...

”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen” Taiteita hyödyntävä teemallinen kuntoutusmenetelmä psykiatrisessa päivä- toiminnassa

by user

on
Category: Documents
5

views

Report

Comments

Transcript

”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen” Taiteita hyödyntävä teemallinen kuntoutusmenetelmä psykiatrisessa päivä- toiminnassa
”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen”
Taiteita hyödyntävä teemallinen kuntoutusmenetelmä psykiatrisessa päivätoiminnassa
Ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyö
Ohjaustoiminnan koulutusohjelma
Wetterhoff 10.05.2010
Tarja Heikkinen
OPINNÄYTETYÖ
Ohjaustoiminnan koulutusohjelma
Hämeenlinna
Työn nimi
”Hokasi, et pystyy olemaan laajaspektrinen”
Taiteita hyödyntävä teemallinen kuntoutusmenetelmä psykiatrisessa päivätoiminnassa
Tekijä
Tarja Heikkinen
Ohjaava opettaja
Hanna Hentinen
Hyväksytty
_____._____.20_____
Hyväksyjä
TIIVISTELMÄ
HÄMEENLINNA
Ohjaustoiminnan koulutusohjelma
Tekijä
Tarja Heikkinen
Vuosi 2010
Työn nimi
”Hokasi, et pystyy olemaan laajaspektrinen”
Taiteita hyödyntävä teemallinen kuntoutusmenetelmä psykiatrisessa päivätoiminnassa
TIIVISTELMÄ
Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia, miten vanhuksille kehitetty taiteita
hyödyntävä teemallinen kuntoutusmenetelmä (TTAP-Therapeutic Thematic Arts Programming) koettiin psykiatrisessa päivätoiminnassa ja miten
menetelmä soveltuu mielenterveyskuntoutukseen. Tutkimuskysymykseen
haettiin vastausta mielenterveyskuntoutujien näkökulmasta. Toiminnallinen osuus toteutettiin psykiatrisen päivätoiminnan ryhmässä seitsemänä
toimintakertana.
Kvalitatiivisen tutkimuksen tiedonkeruumenetelminä käytettiin osallistuvaa havainnointia sekä viimeiseen ryhmäkertaan sisällytettyä ryhmähaastattelua.
Tutkimuksessa sovellettiin teoriaa TTAP-menetelmästä sekä tarkasteltiin
mielenterveyden ja mielenterveyskuntoutuksen pääpiirteitä sekä taideterapioiden perusteita.
Tutkimustulosten mukaan psykiatrisen päivätoiminnan voimavararyhmän
kokemukset TTAP-menetelmästä olivat myönteisiä ja menetelmä soveltui
kohderyhmän erityispiirteet ohjaussuunnitelmassa huomioituna mielenterveyskuntoutukseen. Menetelmän etuina pidettiin jatkuvaa prosessia, jossa
valittua teemaa käsiteltiin erilaisin luovin menetelmin. Lisäksi ryhmässä
saatiin onnistumisen kokemuksia. Toiminta vahvisti ryhmähenkeä ja vuorovaikutusta ryhmässä.
Kehitysideana esitettiin TTAP-menetelmän soveltamista mielenterveyskuntoutuksessa määriteltyjen tavoitteiden tukemiseen ja tutkimusta menetelmän vaikutuksesta voimaantumisen ja jaksamisen kokemuksiin.
Avainsanat Taiteita hyödyntävä teemallinen kuntoutusmenetelmä TTAP, oppimistyylit, mielenterveyskuntoutus, päivätoiminta, ratkaisukeskeisyys, taideterapiat
Sivut
50 s. + liitteet 5 s.
ABSTRACT
Hämeenlinna
Degree Programme in Crafts and Recreation
Author
Tarja Heikkinen
Year 2010
Subject of Bachelor’s thesis
Therapeutic Thematic Arts Programming in psychiatric
daycentre
ABSTRACT
The aim of this thesis was to examine the impact of Therapeutic Thematic
Arts Programming, created for elderly people, when used in psychiatric
day activity and to assess the usability of the method in mental health
work. The research question was approached from the viewpoint of people
recovering from mental health problems. The research was implemented
during seven sessions of a psychiatric day activity group.
In this qualitative study the research methods used were participating observation and group interview, which was carried out during the last group
meeting.
The theory of TTAP method was implemented in this study and essential
matters of mental health and mental health rehabilitation as well as the
groundings of art therapy were considered.
According to the research results the group’s experiences of TTAP method
were positive and the method was regarded suitable for mental health rehabilitation when the special characteristics are taken into consideration in
planning. The continuous process, where the chosen theme was treated
through various creative methods was considered the benefit of the
method. In addition, the group gained experiences of success. The
activities strengthened team spirit and enhanced interaction in the group.
A development idea to apply the TTAP method to support the aims
defined in mental health rehabilitation came up. Further research could
also be done on the effects of TTAP method on empowerment and wellbeing.
Keywords
Therapeutic Thematic Arts Programming (TTAP), learning styles, mental
health rehabilitation, psychiatric day centre, solution-focused, arts therapies
Pages
50 p. + appendices 5 p.
SISÄLLYS
1 JOHDANTO ................................................................................................................ 1
1.1 Aiheen valinta ..................................................................................................... 2
1.2 Tavoitteet ja keskeiset kysymykset ..................................................................... 2
2 TTAP-MENETELMÄ ................................................................................................. 4
2.1
2.2
2.3
2.4
2.5
2.6
Yleistä menetelmästä........................................................................................... 4
Aivotutkimus TTAP-menetelmän taustalla......................................................... 4
TTAP-menetelmän tavoitteet .............................................................................. 5
Yhdeksän askelta oppimistyylien tukena ............................................................ 5
Tutkimukset vanhustyön kentällä ....................................................................... 7
Menetelmän soveltaminen muille asiakasryhmille ............................................. 7
3 MIELENTERVEYS JA KUNTOUTUS ..................................................................... 9
3.1 Mielenterveys ja psyykkinen hyvinvointi ........................................................... 9
3.2 Psyykkinen sairastuminen ................................................................................... 9
3.3 Mielenterveyskuntoutus .................................................................................... 10
4 TAIDETERAPIAT .................................................................................................... 12
4.1 Taideterapioiden lähtökohdat ............................................................................ 12
4.2 Taideterapiamuodot ........................................................................................... 13
4.2.1 Musiikkiterapia ...................................................................................... 13
4.2.2 Kuvataideterapia .................................................................................... 13
4.2.3 Sanataideterapia ..................................................................................... 14
4.2.4 Tanssiterapia .......................................................................................... 14
4.2.5 Valokuvaterapia ..................................................................................... 14
5 PSYKIATRINEN PÄIVÄTOIMINTA ..................................................................... 16
5.1
5.2
5.3
5.4
Toiminnan sisältö ja periaatteet......................................................................... 16
Voimavararyhmä ............................................................................................... 17
Ratkaisukeskeisyys............................................................................................ 17
Ratkaisukeskeinen työskentely ja TTAP .......................................................... 18
6 OPINNÄYTETYÖN TOTEUTTAMINEN .............................................................. 19
6.1
6.2
6.3
6.4
6.5
Kvalitatiivinen tutkimus .................................................................................... 19
Havainnointi ...................................................................................................... 19
Osallistuva havainnointi .................................................................................... 20
Teemahaastattelu ............................................................................................... 20
Ryhmähaastattelu .............................................................................................. 20
7 TTAP-PROSESSI VOIMAVARARYHMÄSSÄ ..................................................... 22
7.1
7.2
7.3
7.4
7.5
7.6
7.7
7.8
Lähtökohdat ja alkuvaiheet ............................................................................... 22
Ohjaussuunnitelma ............................................................................................ 22
Mielikuvista teeman valintaan .......................................................................... 23
Teemasta kuvaksi .............................................................................................. 25
Kuvat sanoiksi ................................................................................................... 28
Sanoista liikkeeksi ............................................................................................. 30
Liikkeestä saviveistokseen ................................................................................ 31
Näyttelyn avajaiset ja ruokajuhla ...................................................................... 33
8 HAVAINTOINA ONNISTUMISEN KOKEMUKSIA ............................................ 34
8.1
8.2
8.3
8.4
8.5
Havainnointi TTAP-askeleissa.......................................................................... 34
Havainnoinnin dokumentointi ........................................................................... 34
Osallistuminen toimintaan................................................................................. 35
Vuorovaikutus TTAP-prosessissa ..................................................................... 35
Gardnerin oppijatyylien ilmeneminen ............................................................... 35
9 HAASTATTELUTEEMANA RYHMÄN KOKEMUKSET ................................... 38
9.1
9.2
9.3
9.4
9.5
9.6
Teemahaastattelun sisältö .................................................................................. 38
TTAP-prosessin eheys....................................................................................... 38
Kokemukset omasta prosessista ........................................................................ 39
Ryhmän vuorovaikutus ..................................................................................... 39
Omat saavutukset ja näyttely............................................................................. 40
Vuorovaikutus haastattelussa ............................................................................ 40
10 TUTKIMUKSEN LUOTETTAVUUS JA ETIIKKA ............................................... 42
10.1 Luotettavuus ja pätevyys ................................................................................... 42
10.2 Tutkimuksen etiikka .......................................................................................... 42
11 JOHTOPÄÄTÖKSET ............................................................................................... 44
12 POHDINTA JA ARVIOINTI.................................................................................... 46
LÄHTEET ...................................................................................................................... 48
LIITE 1
LIITE 2
LIITE 3
LIITE 4
Runo ryhmän ideoista
Havainnointilomake
Teemahaastattelun kysymysrunko
Lupa aineiston käyttöön opinnäytetyössä
”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen.”
1
JOHDANTO
Luovuus on voimavara, joka löytyy meistä jokaisesta. Mielenterveyskuntoutuksessa luovia menetelmiä on käytetty psykoterapiamuotona jo vuosikymmeniä. Taideterapian avulla kuntoutuja voi tunnistaa omia voimavarojaan, eheytyä, käsitellä vaikeita asioita, kommunikoida, eläytyä uusiin rooleihin, muuttaa asenteitaan, ratkaista ongelmia ja kokea onnistumista sekä
vapautua sairauden tunnosta.
TTAP - Therapeutic Thematic Arts Programming – on menetelmä, jossa
taideterapiamuotoja käytetään monipuolisesti kuntouttavassa työssä. Menetelmä on alun perin suunnattu muistisairaille vanhuksille, ja sen on todettu parantavan heidän toimintakykyään. Menetelmää on sovellettu myös
kehitysvammaisille. Aiheesta tehdyssä Hämeen ammattikorkeakoulun
opinnäytetyössä todetaan menetelmän soveltuvan kehitysvammaisten viriketoimintaan (Kangas-Kallio 2008). Mielenterveyskuntoutuksen kentälle
menetelmää ei ole aiemmin sovellettu tai tutkimustietoa aiheesta ei löydy.
Opinnäytetyön tavoitteena on tutkia, miten taiteita hyödyntävä teemallinen
kuntoutusmenetelmä (TTAP) koettiin psykiatrisen päivätoiminnan ryhmässä. Tutkimus toteutettiin Kanta-Hämeen psykiatrisen päivätoimintayksikön voimavararyhmässä seitsemänä peräkkäisenä maanantaina syksyllä 2009. Tiedonlähteenä ovat tutkimukseen osallistuneet mielenterveyskuntoutujat, joita haastateltiin toiminnan päätteeksi. Tutkimuksessa haetaan myös tietoa siitä, miten menetelmä soveltuu mielenterveyskuntoutukseen. Toisena tutkimusmenetelmänä käytetään osallistuvaa havainnointia.
Tutkimuksen alussa valotetaan taustoja ja aihealuetta sekä tarkennetaan
tutkimuskysymyksiä. Teoreettisena viitekehyksenä kerrotaan TTAPmenetelmästä, mielenterveyskuntoutuksen piirteistä sekä taideterapian perusteista. Seuraavaksi kerrotaan psykiatrisen päivätoimintayksikön toimintamuodoista, arvoista ja periaatteista sekä resursseista. Tässä yhteydessä
pohditaan ratkaisukeskeisen lähestymistavan ja TTAP-menetelmän yhtenäisyyksiä ja toisiaan tukevia periaatteita. Tutkimusmenetelmiä, havainnointia ja teemahaastattelua, avataan lähdekirjallisuuteen pohjautuen. Menetelmäprosessi kuvaillaan tarkasti, tapahtumat ja toiminnan sisältö ovat
tutkimuksen ydin. Tutkimuksen toteutus ja tulokset edeltävät johtopäätöksiä sekä pohdintaa ja arviointia. Tutkimus päättyy kehitysideoihin ja ajatuksiin aiheesta tehtävien tulevien tutkimusten suunnasta.
1
”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen.”
1.1
Aiheen valinta
Alkusysäys tälle opinnäytetyölle syntyi opintoihin liittyvässä pääaineprojektissa psykiatrisessa päivätoiminnan yksikössä. Projekti koostui neljän
ohjauskerran kokonaisuudesta psykiatrisen päivätoiminnan voimavararyhmässä. Toiminnassa painottui omien voimavarojen tunnistaminen ja
hyödyntäminen ratkaisukeskeisen lähestymistavan mukaisesti. Projekti
onnistui hyvin ja ryhmä antoi siitä hyvää palautetta. Erityisesti he kiittelivät ryhmäohjausten sisältämää jatkuvaa prosessia, joka kasvoi ja jatkui ehjänä. Projektista saatu positiivinen palaute ja sen myötä herännyt mielenkiinto mielenterveyskuntoutuksen työkenttää kohtaan saivat minut hakeutumaan myös syventävään harjoitteluun psykiatriseen päivätoimintaan
syksyllä 2009.
Hämeen ammattikorkeakoulun Summer School-jaksolla toukokuussa 2009
oli tarjolla Linda Levine Madorin opintojakso TTAP-menetelmästä (Therapeutic Thematic Arts Programming) eli taiteita hyödyntävästä teemallisesta kuntoutusmenetelmästä. Menetelmään tutustuessani heräsi kysymys,
voisiko sitä soveltaa mielenterveyskuntoutujille. Menetelmän sisältämät
luovia menetelmiä hyödyntävät mahdollisuudet ja toiminnan tavoitteet
vaikuttivat sellaisilta, että sitä voisi hyödyntää psykiatrisessa päivätoiminnassa ryhmien ohjauksessa ja mielenterveyskuntoutuksessa yleensä. Erityisesti huomioni kiinnittyi TTAP-menetelmän ja päivätoiminnassa vallitsevan ratkaisukeskeisen lähestymistavan yhteisiin toimintaperiaatteisiin,
joissa korostuu yksilöiden omien taitojen, tietojen ja kokemusten painottaminen toiminnassa. Toteutin TTAP-menetelmän ohjaukset harjoittelujaksollani psykiatrisessa päivätoiminnassa syys-lokakuussa 2009. Vaihtoehtona oli koota uusi ryhmä tutkimusta varten tai toteuttaa ohjaukset jo
olemassa olevassa ryhmässä. Toteutin TTAP-prosessin voimavararyhmässä, sillä ryhmän tavoitteisiin ja toimintatapoihin menetelmä tuntui sopivan
hyvin. Lisäksi uuden ryhmän kokoaminen ja motivointi olisi voinut osoittautua juuri päivätoiminnan kesäloman jälkeen liian haasteelliseksi enkä
halunnut vaarantaa tutkimuksen toiminnallisen osuuden toteutumista.
Voimavararyhmään kuului tutkimuksen aikana viisi kuntoutujaa.
1.2
Tavoitteet ja keskeiset kysymykset
Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää, miten TTAP-prosessiin osallistuneet psykiatrisen päivätoiminnan asiakkaat kokivat toiminnan. Tarkastelun
kohteena ovat menetelmästä saadut kokemukset, heränneet ajatukset ja
mielipiteet sekä toiminnan mahdolliset vaikutukset yksilöihin ja ryhmään.
Tietoa kerätään TTAP-prosessiin osallistuneilta mielenterveyskuntoutujilta ryhmähaastattelulla ja havainnoimalla ryhmää toiminnan aikana. TTAPmenetelmän askeliin perustuvan ohjaussuunnitelman laadinnassa tavoitteena on ottaa huomioon päivätoiminnan tavoitteet ja toiminnan periaatteet. Lisäksi tutkimukseen liittyvässä toiminnallisessa osuudessa pyritään
tukemaan voimavararyhmän tavoitteita.
Ensisijainen tutkimuskysymys kuuluu:
2
”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen.”
Miten TTAP-prosessiin osallistuneet psykiatrisen päivätoiminnan asiakkaat kokivat toiminnan?
Opinnäytetyössä otetaan huomioon myös TTAP-menetelmän sovellettavuus psykiatriseen päivätoimintaan. TTAP on kehitetty erityisesti muistihäiriöistä kärsiville vanhuksille, mutta sen toimintamuodot ja tavoitteet
voivat soveltua muillekin asiakasryhmille. Tähän liittyen toiminnasta tehtyjen havaintojen ja tutkimusprosessista saatujen kokemusten ja tietojen
sekä niiden pohjalta tehtyjen johtopäätösten tuloksena menetelmän käyttökelpoisuutta mielenterveyskuntoutuksessa pohditaan ja edelleen kehitetään. TTAP-menetelmän sisältöä ja tavoitteita tarkastellaan suhteessa luovien menetelmien käyttöön mielenterveyskuntoutuksessa. Lisäksi TTAPmenetelmän toimintaperiaatteita, tavoitteita ja käytäntöjä peilataan ratkaisukeskeiseen lähestymistapaan, joka on kyseisessä psykiatrisessa päivätoiminnassa tärkeä.
Toisessa tutkimuskysymyksessä haetaan vastausta kysymykseen:
Miten TTAP-menetelmä soveltuu psykiatriseen päivätoimintaan?
3
”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen.”
2
2.1
TTAP-MENETELMÄ
Yleistä menetelmästä
TTAP, Therapeutic Thematic Arts Programming, on teemallinen, luovia
menetelmiä hyödyntävä ohjelma. Menetelmän kehittänyt tohtori Linda
Levine Madori on työskennellyt 25 vuotta gerontologian ja dementiapalveluiden kentällä virikeohjaajana ja taideterapeuttina. Hän kehitti menetelmän tohtorin väitöstyönään, kirja Therapeutic Thematic Arts Programming for Older Adults ilmestyi vuonna 2007. Levine Madori on luennoinut menetelmästä Hämeen ammattikorkeakoulussa vuodesta 2006 lähtien.
Hämeen ammattikorkeakoulussa on tekeillä suomennos Levine Madorin
kirjasta, tässä tutkimuksessa lähteenä on käytetty englanninkielistä lähdettä. Käyttökelpoisen suomennoksen puuttuessa käytän tutkimuksessani
menetelmästä lyhennettä TTAP. Levine Madori kertoo menetelmästä ja
siihen liittyvästä tuoreimmista tutkimuksista ja menetelmään liittyvistä
julkaisuista blogissaan (http://ttapmethod.blogspot.com/).
TTAP-menetelmä on kehitetty lievästä Alzheimerin taudista kärsiville
ikäihmisille. Menetelmässä yhdistyvät terapeuttisen virkistystoiminnan periaatteet ja taideterapiamenetelmät omaksi toimintamalliksi. Menetelmän
taustalla on tuoreimmat aivotutkimuksen tulokset, jotka tukevat käsitystä
siitä, että aivotoiminnan monipuolinen stimuloiminen erilaisten luovien
menetelmien avulla hidastaa Alzheimerin taudin etenemistä ja ylläpitää
toimintakykyä. (Levine Madori 2007, 1.) Lisäksi TTAP tukeutuu tutkimukseen oppimistavoista ja informaation käsittelystä sekä elämänkaariteoriaan.
Elämänkaariteorioiden (Erikson 1963; Butler 1963) mukaan ihminen läpi
käy elämänsä aikana kehitysvaiheita, joiden kautta hän kehittyy ja oppii
uutta. Kehitysvaiheet alkavat varhaislapsuudesta ja jatkuvat aina vanhuuteen saakka. Erikson painottaa toiminnan merkitystä: yksilö yhdistää ja
prosessoi elämänkokemuksiaan toiminnan avulla, joka voi parhaimmillaan
auttaa hyväksymään itsensä ja tuntemaan tyytyväisyyttä. (Levine Madori
2007, 26–28.)
2.2
Aivotutkimus TTAP-menetelmän taustalla
Tuoreet aivotutkimukset (Diamond 1999; Yankner 2000) osoittavat, että
aivojen stimulointi lisää ja elvyttää niiden toimintakykyä. Aiemman käsityksen vastaisesti on myös todistettu, että aivot kykenevät tuottamaan uusia soluja, kun niitä stimuloidaan erilaisin luovin menetelmin. Snowdon
(1999) on havainnut, että korkeammin koulutetut ja älyllisesti aktiiviset
sairastuvat epätodennäköisemmin muistisairauksiin. McClellan (2001) on
todennut tutkimuksessaan aivojen eri alueiden stimuloituvan erilaisilla kuvaärsykkeillä. (Levine Madori 2007, 8-9.) Näiden tutkimustulosten valossa on perusteltua olettaa, että erilaisella aivojen stimuloinnilla luovia menetelmiä käyttäen voidaan elvyttää aivojen toimintaa, parantaa ja ylläpitää
4
”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen.”
niiden toimintakykyä ja muistia sekä tuottaa miellyttäviä elämyksiä (Levine Madori 2007, 10;14).
2.3
TTAP-menetelmän tavoitteet
TTAP-menetelmällä on viisi tavoitetta:
1. Painottaa ajatusta use it or lose it eli käytä taitoa tai menetät sen. Aivojen eri osien stimulointi lisää kognitiivisia, emotionaalisia, fyysisiä ja sosiaalisia kykyjä.
2. Tarjota mahdollisuus yhdistää yksilölliset kokemukset ryhmän kokemuksiin luovassa taiteellisessa prosessissa.
3. Luoda turvallisuuden tunnetta ja mahdollistaa kutakin yksilöä tukevan
ryhmän synnyn lisäten sosiaalisuutta ja osallisuutta.
4. Tarjota erilaisia luovia taidekokemuksia musiikin, piirtämisen, kuvanveistämisen, liikkeen, runouden ja erityisten teemallisten tapahtumien
kautta.
5. Lisätä mahdollisuuksia flow-kokemusten eli luovuuden virtaavuuden
kokemisen synnylle. (Levine Madori 2007, 1.)
Levine Madori (2007, 59) mainitsee TTAP-prosessin tavoitteiksi myös itsetunnon vahvistumisen ja itseluottamuksen lisääntymisen luovan prosessin avulla. Menetelmän käyttö lisää yksilön mahdollisuuksia käyttää omia
taitojaan ja tietojaan ja toteuttaa itseään haluamallaan tavalla. Menetelmässä korostuu elämänkokemuksen, henkilökohtaisten kiinnostuksen kohteiden ja yksilöllisten tavoitteiden merkitys toiminnassa.
2.4
Yhdeksän askelta oppimistyylien tukena
TTAP-menetelmä yhdistää luovat taideterapiat strukturoiduksi, teemalliseksi ohjelmaksi. Ohjelma sisältää yhdeksän vaihetta, askelta, joissa valittua teemaa käsitellään erilaisin luovin menetelmin. Menetelmä tarjoaa
osallistujalle erilaisia taidekokemuksia kirjoittamisen, kuvanveiston, liikkeen ja musiikin, runouden, ruokatapahtuman, teemallisten tapahtumien ja
valokuvauksen kautta. Erilaisten luovien menetelmien käyttö stimuloi aivojen eri lohkoja elvyttäen niiden toimintaa. TTAP-menetelmän monipuolisuus tukee erilaisia oppimis- ja toimimistapoja.
Gardner (1997) on eritellyt seitsemän erilaista oppijaa; sanoilla leikkijä
(lingvistinen), kyselijä (looginen), visualisoija (spatiaalinen), musikaalinen, liikkuja (kinesteettinen), sosiaalinen (interpersoonallinen eli ulospäin
suuntautunut) ja individualisti (intrapersoonallinen eli sisäänpäin suuntautunut). TTAP-menetelmä sisältää strukturoidusti erilaisia luovia menetelmiä, joiden käyttö stimuloi eri osia aivoista. Tämä monipuolisuus tarjoaa
mahdollisuuden erilaiseen informaation käsittelyyn ja oppimistapojen toteutumiseen TTAP-perusteisessä toiminnassa. Toimintaan osallistujat voivat hyödyntää kokemuksiaan, aiemmin oppimaansa ja omia mielenkiinnon
kohteitaan luovien menetelmien kautta.
5
”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen.”
TAULUKKO 1
TTAP-menetelmän yhdeksän askelta ja Gardnerin oppimistyypit
TTAP-menetelmän
yhdeksän askelta
1. Askel: Yksilön
ajatuksista ryhmän
ideoihin
2. Askel: Paperille
kirjatuista ajatuksista
musiikkiin
Gardnerin oppimistyypit
Sanoilla leikkijä
(lingvistinen)
3. Askel: Mielessä
soivasta musiikista
kuvaan
Visualisoija
(spatiaalinen)
Piirtämisestä
Rakentamisesta
Suunnittelusta
Haaveilusta
Kuvista/Elokuvista
4. Askel: Kuvasta
veistokseen
Liikkuja
(kinesteettinen)
5. Askel: Veistoksesta liikkeeseen
Liikkuja
(kinesteettinen)
6. Askel: Liikkeestä
sanoihin
Sanoilla leikkijä
(lingvistinen)
7. Askel: Sanoista
ruoka-ajatuksiin
Sanoilla leikkijä
(lingvistinen)
8. Askel: Ajatuksista
teemalliseen tapahtumaan
Sosiaalinen
(interpersoonallinen,
ulospäin suuntautunut)
Individualisti
(intrapersoonallinen,
sisäänpäin suuntautunut
Liikkeessä olemisesta
Koskemisesta
Puhumisesta
Kehon kielen käytöstä
Liikkeessä olemisesta
Koskemisesta
Puhumisesta
Kehon kielen käytöstä
Lukemisesta
Kirjoittamisesta
Kertomisesta
Lukemisesta
Kirjoittamisesta
Kertomisesta
Ystävistä
Keskusteluista
Ryhmiin kuulumisesta
Yksin työskentelystä
Omien intressien
mukaan toimimisesta
9. Askel: Tapahtumista valokuvaukseen
Musiikin rakastaja
(musikaalinen)
Pitää
On hyvä
Oppii parhaiten
Lukemisesta
Kirjoittamisesta
Kertomisesta
Laulamisesta
Hyräilystä
Soittamisesta
Muistamaan nimet,
paikat, päivämäärät,
triviaa
Poimii ääniä
Muistaa melodioita
Erottaa sävelkorkeuksia
Ajantajuinen
Kuvittelemaan
Tuntemaan muutoksia
Tekemään palapelejä
Lukemaan karttoja
Tekemään suunnitelmia
Lausumalla
Kuuntelemalla
Näkemällä
Rytmin, melodian ja
musiikin avulla
Urheilussa
Tanssissa
Näyttelemisessä
Käsitöissä
Koskettamalla
Liikkeen avulla
Kehon tuntemusten
avulla
Urheilussa
Tanssissa
Näyttelemisessä
Käsitöissä
Koskettamalla
Liikkeen avulla
Kehon tuntemusten
avulla
Muistamaan nimet,
paikat, päivämäärät,
triviaa
Muistamaan nimet,
paikat, päivämäärät,
triviaa
Ymmärtää toisia
Johtaa
Organisoi
Kommunikoi
Itseymmärryksessä
Sisäänpäin katsomisessa
Vaistonsa seuraamisessa
Lausumalla
Kuuntelemalla
Näkemällä
Lausumalla
Kuuntelemalla
Näkemällä
Jakamalla
Vertailemalla
Olemalla yhdessä
Ryhmätöissä
Työskentelemällä
yksin omissa projekteissa omassa tilassa
Visualisoimalla
Mielikuvilla
Unelmoimalla
Käyttämällä värejä
Taulukosta ilmenee, miten TTAP-menetelmän yhdeksän eri askelta sisältävä, monipuolisesti luovia menetelmiä hyödyntävä ohjelma tukee Gardnerin seitsemää oppimistyyliä. Menetelmää voidaan käyttää soveltavasti ja
joustavasti: eri askelten järjestystä voidaan vaihtaa, askelia voidaan jättää
pois tai niitä voidaan halutessa toistaa niin usein kuin osallistujat haluavat
(Levine Madori 2007, 59–60). Ohjaaja arvioi, mitkä askeleet ja menetelmät soveltuvat kullekin ryhmälle ja hän voi myös muuttaa suunnitelmaa
asiakkailta saadun palautteen perusteella. Tärkeää on kannustava ja motivoiva ohjaus ja asiakkaita arvostava ilmapiiri, jossa yksilölliset taidot, tiedot ja motiivit pääsevät esiin.
TTAP-menetelmä auttaa ohjaajaa tai terapeuttia ottamaan huomioon yksilöiden erilaiset tarpeet ja erityispiirteet ryhmätilanteissa (Levine Madori
6
”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen.”
2007, 23.) Erilaisten luovien menetelmien käyttö tukee asiakaslähtöistä
työskentelyä. TTAP-prosessissa käsitellään valittua teemaa monipuolisesti, jolloin ryhmän jäsenillä on mahdollisuus kokeilla erilaisia ilmaisumuotoja ja löytää itselle sopiva tapa käsitellä teemaa ja ilmaista itseään. Ohjaaja voi löytää menetelmän kautta keinoja toiminnan tavoitteiden ja arviointiperusteiden määrittämiseen yksittäisten asiakkaiden seurantaprosesseissa. (Levine Madori 2007, 42). Monipuolinen toiminta tarjoaa ohjaajalle
välineitä asiakkaiden toimintakyvyn ja kiinnostuneisuuden arviointiin ja
auttaa ohjaajaa arvioimaan ja kehittämään toimintaa.
2.5
Tutkimukset vanhustyön kentällä
Tutustuminen aiheesta tehtyyn tutkimusaineistoon Suomessa osoitti, että
TTAP-menetelmää ei ole vielä sovellettu mielenterveyskuntoutuksessa eikä sen käyttökelpoisuutta tälle asiakasryhmälle ole tutkittu.
TTAP-menetelmän soveltuvuutta ja vaikutuksia vanhustyössä on tutkittu
Suomessa muutamassa opinnäytetyössä. Tampereen ammattikorkeakoulun
opinnäytetyössä ”Ihmiseltä ihmiselle: Ikääntyvien voimaannuttava ohjaus”
Ketola (2010) on tutkinut, miten ikäihmisten voimaantumista voidaan
edistää ohjauksen avulla. Ryhmäohjauksissa käytettiin TTAP-menetelmää.
Seinäjoen ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan yksikössä vuonna
2009 julkaistussa Hanskin ja Koholan opinnäytetyössä ”Ollaan jokainen
itse taiteilija” tutkitaan menetelmän vaikutuksia ikäihmisiin ja pohditaan
sen käyttömahdollisuuksia vakiintuneena toimintamuotona dementoituneiden vanhusten palvelukodissa.
Vänskä (2009) on tutkinut Diakonia-ammattikorkekoulun opinnäytetyössään ”Taiteita hyödyntävä teemallinen kuntoutusmenetelmä: dementoituneiden potilaiden toimintakyvyn tukena” menetelmän soveltuvuutta pitkäaikaissairaiden Alzheimerintautia sairastavien osastolla.
Peltokangas ja Rantala (2009) ovat kehittäneet vanhusten palvelutalossa
toimiville työntekijöille TTAP-menetelmään perustuvaa toimintamallia ja
tutkineet menetelmän vaikutuksia asukkaiden ja työyhteisön kannalta tutkimuksessaan ”Arjen rikastaminen dementoituneiden asumisyksikössä:
Juhlakeskiviikko ja Levine Madorin teoriaan pohjautuva varaohjelma”.
Tutkimus on tehty opinnäytetyönä Seinäjoen ammattikorkeakoulussa.
Tutkimuksien tuloksissa menetelmän todettiin eritasoisesti parantaneen
vanhusten elämänlaatua, virkistäneen ja myös kohentaneen heidän toimintakykyään. Menetelmää pidettiin hyvänä työvälineenä vanhusten virkistystoiminnan kentällä ja sitä haluttiin kehittää ja ottaa yleiseen käyttöön tutkimusten alaisissa asumis- ja palveluyksiköissä.
2.6
Menetelmän soveltaminen muille asiakasryhmille
Madorin mukaan TTAP-menetelmän käyttöä ollaan laajentamassa vanhusten lisäksi muillekin asiakasryhmille (Levine Madorin luento 2009). Löysin ainoastaan yhden tutkimuksen, jossa menetelmää on sovellettu muulle
7
”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen.”
asiakasryhmälle kuin vanhuksille. Hämeen ammattikorkeakoulun opinnäytetyössä ”TTAP – Temaattinen taiteita hyödyntävä ohjelma, kokemuksia
kehitysvammaisten ryhmätoiminnassa” Kangas-Kallio (2008) on tutkinut
menetelmän sovellettavuutta kehitysvammaisten ryhmätoiminnassa. Tutkimus toteutettiin kehitysvammaisten palvelukeskuksessa Pohjanmaalla,
missä Kangas-Kallio toimii ohjaajana. Tutkimusaineisto kerättiin kahtena
teemapäivänä, jotka järjestettiin syksyllä 2006 ja 2007. Molempina teemapäivinä valittua aihetta käsiteltiin ryhmässä erilaisin luovin menetelmin,
eri askeleita läpikäyden. Asiakasryhmän tarpeet ja toimintakyvyn huomioon ottaen veisto jätettiin pois askeleista. Menetelminä käytettiin keskustelua, musiikkia, valokuvia, maalaamista, sanataidetta, tanssia, ruokaaihetta ja teeman ympärille tehtyä juhlaa ja näyttelyä. (Kangas-Kallio
2008, 30–34.)
Tutkimusmenetelminä käytettiin osallistuvaa havainnointia, ryhmähaastattelua sekä kyselylomaketta, jonka eri osastojen ohjaajat täyttivät yhdessä
osallistujien kanssa. Tutkimukselle asetti omat haasteensa kehitysvammaisten kommunikaatiovaikeudet, joten kyselylomakkeiden täyttäminen
oli pitkälti työntekijöiden tulkintojen varassa. Toiminnan aikana havaintoja tekivät niin tutkija kuin muutkin työntekijät. (Kangas-Kallio 2008, 26.)
Tuloksissa todetaan menetelmän soveltuvan muunneltuna ja helpotettuna
kehitysvammaisille. Toiminnassa on tärkeää ottaa huomioon yksilölliset
erot toiminnallisuudessa. Teemapäivät koettiin mielekkäänä kokonaisuutena, joka tukee osallistujien kognitiivisia, emotionaalisia, fyysisiä, sosiaalisia ja henkisiä taitoja. Teemapäivät onnistuivat hyvin, ne virkistivät ja
samankaltaisia tapahtumia toivottiin lisää. Menetelmän etuina pidetään
sovellettavuutta ja muunneltavuutta. Menetelmän puutteena tutkimuksessa
pidettiin draaman puuttumista käytettävistä menetelmistä. (Kangas-Kallio
2008, 39–42.)
Tutkimukseni kannalta pidän tärkeänä Kangas-Kallion (2008, 41) johtopäätöstä, jonka mukaan ohjelma (TTAP) on laadittu hyvin joustavaksi ja
muunneltavaksi, mikä on omiaan tekemään siitä soveltuvan menetelmän
käytettäväksi hyvin monenlaisten ryhmien kanssa. Vaikka ohjelma onkin
alun perin suunniteltu käytettäväksi Alzheimerin tautia sairastaville, Kangas-Kallio ei näe estettä sen käytölle myös muiden kuntoutusryhmien
kanssa. Lopultahan on kuitenkin kyse henkilöistä, joiden toimintakyky on
jostain syystä heikentynyt.
8
”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen.”
3
3.1
MIELENTERVEYS JA KUNTOUTUS
Mielenterveys ja psyykkinen hyvinvointi
Mielenterveys on käsitteenä monimuotoinen ja sen tarkka määritteleminen
on vaikeaa. Mielenterveyteen vaikuttavat hyvin monet tekijät, joita ovat
muun muassa perimä, varhainen vuorovaikutus, elämänkokemukset, ihmissuhteet ja sosiaalinen verkosto sekä elämäntilanteen kuormittavuus.
Mielenterveyden käsite on paitsi suhteellinen, myös normatiivinen. Yhteiskunnassa on käyttäytymisnormeja, jotka määrittelevät sen, millainen
käyttäytyminen on sosiaalisesti hyväksyttävää ja millainen tuomittavaa.
(Toivio & Nordling 2009, 84–85.)
Antonovsky (1984) on todennut, että psyykkinen hyvinvointi, kuten mielenterveyskin, on yläkäsite, jota voidaan tarkastella monista näkökulmista
(Lehtinen ym. 1991, 31). Lehtinen ym. jatkavat, että psyykkinen hyvinvointi voidaan ymmärtää prosessiksi, joka heijastaa yksilön ja ympäristön
jatkuvaa vuorovaikutusta. Tässä vuorovaikutuksessa on keskeistä yksilön
tarpeiden tyydyttyminen ja yksilön persoonallisuuden kehittyminen. Lisäksi psyykkisessä hyvinvoinnissa on kyse suurelta osin yksilön suhteesta
ja asenteesta itseensä, itsearvostuksesta.
3.2
Psyykkinen sairastuminen
Mielenterveyden ongelmat ovat yleisiä. Vuosittain 1,5 % väestöstä sairastuu psyykkiseen sairauteen. Joka viides suomalainen sairastaa jotakin mielenterveyden häiriötä. (Mielenterveyshäiriöt 2007.)
Perinteisesti psyykkiset sairaudet on jaettu orgaanisiin ja funktionaalisiin.
Orgaanisia psyykkisiä sairauksia ovat ne, joiden taustalla on elimellinen
aivoihin kohdistuva syytekijä, esimerkiksi rappeuma, infektio tai myrkytystila. Orgaaniset psyykkiset sairaudet ilmenevät erilaisina aivooireyhtyminä. Funktionaalisten psyykkisten häiriöiden etiologia tunnetaan
hyvin huonosti, tai ainakin siitä vallitsee hyvin erilaisia käsityksiä. Yleisesti ajatellaan, että niiden syytekijät ovat moninaisia ja monikerroksisia ja
että yksittäistapauksissa etiologia voi vaihdella potilaasta toiseen. Funktionaalisten psyykkisten sairauksien ryhmiä ovat ennen kaikkea psykoosit,
neuroosit ja persoonallisuushäiriöt. Lisäksi erotetaan joukko spesifisiä häiriöitä, esimerkiksi päihdeongelmat tai ns. impulssikontrollin häiriöt. (Lehtinen ym. 1991, 37.)
Mielenterveys voi häiriintyä eri syistä, joista toiset ovat ulkoisia ja toiset
sisäisiä, ihmisessä itsessään olevia biologisia tai psyykkisiä tapahtumia tai
prosesseja. Terveyteen, toimintakykyyn, itsetuntoon, ammattiin tai tärkeisiin ihmissuhteisiin kohdistuvat yllättävät muutokset altistavat kenet tahansa mielenterveyden häiriintymiselle. (Lehtinen ym. 1991, 33). Koskisuun (2004, 11) mukaan mielenterveysongelmilla tarkoitetaan laajaa
9
”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen.”
ryhmää erilaisia oireyhtymiä, joille on yhteistä se, että sairaus vaikuttaa
erityisesti tunne-elämään ja ajatteluun.
Mielenterveydellisiin ongelmiin liittyy suuri määrä erilaisia oireita. Tyypillisiä ovat esimerkiksi mielialahäiriöt, tunteiden muuttuminen, keskittymisen ja muistin häiriöt, unihäiriöt, oudot tai pelottavat aistikokemukset
sekä häiriöt ajattelussa ja arvostelukyvyssä. Oireiden kokeminen on hyvin
yksilöllistä. Jos mielenterveyden ongelmat jatkuvat kauan, elämä alkaa
tuntua selviytymistaistelulta, jossa oireet ja muut sairauden seuraukset
vaikeuttavat arkielämässä suoriutumista ja päivittäistä toimintaa. (Koskisuu 2004, 12–13).
3.3
Mielenterveyskuntoutus
Suurin osa tarvitsee hoitoa mielenterveydellisiin oireisiin. Hoitomuotoja
on monenlaisia: sairaalahoidosta avopalveluihin, keskusteluterapioista
lääkitykseen. Hoidon tulisi aina olla yksilöllistä, jokaisen ainutlaatuisiin
tarpeisiin vastaavaa. (Koskisuu 2004, 15.)
Mielenterveystyöllä tarkoitetaan yksilön psyykkisen hyvinvoinnin, toimintakyvyn ja persoonallisuuden kasvun edistämistä sekä mielisairauksien ja
muiden mielenterveydenhäiriöiden ehkäisemistä, parantamista ja lievittämistä. Mielenterveystyöhön kuuluvat mielisairauksia ja muita mielenterveydenhäiriöitä poteville henkilöille heidän lääketieteellisin perustein arvioitavan sairautensa tai häiriönsä vuoksi annettavat sosiaali- ja terveydenhuollon
palvelut
(mielenterveyspalvelut).
(Mielenterveyslaki
14.12.1990/1116.)
Järvipää ja Härkäpää (2000) esittävät, että kuntoutusta kuvataan usein
kasvu- tai oppimisprosessina, joka etenee erilaisten toisiaan seuraavien
vaiheiden, toimenpiteiden tai palveluiden avulla muutokseen, nykyistä parempaan tilaan. Kuntoutuksen tavoitteena on usein myös parempi sosiaalinen selviytyminen tai integroituminen sosiaaliseen yhteisöön (Toivio &
Nordling 2009, 279). Koskisuu (2004, 15) esittää, että yksi tapa hahmottaa
kuntoutumista on ajatella sitä tienä potilaasta kuntoutujaksi.
Kuntoutuminen on monipuolinen muutos, joka tapahtuu paitsi suhteessa
omiin asenteisiin, tunteisiin, tapaan toimia ja ajatella, myös suhteessa sairastumiseen, siitä aiheutuviin ongelmiin, ympäristöön, toisiin ihmisiin ja
maailmaan. Se on muutosta tavalla, joka lisää kokemusta elämän mielekkyydestä, turvallisuudesta ja selviytymisestä. Yksi tapa hahmottaa kuntoutumista onkin ajatella sen olevan mielekkyyden etsimistä elämälle menetyksen jälkeen. (Koskisuu 2004, 22.)
10
”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen.”
Toivio ja Nordling (2009, 280) toteavat että mielenterveyspotilaiden kuntoutussuunnitelmaa ja sen etenemistä arvioitaessa keskeisiä mielenkiinnon
kohteita ovat kykyjen ja taitojen kehittyminen, ympäristön hallinta ja ympäristön tarjoamien mahdollisuuksien käyttö, ongelmanratkaisutaitojen
oppiminen, mielekäs toiminta sekä uskon ja toivon viriäminen.
Kuntoutumisen pyrkimyksenä on saavuttaa parempi toimintakyky. Koskisuun (2004, 20) mukaan toimintakyky tarkoittaa kykyä tulla toimeen erilaisissa tavalliseen elämään kuuluvissa ja toisten kanssa vuorovaikutusta
vaativissa tilanteissa tavalla, joka on itselle tyydyttävä ja vastaa riittävästi
toisten odotuksiin.
Kuntouttava mielenterveystyö hoidetaan useimmiten mielenterveyshuollon avopalveluina. Mielenterveyskuntoutuksen avopalvelut vaihtelevat
kunnittain ja niitä tarjoavat muun muassa päiväsairaalat ja -osastot, kuntoutuspoliklinikat, kotisairaanhoito, mielenterveystoimistot ja päivätoimintakeskukset. Toivio ja Nordling (2009, 279) toteavat, että kuntoutuja saa
usein samanaikaisesti palveluja useammassa kuin yhdessä järjestelmässä.
Kuntoutujan edun vuoksi on tärkeää, että eri järjestelmien ja organisaatioiden tekemät palvelu- ja kuntoutussuunnitelmat muodostaisivat toisiinsa
liittyvän kokonaisuuden.
11
”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen.”
4
4.1
TAIDETERAPIAT
Taideterapioiden lähtökohdat
Käytän tutkimuksessa luovia menetelmiä hyödyntävistä terapiamuodoista
yleisnimikettä taideterapia, vaikka joissakin yhteyksissä sillä tarkoitetaan
vain kuvataideterapiaa. Mielestäni se on kuitenkin käypä termi kaikille
luovuusterapioille.
Taide on hoitavaa, ja siksi se voi olla myös terapiaa. Se voi olla itsehoidon
väline, paljastamisen, purkamisen ja läpityöskentelyn keino. Taide voi olla
myös kommunikaatiokeino, vuorovaikutuksen väline tai viesti itsestä itselle tai toisille. (Ahonen 1994, 13.)
Taiteen ja luovan ilmaisun terapeuttisuutta käsittelevässä kirjallisuudessa
puhutaan yleisesti taideterapiasta, jolloin ohjaajana toimii koulutuksen
saanut taideterapeutti. Vaikka intensiivinen taideterapia on yleensä koulutettujen musiikki- ja taideterapeuttien harjoittamaa, muutkin kuntouttavan
ja hoitotyön kentällä työskentelevät voivat käyttää luovia menetelmiä terapeuttisesti (Austin 2004, 131).
Maslowin (1971) mukaan luovuus on terveyttä. Se on voimavara, joka on
rakennettu jokaisen ihmisen sisään. Luovuuden avulla ihminen voi ratkaista ongelmia, leikkiä, nauttia ja rentoutua. Luovuus on jokaisen ihmisen
pääomaa ja sitä voi käyttää ongelmien ratkaisuun, eheytymiseen ja tasapainon löytämiseen. (Ahonen 1994, 13.)
Mantere (2007, 11) toteaa, että taideterapiassa käytetyt materiaalit, työskentelyprosessi, valmis kuva ja kokemuksen jakaminen palvelevat terapeuttisia, kuntouttavia ja voimaannuttavia pyrkimyksiä.
Liebmann (1992, 67) esittää psykiatrisen kuntoutuksen piirissä olevien
tarpeiksi, joissa taideterapia voi olla avuksi, mm. seuraavia:
tarve keskittyä itseen
tarve tulla kuunnelluksi, kuulluksi, nähdyksi ja ymmärretyksi
tarve kuluttaa aikaa hyödyllisesti ja luovasti
tarve saada apua tunne-elämän tai persoonallisuuden kehittämiseen
tarve yhdessäoloon, jakamiseen, yhteenkuuluvuuteen
tarve rauhalliseen yksinoloon
tarve haavoittuvaisuuden myöntämiseen
tarve ilmaista kielteisiä tunteita ja ajatuksia hyväksyvässä ilmapiirissä
tarve testata todellisuutta, asettaa tunteet ja ajatukset perspektiiviin
tarve olla: hyväksyä, vahvistaa ja voimistaa omaa itseä.
12
”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen.”
4.2
Taideterapiamuodot
TTAP-menetelmän eri askeleissa käytetään kuntoutuksen tukena taideterapioista musiikkia, kuvataidetta, sanataidetta, tanssia ja valokuvia. Mielenterveystyön kentällä on käytetty jo vuosikymmeniä kuvataidetta sekä
muita luovia menetelmiä. Kuvailen seuraavassa näitä taideterapiamuotoja
lyhyesti. Korvasin voimavararyhmän prosessissa tanssin draama- ja liiketyöskentelyllä. Näiden lisäksi taideterapiamuodoiksi luetaan myös elokuvaterapia, draamaterapia ja joissakin luokitteluissa sosiodraama omana terapiamuotonaan.
4.2.1 Musiikkiterapia
Musiikin elementeillä, rytmillä, melodialla ja harmonialla on terapeuttinen
vaikutus. Musiikkia kuunnellessa voi tapahtua monia asioita. Erilaisia
mielikuvia voi nousta esiin, ja ne voivat liittyä tavalla tai toisella kuulijan
menneisyyteen, nykyisyyteen tai tulevaisuuteen liittyviin toiveisiin tai pelkoihin. (Ahonen 1994, 82–83.) Musiikkiterapiaryhmissä kommunikaatio
perustuu musiikilliseen viestintään, jonka avulla ilmaistaan tunteita ja yhteisiä kokemuksia. Kuunteleminen on aktiivinen tapahtuma, johon sisältyy
keskittymistä, havaintojen tekemistä, valintojen suorittamista, mielipiteen
ilmaisua, uuden oppimista ja uusien ongelmanratkaisutapojen löytämistä.
(Matikka 1994, 122.)
Musiikkiterapiaistunto on aina luova prosessi, jossa asiakkaalta ei edellytetä musiikillisia taitoja. Musiikki on väline, ei itsetarkoitus. Musiikkiterapian menetelmiä ovat mm. musiikin kuuntelu, laulaminen, soittaminen,
improvisointi, liikkuminen musiikin mukaan, laulujen tekeminen ja musiikkimaalaus. Musiikissa on paljon mahdollisuuksia. Musiikki aktivoi alitajuista, tiedostamatonta mielenmaisemaa. Sen keinoin voidaan sekä paljastaa että parantaa. Musiikin avulla voi käsitellä vaikeitakin asioita turvallisesti, symbolisen etäisyyden päässä. Musiikki saa aikaan vuorovaikutusta, se antaa esteettisiä kokemuksia ja tuottaa mielihyvää. Musiikilla on
myös fysiologisia vaikutuksia. Sen avulla voidaan stimuloida tai rauhoittaa. Musiikkia käytetään hyväksi myös kivun hoidossa. (Musiikkiterapian
menetelmistä 2009.)
4.2.2 Kuvataideterapia
Kuvataide voi olla mahtava terapeuttinen väline ja itseilmaisun keino. Sen
avulla voi löytää yhteyden itseensä ja omiin tunteisiinsa. Erilaisia tunteita
voi ilmaista väreillä, muodoilla ja erilaisten kokojen avulla. Piirtäminen
voi olla myös tehokas tapa keksittyä itseensä ja omiin ajatuksiinsa, sulkea
pois ulkomaailman häiriöt ja keskittyä vain siihen, mitä itsen sisällä liikkuu juuri nyt. (Ahonen 1994, 77.)
Taideterapiassa tehdyt kuvat ilmentävät ajatuksia ja tunteita. Kuva toimii
tiedostamattoman ja tietoisen välittäjänä, käsittäen ja symboloiden tekijänsä näkökulman menneeseen, nykyiseen ja tulevaan. Tässä merkityksessä
kuva toimii siltana sisäisen maailman ja ulkoisen todellisuuden välillä.
Ristiriita ja mielenkuohunta voidaan tehdä näkyväksi ja sisällyttää kuvaan.
13
”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen.”
Taideterapeuttisen prosessin kautta voidaan antaa muoto sille, mikä vaikuttaa sanoin kuvaamattomalta tai jonka ilmaisu sanallisesti on vaikeaa.
(Case & Dalley 2006, 137.)
4.2.3 Sanataideterapia
Sanataideterapiasta käytetään myös termiä kirjallisuusterapia. Näillä tarkoitetaan terapeuttista vuorovaikutusprosessia, jossa hyödynnetään joko
valmista kirjallista aineistoa tai itse tuotettua tekstiä. Yleensä kirjallisuusterapiaa harjoitetaan ryhmissä, joilla on ohjaaja. Tarkoituksena ei ole kiinnittää huomiota kielellisiin eikä kirjallisen ilmaisun ongelmiin. Kirjallisuusterapian tavoitteena on minän vahvistaminen, tunneilmaisun sekä
suullisen ja kirjallisen itseilmaisun kehittäminen ja virikkeiden antaminen.
Kirjallisuusterapiassa hyödynnetään kirjoittamista ja valmista aineistoa
(kirjoja, lehtiä, äänitteitä ja videoitua materiaalia) terapeuttisessa vuorovaikutuksessa. (Suomen Kirjallisuusterapiayhdistys ry. n.d.)
Linnainmaan (2005, 12;19) mukaan kirjallisuusterapian tavoite voi olla terapeuttinen tai osallistujien valinnan mahdollisuuksien lisääminen tunteiden, asenteiden ja oivallusten saadessa kasvupohjaa kirjoittamisesta tai
kerronnallisesta materiaalista. Lukeminen ja kirjoittaminen eivät sinänsä
ole terapiaa, mutta niillä voi olla terapeuttinen vaikutus. Runojen ja tarinoiden avulla abstraktit asiat voidaan tajuta konkreettisesti ja elävästi.
Vertauskuvin sanat muuttuvat kokemuksiksi.
4.2.4 Tanssiterapia
Tanssi on sensoris-motoris-emotionaalinen kokemus ja itseilmaisun väline. Liikkumalla voi kokeilla erilaisia ideoita ja tunteita sekä improvisoida
omaa asennoitumista elämäänsä. Tanssiessaan luovasti ihminen ei ole
kiinnostunut tanssin tavoitteista tai tekniikasta, vaan hänen keskittyneisyytensä ja tietoisuutensa kohdistuu tässä-ja-nyt-hetkeen: liikkeen suorittamiseen ja siihen, miltä se tuntuu kehossa. Luova tanssi työllistää ihmisen koko ilmaisukapasiteetin. Keho, mieli ja ajatukset yhdessä ilmaisevat ja kertovat jotain minästä ja itsestä. (Ahonen 1994, 72–74.)
Liikkeet kuvastavat persoonallisuutta, toisin sanoen näkyvän liikekäyttäytymisen ja sisäisen dynamiikan välillä vallitsee kiinteä yhteys. Sekä tunteet että tunteiden tukahduttaminen näkyvät liikkeissä. Ihmisen elämänhistoria, ympäristö ja kulttuuri vaikuttavat ihmisen liikehdintään. Merkittävät
muutokset olemisen liikunnallisessa puolessa heijastavat koko ihmisessä
tapahtuvaa samansuuntaista muutosta. Liikkeiden kautta voidaan koskettavasti puhutella koko persoonallisuutta. (Ihanus & Vuorinen 2000, 82.)
4.2.5 Valokuvaterapia
Valokuvaterapia on valokuvan ja valokuvauksen käyttöä psykoterapiassa
ja terapeuttisessa työssä. Valokuvaterapiassa kuten kaikissa terapioissa on
keskeistä terapeutin ja asiakkaan vuorovaikutus sekä terapiasuhteessa esiin
14
”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen.”
tulevat merkitykset ja niiden tarkastelu. Valokuva tuo tähän vuorovaikutukseen muiden taideterapioiden tavoin tiedostamattoman metaforisen ja
symbolisen tason, joka antaa lisäinformaatiota asiakkaan mielen prosesseista. Valokuvaterapian avulla voidaan tavoittaa sellaista mihin sanat eivät yksin yllä. (Suomen Valokuvaterapiayhdistys n.d.)
Valokuvaterapian kannalta tärkeää on, että kuvat esittävät asioita, esineitä
ja ihmisiä. Ne näyttävät tilanteen. Mutta lisäksi kuvaan kätkeytyy elementtejä, jotka eivät ole silmin havaittavissa. Kuvat herättävät tunteita, ne virittävät tunnelmia ja ajatuksia. Kuvattujen ihmisten eleet, ilmeet, asennot
voivat tuoda mieleen asioita, jotka ovat unohtuneet kauan sitten tai niitä ei
ole ollut katsojalle edes olemassa. Emotionaalisesti ja psykoterapeuttisesti
se on tärkeää. (Mannermaa 2000, 61.)
Valokuvaterapian päämenetelmät karkeasti jaoteltuna ovat 1) omaelämänkerrallisten ja merkityksellisten valokuvien katselu, 2) uusien valokuvien
ottaminen ja 3) vertauskuvallisten kuvien katselu. Valokuvaterapian menetelmille on ominaista se, että ne tuovat vaikuttavasti esiin elämänkerrallisia muistoja, tunteita ja ajatuksia. Kokemus on usein hyvin kokonaisvaltainen sisältäen eri aistien aktivoitumista. Visuaalinen konkreettisuus ja
omien tuntemusten havainnointi on tulkintojen ja sitä seuraavan keskustelun perusta. (Suomen Valokuvaterapiayhdistys n.d.)
15
”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen.”
5
5.1
PSYKIATRINEN PÄIVÄTOIMINTA
Toiminnan sisältö ja periaatteet
Psykiatrinen päivätoiminta on osa kunnallisia avohuollon mielenterveyspalveluita. Asiakkaat ohjautuvat päivätoimintaan yhteistyötahon, esimerkiksi psykiatrisen kuntoutuspoliklinikan tai psykiatrisen sairaalaosaston,
lähetteellä. Asiakkaat valitsevat heitä itseään kiinnostavat ryhmät ja toimintamuodot.
Psykiatrinen päivätoimintayksikkö tarjoaa mielenterveyskuntoutujille
ryhmiä, joiden tarkoituksena on lisätä sosiaalisuutta ja toiminnallista aktiivisuutta sekä tukea päivittäisessä elämässä tarvittavia taitoja. Ryhmissä
harjoitellaan kädentaitoja, liikuntaa ja rentoutusta, luovia toimintoja sekä
keskustelu- ja vuorovaikutustaitoja tukien kuntoutujien omia voimavaroja. Ryhmät kokoontuvat arkipäivisin päivätoiminnan tiloissa.
TAULUKKO 2
Psykiatrisen päivätoimintayksikön viikko-ohjelma
Maanantai
8.00–11.00
Henkilökunnan
viikkopalaveri
Tiistai
8.30–11.00
Toiminnallinen
ryhmä
12.00–13.30
Maalausryhmä
12.00–13.00
Niska-hartia
rentoutusryhmä
13.30–15.00
Elämäkertaryhmä
12.00–13.45
Runoryhmä
12.00–15.00
Puutyö
Poltinaholla
14.00–15.30
Peliklubi
13.30–15.15
Lenkkiporukka
14.00–15.30
Voimavararyhmä
Keskiviikko
8.30–11.00
Toiminnallinen
ryhmä masennuksesta toipuville
12.00–13.00
Rentoutusryhmä
12.00–15.30
Tekevät-menevät
ryhmä
14.00–15.30
Tarinat-ryhmä
Torstai
8.30–11.00
Toiminnallinen
ryhmä
10.00–11.00
Kuntosali
11.45–13.00
Musiikkiryhmä
13.30–15.30
Naistenryhmä
Perjantai
8.30–12.00
Teemapäivä
risut ja savet
8.30–11.00
Puutyö
13.30–15.30
Uintiryhmä
Päivitetty
4.1.2010
Psykiatrisen päivätoiminnan toimintaperiaatteisiin kuuluu voimavara- ja
ratkaisukeskeinen lähestymistapa, joka hyödyntää kuntoutusprosessissa
kuntoutujan ja ryhmän omia tietoja, taitoja, voimavaroja ja kokemuksia
sekä koko yhteisöä (Psykiatrinen päivätoiminta 2009). Toiminnassa pyritään asiakaslähtöisyyteen, suuntautumaan tulevaisuuteen, voimavarakeskeisyyteen, edistyksen huomioimiseen ja rakentavaan palautteeseen,
myönteisyyteen, huumoriin, hyödyntämiseen ja kannustukseen (Ismo Husso, henkilökohtainen tiedonanto 21.2.2009).
16
”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen.”
5.2
Voimavararyhmä
Voimavararyhmä kokoontuu kerran viikossa puolitoistatuntiseen ryhmätapaamiseen. TTAP-prosessin aikana syksyllä 2009 ryhmän koko oli viisi
henkilöä, joista kolme naista ja kaksi miestä. Ryhmä oli kokoontunut tällä
kokoonpanolla noin puolen vuoden ajan. Voimavararyhmän tärkeimpiä
tavoitteita on ollut aikaisemmin erilaisten näkemysten ja vaihtoehtojen tarjoaminen. Yhä enemmän tavoitteena on omien voimavarojen tiedostaminen, poikkeuksien hakeminen kielteisiin kokemuksiin ja myönteisten tulevaisuuden näkymien rakentaminen. (Ismo Husso, henkilökohtainen tiedonanto 21.2.2009.)
Voimavararyhmässä on yhdistelty erilaisia luovan toiminnan menetelmiä,
kirjoittamista, piirtämistä, lukemista, kollaaseja sekä rentoutumis- ja mielikuvatyöskentelyä. Erityisesti voimavararyhmä on ollut ratkaisukeskeisten menetelmien harjoitteluryhmä. Toiminnassa on käytetty erilaisia asteikkoja, ihmekysymystä, poikkeusten hakemista, uudelleen määrittelyä,
voimavarojen näkyväksitekemistä, omien arvojen, unelmien ja tavoitteiden selkiinnyttämistä, elämänkaaren ja kuntoutumisen edistymisen kartoittamista sekä mielikuvien rikastuttamista. (Ismo Husso, henkilökohtainen
tiedonanto 10.2.2010.)
5.3
Ratkaisukeskeisyys
Ratkaisukeskeinen ajattelu- ja työtapa on maanläheinen ja myönteinen tapa kohdata erilaisia inhimillisen elämän haasteita ja pulmatilanteita. Ratkaisu- ja voimavarasuuntautuneelle työlle on ominaista:
asiakaslähtöisyys
tavoitelähtöisyys ja tulevaisuussuuntautuneisuus
voimavarakeskeisyys
poikkeuksien ja edistyksen huomioiminen
myönteisyys, luovuus, leikillisyys ja huumori
hyödyntäminen ja konstruktiivinen näkemys
yhteistyö ja kannustus.
(Ratkes 2010.)
Pohjanvirta-Hietanen (1995, 244) toteaa ratkaisukeskeisen terapian perusolettamukseksi sen, että asiakkaalla on kaikki elämisen edellytykset itsessään. Hänellä on itsellään ratkaisun avaimet. Ratkaisukeskeisessä terapiassa pyritään keskittymään ongelmien sijasta siihen, mikä on hyvää ja toimivaa ja sitä pyritään vahvistamaan ja lisäämään. Päivätoiminnan voimavararyhmän tavoitteena on edistää osallistujien omien voimavarojen ja
elämänhallintakykyjen vahvistumista terapeuttisilla, luovia menetelmiä,
keskustelua ja harjoituksia sisältävällä toiminnalla ratkaisukeskeistä lähestymistapaa hyödyntäen.
De Shazer ym. (1988) ovat todenneet, että ratkaisusuuntautuneessa työskentelyssä oletetaan, että ratkaisuun tarvitaan vain pieni muutos. Niinpä
17
”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen.”
terapiassa ja ohjauksessa asetettavat päämäärätkin ovat pieniä ja kohtuullisia. (Helander 2000, 22.)
Ratkaisukeskeinen malli korostaa ratkaisuun pääsemistä ja sitä, että elämä
on täynnä vaihtoehtoja, joista voimme valita sopivan. Mallin tekee mullistavaksi se, että kukaan muu ei voi löytää toisen puolesta elämään liittyviä
ratkaisuja. (Kemppinen & Rouvinen-Kemppinen 1998, 17.)
5.4
Ratkaisukeskeinen työskentely ja TTAP
Mielenkiintoni toteuttaa TTAP-prosessi psykiatrisessa päivätoiminnassa
heräsi tutustuessani menetelmään, sen tavoitteisiin ja toiminnan lähtökohtiin ja sisältöön. Menetelmä vaikutti sellaiselta, että sen soveltaminen psykiatrisessa päivätoiminnassa voisi tukea ratkaisukeskeistä toimintaa ja
omien voimavarojen tunnistamista ja hyödyntämistä. Menetelmillä on
omat erityispiirteensä ja työtapansa. Tunnistin ratkaisukeskeisessä työtavassa ja TTAP-menetelmässä kuitenkin tiettyjä yhtäläisyyksiä:
omien tietojen, taitojen, motiivien sekä mahdollisuuksien hyödyntäminen
menneisyyden tarkastelu voimavarana
kannustavuus, myönteisyys
luovuus
leikillisyys
joustavuus
asiakaslähtöisyys
askeleittain eteneminen
edistyksen näkyväksi tekeminen (Levine Madori 2007; MannströmMäkelä & Saukkola 2008; Ratkes 2010).
KUVA 1
Ratkaisukeskeinen työtapa ja TTAP-menetelmä suhteessa toisiinsa.
-
Ratkaisukeskeisyys
TTAP
18
”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen.”
6
6.1
OPINNÄYTETYÖN TOTEUTTAMINEN
Kvalitatiivinen tutkimus
Opinnäytetyöni on kvalitatiivinen tutkimus, joka sisältää toiminnallisen
osuuden ja toimintaan liittyvän aineiston keräämisen. Näin ollen työssäni
on kyse myös toiminnallisesta tutkimuksesta. Toiminnallisessa osuudessa
ohjasin TTAP-prosessin seitsemänä peräkkäisenä maanantaina voimavararyhmässä. Toiminnalliselle tutkimukselle ominaiseen tapaan keskityin
toimintaan, sen havainnointiin ja tutkimiseen.
Käytin tutkimusmenetelminä osallistuvaa havainnointia, jolloin havainnoin ryhmää toiminnan aikana ja kirjoitin huomioitani muistiin. Toisena
menetelmänä käytin teemahaastattelua, jonka toteutin ryhmähaastatteluna
viimeisellä ohjauskerralla.
Lähtökohtana kvalitatiivisessa eli laadullisessa tutkimuksessa on todellisen
elämän kuvaaminen. Tähän sisältyy ajatus, että todellisuus on moninainen.
Kvalitatiivisessa tutkimuksessa pyritään tutkimaan kohdetta mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. (Hirsjärvi, Remes ja Sajavaara 2001, 152.)
Anttilan (1996, 182) mukaan laadullisen tutkimuksen tavoitteena on karakterisoida, luonnehtia tai kuvailla ilmiötä. Tavoitteena on laatujen kuvaus, ilmiössä piilevien ominaisuuksien kuvaaminen. Sarajärvi ja Tuomi
(2009, 28) kuvailevat laadullista tutkimusta termillä ymmärtävä tutkimus.
Ymmärtäminen ihmistä tutkivien tieteiden metodina on eräänlaista eläytymistä tutkimuskohteisiin liittyvään henkiseen ilmapiiriin, ajatuksiin, tunteisiin ja motiiveihin.
6.2
Havainnointi
Havainnoimalla saadaan tietoa siitä, mitä todella tapahtuu. Havainnoinnin
avulla voidaan saada välitöntä, suoraa tietoa yksilöiden, ryhmien tai organisaatioiden toiminnasta ja käyttäytymisestä (Hirsjärvi ym. 2001, 199–
200.) Havainnot kertovat, mitä ihmiset tekevät, miltä asiat näyttävät ja
tuntuvat, ja se eroaa siitä, mitä ihmiset sanovat niiden olevan (Anttila
1996, 218). Hirsjärvi ja Hurme (1991, 18) toteavat observoinnin soveltuvan erityisen hyvin vuorovaikutuksen analyysiin. Menettelynä havainnointi on kuitenkin erittäin vaativaa – ellei käytetä esimerkiksi videokameroita,
voi tapahtumatulva olla niin suuri, että eri piirteiden rekisteröinti on hankalaa.
Sarajärvi ja Tuomi (2009, 81) mainitsevat havainnoinnin olevan laadullisessa tutkimuksessa toinen yleinen tiedonkeruumenetelmä. He viittaavat
Aarnosiin (2001) ja Grönforsiin (2001) jatkaessaan, että havainnoinnin ja
haastattelun tai muunlaisten aineistokeruumenetelmien yhdistäminen on
monesti hyvinkin hedelmällistä. Grönfors (2001) on lisännyt, että havainnointi voi kytkeä muita aineistonkeruumenetelmiä paremmin saatuun tie19
”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen.”
toon. Asiat nähdään havainnoinnin avulla ikään kuin oikeissa yhteyksissään.
6.3
Osallistuva havainnointi
Osallistuminen havainnoinnin apuvälineenä tuo aineistonkeräykseen myös
muut aistit kuin kuulon ja näön. Se mahdollistaa myös tunteiden hyödyntämisen joidenkin ilmiöiden tai asioiden tarkastelussa. (Grönfors 2007,
158.) Sarajärvi ja Tuomi (2009, 82) toteavat tutkijan toimivan osallistuvassa havainnoinnissa aktiivisesti tutkimuksensa tiedonantajien kanssa.
Sosiaaliset vuorovaikutustilanteet muodostuvat tärkeäksi osaksi tiedonhankintaa. Siitä, minkä verran tutkijan pitää tapahtumien kulkuun vaikuttaa tai olla vaikuttamatta, ollaan monta mieltä. Mitä toimintatutkimuksellisempi tutkimuksen näkökulma on, sitä perustellumpaa on tutkijan aktiivinen vaikuttaminen.
6.4
Teemahaastattelu
Haastattelun suurimpana etuna pidetään yleensä joustavuutta aineistoa kerätessä. Haastattelussa haastateltavalla on mahdollisuus tuoda esille itseään koskevia asioita mahdollisimman vapaasti. Siinä ihminen on tutkimuksessa merkityksiä luova ja aktiivinen osapuoli. (Hirsjärvi ym. 2001,
191–192.) Eskola ja Vastamäki (2007,25) kuvailevat teemahaastattelua
eräänlaisena keskusteluna, joka tosin tapahtuu tutkijan aloitteesta ja usein
tutkijan ehdoilla, mutta jossa tutkija pyrkii vuorovaikutuksessa saamaan
selville haastateltavilta häntä kiinnostavat asiat, tai ainakin ne, jotka kuuluvat tutkimuksen aihepiiriin.
Teemahaastattelu on lomake- ja avoimen haastattelun välimuoto. Teemahaastattelussa on tyypillistä, että haastattelun aihepiirit ja eli teema-alueet
ovat tiedossa, mutta kysymysten tarkka muoto ja järjestys puuttuvat.
(Hirsjärvi ym. 2001, 195.) Hirsjärvi ja Hurme (2001) ovat todenneet teemahaastattelun eli puolistrukturoidun haastattelun olevan avoimuudessaan
lähellä syvähaastattelua. Teemahaastattelussa edetään tiettyjen keskeisten
etukäteen valittujen teemojen ja niihin liittyvien tarkentavien kysymysten
varassa. Metodologisesti teemahaastattelussa korostetaan ihmisten tulkintoja asioista, heidän asioille antamiaan merkityksiä sekä sitä, miten merkitykset syntyvät vuorovaikutuksessa. (Sarajärvi & Tuomi 2009, 75.)
Hirsjärvi ym. (2001, 193) pitävät teemahaastattelun haittana sitä, että haastattelussa on taipumus antaa sosiaalisesti suotavia vastauksia. Tämä saattaa heikentää haastattelun luotettavuutta.
6.5
Ryhmähaastattelu
Hyvin organisoidussa ryhmähaastattelussa osanottajilla on mahdollisuus
kuunnella toisten keskustelua ja samalla saada kimmokkeita omia ajatuksia varten ja niiden selvempään esittämiseen. Ryhmähaastattelun avulla
tutkija voi saada uusia näkökulmia asiasta. (Anttila 1996, 233.) Ryhmähaastattelu on tehokas tiedonkeruun muoto, koska samalla saadaan tietoja
20
”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen.”
usealta henkilöltä yhtä aikaa. Ryhmän kontrolloivalla vaikutuksella on sekä myönteinen että kielteinen puoli. Ryhmä voi auttaa asioiden mieleen
palauttamisessa tai väärinymmärrysten korjaamisessa. Toisaalta ryhmä voi
estää ryhmän kannalta kielteisten asioiden esiintulon. Ryhmässä voi olla
dominoivia henkilöitä, jotka pyrkivät määräämään keskustelun suunnan.
(Hirsjärvi ym. 2001, 198.)
21
”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen.”
7
7.1
TTAP-PROSESSI VOIMAVARARYHMÄSSÄ
Lähtökohdat ja alkuvaiheet
Aloitin syventävän harjoitteluni psykiatrisessa päivätoimintayksikössä
elokuussa 2009. Suunnitellessani TTAP-menetelmän toiminnallisen osuuden ohjausta, mietin missä ryhmässä sen voisi toteuttaa. Vaihtoehtoina oli
valita joku olemassa olevista ryhmäkokoonpanoista tai muodostaa uusi,
TTAP-menetelmää varten perustettu ryhmä. Päätin toteuttaa ohjaukset
voimavararyhmässä, joka oli minulle entuudestaan tuttu pääaineprojektistani. Voimavararyhmän toiminta sisältää keskustelua, omien voimavarojen
tunnistamista ja vahvistamista erilaisten harjoitusten avulla sekä toiminnallisia menetelmiä. Ryhmä oli harjoitteluni aikana viisihenkinen, kolme
naista ja kaksi miestä. Ryhmän kokoonpano oli ollut sama noin puolen
vuoden ajan TTAP-prosessin alkaessa. Voimavararyhmä kokoontuu maanantai-iltapäiväisin puolitoista tunnin tapaamiseen. Prosessi toteutettiin
seitsemänä peräkkäisenä maanantaina syksyllä 2009.
Olin mukana voimavararyhmän tapaamisissa kolmena maanantaina ennen
TTAP-prosessin alkua. Kerroin ryhmälle TTAP-menetelmästä sekä omasta ohjaussuunnitelmastani. Etukäteismotivointi oli tärkeää, sillä menetelmä
herätti ryhmässä kysymyksiä ja epäilyksiä omista kyvyistä osallistua luovaan toimintaan. Niinpä kertasin tulevaa prosessia ja kannustin ryhmää
lähtemään ennakkoluulottomasti mukaan TTAP-prosessiin. Painotin ryhmälle, ettei osallistuminen edellytä mitään erityistaitoja. TTAPmenetelmässä tärkeää ei ole niinkään taiteellinen ilmaisu, vaan prosessi.
Prosessissa korostuu yksilöllinen näkemys valitusta teemasta, näkemyksen
syventäminen erilaisin luovin menetelmin ja vuorovaikutus muiden kanssa.
7.2
Ohjaussuunnitelma
Voimavararyhmän TTAP-prosessin ohjaussuunnitelma oli kuusivaiheinen
ja suunniteltu niin, että kaikki oppimistyylit kyselijää lukuun ottamatta
olivat edustettuina. (ks Taulukko 3 sivulla 23). Kyselijä (looginen) sisältyy
mielestäni kaikkiin askeliin, koska ongelmanratkaisua tarvitaan kaikessa
luovassa toiminnassa. Toteutetut kuusi askelta ovat eri järjestyksessä kuin
Madori on ne esittänyt. Suunnitelma muotoutui ideoideni pohjalta ja eri
askelien järjestys määräytyi sen mukaan, miten eri toimintamuodot kytkeytyivät toisiinsa. TTAP-menetelmän käyttökelpoisuus on sen muunneltavuudessa. Eri askeleiden järjestystä voi muuttaa, niitä voi halutessaan
toistaa useita kertoja ja askeleita voi myös jättää pois.
Psykiatrisen päivätoiminnan prosessiin sisällytettiin useita TTAPmenetelmän askeleita, jotta ryhmä voisi työstää valittua teemaa monin tavoin. Luovien menetelmien monipuolisuus tarjoaa mahdollisuuden syventää teeman käsittelyä omassa prosessissa. Lisäksi ryhmän oli mahdollista
22
”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen.”
tutustua erilaisiin luoviin menetelmiin ja sillä tavoin oppia jotain uutta itsestä, tavasta ilmaista itseään ja omasta oppimistyylistä.
TAULUKKO 3
TTAP-menetelmän toteutus voimavararyhmässä
1. Askel: Yksilön ajatuksesta ryhmän ideoihin
2. Askel: Mielikuvasta kuvaan paperilla
3. Askel: Kuvasta sanoihin
4. Askel: Sanoista liikkeeksi
5. Askel: Sanoista veistokseksi
6. Askel: Teemallinen tapahtuma
TTAP-prosessin ohjaussuunnitelma voimavararyhmässä ja toimintaan
liittyvät oppimistyylit
Oppimistyyli
Toiminnan sisältö
Sanoilla leikkijä (lingvistinen)
Sosiaalinen
Individualisti
Visualisoija
(spatiaalinen)
Sanoilla leikkijä (lingvistinen)
Liikkuja (kinesteettinen)
Mielikuvarentoutus
Käsitekartta
Liikkuja (kinesteettinen)
Sosiaalinen (interpersoonallinen)
Mielikuvien piirtäminen
Omien tekstien kirjoittaminen
Tekstien ilmentäminen
liikkeen avulla, draamatyöskentely
Saviveistos
Näyttelyn avajaiset
Teemahaastattelu
Ruokajuhla
TTAP-menetelmän ohjaukset pidettiin psykiatrisen päivätoiminnan kahdessa eri tilassa. ”Salonki” on erillinen, rauhallinen ryhmätila, jossa voimavararyhmä yleensä kokoontuu. Siellä on kaksi sohvaa ja lepotuolit sekä
stereot, mutta ei työpöytiä. Prosessin askeleista mielikuvaharjoitus, tekstien kirjoittaminen, liikeharjoitus ja viimeinen askel eli näyttelyn avajaiset
ruokajuhlineen sekä siihen sisällytetty teemahaastattelu toteutettiin ”salongissa”. Piirtäminen ja savenveisto ohjattiin toisessa ryhmähuoneessa,
jossa on iso työpöytä. Tämä huone sijaitsee päivätoiminnan vilkkaamalla
puolella, mutta maanantai-iltapäiväisin siellä ei kokoonnu muita ryhmiä,
joten tila oli rauhallinen ja häiriötön.
7.3
Mielikuvista teeman valintaan
Ensimmäiseen TTAP-menetelmän toimintakertaan osallistui neljä voimavararyhmän jäsentä ja ryhmän ohjaaja. Tavoitteena askeleessa oli löytää
TTAP-prosessille yhteinen teema. Lähtökohtana teeman valinnalle olivat
ryhmän ajatukset ja mielipiteet. Teema saattoi näin ollen syntyä heidän
ajankohtaisina tai tärkeinä tuntemistaan aihealueista. Mielikuvia heräteltiin ohjatun rentoutuksen ja mielikuvaharjoituksen avulla. Rentoutusmusiikin soidessa taustalla ryhmä sai asettua mukavasti lepotuoleihin silmät
suljettuina. Koko keho rentoutettiin varpaista päähän ja keskityttiin hengittämään rauhallisesti. Mielikuvamatkalla ajatukset johdettiin puutarhaan ja
veden äärelle. Harjoituksella pyrittiin irrottautumaan mahdollisista mieltä
painavista asioista ja arjen rutiineista, rauhoittumaan ja rentoutumaan. Lisäksi mielikuvaharjoituksen tarkoitus oli herätellä luovuutta ja mielikuvi23
”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen.”
tusta. Rentoutus ja mielikuvamatka kestivät noin kaksikymmentä minuuttia, ja paluu takaisin tässä-ja-nyt -tilanteeseen tehtiin verkkaisesti.
Teemaa lähdettiin miettimään käsitekartan avulla. Ryhmä sai heitellä vapaasti assosioiden sanoja ja aiheita. Kirjoitin sanat isolle paperille oheisen
kaavion mukaiseen muotoon. Minulla ei ollut käsitekartan taustana mitään
TTAP-menetelmän graafisista malleista, jotka on esitetty tämän askelen
tueksi (Madori 2007, 46). Yhdistin sanat toisiinsa ryhmän mielipiteisiin ja
omiin mielikuviini tukeutuen. Ensin ehdotettu sana oli ”lapsuus” ja viimeisinä ehdotettiin teemoja ”salainen puutarha” ja ”mielikuvat”.
KAAVA 1
Käsitekartta ryhmän ehdotuksista TTAP-prosessin teemaksi.
lapsuus
aikuisuus
hetkestä
kiinni
nykyhetki
tulevaisuus
salainen
puutarha
järjestelmällisyys
jaksaminen
unelmat,
haaveet
tahdon
voima
mielikuvat
Ehdotuksia tuli tasaisesti kaikilta ryhmän jäseniltä ja aiheita virisi edellisten teemasanojen herätteleminä. Kun teemaehdotuksia ei enää tullut, alettiin ryhmässä miettiä, mikä esille tulleista teemoista tuntuu sopivalta
TTAP-prosessin teemaksi. Kaksi näkemystä oli voimakkaasti esillä, ”jaksaminen” ja ”salainen puutarha” saivat kumpikin kannatusta. Molempia
teemoja perusteltiin hyvin, eikä kompromissiin päästy. Ryhmä jakautui
mielipiteissään kahtia, ja toimintakerran päättyessä päätös oli vielä tekemättä.
Teeman valinta osoittautui haasteelliseksi. Ryhmän synnyttämissä sanoissa hahmottui kolme aihealuetta: elämänvaiheet (lapsuus, aikuisuus, nykyhetki, tulevaisuus), voimavaroihin liittyvät aiheet (järjestelmällisyys, hetkessä eläminen, jaksaminen, tahdonvoima) ja sisäinen, oma ajatusmaailma
24
”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen.”
(unelmat ja haaveet, mielikuvat, salainen puutarha). Tilannetta pohdittaessa ryhmän ohjaaja ehdotti, että teema olisi sellainen, joka kattaa kaikki käsitekartan sisältämät aiheet. Tilanteessa syntyi ajatus teemasta vaellus, joka sallisi erilaisten sisältöjen käsittelyn prosessissa. Ehdotus vaikutti käyttökelpoiselta, ja päätin esittää sen ryhmälle seuraavalla toimintakerralla.
7.4
Teemasta kuvaksi
Toiseen toimintakertaan osallistui kolme ryhmän jäsentä ja ohjaaja, joka
osallistui ohjauksiin työstämällä omaa prosessiaan toiminnassa käytetyin
menetelmin. Aluksi kerrattiin edelliskerralla tapahtunutta ja luettiin käsitekartan sisältämät sanat. Teemaksi ehdotettu vaellus sai ryhmän yksimielisen kannatuksen. Ryhmässä lähdettiin tekemään kuvaa valitusta teemasta. Teemaan heräteltiin laatimallani ja ääneen lukemallani runolla, johon
käsitekartan sanat oli liitetty (ks. Liite 1).
Ryhmä istui ison pöydän ääressä, pöydälle oli asetettu erilaisia väriliituja,
pensseleitä, peitevärejä ja vesiastioita. Piirrosta varten kukin valitsi haluamansa välineet ja niistä kaksi väriä. Piirtämisen mahdollisesti herättämää jännitystä halusin hälventää siten, että piirtäminen tehtiin eidominoivalla kädellä eli oikeakätiset piirsivät vasemmalla, vasenkätiset
oikealla kädellä. Tämän lisäksi piirtäminen tehtiin silmät suljettuina. Sillä
tavoin ryhmä saattoi keskittyä täysin omiin mielikuviinsa ja antaa piirtävän käden liikkua mielikuvien vieminä paperilla. Tässä korostui ajatus
prosessin merkityksestä, tarkoitus ei ollut piirtää ”hyvin”. Lisäksi vasemmalla kädellä piirtäminen stimuloi eri tavoin mielikuvia kuin oikealla kädellä piirtäminen (Levine Madorin luento, 18.5.2009). Piirtämisen aikana
taustalla soi hiljakseen rauhallinen musiikki. Piirtämisen ajaksi sovimme
säännön puhumattomuudesta, jotta kukin voisi työskennellä rauhassa
omiin mielikuviinsa tukeutuen. Tätä vaihetta kesti noin 12 minuuttia. Sen
jälkeen piirrosta sai vielä jatkaa kymmenen minuutin ajan silmät avoimina, yhä ei-dominoivalla kädellä.
Piirrosvaiheen jälkeen työt esiteltiin ryhmälle ja kerrottiin, miltä harjoitus
oli tuntunut. Esitin ryhmälle prosessin herättämiin tunteisiin, omiin valintoihin ja piirroksen herättämiin ajatuksiin ja mielikuviin liittyviä kysymyksiä, jotka helpottivat kokemuksien avaamista ja jakamista muille.
25
”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen.”
KUVA 2
”Ajattelin, että mitä tästä tulee. Se lähti musiikin mukana. Värit on mulle tärkeät, ne on siellä mukana”
KUVA 3
”Tämä kuvaa elämää, joka on jatkuva prosessi. Risti on päämäärä. Musta
kuvaa tunnelmia.”
26
”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen.”
KUVA 4
”Olin onnellinen, että sain tehdä ilman kriteerejä. --- Tässä kuvassa on vaelluksen tie, oranssi lempiväri. Tämä on unettomuutta, alitajuinen.”
KUVA 5
Lintuaiheinen piirros.
27
”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen.”
Toiminnan alussa ryhmä oudoksui piirtämistä ei-totutulla kädellä sekä
silmät suljettuina. Kaikki lähtivät kuitenkin tekemään omaa piirrostaan ja
rohkaistuivat vähitellen piirtämään rohkeammin. Sopimus hiljaisuudesta
työskentelyn aikana toimi hyvin. Jokainen sai syventyä omiin mielikuviinsa ja omaan työhönsä. Ilmapiiri toiminnan aikana oli levollinen ja keskittynyt. Töitä tarkasteltaessa ryhmäläiset jakoivat vivahteikkaasti tunnelmiaan ja valintojaan. Tuntui, että kynnys lähestyä omaa työtään oli matalampi kuin tilanteessa, jossa kuvaa olisi tehty perinteisesti piirtämällä. Nyt
tarkastelun kohteena ei ollut niinkään piirros, vaan prosessissa tehdyt valinnat ja toiminnan aikana syntyneet mielikuvat ja tunteet.
Seuraavalla viikolla TTAP-menetelmän ohjaukseen tuli ainoastaan yksi
ryhmän jäsenistä. Toiminnan sisältönä olisi ollut kolmas askel eli teeman
kirjoittaminen omaksi tekstiksi. Koska paikalle tullut ryhmäläinen oli
poissa edellisellä viikolla, hän saattoi toteuttaa piirrosaskeleen yksilöohjauksessa. Tällä tavoin koko ryhmä oli samassa tilanteessa seuraavalla viikolla siirryttäessä käsittelemään teemaa kirjoittamalla.
7.5
Kuvat sanoiksi
Kolmanteen TTAP-prosessin vaiheeseen osallistuivat kaikki viisi voimavararyhmän jäsentä ja ohjaaja. Yksi ryhmän jäsenistä tuli nyt mukaan
TTAP-menetelmän toteutukseen. Toiminnan alussa ryhmässä kerrattiin,
mitä toiminta oli tähän saakka pitänyt sisällään.
Alkulämmittelynä tehtiin korttiharjoitus. Pöydälle asetetuista korteista kukin sai valita sen hetkistä tunnetilaa kuvaavan kortin. Kortit esiteltiin
muulle ryhmälle ja omasta tunnelmasta kerrottiin kahdella sanalla. Harjoituksella korostettiin sanojen merkitystä: sitä, miten tunteita, aistimuksia,
ajatuksia ja tapahtumia voi kuvata parilla valikoidulla sanalla. Harjoitus
osoitti myös sen, miten sanat voivat olla moniselitteisiä ja miten yksilöllisesti tulkitsemme sanoja. Ryhmä sai hyvin välitettyä tunnelmiaan ja mielialojaan tai päivän tapahtumia niukoilla sanavalinnoilla muille.
Edellisessä askeleessa syntyneet piirrokset leviteltiin huoneen tasoille,
hieman erilleen toisistaan. Kunkin piirustuksen vieressä oli tyhjä paperi.
Ryhmän jäsenet kiersivät huoneessa kirjoittamassa paperille kaksi sanaa
tai ilmaisua, jotka ilmentävät piirroksen synnyttämää omaa mielikuvaa.
Sanoja kirjoitettiin vain muiden tekemien piirrosten oheen. Omaan piirrokseen liitetyistä sanoista ja ilmauksista valittiin kolme sellaista, jotka
tuntuivat läheisilta ja parhaiten omaa piirrosta ja sen merkityksiä itselle
vastaavilta. Lisäksi tuli valita yksi sellainen ilmaus, joka vähiten vastasi
omia mielikuvia piirroksesta ja piirtämisprosessista. Tehtävänä oli kirjoittaa teksti – runo, mietelause, pieni tarina – johon valitut sanat piti sisällyttää. Ryhmän jäsen, joka tuli nyt ensimmäistä kertaa mukaan toimintaan,
kirjoitti tekstin lähtökohtanaan senhetkiset ajatukset ja tunnelmat.
28
”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen.”
Teksti 1
Yhdessä asiassa olen ehdoton.
Eroahdistukseen haen apua.
Nainen ei mielestäni ole yleiskone
vaikka kuinka harmittaisi akkavalta!
Teksti 2
Oranssiko onnen toisi
Sekamelskasta kiemurrellen
Onneani etsisin
Käärmeeltä pään nitistäisin
Teksti 3
Putoan tyhjyyteen,
pohjaa ei ole.
Vauhti kiintyy…
Tietoa löytyy,
mutta usko ja järki puuttuu.
Ota minut syliin!
Teksti 4
Olipa kerran iloinen tonttu,
joka odotti kovasti joulun tuloa.
Eräänä aamuna tonttu heräsi
hyvin nukutun yön jälkeen hyvin
energisenä ja mieleltään valoisana.
Mitähän hauskaa keksin tänään, hän mietti.
Aamiaisen jälkeen hän tuumasi: Taidan ruveta
maalaamaan mielikuviani paperille.
Muotoja, hauskaa, tulkintoja, kivaa.
Niinpä hän maalasi vieressä olevan kuvan
kaikkien iloksi.
Teksti 5
Se alkoi ensi nokkaisusta munan kuoreen.
Aurinko häikäisi pienen silmiin
kun kurkkasi suojaisasta lintukodostaan.
Nousi heiveröisin jaloin, piipitti pienesti.
Emo seurannut on vierestä, alkoi liikuttamaan siipiään
rohkaisevasti pikku tipun edessä.
Pian pieni jo kurkottaa kaulansa yli pesän reunan.
Aurinko lämmittää ja tuuli tuivertaa kevyesti, rohkaisten.
Siipiään ojentelee ja kohta jo matkaan hypähtää.
Tuuli kannattaa siipiä.
Taivas on selkeänä, uhkaa ei näy.
Pakoon ei tarvitse syöksähtää vaan kevyin siiveniskuin saa lentää.
Halukkaat saivat lukea tekstinsä muille, ja kaikkien kirjoitukset kuultiin
ryhmässä kahteen kertaan luettuna. Ryhmässä annettiin kannustavaa pa29
”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen.”
lautetta toisten teksteistä. Ryhmä paneutui tähän askeleeseen keskittyneesti ja jokaiselta syntyi omintakeinen, hieno teksti. Muilta saadut sanat tai
ilmaisut synnyttivät teksteihin näkökulmia, joissa oli harmoniaa ja luontevuutta, mutta myös särmää ja ristiriitaa. Havaintojen mukaan ryhmä todella heittäytyi tähän toimintaan ja syntyneet kirjoitukset tuntuivat yllättävän
ryhmän itsensä omasta osaamisestaan positiivisesti. Toiminta onnistui kaikin puolin hyvin, ja ryhmässä vallinnut tunnelma oli innostunut ja avoin.
Ryhmässä vallitseva keskinäinen luottamus madalsi varmaan suuresti
myös nyt toimintaan mukaan tulleen kynnystä lähteä kirjoittamaan ja jakamaan omaa tekstiään. Loppukeskustelussa tuli palautetta, jonka perusteella ryhmä oli kokenut onnistumista ja nauttinut kirjoittamisesta. Varsinkin sitä, että sanat tekstiin tulivat muilta, pidettiin antoisana ja tuoreena lähestymistapana omaan kirjoittamisprosessiin.
7.6
Sanoista liikkeeksi
Neljänteen TTAP-prosessin liikeilmaisua hyödyntävään askeleeseen osallistuivat kaikki viisi voimavararyhmän asiakasta sekä ohjaaja. Aiheena oli
teeman käsittely liikeilmaisun avulla. ”Salongin” huonekaluja raivattiin
seinustoille ja käytävälle, jotta huoneessa olisi mahdollisimman paljon
väljää, tyhjää tilaa.
Toiminta aloitettiin seisomalla piirissä huoneen keskellä. Ensimmäisessä
harjoituksessa jokainen sai vuorollaan näyttää sen hetkisen tunnelmansa,
mielialansa joko kasvojen ilmeellä tai liikkeellä. Ryhmässä oli havaittavissa jännitystä ja tehtävä koettiin hieman vaikeaksi, mutta jokainen löysi
oman ilmaisun sen hetkisellä tunnelmalleen.
Seuraavalla harjoituksella haettiin liikeilmaisun ja draamallisen työskentelyn kautta rentoutta ja vapautuneisuutta. Ryhmä liikkui ensin tilassa ohjeideni mukaan vaihtelevalla tempolla hakien tilaa itselleen. Sitten lähdettiin ilmentämään erilaisia rooleja liikkeen, asennon ja asenteen kautta.
Pyysin ryhmää samaistumaan ensin diivan, sitten lännensankarin, vanhuksen, lapsen ja turistin karaktääriin ja liikkumaan sen mukaisesti. Tämä harjoitus toi selvästi tilanteeseen huumoria ja tunnelma vapautui. Ryhmän jäsenet hakivat rohkeasti omaa liikeilmaisuaan ja irrottelivat harjoituksen
aikana.
Keskeisessä harjoituksessa jatkettiin edellisellä kerralla syntyneiden tekstien käsittelyä liikkeen avulla. Ryhmäläiset saivat hetken ajan paneutua
omaan tekstiinsä valiten sieltä noin parin lauseen mittaisen asiakokonaisuuden, joka sillä hetkellä puhutteli eniten. Valittu osio tekstistä luettiin
muulle ryhmälle, ja jokainen ryhmän jäsen esitti tekstin sisällön liikkeellä
tai asennolla, joka hänen mielestään kuvasi tekstin tunnetta tai herättämää
mielikuvaa. Tekstin kirjoittanut ryhmäläinen sai kiertää tilassa ikään kuin
veistosgalleriassa, jonka täyttää hänen tekstinsä innoittamat ihmispatsaat.
Hän sai valita muiden esittämistä liikkeistä ja asennoista sen, joka eniten
vastasi hänen omaa mielikuvaansa tekstin tunnelmasta ja halutessaan kokeilla sitä itse. Tällä tavoin tekstin kirjoittaja sai kehonkieltä hyödyntäen
mahdollisuuden peilata omaa kirjoitettua tarinaansa asentoon ja olla mukana vuorovaikutuksessa oman tekstinsä ja muun ryhmän kanssa. Painotin
30
”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen.”
ryhmälle, ettei tavoitteena ollut kilpailla siitä, kenen liike vastaa parhaiten
tekstin kirjoittajan mielikuvia. Harjoitus herätti alussa kummastelua ja siihen mukaan lähtemisen kynnys tuntui monelle korkealta. Ryhmän keskinäinen kannustus ja luottamus sekä huumorilla sävytetty ilmapiiri auttoivat rohkaisten ryhmää. Liikeilmaisun kautta tekstit saivat uuden ulottuvuuden, joka täydensi teeman käsittelyä. Loppukeskustelussa tuli ilmi, että
ilmaisutapa oli monelle vieras ja tilanne oli koettu jännittävänä. Harjoitus
oli kuitenkin yllättänyt, kun tekstin käsittely oli sen avulla syventynyt.
Moni koki, että muut löysivät luetusta tekstistä kehon ilmaisulla juuri
oleellisen, itsellekin merkityksellisen asian.
7.7
Liikkeestä saviveistokseen
Viidennessä ja viimeisessä luovia menetelmiä hyödyntävässä TTAPaskeleessa jatkettiin teeman käsittelyä savenveistolla. Ryhmästä oli paikalla kolme henkilöä ja ohjaaja. Lisäksi ryhmään liittyi uusi päivätoiminnan
asiakas, joka halusi tutustua voimavararyhmään. Hänen läsnäolonsa ei havaintojeni mukaan vaikuttanut tilanteeseen merkittävästi. Päivätoiminnassa on totuttu siihen, että ryhmien kokoonpano muuttuu ja uudet asiakkaat
vierailevat ryhmissä valitessaan itseään kiinnostavia toimintoja. Kerroin
hänelle TTAP-prosessista ja teemasta, mutta hän sai tutustujana vapaat
kädet tehdä savityönsä haluamastaan aiheesta.
Tunnusteluharjoitus toimi tämän askeleen lämmittelynä. Ryhmä sai ottaa
silmät suljettuina pussista esineen – simpukan tai kiven - ja tunnustella sitä
hetken rauhassa. Sitten silmät avattiin ja tunnustelun herättämät mielikuvat jaettiin parin kanssa. Harjoitus synnytti paljon muistoja ja keskustelu
oli vilkasta. Harjoituksen tavoitteena oli mielikuvien herättelyn ohella
orientoida ryhmää savenveistoon stimuloimalla tuntoaistia ja kolmiulotteista ajattelua. Keskustelu harjoituksen herättämistä ajatuksista jatkui
myös koko ryhmän kesken.
Ohjeena savenveistolle oli miettiä edellisissä askeleissa syntyneen piirroksen, tekstin ja liikeilmaisun sisältöä ja hakea aihetta sieltä miettien miten
vaellus-teema voisi ilmetä muotona. Työskentelyaikaa oli melko vähän,
vain kolme varttia. Aiheen ja muodon valinta tuntui monelle ensin vaikealta. Saven muokkaaminen vei kuitenkin mukanaan ja kaikki tuntuivat
loppua kohti nauttivan työskentelystä. Toiminnan aikana ilmeni, että savi
materiaalina oli entuudestaan tuttu kahdelle ryhmäläiselle: he opastivat
muita työskentelyssä ja antoivat ohjeita myös veistosten kuivattamisesta ja
jatkokäsittelystä. Kaikki saivat tehtyä saviveistoksen valmiiksi. Moni vähätteli omaa työtään ja taitojaan. Ryhmässä kannustettiin toisia ja ihasteltiin syntyneitä töitä. Tehdyt veistokset osoittavat, että kykyä ja mielikuvitusta löytyy jokaiselta. Tunnelma toiminnan aikana oli leppoisa ja keskustelu oli vilkasta. Eräs ryhmäläinen totesi: ”Mulle se oli ainakin henkilökohtaisesti terapeuttista, kun sai savea mätkiä.”
31
”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen.”
KUVA 6
Viidennessä askeleessa veistetty lintu töistä rakennetussa näyttelyssä.
KUVA 7
Savesta veistetty kynttilä.
32
”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen.”
7.8
Näyttelyn avajaiset ja ruokajuhla
TTAP-prosessissa syntyneistä piirroksista, teksteistä ja saviveistoksista
rakennettiin näyttely päivätoiminnan salonkiin. Näyttelyn asettelussa apunani toimi yksi voimavararyhmän jäsenistä. Tekstit asetettiin esille liimaamalla ne isojen kivien pintaan. Saviveistokset olivat esillä polttamattomina. Päivätoiminnassa ei ole omaa saviuunia, joten veistosten polttaminen lykkääntyi myöhemmäksi.
TTAP-menetelmän viimeinen askel, ruokajuhla näyttelyn avajaisten kunniaksi, alkoi keskustellen näyttelystä ja muista ryhmää kiinnostaneista asioista. TTAP-menetelmää koskevan teemahaastattelun toteutin ryhmähaastatteluna saman tapaamisen yhteydessä. Haastattelu kesti noin puoli tuntia.
Haastattelun tuloksista kerrotaan seuraavassa osiossa. TTAP-prosessi päätettiin ruokajuhlaan nauttien juusto- ja hedelmätarjoilusta. Ryhmässä vallitsi osin haikea tunnelma, kun useita viikkoja kestänyt luova prosessi oli
päättynyt. Toisaalta koettiin ylpeyttä ja innostusta omista ja ryhmän saavutuksista ja ennen kaikkea näyttelystä.
33
”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen.”
8
8.1
HAVAINTOINA ONNISTUMISEN KOKEMUKSIA
Havainnointi TTAP-askeleissa
Voimavararyhmässä vallitsee avoin ja luottamuksellinen ilmapiiri, jonka
säilyttääkseni osallistuin toimintaan osana ryhmää enkä vain sivullisena
tarkkailijana. Tämä osallistuvan havainnoinnin menetelmä mahdollisti
pääsyn mukaan tekemisen ja toimimisen tunnelmaan. Kokemusten jakaminen keskustelutilanteissa oli oletettavasti myös ryhmälle helpompaa,
kun olin osallisena toiminnassa enkä ulkopuolisen tarkkailijan roolissa.
Voimavararyhmän toimintaperiaatteisiin on kuulunut, että ohjaaja osallistuu toimintaan ja keskusteluun, eikä tässäkään prosessissa halunnut poiketa tästä toimintatavasta.
TTAP-prosessissa rooleinani oli tutkia menetelmää ja ryhmää samalla ohjaten ryhmää osallistuen myös toimintaan. Tilanne on havainnoijalle erittäin haasteellinen. Hirsjärvi ja Hurme (1991, 18) toteavatkin havainnoinnin olevan menettelynä erittäin vaativaa – ja ellei käytetä esimerkiksi videokameroita, voi tapahtumatulva olla niin suuri, että eri piirteiden rekisteröinti on hankalaa. Harkitsin TTAP-prosessin videointia, mutta luovuin
ajatuksesta. Videointi – mikäli ryhmä olisi antanut siihen suostumuksensa
- olisi voinut aiheuttaa ryhmätilanteeseen liikaa jännitystä, joka olisi vaikuttanut ilmapiiriin kielteisesti ja vaikeuttanut avoimuutta ja luovaan prosessiin heittäytymistä.
8.2
Havainnoinnin dokumentointi
Kirjoitin ohjaustilanteissa tehdyt havainnot heti toiminnan jälkeen muistiin. Osallistuvassa havainnoinnissa tarkkailtavien asioiden määrä ja laajuus pyrkivät supistumaan havainnoinnin kuluessa (Anttila 1996, 221).
Tässä tutkimuksessa havainnointi herpaantui monesti TTAP-prosessin eri
vaiheissa, kun ohjaajan roolissa kiinnitin huomioita tilanteen etenemiseen
ja ohjauksen eri vaiheisiin. Havainnoinnissani keskityinkin vain tutkimuskysymykseni kannalta keskeisiin asioihin. TTAP-menetelmän ohjauksia
varten laatimani havainnointilomake (ks. Liite 2) selkiytti havainnoimalla
saadun informaation käsittelyä ja ryhmittelyä.
Kolme keskeistä kysymystä ryhmätilanteiden havainnoinnissa olivat
1. Miten ryhmän jäsenet osallistuivat toimintaan? (Aktiivisuus, omaaloitteisuus?)
2. Millaista oli vuorovaikutus ryhmässä toiminnan aikana?
3. Miten ryhmän jäsenten omat mielenkiinnon kohteet ilmenivät ja miten
niitä pystyi hyödyntämään toiminnan aikana?
Lisäksi merkitsin lomakkeeseen läsnäolijoiden määrän, ohjaustilanteen
kulun sekä muita tärkeinä pitämiäni havaintoja tilanteesta. Kirjoitin muistiinpanoja tunnelmista ja ajatuksista myös päiväkirjaan. Ryhmän kom34
”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen.”
mentteja merkitsin muistiin jo askelien aikana toiminnan synnyttämistä
tunnelmista ja ajatuksista keskusteltaessa.
8.3
Osallistuminen toimintaan
TTAP-prosessin havainnoinnissa merkittävä huomio oli, että ryhmä osallistui kaikkiin toimintamuotoihin, vaikka moni epäili luovissa menetelmissä omia kykyjään ja luovuuttaan. Kuhunkin toimintakertaan osallistuneet
lähtivät tekemään harjoituksia ja luovaa prosessia rohkeasti, oman persoonan ja henkilökohtaisten kokemusten kautta. Ryhmässä koettiin onnistumista ja yllätyttiin saavutuksista. Menetelmän kautta näyttiin siis saatavan
antoisia taidekokemuksia. Omia taitoja saatettiin myös vähätellä, mutta
toimintaan osallistuminen ja aikaansaadut työt kertoivat aivan muuta: rohkeutta, taitoa ja luovuutta löytyi jokaiselta. TTAP-menetelmän eri vaiheissa korostettiin prosessin merkitystä: teeman käsittelyä erilaisin luovin menetelmin, omaa näkökulmaa aiheeseen ja sen syventämistä. Tehdyt työt –
piirrokset, kirjoitukset ja veistokset sekä draamatyöskentely – olivat ryhmälle merkittävä osa tätä prosessia. Niiden tekeminen ja valmiiden töiden
näkeminen näyttelyssä koettiin tärkeinä, ne kertoivat prosessin kulusta ja
sen tuloksista.
8.4
Vuorovaikutus TTAP-prosessissa
TTAP-prosessissa korostui ryhmän vuorovaikutuksen merkitys. Voimavararyhmän toiminnassa keskustelu on tärkeässä roolissa. TTAPmenetelmän eri vaiheissa ryhmän vuorovaikutus oli vilkasta. Ryhmässä
käsiteltiin luovan toiminnan herättämiä mielikuvia ja muistoja, omaa prosessia ja toiminnan herättämiä ajatuksia. Myös muita ryhmän esille tuomia, tärkeiksi koettuja ja ajankohtaisia aiheita käsiteltiin. Koska ryhmä oli
ennalta tuttu toisilleen ja sen kokoonpano oli muodostunut jo edellisenä
talvena, oli aiheiden syvällisempi käsittely luottamuksellisesti mahdollista.
Ryhmä oli hitsautunut hyvin yhteen, avoimuuden ja asioiden jakamisen
pelisäännöt olivat muodostuneet. Luottamus ja sen myötä mahdollisuus
vaikeidenkin asioiden käsittelyyn oli tämän pitkällisen toiminnan tulosta.
Havaintojen perusteella TTAP-prosessi toi ryhmään uutta näkökulmaa
ryhmän sisäisestä toiminnasta ja avasi väyliä käsitellä asioita toiminnan
kautta. Prosessin askeleista erityisesti kirjoittaminen ja liikeilmaisu antoivat ryhmälle mahdollisuuden erilaiseen vuorovaikutukseen. Toisten prosessiin ja mielikuviin syventyminen avarsivat käsiteltyjä aiheita ja toivat
niihin erilaisia sävyjä ja ulottuvuuksia. Näissä tilanteissa toteutui havaintojen mukaan TTAP-menetelmän tavoite, jossa yksilölliset kokemukset kasvavat ryhmän kokemuksiksi. Lisäksi ryhmän innostus ja onnistumisen kokemukset olivat selvästi havainnoitavissa.
8.5
Gardnerin oppijatyylien ilmeneminen
Ryhmän vuorovaikutusta seuratessa korostuivat myös ryhmän jäsenten
erilaiset tarpeet ja tavat käsitellä asioita. Gardnerin erilaisia oppijatyyppejä
oli havaittavissa TTAP-prosessin aikana. Kaksi ryhmän jäsenistä oli sel35
”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen.”
västi sosiaalisia, interpersoonallisia. Heille luontaisin tapa käsitellä aihetta
oli keskustelu, joka oli havaintojeni mukaan molemmille erittäin antoisaa.
He lähestyivät usein toimintaa keskustelun, jakamisen ja huumorin kautta.
He osallistuivat mielellään luoviin menetelmiin, mutta vuorovaikutuksellisuus korostui myös niissä. Yksi ryhmän jäsenistä oli voimakkaasti intrapersoonallinen, enemmän sisäänpäin kääntynyt oppija- ja toimijatyyppi.
Hän nautti selvästi luovista menetelmistä, ja syventyi omaan prosessiinsa
tekemisen kautta. Hän osallistui keskusteluun ja kertoi omista ajatuksistaan, mutta oli usein keskustelun tuoksinassa kärsimätön pääsemään tekemään ja toimimaan.
Gardnerin muut oppijatyyppien (lingvistinen, looginen, spatiaalinen, musikaalinen, kinesteettinen) erottaminen havainnoimalla osoittautui monisyiseksi tutkimustavaksi. Havaintojen perusteella voi päätellä monen ryhmän jäsenistä olevan kiinnostunut useammasta kuin yhdestä luovasta menetelmästä ja kokevan usean oppimistyylin itselleen luontaiseksi. Toisaalta
tilanne prosessissa oli sellainen, ettei ryhmälle annettu vaihtoehtoja, vaan
kaikki tekivät kaikkea. Mikäli valintaan olisi ollut mahdollisuus, olisivat
erilaiset taipumukset ja oppijatyypit erottuneet ehkä selvemmin. Nyt toiminnassa painottui selvästi kaksi eri oppijatyyppiä: interpersoonallinen ja
individualisti. Vaikka kaikki ryhmässä osallistuivat keskusteluun ja jakoivat ajatuksia ja mielipiteitä, oli sosiaalisuus selvästi joillekin ryhmässä
merkityksellisempää kuin toisille. Nämä ulospäin suuntautuneet oppijat
olivat myös lingvistisiä, he pitävät sanoilla leikittelystä, huumorista ja
keskinäisistä sutkautuksista. Individualistiseen toimintaan suuntautuneet
keskittyivät selvästi enemmän omaan prosessiin ja tuntuivat kokevan luovat menetelmät TTAP-menetelmän tärkeimpänä antina itselleen.
Luovista menetelmistä piirtäminen oli kaikille entuudestaan tuttua, mutta
käytetty menetelmä toi siihen uuden näkökulman. Työskentelystä ja sitä
seuranneesta keskustelusta voi päätellä, että visuaalisuudella on kaikille
merkitystä. Valittuja värejä ja muotoja perusteltiin hyvin ja niiden merkityksiä avattiin vivahteikkaasti. Tässä askeleessa ilmeni myös musiikin
merkitys, kaksi ryhmän jäsentä mainitsi taustamusiikin vaikuttaneen piirtämiseen.
Kuvien synnyttämistä mielikuvista johdetut kirjoitukset kertovat kaikkien
viiden ryhmän jäsenen taipumuksesta lingvistiseen oppimiseen. Sanat ja
ilmaisut tekstin lähtökohdaksi saatiin muilta ryhmän jäseniltä, mutta syntyneet tekstit ovat persoonallisia ja niissä ”kuuluu” kirjoittajan oma ääni ja
aiheen käsittely on silti henkilökohtaista. Kaikissa teksteissä on oma rytminsä ja selkeä teema, lisäksi annetut sanat on sisällytetty teksteihin kekseliäästi tai niiden kautta on johdateltu ehjä asiakokonaisuus. Kirjoittaminen vaikutti kaikilta syntyvän annetun ajan puitteissa helposti.
Liikeilmaisu oli havaintojen mukaan ryhmälle oudoin luova menetelmä.
Joillekin kinesteettinen toiminta ja kehon käyttö oli luontevampaa kuin
toisille, mutta kaikki löysivät omat ilmaisunsa. Liikeilmaisu vaikuttaa havaintojen perusteella olevan ryhmässä vähiten totuttu oppimistyyli ja tapa
käsitellä asioita. Ryhmän palaute tästä toiminnasta oli kuitenkin positiivinen, teeman käsittely liikkeen avulla ja koko ryhmän tulkinnan kautta koettiin haasteellisena, mutta avartavana ja omia ajatuksia syventävänä.
36
”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen.”
Savenveistossa kinesteettinen toimintatapa tuntui olevan ryhmässä vaivatonta. Löydettyään oman aiheensa veistokselle, ryhmän työt syntyivät nopeasti. Saven työstäminen oli useimmille entuudestaan tuttua, työvaiheet
olivat tuttuja ja ryhmä antoi toisilleen ohjeita niistä. Havaintojen ja keskustelun mukaan savenveisto koettiin antoisana ja jopa terapeuttisena.
37
”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen.”
9
HAASTATTELUTEEMANA RYHMÄN KOKEMUKSET
Teemahaastattelu tehtiin ryhmähaastatteluna viimeisen askeleen, näyttelyn
avajaisten ja teemallisen juhlan ohessa. Haastattelutilanteessa oli läsnä
neljä TTAP-prosessiin osallistunutta voimavararyhmän jäsentä, ohjaaja
sekä edelliseen askeleeseen, veistoksen tekoon, osallistunut toimintaan tutustuja. Näyttely oli rakennettu ”salonkiin”, ja teemahaastattelu sekä näyttelyn avajaisten kunniaksi järjestetty ruokajuhla toteutettiin myös siellä.
Tila soveltuu hyvin haastatteluun, se on rauhallinen ja ryhmälle tuttu ja
turvallinen. Ennen varsinaisen haastattelun alkamista ryhmässä vaihdettiin
kuulumisia ja keskusteltiin ajankohtaisista aiheista, myös näyttelystä virisi
keskustelua. Haastattelu nauhoitettiin ja haastattelun aluksi ryhmän jäseniltä pyydettiin vielä kultakin suullisesti suostumus nauhoitukseen.
Ryhmän teemahaastattelun pohjana oli etukäteen laatimani kysymyslista
(ks. Liite 3). Haastattelutilanne oli vapaamuotoinen ja keskustelun kaltainen. Käsitellyt asiat ja teema-alueet noudattivat melko kiinteästi haastattelurunkoa. Haastattelun aikana kirjoitin ylös muutamia asiasanoja helpottaakseen nauhoitetun aineiston purkua.
9.1
Teemahaastattelun sisältö
Teemahaastattelun kysymyksissä keskityttiin ryhmän jäsenten omiin kokemuksiin TTAP-menetelmästä, henkilökohtaiseen prosessiin ja toiminnan vaikutukseen koko ryhmään ja sen toimintaan. Haastattelussa käsiteltiin myös eri toimintamuotojen kautta syntyneitä kokemuksia luovuudesta
ja omasta ilmaisusta ja sen merkityksestä omaan vointiin.
Ryhmän haastattelussa nousi selvästi esiin neljä tärkeimmäksi koettua asiaa TTAP-menetelmästä:
1. Prosessin eheys ja selkeys
2. Prosessin merkitys itselle ja onnistumisen kokemukset
3. Menetelmän vaikutus ryhmähenkeen
4. Syntyneet työt ja niistä rakennettu näyttely
9.2
TTAP-prosessin eheys
Ryhmä korosti ehjän, jatkuvana prosessina tapahtuvan teeman käsittelyn
merkitystä. Prosessin jatkuvuus ja teeman käsittely monipuolisesti erilaisin
luovin menetelmin koettiin positiivisena. Menetelmän etuna pidettiin toiminnan selkeyttä, tiedettiin mitä prosessin eri vaiheet pitävät sisällään.
”Musta se oli sillä tavalla hieno, että se oli tämmönen useamman kerran
kokonaispaketti. Eli meillä oli tiedossa ennen kuin tää juttu alkoi, että mistä on kyse. Ja sitten saatiin itse niinku ideoida sitä starttia.”
Ryhmä piti hyvänä aloituksessa sitä, että sai olla vaikuttamassa teeman valintaan. Vaikka lopullinen teema annettiinkin ulkoa päin, koettiin että
38
”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen.”
ryhmän esiin nostamat asiat otettiin huomioon teeman valinnassa. Prosessia pidettiin yhtenäisenä siitä huolimatta, että valittu teema oli usealla
ryhmän jäsenistä lähtenyt elämään mielikuvien ja vapaan assosiaation mukana ja muuttunut prosessin edetessä joksikin muuksi.
”Ei se pysynyt tuossa, vaan lähti omiin sfääreihin.”
Yksi ryhmän jäsenistä mainitsi teeman säilyneen samana:
”Kyllä se vaellus pysyi mulla sen aikaa kun olin mukana hyvin tiukasti
hanskassa, mut mun elämäntilanne varmaan ohjasi sitä mun vaellusta.”
9.3
Kokemukset omasta prosessista
Toinen ryhmähaastattelussa esiin noussut aihealue oli oman prosessin ja
koettujen onnistumisten merkitys. Prosessissa käytetyt luovat toimintamenetelmät olivat synnyttäneet hämmästystä ja iloa omasta luovuudesta ja
taidoista. Kolme haastatelluista mainitsi kokeneensa onnistumista menetelmissä, jotka koettiin vieraiksi tai vaikeiksi.
” Mulle ainakin tuo piirtäminen on semmonen, joka on vieras. Ajattelin
siinä kun se alkoi, että mitähän täältä tulee ja yllätyin, et hei: jotakin!”
”Tuossa saven kanssa tehdessä huomasin, ettei se olekaan niin vaikeaa.”
Toiminta oli herättänyt ryhmässä paljon ajatuksia ja kaksi mainitsi miettineensä toimintaa vielä illallakin. Menetelmä oli siis sysännyt heissä liikkeelle prosessin, joka jatkui omana pohdintana vielä myöhemminkin.
Käsitys omasta oppimistyylistä oli tarkentunut tai laajentunut haastattelun
mukaan yhdellä ryhmäläisistä. Hän totesi saaneensa ahaa-elämyksen siitä,
miten erilaiset luovat menetelmät täydentävät toisiaan ja tarjoavat laajaspektrisesti aistihavaintoja. Muuten ryhmän kommenteissa oppimistyylistä keskityttiin onnistumisen kokemuksiin erilaisissa luovissa taidemenetelmissä, minkä voisi tulkita kyseisten oppimistyylien painotuksena itselleen tärkeinä.
”Ei sillä tavalla, että muut olisi ollut tylsiä, mut jäi mieleen kaikista eniten
toi piirtämisjuttu.”
9.4
Ryhmän vuorovaikutus
Ryhmän ja vuorovaikutuksen merkitys nousi myös esiin haastattelussa.
TTAP-prosessin koettiin lähentäneen ryhmää entisestään. Lisäksi oli saatu
hyvän ryhmähengen ansiosta rohkeutta toimia haasteelliseksi koetussa tilanteessa. Ryhmätoiminnan mainittiin myös tuovan erilaista tunnelmaa tekemiseen, iloa ja hauskuutta. Haastattelussa nostettiin myös esiin ryhmän
merkitys niissä luovissa menetelmissä, joissa ryhmän vuorovaikutuksella
ja muiden kanssa jakamisella oli suuri merkitys. Näitä harjoituksia olivat
tekstien kirjoittaminen muiden antamista sanoista ja tekstien muuttaminen
39
”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen.”
kehon kieleksi. Ryhmän jäsenet olivat kokeneet tilanteet positiivisina ja
lopputulos oli ollut yllättävän hieno.
”Toisen antamista sanoista tuli mahtavia tarinoita.”
”Ryhmän kanssa tekeminen, siinä on erilainen fiilis: iloa ja hauskuutta.”
”Siitä syntyi jotenkin niin kuin meidän juttu.”
9.5
Omat saavutukset ja näyttely
Viimeinen ryhmän haastattelussa selkeästi esiin noussut teema oli näyttelyn ja tehtyjen töiden merkitys ryhmälle. Näyttely herätti ryhmässä onnistumisen kokemuksia ja nostatti me-henkeä. Vaikka menetelmässä korostuu prosessin merkitys, ei tehtyjen töiden merkitystä ole syytä vähätellä.
Ryhmän jäsenten kommenteissa korostui monessa kohtaa onnistumisen
kokemus ja ilo siitä, että oli saanut tehtyä jonkin asian. Haastaviksi koetut
tilanteet ja vaikeiksi ennalta tuntuneet kädentaidolliset menetelmät käännettiin voitoiksi ja niistä oltiin syystä ylpeitä.
”Tuli hyvä olo, että tuonkin asian tein. --- Se lisäsi voimavaroja, olla tyytyväinen siihen, mitä sai aikaiseksi. Välillä tuntuu, että liikaa aliarvioidaan tuotoksia.”
9.6
Vuorovaikutus haastattelussa
Ryhmän teemahaastattelussa kaikki haastateltavat esittivät mielipiteitään.
Ryhmän jäsenet kertoivat omista kokemuksistaan, eikä tilanteessa ollut
havaittavissa ilmapiiriä, jossa eriäville mielipiteille ei olisi sijaa. Eri persoonat toimivat tilanteessa oman temperamenttinsa mukaisesti, jotkut kertoivat vuolaammin omista kokemuksistaan kuin toiset. Lisäksi haastattelutilanteessa aiheeseen syventyminen ja oman prosessin kuvailu on joillekin
helpompaa kuin toisille. Haastattelutilanne oli kiireetön ja rauhallinen, joten olosuhteet mahdollistivat kertomaan mielipiteitä ja ajatuksia.
Ryhmähaastattelussa vaarana on sosiaalisesti suotuisten vastausten antaminen. Tutkimuksen haastattelutilanteeseen saattoi vaikuttaa osaltaan
myös se, että olin ohjannut toimintaa ja toimin myös haastattelijana. Haastattelukysymyksissä keskityttiin myös kehitysideoihin ja kysyttiin, mikä
toiminnassa olisi voinut olla toisin tai ei toiminut. Näihin kysymyksiin
ryhmässä ei herännyt mitään ajatuksia. Tulkittavaksi jää, oliko syynä menetelmän täydellinen onnistuminen vai korkea kynnys kertoa negatiivisina
koetuista asioista.
Haastattelutilanteessa läsnä ollut tutustuja saattoi vaikuttaa tilanteen tunnelmaan. Ryhmä vastasi kysymyksiin avoimesti ja kaikki kertoivat mielipiteitään, mutta tutustujan vaikutusta vastausten avoimuuteen ei voi arvioida. Toisaalta ryhmän jäsenet olivat olleet jo pitkään päivätoiminnassa ja
tottuneet ryhmien kokoonpanon muutoksiin. Lisäksi voimavararyhmän
toiminnassa avoimuus ja keskustelu ovat tärkeä osa toimintaa, joten omis40
”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen.”
ta ajatuksista ja mielipiteistä kertomiseen on luotu luottamukseen perustuva toimintamalli.
41
”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen.”
10 TUTKIMUKSEN LUOTETTAVUUS JA ETIIKKA
10.1 Luotettavuus ja pätevyys
Hirsjärvi ym. (2001, 214) viittaavat Wolcottiin (1995) todetessaan, että tapaustutkimuksen - liitän käsitteen tässä kvalitatiiviseen tutkimukseeni - tekijä voi aiheellisesti ajatella, että kaikki ihmistä ja kulttuuria koskevat kuvaukset ovat ainutlaatuisia, ettei ole kahta samanlaista tapausta, joten perinteiset luotettavuuden ja pätevyyden arvioinnit eivät tule kysymykseen.
Hirsjärvi ym. jatkavat, että kaikessa tutkimustoiminnassa pyritään välttämään virheitä ja siksi luotettavuutta ja pätevyyttä tulee jollain tavoin arvioida.
Olen pyrkinyt tutkimuksessani luotettavuuteen kertomalla prosessin kulusta mahdollisimman yksityiskohtaisesti ja totuudenmukaisesti. Olen kuvaillut tilanteet ja olosuhteet yrittäen huomioida kaikki ne seikat, joilla voi olla merkitystä ja vaikutusta toimintaan. Lisäksi olen yrittänyt tuoda mahdollisimman tarkasti esiin ryhmän toimintaa, kommentteja ja suoria sitaatteja, jotta heidän kokemuksensa TTAP-menetelmästä välittyisi. Tällä tavoin saan myös vastauksen tutkimuskysymyksiini siitä, miten osallistujat
kokivat toiminnan ja miten toiminta soveltuu psykiatriseen päivätoimintaan.
Tiedostan myös oman roolini vaikutuksen tulkintoihini toimiessani niin
ohjaajana kuin tutkijana. Sarajärvi ja Tuomi (2009) toteavat, että tarkasteltaessa objektiivisuuden ongelmaa laadullisessa tutkimuksessa on totuuskysymyksen lisäksi syytä erottaa toisistaan havaintojen luotettavuus ja niiden
puolueettomuus. Puolueettomuus nousee kysymykseksi esimerkiksi siinä,
pyrkiikö tutkija ymmärtämään ja kuulemaan tiedonantajiaan itsenään vai
suodattuuko tieto tutkijan oman kehyksen läpi. Lähtöasetelma tutkimukseen piti varmasti sisällään joitain ennakkokäsityksiä tutkimuksen kulusta
ja tuloksista, lisäksi oma persoonani vaikuttaa jossain määrin tulkintoihini.
Olen kuitenkin yrittänyt olla avoin ja objektiivinen, jotta en tulkitsisi havaintojani omien mielikuvieni pohjalta enkä tekisi johtopäätöksiä, jotka
eivät pohjaudu todellisiin tutkimustuloksiin. Tutkimuksen tulokset ja johtopäätökset perustan havaintoihini ja saamiini haastatteluvastauksiin. Tutkijana tiedostan kuitenkin myös sen, että omat arvoni, mielipiteeni, käsitykseni ja asenteeni vaikuttavat jollain tapaa kaikkeen käsittelemääni informaatioon halusinpa sitä tai en.
10.2 Tutkimuksen etiikka
Tutkimuksen etiikkaa pohtiessa voidaan esittää kysymys, miksi tämä tutkimus tehdään, onko se tarpeellinen? Tutkimuksessani on tavoitteena kokeilla TTAP-menetelmää psykiatrisessa päivätoiminnassa ja pohtia saatujen tulosten valossa menetelmän soveltuvuutta mielenterveyskuntoutukseen ja kehittää sitä tälle kentälle. Tutkimuksen lähtökohtana on uuden
menetelmän tuominen mielenterveystyön kentälle, joten se voi hyödyttää
42
”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen.”
kuntouttavaa ja terapeuttista työtä. Sen tähden pidän tutkimusta perusteltuna ja tarpeellisena. Lisäksi prosessin mahdollisuutena on tarjota siihen
osallistuville uusia näkökulmia omiin voimavaroihin ja ongelmanratkaisuun sekä luovuuteen, joten mielestäni tutkimuksen tavoitteena oli hyödyttää tutkimusryhmää. Ohjauksissani otin huomioon päiväkeskuksen arvot ja
toiminnan tavoitteet ja periaatteet.
Terveydenhuollon ammattihenkilöiden salassapitovelvollisuudesta on säädetty laissa terveydenhuollon ammattihenkilöistä. Terveydenhuollon ammattihenkilö ei saa sivulliselle luvatta ilmaista yksityisen tai perheen salaisuutta, josta hän asemansa tai tehtävänsä perusteella on saanut tiedon. Salassapitovelvollisuus säilyy ammatinharjoittamisen päättymisen jälkeen.
Vaitiolovelvollisuus koskee myös harjoittelijoita. (Salassapito- ja vaitiolovelvollisuus 2010.) Tutkittavien suoja on tärkeä asia tutkimuksen etiikan
kannalta. Mielenterveyskuntoutuksen tärkeitä periaatteita on luottamuksellisuus ja henkilöiden identiteetin suoja. Olen noudattanut vaitiolovelvollisuuden periaatetta eikä osallistujien henkilöllisyys tule tutkimuksessa ilmi.
Tutkimuksen alussa kerroin opinnäytetyön sisällöstä ja tavoitteista ja tähdensin, ettei siinä käsitellä muita asioita kuin osallistujien panosta TTAPprosessiin. Muuta ryhmätilanteissa kuulemaani en tuo esiin enkä myöskään kerro ryhmäläisten taustoista tutkimuksessa. Yksi osallistuja ei halunnut kommenttejaan ja haastatteluosuuttaan käytettävän, ja hänen osuutensa on jätetty näiltä osin pois tutkimuksesta.
TTAP-prosessin aloitusvaiheessa pyysin ryhmältä suullisesti luvan käyttää
aineistoa opinnäytetyössäni. Harjoitteluni jo päätyttyä psykiatrisessa päivätoiminnassa ja edettyäni tutkimuksen kirjoitusvaiheeseen sain tiedon
oppilaitokseltani, ettei suullinen lupa ole riittävä. Onnekseni tavoitin koko
ryhmän vierailullani päivätoiminnassa ja sain kaikkien osalta lupalomakkeeseen (ks. Liite 4) allekirjoituksen. Aineiston lupa-asiassa kannattaa olla
huolellinen, jotta tutkimus ei vaarannu. Kirjallinen lupa tuo osallistujille
selkeästi esiin sen, mitä tutkimus pitää sisällään ja mitä asioita heidän
osuudestaan tutkimuksessa käsitellään ja tuodaan esiin. Kirjallinen sopimus tutkimuksesta luo pohjan luotettavalla ja eettisesti pätevälle tutkimuskäytännölle.
43
”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen.”
11 JOHTOPÄÄTÖKSET
Woody Allen on todennut: ”Onnistumisesta 80 % riippuu siitä, että saapuu
paikalle.” Aloittaessani tutkimukseen liittyvät ohjaukset psykiatrisen päivätoiminnan voimavararyhmässä olin utelias näkemään, mitä toiminta
synnyttäisi. Painotin ryhmälle, että tutkimuksessa on kyse heidän prosessistaan, heidän luomuksestaan, joka ei voisi olla vääränlainen. Malinen
(2008, 184) on todennut, että parhaimmillaan terapeutti kohtaa asiakkaan
kuin tuuli veden. Tällöin tekniikka ja ihmisten kohtaaminen ovat yhtä.
Kun työntekijä luopuu tavoitteestaan saada aikaan jotain ennalta määriteltyä, muutokset tapahtuvat luonnostaan. Minulla oli jonkinlainen ennakkoasenne ja käsitys tutkimuksen kulusta, mutta halusin olla mahdollisimman
avoin ja mahdollistaa TTAP-prosessin muotoutumisen voimavararyhmän
omaksi ”teokseksi” ja kokemukseksi. Tutkimuksen tavoite oli havainnoida
ryhmän toimintaa ja kerätä ryhmän kokemuksia menetelmästä.
Ryhmän kokemukset TTAP-menetelmästä olivat positiivisia ja myönteisiä
toiminnan eri osa-alueilla. Prosessissa koettiin onnistumista luovien menetelmien kautta, omat kyvyt yllättivät myös vaikeaksi koetuissa harjoituksissa. Ryhmä painotti prosessin eheyden ja jatkuvuuden merkitystä. Vastaavanlaista toimintaa toivottiin psykiatriseen päivätoimintaan enemmän.
Valitun teeman käsittely monipuolisesti luovin menetelmin koettiin mielekkäänä. Ryhmä koki lähentyneensä ja oppineensa toisistaan uusia puolia
TTAP-prosessin aikana. Ryhmän tuki koettiin tärkeänä, lisäksi yhdessä tekeminen toi iloa ja hauskuutta tekemiseen. Vuorovaikutus ryhmässä toi
harjoituksiin uusia näkökulmia. Oma teeman käsittely sai erilaisen ulottuvuuden erityisesti kirjoitusharjoituksessa ja liiketyöskentelyssä, kun koko
ryhmä sai tuoda oman panoksensa muiden töihin. Keskustelu ja omien kokemusten jakaminen koko ryhmälle oli tärkeä osa työskentelyä. Tehdyt
työt ja niistä koottu näyttely koettiin merkityksellisiksi ja niistä oltiin ylpeitä.
Menetelmän sovellus tälle ryhmälle oli mielestäni onnistunut. TTAPmenetelmän eri askelia muokattiin ryhmän tarpeet ja tavoitteet huomioon
ottaen. Lähtökohtanani oli tarjota monipuolinen luovia toimintoja sisältävä
kokonaisuus, jossa ryhmä voi löytää oman luovuutensa voimavaraksi. Erilaiset taidemenetelmät auttavat käsittelemään vaikeiksikin koettuja asioita
ja niiden näkyväksi tekeminen voi tuoda uusia näkökulmia ratkaisemattomiin elämän alueisiin. Monipuolisuus tarjosi myös mahdollisuuden oppia
itsestä uutta ja ratkaista ongelmia eri tavoin. Lisäksi toiminta tuki ryhmän
vuorovaikutusta ja ongelmanratkaisua. Mielestäni menetelmä on käyttökelpoinen mielenterveyskuntoutuksen kentällä, koska ohjaaja voi painottaa eri osa-alueita yksilöiden ja ryhmän tilanteen ja tavoitteet huomioiden.
Toiminnan sisältö ja harjoitukset voidaan sorvata ryhmän lähtökohdista
käsin menetelmän askelien mukaillen.
44
”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen.”
Ratkaisukeskeinen työtapa oli tausta-ajatuksena miettiessäni TTAPmenetelmän soveltumista psykiatriseen päivätoimintaan. En kuitenkaan
omassa ohjaussuunnitelmassani ja valitsemissani harjoituksissa painottanut tietoisesti ratkaisukeskeistä lähestymistapaa, minulla ei ole riittävästi
kokemusta ja osaamista sen alueelta. Mielestäni tutkimus kuitenkin osoittaa, että TTAP- menetelmää voidaan käyttää ratkaisukeskeisen työtavan
lähtökohdista. Tässäkin prosessissa tavoitteiden ja tulosten valossa voidaan katsoa myös ratkaisukeskeisen työtavan toteutuneen jossain määrin,
vaikkei se ollutkaan lähtökohtana toiminnalle. Mannström-Mäkelä ja
Saukkola (2008, 48) toteavat, että vaikka ratkaisukeskeinen lähestymistapa on terapiamaailmasta, siitä saatuja hyvän vuorovaikutuksen ja toiminnan strategioita on sovellettu ja mallitettu monille inhimillisen toiminnan
ja vuorovaikutuksen aloille. TTAP-menetelmä tarjosi mahdollisuuden käsitellä asioita eri näkökulmista, tiedostaa ja hyödyntää omia tietoja ja taitoja, käsitellä menneisyyttä voimavarana, tehdä omaa edistymistä näkyväksi
ja heittäytyä luovuuden ja leikillisyyden vietäväksi.
TTAP-menetelmän taustalla vaikuttava Gardnerin teoria eri oppimistyyleistä näkyi toiminnassa ja tuloksissa jonkin verran. Osallistujat saivat
monipuolistaen menetelmien kautta vahvistusta omaan tapaansa toimia ja
jotkut yllättyivät, kun vieraaksi koettu menetelmä olikin itselle luonteva
tapa käsitellä teemaa. Mielestäni prosessissa ei ollut niinkään kyse oppimisesta vaan oman luovuuden kanavoimisesta ja teeman käsittelyn syventämisestä eri menetelmien avulla. Kuitenkin käsitys itselle luontaisesta tavasta ilmaista itseään auttaa hahmottamaan myös itselle parhaiten soveltuvaa oppimistyyliä. Näkemykseni mukaan kukaan meistä ei edusta puhtaasti mitään oppijatyyppiä, vaan jokaisella painottuu useampi itselle luontainen tapa toimia, käsitellä informaatioita ja ilmaista itseään. TTAPmenetelmän monipuolisuus tarjoaa mahdollisuuden hyödyntää monenlaisia taitoja ja tietoja ja kehittää itseään.
TTAP-menetelmä tuo psykiatriseen päivätoimintaan uuden toimintatavan
yhdistäessään luovat menetelmät strukturoiduksi ohjaussuunnitelmaksi,
jossa valittua teemaa käsitellään monipuolisesti. Luovia menetelmiä kuten
kuvataidetta, kuvanveistoa ja kirjoittamista käytetään paljon päivätoiminnassa. Niiden yhdistäminen ei kuitenkaan ole kovin tavanomaista. TTAPprosessi tekee mahdolliseksi tarkastella valittua teemaa luovassa prosessissa, joka vuorovaikutuksessa laajenee koko ryhmän kokemukseksi.
TTAP mahdollistaa tavoitteellisen, kuntoutuksen päämääriä tukevan etenevän ohjelman. Prosessissa teeman käsittely syvenee luovien taidemenetelmien kautta tarjoten erilaisia näkökulmia ja ratkaisuja sekä mahdollisuuksia oppia uutta.
TTAP-menetelmä tarjoaa ohjaajalle työvälineen, jota hän voi käyttää
myös asiakastarpeiden arviointiin kiinnittäessään huomiota ryhmän ja yksilöiden toimintaan ja esiin nouseviin kiinnostuksen kohteisiin koskien
niin menetelmiä kuin valittuja teemoja.
45
”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen.”
12 POHDINTA JA ARVIOINTI
Ohjaamani kuusi askelta sisältänyt TTAP-prosessi onnistui mielestäni hyvin voimavararyhmässä. Teemaa käsiteltiin monipuolisesti erilaisin luovin
menetelmin ja harjoitukset tukivat kunkin oman prosessin etenemistä. Olisin voinut enemmän painottaa valittua teemaa kunkin ohjauskerran aloituksessa. Sillä tavoin aiheen käsittely olisi voinut pysyä rajatummin valitussa teemassa. Toisaalta kunkin osallistujan prosessin taustalla vaikuttivat
voimakkaasti omat kokemukset ja elämäntilanne ja mielestäni tärkeää on,
että prosessissa korostui henkilökohtaisuus ja yksilöllisyys. Teemana vaellus on merkitykseltään laaja ja moniselitteinen. Tästä huolimatta ryhmä
löysi toistensa prosesseista myös itselle tärkeitä merkityksiä ja toiminta
tuki vuorovaikutusta.
Menetelmä on tutkimustuloksiin pohjautuen käyttökelpoinen mielenterveyskuntoutuksen kentällä. Menetelmän käyttöä voitaisiin kehittää enemmän
mielenterveyskuntoutuksen tarkoitusperiin, työtapoihin, lähestymistapaan
ja tavoitteisiin nivoutuvaksi. Ohjaaja voi keskittyä eri osa-alueisiin yksilöiden ja ryhmän tilanteen ja tavoitteet huomioiden. Toiminnassa voidaan
painottaa vuorovaikutusta, itsenäistä työskentelyä, luovuutta, arjessa selviytymistä: mikä kullekin ryhmälle on tärkeää ja tarpeellista. Teemaa valitessa keskitytään ryhmälle läheiseen tai tärkeään aihealueeseen kuntoutumisen näkökulmasta. TTAP-prosessin avulla voidaan käsitellä myös vaikeita asioita. Luovat menetelmät tarjoavat mahdollisuuden ilmaista asioita,
joista on vaikea puhua tai joiden ilmaisuun ei ole sanoja.
Näkemykseni mukaan suljetussa ryhmässä TTAP-menetelmän toteutus
olisi toimivin ja antoisin. Silloin yksilöiden prosessi ja ryhmän vuorovaikutus saisivat tutun ja luottamuksellisen kehyksen ja yksilöiden kokemusten yhdistäminen ryhmän kokemuksiin parhaat edellytykset. Kokemusten
ja mielipiteiden jakaminen voisi olla helpompaa tutussa, pysyvässä ryhmässä. Prosessi etenisi ehjästi ja jatkuvana eri askeleista toiseen, kun koko
ryhmä kävisi sen läpi alusta loppuun.
Osallistuin itsekin voimavararyhmän toimintatavan mukaisesti TTAPprosessiin eli tein kaikki kuusi askelta. Osallistuvalla havainnoinnilla pyrin saamaan kattavaa tietoa ryhmän toiminnasta ja tunnelmasta. Tämä toimintatapa oli kuitenkin erittäin haasteellinen tehdessäni ohjaamisen lisäksi
omaa prosessiani ja samalla toimin myös tutkijan roolissa. Jälkikäteen ajateltuna olisin voinut olla osallistumatta toimintaan, jolloin roolini ohjaajana ja tutkijana olisi ollut selkeämpi. Tällöin olisin myös pystynyt keskittymään täysipainoisemmin havainnointiin.
Voimavararyhmän ohjaaja osallistui kaikkiin TTAP-prosessin vaiheisiin
tehden omaa luovaa prosessiaan ryhmän mukana. Opinnäytetyöhöni liitetyt kuvat piirroksista ja veistoksista sekä tekstit käsittävät vain kuntoutujien töitä. Olin opinnäytetyön lähtökohtia ja näkökulmaa rajatessani päättänyt, että keskityn kuntoutujien mielipiteisiin ja kokemuksiin. Mielestäni
olisin voinut ottaa myös ohjaajan kokemukset ja näkemykset menetelmän
soveltuvuudesta huomioon. Hänen näkemyksensä olisi syventänyt aiheen
46
”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen.”
käsittelyä ja tuonut myös työntekijän näkökulman erityisesti kysymykseen
menetelmän soveltuvuudesta psykiatriseen päivätoimintaan. Kävimme jokaisen askelen jälkeen lyhyen palautekeskustelun, joissa sain palautetta
ohjauksistani. Nämä keskustelut liittyivät myös työharjoitteluuni. Ohjaajan
kommenteista kävi ilmi, että hän piti prosessia kokonaisuutena onnistuneena ja käyttökelpoisena. Ohjaajan haastattelu olisi voinut tuoda tärkeitä
ja oleellisia asioita esille, joiden avulla tutkimuskysymys menetelmän soveltuvuudesta mielenterveyskuntoutukseen olisi laajentunut koskemaan
myös työntekijän näkemystä.
Opinnäytetyössäni olen etsinyt vastauksia siihen, miten TTAP-menetelmä
koettiin psykiatrisessa päivätoiminnassa ja miten se tutkimuksen valossa
soveltuu kuntouttavaan mielenterveystyöhön. Taiteita hyödyntävän teemallisen kuntoutusmenetelmän vaikutuksia kuntoutujien voimaantumisen
ja jaksamisen tuntemuksiin voitaisiin tutkia tarkemmin ja se voisi olla seuraavien aiheesta tehtävien tutkimuksien aiheena koulutusalallamme. Kaikella kuntouttavalla toiminnalla on tavoitteena auttaa osallistujia tunnistamaan omia voimavarojaan ja löytämään itsestään kuntoutumisen edellytyksiä. TTAP-menetelmän vaikutuksia kuntoutumisprosessin etenemiseen
voisi tutkia pitkäjänteisessä työskentelyssä.
47
”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen.”
LÄHTEET
Ahonen, H. 1994. Löytöretki itseen. Musiikki, kuva ja liike itseilmaisun
välineenä ja itsetuntemuksen lisääjänä. Kirjayhtymä Oy.
Anttila, P. 1996. Tutkimisen taito ja tiedon hankinta. Artefakta-sarjan julkaisu. Helsinki: Akatiimi Oy.
Austin, D. R. 2004. Therapeutic Recreation. Prosesses and techniques. 5th
Edition. Sagamore Publishing.
Case, C. & Dalley, T. 2006. The Handbook of Art Therapy. Second Edition. Published by Routledge.
Gardner, H. 1997. Extraordinary minds: Portraits of exceptional individuals and an examination of our extraordinariness. New York: Basic Books.
Grönfors, M. 1985. Kvalitatiiviset kenttätyömenetelmät. WSOY.
Hanski, L. & Kohola, K. 2009. "Ollaan jokainen itse taiteilija”: Terapeuttisen temaattisen taiteita hyödyntävän ohjelman kokeilu Hoivakoti Kissanpäivissä. Seinäjoen ammattikorkeakoulun opinnäytetyö. Löytyy osoitteesta: https://publications.theseus.fi/handle/10024/5516
Helander, J. 2000. Oppiminen ratkaisusuuntautuneessa terapiassa ja ohjauksessa. Helsinki: Yliopistopaino.
Hirsjärvi, S. & Hurme, H. 1991. Teemahaastattelu. Helsinki: Yliopistopaino.
Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2001. Tutki ja kirjoita. Helsinki:
Tammi.
Ihanus, J. & Vuorinen, V. 2000. Tanssiterapiasta. Teoksessa Heikkilä, T.,
Paloheimo, L. & Taipale, I. (toim.) Mieli ja taide. Mielenterveyden keskusliitto ry.
Kangas-Kallio, K. 2008. TTAP – Temaattinen taiteita hyödyntävä ohjelma, kokemuksia kehitysvammaisten ryhmätoiminnasta. Hämeen ammattikorkeakoulun opinnäytetyö.
Kemppinen, P. & Kemppinen-Rouvinen K. 1998. Tee jotakin toisin - toiminnallinen elämänhallinta. Vantaa: Kannustusvalmennus P. & K. Oy.
Ketola, K. 2010. Ihmiseltä ihmiselle: Ikääntyvien voimaannuttava ohjaus.
Tampereen ammattikorkeakoulun opinnäytetyö. Löytyy osoitteesta:
https://publications.theseus.fi/handle/10024/7892
Koskisuu, J. 2004. Oman elämänsä puolesta. Mielenterveyskuntoutujan
työkirja. Edita Oy.
48
”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen.”
Kyyrönen, K., Mäenpää, O. & Pohjanvirta-Hietanen, A. 1995. Kliininen
psykologia. WSOY.
Lehtinen, V., Joukamaa, M., Jyrkinen, T., Lahtela, K., Raitasalo, R., Maatela, J. & Aromaa, A. 1991. Suomalaisten aikuisten mielenterveys ja mielenterveyden häiriöt. Kansaneläkelaitoksen julkaisu.
Levine Madori, L. 2007. Therapeutic Thematic Arts Programming for
Older Adults. Health Professions Press, Inc.
Levine Madori, L. TTAP-menetelmän luentomateriaali. Hämeen ammattikorkeakoulu, Summer School 2009.
Liebmann, M. 1992. Mielen kuvia. Taideterapia käytännön hoitotyössä.
Kustannusosakeyhtiö Puijo.
Linnainmaa, T. 2005. Mitä kirjallisuusterapia on? Teoksessa: Mäki, S. &
Linnainmaa, T. (toim.) 2005. Hoitavat sanat. Opas kirjallisuusterapiaan.
Kustannus Oy Duodecim.
Malinen, T. 2008. Luova tila. Ratkaisukeskeisestä ja narratiivisesta työtavasta. Lyhytterapiainstituutti Oy.
Mannermaa, L. 2000. Uusia tapoja katsoa ja tuntea, nähdä ja oivaltaa. Teoksessa Heikkilä, T., Paloheimo, L. & Taipale, I. (toim.) Mieli ja taide.
Mielenterveyden keskusliitto ry.
Mannström-Mäkelä, L. & Saukkola, K. 2008. Voimaannuttavan ohjaamisen käsikirja. Kaaoksesta arjen hallintaan. Palmenia. Helsinki University
Press.
Mantere, M-H. 2007. Taiteen ja terapian yhteinen kuva. Teoksessa: Rankanen, M., Hentinen, H. & Mantere, M-H. 2007. Taideterapian perusteet.
Kustannus Oy Duodecim.
Matikka, T. 1994. Avoimet musiikkiterapiaryhmät psykiatrisessa hoidossa. Teoksessa Ahonen-Eerikäinen, H. (toim.) 1994. Taide psykososiaalisen
työn välineenä. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun julkaisu.
Mielenterveyshäiriöt. 2007. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Löytyy
osoitteesta: http://www.ktl.fi/portal/3988 Viitattu 19.3.2010.
Musiikkiterapian menetelmistä. Suomen musiikkiterapiayhdistys. 2009.
Löytyy osoitteesta: www.musiikkiterapia.net
Peltokangas, E. & Rantala, M. 2009. Arjen rikastaminen dementoituneiden asumisyksikössä: Juhlakeskiviikko ja Levine Madorin teoriaan pohjautuva varaohjelma. Seinäjoen ammattikorkeakoulun opinnäytetyö. Löytyy osoitteesta: https://publications.theseus.fi/handle/10024/4845
49
”Hokasi et pystyy olemaan laajaspektrinen.”
Psykiatrinen päivätoiminta. Hämeenlinnan kaupunki. Päivitetty 28.4.2009.
http://www.hameenlinna.fi/Sosiaalipalvelut/Mielenterveyspalvelut/Psykiat
rinen-paivatoiminta/
Ratkes – ratkaisu- ja voimavarasuuntautuneiden menetelmien edistämisyhdistys ry. Luettu 15.3.2010. Löytyy osoitteesta: https://www. ratkes.fi
Salassapito- ja vaitiolovelvollisuus. Valvira. Sosiaali- ja terveysalan lupaja
valvontavirasto.
http://www.valvira.fi/ohjaus_ja_valvonta/terveydenhuolto/salassapito/sala
ssapito-_ja_vaitiolovelvollisuus Luettu 16.3.2010.
Sarajärvi, A. & Tuomi, J. 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi.
Helsinki: Tammi.
Suomen Kirjallisuusterapiayhdistys ry. N.d. Luettu 22.3.2010. Löytyy
osoitteesta: http://www.kirjallisuusterapia.net/
Suomen Valokuvaterapiayhdistys. N.d. Luettu 22.3.2010. Löytyy osoitteesta: http://www.valokuvaterapiayhdistys.net/
Toivio, T. & Nordling, E. 2009. Mielenterveyden psykologia. Edita.
Vänskä, T. 2009. Taiteita hyödyntävä teemallinen kuntoutusmenetelmä:
dementoituneiden potilaiden toimintakyvyn tukena. Diakonia ammattikorkeakoulunopinnäytetyö.
Löytyy
osoitteesta:
https://publications.theseus.fi/handle/10024/7266.
50
LIITE 1
RUNO RYHMÄN IDEOISTA
Toisessa askeleessa luettu runo, ryhmän ideoimat sanat ovat kursivoituna.
Tämä on minun vaellukseni.
Vaellus, joka alkoi lapsuudesta ja johti aikuisuuteen.
Vaellus, joka toi minut nykyhetkeen
ja vie minua kohti tulevaisuutta.
Järjestelmällisyys ja jaksaminen
auttavat minua vaelluksellani eteenpäin.
Tartun hetkestä kiinni.
Tahdonvoima,
unelmat ja haaveet kantavat.
Johtaako vaellus minut salaiseen puutarhaan?
Mitä mielikuvani sisältävät?
Tämä on minun vaellukseni.
LIITE 2
HAVAINNOINTILOMAKE
Havainnointi TTAP-toiminnasta
Pvm
Toiminnan sisältö
Ryhmän koko
Ryhmän osallistuminen toimintaan (aktiivisuus, oma-aloitteisuus…)
Vuorovaikutus ryhmässä toiminnan aikana
Ryhmän jäsenten omien intressien ilmeneminen ja niiden hyödyntäminen
Muita huomioita
LIITE 3 1/2
TEEMAHAASTATTELUN KYSYMYSRUNKO
Teemahaastattelu TTAP-menetelmästä
Psykiatrisen päivätoiminnan voimavararyhmä
12.10.2009
Miltä näyttely näyttää?
Mitä ajatuksia se herättää?
1. Kokemukset
Miltä projekti on tuntunut?
Oletko kokenut jotain uutta tai odottamatonta?
Onko se ollut ennaltatuttua?
Avarsiko projekti jotain uutta? Opitko itsestäsi jotain uutta?
Syvenivätkö omat mielikuvat, muistot tai ajatukset teemasta ja siitä virinneistä uusista teemoista?
Mitä olet saanut toiminnan kautta?
2.Vuorovaikutus
Miten koit tulleesi kuulluksi toiminnan aikana?
Löysitkö uuden väylän ilmaista itseäsi?
Opitko toiminnan kautta muilta ryhmän jäseniltä jotain?
Vaikuttiko toiminta jollain tapaa mielestänne ryhmään ja sen ilmapiiriin?
Toiko toiminta jotain uutta esiin ryhmästä tai keskinäisestä vuorovaikutuksesta?
3. Luova ilmaisu
Miten koit eri menetelmät?
Oliko toiminta johdonmukaista tai sekavaa?
Oletko kokeillut jotain sinulle uutta luovaa menetelmää tässä toiminnassa?
Onko oma oppimistapa tai oma itseilmaisun keino (kuvataide, sanat, liike, veistos) saanut kokemuksen myötä vahvistusta?
- lingvistinen (sanat), looginen(kyselijä), visualisoija, musikaalinen, liikkuja, sosiaalinen, individualisti
Löysitkö oman ilmaisutavan?
Pystyitkö hyödyntämään omia mielenkiinnon kohteita?
… aiemmin oppimaasi?
Mitä ajatuksia työt nyt herättävät?
4.Teemallinen työskentely
Miten koit valitun teeman? ja sen käytön koko prosessin ajan?
Kulkiko teema mukana työskentelyssäsi vai jäikö se taka-alalle?
LIITE 3 2/2
Johdattiko teema kenties uuteen muistoon, teemaan tai mielikuvaan?
5.Kehitysideat
Mikä mielestäsi ei toiminut?
Mikä olisi voinut olla toisin?
Miten kehittäisin tätä toimintatapaa?
LIITE 4
LUPA AINEISTON KÄYTTÖÖN OPINNÄYTETYÖSSÄ
Pyydän lupaa käyttää Hämeenlinnan psykiatrisen päivätoiminnan voimavararyhmässä
31.8.–12.10.2009 ohjaamani TTAP-menetelmän aineistoa opinnäytetyössäni.
Ohjaustoiminnan koulutusohjelman opinnäytetyössäni kerron kyseisen TTAP-prosessin
vaiheista, havainnoista, kokemuksista sekä teemahaastattelun tuloksista ja pohdin
TTAP-menetelmän soveltuvuutta psykiatriseen päivätoimintaan.
Ryhmän jäsenet esiintyvät opinnäytetyössä nimettömästi.
Rastita allaolevista lauseista valitsemasi vaihtoehto.
1. Suostun______ En suostu______
kuvaillaan opinnäytetyössä.
siihen, että omaa osuuttani TTAP-prosessissa
2. Henkilökohtaisia kommenttejani ja teemahaastattelussa kertomaani
saa käyttää_______ ei saa käyttää________
opinnäytetyössä.
3. TTAP-prosessissa syntyneitä töitäni (valokuvia piirroksista ja saviveistoksista sekä
tekstejä)
saa esitellä______
ei saa esitellä______ opinnäytetyössä.
_________________________________
Paikka ja päiväys
_________________________________
Allekirjoitus ja nimenselvennys
Terveisin,
Tarja Heikkinen,
Ohjaustoiminnan opiskelija
Hämeen ammattikorkeakoulu
Fly UP