella. Kyseisten kasvien teoriatiedon esittelyn ja
soveltuvuuden arvioinnin lisäksi niiden viljelyn kannattavuutta vertailtiin katetuottolaskelmien
avulla. Tuottavimmalta ja soveltuvimmalta vaikuttavan kokonaisuuden kannattavuutta tarkasteltiin
CashMan
-laskentaohjelmalla,
jonka
laskelmien
avulla
uudelleenkäynnistämisen kannattavuudesta pystyttiin tekemään.
10
varsinaiset
johtopäätökset
4 UUDELLEENKÄYNNISTÄMISEN SUUNNITTELU
4.1 Mansikanviljely
Mansikan suku (Fragaria) kuuluu ruusukasvien (Rosaceae) heimoon. Muita ruusukasvien
heimoon kuuluvia kasveja ovat esimerkiksi ruusut, omenat, vadelmat, luumut sekä pihlajat.
Mansikkalajeja on löydetty maailmasta yli 20. Suomessa luontaisena tavattuja mansikkalajeja
ovat: ahomansikka (Fragaria vesca), karvamansikka (Fragaria viridis) sekä ukkomansikka
(Fragaria moschata). Ahomansikka viihtyy aurinkoisilla ahoilla, mäkien rinteillä, lehtomaisissa
kangasmetsissä sekä hakkuualueilla, mutta sen esiintyminen on vähentynyt luontaisten
kasvupaikkojen vähenemisen seurauksena. Karva- ja ukkomansikka ovat harvinaisia Suomessa.
Karvamansikkaa on havaittu eteläisimmässä suomessa esimerkiksi Ahvenanmaalla sekä Nauvon
ja Korppoon ulkosaaristossa. Ukkomansikka puolestaan on viljelykarkulainen, jota on esiintynyt
lähinnä vain vanhoissa puistoissa ja lehdoissa, joihin se on levinnyt puutarhoista. (Matala 2006,
14 - 16.)
Yleisin Suomessa ja maailmalla viljelyssä oleva mansikkalaji on kuviossa 1 näkyvä
puutarhamansikka (Fragaria x ananassa). Puutarhamansikka on risteytys kahdesta
mansikkalajista: virginianmansikasta (Fragaria Virginia) sekä chilenmansikasta (Fragaria
chiloensis). Puutarhamansikka on tiettävästi syntynyt 1700-luvulla, jolloin Eurooppaan tuotiin
Chilestä intiaanien viljelemää chilenmansikkaa. Kun tätä lajia viljeltiin rinnakkain aiemmin
viljelyssä olleen virginianmansikan kanssa, syntyi näiden risteymänä puutarhamansikka.
Aktiivisen jalostustyön seurauksena puutarhamansikkaa pystytään nykyisin viljelemään hyvin
erilaisissa olosuhteissa ja siitä on jalostettu paljon erilaisia lajikkeita. (Matala 2006, 20.)
11
KUVIO 1. Puutarhamansikka (Wikimedia commons, formulax)
Mansikka on yksi maailman eniten viljellyistä kasveista. Sen tuotantomäärä maailmassa oli
luotettavan tilastoinnin lopettamisen aikoihin (2000-luvun vaihteessa) yli 2,6 miljoonaa tonnia.
Viljely on keskittynyt pääasiassa Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Marjojen kotimaisuutta
arvostetaan etenkin tuoremarkkinoilla joka puolella maailmaa, mutta mansikkaa myös kuljetetaan
pitkiä matkoja sesongin pidentämiseksi. (Matala 2006, 19.)
Seuraavassa osiossa on kuvattu pääpiirteittäin mansikan viljelytekniikkaa viljelyn valmistelusta
viljelmän perustamiseen ja ylläpitoon. Päälähteenä osiossa on käytetty Ville Matalan vuonna
2006 julkaistua ”Mansikan viljely” – kirjaa. Viljelytekniikkakatsauksen jälkeen työssä arvioidaan
Keskihurun tilan ja sen lohkojen soveltuvuutta mansikanviljelyyn.
4.1.1
Mansikan viljelytekniikka
Kasvupaikkavaatimus
Kasvupaikalla, vedensaannilla ja maan kasvukunnolla on suuri merkitys mansikan
sadonmuodostukselle. Mansikka on pintajuurinen kasvi, joten maan rakenteella on suuri vaikutus
juurten kasvutapaan. Rakenne vaikuttaa myös maan kykyyn nostaa ja pidättää vettä.
12
Mansikanviljelyä suunniteltaessa osa mahdollisista kasvukuntoa tai ravinnetasoja korjaavista
toimenpiteistä kannattaa tehdä jo esikasville. (Farmit 2014a, hakupäivä 12.3.2014.)
Mansikalle parhaita kasvupaikkoja ovat hieman viettävät rinteet. Tasamaatkin sopivat hyvin,
kunhan ojitus on kunnossa ja maa läpäisee hyvin vettä. Maan tulisi kuitenkin myös pidättää
sopivasti vettä, joten esimerkiksi jyrkät rinteet tai korkeammat nyppylät eivät ole hyviä
mansikanviljelyä ajatellen. Alavat pellot ovat riskialttiita kukinnan aikaisille halloille, jotka voivat
tuhota suuren osan sadosta. Hallariskiä vähentää lohkojen lähellä sijaitsevat vesistöt.
Peltolohkojen olisi lisäksi hyvä sijaita mahdollisimman lähellä tilakeskusta, jolloin tarkkailutyöt ja
satoaikana pellolta poimittujen marjojen jäähdytys voidaan tehdä mahdollisimman nopeasti.
(Matala 2006, 148 - 150.)
Maalajeista parhaimmin mansikalle soveltuvat hikevät hieta- ja moreenimaat, jotka pystyvät
nostamaan vettä syvistä maakerroksista. Maaperä saa olla kivinen, joskin se hankaloittaa
viljelysten perustamistöitä. Mansikalle sopiva maan pH on noin 6 - 6,5. (Matala 2006, 149.)
Viljelymenetelmät
Mansikanviljelyn toteuttamiseen on useita eri menetelmiä ja toteutustapoja. Mansikkaa voidaan
viljellä joko avomaalla tai kasvi- tai kausihuoneessa. Viljelyssä penkkien päällä voidaan käyttää
joko muovikatetta tai viljellä avoviljelynä ilman katetta. Kasvihuoneissa viljely voidaan toteuttaa
pöydällä, muovisäkeissä, putkissa, kennoissa tai vesiviljelynä ravinneliuoksissa. (Matala 2006,
150 - 174.) Menetelmiä on siis hyvin monenlaisia. Tässä työssä keskitytään kuitenkin ainoastaan
avomaalla
tapahtuvaan
muovikateviljelyyn,
sillä
työssä
käsiteltävän
tilan
uudelleenkäynnistämisen suunnittelussa on päädytty tähän ratkaisuun aiemman kokemuksen ja
tilan resurssien vuoksi.
Muovikateviljelyssä maan pintaan muotoillaan harjut, joiden päälle ohut katemuovi levitetään.
Harju muotoillaan koneella, joka levittää myös muovin samalla ajokerralla. Muovin tehtävänä on
lisätä ja aikaistaa maan lämpenemistä, estää rikkakasvien kasvua, estää mansikan rönsyjen
taimettumista, suojata marjoja likaantumiselta sekä vähentää veden haihtumista (Matala 2006,
154 - 155). Harjut muotoillaan siten, että niihin voidaan istuttaa taimia joko yhteen tai kahteen
riviin. Viljely yhdessä rivissä on poimijoiden, etenkin itselleen poimivien asiakkaiden kannalta
helpompi vaihtoehto. Paririvissä kuitenkin taimitiheyttä ja näin ollen myös hehtaarin satotasoa
13
saadaan kasvatettua. Paririviviljelyssä on kuitenkin huomioitava, että taimitiheys ei saa nousta
liian suureksi, sillä esimerkiksi homeiden kasvu lisääntyy liian tiheissä kasvustoissa.
Suomessa yleisesti käytetty riviväli yksirivisissä harjuissa on 1,3 – 1,4 metriä (muovin
keskikohdasta seuraavan rivin muovin keskikohtaan) ja taimiväli vaihtelee 25 – 40 senttimetrin
välillä. Taimimäärä on keskimäärin 25 000 tainta/ha. Paririviharjuissa riviväli on tavallisesti 1,7 –
1,8 metriä ja taimiväli 35 – 50 senttimetriä. Tällä istutustiheydellä päästään noin 30 000 taimen
hehtaarimääriin. (Matala 2006, 152.)
Sopivat esikasvit ja viljelykierto
Sopivan esikasvin valinnassa täytyy huomioida, että esikasvilla ei esiinny samoja kasvitauteja
kuin mansikalla. Esikasvin tulisi olla myös maan rakennetta ja kasvukuntoa parantava. Esikasvia
olisi hyvä viljellä lohkolla ennen mansikanviljelyn aloittamista vähintään kolme vuotta. Mansikalle
sopivia esikasveja ovat esimerkiksi vihannekset, joista erityisen hyviä ovat kaalikasvit, sinappi,
lyhytaikaiset nurmet sekä kaura. Monivuotisen nurmen jälkeen maassa voi olla runsaasti
viljasepäntoukkia, jotka syövät mansikan juuria, joten tällaisilla lohkoilla olisi hyvä viljellä jotakin
muuta kasvia ennen mansikan istuttamista. Huonoja esikasveja istutusvuotta edeltävälle vuodelle
ovat myös peruna ja apilat, joilla esiintyy samoja sieniä, mitkä aiheuttavat mansikalle juurilahoa.
(Matala 2006, 191 - 192.)
Mansikanviljelyn viljelykierrossa pätevät samat periaatteet kuin kaikkien muidenkin viljelykasvien
viljelykierroissa. Optimitilanne olisi, jos kierrossa pystyttäisiin vuorottelemaan matala- ja
syväjuurisia kasveja sekä runsaasti ja vähän juurimassaa tuottavia kasveja. Mikäli kierrossa on
maan rakennetta kuluttavia kasveja, näiden jälkeen tulisi viljellä sen rakennetta parantavia
kasveja. Joillakin kasveilla on myös rikkakasveja ja tuholaisia vähentävä vaikutus, joten tällaiset
kasvit ovat arvokkaita viljelykierrolle. Viljelykiertokasvien tulisi luonnollisesti olla myös sellaisia,
joista saadaan taloudellista tuottoa.
Suomalaisessa mansikanviljelyssä viljelykierron pituus on tavallisesti 4 – 6 vuotta, joskin nykyisin
suositellaan kolmen sadon ottamista samoista taimista. Ulkomailla, esimerkiksi Keski-Euroopassa
on tavallisesti käytetty lyhyempää kiertoa, jossa mansikkaa on lohkolla yhdestä kolmeen
peräkkäistä vuotta. (Matala 2006, 190 - 191.)
14
Lohkon kunnostaminen ennen viljelyä
Ennen mansikanviljelyä suoritettavan lohkon kunnostamisen tavoitteena on hankkiutua
mahdollisimman tehokkaasti eroon rikkakasveista ja säätää maan ravinnetila ja happamuus
oikealle tasolle mansikanviljelyä ajatellen. Ravinnetila säädetään oikeaksi yleensä ennen
penkkien muotoilua tapahtuvalla lannoituksella. Hyvin varustelluissa penkintekokoneissa on
olemassa lannoiteyksikkö, joka levittää väkilannoitteen vain penkkirivien kohdalle, jolloin
lannoitetta ei tuhlaannu käytäville rikkakasvien käytettäväksi. Kuten jo aiemmin tekstissä
mainittiin, mansikalle sopiva pH on noin 6 – 6,5. Maan pH:ta voidaan tarvittaessa nostaa
kalkitsemalla lohkoja tarpeen mukaan ennen viljelyn aloittamista.
Mansikkaa viljellään siis usein maata välillä muokkaamatta 4 – 6 vuotta peräkkäin samalla
lohkolla. Tämän vuoksi mansikkapelloilla viihtyvät hyvin muokkausarat rikkakasvit kuten voikukka,
vuohenputki, leinikit, nokkonen, horsmat, pujo, hierakat, kärsämöt, piharatamo sekä valkoapila.
Monivuotisista
rikkakasveista
esiintyy
juolavehnää,
peltovalvattia
ja
pelto-ohdaketta.
Muokkausarat rikkakasvit pyritään hävittämään mahdollisimman kattavasti ennen viljelyn
aloittamista ja niistä päästään eroon suhteellisen helposti välikasvien aikana suoritetulla
muokkauksella tai avokesannoinnilla. Siemenrikkakasvien leviämistä viljelyvuosina voi ehkäistä
viljelyksiä ympäröivien ojanreunojen niittämisellä. Näiden leviäminen on kuitenkin suhteellisen
vähäistä, mikäli perustamisvaiheessa on onnistuttu hävittämään rikkakasvit tehokkaasti.
Leviämistä tapahtuu eniten ensimmäisenä ja toisena vuonna, jolloin rivivälien nurmi ei ole vielä
kunnolla vallannut maan pintaa muovien ympäriltä. (Matala 2006, 193 - 196.)
Tavanomaisessa viljelyssä monivuotiset rikkakasvit hävitetään huolellisesti ennen perustamista
glyfosaattiruiskutuksen, muokkausten ja mahdollisen kesannoinnin yhdistelmällä. Mikäli tilanne
ongelmarikkakasvien osalta on erityisen paha tai viljelmää ollaan perustamassa useita vuosia
viljelemättömänä olleelle lohkolle, on syytä viljellä ensin yksivuotista kasvia (esimerkiksi viljat),
josta rikkakasvit on helppo torjua ruiskutusten ja muokkauksen yhdistelmällä. (Matala 2006, 194 195.)
Taimivaihtoehdot
Nykyisin mansikanviljelyyn on saatavilla useita erilaisia taimivaihtoehtoja. Suomessa käytettiin
ennen Euroopan Unioniin liittymistä pääasiassa perinteisiä turpeeseen juurrutettuja paakkutaimia.
15
Liittymisen myötä satoa jo istutusvuonna tuottavat frigotaimet ja muut satotaimet yleistyivät,
samalla kun mansikanviljely kehittyi muutenkin voimakkaasti. (Ruottinen 2005, hakupäivä
14.3.2014.)
Paakkutaimet on juurrutettu rönsypistokkaista turpeeseen tai johonkin muuhun kasvualustaan.
Paakkutaimiksi kutsutaan myös pottitaimia, jotka on juurrutettu turvekennoihin tai ruukkuihin.
Paakkutaimet voidaan istuttaa joko kasvussa olevina tai mikäli ne on varastoitu kuten frigotaimet
(paakkusatotaimet ovat tällaisia), istutus tapahtuu taimen ollessa lepotilassa. Kotimainen
taimituotanto on keskittynyt pääasiassa paakkutaimien tuotantoon, mutta frigotaimien tuotantoa
kotimaassa on kehitetty jatkuvasti. (Ruottinen 2005, hakupäivä 14.3.2014.)
Frigotaimet ovat lepotilassa olevia rönsytaimia, jotka on nostettu maasta kasvin vaivuttua
lepotilaan. Noston jälkeen taimet varastoidaan kylmässä (n. -1,5 C°), jolloin taimen lepotila säilyy.
Istutus tehdään heti taimien sulettua, ennen kasvun käynnistymistä. Ne varastoidaan tavallisesti
avojuurisina. Frigotaimet jaetaan eri luokkiin juurenniskan halkaisijan ja sadontuoton mukaan.
Luokkia ovat: frigo A, frigo extra, frigo A+, frigo B sekä odotuspetitaimet. Odotuspetitaimet ovat
suurikokoisia frigotaimia, joita on välikasvatettu jonkin aikaa noston jälkeen. Kokoluokitukset
vaihtelevat jonkin verran taimityypeittäin ja lajikkeittain. (Ruottinen 2005, hakupäivä 14.3.2014.)
Alla olevassa taulukossa on eritelty eri taimityyppien koko ja istutusvuoden sadontuottoarvio.
TAULUKKO 1. Mansikan taimityyppien eroavaisuuksia (muokattu: Mansikan taimet ja niiden
tuotanto 2005, Ruottinen)
Taimityyppi:
Juurenniskan halkaisija:
Sadontuotto istutusvuonna:
Perinteiset paakkutaimet
Ei määritetty
-
Paakkusatotaimet
Ei määritetty
300-500g/taimi
Frigo A
7-15mm
Merkityksetön
Frigo A extra
12-15mm
100-200g/taimi
Frigo A+
>13
200-250g/taimi
Frigo B
4-7mm
-
Vaihtelee paljon
300-500g/taimi
Odotuspetitaimi
16
Kullakin taimityypillä on omat positiiviset ja negatiiviset ominaisuutensa, joiden perusteella viljelijä
voi tehdä valintansa. Suurimpana eroavaisuutena paakku- ja frigotaimilla on istutusvuoden
sadontuotto. Perinteiset paakkutaimet eivät tuota satoa lainkaan vielä istutusvuonna. Frigotaimilla
istutusvuoden sadontuotto vaihtelee taimityypistä riippuen muutamasta kymmenestä grammasta
aina puoleen kiloon taimea kohden. Frigotaimet varastoidaan lepotilassa, joten ne voidaan
istuttaa kasvukauden puitteissa milloin vain, joten sadon ajoittaminen esimerkiksi aivan kesän
loppuun paremman markkinatilanteen vuoksi on mahdollista. Toisaalta valtaosa frigotaimista on
ulkomailla tuotettuja, joten niiden tautiriski on suurempi kuin kotimaisilla paakkutaimilla.
Lannoitus ja kastelu
Mansikka
on
suhteellisen
vähällä
ravinnemäärällä
toimeentuleva
kasvi.
Runsaiden
ravinnemäärien sijaan tärkeämpää on riittävä ja tasainen vedensaanti. Satotonnin mukana
poistuu noin 2 kg typpeä, 0,4 kg fosforia ja 2,5 kg kaliumia (Matala 2006, 263). Määrät eivät siis
ole korkeita verrattuna moniin muihin kasveihin ja ravinteiden saanti onkin harvoin rajoittavana
tekijänä mansikkakasvustossa. Ravinteiden osalta tärkeämpää on niiden oikea suhde kuin
määrä.
Edellisessä kappaleessa mainittujen sadon mukana poistuvien ravinnemäärien lisäksi kasvi
käyttää kasvukauden aikana ylläpitoonsa ja kasvuunsa noin saman verran ravinteita satotonnia
kohden. Näin ollen ravinnetarve esimerkiksi 6 tonnin satotasolla olisi 24 kg typpeä, 4,8 kg fosforia
ja 30 kg kaliumia per hehtaari. Maassa on kuitenkin jo valmiina ja peruslannoituksen seurauksena
kasveille käyttökelpoisia ravinteita, joten lannoitemäärät eivät todellisuudessa ole näin suuria.
MTT:n tekemissä mansikan lannoituskokeissa on havaittu, että lannoitustaso NPK 25 – 10 - 50
riittää hyvin jopa 10 tonnin satotasolla. (Matala 2006, 269.)
Nykyään monet viljelijät ovat siirtyneet sadetinkastelusta tihkukasteluun, jonka yhteydessä myös
lannoitus voidaan hoitaa helposti. Tihkukastelun ansiosta vesi menee suoraan kasvin juurille ja
maanpäälliset osat eivät kastu lainkaan, mikä vähentää esimerkiksi harmaahomeen riskiä.
Sadetinkastelua tarvitaan kuitenkin edelleen hallantorjunnassa ja esimerkiksi suurimpien
frigotaimien istuttamisen jälkeen. Mansikan kastelutarvetta on hyvä seurata vaikkapa
tensiometrien avulla. Esimerkiksi hieta- ja moreenimailla kasveille annetaan vettä kertakasteluna
noin 1,5 – 2 litraa per taimi, tensiometrilukeman ollessa -150hPa. (Matala 2006, 265 - 266.)
17
Varsinainen kasteluiden suunnittelu tehdään kuitenkin aina tilakohtaiset muuttujat huomioon
ottaen.
Kasvinsuojelu
Mansikalla on suhteellisen paljon erilaisia kasvitauteja ja tuholaisia. Kasvitaudeista valtaosa on
sienitauteja. Kaikkien tautien torjunnassa ennaltaehkäisevät toimet, kuten viljelykierto, taimivalinta
ja viljelyhygienia ovat tärkeässä osassa. Suomalaisessa mansikanviljelyssä käytetään
suhteellisen pitkää viljelykiertoa, mikä myös edistää tautien ja tuholaisten säilymistä lohkoilla.
Taudeista merkittävimpiä mansikalla ovat harmaahome, härmä, tyvimätä, nahkamätä, punamätä
sekä juurilaho. Näistä yleisin on harmaahome, joka on yleensä tilojen selvästi merkittävin
tuhonaiheuttaja (Matala 2006, 275 - 286). Mansikalle erittäin haitallista punamätää löydettiin
Suomesta kesällä 2012. Se on luokiteltu vaaralliseksi kasvintuhoojaksi ja ennen saastuntojen
löytymistä sille oli asetettu viljelysten hävittämisvelvoite. Saastuntoja kuitenkin löytyi niin monelta
tilalta, että taudin on täytynyt olla Suomessa jo vuosia ja kasvustojen hävittämistä ei enää
vaadita. Punamätä on viileissä ja kosteissa olosuhteissa esiin tuleva sienitauti, joka tuhoaa
mansikan juuriston. Tämän seurauksena kasvi kuolee vähitellen. Tauti voi säilyä maassa
piilevänä jopa 15 vuotta ja tulla esiin märkänä kesänä. (Evira 2013, hakupäivä 13.3.2014.)
Punamädän vuoksi taimivalinnan merkitys viljelyssä on korostunut entisestään.
Tuholaisista merkittävimpiä ovat mansikkapunkki, mansikka-ankeroinen, vattukärsäkäs,
korvakärsäkkäät, hillanälvikäs, peltolude, hämärikkökääriäinen sekä sylkikaskas. Tuholaisten
esiintymistä lohkoilla voi seurata esimerkiksi liima-ansojen ja vatinäytteiden avulla. (Matala 2006,
299 - 315.)
Työn liitteinä olevissa taulukoissa on yhteen koottuna tarkempia tietoja mansikan kasvitaudeista
(Liite 1) ja tuholaisista (Liite 2) sekä niiden torjuntaan liittyvistä asioista. Lähteinä taulukoissa on
käytetty Ville Matalan ”Mansikanviljely”-kirjaa sekä marjaosaamiskeskuksen kasvinsuojelun
tietopankista löytyviä tietoja.
18
Sadonkorjuu, käsittely ja varastointi
Mansikan sadonkorjuuaika Oulun seudulla alkaa yleensä heinäkuun alkupuoliskolla ja kestää
elokuun loppupuolelle. Sadontuotto satokauden alku- ja loppuvaiheissa on yleensä hitaampaa
kuin keskivaiheilla, jolloin marjaa kypsyy nopeaan tahtiin. Tähän toki vaikuttavat voimakkaasti
satokauden sääolosuhteet: helteillä sato kypsyy nopeasti, mutta satokauden pituus on lyhyempi
kuin viileämmissä olosuhteissa, jolloin sato kypsyy hiljalleen ja satokausi on pitkä.
Viljelyssä suurin yksittäinen kustannus on sadonkorjuukustannus, joka on noin puolet
tuotantokustannuksista. Nykyisin marjatilat käyttävät pääasiassa ulkomaisia poimijoita. Vielä 80ja 90-luvulla poimijat olivat pääasiassa suomalaisia opiskelijoita ja koululaisia. Poimijoita tarvitaan
hehtaaria kohden noin 10 – 15 riippuen satovaiheesta. Helteisillä ilmoilla, jolloin marjaa kypsyy
nopeasti, tarve voi olla suurempikin. Lohkot poimitaan tavallisesti 2 – 3 päivän välein, mutta
helteillä voi olla tarvetta poimia jokaisena päivänä. (Matala 2006, 323 - 326.)
Poiminta ja sen jälkeinen käsittely vaikuttavat merkittävästi marjan laatuun ja sen säilymiseen.
Marjat tulee poimia hellävaraisesti niiden pintaa vioittamatta ja ne tulisi saada mahdollisimman
nopeasti poiminnan jälkeen myyntiin tai kylmävarastoon. Ilman kylmävarastointia marjat täytyy
saada myyntiin poimintapäivänä. Kylmävarastoinnin avulla ne säilyvät myyntikelpoisina noin 3 – 4
vuorokautta, joskin ne pyritään myymään kuitenkin viimeistään parin päivän kuluessa. (Matala
2006, 330 - 331.)
Marjat poimitaan yleensä kolmen kilon poimintakoppiin, jotka kuljetetaan lajittelupaikalle.
Lajittelupaikalla lajittelija lajittelee marjat myyntilaatikoihin, punnitsee ne ja tarkastaa niiden
laadun samalla. Toinen vaihtoehto on poimia marjat suoraan myyntilaatikoihin tai rasioihin. Tässä
vaihtoehdossa osaavan poimijan rooli korostuu, sillä marjojen laadun täytyy olla moitteeton.
(Matala 2006, 326 - 327.)
Mikäli marjat eivät mene heti lajittelun jälkeen myyntiin, ne tulee siirtää kylmävarastoon
mahdollisimman nopeasti. Lämpötila on tärkein yksittäinen säilyvyyteen vaikuttava tekijä. Se
vaikuttaa marjojen hengitysnopeuteen, pilaajaorganismien kasvuun, painohävikkiin, liukoisen
kiintoaineen pitoisuuteen ja happamuuteen. Marjojen soluhengityksen nopeus on suoraan
verrannollinen niiden pilaantumiseen. Hengityksessä marjan sokerit, lipidit ja orgaaniset hapot
pilkkoutuvat ja niiden kuluminen aiheuttaa marjan laadun ja säilyvyyden heikkenemistä. Näin
19
ollen jäähdyttämällä marjat nopeasti poimimisen jälkeen niiden soluhengitys saadaan hidastettua
ja laatua ja säilyvyyttä parannettua. Poiminnan ja jäähdytyksen välinen aika ei saisi olla kolmea
tuntia pidempi. Optimaalisin tilanne on, kun marjat jäähdytetään pakotetun, 0- °C asteisen ilman
avulla, jonka jälkeen ne siirretään 0 – 2,5 °C asteiseen varastoon, jossa suhteellinen
ilmankosteus on 85 – 90 %. (Mokkila, Sariola & Hägg 1999, hakupäivä 26.3.2014.)
Käytännössä pakotettu jäähdytys tehdään joko erillisessä jäähdytyskontissa tai kylmävarastossa
sijaitsevalla erillisellä jäähdyttimellä. Jäähdytyksen ajatuksena on kierrättää kylmää ilmaa lavalla
olevien marjojen läpi pakotetusti, jolloin ne jäähtyvät nopeasti. Jäähdytyskontissa kylmää ilmaa
kierrätetään erillisen kylmäkoneen avulla. Kontit ovat yleensä siirrettäviä ja niissä saadaan
jäähdytettyä kerrallaan enimmillään noin 400 kiloa marjaa 25 °C:sta 5 °C:een tunnissa. (Mokkila
ym. 1999, hakupäivä 26.3.2014.)
Kylmävarastossa olevaa jäähdytintä on käytetty yleisesti norjalaisilla mansikkatiloilla. Siinä
toimintaperiaatteena on imeä kylmävaraston kylmää ilmaa mansikkalavan läpi pakotetusti. Tässä
vaihtoehdossa ilman kulku muualta kuin laatikkokerrosten väliin jäävien rakojen kautta täytyy
estää esimerkiksi muovipeitteen avulla. Vaihtoehto on huomattavasti edullisempi kuin ensin
esitelty, sillä investointia erilliseen jäähdytyslaitteet sisältävään konttiin ei tarvita. Menetelmä on
myös lähes yhtä tehokas marjojen nopeaa jäähdytystä ajatellen. (Mokkila ym. 1999, hakupäivä
26.3.2014.)
4.1.2
Mansikanviljely Keskihurun tilalla
Peltojen, rakennusten ja koneiden soveltuvuus
Keskihurun tilalla mansikanviljelyyn sijaintinsa puolesta soveltuvia peltoja on noin viisi hehtaaria.
Kyseiset lohkot sijaitsevat tilakeskuksen välittömässä läheisyydessä, joten kasvustojen tarkkailun
ja sadon kylmävarastoinnin järjestäminen onnistuu helposti ja nopeasti ilman ylimääräisiä
kuljetuksia. Peltolohkojen läheisyydessä virtaa Kiiminkijoki, josta saadaan tarvittava kasteluvesi.
Joen läheisyys myös pienentää alueen hallariskiä. Mansikalle kaavaillut lohkot on salaojitettu.
Maalajit kyseisillä lohkoilla ovat hieno hieta, karkea hieta sekä hietamoreeni, joten ne soveltuvat
mainiosti mansikanviljelyyn. Maan pH-luku on kaikilla lohkoilla noin 6, mikä soveltuu mansikalle
hyvin. Yksi noin hehtaarin kokoinen lohko sijaitsee erityisen lämpimässä eteläpuolen rinteessä,
20
joten siihen voisi ajatella erityisen aikaista lajiketta, jolloin satoa voitaisiin saada aikaisin. Yhdellä
lohkolla on esiintynyt viimevuosina runsaasti voikukkaa, josta on syytä hankkiutua huolellisesti
eroon ennen viljelyksien perustamista. Muilla lohkoilla rikkakasvitilanne on hyvä. Lohkojen
soveltuvuuden osalta tilanne on siis kaiken kaikkiaan erittäin hyvä.
Mansikanviljelyssä tarvitaan peltojen lisäksi tilat marjojen lajittelulle ja pakkaamiselle sekä
kylmävarastoinnille. Tilan sikalarakennus on tyhjillään, joten sitä olisi mahdollista käyttää marjojen
kylmävarastona. Rakennus tosin sijaitsee hieman etäämmällä pelloista, joten marjat täytyisi
kuljettaa sinne, mikä lisää työvoiman tarvetta ja kustannuksia. Toinen vaihtoehto olisi rakentaa
peltojen viereen lajittelu- ja punnitustilat, joiden yhteyteen tulisi myös kylmävarasto. Tätä tukee
myös se, että tilan yksityistalouden autotalli on huonokuntoinen ja vanha, joten kaikki nämä voisi
rakentaa samaan rakennukseen tilakeskuksen ja mansikkalohkojen yhteyteen. Toisaalta uusi
rakennus lisää perustamisvaiheen investointikustannuksia.
Kuten jo tilan konekannan esittelyssä kävi ilmi, konekanta on suhteellisen vanhaa.
Uudelleenkäynnistämisen alkuvaiheessa on kuitenkin odotettavissa paljon kuluja, joten suuria
investointeja koneisiin ei ole tarkoitus tehdä. Maanmuokkaus- ja penkintekokoneet ovat toimivia
ja ne soveltuvat kaavailtuun toimintaan. Tilan traktorit kaipaavat perusteellista huoltoa, mutta niillä
pääsee kuitenkin alkuun viljelyn aloittamisessa. Myöhemmässä vaiheessa on tarkoitus vaihtaa
kaksi huonokuntoista traktoria yhteen hyväkuntoiseen. Tilan muut koneet ovat riittävän
hyväkuntoisia ja sopivan kokoisia kaavailtuun toimintaan.
Tilalle valittu viljelytekniikka
Mansikanviljelyä suunniteltaessa päädyttiin paririviviljelyyn, koska sillä saadaan lohkojen
taimitiheys korkeammaksi ja näin ollen satotasoja korkeammaksi. Paririviviljely sopii myös
paremmin tilan pienen traktorin akseliväliä ajatellen. Riviväliksi on kaavailtu 1,8 metriä ja
taimiväliksi 40 senttimetriä. Hehtaarin alalle (100 x 100 m) istutettava taimimäärä saadaan
laskettua näiden tietojen pohjalta seuraavalla tavalla:
100 m / 1,8 m = 55 riviä
55 riviä x 100 m = 5500 rivimetriä
2 (tainta vierekkäin rivissä) = 27500 tainta/ha.
21
5500 m / 0,4 m = 13750 tainta x
Esikasvina mansikalle tulee olemaan ohra, jota edeltää monivuotinen nurmi. Viljakasvustosta
rikat on helppo torjua glyfosaattiruiskutuksen avulla ennen mansikan perustamista. Taimina
käytetään frigo A+- tai frigo extra taimia.
Kastelu ja lannoitus hoidetaan tihkukastelujärjestelmän avulla, sillä mansikasta saadaan
huomattavasti korkeampia satotasoja tihkukastelun avulla. Myös tautipaine pienenee, kun
maanpäällisiä osia ei tarvitse kastella. Maan kosteutta seurataan tensiometrien avulla ja
kastellaan
tarvittaessa.
Tilalla
on
olemassa
myös
alumiininen
putki-letku-tyyppinen
sadetuskalusto, joka riittää noin kahden hehtaarin alalle. Kalustoa voidaan käyttää tarvittaessa
hallasadetuksiin.
Kasvinsuojelussa panostetaan tarkkailuun ja ennakointiin. Viljelykierrossa pyritään pitämään aina
kaksi välivuotta mansikan jälkeen. Kierron pituutta arvioidaan perustamisen jälkeen tapahtuvan
seurannan avulla. Jos tuholaisia tai tauteja alkaa esiintyä lohkoilla todella runsaasti, suunniteltua
viiden vuoden kiertoa lyhennetään tarvittaessa. Uudet mansikkalohkot pyritään perustamaan
siten, että uudet kasvustot perustetaan etäämmälle vanhoista kasvustoista, jotta tuholaiset eivät
pääsisi helposti leviämään nuoriin kasvustoihin. Lohkoja ympäröivien pientareiden kasvustot
pyritään pitämään lyhyenä tuholaisten kasvuolosuhteiden rajoittamiseksi. Lisäksi kasvustoja
tarkkaillaan säännöllisesti sekä silmämääräisesti, vatinäytteiden, lehtinäytteiden että liimaansojen avulla ja torjunnat tehdään tarpeen mukaan soveltuvinta torjuntakeinoa käyttäen.
Poimijatyövoima yritetään hankkia lähialueen oppilaitoksista. Mikäli kotimaisia poimijoita ei saada
palkattua tarpeeksi, käytetään ulkomaalaisia poimijoita. Ulkomaalaisten poimijoiden kohdalla
ongelmana on majoitustilojen puuttuminen tilalta, joten kotimaisten poimijoiden käytöllä
säästyttäisiin majoitustilojen hankkimiselta.
4.1.3
Mansikanviljelyn viljelykierto ja valkosipuli sen välikasvina
Viljelykierto
Mansikanviljelyn viljelykierrossa päädyttiin seitsemänvuotiseen kiertoon, eli istutusvuoden jälkeen
satoa korjataan neljänä vuotena, jonka jälkeen kasvustot tuhotaan ja muokataan maahan. Tämän
jälkeen lohkolla viljellään muuta kasvia kaksi vuotta, jonka jälkeen lohkolle istutetaan jälleen
22
mansikkaa. Saman lohkon viljeleminen mansikalla viisi vuotta peräkkäin on nykysuositusten
mukaan pitkä aika, mutta tilan aiempien kokemusten mukaan ei kuitenkaan liian pitkä. Tilan
suunnitelmissa on aloittaa mansikanviljely noin hehtaarin alalta ja lisätä sitä vuosittain noin
hehtaarilla lohkojen koosta riippuen.
Välikasveiksi mansikalle on kaavailtu talvivalkosipulia ja nurmea. Isompia lohkoja voitaisiin myös
vuokrata välivuosien ajaksi samalle tilalle, joka mahdollisesti vuokraa osaa tilan muistakin
pelloista. Valkosipulia viljelemällä on mahdollista saada hyvää taloudellista tuottoa pienelläkin
alalla ja nurmi puolestaan korjaa maan rakennetta, joten se soveltuu kiertoon maata kuluttavien
kasvien jälkeen. Valkosipulia on tarkoitus viljellä vuosittain noin puolen hehtaarin alalla.
Viljelykierrossa mansikkahehtaarin lopettamisen jälkeisenä syksynä puoli hehtaaria istutetaan
valkosipulille ja puoli hehtaaria kylvetään nurmelle seuraavana keväänä. Valkosipulin viljelyä on
esitelty tarkemmin työn seuraavassa osiossa.
Alla olevassa taulukossa on esitetty tilan mansikanviljelyyn kaavailtujen lohkojen viljelykierto.
Kierto on seitsemänvuotinen. Mansikkalohkoja lisätään vuosittain noin yhden hehtaarin verran.
Valkosipulia viljellään aloittamisvaiheessa tilan muilla lohkoilla. Viidentenä vuotena ensimmäisenä
perustetulta mansikkalohkolta otetaan viimeinen sato, jonka jälkeen kasvustot tuhotaan ja maa
muokataan. Samana syksynä kyseisen lohkon puolelle hehtaarille istutetaan valkosipulia ja
toinen puolikas kylvetään nurmelle seuraavana keväänä. Seitsemäntenä vuotena lohko voidaan
esimerkiksi vuokrata tilalle, joka vuokraa osan tilan muista pelloista. Kahdeksantena vuotena
kierto lähtee kyseisen lohkon osalta alusta, eli lohkolle istutetaan jälleen mansikkaa kahden
välivuoden jälkeen.
TAULUKKO 2. Mansikanviljelylohkojen viljelykierto
Lohko: 1. vuosi 2. vuosi 3. vuosi 4. vuosi 5. vuosi 6. vuosi 7. vuosi
Man
Vs
2.A
Man. ist. Man
Man
Man
Vuokra
+ Vs ist +kes
2.B
Vuokra
Vuokra
Man. ist. Man
Man
Man
Man
2.C
Vuokra
Vuokra
Vuokra
Vuokra
Man. ist. Man
Man
3.A
Vuokra
Man. ist. Man
Man
Man
3.B
Vuokra
Vuokra
Man. ist. Man
Vuokra
23
Man
+ Vs ist
Vs
+kes
Man
Man
Valkosipuli (Allium Sativum)
Valkosipuli (Kuvio 2) on liljakasvien sukuun kuuluva kaksi- tai monivuotinen vihannes. Sitä on
käytetty vuosituhansien ajan lääke- ja maustekasvina. Sen kotiseutuna pidetään läntistä Aasiaa,
josta on löydetty jopa 5000 vuotta vanhoja nuolenpääkirjoituksia, joissa on mainittu valkosipulin
lääke- ja mausteominaisuuksista. Sen maanalainen sipuli muodostuu keskusvarren ympärille
kasvavien lehtien hankasilmujen pullistumista, eli kynsistä. Lehdet ovat litteät, tasasoukat noin 2
senttiä leveät. Kasvi kasvaa 30 – 80 senttiä korkeaksi. Valkosipuli kukkii heinä-elokuussa. Kukat
muodostuvat sinipunertavien itusilmujen sarjoista. Sipuliosan paino vaihtelee paljon lajikkeesta
riippuen aina 10 grammasta 150 grammaan. Valkosipulilla ei ole varsinaisia lajikkeita, koska se ei
tuota itäviä siemeniä, joiden avulla sitä voitaisiin jalostaa. Sen sijaan pitkän viljelyhistorian aikana
on valikoitunut erilaisiin olosuhteisiin soveltuvia paikalliskantoja, joita viljelijät käyttävät viljelmien
perustamiseen. (Tikka 2000, 5 - 6.)
KUVIO 2. Valkosipuli (Wikimedia commons, Bumbaka)
24
Viljelytekniikka
Valkosipuli soveltuu monenlaisille maalajeille, kunhan viljelyn perusedellytykset ovat kunnossa.
Parhaita ovat kevyet ja kuohkeat, humuspitoiset maalajit. Kivennäismailla pH:n tulisi olla noin 6,5
– 7 ja turvemailla 5,5 – 6,5. Suomessa suurimpana ongelmana viljelyssä on lyhyt kasvukausi,
joten täällä voidaan viljellä ainoastaan kaikista aikaisimpia valkosipulikantoja, jotka eivät ole niin
satoisia kuin myöhäisemmät kannat. Aikaisimpienkin kantojen kasvuaika on noin 120
vuorokautta. (Tikka 2000, 7 - 8.)
Valkosipulista on olemassa kevät- ja syyskantoja. Syyskantaiset sipulit voidaan istuttaa joko
keväällä tai syksyllä, kevätkantaiset vain keväällä. Kevätistutuksessa istutussyvyys on 4 – 6 cm ja
syysistutuksissa 5 – 7 cm. Kynnet istutetaan tavallisesti esimerkiksi perunan multausauralla
tehtyihin penkkeihin. Kynnet irrotetaan emosipulista vasta juuri ennen istutusta, sillä ne kuivuvat
helposti. Kuivuminen heikentää kynnen kasvuun lähtöä. Istukaskynsien tulisi olla kooltaan
mahdollisimman suuria (kannasta riippuen 3 – 9 g/ kpl), jolloin sadontuotto on mahdollisimman
hyvä. Istutustiheytenä voidaan käyttää noin 30 kynttä neliömetrille. (Voipio 2001, 134.)
Ravinteita valkosipuli käyttää suhteellisen runsaasti. Pääravinteiden osalta ravinnetarpeet ovat
seuraavat: typpi noin 90 – 120 kg/ha, fosfori noin 50 – 70 kg/ha ja kalium noin 30 – 50 kg/ha.
Lisäksi on huolehdittava, että kasvi saa tarpeeksi sivu- ja hivenravinteita. Sivuravinteista rikin ja
kalsiumin määrän tulisi olla suurin piirtein samalla tasolla kuin fosforin määrän. Lannoittamisen
tulee perustua aina viljavuustutkimuksiin. Esimerkiksi syksyllä istutettavan talvivalkosipulin
viljelyssä lannoitus voidaan tehdä kahdessa osassa: peruslannoitus syksyllä ja toinen lannoitus
seuraavana kesänä juhannuksen aikaan. (Tikka 2000, 8 - 13.)
Valkosipulin kasvinsuojelussa pätevät samat periaatteet kuin muidenkin kasvien: lähtökohtana
ovat ehkäisevät toimet kuten sopiva viljelykierto. Sopiva kierron pituus on 3 – 4 vuotta.
Rikkakasvit tulisi hävittää lohkolta mahdollisimman perusteellisesti ennen valkosipulin
istuttamista.
Valkosipulin
yleisimpiä
kasvitauteja
ovat
viherhome,
harmaahome,
sipulinfusaarioosi, pahkamätä, sipulinnaattihome, mustahome sekä erilaiset ruostetaudit.
Valkosipulin harmaahome on eri sienen aiheuttama kuin mansikan harmaahome, joten ongelmaa
viljelykierron suhteen ei ole. Näiden sienitautien lisäksi valkosipulilta on löydetty myös erilaisia
virustauteja, kuten sipulin keltakääpiövirusta ja valkosipulin piilo- ja mosaiikkivirusta. Valtaosa
taudeista tulee esiin vasta varastointivaiheessa, joten hellävarainen sadonkorjuu ja hyvä
25
varastohygienia ovat tärkeitä seikkoja tautien ehkäisemisessä. Tavanomaisessa viljelyssä on
saatavilla kemiallisia valmisteita tautien, tuholaisten ja rikkakasvien torjuntaan. (Tikka 2000, 24 28.)
Tuholaisongelmat valkosipuliviljelmillä ovat Suomen olosuhteissa suhteellisen vähäisiä.
Valkosipulin tuholaisia ovat esimerkiksi erilaiset kirvat ja ripsiäiset, punainen liljakukko,
varsiankeroinen sekä etanat, sepäntoukat ja sipulikoi. Myös myyrät voivat aiheuttaa tuhoja
talvivalkosipulin viljelyssä. Tuholaisia voidaan torjua samoilla keinoilla kuin kasvitauteja, eli
ennaltaehkäisevillä toimilla ja kemiallisesti. (Tikka 2000, 28 - 31.)
Valkosipuli alkaa tuleentua olosuhteista riippuen yleensä elokuun loppupuolella. Tuleentumisen
yhteydessä valkosipulin lehdet alkavat kellastua kärjistä ja kuivuvat lopulta ruskeiksi.
Ensimmäisenä merkkinä tuleentumisesta on varsien taipuminen maahan. Sadonkorjuu ajoittuu
elokuun lopun ja syyskuun lopun väliselle ajalle. Sadonkorjuu tulee tehdä hellävaraisesti sipulien
pintaa vahingoittamatta, jolloin esimerkiksi varastotaudit eivät pääse kulkeutumaan sipulin
mukana varastoon. Nosto tehdään yleensä käsityönä, joskin sipulit voidaan irrottaa maasta
koneellisesti traktoriin liitettävän nostoraudan avulla. Sipulit on kuivattava noston jälkeen, mikäli
niitä aiotaan varastoida. Kuivaaminen tehdään kuivurissa 28 – 35 asteen lämmössä, kunnes
sipulin kaula on kuivunut paperimaiseksi. Kuivurin lämpötila ei saa ylittää 40 astetta. Kuivurina
voi käyttää esimerkiksi itse valmistettua ”kaappia”, johon sipulit ladotaan ritilöille kerroksittain ja
niiden läpi puhalletaan lämmintä ilmaa puhaltimella. Kuivatut sipulit varastoidaan 0 – 2 asteen
lämpötilassa verkkopusseissa. (Tikka 2000, 22 - 33.)
Soveltuvuus Keskihurun tilalle
Valkosipulin kasvupaikkavaatimukset ja muut viljelytekniset seikat huomioon ottaen se soveltuu
Keskihurun tilan kasvivalikoimaan varsin hyvin. Etenkin talvivalkosipuli soveltuu työhuippujen
ajoittumiseltaan hyvin tilalle, jonka vuoksi se valittiin suunnitelman kasvivalikoimaan. Pellot
sopivat maalajeiltaan ja ominaisuuksiltaan hyvin valkosipulille. Viljelyssä ei tarvita suuria
investointeja ja sipulien varastointi onnistuu samoissa tiloissa kuin mansikanviljelyssä.
Talvivalkosipulin viljelyssä myös työnkäyttö saataisiin hyvin tasapainoon mansikanviljelyn kanssa,
sillä istutukset ja sadonkorjuut ajoittuvat mansikanviljelyn ruuhka-aikojen ulkopuolelle. Sipuleiden
kuivaus ja käsittely voitaisiin tehdä tilan sikalarakennuksessa, joten rakennus saataisiin
valjastettua hyötykäyttöön. Valkosipuli sopii myös kasvitautien ja tuholaisten osalta välikasviksi
26
mansikalle, sillä ainoat yhteiset tuholaiset ovat kirvat ja ripsiäiset. Kirvoja esiintyy avomaan
mansikkaviljelmillä vähän ja ripsiäisiä on tavattu enemmän vain Etelä- ja Keski-Suomessa. Niiden
esiintyminen myös valkosipulilla on kirjallisuuden mukaan vähäistä.
Valkosipulin viljely on hyvin käsityövaltaista, joten työvoimaa etenkin istutukseen ja
sadonkorjuuseen tarvitaan jo pienilläkin pinta-aloilla. Nykyään on saatavilla runsaasti erilaisia
viljelykoneita, tosin niiden hankkiminen pienelle pinta-alalle ei liene kovin kannattavaa. Toisaalta
valkosipulin nykyinen tuottajahinta on varsin hyvä, joten potentiaalia viljelyalan laajentamiselle
olisi. Tilan suunnitelmissa on kuitenkin aloittaa toiminta mansikanviljelyä vähitellen laajentaen ja
valkosipuliala on tarkoitus pitää ainakin alkuvaiheessa noin puolessa hehtaarissa.
Taloudellinen kannattavuus
Seuraavalla sivulla olevassa taulukossa 3 on katetuottolaskelma puolen hehtaarin
valkosipulialalle. Laskelman pohjana on käytetty MTT:n vuonna 2013 julkaisemaa
talvivalkosipulin viljelyn tuotantokustannuslaskelmaa.
Alkuperäisen laskelman tietoja on päivitetty ja muokattu tilalle sopiviksi seuraavista lähteistä:
lannoitetiedot: Agrimarket 2014, hakupäivä 25.4.2014; tukitiedot: Maaseutuvirasto 2014,
hakupäivä 25.4.2014; kasvinsuojelun kustannustiedot: Peltonen 2014, hakupäivä 25.4.2014.
27
TAULUKKO 3. Valkosipulinviljelyn katetuottolaskelma (muokattu: Talvivalkosipulin viljelyn
tuotantokustannuslaskelma 2013, Kajalo)
Tuotot:
Yksikkö
Myyntitulot
kg
Tuet
€/ha
Tuotot yhteensä
€
Muuttuvat kustannukset:
Siemenet
kg
Lannoitteet syys
kg
Lannoitteet kevät ja kesä
kg
Kalkki
tn
Kasvinsuojeluaineet
€/ha
Traktorityö (poltto- ja voiteluaine)
h
Kuivurin ja kylmävaraston sähkö
kpl
Pakettiauton käyttökulut
kpl
Muut muuttuvat kustannukset
kpl
Liikepääoman määrä 50%
€
Liikepääoman korko 5%
€
Muuttuvat kustannukset yhteensä
Katetuotto A
Työkustannukset:
Konetyö
h
Ihmistyö
h
Työkustannukset yhteensä
Katetuotto B
Määrä
1500
0,5
€/yksikkö Yhteensä
15
22500
1020
510
23010
450
450
350
8,15
0,74
0,37
0,5
15
1
1
1
0,5
0,05
140
6
355
160
1105
15136
7568,1
15
600
15
15
3668
334
130
0
70
90
355
160
1105
378
6290
16720
225
9000
9225
7495
4.2 Tilan muiden peltojen käyttövaihtoehdot
Tilan muiden peltojen käytön suunnittelussa selvitettiin valittujen kasvien ja muiden
pellonkäyttövaihtoehtojen
soveltuvuutta
Keskihurun
tilalle
sekä
niiden
taloudellista
kannattavuutta. Kasvinviljelyn työhuippujen tulisi ajoittua mahdollisimman hyvin mansikanviljelyn
työhuippujen ulkopuolelle. Jokaisesta kasvista on esitelty viljelyn kannalta tärkeimmät
ominaisuudet ja pohdittu niiden soveltuvuutta tilalle nämä ominaisuudet huomioon ottaen.
Kannattavuutta on tarkasteltu kasvikohtaisesti katetuottolaskelmien avulla.
28
4.2.1
Rypsi
Rypsi (Brassica rapa) on ristikukkaiskasvien heimoon kuuluva öljykasvi (kuvio 3). Sen siemenistä
puristettavaa öljyä voidaan käyttää elintarviketeollisuudessa tai esimerkiksi biodieselin raakaaineena. Puristamisen yhteydessä syntyvä puriste on hyvää, valkuaispitoista rehua kotieläimille
(Vilja-alan yhteistyöryhmä 2012, hakupäivä 4.4.2014). Rypsiä viljeltiin vuonna 2013 Suomessa
36 700 hehtaarin alalla ja se on eniten viljelty öljykasvimme (Maataloustilastot 2014c, hakupäivä
4.4.2014). Rypsiala on vähentynyt selvästi 2000-luvun keskimääräisestä, hieman yli 80 000
hehtaarista. Yhtenä syynä viljelyn vähenemiselle lienee rypsin kylvösiemenen peittauksessa
käytettyjen neonikotinoideja sisältävien peittausaineiden kieltäminen. Neonikotinoidien on
havaittu olevan vaarallisia mehiläisille, mikä on niitä sisältävien aineiden kiellon perusteena.
Kielto alkaa vuoden 2014 joulukuussa ja kestää alustavasti kaksi vuotta, jonka jälkeen EU:n
komissio arvioi kiellon jatkamista uudelleen (Runsten 2014, hakupäivä 4.4.2014). Kylvösiemenen
peittaus on ollut hyvin merkittävä keino suurta tuhoa aiheuttavien kirppojen torjuntaan
rypsiviljelmillä, joten niiden kieltämisen on arveltu vaikuttavan merkittävästi kotimaiseen
rypsinviljelyyn.
KUVIO 3. Rypsi (Wikimedia commons, Rasbak)
29
Viljelytekniikka
Kevätrypsin viljely on kasvustojen tuleentumisen kannalta varminta viljelyvyöhykkeellä III ja sitä
eteläisemmillä vyöhykkeillä. Viime vuosina rypsiä on kuitenkin viljelty Oulun korkeudellakin.
Rypsin kasvuaika- ja lämpösummavaatimus on selvästi korkeampi kuin viljoilla: noin 105
vuorokautta ja 1150 °C vrk. Maalajeista parhaiten rypsille soveltuvia ovat hieta- ja hietamultamaat sekä hieta- ja aitosavet. Myös turvemaat soveltuvat hyvin kevätrypsin viljelyyn. Pellon
pH:n tulisi olla yli 6, mielellään 6,5 - 7. Rypsinviljelyssä viljelykierto tulisi järjestää siten, että rypsiä
kylvetään lohkolle vain joka neljäntenä vuotena. (Lassi & Tulisalo 2012, hakupäivä 4.4.2014.)
Rypsilohkon muokkauksessa tulee kiinnittää erityistä huomiota kosteuden säästämiseen
maaperässä. Kylvömuokkaus tehdään noin 2 – 4 sentin syvyyteen, eli hieman matalampaan kuin
viljoilla. Ajatuksena on muokata maan rakenne hienojakoiseksi vain siementä ympäröivän
maakerroksen kohdalta. Muut maakerrokset saisivat jäädä karkeammaksi, jolloin maan vesitalous
säilyy parempana pienisiemenisen rypsin kannalta. Kylvö tulisi tehdä lämpimään maahan.
Itäminen alkaa jo +5 asteisessa maassa, mutta vasta +10 – 15 asteisessa maassa itäminen on
nopeaa ja tasaista. Toisaalta etenkin pohjoisessa viljeltäessä kylvämään pitäisi päästä
mahdollisimman aikaisin, sillä kasvuaika on pitkä. Sopiva kylvösiemenmäärä rypsillä on noin 6
kg/ha. (Lassi & Tulisalo 2012, hakupäivä 7.4.2014.)
2 tonnin hehtaarisadolla rypsin siementen mukana poistuu noin 74 kg typpeä, 15 kg fosforia ja 15
kg kaliumia. Kasvijätteiden mukana maahan jäävien vastaavien ravinteiden määrät ovat typpi 44
kg, fosfori 7 kg ja kalium 62 kg. Näiden lisäksi sadon kannalta tärkeimpiä ravinteita ovat
magnesium, rikki ja boori. Fosfori ja typpitasojen ollessa esimerkiksi välttävällä tasolla, sopivana
lannoitetasona NPK lannoitteella 22-5-5 olisi noin 450 kg/ha. Rypsille voi antaa fosforia myös
starttilannoituksena, jolloin taimien juuren muodostuminen ja kasvu nopeutuvat. Rikin osalta tarve
on yhtä suuri kuin fosforin tarve, joten on huolehdittava että lannoitteessa on myös rikkiä. (Lassi &
Tulisalo 2012, hakupäivä 7.4.2014.)
Rypsin kasvinsuojelussa erona viljojen kasvinsuojeluun on se, että huomiota täytyy kiinnittää
myös tuholaisten torjuntaan. Rypsin tuholaisia ovat taimettumisen jälkeen sirkkalehtiä syövät
kirpat, kukan nuppuja tuhoava rapsikuoriainen sekä rapsikärsäkäs, litusääski ja kaalikoi. Kolme
viimeksi mainittua ovat merkitykseltään vähäisempiä muihin verrattuna. Kirppoja on aikaisemmin
torjuttu peitatun kylvösiemenen avulla, mutta kuten alussa mainittiin, neonikotinoideja sisältävien
peittausaineiden käyttö on kiellettyä joulukuusta 2014 alkaen. Torjuntakynnyksenä kirpoilla on 1
30
kirppa/sirkkataimi, tai kun noin neljännes lehtialasta on vioittunut. Kirppoja voidaan torjua
insektisidiruiskutuksilla. Rapsikuoriaiset vioittavat rypsin kehittyviä nuppuja. Tuholaista esiintyy
usein ja sen torjunta on erittäin tärkeää. Rapsikuoriainen ilmestyy kasvustoihin kun ensimmäiset
nuput kehittyvät lehtiruusukkeiden sisälle. Kasvustoja on tarkkailtava säännöllisesti nuppujen
kehityksen alettua. Torjuntakynnys on aikaisessa nuppuvaiheessa 0,5 – 1 kuoriaista/kasvi ja
lähellä kukinnan alkua 2 kuoriaista/kasvi. Rapsikuoriaista voidaan torjua pyretroidivalmisteilla.
(Vilja-alan yhteistyöryhmä 2012, hakupäivä 7.4.2014.)
Rikkakasvien torjunnassa täytyy ottaa huomioon, että rypsi on ristikukkainen kasvi kuten monet
rikkakasvitkin, joten niiden torjunta rypsikasvustosta ei ole niin yksinkertaista kuin esimerkiksi
yksisirkkaisilla viljakasveilla. Soveltuvien kemiallisten torjunta-aineiden puute on ollut ongelma
pitkään, mutta viimevuosina valikoimaan on tullut joitakin torjunta-aineita lisää. Ruiskutusten
lisäksi rikkakasvien torjunnassa täytyy siis kiinnittää erityistä huomiota ennakoiviin toimiin, kuten
viljelykiertoon ja lohkon valintaan. (Vilja-alan yhteistyöryhmä 2012, hakupäivä 7.4.2014.)
Kasvitaudeista merkittävimmät ovat pahkahome ja möhöjuuri. Pahkahomesaastunnassa versojen
haarakohtiin ja lehtiin ilmestyy vetisiä harmaanvihreitä laikkuja, jotka muuttuvat kuivuessaan
ruskeiksi. Kasvin yläosa kuivuu ja siementen kehitys pysähtyy. Kuivumisen seurauksena varret
katkeavat herkästi ja siemenet varisevat maahan. Tautia voidaan torjua viljelykierron ja
kemiallisen torjunnan avulla. Möhöjuuri on erittäin ongelmallinen kasvitauti rypsille. Se voi tuhota
koko kasvuston ja säilyä maassa jopa 10 vuotta. Vakavassa saastunnassa tautia on lähes
mahdoton hävittää, sillä ristikukkaiset rikkakasvit ylläpitävät tartuntaa lohkolla. Möhöjuuren
ehkäisemisen vuoksi hyvä viljelykierto ja riittävä välivuosien määrä on erityisen tärkeää.
Viljelykierrossa täytyy huomioida, että kaikki kaalikasvit ovat möhöjuuren kantajia. (Vilja-alan
yhteistyöryhmä 2012, hakupäivä 7.4.2014.)
Rypsin puinti voidaan aloittaa kun kosteus on 20 – 25 %. Kasvusto on tässä vaiheessa muuttunut
yleisväriltään harmaaksi. Rypsin lidut tuleentuvat usein epätasaisesti. Asian voi tarkistaa
murskaamalla siemeniä kovaa alustaa vasten. Jos yli 10 % siemenistä on sisältä vihertäviä, ei
puintiin kannata vielä ryhtyä, sillä niiden lehtivihreäpitoisuus on liian suuri. Korkea
lehtivihreäpitoisuus alentaa sadosta maksettavaa hintaa. (Lassi & Tulisalo 2012, hakupäivä
8.4.2014.) 105 vuorokauden kasvuaika täyttyy elokuun viimeisinä päivinä, mikäli kylvö tehtäisiin
toukokuun puolivälissä. Tuleentumiseen vaadittavaa tehoisaa lämpösummaa ei kuitenkaan
välttämättä ole kertynyt tarpeeksi vielä elokuun lopussa, joten rypsin puinti voi mennä
31
syyskuullekin Oulun seudulla. Puinnin jälkeen siemenen kuivaus on aloitettava mahdollisimman
nopeasti, sillä puintikostea rypsinsiemen kuumenee nopeasti. Kuivauksen jälkeisen siemenen
loppukosteuden tulisi olla noin 7 – 9,5 % (Lassi & Tulisalo 2012, hakupäivä 8.4.2014).
Soveltuvuus Keskihurun tilalle
Rypsinviljelyyn soveltuvat samat koneet kuin viljanviljelyyn, joten konekannan puolesta rypsi
sopisi hyvin tilan kasvivalikoimaan. Myös tilan kaikkien peltojen maalajit soveltuvat hyvin kasville.
Peltojen pH on noin 6, joillakin hieman alle, joten niitä täytyisi kalkita pH:n nostamiseksi 6,5
tuntumaan. Lohkoilla ei ole esiintynyt rypsiltä hankalasti torjuttavia rikkakasveja erityisen paljoa.
Rypsi sopisi hyvin tilalle myös työajankäytön osalta, sillä eniten työpanosta vaativat kylvö- ja
puintiajat
ajoittuvat
mansikanviljelyn
pahimpien
kiireiden
ulkopuolelle.
Toisaalta
kasvinsuojelutoimet vaativat työpanosta samaan aikaan kuin mansikanviljelyn sesonki on
käynnissä.
Suurimpia ongelmia ajateltaessa rypsinviljelyä kyseisellä tilalla ovat sadon tuleentumisen
epävarmuus lyhyen kasvukauden johdosta, kirppoja vastaan peitatun siemenen poistuminen
sekä tilan kokemuksen puute rypsinviljelystä. Viljelyn tulisi siis olla taloudellisesti selvästi
kannattavampaa kuin peltojen vuokraaminen tai luonnonhoitopeltona viljeleminen, jotta riski
huonoista satovuosista kannattaisi ottaa.
Taloudellinen kannattavuus
Seuraavalla sivulla olevassa taulukossa 4 on arvioitu rypsinviljelyn kannattavuutta
katetuottolaskelman avulla. Laskelman pohjana on käytetty ProAgrian julkaisemassa
”Mallilaskelmia maataloudesta 2009” – kirjassa olevaa kevätrypsin tuotantokustannuslaskelmaa,
jonka osittain vanhentuneita tietoja on päivitetty vastaamaan nykypäivän tilannetta.
Hintatietoja on hankittu seuraavista lähteistä: Maataloustilastot 2014d, hakupäivä 14.4.2014 ja
Agrimarket 2014, hakupäivä 14.4.2014; tukitiedot: Maaseutuvirasto 2014, hakupäivä 15.4.2014;
kasvinsuojelun kustannustiedot: Peltonen 2014, hakupäivä 15.4.2014. Muut tiedot ovat laskelman
pohjana käytetyn kirjan tietoja.
32
Laskelmassa
kalkin
tarve
on
laskettu
pH:n
nostamiseksi
5,6:sta
6,5:een.
Kasvinsuojeluruiskutukset rikkakasveja vastaan on tehty käyttäen kahta ainetta: toista
leveälehtisiä rikkoja ja toista juolavehnää vastaan. Lisäksi ovat ruiskutukset kirppoja ja
rapsikuoriaista vastaan. Lannoitus on suunniteltu öljykasvioppaan lannoitetaulukon mukaan
fosforitasolla hyvä ja kaliumtasolla välttävä.
TAULUKKO 4. Rypsinviljelyn katetuottolaskelma (muokattu: Mallilaskelmia maataloudesta 2009,
Enroth)
Tuotot:
Yksikkö Määrä €/yksikkö Yhteensä
Myyntitulot
tn
1,5
370
555
Tuet
ha
1
663
663
Tuotot yhteensä
1218
Muuttuvat kustannukset:
Siemenet
kg
6
4,5
27
Lannoitteet
kg
500
0,5
250
Kalkki
tn
7,43
40
297
Kasvinsuojeluaineet
ha
1
154
154
Traktorityö (poltto- ja voiteluaine)
h
8
6
48
Puinti (poltto- ja voiteluaine)
h
1,9
6
11
Kuivaus (polttoaine ja sähkö)
tn
1,5
13
20
Rahti ja välityspalkkiot
tn
1,5
18
27
Liikepääoman määrä 50%
€
0,5
1014,1
Liikepääoman korko 5%
€
0,05
507,1
25
Muuttuvat kustannukset yhteensä
859
Katetuotto A
359
Työkustannukset:
Konetyö
h
9,9
15
149
Muu työ
h
2,1
15
32
Työkustannukset yhteensä
180
Katetuotto B
179
4.2.2
Viljat
Viljalajeista tilalle soveltuvuutta selvitettiin ainoastaan rehuohran osalta, koska ohran tuottajahinta
on ollut korkeimmalla tasolla tilalle kasvuolosuhteidensa puolesta soveltuvista viljalajeista. Ohran
viljelytekniikka ei eroa rypsin viljelytekniikasta merkittävästi, oikeastaan siinä on paljon
33
vähemmän huomioonotettavia seikkoja, joten ohran viljelytekniikkaa ei tässä työssä lähdetä
tarkemmin esittelemään. Ohraa on viljelty tilalla myös aiemmin, joten viljelytekniikka on tuttua
senkin vuoksi. Merkittävimmät eroavaisuudet ovat kasvuajassa ja lämpösummavaatimuksessa,
jotka ovat ohralla selvästi alhaisemmat kuin rypsillä. Esimerkiksi Aukusti-lajikkeen kasvuaika on
83,5 vuorokautta ja lämpösummavaatimus 834 °C vrk (Farmit 2014b, hakupäivä 15.4.2014).
Soveltuvuus Keskihurun tilalle
Ohra soveltuu hyvin tilan kasvivalikoimaan koneiden ja rakennusten sekä peltojen
ominaisuuksien osalta. Viljelystä on lisäksi aikaisempaa kokemusta, joten viljelyn
uudelleenaloittaminen olisi helppoa. Myös sadon tuleentuminen on huomattavasti varmempaa
kuin rypsillä, joten viljelyvarmuus olisi selvästi parempi.
Huonona puolena ohranviljelyssä on puintiajankohta, joka ajoittuu elokuulle. Elokuussa mansikan
satokausi on vielä käynnissä eli työnkäytön osalta ohra ei ole kovin hyvä vaihtoehto. Viljelyn tulisi
siis olla taloudellisesti hyvin kannattavaa, jotta ohranviljelyn aloittaminen olisi järkevää kyseisellä
tilalla.
Taloudellinen kannattavuus
Seuraavalla sivulla olevassa taulukossa 5 on nähtävillä katetuottolaskelma rehuohran viljelyn
kannattavuudesta. Taulukko on koottu samalla tavalla kuin aiemmin esitetty vastaava taulukko
rypsinviljelyn osalta, eli vanhentuneita tietoja on päivitetty nykypäivän tilannetta vastaaviksi.
Hintatiedoissa lähteinä on käytetty samoja lähteitä kuin rypsinviljelyn laskelmassakin.
Laskelmassa kylvösiemenmääränä on käytetty 500 siementä/m2, itävyysprosenttina 92 ja
tuhannen jyvän painona 42,4 g. Kalkin määrä on laskettu pH:n nostamiseksi 5,6:sta 6,2:een.
Kasvinsuojelussa ruiskutukset on suunniteltu levälehtisille rikoille, juolavehnälle ja kasvitaudeille.
34
TAULUKKO 5. Rehuohranviljelyn katetuottolaskelma (muokattu: Mallilaskelmia maataloudesta
2009, Enroth)
Tuotot:
Yksikkö Määrä €/yksikkö Yhteensä
Myyntitulot
tn
3,5
147
515
Tuet
ha
1
578
578
Tuotot yhteensä
1093
Muuttuvat kustannukset:
Siemenet
kg
230
0,47
108
Lannoitteet
kg
390
0,49
191
Kalkki
tn
4,95
40
198
Kasvinsuojeluaineet
ha
1
83
83
Traktorityö (poltto- ja voiteluaine)
h
8
6
48
Puinti (poltto- ja voiteluaine)
h
1,4
6
8
Kuivaus (polttoaine ja sähkö)
tn
3,5
13
46
Rahti ja välityspalkkiot
tn
3,5
17
60
Liikepääoman määrä 50%
€
0,5
922
Liikepääoman korko 5%
€
0,05
460,8
23
Muuttuvat kustannukset yhteensä
765
Katetuotto A
328
Työkustannukset:
Konetyö
h
9,4
15
141
Muu työ
h
2,6
15
39
Työkustannukset yhteensä
180
Katetuotto B
148
4.2.3
Peltojen vuokraaminen
Tilan pellot ovat olleet vuokrattuna läheiselle maitotilalle toiminnan lopettamisesta saakka.
Vuokralaisella on tarvetta vuokrata peltoja myös tulevaisuudessa toiminnan laajentumisen vuoksi.
Vuokratasona viimevuosina on ollut noin 150 €/ha, mikä on kohtalaisen hyvä hinta alueen
vallitsevaan vuokratasoon nähden. Mansikanviljelyn ulkopuolelle jäävien peltojen vuokraamisen
jatkaminen on Keskihurun tilan kannalta huoleton ja kohtalaista tuottoa tuova vaihtoehto.
Vuokralainen viljelee peltoja pääasiassa nurmikasveilla, joten vuokrapeltojen kasvukunto säilyisi
hyvänä myös tulevaisuudessa.
Toinen vaihtoehto olisi vuokrata pellot ilman tukioikeuksien siirtämistä vuokralaiselle. Tämä
vaihtoehto olisi luonnollisesti huomattavasti tuottoisampi kuin vuokraaminen ilman tukioikeuksia.
Alla olevassa taulukossa (taulukko 6) on vertailtu yhdeltä hehtaarilta saatavia vuokratuloja näiden
35
kahden vaihtoehdon välillä. Vaihtoehto 1 on vuokraaminen tukioikeudet vuokralaiselle siirtäen ja
vaihtoehto 2 vuokraaminen ilman tukioikeuksia. Vaihtoehdon 2 tukien laskemisessa on käytetty
kasvina nurmea ilman ympäristötuen lisätoimenpiteitä.
TAULUKKO 6. Peltojen vuokraamiseen liittyvät tulot tukioikeudet siirtämällä (1) ja ilman
siirtämistä (2)
Vaihtoehto:
Vuokratulot
Tilatuki
Ympäristötuki
Luonnonhaittakorvaus
LFA-lisäosa
Yleinen ha-tuki
Nuoren viljelijän tuki
Yhteensä €/ha:
4.2.4
1
150
150
2
170
93
210
25
44
36
578
Ympäristötuen luonnonhoitopellot
Ympäristötuen luonnonhoitopeltoja ovat monivuotiset nurmipellot sekä monimuotoisuuspellot.
Monimuotoisuuspellot jaetaan maisema- ja riistapeltoihin sekä niittykasveilla kylvettyihin peltoihin.
Luonnonhoitopellon tukea maksetaan enintään 15 %:lle tilan pelloista. Ylimenevä osa katsotaan
viherkesannoksi. (Maaseutuvirasto 2014, hakupäivä 16.4.2014.)
Monivuotisten nurmipeltojen tavoitteena on muun muassa suojata pellon pintaa sade-, valuma- ja
sulamisvesien eroosiota aiheuttavalta vaikutukselta sekä parantaa peltojen rakennetta ja
koostumusta. Lisäksi tavoitteena on lisätä luonnon monimuotoisuutta ja vähentää
kasvinsuojeluaineiden käyttötarvetta. Tuen saamisen ehtona on, että kasvusto perustetaan
viimeistään kesäkuun viimeinen päivä monivuotisten nurmi- tai heinäkasvien siemenillä kylväen.
Monivuotisena nurmipeltona voidaan ilmoittaa myös aiemmin perustettu monivuotinen nurmi.
Kasvustojen vuosittainen niittäminen ei ole pakollista, mutta se on tehtävä aina kun
rikkakasvitilanne niin vaatii, kuitenkin vähintään joka kolmas vuosi. Niitto on tehtävä
luonnonvaraiset lajit, kuten linnut ja niiden poikaset huomioiden, eli käytännössä keskeltä peltoa
reunoille päin kiertäen. Niitetyn nurmen saa korjata pois pellolta ja hyödyntää taloudellisesti.
36
Kasvinsuojeluaineiden käyttäminen on kielletty ja muokkaaminen on sallittu vain perustamisen ja
kasvuston päättämisen yhteydessä. Monivuotinen nurmipelto on ilmoitettava lohkolla vähintään
kahtena peräkkäisenä vuotena. (Maaseutuvirasto 2014, hakupäivä 16.4.2014.)
Monimuotoisuuspeltojen tavoitteena on edistää luonnonvaraisten lajien elinolosuhteita
ravinnonsaannin sekä suoja- ja lisääntymispaikkojen turvaamisella ja näin ollen lisätä luonnon
monimuotoisuutta. Perustettaessa monimuotoisuuspelto riistakasveja käyttäen kylvö on tehtävä
vuosittain kesäkuun viimeiseen päivään mennessä. Siemenseoksessa on oltava vähintään kahta
seuraavista kasveista: viljat, tattari, auringonkukka, öljypellava, herne, rypsi, rapsi, sinappi,
rehukaali, rehurapsi, öljyretikka, rehujuurikkaat, heinäkasvit tai apilat. Jos käytetään heinäkasvien
ja apilan seosta, on mukana oltava myös jonkun muun yksivuotisen kasvin siementä. Kylvö
voidaan tehdä kaistoittain kasvilajikohtaisesti. Riistakasvit on säilytettävä lohkolla vähintään
kylvöä seuraavaan kevääseen. Riistapelloilla niittoa ei ole pakko suorittaa, mutta jos niittää,
kasvusto on käytettävä riistan ruokkimiseen. Kasvinsuojeluaineiden käyttö on kiellettyä ja
muokkaaminen sallittua vain perustamisen ja päättämisen yhteydessä. (Maaseutuvirasto 2014,
hakupäivä 16.4.2014.)
Taulukkoon 7 on koottu edellä kuvatut monivuotisia nurmipeltoja ja riistapeltoja koskevat
perustamiseen ja hoitoon liittyvät vaatimukset sekä tukitasot.
TAULUKKO 7. Ympäristötuen luonnonhoitopeltojen hoitovaatimukset ja tukitasot (muokattu:
Hakuopas 2014, Maaseutuvirasto)
Perustaminen
Monivuotinen
nurmipelto
Kylvö 30.6 mennessä tai
olemassa olevan monivuotisen
nurmen ilmoittaminen.
Riistakasveilla
kylvetty pelto
Kylvö 30.6 mennessä. Seoksessa
vähintään kaksi tekstissä mainituista
kasveista.
Hoito
Niitto vähintään joka 3. vuosi, tai kun Niitto sallittu 1.8 alkaen, ei pakollinen.
rikkakasvitilanne niin edellyttää.
Sadon käyttö
Sadon voi korjata ja hyödyntää
taloudellisesti.
Kasvuston päättäminen Aikaisintaan toisena vuotena
31.8 alkaen. Jos kylvetään
syyskylvöinen kasvi, 15.7 alkaen.
Sato käytettävä riistan ruokintaan joko
pystykasvustosta tai niitettynä.
Kylvöä seuraavana keväänä.
Rajoitukset
Ei kasvinsuojeluaineita.
Kuten monivuotisella nurmipellolla.
Lannoitus perustamisen yhteydessä
vih.lann. nurmen lannoitustasoilla.
Muokkaaminen vain perustamisen ja
päättämisen yhteydessä.
Tukitaso
170€/ha
300€/ha
37
4.3 Yhteenveto tilan peltojen käytöstä
Keskihurun tilan mansikanviljelyn ulkopuolelle jäävien lohkojen käyttöä mietittäessä tärkeimpänä
yksittäisenä tekijänä on pellon taloudellinen tuotto. Muita tärkeitä tekijöitä eri vaihtoehtoja
vertailtaessa ovat esimerkiksi työajankäyttö ja sen ajoittuminen mansikanviljelyyn nähden,
vaikutus pellon kasvukunnolle sekä tilan konekannan ja rakennusten soveltuvuus vaihtoehdon
vaatimuksiin nähden. Seuraavissa kappaleissa on pyritty sulkemaan pois mielestäni tilalle
huonoja pellonkäyttövaihtoehtoja, jotta varsinaiseen CashMan -ohjelmalla tehtävään koko tilan
kannattavuutta tarkastelevaan laskelmaan saataisiin luotua mahdollisimman kannattava ja
järkevä kokonaisuus.
Rypsinviljelyä esittelevässä osiossa todettiin, että rypsinviljely sopisi tilalle konekannan ja
rakennusten puolesta hyvin. Myös peltojen maalajit ja muut tekijät happamuutta lukuun ottamatta
soveltuisivat hyvin rypsinviljelyyn. Huonoina puolina todettiin sadon tuleentumisen epävarmuus,
viljelykokemuksen puute rypsin osalta sekä neonikotinoideja sisältävien peittausaineiden kielto.
Näiden negatiivisten seikkojen takia viljelyn tulisi olla taloudellisesti selvästi kannattavampaa kuin
muut vaihtoehdot. Katetuottolaskelma kuitenkin osoitti, että voittoa rypsihehtaarilta ennen kiinteitä
kustannuksia saataisiin vain 179 €. Kiinteiden kustannusten jälkeen tulos on todennäköisesti
tappiollinen. Tämän vuoksi rypsi suljetaan pois pellonkäyttövaihtoehdoista.
Viljanviljelyn osalta selvitettiin rehuohran viljelyn kannattavuutta ja soveltuvuutta. Kuten rypsi,
myös ohra soveltuisi hyvin tilan kasvivalikoimaan koneiden ja peltojen osalta. Viljely olisi lisäksi
selvästi varmempaa rypsiin nähden ja kokemusta viljelystä löytyy tilalta valmiiksi. Huonona
puolena todettiin puintiajan ajoittuminen mansikan sadonkorjuuajan kanssa päällekkäin.
Taloudellinen kannattavuus on kuitenkin vielä heikompi kuin rypsillä. Katetuotto B ohranviljelyn
osalta oli 148 €/ha ennen kiinteitä kuluja, joten tämä sulkee myös rehuohran pois vaihtoehdoista.
Peltojen vuokraaminen tukioikeudet siirtämällä olisi hyvä vaihtoehto työajankäytön kannalta ja
taloudellista tuottoakin tulisi paremmin kuin viljelemällä itse rypsiä tai ohraa. Todella hyvään
taloudelliseen tuottoon päästäisiin pitämällä tukioikeudet itsellä. Toisaalta mielestäni tämä on
kuitenkin moraalisesti väärin ja eräänlaista tukien väärinkäyttöä. Tilan kannattaisikin mielestäni
keskittyä ennemmin yhteistyöhön peltoja vuokraavan maitotilan kanssa kuin nyhtää kaikki
taloudellinen tuotto irti. Yhteistyötä voitaisiin hyödyntää esimerkiksi mansikanviljelyn
38
viljelykierrossa toisena välivuotena, jolloin vuokralainen voisi esimerkiksi viljellä viljaa uusien
mansikkakasvustojen perustamista edeltävänä vuotena.
Yksi vaihtoehto pellonkäytölle on luonnonhoitopellot. Työajankäytön osalta parempi vaihtoehto on
monivuotiset nurmipellot, sillä riistapellon kylvöaika ajoittuu kesäkuun lopulle, jolloin
mansikanviljelyn työsesonki on jo alkanut. Toisaalta monivuotisten nurmipeltojen tuki on 170 €
hehtaarilta, eli vain 20 € enemmän kuin vuokratun pellon tulot. Luonnonhoitopelloilla
kasvinsuojeluaineiden käyttö on kielletty, joten rikkakasvitilanteen voisi olettaa pahenevan, mikäli
lohkoa pitää useita vuosia monivuotisella nurmella. Luonnonhoitopeltona voi olla enintään 15 %
tilan tukikelpoisesta kokonaisalasta. Keskihurun tilalla tämä tarkoittaa 2,4 hehtaaria.
Luonnonhoitopeltoja voisi ajatella yhtenä vaihtoehtona tilan viljelykierrossa. Etenkin riistapellolla
saisi hyvää taloudellista tuloa, jos kylvön saisi sovitettua mansikanviljelyn työrytmiin, mikä ei liene
mahdotonta. Tilalla on useita lohkoja, jotka soveltuisivat hyvin joko monivuotiseksi nurmipelloksi
tai riistapelloksi.
Yhteenvetona voidaan siis todeta, että parhaita käyttövaihtoehtoja tilan mansikanviljelyn
ulkopuolelle jäävien lohkojen osalta ovat peltojen vuokraaminen nykyiselle vuokralaiselle sekä
luonnonhoitopellot. Näiden johtopäätösten pohjalta voitiin luoda seuraavan sivun taulukossa
oleva tilan kaikkien peltojen viljelykierto, jonka pohjalta koko suunnitelman taloudellista
kannattavuutta voidaan tarkastella CashMan -ohjelmalla luvussa 5.
39
TAULUKKO 8. Tilan kaikkien lohkojen viljelykierto ja eri kasvien pinta-alat
Lohko:
1.A
2.A
1. vuosi 2. vuosi 3. vuosi 4. vuosi 5. vuosi
Vuokra
Vuokra
Vs
Vuokra Vuokra
+Vs ist.
Man
Man. ist. Man
Man
Man
+ Vs ist
6. vuosi 7. vuosi 8. vuosi 9. vuosi 10. vuosi
Vuokra
Vuokra Vuokra Vuokra Vuokra
+Vs ist.
Vs
Vuokra Man. ist. Man
Man
+kes
Man
Vs
Man
Man
Man
Vuokra
+ Vs ist + kes
Man
Vs
Man. ist. Man
Man
Man
+ Vs ist +kes
2.B
Vuokra
Vuokra
Man. ist. Man
2.C
Vuokra
Vuokra
Vuokra
Vuokra
2.D
Vuokra
Vuokra
Vuokra
Vuokra
Vuokra
Vuokra
Vuokra
Vuokra
Vuokra
Vuokra
2.E
Vuokra
Vuokra
+Vs ist.
Vs
Vuokra
Peruna
Peruna
Peruna
Peruna
Peruna
Peruna
3.A
Vuokra
Man. ist. Man
Man
Man
Man
+ Vs ist
Vs
+kes
Vuokra
Man. ist. Man
3.B
Vuokra
Vuokra
Vuokra
Man. ist. Man
Man
Man
Man
Man
Vuokra
3.C
Vuokra
+Vs ist.
Vs
Peruna
Peruna
Vuokra
Vuokra
Vuokra
+Vs ist.
Vs
Vuokra
Vuokra
4.A
Vuokra
Vuokra
Vuokra
Vuokra
Vuokra
Vuokra
Vuokra
Vuokra
Vuokra
Vuokra
5.A
Vuokra
Vuokra
Vuokra Vuokra
+ Vs. ist. + Vs
Vuokra
Vuokra
Vuokra
Vuokra
Vuokra
Vuokra
6.A
Kasvimaa Kasvimaa Kasvimaa Kasvimaa Kasvimaa Kasvimaa Kasvimaa Kasvimaa Kasvimaa Kasvimaa
7.A
Vuokra
Vuokra
Vuokra
Vuokra
Vuokra
Vuokra
Vuokra
Vuokra
Vuokra
Vuokra
7.A
LHP
LHP
LHP
LHP
LHP
LHP
LHP
LHP
LHP
LHP
7.B
LHP
LHP
LHP
LHP
+Vs ist.
LHP
+ Vs
LHP
LHP
LHP
LHP
LHP
Pinta-alat yhteensä:
Man. ist.
1,25
1,00
1,00
0,75
1,00
-
-
1,25
1,00
-
-
1,25
2,25
3,25
4,00
3,75
2,75
2,75
3,00
2,25
0,39
0,68
0,30
0,50
0,50
0,60
0,39
0,50
0,75
0,50
-
0,39
0,68
0,30
0,50
0,50
0,60
0,39
0,50
0,75
LHP
2,58
2,58
2,58
2,08
2,08
2,58
2,58
2,58
2,58
2,58
Vuokra
12,67
11,28
9,30
9,23
8,74
8,74
9,99
9,35
8,74
10,49
Peruna
-
-
0,39
0,39
0,18
0,18
0,18
0,18
0,18
0,18
Kasvimaa
0,05
0,05
0,05
0,05
0,05
0,05
0,05
0,05
0,05
0,05
Kesanto
-
-
-
-
-
0,75
0,4
-
0,25
0,25
Yht. (ha)
16,94
17,23
16,55
16,55
17,05
17,15
16,94
17,05
17,05
17,05
Man
Vs ist.
Vs
Mansikanviljelyssä pyritään noudattamaan aiemmin kuvattua seitsemänvuotista kiertoa, mutta
siitä joudutaan poikkeamaan joinakin vuosina taloudellisten tulojen tasaamiseksi, sillä mansikasta
saatavat tuotot laskisivat muuten liian alas lohkojen uudistamisen yhteydessä. Joillakin lohkoilla
mansikasta otetaan siis myös viides täysimääräinen sato. Tämän jälkeen viljelyssä pidetään
kuitenkin aina kaksi välivuotta.
40
Valkosipulin viljelyssä viljelyvuoden jälkeen pidetään vähintään neljä välivuotta. Noin hehtaarin
kokoisille mansikalla olleille lohkoille valkosipulin istuttaminen on ajateltu siten, että noin puolelle
lohkosta istutetaan valkosipulia ja puolet kesannoidaan tai perustetaan viherlannoitusnurmi.
Talvivalkosipuli istutetaan myöhään syksyllä, joten istutusta edeltävä kesä viljellään normaalisti
viljelykierron mukaan.
Kierrossa on nähtävillä myös perunan viljelyä pienellä alalla. Tätä on ajateltu lähinnä mansikan
torimyynnin tueksi ja mahdollinen ylijäämä on tarkoitettu kotitarpeisiin. Yksi viiden aarin lohko on
lisäksi varattu kotitarvekasvimaaksi. Luonnonhoitopelloksi on ajateltu vuosittain noin 2,5 hehtaarin
ala, eli maksimimäärä jolle tilan peltopinta-alalla tukea voi saada.
41
5 SUUNNITELMAN
LASKENNALLINEN
TARKASTELU
JA
JOHTOPÄÄTÖKSET
5.1 Laskennallinen tarkastelu
Uudelleenkäynnistämisen taloudellista kannattavuutta tarkasteltiin CashMan – ohjelmalla tehdyn
tilakohtaisen talouden suunnittelun avulla. Tilan tietojen syöttämisen jälkeen ohjelmalla voidaan
tarkastella useita erilaisia laskelmia tilan toimintaan liittyen. Tässä työssä esitetään ohjelmasta
saatavat talouden tunnusluvut, joiden avulla uudelleenkäynnistämisen kannattavuutta voitiin
tarkastella. Tarkasteluajanjaksoksi valittiin viisi ensimmäistä vuotta uudelleenkäynnistämisen
toteuttamisesta.
Tilan mahdollinen omistajanvaihdos toteutettaisiin sukupolvenvaihdoksella. Sukupolvenvaihdosta
on alustavasti suunniteltu ProAgrian neuvojan kanssa. Tämän johdosta tilan arvona
suunnitelmassa käytettiin neuvojan määrittämiä, ”lakiin varojen arvostamisesta verotuksessa”
perustuvia arvoja. Kasvien vuosittaisina pinta-aloina käytettiin aiemmin työssä esitetyn koko tilan
peltojen viljelykierron pinta-aloja.
Ohjelmassa laskelmille laadittiin kaksi eri versiota: perus- ja riskiversio. Perusversiossa mansikan
satotasona käytettiin istutusvuoden kasvustoilla 100 g/taimi, kaksivuotiailla kasvustoilla 150
g/taimi ja näitä vanhemmilla kasvustoilla 7500 kg/ha, eli noin 270 g/taimi. Mansikan hintana
käytettiin 4,13 €/kg sis. alv 14 %. Hinta on vuoden 2012 mansikan tuottajahinta tukkuun myydyn
marjan osalta. Laskelman perusversiossa valkosipulin kauppakelpoisena satotasona käytettiin
1500 kg/0,5 ha ja tuottajahintana 19 €/kg sis. alv 14 %.
Riskiversio vastaa perusversiota tiedoiltaan muuten, mutta mansikan kaikkien eri-ikäisten
kasvustojen satotasot puolittuvat. Tuottajahinta pysyy kuitenkin samana. Valkosipulin osalta
satotaso putoaa tasolle 1000 kg/0,5 ha ja tuottajahinta pysyy samana.
Talouden tunnusluvuista tarkasteluun valittiin kyseiselle tilalle mielestäni hyvin soveltuvat
nettotulos-%, käyttökate-%, kannattavuuskerroin, suhteellinen velkaantuneisuus-% sekä
omavaraisuusaste%. Jokaisesta tunnusluvusta laadittiin pylväsdiagrammi havainnollistamaan
42
eroja
perus-
ja
riskiversioiden
välillä.
Seuraavissa
kappaleissa
on
arvioitu
uudelleenkäynnistämisen kannattavuutta näiden tunnuslukujen avulla. Jokaisen tunnusluvun
merkitys ja tarkoitus on kerrottu sitä käsittelevässä kappaleessa.
Kuviossa 4 nettotulos-% nousee perusversiossa kahden ensimmäisen vuoden jälkeen 20 - 32 %
tasolle. Riskiversiossa voittoa ei saada kolmatta vuotta lukuun ottamatta lainkaan. Nettotulos-%
kuvaa yrityksen nettotulosta suhteessa liikevaihtoon (Kauppalehti 2014, hakupäivä 9.5.2014).
Kahtena ensimmäisenä käynnistämisen jälkeisenä vuotena menot ovat hyvin suuret suhteessa
tuloihin, mikä näkyy voittoprosentin lisäksi muissakin tunnusluvuissa selkeästi.
KUVIO 4. Suunnitelman nettotulos-%
Kuviossa 5 on nähtävissä suunnitelman käyttökate-%. Käyttökate kuvaa yrityksen tulosta ennen
poistoja, rahoituseriä ja veroja. Käyttökate saadaan kun liikevaihdosta vähennetään muuttuvat ja
kiinteät kustannukset (Kauppalehti 2014, hakupäivä 9.5.2014). Perusversiossa käyttökate on
kahden ensimmäisen vuoden jälkeen 20 – 40 % välillä ja riskiversiossa -5 ja 16 % välillä.
Perusversiossa käyttökate-% on varsin hyvällä tasolla, mikä on tärkeää, sillä yrityksen
suhteellinen velkaantuneisuus on korkealla tasolla. Suhteellisen velkaantuneisuuden ollessa noin
43
100 %, tulisi käyttökate-% olla vähintään 20, jotta yrityksen tulos olisi positiivinen (Siikavuo 2003,
167).
KUVIO 5. Suunnitelman käyttökate-%
Kannattavuuskerroin kuvaa sitä, kuinka hyvin yrittäjätulo kattaa oman palkkavaatimuksen ja
omalle pääomalle asetetun korkovaatimuksen. Kannattavuuskertoimen ollessa 1 on yrittäjätulo
yhtä suuri kuin oma palkkavaatimus ja oman pääoman korkovaatimus (Maa- ja
elintarviketalouden tutkimuskeskus 2014, hakupäivä 9.5.2014). Kertoimen tulisi siis olla aina
vähintään 1, jotta toimintaa voidaan pitää kannattavana. Kuviossa 6 nähdään, että
perusversiossa kannattavuuskerroin nousee yli yhden kolmantena vuonna perustamisesta.
Riskiversiossa sen sijaan kannattavuuskerroin on yli yhden ainoastaan kolmantena vuonna.
MTT:n taloustohtori palvelusta haetut puutarhatalouden kannattavuuskertoimet vuosina 2007 2009 vaihtelivat Suomessa välillä 0,28 – 0,62 (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus 2014,
hakupäivä 9.5.2014).
44
KUVIO 6. Suunnitelman kannattavuuskerroin
Suhteellinen velkaantuneisuus kuvaa yrityksen velkojen suhdetta liikevaihtoon (Maa- ja
elintarviketalouden tutkimuskeskus 2014, hakupäivä 9.5.2014).
Työssä käsiteltävällä tilalla
toiminnan aloittamisen rahoitus jouduttaisiin alkupääoman puutteen takia järjestämään kokonaan
velkarahalla, jonka takia suhteellinen velkaantuneisuus on korkealla tasolla. Perusversiossa
suhteellinen velkaantuneisuus laskee tarkasteluajanjaksolla perustamisvuoden lähes 600 %:sta
viidennen vuoden hieman yli 80 %:iin. Riskiversiossa suhteellinen velkaantuneisuus on vielä
hieman korkeampi, sillä liikevaihto on alhaisempi alhaisten satotasojen takia. Korkea suhteellinen
velkaantuneisuus edellyttää korkeaa käyttökate-%, jotta yritys selviää lainojen hoidon
kustannuksista (Siikavuo 2003, 167).
45
KUVIO 7. Suunnitelman suhteellinen velkaantuneisuus-%
Omavaraisuusaste mittaa oman pääoman osuutta suhteessa varojen kokonaismäärään eli
taseen loppusummaan. Yritys on luonnollisesti sitä vakavaraisempi, mitä korkeampi
omavaraisuusaste
on
(Kauppalehti
2014,
hakupäivä
9.5.2014).
Perusversiossa
omavaraisuusaste-% nousee positiiviselle tasolle kolmantena vuonna perustamisesta ja
viimeisenä tarkasteluvuotena se on yli 40 %. Riskiversiossa omavaraisuusaste-% on positiivinen
vasta viidentenä tarkasteluvuotena, jolloin se on vajaat 15 %. Omavaraisuusastetta voidaan pitää
hyvänä sen ollessa yli 50 % (Siikavuo 2003, 167). Taloustohtorista haettujen tietojen mukaan
suomalaisilla puutarhatiloilla omavaraisuusaste vaihteli vuosina 2007 – 2009 välillä 36 – 42 %
(Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus 2014, hakupäivä 9.5.2014).
46
KUVIO 8. Suunnitelman omavaraisuusaste-%
5.2 Johtopäätökset
Laskelman perusversiossa käytetyt satotasot ovat realistisesti saavutettavissa olosuhteiltaan
normaaleina kesinä tehokkaalla poiminnan organisoinnilla ja viljelyteknisillä seikoilla. Riskiversion
satotasot kuvaavat sen sijaan olosuhteiltaan erityisen huonon kesän satotasoja. Tuottajahintoja ei
muutettu versioiden välillä, sillä mansikan hintataso on pysynyt suhteellisen samalla tasolla
viimevuosina. Ei ole myöskään odotettavissa, että hinta ainakaan laskisi tulevaisuudessa.
Loppuyhteenvetona voidaan siis todeta, että uudelleenkäynnistäminen on kannattavaa
satotasojen ollessa kohtalaisella tasolla eli laskelmien perusversiota vastaavassa tilanteessa.
Erityisen huonot satovuodet sen sijaan olisivat todennäköisesti tappiollisia. Vuosittaisia satoja on
kuitenkin mahdotonta ennustaa ja todellisuudessa ne vaihtelevat paljonkin olosuhteista riippuen.
Todellisuus lienee siis jotakin näiden kahden laskelmaversion väliltä. Ensimmäiset vuodet ovat
joka tapauksessa korkeiden perustamiskustannusten ja vähäisten tulojen takia raskaasti
tappiollisia, joten tulot tilan ulkopuolisista töistä ovat välttämättömiä alussa. Laskelmat kuitenkin
osoittivat, että toiminta käynnistämisvuosien jälkeen voisi olla parhaimmillaan hyvinkin
47
kannattavaa. Yrityksestä saatava yrittäjätulo on laskelmien mukaan sillä tasolla, että
ympärivuotinen toimeentulo yhdelle henkilölle olisi turvattu käynnistämisvuosien jälkeen. Lisäksi
esimerkiksi nuoren viljelijän aloitustuessa vaadittava 17 000 €:n yrittäjätulovaatimus kolmannen
vuoden loppuun mennessä täyttyisi. Kasvinviljelyssä satoriskit ovat kuitenkin merkittäviä elannon
kannalta, mutta toisaalta suuria investointeja ei työssä käsiteltävällä tilalla ole tarpeen tehdä,
joten velkataakasta olisi mahdollista selvitä pahimmassa tapauksessa myös tilan ulkopuolisilla
töillä.
48
6 POHDINTA
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää Keskihurun maatilan uudelleenkäynnistämisen
kannattavuutta ja peltojen käyttöä. Kannattavuuden arvioinnissa onnistuttiin varsin hyvin ja lisäksi
tilan pelloille löydettiin järkevät käyttömuodot. Tämän lisäksi lohkoille onnistuttiin laatimaan
viljelykierrot, joten työn tavoitteet täyttyivät mielestäni kaiken kaikkiaan hyvin. Laskelmat eivät
luonnollisestikaan kerro koko totuutta uudelleenkäynnistämisen kannattavuudesta, vaan antavat
suuntaa, joiden pohjalta voidaan arvioida kannattaako yrittämisen riskejä ottaa. Mansikan ja
valkosipulin viljely osoittautui kannattavaksi, mikä ei tullut yllätyksenä itselleni. Sen sijaan muiden
peltojen käytön osalta oli yllättävää, kuinka kannattamattomaksi viljan ja rypsin viljely osoittautui
tilan käytössä olevalla peltopinta-alalla. Koko tilaa koskevat laskelmat osoittivat myös hyvin sen,
kuinka paljon taloudelliset tuotot voivat vaihdella eri vuosien välillä. Kasvinviljelyssä huonon
satovuoden riski ja merkitys korostuu entisestään, sillä tuloja ei saada esimerkiksi kotieläimistä,
vaan elanto on kasvinviljelyn tuottojen ja mahdollisten tilan ulkopuolisten tulojen varassa.
Työhön valitut menetelmät olivat mielestäni järkeviä. Katetuottolaskelmat kuvasivat hyvin tilan
muiden peltojen käytön eri vaihtoehtojen tuottoja. CashManilla tehty tarkastelu sen sijaan kuvasi
hyvin uudelleenkäynnistämisen kokonaisuutta taloudellisessa mielessä. Suunnitelmaan olisi
voinut laatia useampia versioita tai käyttää useampia muuttujia versioiden välillä, mutta en nähnyt
sitä tarpeelliseksi tässä tapauksessa. Mielestäni oli järkevintä muuttaa vain satotasoa, sillä se
vaihtelee todellisuudessakin paljon eri vuosina riippuen olosuhteista. Toinen merkittävä muuttuja
olisi ollut mansikan tuottajahinta, mutta se on pysynyt suhteellisen samalla tasolla viimevuosina,
joten en katsonut tarpeelliseksi muuttaa sitä versioiden välillä. Tunnuslukujen tarkastelussa
vertailupohjana olisi ollut hyvä käyttää muiden marjatilojen vastaavia tunnuslukuja, mutta löysin
luvut ainoastaan omavaraisuusasteelle ja kannattavuuskertoimelle. Nämäkin luvut koskivat koko
puutarhataloutta pelkän marjanviljelyn sijaan. Tämän vuoksi osaa tunnusluvuista verrattiin vain
kirjallisuuden yleisiin ohjearvoihin.
Teoriatietoa työssä käsitellyistä kasveista ja muista vaihtoehdoista valkosipulia lukuun ottamatta
löytyi riittävästi ja se oli myös tarpeeksi ajantasaista. Valkosipulin viljely on Suomessa vähäistä,
mistä myös luultavasti johtuu teoriatiedon huono saatavuus. Valkosipulin viljelyn tarkemmassa
kuvaamisessa ja sen koneistuksen miettimisessä voisi olla hyvä aihe esimerkiksi opinnäytetyöksi.
49
Työn toteutus kokonaisuudessaan sujui mielestäni aika kivuttomasti, sillä olen suunnittelut
päätuotantosuunnaksi
kaavailtua
mansikanviljelyä
alustavasti
jo
aikaisemmin
liiketoimintasuunnitelmassa. Mielessäni oli siis suhteellisen selkeä kuva siitä, miten työtä tulisi
viedä eteenpäin tilan muiden toimintojen osalta. Työn tulosten luotettavuus selviää kuitenkin
konkreettisesti vasta, mikäli uudelleenkäynnistäminen toteutetaan oikeasti.
50
LÄHTEET
Agrimarket. 2014. Peltolannoitteet. Hakupäivä 14.4.2014
https://www.agrimarket.fi/Maatalous_ja_Elaimet/Kasviravinteet/peltolannoitteet/
Elintarviketurvallisuusvirasto
Evira.
2013.
Mansikan
punamätä.
Hakupäivä
13.3.2014
http://www.evira.fi/portal/fi/kasvit/viljely+ja+tuotanto/kasvitaudit+ja+tuholaiset/vaaralliset+kasvitau
dit+ja+tuholaiset/mansikan+punamata/
Enroth, A. 2009. Mallilaskelmia maataloudesta 2009. Helsinki: Proagria keskusten liitto
Farmit. 2014a. Mansikka. Hakupäivä 12.3.2014 http://www.farmit.net/kasvinviljely/erikoiskasvienviljely/marjat-ja-omena/mansikka
Farmit. 2014b. Aukusti –lajikevertailu. Hakupäivä 15.4.2014
http://www.farmit.net/kasvinviljely/lajikkeet/kaikkilajikkeet/ohra?MITdomain=http://www.farmit.net/kasvinviljely/lajikkeet/kaikkilajikkeet/ohra&MITappl=fn&MITform=vertailu&MITla=Aukusti&MITtitle=Aukusti+-lajikevertailu
Ilmatieteen laitos. 2014. Terminen kasvukausi. Hakupäivä 7.3.2014
http://ilmatieteenlaitos.fi/terminen-kasvukausi
Kajalo, M. 2013. Talvivalkosipulin viljelyn tuotantokustannuslaskelma. Hakupäivä 25.4.2014
https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/kasper/puutarha/vihannekset/sipulit/sipulin_talouslaskelmat
Kauppalehti Oy. 2014. Tunnusluvut. Hakupäivä 9.5.2014
http://www.balanceconsulting.fi/tunnusluvut
Lassi, K. & Tulisalo, U. 2012. Öljykasvinviljelijän opas. Hakupäivä 4.4.2014
http://www.agronet.fi/rypsi2000/
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus. 2014. Taloustohtori. Hakupäivä 9.5.2014
https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/taloustohtori
51
Maaseutuvirasto. 2014. Hakuopas 2014. Hakupäivä 15.4.2014 http://www.mavi.fi/fi/oppaat-jalomakkeet/Sivut/default.aspx
Maataloustilastot. 2014a. Maatalous- ja puutarhayritysten rakenne. Hakupäivä 7.3.2014
http://www.maataloustilastot.fi/maatilojen-rakenne
Maataloustilastot. 2014b. Puutarhatilastot. Hakupäivä 11.3.2014
http://www.maataloustilastot.fi/puutarhatilastot
Maataloustilastot. 2014c. Käytössä oleva maatalousmaa 2013. Hakupäivä 4.4.2014
http://www.maataloustilastot.fi/kaytossa-oleva-maatalousmaa
Maataloustilastot. 2014d. Maataloustuotteiden tuottajahinnat. Hakupäivä 14.4.2014
http://www.maataloustilastot.fi/maataloustuotteiden-tuottajahinnat
Marjaosaamiskeskus. 2014. Kasvinsuojelu. Hakupäivä 13.3.2014 http://www.sisasavo.fi/www/fi/elinkeinopalvelut/marjaosaamiskeskus/Kasvinsuojelu.php
Matala, V. 2006. Mansikan viljely. Helsinki: Puutarhaliitto
Mokkila, M., Sariola, J. & Hägg, M. 1999. Mansikan korjuun ja korjuunjälkeisen käsittelyn
avaintekijät. Hakupäivä 26.3.2014
http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=1&ved=0CC0QFjAA&url=http%
3A%2F%2Fwww.vtt.fi%2Finf%2Fpdf%2Ftiedotteet%2F1999%2FT1955.pdf&ei=2KcyU6mCKfU4wSvIGQCg&usg=AFQjCNEEttikq7Lxro4Fjxl4Pku4UVX3Dw&bvm=bv.63738703,d.bGE
&cad=rja
Peltonen, S. Peltokasvien kasvinsuojelu 2014. Hakupäivä 15.4.2014
http://www.ellibs.com/fi/book/978-951-808-245-6
Runsten, K. 2014. Neonikotinoidit kielletään öljykasvien peittauksessa. Hakupäivä 4.4.2014
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/neonikotinoidit-kiellet%C3%A4%C3%A4n%C3%B6ljykasvien-peittauksessa-1.38494
52
Ruottinen, M. 2005. Mansikan taimet ja niiden tuotanto. Hakupäivä 14.3.2014
http://www.marjaosaamiskeskus.fi/www/fi/elinkeinopalvelut/marjaosaamiskeskus/Marjaosaamiske
skuksenmateriaalit/taimituotantoopas.pdf
Siikavuo, J. 2003. Pienyrityksen taloushallinto. Helsinki: Talentum media oy
Tikka, K. 2000. Valkosipulin viljely. Kitee: Kalevi Tikka
Vilja-alan yhteistyöryhmä. 2012. Opas rypsin ja rapsin viljelyyn. Hakupäivä 4.4.2014
http://www.vyr.fi/multimagazine/web/rypsin_rapsin_opas/fi/1_alkusanat.php
Voipio, I. 2001. Vihannekset- lajit, viljely ja sato. Helsinki: Puutarhaliitto
53
Mansikan kasvitaudit 1/2 (muokattu: Matala 2006, 275 - 287 ja Marjaosaamiskeskus 2014, hakupäivä 13.3.2014)
54
LIITE 1
Mansikan kasvitaudit 2/2 (muokattu: Matala 2006, 275 - 287 ja Marjaosaamiskeskus 2014, hakupäivä 13.3.2014)
55
Mansikan tuholaiset 1/2 (muokattu: Matala 2006, 299 - 315 ja Marjaosaamiskeskus 2014, hakupäivä 13.3.2014)
56
LIITE 2
Mansikan tuholaiset 2/2 (muokattu: Matala 2006, 299 - 315 ja Marjaosaamiskeskus 2014, hakupäivä 13.3.2014)
57
Fly UP