...

Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille ja tutkintotilaisuuksien arvioijille

by user

on
Category: Documents
15

views

Report

Comments

Transcript

Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille ja tutkintotilaisuuksien arvioijille
Susimetsä ja Ruuhela-Kaitera (toim.):
Artikkelit käsittelevät liikenneopettajan koulutuksen historiaa ja nykyisen lainsäädännön reunaehtoja, näyttötutkintojärjestelmää ja erikoisammattitutkintoja, erilaisten oppijoiden kohtaamista, opiskelijoiden
mobiiliohjausta, tutkintotilaisuuksiin valmistautumista ja suunnittelun
ja osaamisen arviointia ja luotettavuutta.
Lisäksi julkaisussa esitetään TLEAT-hankkeen aikana luodut koulutusmallit työpaikkaohjaajille ja tutkintotilaisuuksien arvioijille. Nämä mallit
on luotu sellaisiksi, että niiden perusperiaatteita voidaan soveltaa myös
muihin sellaisiin ammatti- ja erikoisammattitutkintoihin, joissa valinnaiset
moduulit tarjoavat pätevyyksiä hyvin erilaisiin työtehtäviin.
e-julkaisu
ISBN
978-951-784-673-8 (PDF)
ISSN1795-424X
HAMKin e-julkaisuja 21/2014
Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille ja
tutkintotilaisuuksien arvioijille
Marko Susimetsä ja Erja Ruuhela-Kaitera (toim.)
HAMK
painettu
ISBN
978-951-784-672-1 (PDF)
ISSN1795-4231
HAMKin julkaisuja 10/2014
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa -julkaisu syntyi Työelämäyhteistyö liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
(TLEAT) -hankkeessa. Julkaisu johdattaa lukijan vuonna 2010 voimaan
tulleen liikenneopettajan erikoisammattitutkinnon taustoihin ja haasteisiin. Julkaisun artikkelit toimivat perehdytys- ja opiskelumateriaalina
sekä työelämän edustajille että koulutuksen- ja tutkinnonjärjestäjille.
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille
ja tutkintotilaisuuksien arvioijille
Marko Susimetsä ja Erja Ruuhela-Kaitera (toim.)
Hämeen ammattikorkeakoulu
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille ja tutkintotilaisuuksien arvioijille
Marko Susimetsä ja Erja Ruuhela-Kaitera (toim.)
painettu
ISBN 978-951-784-672-1 (PDF)
ISSN 1795-4231
HAMKin julkaisuja 10/2014
e-julkaisu
ISBN 978-951-784-673-8 (PDF)
ISSN 1795-424X
HAMKin e-julkaisuja 21/2014
© Hämeen ammattikorkeakoulu ja kirjoittajat
JULKAISIJA Hämeen ammattikorkeakoulu
PL 230
13101 HÄMEENLINNA
puh. (03) 6461
[email protected]
www.hamk.fi/julkaisut
Ulkoasu ja taitto: HAMK Julkaisut / Matleena Jokinen
Kannen kuva: Ville Salminen
Painopaikka: Tammerprint, Tampere
Hämeenlinna, elokuu 2014
Sisällys
Johdanto............................................................................................................................5
Kirjoittajat..........................................................................................................................6
Näyttötutkintojärjestelmä ja näyttötutkinnot....................................................................9
Jaakko Ansaharju
Liikenneopettajan erikoisammattitutkinto – tausta ja erityispiirteet............................. 21
Pekka Ahlgren
Työpaikkaohjaajan vastuu ja velvollisuudet työssäoppimisen ohjauksessa
ja arvioinnissa.................................................................................................................. 27
Erja Ruuhela-Kaitera
Ohjaus opiskelijan takataskussa – mobiiliohjauksen monet mahdollisuudet................39
Anne-Maria Korhonen ja Sanna Ruhalahti
Erilaisten oppijoiden vahvuudet ja niiden huomiointi.....................................................45
Marko Susimetsä
Käytännönläheinen opas työssä oppimiseen sekä oppimisen
ja osaamisen arviointiin..................................................................................................59
Erja Ruuhela-Kaitera
Oppimisen ja osaamisen arvioinnin luotettavuus............................................................ 67
Tauno Tertsunen
Liikenneopettajien erikoisammattitutkinnon opetusharjoittelu..................................... 81
Erkki Hynynen
Työelämän arvioijien perehdyttäminen näyttötutkintoihin ja arviointiin....................... 91
Erkki Hynynen
4
LIITE 1 Työpaikkaohjaajien koulutus, Hämeen ammatti-instituutti,
Liikenneopetuskeskus 2014...........................................................................................100
LIITE 2 Työelämän arvioijien perehdyttäminen näyttötutkintoihin ja arviointiin,
Hämeen ammatti-instituutti, Liikenneopetuskeskus 2014............................................106
TLEAT-hanke 2011 – 2014..............................................................................................131
5
Johdanto
Tämä julkaisu on syntynyt Opetushallituksen rahoittamassa ESR-hankkeessa Työelämäyhteistyö liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
(TLEAT) 2011 – 2014. Hanketta johti Hämeen ammatti-instituutin (aiemmin Hämeen ammattikorkeakoulu) Liikenneopetuskeskus ja hankkeessa
toimi kumppanina Jyväskylän aikuisopisto ja ohjausryhmässä oli edustajia alan keskeisistä järjestöistä ja työelämästä.
Vuonna 2010 liikenneopettajan koulutus siirtyi näyttötutkintojärjestelmään erikoisammattitutkinnoksi. Aiempi työharjoittelu muuttui työssä oppimiseksi, jossa entistä suurempi osa alan ammattitaidosta opitaan käytännön työtehtävissä eikä perinteisesti koulumuotoisessa opetuksessa. Tämä
muutos asetti uusia haasteita työpaikkaohjaajien ohjaustaidoille ja työelämän ja oppilaitosten väliselle yhteistyölle.
TLEAT-hankkeen tavoitteena oli tukea uuden tutkinnon käyttöönottoa kehittämällä koulutuksen järjestäjien ja työelämän yhteistyötä, työpaikkaohjaaja- ja arvioijakoulutusta sekä luoda hyviin käytäntöihin ja alan tarpeisiin
soveltuva koulutusmalli työpaikkaohjaajille ja arvioijille. Hankkeen aikana
järjestettiin mm. tiedotustilaisuuksia uudesta tutkintomuodosta ja erilaisia työpajoja, joissa työelämän edustajat – työpaikkaohjaajat ja arvioijat –
pääsivät jakamaan kokemuksia ja hyviä käytäntöjä toistensa kanssa liittyen uuden muotoiseen liikenneopettajakoulutukseen ja tutkintotilaisuuksiin.
Tämä julkaisu on hankkeen keskeinen tuotos. Julkaisu sisältää taustoittavia ja syventäviä artikkeleita jotka johdattavat lukijan näyttötutkintojärjestelmän ja näyttötutkintotoiminnan yleisen esittelyn kautta liikenneopettajan erikoisammattitutkinnon taustoihin ja erityispiirteisiin. Työssäoppimista ja sen ohjauksen moninaisia vaatimuksia ja mahdollisuuksia valmistavassa koulutuksessa käsitellään eri toimijoiden näkökulmasta. Ohjauksen syvimpiin saloihin johdattelee mobiiliohjaukseen liittyvä artikkeli. Työpaikkaohjaajan ja yleisemminkin opettajan johdattelee erilaisten oppijoiden maailmaan asiaa koskeva artikkeli. Näyttötutkinnon arvioinnin periaatteita käsitellään ensin yleisemmällä tasolla ja sen jälkeen paneudutaan
arvioinnin luotettavuuteen ja siihen liittyvään problematiikkaan. Oppaan
viimeisinä ja kokoavina artikkeleina ovat työpaikkaohjaajien ja arvioijien
opetuspaketit.
Hämeenlinnassa 28.4.2014
Marko Susimetsä ja Erja Ruuhela-Kaitera
6
Kirjoittajat
KL, KTM Jaakko Ansaharju toimii HAMK Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa näyttötutkintomestarien koulutusohjelmassa ja päivityskoulutuksissa kouluttajana. Hän on toiminut myös näyttötutkintomestarina
HAMK:n järjestämässä johtamisen erikoisammattitutkinnossa ja toimii
tutkintotilaisuuksissa arvioijana. Lisäksi Jaakko Ansaharju on toimi johtamisen tutkintotoimikunnassa kolmatta kautta. Hän on toiminut useissa OPH:n asettamissa julkaisu-, koulutusohjelma- ja arviointityöryhmissä.
KM Pekka Ahlgren on näyttötutkintomestari, liikenneopettaja ja kuljetusinsinööri. Hän toimii HAMI Liikenneopetuskeskuksen koulutusohjelmapäällikkönä ja on ollut Liikenneopetuskeskuksen johtaja vuodesta 1990.
Hän on osallistunut lukuisiin kansallisiin ja kansainvälisiin liikenneopetuksen tutkimus- ja kehityshankkeisiin.
KM Erja Ruuhela-Kaitera toimii ammattididaktiikan lehtorina liikenneopettajan erikoisammattitutkintoon valmistavassa koulutuksessa vastuualueina kasvatustieteiden perusopinnot ja opettamisen ja oppimisen arviointi. Liikenneopetuksessa itseohjautuvuus ja reflektointitaito ovat tämän
päivän trendejä ja yksi keino lisää liikenneturvallisuuteen kasvattamisessa. Liikenneopettajan erikoisammattitutkinnon tutkintotilaisuuksien arviointityö ja arvioinnin kehittäminen on erityisen mielenkiinnon kohteena.
KTM Anne-Maria Korhonen työskentelee opettajankouluttajana HAMK
Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa. Hänen toimenkuvaansa kuuluvat
verkko-opetuksen kehittäminen ja toteuttaminen, johon kuuluvat myös sosiaalisen median ja mobiililaitteiden hyödyntäminen opetuksessa pedagogisesta näkökulmasta. Hän toimii myös näyttötutkintomestarikouluttajana ja pyrkii tuomaan uusia pedagogisia ohjaus- ja oppimisvälineitä muun
muassa 2. asteen ammatilliseen koulutukseen ja tutkintojärjestelmän toteuttamiseen.
Kirjoittajat
Tradenomi (ylempi AMK) Sanna Ruhalahti toimii opettajankouluttajana
HAMK Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa. Hän on toiminut ammatillisen koulutuksen verkko-opetuksen uranuurtajana vuosia. Viime vuosien
aikana verkkopedagogiikan rinnalle ovat vahvasti tulleet sosiaalisen median opetuskäyttö sekä mobiilien laitteiden hyödyntäminen opetuksessa.
Erityisenä mielenkiinnon kohteena ovat opetuksen ja ohjauksen rikastuttavat verkko- ja mobiiliympäristöt sekä oppimisen henkilökohtaistuminen.
http://www.slideshare.net/SannaRuhalahti/
FT Marko Susimetsä toimii projektipäällikkönä HAMI Liikenneopetuskeskuksessa ja ammatillisten opettajien kouluttajana HAMK Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa. Tätä ennen hän toimi erilaisissa tehtävissä
Tampereen yliopiston Ammattikasvatuksen tutkimus- ja koulutuskeskuksessa. Uransa aikana hän on osallistunut lukuisiin kansallisiin ja kansainvälisiin tutkimus- ja kehitysprojekteihin.
https://www.facebook.com/markosusimetsa
KM Tauno Tertsunen on toiminut ammatillisena opettajankouluttajana
HAMK Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa 26 vuoden ajan. Peruskoulutukseltaan hän on tietokoneinsinööri ja hän suorittaa parhaillaan kasvatustieteen tohtorin jatko-opintoja Tampereen yliopistossa. Keskeisimmät
työtehtävät ja mielenkiinnon kohteet liittyvät verkkopedagogiikkaan, opiskelujen henkilökohtaistamiseen ja koulutuksen vientiin.
https://www.facebook.com/tauno.tertsunen
Insinööri AMK Erkki Hynynen toimii päätoimisena tuntiopettajana
HAMI Liikenneopetuskeskuksessa. Alan peruskoulutukseltaan hän on liikenneopettaja joita työtehtäviä hän on tehnyt autokouluissa ja ammatillisessa aikuiskoulutuskeskuksessa. Ylemmän ammattikorkeakoulun opintoja hän suorittaa parhaillaan Hämeen ammattikorkeakoulussa. Työpaikkaohjaajien ja tutkintojen arvioijien työelämänedustajien kouluttaminen on
osa hänen työtehtäviään. Tutkintotilaisuuksien arviointikokemus kattaa
liikennealan ja kuljetusalan perus-, ammatti-, ja erikoisammattitutkinnot.
7
8
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
– Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille ja tutkintotilaisuuksien arvioijille
Artikkeli esittelee näyttötutkintojärjestelmää, joka tuli ammatilliseen koulutukseen vuonna 1994. Näyttötutkintojärjestelmä kehitettiin vastaamaan työelämästä tulleisiin toiveisiin. Artikkeli antaa hyvän yleiskuvan tutkintojärjestelmästä ja siihen sisältyvästä työelämän ja tutkinnon järjestäjän yhteistyöstä ja tutkintotoimikunnan roolista. Lisäksi lukija saa
selkeän käsityksen tutkinnon perusteiden, tutkintotilaisuuksien ja näyttötutkintomestarien roolista tässä järjestelmässä.
Kuva: Ville Salminen
9
Näyttötutkintojärjestelmä ja näyttötutkinnot
Jaakko Ansaharju
Johdanto
Näyttötutkintojärjestelmä tuli ammatillisen koulutuksen kenttään vuonna 1994. Silloisessa ammattitutkintolaissa säädettiin ammattitutkinnoista, jotka voidaan suorittaa käyttäen hyväksi työelämässä saavutettua ammattitaitoa. Erityisesti työelämä oli kiinnostunut näyttömuotoisesta ammatillisten tutkintojen suorittamismahdollisuudesta. Työelämä olikin aktiivinen osapuoli järjestelmää suunniteltaessa ja toimeenpantaessa. Sittemmin ammattitutkintolaki korvattiin lailla ammatillisesta aikuiskoulutuksesta (21.8.1998/631), jonka 4. luvussa säädetään ammattitaidon hankkimistavasta riippumattomat tutkinnot eli näyttötutkinnot ja niiden osaamistasovaatimukset.
Näyttötutkinto on siis työelämälähtöinen tutkinnon suoritusmuoto, jonka avulla erityisesti työkokemusta jo hankkineet aikuiset voivat osoittaa,
uudistaa ja ylläpitää ammatillista osaamistaan. Tutkinto perustuu työelämän ja koulutuksen tiiviiseen yhteistyöhön. Ammattiosaamisen kriteerit
on johdettu suoraan työelämän osaamisvaatimuksista ja tutkinto suoritetaan osoittamalla ammattitaito käytännön työtehtävissä. Näyttötutkintoon
valmistava koulutus tarjoaa mahdollisuuden ammattiosaamisen kehittämiseen ja päivittämiseen.
Poiketen totutusta oppimisen järjestelmästä näyttötutkintojärjestelmään
luotiin neljä keskeistä periaatetta. Niistä ensimmäinen on ns. kolmikantayhteistyö. Sillä tarkoitetaan sitä, että työnantajatahojen, työntekijätahojen ja opetusalan edustajien tiivis yhteistyö toteutuu kaikissa järjestelmän
vaiheissa: tutkintorakenteesta päätettäessä, tutkintojen perusteita laadittaessa, koulutustoimikunnissa, tutkintotoimikunnissa sekä kenttätyössä, kun
tutkintoja suunnitellaan, järjestetään ja arvioidaan. Toinen periaate on tutkintojen riippumattomuus ammattitaidon hankkimistavasta. Tämän yleisen periaatteen suhteen esiintyy poikkeuksia, joiden mukaan tietty toimialan säädös tai määräys edellyttää erillispätevyyksiä, jotka on pääosin kirjoitettu ko. tutkinnon perusteen sisään.
10
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
– Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille ja tutkintotilaisuuksien arvioijille
Kolmas periaate on se, että tutkinto tai sen osa voidaan suorittaa ainoastaan osoittamalla ammattitaito tutkintotilaisuudessa. Opiskeluun osallistuminen, seminaarityöskentely, oppimistehtävien suorittaminen tai kokeiden
ja tenttien hyväksytysti läpäiseminen eivät johda tutkintoon, vaan ovat valmistavan koulutuksen toimintamuotoja. Jokaisella tutkinnon suorittajalla
tulee olla työpaikka, jossa vastaavaa työtä tehden ammattitaito osoitetaan.
Neljäntenä periaatteena on vuonna 2006 aikaisemmin mainittuun lainsäädäntöön lisätty henkilökohtaistamisen velvoite, mikä on tunnusomaista juuri ammatilliselle aikuiskoulutukselle. Opetushallitus on antanut asiasta Henkilökohtaistamismääräyksen vuonna 2006, jonka mukaan jokaiselle, joka hakeutuu näyttötutkintoa suorittamaan tai tutkintoon valmistavaan koulutukseen, on taattava henkilökohtaisesti suunniteltu polku tutkinnon suorittamiseksi ja tutkintoon tarvittavan ammattitaidon hankkimiseksi. Henkilökohtaistamisen aluksi tunnistetaan hakeutujan siihen mennessä saavutettu ammattitaito, joka on otettava huomioon jatkotoimenpiteitä toteutettaessa. Hakeutujalla voi siis periaatteessa olla kaikki se ammattitaito hallussa, joka tutkinnossa vaaditaan. Tässä tapauksessa säästytään
kokonaan valmistavalta koulutukselta. Henkilökohtaistamisessa suunnitellaan myös tarkasti, millä tavalla, missä työpaikassa ja minä ajankohtana tutkinnon suorittaja osoittaa ammattitaitonsa, kuka tai ketkä toimivat
hänen ammattitaitonsa arvioijina. Lopuksi suunnitellaan tutkinnon suorittajan ohjauksen ja erilaisten tukitoimien tarve.
Näyttötutkintojen tasot
Näyttötutkintona voi suorittaa ammatillisia perustutkintoja, ammattitutkintoja sekä erikoisammattitutkintoja.
Ammatillisessa perustutkinnossa osoitetaan ammattitaidon saavuttamisen
edellyttämät tiedot ja taidot. Perustutkintojen nimellislaajuus on 120 opintoviikkoa. Samat perustutkinnot voi suorittaa myös kolmivuotisena ammatillisena peruskoulutuksena.
Ammattitutkinnossa osoitetaan alan ammattityöntekijältä edellytettävä
ammattitaito. Ammattitutkintojen perusteissa ammattitaitovaatimukset
on määritelty tasollisesti siten, että henkilö, jolla on alan peruskoulutus tai
sitä vastaavat tiedot ja lisäksi täydentäviä sekä syventäviä opintoja ja noin
kolmen vuoden työkokemus, pystyy todennäköisesti suoriutumaan ko. ammattitutkinnosta.
Erikoisammattitutkinnossa osoitetaan alan vaativimpien työtehtävien hallinta. Erikoisammattitutkintojen perusteissa ammattitaitovaatimukset on
määritelty tasollisesti siten, että henkilö, jolla on alan peruskoulutus tai
sitä vastaavat tiedot ja lisäksi täydentäviä sekä syventäviä opintoja ja noin
viiden vuoden työkokemus, pystyy todennäköisesti suoriutumaan ko. erikoisammattitutkinnosta.
Näyttötutkintojärjestelmä ja näyttötutkinnot
Edellä esitetyt näyttötutkintojen tasokuvaukset eivät tarkoita sitä, että ammattitutkintoon (erikoisammattitutkintoon) tai siihen valmistavaan koulutukseen hakeutujalta vaadittaisiin kolmen (viiden) vuoden työkokemus
ja/tai muodollisesti ammatillisen perustutkinnon suorittamista. Jokainen
taso voi toimia toimialasta riippuen alalletulotutkintona, perättäistä tutkintojen suorittamisajattelua ei sovelleta, eikä muodollisia ennakkoehtoja
tutkinnon suorittamiselle aseteta.
Ammatti- ja erikoisammattitutkintojen laajuutta ei määritellä opintoviikkoina.
Näyttötutkintojen järjestäminen; tutkintotoimikunnat
Opetushallituksen asettamat, työnantajien, työntekijöiden, opettajien ja
tarvittaessa itsenäisten ammatinharjoittajien edustajista koostuvat tutkintotoimikunnat vastaavat näyttötutkintojen järjestämisestä ja valvonnasta.
Tutkintotoimikunnat tekevät myös lopulliset päätökset tutkintosuorituksissa tehdyistä arvioinneista ja myöntävät tutkintotodistukset.
Tutkintotoimikuntien lakisääteisenä tehtävänä on valvoa näyttötutkintojen
järjestämistä ja kehittää sitä. Tehtävänsä toteuttaakseen tutkintotoimikunnat solmivat järjestämissopimuksia näyttötutkintojen järjestämisestä koulutuksen järjestäjien ja tarvittaessa muiden yhteisöjen ja säätiöiden kanssa, joilla on riittävä asiantuntemus näyttötutkintojen järjestämiseen. Näyttötutkintoja ei saa järjestää ilman voimassa olevaa, tutkintotoimikunnan
kanssa solmittua järjestämissopimusta.
Varsinaisen operatiivisen työn näyttötutkintojen järjestämisessä tekevät
tutkinnon järjestäjäorganisaatiot. Voidakseen sopia järjestämissopimuksen tulevan järjestäjän on suunniteltava ja organisoitava näyttötutkintotoimintansa ja dokumentoitava se Näyttötutkinnon järjestämissuunnitelmaan, joka on määrämuotoinen. Suunnitelmassa selvitetään tarkasti tutkinnon järjestäjän taustatiedot, henkilökohtaistamisen organisoiminen,
työpaikat, joiden kanssa yhteistyötä tehdään, ammattitaidon osaamistavat yksityiskohtaisesti sekä millä tavalla ammattitaidon arviointi on organisoitu ja toteutettu.
Näyttötutkinnon suorittaminen
Näyttötutkinto suoritetaan osoittamalla hyväksytysti tutkinnon perusteissa vaadittu osaaminen tutkintotilaisuuksissa käytännön työssä ja toiminnassa.
Tutkintotilaisuus järjestelmässä tarkoittaa työpaikalla tehtävää toimintakokonaisuutta, johon ammatista riippuen sisältyy ammatissa toimimisen keskeisiä tehtäviä ja työprosesseja. Näyttötutkinnot on rakennettu tutkinnon
11
12
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
– Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille ja tutkintotilaisuuksien arvioijille
osista, jotka muodostuvat työelämän vastaavista mielekkäistä työ- ja osaamiskokonaisuuksista. Näyttötutkinnon suorittamiseen olennaisesti liittyy
tutkinnon suorittaminen tutkinnon osa kerrallaan. Näin jokainen tutkinnon osa muodostaa erillisen osan, joka helpottaa myös aikuisen tutkinnon
suorittajan mahdollisuuksia suorittaa koko tutkinto joustavasti.
Jokainen tutkinnon osa on myös arvioitava erikseen siten, että tutkinnon
suorittajalla on mahdollisuus saada halutessaan todistus yhden tutkinnon
osan suorittamisesta. Kun kaikki koko tutkintoon kuuluvat tutkinnon osat
on suoritettu, tutkinnon suorittaja saa todistuksen koko tutkinnosta.
Näyttötutkinnon perusteet
Näyttötutkinnot perustuvat opetushallituksen vahvistamiin tutkinnon perusteisiin. Näissä velvoittavissa määräysasiakirjoissa, tutkinnon perusteissa, määrätään työelämän tehtävä- ja taitoalueista muodostetut ko. näyttötutkinnon ammattitaitovaatimukset. Tutkinnon perusteissa määritellään
tutkintoon kuuluvat osat ja mahdollisesti niistä muodostuvat osaamisalat,
tutkinnon muodostuminen ja kussakin tutkinnon osassa vaadittava ammattitaito. Perusteissa määritellään myös, kuinka ammattitaito osoitetaan
vastaavassa työtehtävässä ja kuinka se arvioidaan. Ammattitaitovaatimusten lisäksi tutkinnon perusteista löytyvät arvioinnin kohteet ja arvioinnin
kriteerit.
Tutkinnon osa muodostaa ammatin osa-alueen, joka voidaan erottaa luonnollisesta työprosessista itsenäiseksi arvioitavaksi kokonaisuudeksi. Tutkinnon osissa määritellyissä ammattitaitovaatimuksissa keskitytään ammatin ydintoimintoihin, toimintaprosessien hallintaan ja kyseessä olevan
alan ammattikäytäntöihin. Niihin sisältyvät myös työelämässä yleisesti
tarvittavat taidot, esimerkiksi sosiaaliset valmiudet.
Arvioinnin kohteet ja kriteerit on johdettu ammattitaitovaatimuksista. Arvioinnin kohteilla ilmaistaan ne osaamisen alueet, joihin arvioinnissa kiinnitetään erityistä huomiota. Kohteiden määrittäminen helpottaa myös ammattitaidon arviointia asianomaisesta työtoiminnasta. Arvioinnin tulee
kattaa kaikki tutkinnon perusteissa määritellyt arvioinnin kohteet.
Arvioinnin kriteerit määrittelevät hyväksyttävän suorituksen laadullisen
ja määrällisen tason. Ammattitaidon osoittamistavat sisältävät tutkinnon
suorittamiseen liittyviä tarkentavia ohjeita. Ammattitaito osoitetaan pääsääntöisesti todellisissa työtehtävissä ja toimissa. Ammattitaidon osoittamistavat voivat sisältää mm. ohjeita siitä, kuinka tutkintosuoritusta voidaan tarvittaessa täydentää, jotta kaikki ammattitaitovaatimukset tulevat
kattavasti osoitetuiksi.
Näyttötutkintojärjestelmä ja näyttötutkinnot
Ammattitaidon arviointi näyttötutkinnossa
Arvioijat
Tutkintotoimikunta ja näyttötutkinnon järjestäjä sopivat arvioijista näyttötutkintojen järjestämissopimuksessa. Näyttötutkinnoissa tutkinnon suorittajan ammattitaito arvioidaan kolmikantaisesti. Kullekin tutkinnon suorittajalle hyväksytään arvioijat siten, että yksi heistä on työnantajatahoa edustava, toinen työntekijätahoa edustava ja kolmas opetustoimialaa edustava.
Arvioijat kirjataan tutkinnon suorittajan henkilökohtaiseen suunnitelmaan
tutkintosuorituksista.
Arviointi tapahtuu kollegiaalisesti siten, että arvioijat voivat sopia arviointityönjaosta ottaen kuitenkin arvioinnista yhteisen vastuun. Yksittäiset tutkintotilaisuudet arvioidaan yhden tai useamman arvioijan toimesta. Kun
kaikki tutkinnon osaan liittyvät tutkintosuoritukset ovat valmiit, arvioijat
kokoontuvat arviointikokoukseen, jossa arvioijat laativat saatujen arviointiaineistojen ja -lausuntojen perusteella sekä mahdollisten tarkistusten ja
keskustelujen jälkeen arviointiesityksen. Näyttötutkinnon järjestäjä kokoaa tutkintotoimikunnan ohjeiden mukaan ko. tutkinnon osan suorittamisesta arviointiyhteenvedon, jonka arvioijat allekirjoittavat ja joka toimitetaan tutkintotoimikunnalle. Tutkintotoimikunta sitten hyväksyy/hylkää lopullisen arvioinnin ja voi tarvittaessa pyytää arvioijilta lisäselvitystä tutkinnon suorittajan osaamisen arvioinnista.
Tutkinnon suorittajan ammattitaitoa arvioivien henkilöillä tulee olla hyvä
asiantuntemus ko. näyttötutkinnon toimialalta. Tutkintotoimikunta asettaa näyttötutkinnon järjestämissopimuksessa edellytykset arvioijille. Lisäksi tutkinnon järjestäjä sitoutuu perehdyttämään heidät arviointityöhön
ja perehdyttää ko. tutkinnon suorittajan suunnitelmiin osoittaa ammattitaitonsa.
Arviointityö
Ammattitaidon arvioinnin voidaan sanoa muodostavan systemaattisen prosessin. Siinä arviointiaineiston keräämisellä ja arvioinnin dokumentoinnilla on keskeinen merkitys. Arvioinnissa tulee perusteellisesti ja huolellisesti tarkastella sitä, miten tutkinnon suorittaja on osoittanut osaavansa tutkinnon perusteiden ammattitaitovaatimuksien edellytykset. Arvioinnissa
käytetään tutkinnon perusteissa määriteltyjä arviointikriteerejä ja tutkintosuorituksia verrataan annettuihin ammattitaitovaatimuksiin.
Arvioinnissa tulee käyttää monipuolisesti erilaisia ja ensisijaisesti laadullisia arviointimenetelmiä, joilla eri tavoin kerätään arviointitietoa tutkinnon suorittajan osaamisesta. Tällaisia menetelmiä ovat mm. työn seuranta
ja havainnointi, tutustuminen tutkinnon suorittajan suunnitelmiin ja muihin kirjallisiin aineistoihin sekä asiakirjoihin, jotka on edellytetty tutkin-
13
14
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
– Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille ja tutkintotilaisuuksien arvioijille
non perusteissa. Voidaan myös kysellä tutkinnon suorittajalta työsuoritukseen liittyviä asioita ja haastatella häntä.
Tärkeä arviointimenetelmä on tutkinnon suorittajan itsearviointi, jossa
tämä arvioi itse omaa ammattitaitoansa, onnistumisiaan työsuorituksessa ja mahdollisia kehitysalueitaan. Kunkin tutkintotilaisuuden lopuksi käydäänkin tutkinnon suorittajan ja arvioijan välinen arviointikeskustelu, jossa tutkinnon suorittaja voi arviointia suoritustaan ja saada siitä palautetta.
Mikäli tutkinnon suorittajalla on luotettavia selvityksiä aikaisemmin osoitetusta osaamisesta, arvioijat arvioivat niiden vastaavuuden näyttötutkinnon perusteiden ammattitaitovaatimuksiin. Arvioijat ehdottavat dokumentin tutkintotoimikunnalle tunnustettavaksi osaksi näyttötutkinnon suoritusta.
Näin käytettäessä monipuolisesti erilaisia arviointimenetelmiä saadaan
kattava kuva tutkinnon suorittajan saamisesta. Jos käytetään vain yhtä menetelmää, ei välttämättä saada luotettavaa tulosta. Arvioinnissa otetaan
huomioon ala- ja tutkintokohtaiset erityispiirteet tutkinnon perusteiden
mukaisesti.
Arviointiprosessin aikana tutkinnon suorittajan tulee selvästi saada tietoonsa arvioinnin perusteet. Arvioinnin aikana ja lopuksi tutkinnon suorittajalle annettava palaute on osa hyvää arviointiprosessia.
Todistukset
Tutkintotodistuksen ja todistuksen tutkinnon osan tai osien suorittamisesta antaa tutkintotoimikunta. Todistuksen valmistavaan koulutukseen osallistumisesta antaa koulutuksen järjestäjä. Opetushallitus on antanut määräyksen todistuksiin merkittävistä tiedoista.
Näyttötutkinnon osan tai osien suorittamisesta annetaan todistus silloin,
kun näyttötutkintoon osallistuva sitä pyytää. Tutkintotodistuksen ja myös
todistuksen tutkinnon osan tai osien suorittamisesta allekirjoittavat tutkintotoimikunnan edustaja ja näyttötutkinnon järjestäjän edustaja.
Ammattitutkintostipendi
Tutkinnon suorittamisen jälkeen voi hakea Koulutusrahaston myöntämää
ammattitutkintostipendiä. Ammattitutkintostipendi myönnetään kertasuorituksena henkilölle, joka on suorittanut ammatillisen perustutkinnon,
ammattitutkinnon tai erikoisammattitutkinnon. Stipendin saamisen ehtona on vähintään 5 vuoden työkokemus ja tutkinnon suorittamishetkellä alle
64 vuoden ikä. Ammattitutkintostipendiä on haettava viimeistään vuoden
kuluessa tutkinnon suorittamispäivästä.
Näyttötutkintojärjestelmä ja näyttötutkinnot
Mitä hyötyä tutkinnon suorittajalle on ammattitutkinnosta?
• ammattitaidon saavuttaminen ja kehittäminen
• työllistymismahdollisuuksien parantaminen
• osaamisen monipuolistuminen
• mahdollisuudet vaikuttaa oman työn sisältöön kasvavat
• omien kehittymismahdollisuuksien tunnistaminen
• virallisen todistuksen saaminen työkokemuksen myötä kertyneestä osaamisesta
• mahdollisuus jatko-opintoihin
• mahdollisuus palkankorotuksen
• valmius oman yrityksen perustamiseen
• itseluottamuksen kasvu ja uskon omiin kykyihin.
Mitä hyötyä työnantajalle on ammattitutkinnosta?
• ammattitaidon todentaminen on tärkeä osa yrityksen laatujärjestelmää
• suunnitelmallinen henkilöstön ammattitaidon kehittäminen edistää yrityksen kilpailukykyisyyttä, laadukkuutta ja arvostusta
• mahdollistaa yritykselle henkilöstönsä laajemman ja monipuolisemman osaamisreservin
• henkilöstökoulutuksesta saadaan tutkintotavoitteinen koulutus ja
yritys voi aktiivisesti vaikuttaa koulutuksen sisältöön
• yritys saa toimintansa tueksi luotettavan ammatillisen koulutuksen yhteistyökumppanin.
Erikoisammattitutkinto näyttötutkintona
Erikoisammattitutkinnon osaamistaso määritellään seuraavasti: Erikoisammattitutkinnossa osoitetaan alan vaativimpien työtehtävien hallinta.
Erikoisammattitutkintojen perusteissa ammattitaitovaatimukset on määritelty tasollisesti siten, että henkilö, jolla on alan peruskoulutus tai sitä
vastaavat tiedot ja lisäksi täydentäviä sekä syventäviä opintoja ja noin vii-
15
16
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
– Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille ja tutkintotilaisuuksien arvioijille
den vuoden työkokemus, pystyy todennäköisesti suoriutumaan ko. erikoisammattitutkinnosta.
Muodollisia ennakkoehtoja ei kuitenkaan aseteta esim. työkokemuksesta.
Sen sijaan tuodaan esille, että henkilöllä, joka on ollut ammatin työssä viiden vuoden ajan, on todennäköisesti edellytykset suoriutua erikoisammattitutkinnosta. Erikoisammattitutkintoon kuuluu useimmiten ammattitaitovaatimuksia, jotka suuntautuvat työnjohdollisiin johtamis- tai ohjaustehtäviin.
Erikoisammattitutkinnon suorittamisessa työkokemuksella on tärkeä rooli. Henkilö, jolla ei ole lainkaan tai hyvin vähän alan työkokemusta, eri suositella hakeutumaan suorittamaan erikoisammattitutkintoa. Sellainen hakeutuja, jolla ei ole tai on vain vähän työkokemusta, ohjataan suorittamaan
ammatillista perustutkintoa tai hankkimaan lisää työelämän kokemusta.
Jos alalle tulotutkinto on suoraan erikoisammattitutkinto, on syytä hankkia työkokemusta lisää tai hakeutua toimialaa lähellä olevan ammatillisen
perustutkinnon suorittamiseen.
Näyttötutkinnon hakeutumisvaiheessa punnitaan kunkin hakeutujan mahdollisuudet suoriutua ko. tutkinnosta ja selvitetään tutkinnon sopivuus hakeutujalle. Tällöin on otettava huomioon erikoisammattitutkinnon em. yleiset edellytykset sekä kunkin erikoisammattitutkinnon kohdalla tutkinnon
perusteissa mainitut kohderyhmäkuvaukset ja ennakkoehdot. Hakeutumisvaiheen lopuksi päätetään, onko tutkinto sopiva hakeutujalle ja miltä
osin hän voi osallistua suoraan tutkintotilaisuuteen ilman ammattitaidon
kehittämistä ja miltä osin hänen on hankittava lisää ammattitaitoa osallistuakseen menestyksellisesti tutkintotilaisuuteen.
Erikoisammattitutkinnon suorittaja osoittaa ammattitaitonsa käytännön
työssä todellisessa alan tehtävissä. Sen takia suorittajalta edellytetään työpaikkaa, tai vähintään työssäoppimispaikkaa, tutkinnon suorituksen aikana. Erikoisammattitutkinnon tutkinnon suoritukset ovat työpaikan käytännön töitä, työkokonaisuuksia ja työprosesseja. Tutkinnon suorittaja suunnittelee ohjatusti ja asiantuntijoiden kanssa tutkintotilaisuutensa ja -suorituksensa ja kiinnittää ne työpaikan palvelu- ja tuotantoprosesseihin.
Laadunvarmistuksen perusta näyttötutkinnoissa
Näyttötutkintojen järjestämisestä ja valvonnasta siis vastaavat ammatillisen aikuiskoulutuslain mukaan tutkintotoimikunnat. Tutkintotoimikunnat
sopivat näyttötutkintojen järjestämisestä järjestämissopimuksella sellaisten yhteisöjen ja säätiöiden kanssa, joilla on riittävä asiantuntemus näyttötutkintojen järjestämiseen. Näyttötutkinnon järjestämissopimus ja varsinkin sen liite, näyttötutkinnon järjestämissuunnitelma, ovat laadun varmistuksen asiakirjoja, joissa näyttötutkinnon järjestäjä osoittaa riittävän
asiantuntemuksensa ja sitoutuu vastuuseen järjestää näyttötutkintoja sekä
Näyttötutkintojärjestelmä ja näyttötutkinnot
huolehtia toiminnan laadun varmistuksesta ja laadun kehittämisestä. Näissä asiakirjoissa näyttötutkinnon järjestäjä lupaa toimia näyttötutkintotoimintaa ohjaavien säädösten, määräysten, toimintaohjeiden sekä tutkintotoimikunnan antamien suositusten mukaan.
Samalla tutkinnon järjestäjälle muodostuu näyttötutkintotoiminnan laadusta vastuu eri tahoille: tutkinnon suorittajalle, työpaikalle, työelämälle ja yhteiskunnalle – sekä tietysti tutkintotoimikunnalle ja omalle organisaatiolle.
Tutkintotoimikunnat ovat keskeisessä asemassa näyttötutkintotoiminnan
laadun varmistajina. Toimikunnilla on monia keinoja saada selville tutkinnon järjestäjän riittävä asiantuntemus ja halukkuus ylläpitää asiantuntemustaan näyttötutkintotoiminnassa. Tutkintotoimikunta asettaa edellytykset tutkinnon järjestäjän henkilöstön asiantuntijuudelle. Perussuosituksena on näyttötutkintomestarikoulutuksen suorittaneiden riittävä määrä organisaatiossa. Ennen järjestämissopimuksen solmimista tutustutaan tarkoin tulevan järjestäjän laatimaan järjestämissuunnitelmaan. Tuleva järjestäjä kutsutaan kuultavaksi, joskus useammankin kerran tutkintotoimikunnan kokoukseen. Tutustutaan tulevan järjestäjäorganisaation toimintaan paikan päällä ja kuullaan selvityksiä. Samaan aikaan voidaan tilata
Opetushallitukselta järjestämisedellytysten selvitys, joka valaisee osaltaan
tilannetta, joissakin tapauksissa ratkaisevastikin. Kun tutkintotoimikunta
varmistuu tulevan tutkinnon järjestäjän asiantuntijuudesta ja kun on punnittu työelämän tarve saada tutkinnon järjestäjä toiminta-alueelle, tutkintotoimikunta solmii järjestämissopimuksen, usein aluksi kuitenkin määräajaksi.
Tutkintotoimikunta pysyy ajan tasalla näyttötutkinnon järjestäjän asiantuntemuksesta näyttötutkinnon järjestämissopimuksen kuluessa toteuttamalla vierailukäyntejä tutkinnon järjestäjän luokse sekä yleisesti tarkastelemalla tutkinnon järjestäjän tutkintotoimikunnalle lähettämiä aineistoja. Järjestäjien edustajille toteutetaan myös kehittämispäiviä, joissa pohditaan tutkinnon järjestämiseen liittyviä seikkoja ja käytäntöjä. Lisäksi palautetta tutkinnon järjestäjien toiminnasta saadaan AIPAL-palautejärjestelmän kautta.
Näyttötutkintomestarit laadun varmistajina
Opetushallitus on vahvistanut näyttötutkintotoiminnan asiantuntijoille koulutusohjelman Näyttötutkintomestari 25 op. Viimeinen ohjelma on
vuodelta 2012. Koulutusohjelmaan voivat osallistua aikuiskoulutusorganisaatioiden opetushenkilöstö, arvioijina toimivat työelämän edustajat, tutkintotoimikuntien jäsenet ja oppisopimusviranomaiset.
Näyttötutkintomestarin rooli omassa organisaatiossaan on toimia omalla
vastuualueellaan näyttötutkintotoiminnan laadunvarmistajana. Hänen on
17
18
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
– Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille ja tutkintotilaisuuksien arvioijille
systemaattisesti koottava palautetta toiminnasta eri tahoilta, analysoida
palautteita, innovoida kehittämisalueita ja saattaa kehittämistoimet alulle ja seurata niiden toteutumista. Tämänkin jälkeen on vielä pohdittava
jatkokehittämistarpeita. Näyttötutkintomestarin on yhteistyössä muiden
asiantuntijoiden kanssa luomassa organisaationsa näyttötutkintostrategiaa eli sopimassa siitä, mitkä ovat näyttötutkintotoiminnan tavoitteet ja miten tavoitteet saavutetaan. Jos näyttötutkintomestari lisäksi toimii näyttötutkinnon vastuuhenkilönä, hänen tulee pitää ko. tutkintotoimikunta ajan
tasalla toiminnan kehittämisestä.
Lähteet
Ammatillisen koulutuksen laadunhallintasuositus 2008. Helsinki.
Ansaharju, J. 2004. Näyttötutkintomestariksi opiskelu – opettajan oma kehittymisprosessi. Artikkeli Lähde liikkeelle -lehdessä 2/2004.
Ansaharju, J. 2014. Näyttötutkintotoiminta laadukkaana palvelutoimintana. Tunnistatko näyttötutkintomestarin – näyttötutkintomestarin koulutusta kehittämässä. Raportit ja selvitykset OPH 2014.
Asetus ammatillisesta aikuiskoulutuksesta 6.11.1998/812
Henkilökohtaistamismääräys. Opetushallitus 2006. Helsinki
Laki ammatillisesta aikuiskoulutuksesta 21.8.1998/631
Näyttötutkintojen järjestämissopimus 2012. Opetushallitus 2012. Helsinki
Näyttötutkintomestari, koulutusohjelma (25 op). Opetushallitus 2012. Helsinki
Opetushallitus 2012. Näyttötutkinto-opas. Oppaat ja käsikirjat 2012:11. Tampere:
Juvenes Print.
20
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
– Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille ja tutkintotilaisuuksien arvioijille
Artikkeli esittelee Liikenneopettajan erikoisammattitutkinnon taustaa ja erityispiirteitä.
Liikenneopettajakoulutusta on tehty Suomessa vuodesta 1926 lähtien ja vuosikymmenten
myötä ammatti on kehittynyt enenevässä määrin kasvatulliseksi opettajan työksi. Liikenneopetus ei ole vain auton hallinnan ja liikennesääntöjen opettelua, vaan liikenteen sosiaalisessa ympäristössä toimimiseen kasvattamista. Liikenneopettajan erikoisammattitutkinto tuli voimaan 2010 ja artikkelissa pohditaan myös näiden ensimmäisten vuosien aikana kohdattuja haasteita.
Kuva: Ville Salminen
21
Liikenneopettajan erikoisammattitutkinto
– tausta ja erityispiirteet
Pekka Ahlgren
Liikenneopettajakoulutus 1926 – 2010
Vuodesta 1926 saakka liikenneopettajan ammatin harjoittajalta on vaadittu
viranomaisen myöntämä liikenneopettajalupa ja luvan saamiseksi on täytynyt suorittaa erimittaisia opintoja. Nämä opinnot eivät kuitenkaan ennen
vuotta 2010 kuuluneet virallisen koulujärjestelmään, vaan olivat muodoltaan ja rahoitukseltaan erillisiä siitä miten muu opettajankoulutus on Suomessa järjestetty.
Heinäkuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1926 voimaan tullut asetus
määräsi ammattimaisen ajo-opettajan pätevyydeksi Kulkulaitosministeriön toimeenpaneman kaksipäiväisen suullisen opettajatutkinnon läpäisemisen. Varsinainen opettajalupa anottiin maaherralta. Tutkinnossa tuli hallita moottoriajoneuvoliikennettä koskeva lainsäädäntö sekä auton rakenne,
toiminta ja huolto. Suullisessa tutkinnossa tuli esiin osasiko opettajakokelas esittää asiat selkeästi ja ymmärrettävästi. Tutkintoon osallistuvan tuli
olla hyvämaineinen ja hänellä tuli olla voimassa oleva ajokortti.
Vuoden 1929 alussa voimaan tullut asetus edellytti opettajatutkintoon osallistuvalta Ammattienedistämislaitoksella hyväksytysti suoritettua ”autokuljetusopettajakurssia”. Autokoulunopettajakorttia anottiin poliisilta.
Pääsyvaatimuksena kurssille oli mm. todistus kansakoulun oppimäärän
suorittamisesta, vähintään kaksi vuotta voimassa olleet ammattiajokortit
henkilö- ja kuorma-autolle, vähintään vuoden korjaamokokemus (työpajakokemus) sekä kurssin alussa olevan pääsykokeen läpäisy. Pääsykokeessa oli yksinkertaisia matematiikan tehtäviä. Kurssin päätteeksi pidettävien
kirjallisten kokeiden lisäksi annettiin näyttö opetustaidosta.
Kaksi ensimmäistä kurssia olivat kaksiviikkoisia. Sen jälkeen laajuus kasvoi kolmeen viikkoon. Autokoulutoiminnasta tuli samana vuonna luvanvaraista. Vuosina 1934 ja -35 ei liikenneopettajakoulutusta järjestetty ja vuonna 1936 jatkettiin taas kahden viikon mittaisella koulutuksella. Sotavuosina 1941 – 44 oli taas tauko ja vuonna 1945 jatkettiin kahdella kahden viikon mittaisella kurssilla.
22
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
– Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille ja tutkintotilaisuuksien arvioijille
30.4.1948 tuli voimaan uusi asetus moottoriajoneuvoliikenteestä, joka sisälsi myös määräyksiä autokoulujen opettajien koulutuksesta ja opettajatutkinnosta. Vuonna 1949 pidettiin kaksi kurssia jotka kestivät neljä viikkoa. Vuonna 1954 kurssin laajuus kasvoi viiteen viikkoon ja 1.12.1957 voimaan tulleen uuden tieliikennelain ja -asetuksen myötä Autokoulunopettajakurssi venyi seitsemän viikon mittaiseksi. Vuonna 1964 pidettiin seitsemän kurssia joista yksi ruotsinkielinen. Vuonna 1965 kurssiin lisättiin
SPR:n ensiapukurssi EA I. Vuoden 1967 aikana tapahtunut siirtyminen viisipäiväiseen työviikkoon pidensi 280 tunnin kurssia lähes yhdeksän viikon mittaiseksi. 1969 kurssi kesti 9 viikkoa ja sisälsi 326 tuntia joista 67
oli harjoitustunteja.
18.10.1971 – 16.6.1972 järjestettiin ensimmäinen liikenneopettajan koekurssi. Se oli 26 viikon mittainen ja siihen kuului 830 oppituntia. Toinen koekurssi alkoi 21.8.1972 ja siihen kuului 883 oppituntia. Tähän toiseen koekurssiin lisättiin valvottu kahden kuukauden mittainen Autorekisterikeskuksen harjoittelukouluksi hyväksymässä autokoulussa suoritettava autokouluharjoittelu.
Liikenneministeriö teki 21.7.1978 päätöksen Ammattikoulujen Hämeenlinnan Opettajaopistossa (AHO:ssa) toteutettavan 10 viikon pedagogisen
jakson lisäämisestä koulutukseen. Kymmentä vuotta myöhemmin, vuonna
1988, liikenneopettajakoulutus siirrettiin kokonaisuudessaan Hämeenlinnaan Ammattikoulujen Opettajaopistoon. Elokuussa 1990 perustettiin Hämeenlinnan Ammatillisen opettajakorkeakoulun Liikenneopetuskeskus ja
se jatkoi toimintaansa aina 2010-luvulle. Koulutuksen pituus oli tässä vaiheessa noin puolitoista vuotta, sisältäen autokoulussa tapahtuvan harjoittelun.
Nykyisin Liikenneopetuskeskus toimii osana Hämeen ammatti-instituuttia.
Ammatti-instituuttiin siirtyminen tuli ajankohtaiseksi, kun liikenneopettajankoulutus siirtyi osaksi virallista koulutusjärjestelmää vuonna 2010 ja
sijoittui täten toisen asteen tutkinnoksi. Liikenneopettajan erikoisammattitutkintoon valmistavan koulutuksen laajuus on noin nykyisin 80 opintoviikkoa keskimääräisen suoritusajan ollessa noin kaksi vuotta.
Liikenneopettajat koulujärjestelmään
Vuonna 2010 tapahtuneen muutoksen myötä liikenneopettajakoulutus siirtyi näyttötutkintojärjestelmään ratsastuksenopettajakoulutuksen rinnalle.
Muutos ei kuitenkaan ollut äkkinäinen, vaan vaati laajan esityön.
Liikenne- ja viestintäministeriö asetti liikenneopettajakoulutuksen kehittämistyöryhmän 23.5.2006. Työryhmän puheenjohtajana toimi hallitusneuvos Eija Maunu Liikenne- ja viestintäministeriöstä. Jäseniksi kutsuttiin ylitarkastaja Maija Innola opetusministeriöstä, opetusneuvos Markku
Lappalainen Opetushallituksesta, puheenjohtaja Antero Peiponen Suomen
Liikenneopettajan erikoisammattitutkinto
– tausta ja erityispiirteet
Autokoululiitto ry:stä, kehittämispäällikkö Mika Hatakka Liikenneturvasta, johtaja Olli Luukkainen Hämeen ammattikorkeakoulusta, ylitarkastaja
Marita Koivukoski Ajoneuvohallintokeskuksesta sekä asiantuntijoiksi yksikönpäällikkö Sami Mynttinen Ajoneuvohallintokeskuksesta, tutkija Pekka
Tiainen liikenne- ja viestintäministeriöstä sekä liikenneopettajakoulutuksen johtaja Pekka Ahlgren Hämeen ammattikorkeakoulusta.
Työryhmän tehtävä oli selvittää liikenneopettajakoulutuksen asemaa koulujärjestelmässä sekä arvioida sen tason ja rakenteen tarkoituksenmukaisuutta liikennealan koulutustarjonnassa, miten ja minkä hallinnonalan
alaisuudessa liikenneopettajantutkinnon toteuttaminen olisi tarkoituksenmukaisin ja parhaiten järjestettävissä sekä tehdä ehdotus liikenneopettajakoulutuksen rahoituksen järjestämisestä.
Työryhmä päätyi ehdottamaan liikenneopettajatutkinnon sijoittamista opetushallinnon alaiseen yleiseen tutkintorakenteeseen joko ammatillisena perustutkintona tai erikoisammattitutkintona. Perusteluna tehdylle ratkaisulle oli mm. arvio siitä että opettajakoulutuksessa yleinen yliopistotasoinen
tai ammattikorkeakoulutasoinen toteutus kasvattaisivat liikaa koulutuksen
pituutta ja lisäisivät tuolloin vallinnutta akuuttia opettajapulaa.
Molemmat vaihtoehdot mahdollistaisivat vaativan tutkinnon toteutuksen.
Valittavasta tutkintomuodosta riippumatta se olisi toteutettava aikuiskoulutusmuotoisena ja siihen olisi liitettävä mm. pakollista valmistavaa koulutusta. Myös oppisopimusmuotoisen koulutuksen toteutusmahdollisuudet
ehdotettiin selvitettäviksi.
Suunnittelun perusperiaatteena oli, että tutkinto tuottaisi kelpoisuuden Bluokan ajokorttikoulutukseen. Lisäpätevyyksiä mm. muihin ajoneuvoluokkiin ja/tai ajokorttitutkinnonvastaanottajaksi voitaisiin hankkia lisämoduuleilla. Myös koulutuksen pääsyvaatimuksia ja sisältöä ehdotettiin kehitettäviksi opettajuuden vaatimusten painottamiseksi.
Opetusministeriön hallinnonalalle suunnitelmassa annettiin vastuu tutkintoa koskevasta lainsäädännöstä. Samoin koulutuksen määräraha siirtyisi
valittavasta vaihtoehdosta riippuen ammatillisen peruskoulutuksen tai lisäkoulutuksen rahoitukseen. Kun kyseessä on opettajakoulutus ja tavoitteena ihmisten käyttäytymiseen vaikuttavat prosessit tulisi rahoitusjärjestelmässä ottaa huomioon koulutuksen laadukkaan toteuttamisen turvaava
rahoitusluokitus. Riittävää rahoitusta puoltaa myös runsaan ajoneuvoissa tapahtuvan opetusharjoittelun tarve. Auto on erilainen oppimisympäristö ja asettaa myös opettajakoulutukselle omia reunaehtojaan. Koulutuksen aloituspaikkoja ehdotettiin pikaisesti lisättäväksi liikenneopettajapulan helpottamiseksi. (LvM julkaisu 2/2007.)
23
24
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
– Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille ja tutkintotilaisuuksien arvioijille
Miten liikenneopettajaksi tullaan muualla? – Esimerkkeinä Norja ja Viro
Norjassa ja Virossa liikenneopettajakoulutuksen koulutusväyläksi on valittu korkea-asteen
opinnot. Norjassa kaksi vuotta kestävä 120 opintopisteen laajuinen liikenneopettajakoulutuksen perusopintojakso sisältää mm. 15 opintopisteen laajuisen liikennekasvatuksen kandidaattityön. Opiskelija voi halutessaan täydentää liikenneopettajan perusopinnot noin puoli vuotta
kestävillä täydentävillä opinnoilla liikennekasvatuksen kandidaatin tutkinnoksi ja jatkaa edelleen kohti maisteri- ja tohtoritasoisia jatko-opintoja.
Myös Virossa liikenneopettajaksi valmistutaan korkea-asteelta. Kouluttavia laitoksia on kaksi:
Tallinna Tehnikakõrgkool ja Tallinna Pedagogika Ülikool. Liikenneopettajaopiskelijan opintopolku on hyvin samankaltainen kuin Suomessa aineenopettajaksi valmistuvilla: kaikille yhteisten
perusopintojen jälkeen valitaan liikennekasvatus ja liikenneopettajan erikoistumisopinnot.
Erilainen erikoisammattitutkinto
Liikenneopettajan erikoisammattitutkinnon voidaan perustellusti sanoa
olevan erilainen erikoisammattitutkinto. Se on aikuisten ammatillista lisäkoulutusta mutta poikkeaa useimmista muista ammatti- ja erikoisammattitutkinnoista mm. siinä että se on samalla alalletulotutkinto. Liikenneopettajaksi valmistumisen prosessissa ei ole alempia perus- ja ammattitutkintoja eikä liikenneopettajan ammattia voi harjoittaa ilman liikenneopettajalupaa, koska sen saamisen ehto on liikenneopettajan erikoisammattitutkinnon suorittaminen. Useimmista muista erikoisammattitutkinnoista poiketen liikenneopettajan erikoisammattitutkintoa tavoitteleva henkilö ei siis pysty hankkimaan alan kokemusta ennen valmistavaan koulutuksen pääsyä.
Liikenneopettajan erikoisammattitutkinto on erilainen myös siksi, että sen
suorittaja pyrkii osoittamaan opettajan ammatissa tarvittavaa osaamista.
Näyttötutkintojärjestelmä on vielä melko uusi tapa valmistua opettajan
ammattiin. Tutkintojärjestelmässä on noin 400 erilaista tutkintoa, mutta
liikenneopettajan erikoisammattitutkinnon lisäksi vain ratsastuksenopettajan erikoisammattitutkinnossa pyritään samankaltaisen, opettajan ammatissa tarvittavan osaamisen osoittamiseen.
Lisäksi erikoisammattitutkinnon ja sen valmistavan koulutuksen suorittamista ohjaa monisyinen lainsäädäntö. Liikenneopettajan ammatti on luvanvarainen ja ammatin harjoittajalta vaaditaan viranomaisen myöntämä
liikenneopettajalupa jonka saaminen edellyttää liikenneopettajan erikoisammattitutkinnon suorittamista. Liikenneopettajaluvan saamisen edellytyksistä säädetään Liikenne- ja viestintäministeriön alaisilla säädöksillä.
Ajokorttilaissa ja asetuksessa säädetään mm. autokoulun opetushenkilöstöstä ja opetustoiminnasta vastaavasta johtajasta. Lopuksi vielä tutkinnon
suorittamisen jälkeen liikenneopettajaluvan myöntää hakemuksesta hakijan kotipaikkakunnan poliisiviranomainen.
Liikenneopettajan erikoisammattitutkinto
– tausta ja erityispiirteet
Uuden järjestelmän haasteet
Uuden tutkintomuodon käyttöönoton ensimmäiset kolme vuotta ovat olleet ns. järjestelmän sisäänajoa. Uuden toimintamallin käyttöönotto on sujunut kuitenkin oletettua hitaammin. Työryhmässä ennakoitiin näyttötutkintopohjaisen sovelluksen olevan korkea-asteen opintoja sujuvampi ja ehkäisevän liikenneopettajapulaa tehokkaasti. Ensimmäisen kolmen vuoden
aikana sekä määrälliset että erityisesti laadulliset tavoitteet on saavutettu vain osittain.
Näyttötutkintojärjestelmän toimijoiden yhteistyö on osoittautunut erityisen haastavaksi tilanteessa, jossa sekä tutkinnon peruste että tutkintotoimikunta ovat uusia, erikoisammattitutkintoa edeltävät alemmat tutkintotasot (perus- ja ammattitutkinto) puuttuvat. Tällaisessa tilanteessa on TLEAT
-hanke ollut hyvin tarpeellinen työpaikkaohjaajien, arvioijien ja tutkinnonjärjestäjien koulutuskanava.
Ensisijaisesti aiempaa tyydyttävämmän rahoitusratkaisun löytämiseksi aikuisten ammatilliseksi lisäkoulutukseksi määritelty ja näin 2-asteen koulutuksen statuksen saanut liikenneopettajan erikoisammattitutkintoon valmistava koulutus on havaintojen mukaan vaarassa kaventua sisällöltään
sellaiseksi, että se ei välttämättä tuota tuleville liikenneopettajille erityisesti opettajan ammatin harjoittamisen kannalta keskeistä osaamista.
Määrällisestä tavoitteesta on saavutettu vain kolmasosa vaikka kouluttavia
organisaatiota on ollut kaksi. Talouden laskusuhdanne on osaltaan myötävaikuttanut siihen, että toimialalla ei kuitenkaan ole akuuttia työvoimapulaa, kun työvoimatarvetta tyydyttää aiempaa huomattavasti suurempi joukko opetusharjoittelijoita. Toisaalta harjoittelijoiden suuri määrä on aiheuttanut sen, että harjoittelupaikan saatavuus on vaikeutunut. Liikenneopettajaksi opiskelevien määrän voimakkaan kasvun ja ajokorttien kysynnän
vaihtelun myötä on harjoittelumahdollisuudesta tullut vahvasti suhdanneherkkä ilmiö. Harjoittelupaikan saatavuusongelmien vuoksi tutkintosuoritukset ovat alkaneet viivästyä. Pahimmillaan tutkinnon suorittajat joutuvat harkitsemaan opintojensa keskeyttämistä.
Näyttötutkintojärjestelmän ja Liikenneopettajan erikoisammattitutkinnon
suorittamisen haasteet liittyvät sekä yleiseen tutkinnonperusteiden ajantasaisuuteen ja niiden ylläpitoon että järjestelmän yleiseen kehittämiseen. On
käynyt selväksi että näyttötutkintojärjestelmällä ei ole sen kanssa linjassa
olevaa rahoitusta ja sen keskeisten toimijoiden tehtävät ja niiden kehittäminen eivät seuraa aikaansa riittävän tehokkaasti. On myös havaittu, että
työelämäuskottavuuden kannalta keskeisessä asemassa olevien arvioijien
arviointiosaamisen ohella myös tutkintoimikuntiin valikoituvien järjestöjen edustajien ammattiosaamiseen pitää kiinnittää huomattavasti aikaisempaa enemmän huomiota. Näin varmistamme sen että olemme matkalla kohti sellaista järjestelmää joka tunnistaa ja tunnustaa työelämässä hankitun ammattitaidon ja turvaa tutkinnonsuorittajien tasapuolisen kohtelun.
25
26
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
– Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille ja tutkintotilaisuuksien arvioijille
Artikkeli johdattaa lukijan työpaikkaohjaajan rooliin ja liikenneopettajan taitojen oppimisen prosessissa. Huomiota kiinnitetään erityisesti oppimistavoitteiden asettamiseen, ohjauskeskusteluun ja arviointiin – hyvän työssä oppimisen kulmakiviin.
Kuva: Ville Salminen
27
Työpaikkaohjaajan vastuu ja velvollisuudet
työssäoppimisen ohjauksessa ja arvioinnissa
Erja Ruuhela-Kaitera
Johdanto
Liikenneopettajan erikoisammattitutkinnon valmistavaan koulutukseen
valitut henkilöt tulevat hakeutumisvaiheen kautta suorittamaan tutkintoa
ja saattavat joutua hankkimaan lisää ammattitaitoa suoriutuakseen näyttötutkinnosta. Tarvittavan ammattitaidon hankkimistapoja tutkinnon suorittamiseksi on kaksi, valmistava koulutus ja työssäoppiminen, sillä pelkästään ammatissa toimimalla ei voi hankkia ammattitaitoa alan runsaan
sääntelyn vuoksi.
Hakeutumisvaiheen yksi olennainen tehtävä opiskelijalle on työssäoppimispaikan löytäminen ja työpaikkaohjaajan kanssa ohjauksesta sopiminen. On
tärkeää sopia ja aikatauluttaa mitä, missä ja milloin opiskellaan ja työssä
opitaan. Valmistavan koulutuksen opinnot kestävät pääsääntöisesti kaksi
vuotta. Kaksipyöräiset ajoneuvot asettavat omat aikataulunsa vuodenaikojen vaihtelun myötä työssäoppimiselle. Kaikilla työssäoppimispaikoilla ei
ole kaikkea kalustoa ja sen vuoksi olisi tärkeää suunnitella jo opintojen alkuvaiheessa aikataulut ja paikat työssäoppimiselle. Kunkin työssäoppimispaikan työpaikkaohjaajan tulee tietää mitä kullakin lähijaksolla opiskellaan
ja mikä on kunkin työssäoppimisjakson tavoite.
Tutkinnon osittain työssäoppimisjaksoista laaditaan ”Yhteistyö- ja opetusharjoittelusopimus” tai useampia. Sopimus sitoo työpaikkaohjaajaa ohjaamaan opiskelijaa tarvittavan määrän tutkinnosta selviytyäkseen. Ongelmatilanteissa tulee työpaikkaohjaajan, opiskelijan ja oppilaitoksen edustajan keskustella ja sopia miten mahdolliset ongelmat ratkotaan. Työpaikkaohjaaja, opiskelija ja koulutuksen järjestäjän edustaja sopivat aikataulusta
ja toimintatavoista sopimuksen allekirjoituksen yhteydessä. On tärkeää sopia miten eri osapuolet pysyvät ajan tasalla oppimisen edistymisen suhteen.
Opiskelijan henkilökohtaistamisasiakirja on yksi tärkeä väline, jonka ajantasaisuus varmistaa tiedon saatavuuden eri osapuolille.
28
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
– Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille ja tutkintotilaisuuksien arvioijille
Työssä oppiminen
Työssä oppiminen on aina tavoitteellista, eli opiskelijalla on oppimistavoitteita jotka tulisi saavuttaa työssäoppimisjakson aikana. Työssäoppimispaikan tulee olla sellainen jossa on tutkinnon järjestäjän kannalta riittävästi
tuotanto- ja palvelutoimintaa, tarpeellinen työvälineistö ja ammattitaidoltaan, koulutukseltaan ja työkokemukseltaan pätevää henkilökuntaa, joka
voidaan valita työssä oppijan työpaikkaohjaajaksi. Työssäoppimispaikan
johtajan ja opetuksesta vastaavan johtajan tulee tuntea tutkinnon perusteet voidakseen määritellä millaisia tutkinnon osia työssäoppimispaikassa voidaan toteuttaa.
Ensimmäiseen pakolliseen tutkinnon osaan liittyvä työssäoppimisjakso
painottuu autokoulun hallinnollisiin tehtäviin. Olennaista on kuitenkin
myös opetuksen suunnitteluosaaminen. Opetuksen suunnittelussa olennaista on osaamisen kriteerit joista rakentuu opetuksen tavoite, arviointi
ja palaute. Suunnitelmaan kuuluu tavoitteisiin sopiva oppimisympäristö ja
varasuunnitelma jos tavoite on liian vaativa tai oppimisympäristön olosuhteet ovat muuttuneet olennaisesti. Suunnitelmien määrä ei olennainen vaan
toimivan suunnittelurungon rakentaminen. Suunnittelu lähtee opetussuunnitelmasta ja sen tavoitteista ja suunnitelmissa tulee olla vielä lisäksi oma
erityispiirre joka voi olla jokaisella koululla erilainen. Erityispiirre tulee
opetuksesta vastaavan johtajan visioista ja näkemyksestä mikä opetuksen
ja oppimisen tavoite on tai mikä alueen liikenneympäristölle on tyypillistä
ja siten määrittelee liikenneopetuksen painopisteitä.
Toinen pakollinen tutkinnon osa keskittyy opettamiseen eri olosuhteissa
ja erilaisten kohderyhmien opettamiseen ja erilaisissa olosuhteissa opettamiseen. Erilaisia olosuhteita opetetaan simuloimalla. Simuloidussa opetuksessa tilanne rakentuu skenaarion ympärille. Skenaario on eräänlainen
käsikirjoitus tilanteesta, jonka tarkoituksena on kuvata simulaatiotilanteen
eteneminen ja osallistujien tekemien ratkaisujen vaikutus tilanteen etenemiseen. Skenaariot laaditaan opetuksen tavoitteiden mukaisesti ja tavoitteena on laaja-alainen oppiminen. Ennen simulaatiota osallistujille pidetään orientaatiotilanne, jossa on tarkoitus antaa osallistujille tarpeelliset
tiedot simulaatiotilanteessa toimimiseen. Välittömästi simulaation suorittamisen jälkeen pidetään palautetilaisuus jossa annetaan tilaisuus tilanteen
kulun käsittelyyn ja oppimisen syventämiseen. Simuloimalla opetetaan vaikeissa olosuhteissa ajamista eli ajoharjoitteluradalla ja pimeällä ajamista.
Työssä oppimisen järjestäminen
Työssä oppimisen järjestämisessä lähtökohtana ovat oppimistavoitteet.
Näyttötutkintojärjestelmän perusajatuksen mukaan oppiminen on aina
henkilökohtainen prosessi – opiskelijoilla on erilaista taustakokemuksia
jotka vaikuttavat siihen mihin aihealueisiin hänen on tarpeen opinnoissa
keskittyä enemmän ja mihin vähemmän. Myös oppimisnopeus vaihtelee, eli
Työpaikkaohjaajan vastuu ja velvollisuudet työssäoppimisen ohjauksessa ja arvioinnissa
selkeitä tuntimääriä ei voida eri aiheille antaa. Tästä syystä työpaikkaohjaajan ja koulutuksen järjestäjän edustajan, joka on yleensä opiskelijan ryhmäohjaaja, tulee käydä yhdessä läpi oppimistavoitteet työharjoittelun osalta. Nämä on alustavasti selvitetty koulutuksen järjestäjän toimesta siinä
vaiheessa, kun opiskelija on hakeutunut tutkinnon suorittajaksi ja ohjattu
valmistavaan koulutukseen. Työpaikkaohjaajalla on vastuu ja velvollisuus
huolehtia riittävästä harjoittelusta ja riittävästä ohjauksesta.
Oppimistavoitteet tarkentuvat harjoittelun ja opintojen edetessä, joten tilanteen seuranta on tärkeää koko valmistavan koulutuksen ajan. Tässä yhteydessä on tärkeää pitää huoli siitä, että työpaikkaohjaajalle tulee selkeä
käsitys opiskelijan taustasta ja osaamisesta. Työpaikkaohjaajan on myös
tarpeen tutustua harjoittelijaan oppijana, eli opiskelijan tapa oppia ja tämän toiveet tai tarpeet ohjauksen ja palautteen määrästä. Näiden pohjatietojen perusteella työpaikkaohjaaja määrittää ne työtehtävät joiden avulla
opiskelija pystyy tavoittamaan omat oppimistavoitteensa.
Tavoitteet sovitaan yhdessä valmistavan koulutuksen edustajan, työpaikkaohjaajan ja opiskelijan kesken. Työssäoppiminen on tutkintoperusteista, tavoitteellista oppimista johon kuuluu ohjaus. Työssäoppimisessa on kysymys
todellisiin työnteon tilanteisiin perustuvasta tarkoituksellisesta ja reflektoivasta kokemusten, toimintojen ja ajattelumallien yhdistelemisestä. Tässä näkökulmassa korostuu siten teorian ja käytännön yhdistely sekä ohjaajan että muiden organisaation työntekijöiden merkitys reflektoinnin tukena koska kyse ei ole itsenäisestä oppimisesta työpaikalla.
Tutkinnon suorittajan henkilökohtaistamissuunnitelmassa, joka päivitetään ennen jokaista työssäoppimisjaksoa, määritellään työssäoppimisjakson tavoitteet. Työssä oppimisen tavoitteena on kehittää työssä oppijan ammattitaitoa, persoonallisuutta ja metataitoja. Metataidoilla tarkoitetaan tässä yhteydessä reflektiivisyyttä, eettistä osaamista sekä kommunikaatio- ja
vuorovaikutusosaamista. Työssä oppiminen on toimintaa, jossa työssä oppija on keskiössä. Työssä oppimisen haasteet kohdataan työelämän ja koulutuksen rajapinnalla joka muodostuu kolmesta erillisestä todellisuudesta.
Työssä oppija, työelämä ja oppilaitos lähestyvät työssä oppimista eri suunnista. Nämä kolme todellisuutta ovat oppilaitoksen todellisuus, joka perustuu tarkkaan teoreettisen tiedon soveltamiseen, työelämän ja tuotannon
todellisuus pohjautuu osaavan työvoiman tarpeeseen ja opiskelijan subjektiivinen todellisuus siihen mikä on opiskelijan kannalta mielenkiintoista ja
merkityksellistä. Työssä oppimisen onnistuminen ja tavoitteiden saavuttaminen liittyy vahvasti siihen miten näiden eri osapuolten välinen vuorovaikutus toimii.
Työssä oppimisen järjestäminen edellyttää työpaikan kannalta taloudellisia ja ajankäyttöön liittyviä resursseja. Aikaa työpaikkaohjaajien koulutukseen, työssä oppimisen suunnitteluun ja työssä oppijan ohjaukseen. Opiskelijan kanssa käytävät reflektointi ja arviointikeskustelut vaativat työpaikkaohjaajilta ja muulta henkilökunnalta aikaa. Työpaikka toimintaympäris-
29
30
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
– Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille ja tutkintotilaisuuksien arvioijille
tönä vaikuttaa syntyvään vuorovaikutukseen, kuten myös työpaikkaohjaajan ja työssä oppijan vuorovaikutus toimintaympäristöön. Vuorovaikutuksen seurauksena myös työpaikka kehittyy järjestäessään työssä oppimista.
Työyhteisössä vallitseva työkulttuuri ja ilmapiiri asettaa osallistumiselle
ja oppimiselle omat reunaehtonsa. Työkulttuuri voidaan määritellä työyhteisön tietoisina ja tiedostamattomina sovittuina tapoina toimia sekä tehdä ja kehittää työtä. Työyhteisön positiivinen ilmapiiri on merkittävä osatekijä jolla on myönteinen vaikutus työssäoppimiseen. Työyhteisön avoin
ilmapiiri vaikuttaa innovatiiviseen ja omaehtoiseen ryhmä- ja yhteistyöhön sekä työtyytyväisyyteen. Innovatiivisuus edellyttää turvallista ja luottamuksellista ilmapiiriä. Halu riskien ottamiseen kasvaa kun innovatiivisuudesta palkitaan ja koetaan että mahdolliseen epäonnistumiseen liittyvä uhka on vältettävissä.
Keskeinen resurssitekijä työssä oppimisen onnistumisessa on panostus
työpaikkaohjaajan mahdollisuuksiin toteuttaa hyvin tehtävänsä. Ajan ja
tilan antaminen ohjaustyölle edistää työssä oppijan ja ohjaajan reflektointia. Tämä on välttämätöntä hiljaisen tiedon esiin nostamiselle ja työssä oppijan oppimiselle. Työpaikkaohjaaja saa reflektoinnin ansiosta näkyväksi omaa ohjaustyötään sekä työpaikalta esiin nousevia ehkä itsestään selvyyksinäkin pidettyjä toimintatapoja joita voisi kehittää parempaan suuntaan. Johdon keskeinen tehtävä on itse sitoutua työssä oppimisen kehittämiseen ja kehittymiseen työpaikalla sekä motivoida työyhteisöä työssä oppimisen toteuttamiseen
Opiskelijan suorittaessa työpaikkaohjaajan määräämiä tehtäviä, on työpaikkaohjaajan tehtävä ohjata opiskelijaa. Tämä tapahtuu osaksi normaalien työtehtävien lomassa epämuodollisissa kohtaamisissa, mutta on tärkeätä myös sopia erilaisia ohjauskeskustelutilanteita, joissa työpaikkaohjaaja ja harjoittelija voivat keskittyä keskustelemaan oppimisen edistymisestä rauhassa. Näissä ohjauskeskusteluissa työpaikkaohjaaja voi keskustella opiskelijan harjoittelusuunnitelman etenemisestä, antaa palautetta menneestä ja vinkkejä tulevaan, sekä lisätä tai vähentää tarvittaessa työtehtävien määrää mikäli jotkin oppimistavoitteet sitä vaativat.
Ohjauskeskustelu
Ohjauskeskustelun tavoitteena on selvittää opiskelijan näkökulma eri asioihin ja kokemuksiin ja antaa opiskelijalle aikaa pukea omia ajatuksiaan
sanoiksi. Työpaikkaohjaajan tulisi tässä vaiheessa välttää omien mielipiteidensä julkituontia ja pyrkiä opiskelijalähtöiseen ohjaukseen. Opiskelija tarvitsee työpaikkaohjaajan tukea erityisesti tilanteissa, joissa opiskelija
on kokenut vastoinkäymisen tai osaamisalueilla jotka hän tuntee vaikeaksi. Työpaikkaohjaajan on siis kyettävä kuuntelemaan opiskelijaa ja tunnistamaan opiskelijan tunteet ja tuntemukset.
Työpaikkaohjaajan vastuu ja velvollisuudet työssäoppimisen ohjauksessa ja arvioinnissa
Opiskelijan osaamisen kehittämistä tukeva arviointi tukee myös opiskelijan ammatti-identiteetin muodostumista. Hätösen (2010) mukaan työtehtävien hallinnan arvioinnissa arvioidaan yleensä yksittäisten työtehtävien
hallintaa ja tarkastellaan esimerkiksi opiskelijan kykyä valita oikeat työmenetelmät ja materiaalit ja näiden käyttöä eri työtilanteissa. Kun opittavaa
ammattia tarkastellaan työprosessina, tulee tämän lisäksi arvioida opiskelijan suunnittelutaitoja, itsearviointitaitoja, kokonaisuuden hallintaa, järjestelmällisyyttä ja omatoimisuutta.
Prosessi- ja menetelmätason lisäksi opiskelijaa tulisi arvioida myös tiedon
hallinnan tasolla. Erityisesti opettajan työhön liittyy paljon tietoainesta
joka vaikuttaa esimerkiksi siihen miten opetustilanteita suunnitellaan ja
miten erilaisten oppijoiden kanssa toimitaan (ihmiskäsitykset, oppimistyylit ja tavat, kulttuurierot). Opettajaopiskelijan on kyettävä perustelemaan
tekemänsä valinnat tällaisen hankitun tiedon pohjalta. Mikäli toimintatavan valinta perustuu aiemmin nähtyihin tai ns. ”hyväksi havaittuihin” menetelmiin, opiskelija tarvitsee lisäohjausta opettajan ammattitaidon kehittymiseksi.
Reflektion käsite liittyy läheisesti ajatteluun. Teoreettisesti reflektion käsitettä on kehitetty lähinnä kognitiivisen ja kokemuksellisen oppimisen lähestymistavoissa. Kaiken kaikkiaan reflektio nähdään merkityksellisenä
konstruktivistisessa oppimisnäkemyksessä. Oppimisen kannalta reflektio
on välttämätöntä. Syvällinen oppiminen edellyttää teorian ja käytännön
ymmärtämistä. Reflektiivisessä prosessissa pyritään tähän tietoiseen ymmärtämiseen. Reflektoinnilla tarkoitetaan sanakirjan mukaan mietiskelyä,
harkintaa, heijastusta. Sen avulla heijastamme oman oppimisemme kuvan
näkyviin, jotta voimme paremmin tarkastella ja tarvittaessa muuttaa sitä.
Reflektio on prosessi, jossa oppija aktiivisesti tarkastelee ja käsittelee uusia
(oppimis)kokemuksiaan voidakseen konstruoida, rakentaa uutta tietoa tai
uusia näkökulmia aikaisempiin tietoihinsa. Reflektiivinen oppija on jatkuvassa, joustavassa ja monitasoisessa, vuorovaikutuksessa sekä ympäristönsä että itsensä kanssa. Reflektio pitääkin sisällään myös affektiivisia, tunteisiin ja arvoihin liittyviä komponentteja. Reflektoidessa palataan tapahtumaan tai kokemukseen ja palautetaan mieleen kaikki aiheeseen liittyvät
myönteiset tai kielteiset tunteet.
Yksi esimerkki reflektoitavasta tapahtumasta liikenneopetuksessa on jokin ”läheltä piti” -tilanne, kun joku tilanteeseen osallinen ei ole noudattanut liikennesääntöjä. Tilanteeseen palataan jälkeenpäin palauttamalla mieleen mitä tapahtui ja millaisia ajatuksia se herätti? On tärkeää käsitellä tapahtumaan liittyviä tunteita. Helpoin vaihtoehto on huokaista että selvittiin tai syyttää muita väärästä toiminnasta kuin analysoida tilannetta ja
sitä mitä kukin teki ja millaisia tunteita se herätti. Tapahtuman käsittely
ja uudet näkökulmat tai uudet toimintavalmiudet ovat reflektion tavoitteena. Tapahtuman herättämien tunteiden kieltäminen tai muiden syyttäminen estää oppimisen.
31
32
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
– Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille ja tutkintotilaisuuksien arvioijille
Tässä mallissa kokemukset ja reflektio ovat jatkuvassa dialektisessa suhteessa toisiinsa. Kokemukseen palaaminen on aktiivinen prosessi, jota voidaan käytännössä tehdä yksin vaikka oppimispäiväkirjan muodossa. Reflektiota voidaan harjoitella myös ryhmässä keskustellen. Ensimmäiseksi
olisi tärkeää saada kokemus palautettua mieleen kokonaisuutena, sellaisenaan kuin se tapahtui. Mieleen palautetaan myös kokemuksen herättämät
tunteet niin myönteiset kuin kielteisetkin.
Reflektoinnin onnistumisen kannalta on tärkeää kielteistenkin tunteiden
käsittely. Useasti kielteiset tunteet saattavat muodostua esteiksi oppimiselle, jos ne jäävät käsittelemättä alta pois. Kielteiset tunteet ovat yhtä arvokkaita oppimisen rakennusaineita kuin myönteisetkin tunteet. Kokemuksen
uudelleenarvioinnissa pyritään itsekriittisesti ja kokonaisvaltaisesti arvioimaan, miksi tapahtui niin kuin tapahtui. Mitä tapahtui, miksi, minkä seurauksena, mikä oli minun osuuteni, mikä muiden jne. Olisiko jotain voinut
tehdä toisella tavalla? Uudelleenarviointi synnyttää uusia ajatuksia ja näkökulmia sovellettaviksi uusissa tilanteissa. Reflektoinnin tulokset näkyvät
valmiuksina soveltaa uusia ajatuksia käytäntöön. Uudet kokemukset ovat
sitten jälleen reflektoinnin kohteena. Kaiken kaikkiaan reflektio on prosessi, joka jatkuu loputtomiin uusien kokemusten myötä.
Ohjaustyylit
Opiskelijan ohjaustyylejä on erilaisia ja kukin työpaikkaohjaaja toimii itselleen luonnollisimmalla tavalla mutta ottaa ohjaustyyliä valitessaan myös
opiskelijan oppimistavan huomioon. Ohjaussuhde on suhde joka edellyttää sekä teoreettista osaamista että henkilökohtaisen ohjausotteen tuntemista. Ohjaajan tulee arvioida omaa ohjaustapaansa ja pyrkiä vähentämään
oppijan väärinymmärtämistä. Ohjaajan kannattaa tuntea oma työskentelytapansa ja kehittää henkilökohtaista ohjausotettaan omien vahvuuksien
suuntaisesti.
Ohjauksen heikkoudet voivat olla seuraavanlaisia: Ohjaajana toimiessasi
puhut paljon ja kerrot mielelläsi omia käsityksiäsi asiasta, ohjaajana haluat innokkaasti neuvoa ja ratkaista opiskelijan ongelmat hänen puolestaan
tai ohjaajana koet syyllisyyttä mikäli opiskelijalle ei ole välitöntä ”hyötyä”
ohjauksestasi. Oppiminen ja ohjaaminen on käsitteellisellä tasolla tapahtuvaa toimintaa ja sen vuoksi oman tavan löytyminen vaatii aikaa ja kokemusta. Seuraavassa esitellään muutamia ohjaustyylejä.
Friskin (2010) mukaan työpaikkaohjaaja voi oman tyylinsä tai tilanteen
mukaan valita erilaisia ohjaustyylejä, kuten hyväksyvän ohjaustyylin, jäsentävän ja selkiyttävän ohjaustyylin, puheeksi ottavan ja näkyväksi tekevän ohjaustyylin tai neuvoja ja ohjeita antavan ohjaustyylin.
Hyväksyvässä ohjaustyylissä on tavoitteena tunteiden vapauttaminen
sellaisissa tilanteissa missä on selvää, että opiskelijan patoutuneet tunteet
Työpaikkaohjaajan vastuu ja velvollisuudet työssäoppimisen ohjauksessa ja arvioinnissa
saattavat hidastaa tai häiritä tämän oppimista. Tällöin ohjaajan tulisi pystyä rakentamaan turvallinen ja tasavertainen ohjaustilanne, missä opiskelija uskaltaa viestiä aitoja tunteitaan ja tuntemuksiaan. Ohjaajan tulisi keskittyä kuuntelemiseen ja hyväksymiseen, mutta osaltaan myös keskustelevuuteen, jolla rohkaisee opiskelijaa puhumaan mahdollisista erimielisyyksistä tai negatiivisista kokemuksista. (Frisk 2010.)
Jäsentävässä ohjaustyylissä on tavoitteena auttaa opiskelijan päätöksentekoa ja nopeuttaa sitä. Työpaikkaohjaaja antaa opiskelijan kuvata oma tilanteensa ja antaa tämän edetä omilla ehdoillaan. Tämän jälkeen työpaikkaohjaaja auttaa avoimien kysymysten avulla opiskelijaa tarkastelemaan ongelmaa erilaisista näkökulmista. Kysymyksiin ei tule piilottaa omia näkemyksiä asiasta, vaan niiden tarkoitus on ohjata opiskelijaa itse tarkastelemaan
ongelmaa eri suunnista ja näkökulmista. (Frisk 2010.)
Puheeksi ottavassa ja näkyväksi tekevässä ohjaustyylissä työpaikkaohjaaja pyrkii kehittämään opiskelijan kykyä havaita oman toimintansa taustalla olevia arvoja/oletuksia, tai oman toimintansa vaikutuksia. Keskustelussa voidaan tarkastella opiskelijan ajattelun ja teorioiden eroa siihen miten hän käytännössä toimii – tai pohtia seurauksia siitä mikäli opiskelija
jatkaa toimimista nykyisellä tavalla. Aiheet voivat olla mitä vain työaikojen noudattamisesta opiskelijan käyttämiin työmenetelmiin tai opetusmenetelmiin omien oppilaidensa kanssa, mutta käsittelytapa on tässäkin opiskelijan ajatuksia avaava, keskusteleva tyyli. (Frisk 2010.)
Neuvoja ja ohjeita antavassa ohjaustyylissä on tavoitteena antaa neuvoja
ja ohjeita sellaisessa tilanteessa, missä opiskelija ei tiedä mitä tehdä tai miten toimia. Valmiiden neuvojen antaminen voi kuitenkin liian usein käytettynä johtaa siihen, ettei opiskelija osaa enää toimia itsenäisesti vaan turvautuu aina työpaikkaohjaajaan tai muuhun auktoriteettiin ongelmatilanteissa. (Frisk 2010.)
Arvioinnin muodot
Työpaikkaohjaaja on tärkeässä asemassa työssäoppimisjaksolle asetettujen
oppimistavoitteiden saavuttamisessa. Työpaikkaohjaajan tulee saada koulutuksen järjestäjältä tieto opiskelijan tavoitteista ja hänen tulee seurata ja
arvioida opiskelijan kehittymistä tavoitteiden mukaisissa tiedoissa ja taidoissa. Opiskelijan oppimisen tukemisen ja mahdollistamisen lisäksi työpaikkaohjaajan on pystyttävä arvioimaan opiskelijan kehittymistä tämän
oppimistavoitteissa. Työpaikkaohjaaja on yksi niistä henkilöistä itse opiskelijan ja valmistavaa koulutusta järjestävän oppilaitoksen edustajan lisäksi joka päättää milloin opiskelija on valmis ottamaan osaa tutkintotilaisuuteen osoittamaan omat tietonsa ja taitonsa eri tutkinnon osissa. Oppimisen
arviointi eroaa siis oleellisesti osaamisen arvioinnista. Osaamista arvioidessa arvioidaan henkilön osaamista tietyssä tilanteessa tietyllä hetkellä,
kuten esimerkiksi tutkintotilaisuudessa. Oppimisen arvioinnissa vastaa-
33
34
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
– Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille ja tutkintotilaisuuksien arvioijille
vasti arvioidaan sitä miten opiskelija on kehittynyt taidoissaan. Tämän arvioinnin avulla voidaan tehdä päätöksiä siitä mitkä asiat tarvitsevat vielä
lisäharjoittelua ja mitkä asiat ovat jo kehittyneet tavoitellulle, esimerkiksi
tutkinnon perusteiden määrittämälle, tasolle.
Liikenneopettajaopiskelijan arviointi ei pohjimmiltaan eroa paljoa ajokorttia suorittavan oppilaan arvioinnista; molemmissa on tavoitteena tietyn
taitotason saavuttaminen ja kyseinen taitotaso saavutetaan hyvässä, kannustavassa yhteistyössä oppijan kanssa. Oppimisen arvioinnin tarkoitus on
kannustaa opiskelijaa oppimiseen ja tukea oppimista eri osaamisen alueilla. Arvioinnin on tämän vuosi oltava avointa ja keskustelevaa. Arviointi tapahtuu yhteistyössä opiskelijan itsensä kanssa siten, että opiskelija voi itsekin arvioida kehittymistään ja todeta vahvuuksiaan ja heikkouksiaan. Arvioinnin on oltava selkeätä ja ymmärrettävää. Tokaisut tyyliin ”kyllä se ensi
kerralla menee paremmin” tai ”ihan hyvin se meni” eivät siis riitä, vaan työpaikkaohjaajan on kyettävä nostamaan suorituksesta esiin sellaisia alueita
joihin opiskelijan tulisi kiinnittää enemmän huomiota ja kiittää sellaisista
suorituksista jotka menivät hyvin.
Arvioinnin tavoitteena on itsearvioinnin kehittyminen. Kaikessa arvioinnissa pitää opiskelijalle antaa suorituksesta palautetta eli pukea tehty arviointi palautteeksi. Opiskelijan itsearviointitaidon kehittymiselle palautteen
antaminen on tärkeää. Annettu palaute vaikuttaa siihen, millaisena opiskelija näkee itsensä opiskelijana. Palautteen pitää olla konkreettista opiskelijan osaamisen analysointia siten että opiskelija oppii havainnoimaan ja
tiedostamaan omaa oppimistaan ja toimintaansa suhteessa tutkinnon ammattitaitovaatimuksiin. Opiskelijaa ohjataan havainnoimaan omaa osaamistaan ja työskentelyään jäsentämällä opiskelijalle annettu työ. Jäsentelyssä kerrotaan selkeästi, miten työ tulee tehdä, mihin seikkoihin kiinnitetään huomiota ja mitä arvioinnin kohteet ja arviointikriteerit käytännössä tarkoittavat.
Tavoitteellisessa ja ohjaavassa arvioinnissa arvioinnin pitää kiinnittyä tavoitteisiin, ja sen tulee evästää tulevaisuutta varten. Oli oppilas minkä ikäinen tai millainen tahansa, oli arviointityökalu tai oppiaine mikä tahansa,
oli oppimiskäsitys tai opetussuunnitelma millainen tahansa, arvioinnin tulee ohjata ja olla tavoitteellista.
Nykyinen oppimisen ja opetuksen asiantuntijoiden edustama oppimiskäsitys korostaa ennen kaikkea oppijan aktiivista roolia oman oppimisensa
”rakentajana”. Puhutaan paljon itseohjautuvuudesta, jolla tarkoitetaan sitä,
miten taitava oppija ohjaa omaa oppimistaan erilaisissa oppimistilanteissa ennakoiden ja valikoiden tietoa sen mukaan, mitkä ovat tehtävän tavoitteet ja mitä hän asiasta aikaisemmin tietää tai ymmärtää tai ei tiedä tai ei
ymmärrä. Havainnoidessaan näin omaa osaamisensa tasoa taitava oppija asettaa itselleen samalla tavoitteita siitä, mitä hänen täytyisi opittavasta asiasta vielä omaksua. Nämä oppijan itselleen asettamat tavoitteet taas
suuntaavat sitä, minkälaisia toiminta- ja työskentelytapoja eli strategioi-
Työpaikkaohjaajan vastuu ja velvollisuudet työssäoppimisen ohjauksessa ja arvioinnissa
ta oppija päättää oppimistilanteessa käyttää. Toisin sanoen, kun oppiminen on taitavaa, oppijan on jossain vaiheessa kiinnitettävä huomiota siihen, ”miten minä toimin” tai ”kannattaisiko minun toimia jotenkin toisin”
eli oppijan on opittava pysähtymään oman työskentelynsä ääreen – tultava tietoiseksi omasta oppimisestaan ja sen edistämisen mahdollisuuksista.
Itsearviointitaidon kehittymiseksi on oppijan ymmärrettävä oman aktiivisuutensa merkitys oppimisensa eteenpäin saattamisessa. Itsearvioinnin
avulla oppijan tulee päästä tarkastelemaan sitä, mitä hän nyt osaa ja mitä
hän ei ihan vielä hallitse. Näin hän oppii asettamaan itselleen myös realistisia oppimistavoitteita, joihin pyrkiä. Itsearviointi on näin parhaimmillaan
oppijan väline tiedostaa omaa tilannettaan erilaisissa ja alati muuttuvissakin oppimisympäristöissä.
Toisin sanoen tukeaksemme oppijan oppimista meidän on ohjattava hänen
metakognitiivista ajatteluaan ja toimintaansa. Metakognitio tarkoittaa siis
oppijan tietoisuutta omasta tiedonkäsittelystään, älyllisestä toiminnastaan
ja edelleen hänen taitoaan hyödyntää tätä tietoa, kun hän ohjaa omaa oppimistaan erilaisissa oppimistilanteissa. Koulumaailmassa puhutaan tässä yhteydessä oppijan oppimaan oppimisen taidosta tai oppijan oppimisen
ohjaamisesta, joka tarkoittaa juuri oppijan metakognitiivisen toiminnan
eli työskentelyn aikaisen ajattelun ja toiminnan tiedostamisen tukemista.
Oppijan tietoisen tarkastelun kohteena voivat olla myös oppijan erilaisissa tilanteissa heräävät tunteet ja hänen uskomuksensa itsestään oppijana.
Tällöin tullaan lähemmäksi oppijan motivaatiota ja mielekkyyden kokemuksia, jotka myös vaikuttavat olennaisesti siihen, millä tavalla oppija ylipäätänsä tarttuu opeteltavaan asiaan. Oppija ei aina myöskään työskentele oppimistilanteessa yksin, vaan oppimisprosessia saatetaan viedä eteenpäin joko yhdessä ohjaajan tai pienen ryhmän kanssa. Silloinkin on tärkeää, että yksittäinen oppija kykenee tiedostamaan omaa ajatteluaan tai arvioimaan omia toimintatapojaan ja kuvailemaan niitä erilaisissa ryhmätilanteissa muille oppijoille.
Atjonen (2007) on todennut, että arvioinnin tulisi olla motivoivaa ja innostavaa. Myönteiset arviointikokemukset tuovat voimaantumisen kokemuksen, mikä kannustaa oppilasta oppimiseen ja pitää yllä opiskelumotivaatiota. Tämä luodaan monipuolisilla, oppilaskeskeisillä ja yhteistoiminnallisilla työtavoilla ja arviointikäytänteillä, missä jokainen kokee itsensä arvokkaaksi ja saa tarvitsemaansa tukea ja apua omassa opiskeluprosessissaan
niin opettajilta kuin opiskelutovereiltaankin.
Korpisen (1994) mukaan oppilaan minäkäsitys kehittyy sosiaalisessa vuorovaikutuksessa tärkeiden ihmisten kanssa. Tällöin yksilö saa jatkuvasti
palautetta omasta käyttäytymisestään. Toisaalta ympäristö kohdistaa häneen odotuksia. Palautteiden ja odotusten kautta oppilas muodostaa itselleen minäihanteen. Hän vertailee todellista minäänsä ihanneminäänsä.
Tässä prosessissa muodostuu itsearvostus.
35
36
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
– Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille ja tutkintotilaisuuksien arvioijille
Minäkäsitys on oppimisen tulosta. Kaikessa oppimisessa on kyse muutoksesta. Oppimisen kautta oppilas alkaa luoda käsitystä itsestään oppijana:
millainen minä olen, miten minua arvostetaan. Saamansa palautteen ja arvioinnin perusteella oppilas rakentaa minäkuvaansa. Koulun arviointijärjestelmä sisältää tekijöitä, jotka vaikuttavat oppilaan minäkäsityksen kehittymiseen. Näitä ovat mm. yhteiskunnan heijastamat arvot, ihanneminä
ja itsearvostus. (Korpinen 1994.)
Kun arvioinnin tehtäväksi nähdään kokonaisvaltaisen oppimisen edistäminen eli yksilön minäkäsityksen – itsearvostuksen, itsetuntemuksen ja itseluottamuksen – tukeminen, tulee jokaisen opettajan pohtia, miten hänen
käyttämänsä arviointikäytänteet tukevat näitä minäkäsityksen osa-alueita.
Keskeinen kysymys on, millä tavalla annan palautetta, joka tukee oppilaan
kasvua ja kehitystä, pitää yllä motivaatiota opiskeluun sekä tukee oppilaan
realistisen käsityksen muodostumista itsestään oppijana.
Tutkimusten mukaan riittävä itsetuntemus ja omien vahvuuksien sekä kehittymisen alueiden tunnistaminen auttaa opiskelutavoitteiden asettamisessa. Korpisen (1994) mukaan oppilaan tulee saada mahdollisimman paljon täsmällistä ja yksityiskohtaista palautetta edistymisestään. Oppilaan
tulee tarkasti tietää, mitä häneltä odotetaan.
Oppilaan itsearvostus on myönteistä, kielteistä tai neutraalia asennoitumista itseensä. Itsearvostuksen kehittyminen edellyttää, että oppilas saa
yksilöllistä palautetta edistymisestään. Myönteiset ja kuvailevat arvioinnit
lisäävät itsearvostusta. Kielteisen palautteen tulee olla rakentavaa, mahdollisimman yksityiskohtaista ja oppilaan oppimista tukevaa. Sen tulee kohdistua vain suorituksiin, ei oppilaan persoonallisuuteen. (Korpinen 1994.)
Lähteet
Atjonen, P. 2007. Hyvä, paha arviointi. Tammi: Helsinki.
Frisk, T. (toim.). 2010. Työpaikkaohjaaja opiskelijan ohjaajana. Educa-Projektit. Kyriiri Oy: Helsinki.
Hulkkari, K. 2006. Työssäoppimisen laadun käsite, itsearviointi ja laadun kehittäminen sosiaali- ja terveysalan ammatillisessa peruskoulutuksessa. Tampereen
yliopisto. Kasvatustieteen laitos. Ammattikasvatuksen tutkimus- ja koulutuskeskus.
Hätönen, H. 2010. Työpaikkaohjaaja opiskelijan arvioijana. Educa-Projektit. Kyriiri Oy: Helsinki.
Korpinen, E. 1994. teoksessa Koppinen, M-L, Korpinen, E. Pollari, J. Arviointi oppimisen tukena. WSOY: Porvoo
38
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
– Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille ja tutkintotilaisuuksien arvioijille
Artikkelissa tarkastellaan mobiiliohjausta ja mobiilivälineiden käyttömahdollisuuksia ohjaustilanteissa. Työpaikkaohjaaja voi olla oppimistilanteissa läsnä mobiilisti ja antaa oppijalle tukea silloin ja siellä missä sitä tarvitaan. Tämä ei kuitenkaan ole yksioikoista, vaan
vaatii suunnittelua ja tiettyjen perusperiaatteiden noudattamista. Ohjauksen on oltava tavoiteorientoitunutta, eli ohjaajalla täytyy olla selkeä käsitys siitä mitä taitoja ollaan kehittämässä ja mitkä menetelmät soveltuvat parhaiten niiden kehittämiseen.
Kuva: Mikko Hallikainen
39
Ohjaus opiskelijan takataskussa –
mobiiliohjauksen monet mahdollisuudet
Anne-Maria Korhonen ja Sanna Ruhalahti
Johdanto
Mobiilius ohjaus- ja oppimisympäristönä on nykypäivää mobiililaitteiden
kulkiessa tänä päivänä lähes kaikkien mukana. Mobiiliohjauksessa oppija ja ohjaaja ovat jatkuvasti läsnä ja tavoitettavissa mobiilin päätelaitteen
avulla. Opiskelijat ovat aidoissa oppimiseen liittyvissä ympäristöissä yksin
tai ryhmissä. Usein oppimistilanteessa ollaan yksin ja opettajan/ohjaajan
eräs haaste onkin säilyttää oppiminen yhteisöllisenä ja ohjata myös oppijoiden ollessa erilaisissa työtilanteissa. Mobiilisti tapahtuva oppiminen on
hyvä sitoa verkossa oppimiseen ja perinteiseen lähiopetukseen. Oppimista voidaan ohjata autenttisissa tilanteissa ja oppiminen on ohjattu prosessi. (Korocu & Alkan 2011.)
Voidaan sanoa mobiililaitteiden tuovan uudenlaisen mahdollisuuden oppimisen ja osaamisen ohjauksen oikea-aikaiselle toteutumiselle. Edessä on
uudenlainen mahdollisuus oikea-aikaiselle ohjaukselle ja oppimiselle, joka
on aidoimmillaan silloin, kun oppimisen kohteena olevasta aiheesta tai ongelman ratkaisusta muodostuu merkityksellinen ja energisoiva. Oppimisprosessin ollessa avoin ja jaettu tulee oppimisesta usein merkityksellistä.
Bonk, Kim ja Zeng (2006) viitoittavat tutkimuksessaan autenttisen oppimisen elementtien merkityksen opetuksen saralla kasvavan entisestään tulevaisuudessa. Huomionarvioista on myös se, että vaikutuksellisimmaksi
opetusteknologiseksi mahdollisuudeksi kohdejoukko koki langattoman oppimisvälineen mahdollisuudet. Oppimisvälineen on siis kuljettava mukana takataskussa entistä enemmän, jotta opiskelija voi kehittää aidosti omaa
asiantuntijuuttaan työelämän osaamisvaatimuksiin.
Opiskelija itse on keskiössä oman oppimis- ja osaamispolun kehittäjänä.
Opiskelijan oma rooli keskiössä, tietäjänä, vaatii uteliasta läsnäoloa esimerkiksi työelämän aidoissa ja oikeissa työtilanteissa. Tämä vaatii sitä, että aidot työtilanteet (autenttisuus) muokkaavat hänen toimintaansa rakentaen
tietoa ja osaamista aina olemassa olevan tiedon päälle. Tiedonrakentaminen ja osaamisen kehittyminen vaativat opiskelijalta erityisesti oman osaamisen tunnistamista ja opittavan teeman käsittelytaitoja.
40
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
– Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille ja tutkintotilaisuuksien arvioijille
Työtehtävien todelliset ongelmat poikkeavat selvästi koulun opetuksessa
käytetyistä ongelmanratkaisuharjoituksista ja tämän johdosta on erityisen tärkeää linkittää oppimisen tavoitteet autenttisiin työtehtäviin, ongelmiin tai haasteisiin. Aidossa työpaikalla tapahtuvissa oppimistilanteissa
oppimisen tavoitteena on osaamisen kehittäminen yhdessä. Oikea osaaminen tarkoittaa sitä, että opiskelija pystyy yhdistämään teoreettisen tiedon
käytäntöön – siis työtehtäviin. Oppimisen tai osaamisen ongelman ollessa
aito, autenttinen tilanne herättää mielenkiinnon selvittää asiaa syvemmin
ja myös teoreettisista lähtökohdista. Näin halu tietää ja taitaa tulee sisältäpäin ja se yhdistyy käytännön osaamiseen.
Tämän päivän työelämä odottaa oma-aloitteisia käytännön osaajia ja tekijöitä, jotka osaavat itse johtaa omaa työtään. Tämä edellyttää opiskelijalta
harjaantumista jo opiskeluaikana ammattiin ja työtehtäviin liittyvien käytännön ongelmien sekä kysymysten löytämiseen työyhteisöistä ja -tehtävistä, puhumattakaan ratkaisujen löytämisestä. Mobiiliohjauksen näkökulmasta opiskelijoita varten suunniteltava oppimisprosessi on ajateltava pedagogisesti hieman uudella tavalla. Tämä uusi asetelma edellyttää mobiiliohjauksen suunnittelulta uusia ohjauksen tekoja myös ohjaajalta. Mobiilioppimisen mahdollisuuksien hyödyntäminen edellyttää aitojen ammatillisten
vaatimusten huomioimista työtavoissa ja opetuskäytännöissä.
Mobiilit ohjaus- ja opetusmallit motivoivat
Silander (2012) on kehittänyt ja soveltanut erilaisia mobiiliohjauksen ja -oppimisen apuvälineitä, jotka perustuvat jo aikaisemmin kirjallisuudessa esitettyihin pedagogisiin malleihin (vrt. esim. Silander & Koli 2003). Yhteistä kaikissa malleissa on niiden sopivuus autenttisiin oppimistilanteisiin ja
ammatillisessa koulutuksessa esimerkiksi työpaikoilla oppimiseen. Kuvaamme seuraavaksi muutamia malleista lyhyesti.
Työvaiheiden tai prosessien opettelu -niminen malli soveltuu toimintaprosessien opetteluun työpaikoilla. Autenttisissa tilanteissa on keskeistä ohjata opiskelijan havainnointi työskentelyprosessin yksittäisiin vaiheisiin ja
kokonaisprosessiin. Autenttisten tilanteiden prosessin ja työvaiheiden taltiointi mobiililaitteilla sekä taltioidun tiedon prosessointi, jäsentäminen ja
analysointi jälkikäteen ovat osa oppimisprosessia. Tämän tyyppinen mobiilitaltiointi on hyvä pohja työssäoppimisen eri vaiheissa käytävälle ohjauskeskustelulle.
AEFIRIP-mallin nimi muodostuu sanoista Activating (Aktivointi), Externalisation (Ulkoistaminen), Focusing (Fokusointi), Interpretation (Tulkinta), Reflection (Reflektio) ja Information Processing (Tiedon prosessointi).
Tässä mallissa nähdään mobiilioppimisprosessi opiskelijan aktiivisena tiedonrakenteluprosessina, jossa hyödynnetään mobiililaitteita. Opiskelija on
aktiivisesti yhteydessä ympäristöönsä ja muihin opiskelijoihin. Mobiilien
päätelaitteiden vahvuus tässä mallissa on erityisesti oppimisen ohjauksessa ja oppimisprossessien dokumentoinnissa työtehtävissä esimerkiksi valokuvin tai videokuvin.
Ohjaus opiskelijan takataskussa – mobiiliohjauksen monet mahdollisuudet
Kolmas malli keskittyy case- eli tapauskohtaiseen opetukseen. Opetuksessa ja ohjauksessa otetaan tarkasteluun joitakin caseja eli tapauksia, joita
lähdetään analysoimaan. Yhtä tapausta ei käytetä kokonaisuutena, vaan
kustakin tapauksesta nostetaan esille tietyt asiat. Havainnointia tuetaan
mobiililaittein valokuvaamalla, videokuvaamalla tai ääninäytteitä ottamalla kulloinkin aiheeseen sopivin tavoin. Näin saadaan havainnoitua myös
tiettyä yleistettävyyttä oppimisen kohteena oleville asioille tarkasteltaessa
mitä yhteistä tapauksista löytyy.
Mobiilibongaus on osoittautunut varsin suosituksi malliksi, kun on suunniteltu oppimista mobiilipäätelaittein. Bongauksen avulla rakennetaan oppimisprosessi, jossa tietoa etsitään autenttisista ympäristöistä, se tallennetaan mobiililaitteella, analysoidaan (tunnistetaan), luokitellaan ja tarkastellaan kokonaisuutena. Bongata voi lähes mitä asioita tahansa, mutta esimerkiksi mainittakoon sienten tai marjojen bongaus luonnosta, puutarhatai muun erikoiskaupan sesonkituotteiden esillepano myymälöissä ja vaikkapa oppimisympäristöjen tai tutkintosuorituksen ympäristöjen bongaus.
Alasta ja tutkinnosta riippuen ideoita löytyy varmasti. Kiintoisa kohta tässä oppimisprosessissa on notaatioiden tekeminen. Tämä tarkoittaa ajattelustrategiaa siitä, miten tunnistaminen tapahtuu. Notaatiot voidaan mobiilisti tuotetun aineiston päälle viedä uusin keinon vaikkapa sarjakuvamaisesti, äänellä, puhekuplin ja niin edelleen – jälleen mobiililaitteita ja -sovelluksia hyödyntäen.
1. Havainto-orientaatio
esim. tehtävän annolla
Havainto
2. Havainnointi ja havaintojen
taltiointi
3. Tunnistus (tietovarannon tai
tunnistustyökalujen avulla)
4. Muun tiedon liittäminen
tunnistukseen, esim. pvm,
aika, paikka, ympäristö,
olosuhteet
5. Notaatioiden tuottaminen
(omat huomiot ja merkinnät
tai annotaatiot kuvan päälle)
6. Havainnon luokittelu
(liittäminen hierarkiaan)
7. Tallentaminen kokoelmaan
jatkokäyttöä varten,
kokonaisuuden tarkastelu
KUVIO 1.
Taltiointi
Tietovaranto
• tunnistusta varten
• tehtäviä varten
• Wikipedia?
Tunnistus
Notaatiot
Kokoelma
• kuva (/video)
• aikaleima
• paikka (gps)
• notaatiot
Luokittelu
Kokonaisuuden
tarkastelu
Mobiilibongaus; malli pedagogisen prosessin suunnittelua varten (Silander 2013)
41
42
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
– Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille ja tutkintotilaisuuksien arvioijille
Reflektiivinen toiminnallinen mobiilioppimisen malli (kokemuksen selvittely) perustuu oman toiminnan analysointiin autenttisissa tilanteissa. Se
lähtee ongelman asettelusta ja tilanteiden taltioinnista vastaten kysymyksiin mitä ja miten. Analysointi tapahtuu ääneen ajattelemalla (annotointi)
tuotetun materiaalin päälle tapahtuu opettajan ohjaamaan mobiilioppimispäiväkirjaan vastaten kysymykseen ”miksi?”.
Yhteenvetona kaikista edellä kuvatuista malleista voidaan todeta, että merkitysten luomiseen ja oppimiseen tarvitaan mobiilipäätelaite, autenttinen
oppimisympäristö ja ohjattu toiminta siellä sekä vahva analysointi- ja reflektointivaihe. Mobiilioppimisen lisääntyessä oppilaitoksissa, syntyy varmasti lisää uusia malleja suunnitella ja tapoja toteuttaa mobiilioppimista.
Työssäoppimisen mobiiliohjaus vaatii suunnittelua ja struktuuria
Työpaikoilla tapahtuva mobiiliohjaus vaatii jäsennystä ja ennakkoon tapahtuvaa suunnittelua. Etukäteen on hyvä miettiä, millaista mobiiliohjaukseen
soveltuvaa mallia on luonteva kullakin työssäoppimisen jaksolla hyödyntää
sekä mihin vaiheisiin osaamisen kehittymistä tukeva ohjaus sijoittuu. Hyvänä tukena ovat edellisen osion mallit. Mallien soveltamisen lisäksi kannattaa pohtia tarjolla olevat mobiiliohjauksen mahdollistavat tekniset sovellukset.
Wiki
• työpäiväkirja
• yhteisöllinen
reflektointi
• palaute ja arviointi
Opiskelijahallintajärjestelmä
Mobiiliohjauksen
ympäristöt
työssäoppimisen
ohjauksessa
HangOut
Blogi
työpäiväkirja
videoinnit
reflektointi
palaute ja arviointi
•
•
•
•
Moodle ja mobiiliohjaus
Lync
Yhteisöt
Skype
Kyvyt.fi
Webex
Adobe Connect
Facetime
KUVIO 2.
Facebook
Googlen työkalut
LinkedIn
Mobiiliohjauksen ympäristöt
Suunnittelun tulee lähteä liikkeelle työssäoppimisjakson tavoitteiden kuvaamisella. Tällä tavoitteiden kuvaamisella tarkoitetaan sitä, mitä opiskeli-
Ohjaus opiskelijan takataskussa – mobiiliohjauksen monet mahdollisuudet
jan on opittava työssäoppimisen jaksolla ja toisaalta millaista osaamista
opiskelijalla on jakson päättyessä. Ohjauspyrkimykset eri vaiheissa korostuvat myös mobiilisti tapahtuvan ohjauksen suunnitelmassa. Pyrkimyksinä eli ohjaustekoina työssäoppimisen jaksoilla voivat olla esimerkiksi jaksoa tukevien oppimistehtävien ohjaus, oppimisprosessin ohjaus, oppimistilanteiden analysointi, reflektointi, havainnointi ja tarkistus sekä kannustava eteenpäin ohjaava palaute.
Opettajan/ohjaajan on syytä myös tiedostaa oman roolinsa muuttuminen sen mukaan, mitä opetus- ja ohjauskanavaa hän käyttää. Perinteisessä luokkaopetuksessa opettajan roolin ollessa varsin asiantuntijuuteen perustuva, voidaan mobiiliohjauksessa todeta hänen roolinsa olevan varsin
konsultoiva, varsinkin kun oppiminen tapahtuu aidoissa työpaikkaympäristöissä. Hän fasilitoi ja oppii oppijoidensa kanssa lisäten heidän motivaatiotaan oppimiseen. Mobiilioppiminen on spontaania ja lähtee tilanteen ja
yksilön tarpeista. Yksi haluaa istua ja toinen seistä ottaessaan selvää uusista asioista. Mobiilit päätelaitteet sallivat tämän kielikuvan kaltaisen erilaisuuden oppijoiden keskuudessa. (Ozcamli & Cavus 2011, 937 – 942.)
Erityisen tärkeää on huomioida myös oppijoiden taito käyttää mobiililaitteita ja -sovelluksia. Mikäli laitteiden ja sovellusten käyttö tuntuu oppijasta
vaikealta, hän saattaa luopua koko ohjauskanavan käytöstä. Opettajan onkin perehdytettävä oppijat laitteiden ja sovellusten käyttöön perusteellisesti ja perustellen ennen, kuin varsinainen mobiilisti tapahtuva ohjaus alkaa.
Lähteet
Aarnio, H., Enqvist, J. & Helenius, M. (toim.) 2002. Verkkopedagogiikan kehittäminen ammatillisessa koulutuksessa ja työssäoppimisessa: DIANA-toimintamalli.
Herrington, J., Reeves, T. & Oliver, R. 2010. A Guide to Authentic e-Learning.
http://www.line.co.uk/book-reviews/a-guide-to-authentic-e-learning-byherrington-reeves-oliver/
Kim, K.-J., & Bonk, C. J. 2006. The Future of Online Teaching and Learning in
Higher Education.
Korucu, A. & Alkan, A. 2011. Differences between m-learning (mobile learning) and
e-learning, basic terminology and usage of m-learning in education. Procedia Social and Behavioral Sciences 15 (2011), 1925 – 1930.
Ozdamli, F. & Cavus, N. 2011. Basic elements and characteristics of mobile learning.
Procedia – Social and Behavioral Sciences 28 (2011) 937 – 942.
Silander, P. 2012. Mobiilioppimisen luento 12.4.2012.
Silander, P. & Koli, H. 2003. Verkko-opetuksen työkalupakki. Oy finn Lectura Ab:
Helsinki.
43
44
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
– Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille ja tutkintotilaisuuksien arvioijille
Artikkeli johdattaa lukijan pohtimaan ihmisten erilaisuutta oppijoina ja tiedon käsittelijöinä. Opettajan on hyvä tiedostaa ihmisten erilaisuus ja aiemmin elämässä omaksuttujen
arvojen ja asenteiden merkitys oppimistilanteissa. Arvot ja asenteet ovat kulttuurisidonnaisia ja esimerkiksi maahanmuuttajaoppilaiden kanssa toimivat opettajat ovat haasteen
edessä kohdatessaan arvomaailmaltaan hyvin erilaisen oppilaan. Lisäksi artikkelissa käsitellään motivaatiota ja sen vaikutusta oppimiseen sekä esitellään joitain ajatuksia erilaisten oppijoiden kohtaamisesta.
Kuva: Ville Salminen
45
Erilaisten oppijoiden vahvuudet ja niiden
huomiointi
Marko Susimetsä
Johdanto
Ihmiset ovat erilaisia. Pidämme erilaisista elokuvista, erilaisista harrastuksista ja jopa erilaisista elämänkumppaneista. Olemme kasvaneet erilaisissa ympäristöissä ja opiskelleet eri kouluissa ja työskennelleet erilaisilla työpaikoilla. Lienee luonnollista, että tämä erilaisuus näkyy myös siinä miten
opimme ja suhtaudumme muihin ihmisiin, kuten opettajiin tai oppilaisiin.
Oppimistyylit ovat yksilöllisiä tapoja ottaa vastaan, käsitellä ja palauttaa
mieleen tietoja ja toimintatapoja. Näiden oppimistyylien tunteminen on
tärkeätä sekä opettajille, työpaikkaohjaajille että oppijoille itselleen. Opettajille on opetuksen suunnittelussa tärkeää ottaa huomioon mahdollisimman monia erilaisia oppimistyylejä. Opiskelijoiden on hyvä tunnistaa oppimistyylinsä ja harjoitella sellaisia oppimistyylejä joita eivät ole vielä tottuneet käyttämään.
Oppimistyylien lisäksi monet muut tekijät vaikuttavat oppimisen laatuun
ja tekevät opetuksen suunnittelun ja käytännön toteutuksen haasteelliseksi
opettajalle ja ohjaajalle. Näistä tärkeimpiä ovat mm. oppijan arvot ja asenteet, elämänvaihe, motivaatio, oppijan tuntema stressi, oppimisympäristö
sekä yleiset oppimisen ja ajattelun taidot.
Tässä artikkelissa käsitellään lyhyesti ja yleistajuisesti yllämainittuja oppimistyylejä ja muita oppimiseen vaikuttavia tekijöitä. Arvojen ja asenteiden
käsittelyn yhteydessä keskustellaan lisäksi kulttuurien välisistä eroista ja
oppimisen ja ajattelun taitojen yhteydessä pohditaan lyhyesti niin sanotun
älykkyyden merkitystä oppimistilanteessa. Artikkelissa hahmotellaan näitä eri tekijöitä käytännön esimerkkien kautta ja esitellään opettajan ja ohjaajan keinoja huomioida nämä tekijät omassa työssään.
Oppimistyylit
Oppimistyyleistä puhuttaessa tarkoitetaan erilaisia teorioita yksilöllisistä
tavoista ottaa vastaan, käsitellä ja palauttaa mieleen tietoa sekä suhtautua
46
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
– Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille ja tutkintotilaisuuksien arvioijille
oppimistilanteisiin (ks. Smith 1986, 24). Yleisesti tunnettuja jaotteluita ovat
esimerkiksi Neil Flemingin (2013) VARK-malli, jonka mukaan ihmiset ottavat tietoa vastaan eri aistien avulla ja ihmisten välillä on eroja siinä mikä
näistä aisteista on ensisijainen tai tehokkain. Siinä missä yksi oppilas oppii parhaiten kuuntelemalla uutta tietoa, toinen oppii paremmin näkemällä opittavan asian. Aisteihin perustuvia oppimistyylejä ovat auditiivinen
(kuuloaisti), visuaalinen (näköaisti) ja kinesteettinen (tunto ja liikeaisti).
Toinen mahdollinen tapa luokitella oppimistyylejä on jaottelu globaalien
ja analyyttisten oppijoiden välillä (mm. Kirby 1988 ja Schmeck 1988). Tällöin tarkastelun kohteena on yksilön tapa tehdä havaintoja ympäristöstään.
Analyyttisellä oppijalla on hyvä keskittymiskyky, kyky muistaa yksityiskohtia ja hän on kiinnostunut siitä miten asiat toimivat. Hän huomaa asioiden
väliset loogiset yhteydet helposti ja oppiminen tapahtuu parhaiten luokkahuoneessa, selkeästi järjestetyissä oppimistilanteissa joissa edetään loogisessa järjestyksessä askel askeleelta. Globaali oppija on intuitiivinen, impulsiivinen, ottaa tunteet huomioon ratkaisuissaan ja näkee helposti yhteyksiä erilaisten tilanteiden välillä. Hän näkee tilanteet kokonaisuuksina ja on riippuvaisempi sosiaalisesta ympäristöstä jossa oppiminen tapahtuu. Tällainen oppija tarvitsee sosiaalisia suhteita oppiakseen ja voi vaatia
enemmän ohjausta tilanteissa, joissa täytyy ratkaista tai analysoida ongelmia. Globaalin oppijan opiskelumateriaalin on hyvä liittyä hänen omiin kokemuksiinsa ja mielenkiinnonkohteisiinsa.
Coffield et al. (2004) totesivat, että useimmille teorioille jotka näkevät oppimistyylit synnynnäisinä tai muuttumattomina ominaisuuksina ei löytynyt tutkimuksessa vahvistusta. He löysivät kuitenkin tukea yllä mainitun
globaalien ja analyyttisten oppijoiden kaltaisille oppimistyylimalleille, silloin kun nämä tyylit nähdään toisiaan täydentävinä, eikä poissulkevina. He
mainitsevat esimerkkinä mm. Herrmannin (1999) mallin (Kuva 1), jossa oppijat jaottuvat A) teoreettisiin ja rationaalisiin, B) järjestelmällisiin ja suunnitelmallisiin, C) innovatiivisiin ja luoviin, sekä D) tunteellisiin ja sosiaalisiin oppimistyyleihin. Tässä Herrmannin mallissa oppimistyylit nähdään
toisiaan täydentävinä, vaikka on todettu, että A-tyyliä suosivat erityisesti
miehet ja D-tyyliä naiset.
Erilaisten oppijoiden vahvuudet ja niiden huomiointi
KUVA 1.
A Oppii:
C Oppii:
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
Hankkimalla faktoja
Analysoimalla
Ajattelemalla
Muodostamalla esimerkkitapauksia
Muodostamalla teorioita
Tekemällä aloitteita
Etsimällä uusia mahdollisuuksia
Luottamalla intuitioon
Käsitteenmuodostuksella
Kirjoittamalla synteesejä
B Oppii:
D Oppii:
• Järjestämällä ja organisoimalla
sisältöjä
• Testaamalla teorioita
• Harjoittelemalla
• Soveltamalla sisältöjä käytäntöön
•
•
•
•
Kuuntelemalla ja jakamalla ajatuksia
Integroimalla kokemuksia
Liikkumalla ja tuntemalla
Osallistumalla
Kokonaisvaltainen oppimistyylimalli (sovellettu: Whole Brain Model, Herrmann 1999).
Coffieldin johtopäätös olikin, että oppimistyylejä ei tule käyttää luokitteluvälineenä siten, että kukin opiskelija luokitellaan tietynlaiseksi oppijaksi ja tälle opetetaan sitten sisältöjä tällä tietyllä opetusmenetelmällä. Kysymys on enemmänkin tavoitteesta lisätä oppijoiden tietoisuutta omasta
oppimistyylistä ja siten oppijoita tulisi pikemminkin rohkaista harjoittelemaan heille ennestään vieraampia oppimistyylejä. Opetustilanteissa tulisi
käyttää mahdollisimman monenlaisia menetelmiä, jolloin oppijat oppivat
uutta asiaa kokonaisvaltaisesti ja kehittävät samalla omaa oppimistyyliään.
Arvot ja asenteet
Arvot ja asenteet ovat käsitteitä, joiden avulla pyritään ymmärtämään miksi ihmiset suosivat tiettyjä asioita enemmän kuin toisia ja miten nämä arvot
ja asenteet voivat ohjata heidän käytöstään. Arvot ovat sekä henkilökohtaisia että kulttuurikohtaisia.
Henkilökohtaiset arvot kehittyvät ympäristön vaikutuksesta ja ne voivat
muuttua ajan kuluessa. Mitä varhaisemmin elämässämme olemme jonkin
tietyn arvon omaksuneet – esimerkiksi vanhemmiltamme – sitä pysyvämpi
kyseinen arvo on. Nämä henkilökohtaiset arvot voivat perustua tietyn ryhmän – esimerkiksi kulttuuri, uskontokunta tai poliittinen puolue – arvoihin ja arvostuksiin, mutta niihin vaikuttavat myös oma perhe, sosiaalinen
ympäristö, valtio, sukupolvi, historiallinen ympäristö jne.
47
48
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
– Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille ja tutkintotilaisuuksien arvioijille
Kulttuurikohtaiset arvot määrittävät niitä asioita, mitä tietyssä kulttuurissa yleensä arvostetaan. Tällaisia arvoja voivat olla esimerkiksi yksilöllisyys,
raha ja kilpailu. Arvot näkyvät myös siinä millaisista suorituksista kyseisessä kulttuurissa annetaan eniten huomiota esimerkiksi palkkauksen ja
mitalien muodossa. Arvojen tehtävä on myös määrittää se, mikä kulttuurissa tulkitaan hyväksi ja pahaksi. Kulttuurin arvoista poikkeava yksilö voidaan sulkea ulos yhteisöstä tai tämän käytöstä voidaan pyrkiä muuttamaan
esimerkiksi oikeuskäytännön kautta.
Arvojen kulttuurihistoriallinen luonne tulee mainiosti esiin mm. World Values Survey (2012) -tutkimuksessa, jossa on kyselylomakkein seurattu eri
valtioiden arvoja ja niiden muutosta vuosikymmenestä toiseen. Seuraavassa kuvassa (Kuva 1) on selvästi nähtävissä miten esim. protestanttisen uskontokunnan edustajat ovat ryhmittyneet arvoakseleilla eri alueelle kuin
katolilaiset ja miten samaa kieltä puhuvat (englanti) jakavat myös samanlaisen arvomaailman huolimatta näitä erottavasta maantieteellisestä etäisyydestä.
KUVA 2.
Inglehart ja Welzelin laatima kulttuurien arvokartta joka pohjautuu World Values Survey
-pitkittäistutkimukseen (2005, s. 63).
Erilaisten oppijoiden vahvuudet ja niiden huomiointi
Tutkimuksen mukaan Kuvassa 2 X-akselin (vasen-oikea) arvot ”Survival” ja
”Self-Expression” kuvaavat eroa ns. rikkaiden länsimaiden ja köyhempien
maiden välillä. Rikkaissa maissa perustoimeentulo on suurimmaksi osaksi turvattu ja ihmisten arvoissa korostuvat yksilöllisyys, elämänlaatu ja itseilmaisu. Köyhissä maissa arvoissa korostuvat turvallisuus ja toimeentulo
(=perheen suojelu ja ruokkiminen). Y-akselilla (ylös-alas) on puolestaan arvojako ”Traditional/Secular-rational”. Traditionaaliset arvot viittaavat kulttuureihin, joissa uskonto on erittäin tärkeä osa päivittäistä elämää ja joissa vanhempi-lapsi suhde ja auktoriteettien kunnioitus ovat tärkeitä. Traditionaalisissa kulttuureissa on voimakkaan kielteinen kanta myös avioeroihin, aborttiin, eutanasiaan ja itsemurhaan. Tällaisissa kulttuureissa nationalismi – ylpeys omasta maasta – on yleistä. Sekulaari-rationaaliset arvot
osoittavat taas päinvastaisia tuntemuksia, eli uskonnon vähämerkityksisyys, heikot vanhempi-lapsi -linkit, vähäinen auktoriteettien kunnioitus jne.
Kuvan 2 antamasta informaatiosta on hyötyä erityisesti silloin, kun opettaja tai ohjaaja on kohtaamassa oppilaan joka on maahanmuuttaja. Voi esimerkiksi olettaa, että sellainen oppilas joka tulee kulttuurista joka sijoittuu vasempaan lohkoon turvallisuus ja toimeentulo -akselilla on motivoituneempi opiskelemaan ja oppimaan uutta erityisesti silloin, kun hän näkee opiskelusta saatavan hyödyn oman tulevan toimeentulonsa kannalta.
Toisaalta taas sellaisen kulttuurin edustaja, joka sijoittuu kuvan alaosaan
– traditionaalisten arvojen alueelle – voi olla oppilaana hiljainen ja ottaa
mielellään tietoa vastaan auktoriteetilta. Tällaista oppilasta voi joutua erityisesti kannustamaan tasavertaiseen keskusteluun opettajan tai ohjaajan
kanssa. On kuitenkin huomattava, että Kuvan 2 kaltaiset esitykset ovat aina
yleistyksiä ja yksilö voi poiketa kulttuurinsa ”keskiarvosta” paljonkin. Erityisesti, kun otetaan huomioon, että ihminen joka on lähtenyt pois omasta
maastaan ja kulttuuriympäristöstään on jo oletusarvoisesti erilainen kuin
niin sanottu tyypillinen kulttuurinsa edustaja.
Arvoja yksilöllisempiä arvostuksia kutsutaan asenteiksi. Asenteet ovat arvostuksia ja päätelmiä jotka perustuvat tunteisiin, käytökseen tai uskomuksiin. Ne omaksutaan useimmiten ympäristöstä, eli vanhemmilta ja kavereilta. Jotkut tutkijat ovat yhdistäneet asenteisiin myös osittain perinnöllisiä tekijöitä ja on todettu, että esimerkiksi sisäänpäinsuuntautuneet (introvertti) ihmiset saattavat pitää erilaisesta musiikista kuin ulospäinsuuntautuneet (extravertti). Opettajat ja ohjaajat kohtaavat luonnollisesti opiskelijoita joilla on monenlaisia ennakkoasenteita esimerkiksi liikenneturvallisuuteen ja muuhun liikennekäyttäytymiseen.
Hovland (1954) totesi, että asenteisiin voidaan vaikuttaa suostuttelijan ominaisuuksilla, kuten asiantuntijuus, luotettavuus, henkilökemia ja ulkonäkö. Opettaja tai ohjaaja joka selvästi tietää mistä puhuu ja joka koetaan
luotettavaksi pystyy vaikuttamaan oppilaan asenteisiin paljon tehokkaammin kuin sellainen, joka esimerkiksi ei osaa luoda hyvää ja avointa suhdetta oppilaaseen tai joka pukeutuu epäsiististi. Tutkimuksissa on myös todettu, että asiantuntijan lausunnoksi tulkittu viesti on vakuuttavampi kuin
49
50
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
– Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille ja tutkintotilaisuuksien arvioijille
lehdestä luettu tai kavereilta kuultu (Hovland & Weiss 1954). Tällöinkin
on kuitenkin tärkeätä vakuuttaa oppilas ensin omasta asiantuntijuudesta, sillä viestin vaikutus asenteisiin on pitkäaikaisempi kuin jos luotettavuus (asiantuntijuus) selviää vasta jälkikäteen. Tämä siksi, että kun ihminen kuulee uuden asian joka on ristiriidassa hänen ennakkoasenteidensa
kanssa, hänen ensimmäinen reaktionsa on keksiä jokin syy miksi tuo uusi
asia on jotenkin virheellinen tai väärässä juuri hänen tapauksessaan. Sitä
vastoin, kun viestin lähde on kerrottu etukäteen tai opettaja/ohjaaja itse vakuuttaa oppilaan asiantuntijuudestaan, on oppilaan ajatuksiin luotu jo pohja sille, että seuraavaksi annettava tieto on jotenkin tärkeää ja se syrjäyttää
ainakin osittain edellä mainitun luonnollisen hylkimisreaktion.
Hovlandin toteamusta tulkitessa täytyy huomata, että hän kirjoitti sen aikana, jolloin auktoriteettien kunnioitus oli länsimaissa voimakkaampaa
kuin se on nykyään. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö teoriasta olisi jotain opittavaa. Ainakin mainoksissa – erityisesti Ostos-TV:ssä – on havaittavissa, että teoriaan uskotaan markkinoinnissa, sillä tuotteita on lähes
aina esittelemässä pikkujulkkisten lisäksi myös valkoiseen takkiin ja silmälaseihin sonnustautunut ”tutkija” tai muu asiantuntija.
Kulttuurien väliset erot
Edellisessä alaluvussa käsiteltiin World Values Survey -tutkimusta jossa
oli havaittu selkeitä eroja eri maiden ja kulttuurien arvoissa. Tässä yhteydessä on kenties hyvä ottaa esiin myös muuta tutkimusta, jossa on pohdittu kulttuurien välisiä eroja. Hofstede (2012) jakaa oman tutkimuksensa pohjalta kulttuurien väliset erot neljään pääulottuvuuteen, joita ovat 1)
valtaetäisyys, 2) yksilöllisyys, 3) epävarmuuden välttäminen ja 4) maskuliinisuus vs. feminiinisyys.
Valtaetäisyys viittaa siihen, miten selkeästi valtaerot näkyvät tietyssä kulttuurissa ja miten paljon valtaeroja siedetään. Korkean valtaetäisyyden kulttuureissa liikkuminen sosiaaliluokassa ylöspäin on vaikeata, ellei mahdotonta, ja työpaikoilla ja kouluissa on selvä ero johtajien ja työntekijöiden tai
opettajien ja oppilaiden välillä. Tällaisessa kulttuurissa on epätodennäköistä, että alemmalla portaalla seisova uskaltaa sanoa ääneen omia ajatuksiaan ja odottaa mieluummin esim. opettajalta ”oikeita” vastauksia. Korkean valtaetäisyyden kulttuureissa hyväksytään nämä valtaerot eikä pyritä
kaatamaan olemassa olevaa järjestelmää, kun taas matalan valtaetäisyyden kulttuureissa pyritään tasoittamaan valtaeroja ja opettajalta saatetaan
vaatia perusteluita esitetyille näkemyksille ja opiskelijat ovat valmiita keskustelemaan opettajan kanssa tasavertaisesti.
Yksilöllisyys on puolestaan vastakohta yhteisöllisyydelle. Yksilöllisissä
kulttuureissa arvostetaan yksilön omaa työtä ja tämän saavutuksia. Yksilön oikeudet ovat tärkeässä asemassa. Yksilöt myös luovat suhteita suureen määrään muita ihmisiä, mutta nämä suhteet ovat usein pinnallisia ja
Erilaisten oppijoiden vahvuudet ja niiden huomiointi
yksilön odotetaan huolehtivan vain lähimmästä perheestään. Yhteisöllisissä kulttuureissa vastaavasti arvostetaan perhesuhteita ja saavutukset nähdään yhteisön yhteisinä eikä niinkään tietyn yksilön työn tuloksina. Perhe
on myös laajempi käsite ja sisältää myös serkut ja isovanhemmat. Yksilöllisestä kulttuurista tulevalle saattaa olla vaikeata osallistua ryhmätyöhön
tai yhteiseen pohdintaan ja hän ei mielellään jaa omaa tietoaan muille, vaan
pitää sen omanaan. Yhteisöllinen ihminen puolestaan saattaa vastata kysymyksiin ottaen huomioon mahdolliset oman yhteisön mielipiteet asiasta,
eikä välttämättä muodosta omia mielipiteitä tai ei ainakaan sano niitä ääneen mikäli ne ovat ristiriidassa yhteisön ajatusten kanssa.
Epävarmuuden välttäminen viittaa siihen miten paljon ihmiset ovat valmiit sietämään epävarmuutta. Kulttuureissa, joissa epävarmuutta halutaan
välttää, on elämä selvästi säädeltyä ja säännösteltyä ja eri tilanteisiin on
olemassa valmiit rituaalit miten niissä tulee toimia. Kulttuureissa, joissa
epävarmuutta ollaan valmiit sietämään, ollaan valmiimpia ottamaan riskejä ja kokeilemaan uutta. Myös erilaisuutta ja muutostilanteita siedetään
helpommin.
Maskuliinisuus vs. feminiinisyys -akselilla mitataan sitä miten voimakkaasti kyseinen kulttuuri pohjautuu perinteisille sukupuolirooleille ja miten kontrollia, voimaa ja materiaa arvostetaan. Maskuliinisissa kulttuureissa miehet ovat valta-asemassa ja sukupuolten erot ovat selvät. Oppilaan,
joka tulee tällaisesta kulttuurista, voi olla vaikea suhtautua naisopettajaan
ja ottaa tätä todesta. Vastaavasti matalan maskuliinisuuden, tai feminiinimmässä, kulttuurissa sukupuolet ovat tasa-arvoisempia ja naisia kohdellaan tasavertaisina miehiin nähden. Samoin kontrolli, voima ja materia eivät ole niin tärkeitä arvoja vaan huomiota kiinnitetään heikommista huolehtimiseen, yhteistyöhön ja elämänlaatuun.
Nämä ylläesitetyt kulttuurien välisiin eroihin pureutuvat tekijät esiintyvät
eri kulttuureissa eri vahvuisina. Opettaja ei voi luonnollisestikaan tuntea
kaikkien kulttuurien sijoittumista näillä akseleilla, mutta hänen olisi kuitenkin hyvä olla tietoinen näistä akseleista ja miten ihmiset saattavat niiden näkökulmasta olla erilaisia. Kenties paras tapa ottaa kulttuurien väliset
erot huomioon onkin kuunnella oppilaita ja olemalla avoin heidän viesteilleen, eikä pakottaa heitä välittömästi omaksumaan opettajan oman kulttuurin arvoja ja asenteita.
Motivaatio
Oppimisen kannalta ehkä merkittävin tekijä on ihmisen motivaatio tehdä
jotain asiaa tai oppia jotain uutta. Kun kyse on itseä kiinnostavasta asiasta, on oppiminen yleensä helppoa ja nopeata, mutta jos oppilas tulee autokouluun tai oppilaitokseen ns. yhteiskunnan tai vanhempien pakottamana,
niin motivaatio voi opiskelua kohtaan olla hukassa, vaikka sitä riittäisikin
harrastuksiin ja TV:n katsomiseen. Opettajan ja ohjaajan on hyvä tuntea
51
52
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
– Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille ja tutkintotilaisuuksien arvioijille
joitain motivaatiotutkimuksen perusjaotteluita lähinnä siksi, että erilaiset
motivaation lähteet ja mahdollisesti motivaatioon vaikuttamisen keinot tulisivat tutuksi. Samoin täytyy osata välttää sellaisia opetus- tai motivointimenetelmiä, jotka saattavat vähentää opiskelijoiden motivaatiota.
Uusimmissa motivaatioteorioissa huomioidaan erilaisia osatekijöitä, jotka vaikuttavat ihmisen motivaatioon tehdä jotain asiaa. Teorioita on useita ja niitä ei ole mahdollista käydä tässä läpi kuin pintapuolisesti. Motivaatio voidaan esimerkiksi nähdä mm. pysyvänä persoonallisuuden piirteenä tai tilanteen mukaan vaihtelevana ominaisuutena, joka on sisäinen tai
ulkoinen. Motivaatioon voivat vaikuttaa mm. yksilön henkilökohtaiset tavoitteet, uskomukset omista kyvyistä ja mahdollisuuksista sekä tunteet ja
tuntemukset.
Sisäinen ja ulkoinen motivaatio ovat kenties parhaiten tunnettuja motivaatioteorioiden käsitteitä. Lyhyesti sanottuna ulkoisella motivaatiolla tarkoitetaan esimerkiksi tilannetta, jossa henkilö tekee töitä ajokortin tai palkkion vuoksi. Sisäisesti motivoitunut henkilö saattaa tehdä samaa työtä siksi, että nauttii itse työn tekemisestä tai on kiinnostunut oman ajotaidon tai
turvallisen liikkumisen kehittämisestä. Monessa tilanteessa nämä motivaatiot ovat läsnä yhdessä, eli esimerkiksi urheilija voi saada tyydytystä omasta kehittymisestään, mutta voi hakea myös palkkioita joko mitaleiden tai
huomionosoitusten muodossa. On kuitenkin olemassa myös aktiviteetteja,
joissa sisäinen motivaatio on lähes yksinomaan läsnä: hyvän kirjan lukemisesta tai elokuvan katsomisesta harvoin tarjotaan palkkioita, mutta ihmiset tekevät näitä asioita kuitenkin mielellään.
Opetuksen näkökulmasta sisäisesti motivoitunut opiskelija on yleensä se
helppo tapaus, sillä tällainen ihminen ottaa mielellään asioista selvää itse
ja keskittyy oppimiseen omatoimisesti. Tällöin opetustilanteessa ohjaajan tehtäväksi voi jäädä vain motivaation suuntaaminen opetustavoitteiden mukaiseksi. Esimerkiksi oppilas, joka haluaa oppia ajamaan autolla voi
olla sisäisesti motivoitunut, mutta ei välttämättä tiedä mitä kaikkea autolla
ajaminen pitää sisällään. Tällöin opettajan pitäisi pystyä kiittämään oppilasta siitä mitä tämä tekee oikein tai oppii nopeasti (esim. käsittelytaidot),
mutta samalla suunnata oppimismotivaatiota myös liikenneturvallisuuden
ja liikenteen sosiaalisuuden ymmärtämisen suuntaan. Ulkoisesti motivoitunut oppilas puolestaan vaatii erilaisia tukitoimia, kuten kannustus, palkkiot, palkka, kehut ja hyvät arvosanat.
Opettajan kannalta tilanteen tekee haastavaksi se, että sisäisesti motivoitunut opiskelija saattaa menettää sisäisen motivaationsa, mikäli toiminnasta annetaan heille palkkioita samoin kuten ulkoisesti motivoituneille opiskelijoille. Tällaiselle opiskelijalle saattaa palkkio vähitellen tulla tärkeämmäksi tavoitteeksi kuin itse työn sisältö kun huomio keskittyy esim. hyviin
arvosanoihin ja niistä saataviin kehuihin.
Erilaisten oppijoiden vahvuudet ja niiden huomiointi
Lähestymis- ja välttämismotivaatio liittyvät niihin pelkoihin ja odotuksiin joita yksilöllä on toiminnasta. Yksilö toivoo onnistumista, mutta pelkää epäonnistumista. Mikäli epäonnistumisen pelko on suurempi kuin onnistumisen toivo, niin ihminen saattaa vältellä tällaisten asioiden tekemistä. Opettajan on siis pystyttävä lisäämään opiskelijan itseluottamusta, koska tällöin opiskelijan onnistumisen toivo vahvistuu. Samoin epäonnistumisesta on tehtävä luonnollinen osa oppimisprosessia ja pyrittävä vähentämään niitä negatiivisia tunteita mitä epäonnistuminen saattaa aiheuttaa.
Motivaatio voidaan nähdä myös tarpeiden tyydyttämisen näkökulmasta.
Maslowin (1943) tarvehierarkiassa, ihmisen tarpeet luokiteltiin fysiologisiin, turvallisuudentunteen, rakkauden, kunnioituksen ja itsensä toteuttamisen tarpeisiin. Maslowin teorian mukaan ihmisen täytyy ensin tyydyttää fysiologiset tarpeensa (hengittäminen, ruoka, vesi, uni) ennen kuin hän
voi siirtyä tyydyttämään seuraavan tason, eli turvallisuuteen liittyviä tarpeita (perhe, terveys, omaisuus, resurssit) ja niin edelleen. Vasta kun kaikki
muut tarpeet on täytetty (esimerkiksi ystävyyssuhteet, itsearvostus, luottavaisuus, muiden kunnioitus), voi ihminen alkaa toteuttaa itseään ja olla luova, spontaani, ongelmia ratkaiseva, ennakkoluuloton jne. Mikäli alemman
tason tarpeita ei ole tyydytetty tai niiden tyydyttämisessä on jokin häiriö,
ei opiskelija pysty keskittymään ylemmän tason tehtäviin täysipainoisesti.
Motivaatiosta on yllä esitettyjen näkökulmien lisäksi olemassa monia muitakin erilaisia teorioita, mutta yllä esitetyt ovat kenties parhaiten tunnettuja.
Älykäs oppija vai hyvät opiskelutaidot?
Petty (2009, 285-) kirjoittaa hyvien ja huonojen opettajien eroista ja toteaa, että huonot opettajat opettavat pelkkää asiasisältöä ja päättelevät oppijan huonon menestyksen johtuvan vähäisestä älykkyydestä tai laiskuudesta. Vastaavasti hyvät opettajat opettavat sekä sisältöä että alalla tarvittavia
ajattelu- ja kirjoitustaitoja. Vähintään 20 % opetusajasta on varattu nimenomaan ongelmanratkaisu-, analyysi-, kriittisen ajattelun- ja opiskelutaitojen kehittämiseen, kun loppuaika käytetään asiasisältöihin.
Pettyn perusajatuksena on, että ei ole olemassa sellaisia taipumuksia tai
perittyjä kykyjä, jotka tekisivät jostain ihmisestä taitavamman jossain taidossa kuin toisen. Hän viittaa mm. tutkimukseen, jossa tutkittiin kansainvälisesti arvostettujen viulistien taitotasoja ja näiden itsensä raportoimien
harjoitustuntien määrää. Todettiin, että parhaiksi arvioidut viulistit raportoivat säännöllisesti harjoitustuntiensa määrän korkeammaksi kuin hyvät
viulistit – jotka taas olivat harjoitelleet enemmän kuin viuluopettajiksi tähtäävät. Mikäli jollakulla olisi ollut ns. synnynnäinen lahja viulunsoittoon,
olisi ollut oletettavissa, että hän olisi tarvinnut vähemmän harjoitusta saavuttaakseen saman tason kuin muut viulistit. Näin ei kuitenkaan ollut.
53
54
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
– Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille ja tutkintotilaisuuksien arvioijille
Länsimaiseen kulttuuriin iskostunut uskomus perityistä kyvyistä ja älykkyyden pysyvyydestä määrittää kuitenkin pitkälti meidän itse kunkin opiskelumotivaatiota. Mikäli uskomme, että huono suoritus johtui lahjakkuuden tai älyn puutteesta, emme todennäköisesti halua yrittää samaa asiaa
uudelleen tai ”tuhlata aikaa” harjoitteluun tai opiskeluun. Mikäli taas uskomme että hyvä suoritus on yrittämisen ja harjoittelun tulos, ja että älykkyys on tilannesidonnaista ja voi kehittyä, olemme valmiimpia harjoittelemaan ja opiskelemaan uutta. Tällaiset uskomukset ovat osa ns. motivaation attribuutioteoriaa (attribuutio = jonkin paneminen jonkin nimiin). (ks.
esim. Susimetsä 2006, Molden & Dweck, 2000.) Opettajan ja ohjaajan on
täten tärkeätä vakuuttaa oppija siitä, että tällä on kyky ja mahdollisuus kehittyä ja ohjata tämä oikeanlaisten harjoitusten pariin.
Petty toteaa, että tärkeitä taitoja, joita opettajan ja ohjaajan tulisi oppilaalle opettaa, ovat analyysitaidot (mitä? ja miksi? -kysymykset), synteesi ja arviointitaidot (miten?), strategiset ja reflektiiviset ajattelutaidot sekä sosiaaliset ja tunnetaidot (mm. asettuminen toisen rooliin). Nämä ovat sellaisia
taitoja joita vaaditaan alan asiantuntijoilta ja joita tarvitaan työelämässä
jossa tietosisältöjä sovelletaan käytäntöön. Lisäksi, kun uutta tietoa käsitellään tällaisten kysymystenasettelujen kautta, tieto jää paremmin muistiin
ja yhdistyy syvemmin jo olemassa oleviin tietorakenteisiin (vrt. konstruktiivinen oppiminen).
Tärkeimmiksi opiskelustrategioiksi Petty mainitsee yllämainitun menestyksen attribuution, eli sen, että oppijoille tähdennetään, että menestys johtuu omasta yrittämisestä eikä synnynnäisistä tai muuttumattomista kyvyistä. Toinen tärkeä opetettava strategia ovat ns. tiedon jäsentämisen menetelmät, eli avainkohtien löytäminen aineistosta (esim. alleviivaus), graafiset sisällönkuvaukset (esim. miellekartat), muistiinpanomenetelmät ja yhteenvetojen kirjoittaminen. Tiedon jäsentämisen apuväline mitä opettaja
tai ohjaaja voi käyttää luokkahuoneessa ja ohjauskeskusteluissa on asian
esittely etukäteen, eli keskustelun voi avata kertomalla mitä aiheita ollaan
käsittelemässä ja mitä on tarkoitus oppia. Työpaikkaohjaaja voi esimerkiksi aloittaa ohjauskeskustelun kertomalla heti alkuun mihin aiheisiin tällä
ohjauskerralla syvennytään.
Ratkaisuja erilaisuuteen
Tässä luvussa on esitetty monia eri näkökulmia siihen miten opiskelijat –
ja ihmiset yleensä – voivat olla erilaisia. Teorioita ja näkökulmia on esitettyjen lisäksi lukuisia muitakin ja tämän lyhyen esittelyn päätavoite olikin
muistuttaa lukijaa siitä miten monella eri tavalla ihmiset voivat olla erilaisia huolimatta siitä tulevatko he samasta kulttuurista vai eivät. Yhteenvetona voinee täysin perustellusti todeta, että ei ole olemassa kahta samanlaista ihmistä.
Erilaisten oppijoiden vahvuudet ja niiden huomiointi
Tämä tekee opettajan ja ohjaajan ammatista erityisesti ihmissuhdeammatin, eli tämän täytyy olla valmis kohtaamaan hyvin erilaisia ihmisiä ja löytämään kullekin ihmiselle sopiva tapa motivoida tämä oppimaan ja yrittämään uusia asioita. Opettajan tulee olla tietoinen oppijoiden motivaatiosta ja niistä tekijöistä jotka siihen saattavat vaikuttaa. Opettajana toimivan
ihmisen ei tulisi lukkiutua ajatukseen, että oppimismenestys on riippuvainen oppijan lahjoista tai älykkyydestä, vaan opettaa oppijatkin ymmärtämään, että ”lahjakkuus” ja ”älykkyys” tietyssä tehtävässä tai taidossa on
harjoittelun ja oikeiden oppimis- ja ajattelustrategioiden hallinnan tulosta.
Joskus opettajan on pystyttävä tekemään se päätös, että hän ei itse välttämättä ole oikea ihminen opettamaan tiettyä oppilasta. Tällainen tilanne
voi tulla vastaan esimerkiksi kulttuurierojen tai muiden sellaisten seikkojen vuoksi, jotka vaikuttavat opettajan ja opetettavan väliseen suhteeseen
haitallisesti. Kuitenkin useimmissa tilanteissa opettaja joutuu itse käsittelemään mahdolliset ongelmatilanteet oppilaiden kanssa. Opettajan tulisikin ensi sijassa olla rehellinen itselleen ja tunnistaa omat arvot ja asenteensa ja ymmärtää oma motivaationsa siihen mitä hän on tekemässä. Hänen
tulee olla avoin ihmisille, joiden arvot ja asenteet voivat olla hyvin erilaisia kuin hänen omansa ja hänen tulisi pyrkiä löytämään keinoja motivoida
sellaisiakin ihmisiä, joiden motiivit opiskeluun poikkeavat selkeästi opettajan omasta maailmankuvasta.
Jokainen opetustilanne on ainutlaatuinen kahden ihmisen kohtaamistilanne.
Lähteet
Coffield, F., Moseley, D., Hall, E. and Ecclestone, K. 2004. Should we be using learning styles? What research has to say to practice. Learning and Skills Research Centre (Great Britain) (LSRC). http://itslifejimbutnotasweknowit.org.
uk/files/LSRC_LearningStyles.pdf.
Fleming, N. 2013. VARK – A Guide to Learning Styles. http://www.vark-learn.com/
english/index.asp.
Herrmann, N. 1999. The Theory Behind the HBDI and Whole Brain Technology.
http://www.hbdi.com/uploads/100024_articles/100543.pdf.
Hofstede, G. 2012. Dimensions of national Cultures. http://www.geerthofstede.nl/
dimensions-of-national-cultures.
Hovland, C. I. and Weiss, W. 1954. The Influence of Source Credibility on Communication Effectiveness. Teoksessa Society for the Psychological Study of Social
Issues, Public Opinion and Propaganda. New York: Dryden, s. 337 – 347.
55
56
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
– Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille ja tutkintotilaisuuksien arvioijille
Kirby, J. 1988. Style, strategy and skill in reading. Teoksessa R.R. Schmeck (Ed.).
Learning strategies and learning styles. New York: Plenum, s. 229 – 274.
Molden, D.C., Dweck, C.S. 2000. Meaning and Motivation. Teoksessa C. Sanshone &
J.M. Harackiewicz (Eds.), Intrinsic and Extrinsic Motivation: the Search for
Optimal Motivation and Performance. NJ: Academic Press, s. 131 – 159.
Petty, G. 2009. Evidence-Based Teaching: A practical approach. Cheltenham: Nelson
Thornes Limited.
Schmeck, R.R. 1988. Strategies and style of learning: an integration of varied
perspective. Teoksessa R.R. Schmeck (Ed.), Learning strategies and learning
styles. New York: Plenum, s. 317 – 347.
Smith, A. 1986. Strategies for individualizing instruction across the disciplines for
the culturally diverse learner. Proceedings of the Annual conference of the
International Society for Individualized Instruction. Atlanta, GA.
Susimetsä, M. 2006. Motivated and Self-Regulated Learning of Adult Learners in a
Collective Online Environment. Väitöskirjatyö. Acta Universitatis Tamperensis 1160. Tampere: Juvenes Print.
World Values Survey. 2012. The WVS Cultural Map of the World.
http://www.worldvaluessurvey.org/wvs/articles/folder_published/article_
base_54.
58
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
– Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille ja tutkintotilaisuuksien arvioijille
Artikkelissa tarkastellaan tutkintotilaisuuteen valmistautumista Liikenneopettajan erikoisammattitutkinnon tutkinnon perusteiden mukaisesti. Asiaa käsitellään käytännönläheisesti eri tutkinnon osien arviointikriteerien mukaan. Artikkelissa tarkastellaan myös sitä miten työpaikalla valmistaudutaan tutkintotilaisuuteen ja miten arvioijat valmistautuvat tutkintotilaisuuteen ja toimivat tutkintotilaisuudessa.
Kuva: Hämeen Sanomat / Katariina Filppula
59
Käytännönläheinen opas työssä oppimiseen sekä
oppimisen ja osaamisen arviointiin
Erja Ruuhela-Kaitera
Tutkinnon perusteet tutkintotilaisuuden perustana
Liikenneopettajan koulutuksessa ja tutkinnossa on tapahtunut olennaisia
muutoksia kuten myös B-opetuksen opetussuunnitelmassa. B-opetuksen
ja oppimisen tavoitteena on edelleen turvallisempi, ekologisempi ja sosiaalisempi kuljettaja. Opetusmenetelmien painopiste on kuitenkin muuttunut
opettajan auktoriteettiin ja osaamisen perustuvista menetelmistä oppilaan
oppimisen ohjaamiseen. Oppimista on tavoitteena ohjata opiskelijalähtöisesti siten, että oppilaan mm. oppilaan itsearviointitaito kehittyy. Oppimisen tavoitteena on työskentelyn suuntautuminen omien ajatusten, asenteiden, tietojen ja taitojen pohdiskeluun. Itsearviointi perustuu reflektointitaitoon ja sen taidon ymmärtämiseen ja toimivaksi saattamiseen tulee liikenneopettajan keskittyä.
Liikenneopettajan erikoisammattitutkinto edellyttää myös laajempaa osaamista kuin aikaisempi liikenneopettajan tutkinto sisältäen uusina osaamisalueina mm. autokoulutoimintojen hoitamisen, tutkinnon vastaanottajana
toimimisen ja ammattipätevyyskouluttajana toimimisen. Nämä osaamisalueet rakentuvat kuitenkin opettajan ydinosaamisen ympärille eli ymmärrykseen siitä miten ihmisten kanssa toimitaan ja miten heitä neuvotaan ja
ohjataan opiskelussa ja oppimisessa. Opettajan erikoisammattitutkintotasoinen osaaminen edellyttää oletusarvoisesti opettajan opetusosaamisen
suhteen moniulotteista osaamista kuten suunnittelu-, toteutus- ja arviointiosaaminen.
Suunnitteluosaaminen
Opettamisen suunnitteluosaaminen edellyttää opetussuunnitelman kokonaisuuden hahmottamista, oppimisen kannalta olennaisten asioiden löytämistä sekä erilaisten opetusmenetelmien soveltuvuuden arviointia ja
erilaisten opetustilanteiden suunnittelua. Tutkinnon perusteet edustavat
konstruktiivista oppimiskäsitystä. Konstruktiivisen oppimiskäsityksen mukaan uusia asioita opitaan ja opetetaan suunnitellen opetusta jo opittuun perustuen. Opetuksen suunnitteluosaamisen osoittaminen painottuu
60
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
– Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille ja tutkintotilaisuuksien arvioijille
kahteen ensimmäiseen pakolliseen tutkinnon osaan. Ensimmäisessä tutkinnon osassa osoitetaan suunnitteluosaamista teoriatuntien ja ajoharjoitteluradan harjoitusten osalta. Luokkaopetuksen suunnittelussa tulee näkyviin opetusmenetelmätuntemus kuten myös ajoharjoitteluradan harjoitusten osalta. Toisessa pakollisessa tutkinnon osassa osoitetaan suunnitteluosaamista ajo-opetuksessa, luokkaopetuksessa, ajoharjoitteluradalla
tapahtuvassa opetuksessa, pimeän opetuksessa ja II-vaiheen opetuksessa. Tutkinnon suorittajan tavoitteena on osoittaa toisessa tutkinnon osassa
suunnitelmien muokkausosaamista. Tutkinnon suorittaja on ensimmäisen
pakollisen tutkinnon osan suoritettuaan harjoitellut opettamista aidoissa
tilanteissa ja kerännyt kokemuksia siitä mikä omassa opetuksessa omien
suunnitelmien mukaan toimii ja mitä voisi tehdä toisin. Tämä suunnitelmien muokkaaminen osoittaa tutkinnon suorittajan reflektointikykyä ja kykyä
muuttaa omaa toimintaansa saamansa palautteen perusteella.
Opetuksen suunnittelussa tehtäviin päätöksiin vaikuttavat opettajan ihmiskäsitykset. Ihmiskäsitys kertoo siitä millainen ihminen on perusolemukseltaan. Esimerkiksi humanistisen ihmiskäsityksen omaava opettaja antaa
opiskelijoille tilaa omaan oivallukseen ja ymmärryksen rakentumiseen tällöin opettaja toimii tarkkailijana, innostajana ja tukijana.
Ihmiskäsitykset vaikuttavat opettajan oppimiskäsityksiin ja siten opetusmenetelmien valintaan. Opetusmenetelmät ovat joukko vuorovaikutuksen muotoja, joiden avulla edistetään opiskelijan oppimista. Tutkintotilaisuudessa opetuksen suunnittelun osalta tutkinnon suorittajan tulee osoittaa osaamisensa näillä suunnittelun osa-alueilla siten että pystyy perustelemaan valitsemansa opetusmenetelmät oppimiskäsityksensä ja sen taustalla vaikuttavan ihmiskäsityksensä pohjalta. Tutkinnon perusteesta löydettävissä oleva konstruktiivinen oppimiskäsitys perustuu humanistiseen
ihmiskäsitykseen. Oppiminen on tiedonrakentamista jolloin tieto ei siirry
opettajalta oppijalle vaan oppija konstruoi sen itse uudelleen. Oppija etsii
merkityksiä ja on toimija ja omat aikaisemmat kokemukset, tiedot ja käsitykset säätelevät sitä mitä oppija havaitsee ja miten asioita tulkitsee, joten
oppiminen on oppijan oman toiminnan tulosta.
Toteutusosaaminen
Opetuksen toteutusosaamisen osoittamisessa tulee näkyviin kyky muuttaa
suunniteltua opetusta oppilaan ja tilanteen mukaan. Suunniteltaessa opetustilanteita luokkaan ja autoon otetaan huomioon keskimääräinen oppilas normaalissa opetustilanteessa. Suunnitelma tulee olla niin karkea, että
sitä on helppo soveltaa vaihtuvissa tilanteissa. Käytännössä opetuksen toteutustilanteiden ympäristöt vaihtelevat esim. vuodenajan ja vuorokaudenajan suhteen sekä oppilaiden valmiustason ja vireystason suhteen. Toteutusosaamisessa tulee näkyviin opetuskokemus ja omien opetuskokemusten reflektointi. Reflektoinnin kautta on mahdollista havaita säännönmu-
Käytännönläheinen opas työssä oppimiseen sekä oppimisen ja osaamisen arviointiin
kaisuutta oppilaiden oppimisessa ja oppimistilanteiden toteutumisessa ja
palautteen määrän ja laadun suhteen vaikutus oppimiseen ja osaamiseen.
Arviointiosaaminen
Oppimista arvioitaessa täytyy olla kriteerit joihin arviointi perustuu. Arviointia suunniteltaessa täytyy päättää millaisilla kriteereillä osaamista arvioidaan ja missä vaiheessa opintoja arvioidaan. Arviointiosaaminen edellyttää kykyä hahmottaa oppilaan osaamisen taso suhteessa tavoitteisiin. Palautetta oppilaan pitää saada jokaisessa oppimistilanteessa mutta opitun
arviointi tulee tehdä suunnitellusti ja perustellusti tietyssä oppimisen taite- tai tasannekohdassa. Oppiminen on syklistä ja oppiminen edistyy ja pysähtyy sykleittäin. Oikeanlainen arviointi ja palaute auttaa oppilasta eteenpäin ns. oppistasanteella.
Tutkintotilaisuuden suunnitteleminen
Tutkinnon suorittajan suunnitellessa tutkintotilaisuutta hän rakentaa arvioinnin kohteiden mukaisen tehtäväkokonaisuuden käytännön työtehtävistä, siten että osaamiskriteerit täyttyvät. Tutkinnon suorittajalla täytyy olla
kokemusta ja näkemystä omasta työstään ja ammatistaan siten, että hän
pystyy ennakkoon suunnittelemaan miten täydentää osaamisen osoittamistaan niiden arviointikriteerien osalta jotka eivät täyty tutkintotilaisuuteen
suunnitelluissa työtehtävissä. Osaamisen täydentämiseen ovat keinot miltei vapaasti valittavissa. Valmistavan koulutuksen omaohjaajan asiantuntemuksen perusteella tutkinnon suorittajan esittäessä tutkintotilaisuuden
suunnitelmaa pohditaan osaamisen osoittamisen soveltuvuus kulloiseenkin tilanteeseen.
Tutkinnon peruste mahdollistaa osaamisen osoittamisen useammalla tavalla. Opettajat tekevät tyypillisesti persoonallaan töitä, joten on tärkeää
että tutkintotilaisuudessa voi toimia itselleen luonnollisimmalla tavalla. Aikaisempi liikenneopettajan tutkinto oli yksiselitteinen ja yksitasoinen koe
tai tentti + opetusnäyte kun taas erikoisammattitutkinnon tutkintotilaisuudessa tapahtuva osaamisen osoittaminen edellyttää monipuolista ja monitasoista osaamista. Opettaminen on oppimaan saattamista ja menetelmät voivat vaihdella persoonan mukaan. Tutkintotoimikunta viimekädessä määrittelee osaamisen osoittamisen mahdolliset toimintarajat.
Ensimmäisessä tutkinnon osassa osoitetaan painotetusti osaamista autokoulun muissa kuin opetustehtävissä. Asiakaspalvelun hoitaminen ja erilaisten asiakkaiden tunnistaminen osaamisalue pitää sisällään asiakaspalvelua. Asiakaspalvelu koostuu asiakkaiden kohtaamisesta. Asiakkaiden
kohtaamisessa on olennaista ymmärtää autokoulun toimintaympäristön
asettamat vaateet tilanteille ja edellyttää autokoulun palvelujen ja lainsäädännön tuntemusta siten että pystyy hoitamaan asiakastilanteet sujuvasti.
61
62
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
– Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille ja tutkintotilaisuuksien arvioijille
Autokouluyrityksen taloudenpidon perusteet sekä markkinoinnin merkitys liiketoiminnalle edellyttää autokoulun palvelutarjonnan tuntemusta ja
yrityksen kannattavuuteen vaikuttavien tekijöiden tuntemista. Tutkinnon
suorittajan tulee osoittaa tietämyksensä siitä mikä kaikki vaikuttaa autokouluyrityksen taloudenpitoon tai miten monin tavoin yritystä markkinoidaan tai mikä kaikki vaikuttaa yrityksen imagoon.
B- ja M-luokan kuljettajaopetukseen ja -tutkintoihin liittyvien säädösten,
määräysten ja ohjeiden mukainen asiakasneuvonta edellyttää eri ajoneuvoluokkiin oppilaaksi pääsyn sekä ajo-oikeuden saamisen edellytysten tuntemusta. Kaikki mahdolliset tapaukset eivät voi tulla esiin tutkintotilaisuudessa ja siten tutkinnon suorittajan on hyvä valmistautua täydentämään
osaamisen osoittamistaan sopivaksi katsomallaan tavalla sillä kaikkien arviointikriteerien tulee täyttyä tutkintotilaisuudessa.
Viranomaisille ja asiakkaille tehtävien tavanomaisten ilmoitusten ja sopimusten hoitaminen edellyttää opetussopimuksen sisällön tuntemusta ja oppilashallintoon liittyvien asiakirjojen hoitamista. Tutkinnon suorittaja voi
osoittaa osaamistaan tavanomaisissa asiakaspalvelutilanteissa ja täydentää
suoritustaan siten että kriteerit täyttyvät. Yhtenä vaihtoehtona oman osaamisen osoittamisessa on luoda tilanne, jossa perehdyttää yhtä arvioijaa tai
työpaikkaohjaajaa autokoulun hallinnollisiin tehtäviin.
Oman ammattitaidon kehittäminen edellyttää oman oppimisen suunnittelua ja osaamisen hankkimisen suunnittelua. Tutkinnon suorittajan on hyvä
osata reflektoida omaa toimintaansa ja siten kehittyä ammatissaan ja työssään. Itseohjautuvuustaidot ovat tarpeen kun pitää ymmärtää mitä pitää
oppia ja miten osaamista voi hankkia. Omaohjaajan kanssa käytävässä keskustelussa kartoitetaan oma osaaminen ja asetetaan oppimiselle tavoitteita
ja aikataulu. Tutkinnon suorittajan omalle vastuulle jää miettiminen miten
osaamista hankitaan ja missä tilanteissa?
Henkilöauton kuljettajaopetuksen (B-luokka) ja mopon kuljettajaopetuksen (AM) suunnittelussa näkyy, että suunnittelu on opettajan työn perusta
ja kokemuksen kertyessä suunnitelmat elävät ja muokkautuvat konkreettisemmiksi ja toimivammiksi. Tutkinnon osan 3.1 Autokoulutoimintojen hoitaminen tutkintotilaisuuteen tehdään suunnitelmat teoriatunneille ja ajoopetukseen molempiin ajokorttiluokkiin. Suunnitelmista tulisi selvitä opetuksen tavoitteet, opitun arviointi ja palaute opitusta. Opetuksen tavoitteet lähtevät liikkeelle opettajajohtoisesta opetuksesta ja kehittyvät kohti oppilaan itsenäistä suoritusta. Oppimisen arviointia varten täytyy olla
kriteerit joiden perusteella arvioidaan ja oppilaan itsearviointi on olennainen osa oppimista ja jokaisen oppimistilanteen palaute perustuu tunnin
tavoitteisiin.
Ryhmäopetuksen toteuttaminen edellyttää opetustilanteen suunnittelua,
erilaisten opetusmenetelmien ja havainnollistamiskeinojen hallintaa sekä
taitoa antaa palautetta ja arvioida oppimista. Opetustilanteissa päähuomio
Käytännönläheinen opas työssä oppimiseen sekä oppimisen ja osaamisen arviointiin
tulee pysyä oppilaan oppimisessa ja hänen vastuussaan omasta oppimisprosessista. Voimassa olevan B-opetussuunnitelman mukaan suositeltavia
opetusmenetelmiä ovat yksilöpohdinnat, itsearvioinnit, ryhmätyöt, draamat ja luennot. Oppilaita pyritään aktivoimaan ja tavoitteena on mahdollisimman tehokas oppiminen. Opetusmenetelmä on vuorovaikutuksen keino ja vuorovaikutuksen tavoitteena löytää tarttumapintaa oppilaalle opiskeltavaan asiaan, pitää löytää se mikä on oppilaalle tärkeää ja mikä aiheuttaa pohdintaa.
Henkilöauto- ja mopo-opetuksen toteuttaminen edellyttää työturvallisten
taitojen hallintaa ajo-opetuksessa sekä kykyä antaa palautetta ja arvioida
oppimista.
Autokoulussa käytettävien välineiden ja ohjelmistojen käyttäminen edellyttää atk-taitoja ja ymmärrystä miten monin tavoin erilaisia opetusvälineitä
kuten esimerkiksi kuvaa voidaan käyttää opetuksessa.
Toisessa tutkinnon osassa pääpaino on opettamisen käytännön toteutuksessa. Tutkinnon suorittaja osoittaa osaavansa asettaa tavoitteita, motivoida, arvioida ja antaa palautetta sekä teoria- että ajo-opetuksessa. Tutkintotilaisuus rakentuu edelleen työtehtävistä mutta arviointikriteerien paino kohdistuu selkeästi opettajan ajatteluun, opetustapahtumaan ja oppimiseen. Tutkinnon suorittaja voi osoittaa osaamistaan useammalla tavalla mutta selkeintä on jos tutkinnon suorittaja pyrkii avaamaan ajatteluaan
ja toimintaansa sekä oppimisprosessin ohjausta osaamiskansion materiaaleilla tai avaamaan tutkintotilaisuuden oppimistilanteita omalla analyysillaan arviointikeskustelussa.
Suunnitelman lukeminen ja arviointiin valmistautuminen
Tutkintotilaisuuden suunnitelma on virallinen asiapaperi, jolla todistetaan tutkinnon suorittajan osaamisen osoittamista. Arvioijan on hyvä lukea suunnitelmaa rinnakkain tutkinnon perusteen kanssa ja pohtia vaadittavaa osaamista oman ammattitaitonsa ja työkokemuksensa perusteella. Työntekijän edustaja pohtii miten osaaminen riittää työstä selviämisen
kannalta työkaverien suunnalta. Työnantajan edustaja pohtii miten osaamisen riittää yrityksen menestyksen takaamiseksi. Tutkinnon kriteerien edellyttämä osaaminen on laajaa ja tutkintotilaisuudessa osoitettu osaaminen
on hyvä pohja työssä ja ammatissa kehittymiseen.
Arvioijat valmistautuvat tilaisuuteen perehtymällä tutkintotilaisuuden
suunnitelmaan ja suunnitelman perusteella osaamiskansioon. Osaamiskansioon tutkinnon suorittaja on koonnut ammattitaitonsa kehittymistä
kuvaavaa materiaalia. Ensimmäiseen tutkinnon osaan tutkinnon suorittaja on valmistellut teoriatuntisuunnitelmat valmistavassa koulutuksessa ja
muokannut suunnitelmia työssäoppimisjaksolla käytännön kokemusten ja
työpaikkaohjaajalta saamansa palautteen perusteella. Hyvä oppituntisuun-
63
64
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
– Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille ja tutkintotilaisuuksien arvioijille
nitelma on elänyt ja muokkautunut prosessin aikana. Tutkinnon suorittaja on myös suunnitellut valmistavassa koulutuksessa ajoharjoitteluradalla
opetuksen. Opetuksessa olennaista on taidon opettaminen. Opetuksessa
on olennaista opetella oikeat toimintatavat vaikeissa olosuhteissa ajettaessa ja miltei tärkeämpää on tunnistaa ongelmat ajotilanteissa ja pyrkiä ymmärtämään miksi tilanteeseen on jouduttu.
Ajo-opetuksen suunnitelmat tutkinnon suorittaja on tehnyt valmistavassa
koulutuksessa ja niiden muokkautuminen ja toimivuus tulee osoittaa toisessa pakollisessa tutkinnon osassa.
Tutkintotilaisuuden vaiheet
Tutkinnon suorittajan tutkintotilaisuuden suunnittelu alkaa valmistavan
koulutuksen omaohjaajan ja työpaikkaohjaajan kanssa tutkintotilaisuuden
suunnitelman tekemisellä. Päävastuu suunnittelusta on tutkinnon suorittajalla. Omaohjaaja ohjeistaa tutkinnon suorittajaa suunnittelemaan tutkintotilaisuutensa tutkinnon järjestäjän näytönjärjestämissuunnitelman mukaan. Näytönjärjestämissuunnitelmassa tutkinnonjärjestäjä ja tutkintotoimikunta sopivat miten tutkintotilaisuudet järjestetään. Työpaikkaohjaajan
paikallistuntemuksen perusteella hiotaan vielä viimeiset yksityiskohdat
tutkintotilaisuuden suunnitelmasta. Omaohjaajan hyväksyttyä suunnitelman ja varmistettua arvioijat tehdään ennakkoilmoitus tutkintotoimikunnalle.
Työpaikkaohjaaja tiedottaa työpaikalla muita työntekijöitä ja asiakkaita tulevasta tutkintotilaisuudesta. Tutkinnon suorittajalla on päävastuu tilaisuuden kulusta. Tutkinnon suorittaja on laatinut aikataulun päivälle. Tutkintotilaisuus alkaa siten että tutkinnon suorittaja kertoo miten aikoo osoittaa
omaa osaamistaan eli esittelee tutkintotilaisuuden suunnitelmansa. Tutkinnon suorittaja aloittaa kertomalla päivän aikatauluista ja toteutustavoista.
Seuraavaksi hän esittelee tutkintotilaisuuden suunnitelmansa ja sen miten aikoo osaamistaan osoittaa. Osaaminen osoitetaan pääasiassa käytännön työtehtävissä ja sitä mikä ei tule näkyväksi työssä, tutkinnon suorittaja
osoittaa muuten, joko kertomalla tai esittelemällä tekemiään dokumentteja osaamiskansiosta. Tutkinnon suorittajalla on vastuu oman osaamisensa
osoittamisesta ja siitä että kaikkien kriteerien osalta osaaminen tulee osoitettua, arvioijien tehtävä on arvioida näkemäänsä ja kuulemaansa arviointikriteerien perusteella.
Arviointikeskustelussa tutkinnon suorittaja voi vielä täydentää osaamisen
osoittamistaan niiltä osin kuin osaaminen ei tullut työtehtävissä näkyviin.
Arvioijat voivat esittää täydentäviä kysymyksiä niiltä kuin jokin osaaminen
ei tullut kokonaisuudessaan näkyviin. Tutkinnon suorittajan vastuulla on
että osaaminen tulee osoitettua kaikkien kriteerien osalta. Arvioijat voivat
vain täydentävillä kysymyksillä varmistua osaamisesta. Arvioijien tehtävä
on arvioida näkemäänsä ja kuulemaansa.
Käytännönläheinen opas työssä oppimiseen sekä oppimisen ja osaamisen arviointiin
Arviointikeskustelun jälkeen arvioijat pitävät arviointikokouksen ja tutkinnon suorittaja kirjoittaa itsearvioinnin omasta suorituksestaan. Itsearvioinnissa tutkinnon suorittaja arvioi omaa suoritustaan jokaiselta tehtävä
alueelta pohtien mitä hyvää ja mitä kehitettävää suorituksessa on. Arviointikokouksessa arvioijat käyvät tutkintosuorituksen arvioinnin kohteittain
läpi. Kaikkien kolmen arvioijan ei ole tarvinnut olla kaikissa osa-alueissa
paikalla ja arviointikokouksessa aina kussakin tilanteessa läsnä olleet kertovat tekemiensä tilannekuvausmuistiinpanojen perusteella mitä kriteerien
mukaista osaamista tilanteessa oli osoitettu. Arvioijien päädyttyä tutkinnon hyväksymisen/hylkäämisen esittämiseen allekirjoitetaan arviointipöytäkirja. Valmistavan koulutuksen edustaja tekee arviointipöytäkirjan jossa
kuvaillaan arvioinnin kohteittain mitä osaamista on ja miten se on osoitettu. Nämä asiakirjat lähetetään tutkintotoimikuntaan arvioinnin vahvistamiseksi, minkä jälkeen tutkinnon suorittajalle ilmoitetaan lopputuloksesta.
Kokemuksia ja ajatuksia tutkintotilaisuuksista olisi hyvä jakaa alalla toimivien kesken. Sosiaalisessa mediassa on esimerkiksi Facebookin Liikenneopetus-ryhmä, joka on erinomainen paikka jakaa ajatuksia alalla toimivien kesken. Liity mukaan keskusteluun! (https://www.facebook.com/
groups/47044088100/)
65
66
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
– Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille ja tutkintotilaisuuksien arvioijille
Artikkeli pureutuu oppimisen ja osaamisen käsitteisiin ja niiden merkitykseen arvioinnissa. Artikkeli esittelee laadukkaat oppimisen ja osaamisen arviointikäytänteet ja käsittelee kysymyksiä siitä mitä ja miten arvioidaan, eli arvioinnin validiteettia ja reliabiliteettia.
Artikkelissa esitellään myös tosielämään perustuvia esimerkkitapauksia, joissa arvioinnissa on ollut jotain kehittämisen varaa.
Kuva: Ville Salminen
67
Oppimisen ja osaamisen arvioinnin luotettavuus
Tauno Tertsunen
Oppimisen ja osaamisen määrittelyä
Oppimiseen ja osaamiseen liittyvien käsitteiden ymmärtäminen on lähtökohta niiden arvioinnille. Oppimista tapahtuu ajan kuluessa, kun taas osaaminen on aikaan, paikaan ja tilanteeseen liittyvää. Oppiminen on osaamisen kehittymistä ajan funktiona. Ajan funktiona tarkasteltuna osaaminen
on aina tiettyyn aikaan ja tilanteeseen sidottua. Osaaminen voi olla tietyllä hetkellä tietyssä tilanteessa erinomaista, kun taas sama osaaminen voi
olla muutaman vuoden kuluttua samassa tilanteessa heikkoa, jos osaamista ei päivitetä eli oppimista ei tällä välin tapahdu.
Oppimiseen liitetään hyvin usein myös käsite ammatillinen kasvu, joka kuvaa osaamisen kehittymistä ajan funktiona. Ammatillinen kasvu voidaan
matemaattisesti kuvata osaamisen derivaattana. Jos ammatillista kasvua
ajan funktiona tapahtuu, niin osaamisen kehittyminen ajan funktiona (derivaatta) on suurempi tai yhtä suuri kuin nolla. Vastaavasti, jos ammatillista kasvua ei tapahdu ajan funktiona, niin osaamisen kehittyminen ajan
funktiona (derivaatta) on pienempi kuin nolla. Edellä mainitut tapaukset
sisältävät oletuksen, että hankittu osaaminen ”vanhenee” ajan funktiona ja
toisaalta tarvitaan ”uutta osaamista”. Jotta ammatillinen osaaminen säilyy
samalla tasolla ajan funktiona, niin aina tulee oppia uutta.
KUVIO 1. Yksilön osaaminen eri osaamisalueissa ajan funktiona.
68
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
– Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille ja tutkintotilaisuuksien arvioijille
Esimerkkikuviosta voidaan havaita, että yksilön hetkellinen tietokoneosaaminen on kehittynyt ajanjakson puoliväliin asti, joten osaamistason derivaatta on positiivinen. Ajanjakson puolivälin jälkeen tietokoneet eivät ole
enää kiinnostaneet yksilöä ja hänen osaamisensa ei ole enää pysynyt ajan
tasalla vaan on heikentynyt ja derivaatta on negatiivinen. Pianonsoiton
suhteen yksilö on ylläpitänyt osaamistaan ajan funktiona ja hänen osaamisensa on pysynyt ajan tasalla ja derivaatta on nolla. Purjehduksessa osaamiselle on tapahtunut juuri päinvastoin kuin tietokoneosaamiselle. Voitaisiinkin tehdä tulkinta, että yksilöä on ajanjakson puolivälin paikkeilla alkanut kiinnostaa purjehtiminen ja tällöin tietokoneet ovat jääneet taka-alalle. Jatkosta eli tulevasta ajanjakson jälkeen tosin ei voi tehdä johtopäätöksiä, koska purjehtimisinto voi myös sammua jossain vaiheessa ja yksilö voi
palata takaisin tietokoneiden pariin.
Oppimisen arvioinnista
Oppimista voidaan tarkastella ja lähestyä useista eri näkökulmista. Oppimisen määrittäminen voi kohdentua yksilöiden, ryhmien (tiimien) tai yhteisöjen oppimiseen. Näyttötutkintojärjestelmän mukaisessa tarkastelussa
näkökulma on aina yksilöllinen. Oppimista voidaan tarkastella myös oppisisältöjen näkökulmasta: mitä yksilöt oppivat. Oppimista voidaan tarkastella myös oppimisen organisoinnin tai mahdollistumisen näkökulmasta.
Yksilöt voivat oppia erilaisia asioita muodollisen ja järjestetyn (formaalin)
koulutuksen kautta tai he voivat oppia asioita omassa työssään (non-formaali) tai myös oman harrastustoiminnan (informaali) kautta.
Oppimisella tarkoitetaan näyttötutkintojärjestelmässä ennakolta asetettujen osaamistavoitteiden suuntaista oppimista. Tutkintojen perusteissa nuo
osaamistavoitteet kuvataan tarvittavana ammattitaitona, osaamisen arviointikohteina ja arviointikriteereinä. Hyvin usein erilaisten koulutusjärjestelyjen kautta opitaan myös muitakin asioita, kuin mitä tavoitteisiin on kirjattu. Käytännössä voi tulla sellainen tilanne vastaan, että on kyllä opittu
todella paljon erilaisia asioita, mutta tavoitteiden suunnassa opittuja asioita todella vähän. On esimerkiksi opittu pelaamaan jalkapalloa vaikka tavoitteena oli oppia korjaamaan tietokoneita.
Yleensä oppimisen arvioinnilla tarkoitetaan yksilöiden oppimista asetettujen oppimistavoitteiden suunnassa. Oppimisen arviointi on yleensä aina
prosessimuotoinen eli arviointimenetelmät ovat yleensä pitkittäismenetelmiä: osaamisen kehittymistä eli oppimista arvioidaan osaamisen kehittymisenä ajan funktiona.
Osaamisen arvioinnista
Osaaminen on aikaan, paikkaan ja työsuorituksiin liittyvää toimintaa. Yksilö joko selviytyy määritetyistä työtehtävistä tai sitten ei. Yksilön selviy-
Oppimisen ja osaamisen arvioinnin luotettavuus
tyminen työtehtävistä riippuu toisaalta työtehtävien luonteesta ja toisaalta yksilöiden osaamisesta. Käsitteet, jotka tässä kohtaa liitetään osaamisen määrittämiseen, ovat kvalifikaatio ja kompetenssi. Kvalifikaatio-näkökulma tarkoittaa sitä, mitä yksilön (tutkinnonsuorittaja) tulee osata määritetyissä työtehtävissä. Tutkintokohtaiset kvalifikaatiot eli tietyn ammatin harjoittamisen edellyttämä osaaminen on määritelty tutkintojen perusteissa. Kompetenssi-näkökulma vastaavasti kuvaa yksilön kykyä suoriutua
tietyistä työtehtävistä. Näyttötutkintojärjestelmässä tuota kykyä eli yksilön kompetenssia arvioidaan tutkintokohtaisissa tutkintotilaisuuksissa erilaisten tutkintosuoritusten kautta.
Työtehtävät asettavat yksilöille erilaisia osaamisvaatimuksia. Kvalifikaatiotarkastelun uranuurtajana tunnettu Väärälä (1995) määritteli työtehtäväkohtaiset kvalifikaatiot seuraavan jaottelun mukaisesti:
Motivaatiokvalifikaatiot
Mukautumiskvalifikaatiot
Tuotannollis-tekniset
kvalifikaatiot
Innovatiiviset
kvalifikaatiot
Sosiokulttuuriset
kvalifikaatiot
KUVIO 2.
Ammatillisen osaamisen kvalifikaatiot (Väärälä, 1995)
• Tuotannollis-tekniset kvalifikaatiot sisältävät työn tekemiseen liittyvät tiedot, taidot ja pätevyyden eli määritellyn työtehtävän suorittaminen tietyissä olosuhteissa ja tietyssä ympäristössä.
• Motivaatiokvalifikaatiot ovat työyhteisössä toimimiseen liittyviä
henkilökohtaisia ominaisuuksia kuten olla motivoitunut, sitoutunut ja suostuvainen tekemään työtä sekä olla lojaali työyhteisöä ja
sen jäseniä kohtaan.
• Mukautumiskvalifikaatiot ovat työn tekemiseen liittyviä tekijöitä,
joihin työntekijän on jossain määrin alistuttava kuten työkuri, työaika, työtahti, työyhteisö, tunnollisuus ym.
• Sosiokulttuuriset kvalifikaatiot sisältävät vuorovaikutustaitojen lisäksi työyhteisöjen kehittymiseen liittyvien muutosten omaksumisen mm. tiimityövalmius, kansainvälistymisosaaminen ym.
69
70
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
– Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille ja tutkintotilaisuuksien arvioijille
• Innovatiiviset valmiudet sisältävät normaalin työn tekemisen lisäksi työskentelyn kehittämiseen liittyviä näkökulmia – kykyä arvioida ja kehittää omaa toimintaansa ja ammattitaitoaan.
Kaikki työtehtävät eivät välttämättä sisällä kaikkia kvalifikaatioita, mutta
tietyn ammatin harjoittaminen edellyttää kaikkien edellä mainittujen kvalifikaatiotyyppien määrittelemää osaamista. Tutkinnoista riippuen noiden
kvalifikaatioiden painoarvo vaihtelee. Toisissa tutkinnoissa, esim. koneistaja, voivat tuotannolliset kvalifikaatiot painottua muita enemmän, kun taas
toisissa tutkinnoissa, esim. lähihoitaja, korostuvat sosiaaliset kvalifikaatiot.
Osaamiseen liittyy kvalifikaatiotarkastelun lisäksi myös osaamistaso. Tietyissä työtehtävissä saattaa riittää perustason osaaminen, kun taas tietyissä työtehtävissä tarvitaan syvällisempää osaamista. Tutkintojen perusteissa tämä osaaminen määritellään arviointikriteereissä. Arviointikohteet
määrittävät mitä tietyissä työtehtävissä tulee osata ja arviointikriteerit millaista tuon osaamisen tulee olla. Bloomin (1956) taksonomiassa määritellään osaamistasot 6-portaisina osaamistasoina seuraavasti:
KUVIO 3.
Bloomin taksonomian osaamistasot. Bloom (1956).
Bloomin taksonomiassa alinta osaamistasoa kuvaa ”Remembering” eli
muistamistasoinen osaaminen. Osaamisena tämä tarkoittaa sitä, että yksilö pystyy palauttamaan mieleen esim. asiakaspalveluun liittyviä keskeisiä asioita ja näkökulmia. Ylimmän tason osaaminen ”Creating” eli uuden
luominen vastaavan asiakaspalveluosaamisen näkökulmasta tarkoittaisi
sitä, että yksilö pystyy luomaan asiakaspalvelukäytänteisiin uusia, toimivia tilannekohtaisia toimintamalleja. Bloomin taksonomiassa ylemmän tason osaamisvaatimukseen sisältyy aina alemman tason osaamisvaatimuksen mukainen toiminta.
Osaamisen arviointi on yksilöiden aikaan, paikkaan ja tilanteeseen sidottua kompetenssin eli työtehtävistä suoriutumisen arviointia suhteessa työtehtävien määrittämiin kvalifikaatioihin. Osaamisen arvioinnin tuloksena
Oppimisen ja osaamisen arvioinnin luotettavuus
saadaan vastauksia kysymyksiin: mitä (arviointikohteet) yksilöt osaavat ja
miten (arviointikriteerit).
Laadukkaat oppimisen ja osaamisen arviointikäytänteet
Laadukkaalla toiminnalla ymmärretään pelkistetysti sitä, että tehdäänkö
oikeita asioita ja oikealla tavalla. Oppimisen ja osaamisen arvioinnin näkökulmasta tarkasteltuna laadukkaiden arviointikäytänteiden tulee tuottaa
luotettavaa informaatiota yksilöiden oppimisesta ja osaamisesta. Erilaisten arviointikäytänteiden kautta kerätyn informaation analysoinnin kautta tehdään tulkintoja yksilöiden oppimisesta ja/tai osaamisesta. Kerätyn
informaation luotettavuudella on ratkaiseva merkitys tulkintoja tehtäessä.
Laadukasta oppimisen ja osaamisen arviointia voidaan tarkastella tutkimalla sen validiteettia ja reliabiliteettia. Arvioinnin validiteetilla tarkoitetaan arvioinnin kohdentumista oikeisiin asioihin eli arvioidaanko niitä asioita, joita todella on tarkoitus arvioida. Arvioinnin reliabiliteetilla vastaavasti tarkoitetaan tilannekohtaisesti luotettavien arviointimenetelmien valintaa. Jos oppimisen ja osaamisen arvioinnin validiteetti ja reliabiliteetti
ovat hyviä, niin myös yksilön oppimisesta ja osaamisesta kerätty informaatio on luotettavaa ja sen pohjalta voidaan tehdä luotettavia ja paikkansa pitäviä tulkintoja oppimisen ja osaamisen arvioinnista.
Mitä arvioidaan – arvioinnin validiteetti
Mittaamisen validiteetti ilmaisee, missä määrin on kyetty mittaamaan juuri sitä, mitä pitikin mitata. Ideaalitilanne on se, että muuttuja mittaa täsmälleen sitä, mitä oli tarkoitus mitata. (Holopainen & Pulkkinen 2008, 16).
Oppimisen ja osaamisen arvioinnin validiteetilla tarkoitetaan arvioinnin
kohdentumista oikeisiin, ennalta määriteltyihin arviointikohteisiin ja -kriteereihin. Arviointikohteet ja -kriteerit määrittävät sen, millaisesta osaamisesta erilaisten arviointimenetelmien avulla kerätään informaatiota. Arviointikohteena voi olla tietystä työtehtävästä selviytyminen tai se voi kohdentua johonkin tiettyyn kvalifikaatioon. Arviointikohteena voi olla esim.
tietokoneen huollon suorittaminen, jolloin siihen liittyy sekä tuotannollisiin kvalifikaatioihin liittyvää osaamista, mutta myös sosiaalisiin kvalifikaatioihin liittyvää osaamista – asiakaspalveluhan on osa tuota arviointikohdetta. Toisaalta arviointikohteena ja -kriteerinä voi olla määritetyn
hitsausluokan edellyttämän hitsaamisen toteuttaminen, jolloin arvioidaan
pelkästään tuotannollisiin kvalifikaatioihin liittyvää osaamista.
Oikeiden arviointikohteiden lisäksi on huomioitava myös arviointikriteerit
eli arviointikohteeseen liittyvä osaamistaso, esim. Bloomin taksonomian
mukaisen osaamistasojaottelun mukaisesti. On aivan eri asia kerätäänkö
osaamisinformaatiota ”Remembering” -tason osaamisesta kuin ”Creating”-
71
72
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
– Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille ja tutkintotilaisuuksien arvioijille
tason osaamisesta. Yksilöllä voi olla matalamman tason osaamista esim.
tietokoneiden korjaamisesta, muttei välttämättä vaativamman tason osaamista samasta arviointikohteesta.
Arvioinnin validiteetin hyvyys kertoo sen, vastaako oppimisesta ja osaamisesta kerätty juuri sitä mitä arviointikohteissa ja -kriteereissä on määritelty. Validiteetin ollessa heikko on arviointiprosessin aikana saatettu kerätä paljonkin informaatiota yksilön oppimisesta ja osaamisesta, mutta informaatio ei ole validia eli sen perusteella ei voida tehdä paikkansapitäviä
tulkintoja arvioitavan yksilön arviointikohteisiin ja -kriteereihin liittyvistä kompetenssista. Jotakin tutkinnonsuorittaja varmasti osaa, mutta se ei
välttämättä ole sitä, mitä on kuvattu tutkinnon osan arviointikriteereissä
ja -kohteissa.
Miten arvioidaan – arvioinnin reliabiliteetti
Mittauksen reliabiliteetilla tarkoitetaan mittarin luotettavuutta eli kykyä
tuottaa ei-sattumanvaraisia tuloksia. Mittauksen reliabiliteetti on suuri, jos
eri mittauskerroilla saadaan samanlaisia tuloksia samasta tai samantapaisesta asiasta. (Holopainen & Pulkkinen 2008, 17).
Arvioinnin reliabiliteetilla tarkoitetaan niitä käytänteitä ja toimintamalleja, joiden kautta kerätään tutkinnonosan arviointikohteisiin ja -kriteereihin liittyvää informaatiota tutkinnonsuorittajan kompetenssista. Arvioinnin reliabiliteetin hyvyys ilmoittaa miten luotettavasti arviointijärjestelyt
(mittarit) toimivat.
Tutkinnonsuorittajan tutkinnonosakohtaisen osaamisinformaation keräämisen käytänteet on valittava sen mukaan millaista osaamisinformaatiota
kerätään. Jos osaamisinformaatiota kerätään tuotannollisista kvalifikaatioista, niin osaamisinformaation keräämiskäytänteiden on oltava toiminnallisia. Vastaavalla tavalla, jos arvioidaan tutkinnonsuorittajan asiakaspalvelutaitoja, niin arviointikäytänteiden tulee olla sosiaalisia tilanteita.
Arvioinnin reliabiliteetin hyvyys kuvaa oppimisen ja osaamisen arviointimenetelmien toimivuutta. Jos arvioinnin reliabiliteetti on heikko, niin kerätyn informaation perusteella ei voida tehdä luotettavia tulkintoja tutkinnonsuorittajan osaamisesta.
Autenttiset ympäristöt ja työtehtävät oppimisen ja osaamisen
arvioinnissa
Autenttisuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä todellisuuteen ja reaalimaailman konteksteihin liittyvää näkökulmaa. Autenttisilla ympäristöillä tarkoitetaan todellisia toimintaympäristöjä, joissa toimitaan asetettujen tulostavoitteiden saavuttamiseksi. Autenttinen ympäristö voi olla: tuotanto-
Oppimisen ja osaamisen arvioinnin luotettavuus
laitos, jossa valmistetaan elektronisia laitteita; mikrotietokonehuolto, jossa huolletaan ja korjataan elektronisia laitteita; terveyskeskus, jossa hoidetaan potilaita tai autokoulun auto, jossa nuori opiskelee liikenneopettajan
johdolla autolla ajamista.
Ei-autenttinen ympäristö on vastaavasti ympäristö, jossa simuloidaan tai
mallinnetaan todellisia tilanteita. Ei-autenttisissa ympäristöissä päästään
joskus hyvinkin lähelle todellista toimintaympäristöä. Esimerkkinä näistä voisivat olla esim. lentokone- ja autosimulaattorit, joissa mallinnetaan ja
opitaan lentämistä ja autolla ajamista.
Autenttiset työtehtävät ovat vastaavasti todellisia ja reaalisia työtehtäviä ja
toimintoja autenttisissa ympäristöissä. Toisaalta autenttisissa ympäristöissä voi olla ei-autenttisia työtehtäviä ja vastaavasti ei-autenttisissa ympäristöissä voi olla autenttisia työtehtäviä.
Voiko oppimisen tai osaamisen tilanne olla koskaan autenttinen? Kysymyksessähän olisi tilanne, jossa oppijan oppimista ja osaamista arvioidaan autenttisissa ympäristöissä ja autenttisten työtehtävien hallinnan kautta. Kun
täysin autenttiseen tilanteeseen tuodaan ulkopuolinen elementti, esim. yksilön työskentelyä havainnoiva ja arvioiva henkilö, niin tilanne ei ole enää
täysin autenttinen. Mukana on autenttiseen ilmiöön kuulumaton ulkopuolinen muuttuja, joka vaikuttaa itse ilmiöön. Aina kun mittari on päällä, niin
tilanne ei ole enää autenttinen.
Avoin tutkintotilaisuus
Avoin tilaisuus
avoimessa ympäristössä
Suljettu ympäristö
Avoin ympäristö
Suljettu tilaisuus
suljetussa ympäristössä
Suljettu tutkintotilaisuus
KUVIO 4.
Osaamisen arviointitilanteita
Oheisessa kaaviossa Avoin ympäristö tarkoittaa autenttista osaamisen arviointiympäristöä ja vastaavasti Suljettu ympäristö ei-autenttista arviointiympäristöä. Vastaavasti Avoin tutkintotilaisuus tarkoittaa autenttisia työtehtäviä, joiden kautta tutkinnonsuorittaja osoittaa osaamistaan ja sulje-
73
74
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
– Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille ja tutkintotilaisuuksien arvioijille
tussa tutkintotilaisuudessa työtehtävät on mallinnettu autenttisista työtehtävistä. Kuten kuviosta voidaan lukea, oppimisen ja osaamisen arvioinnissa tulisi pyrkiä autenttisiin työtehtäviin autenttisissa ympäristöissä arvioinnin luotettavuuden varmistamiseksi. Toisaalta on tilanteita ja työtehtäviä, joita ei koskaan voida toteuttaa täysin autenttisissa ympäristöissä ja
autenttisten työtehtävien kautta. Näistä esimerkkinä mainittakoon vaikka
vartijan ammattitutkintoon liittyvä voimankäytön osaaminen ja lähihoitajan ensiapuvalmiuksien arviointiin liittyvä osaaminen.
Arvioijat oppimisen ja osaamisen arvioinnin suorittajina
Luotettavien mittareiden yhtenä elementtinä ovat arvioijat, jotka käytännössä osallistuvat osaamisinformaation keräämiseen ja sen pohjalta tehtävien tulkintojen laatimiseen. Arvioijien osaaminen on myös yksi luotettavan arvioinnin kulmakiviä. Tilanteesta ja arvioijista riippuen saattaa oppimisen ja osaamisen arviointiprosessin lopputulos olla erilainen vaikka arvioinnissa arvioitaisiin samoja arviointikohteita ja -kriteerejä ja käytettäisiin samoja arviointimenetelmiä.
Arvioijat ovat yksilöitä ja kaikilla heillä oma taustansa: koulutus, työkokemus, kulttuuritausta jne. Jokainen arvioija katselee ympäristöään ja ympäristössä esiintyviä ilmiöitä oman taustansa muovaaman ”professiolinssin”
kautta. Professiolinssillä tarkoitetaan ilmiötä, jossa esim. arvioijat saattavat katsella ja havainnoida samaa ilmiötä (esim. arvioivat saman tutkinnonsuorittajan osaamista samassa tutkintotilaisuudessa) ja nähdä aivan
eri asioita.
KUVIO 5.
Professiolinssi
Kuviossa kaksi samannäköistä henkilöä tarkastelee oman ”professiolinssinsä” kautta samaa ”ilmiötä” ja kuitenkin ajattelevat aivan eri asioita. Molempien henkilöiden ajattelumaailmaan ja ilmiön tulkintaan vaikuttaa heidän oma kulttuuritaustansa. Vaikka henkilöt ovat muuten ”samannäköisiä” (esim. molemmat toimivat opettajina), niin heidän koulutuksensa, työ-
Oppimisen ja osaamisen arvioinnin luotettavuus
kokemuksensa, harrastuksensa yms. voivat erota toisistaan ja näin he tarkastelevat aivan eri asioita.
Tutkinnonosakohtaisesti osaamista arvioidaan tutkintotilaisuuksissa, joihin osallistuu yhdestä jopa kolmeen arvioijaa. Arvioijat edustavat työnantajia, työntekijöitä ja kouluttajia. Perusteluna tälle on, että osaamisen arviointiin osallistuisi erilaisissa taustaorganisaatioissa ja työtehtävissä toimivia henkilöitä. Näin saataisiin tuota kerättyä osaamisinformaatiota tulkittua useasta eri näkökulmasta. Lopputuloksena saattaa kuitenkin olla tilanne, jossa kaikki kolme arvioijaa tulkitsee tutkinnonsuorittajan osaamisesta kerättyä informaatiota eri tavalla ja esittää tutkinnonsuorittajan kompetenssista toisistaan poikkeavan arvioinnin.
Yhteisesti sovitut ja täsmennetyt käytänteet arviointikohteista, arviointikriteereistä ja arviointimenetelmistä eivät välttämättä takaa luotettavaa
lopputulosta. Tutkinnonsuorittajan tutkinnonosakohtaisen kompetenssin
tulkintaa suorittavat arvioijat ovat avainasemassa arvioinnin lopullisen
luotettavuuden näkökulmasta.
World Skills Competition -kilpailulajeissa käytetään termejä subjektiivinen
ja objektiivinen arviointi. Objektiivisen arvioinnin tapauksessa osaaminen
todennetaan luotettavilla arviointijärjestelyillä ja ainoa virhekomponentti on lukemavirhe eli arvioija lukee tuloksen joko tahallaan tai vahingossa
väärin. Esimerkkinä voisi toimia vaikka muuratun takan ulkomitat. Subjektiivisen arvioinnin tapauksessa osaaminen todennetaan arvioijien henkilökohtaisen havainnoinnin ja tulkinnan kautta. Esimerkiksi muuratun takan visuaalinen ilme saattaa toisesta arvioijasta näyttää todella miellyttävältä, kun taas toisen arvioijan mielestä se ei ole kovin onnistunut. (Helakorpi & Tertsunen 2006, 10.)
Erilaisia osaamisarviointitilanteita
Seuraavissa tapauksissa on esitelty muutamia oppimisen ja osaamisen arvioinnin tilanteita, joissa arvioinnin reliabiliteetissa ja arvioinnissa on hiukan kehitettävää.
CASE 1. Tummaihoiset vähemmän älykkäitä
Nobel-voittaja James Watson nosti kohun väittämällä omaan tutkimukseensa perustuen, että tummaihoiset ovat älyllisesti heikompia kuin valkoihoiset. Watsonia oli haastateltu tutkimustensa perusteella The Sunday
Times -sanomalehteen. Vastaavanlaisen kohun nosti Suomessa emeritusprofessori Tatu Vanhanen vuonna 2004 kerrottuaan tutkimuksestaan, jonka mukaan pohjoisamerikkalaiset ja eurooppalaiset ovat älykkäämpiä kuin
afrikkalaiset. (Honkamaa 2007.)
75
76
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
– Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille ja tutkintotilaisuuksien arvioijille
Jos arvioidaan edellisen tutkimuksen luotettavuutta, niin missä meni pieleen: arvioinnin reliabiliteetissa vai validiteetissa? Molemmat tutkijat käyttivät samaa mittaria kerätessään informaatiota eri ihmisryhmien älykkyydestä. Vaikein kysymys onkin: voidaanko älykkyys määritellä samalla tavalla eri kulttuureissa (onko kyseessä sama ilmiö) ja voidaanko siten käyttää samaa mittaria? Jos mittari on kulttuurisidonnainen, niin sitä tulee
muokata, jotta se vastaa tutkittavaa ilmiötä toisessa kulttuurissa. Em. tutkimukset antoivat kyllä oikeaa informaatiota siitä, että afrikkalaisen kulttuurin edustajien älykkyys on heikompaa kuin länsimaalaisten kulttuurien edustajien älykkyys, jos mittarina käytetään länsimaalaisten henkilöiden älykkyysmittareita. Vastaavasti tutkimustuloksena olisi se, että länsimaalaiset ovat vähemmän älykkäitä kuin afrikkalaiset, jos käytettäisiin afrikkalaiseen kulttuuriin laadittuja mittareita.
CASE 2. Sähköasentajan ammattitaidon arviointi
Osallistuin näyttötutkintojärjestelmän alkuaikoina tutkinnonosakohtaiseen tutkintotilaisuuteen (näyttöön) eräässä aikuiskoulutuskeskuksessa.
Kyseessä oli ns. ”loossinäyttö”, jossa tutkinnonsuorittajan tutkinnonosakohtaista osaamisinformaatiota kerättiin tarkoitusta varten rakennetussa työtilassa, oppilaitosympäristössä. Tutkinnonsuorittajan tehtävänä oli
suunnitella ja rakentaa loosiympäristöön ns. automaattinen tähti-kolmio
käynnistimellä varustettu kytkentä, jonka avulla oikosulkumoottori kytketään sähköverkkoon. Aikaa tutkinnonsuorittajalla oli varattu 6 tuntia.
Tutkinnonsuorittaja oli aiemmin suorittanut sähköalan perustutkinnon ja
työskennellyt sen jälkeen sähköasentajana noin 5 vuoden ajan. Hän oli omien sanojensa mukaan tehnyt useita vastaavia kytkentöjä oman työkokemuksensa aikana. Tutkinnonsuorittaja tuli osoittamaan osaamistaan suoraan työelämästä ilman valmistavaa koulutusta.
Tutkintotilaisuudessa toimivat arvioijina opettajien edustajien lisäksi sekä
työnantajien edustaja että työntekijöiden edustaja. Tämän lisäksi paikalla oli muutamia muita ”asiaankuulumattomia” henkilöitä. Viralliset arvioijat seurasivat ja havainnoivat tutkinnonsuorittajan työskentelyä ja tekivät
muistiinpanoja koko tuon 6 tunnin ajan.
Noin 5 tunnin työskentelyn jälkeen tutkinnonsuorittaja oli omien sanojensa mukaan valmis ja asennusten toimivuus voitiin testata. Kytkiessään sähköt ja testatessaan kytkentöjä tutkinnonsuorittaja ja myös arvioijat havaitsivat, että kytkentä ei toiminut kuvatulla tavalla. Tutkinnonsuorittajan annettiin jatkaa asennustyötään ja tarkistaa suunnitelma ja kytkennät, mutta
hän ei saanut kytkentää toimimaan odotetulla tavalla määritetyssä ajassa.
6 tunnin suunnittelu- ja asennusurakan jälkeen kokoonnuttiin arviointikeskusteluun, jossa kysyttiin ensiksi tutkinnonsuorittajan itsearviointia
Oppimisen ja osaamisen arvioinnin luotettavuus
tutkintotilaisuudesta ja hänen omasta toiminnastaan. Tutkinnonsuorittaja kertoi, että hän oli tehnyt useita vastaavia kytkentöjä käytännön työtehtävissä ja kertoi myös varmasti hallitsevansa ao. asennukset. Hän ei omien sanojensa mukaan kyennyt löytämään virhettä kytkennöissä. Hän kertoi myös, että hänellä oli suuria vaikeuksia keskittyä työhönsä, kun ympärillä hääri koko ajan nuo 3 virallista arvioijaa ja heidän lisäkseen muita ulkopuolisia henkilöitä.
Edellisessä tapauksessa osaamisen osoittaminen tapahtui sitä varten rakennetussa ympäristössä, mutta tutkintosuoritus oli kuitenkin sama kuin
mihin asentaja törmää käytännön työelämässä. Ainoana lopputulokseen
vaikuttavana ja asiaan kuulumattomana tekijänä oli arvioijien häärääminen tutkinnonsuorittajan ympärillä havainnoiden ja keräten osaamisinformaatiota tutkinnonsuorittajan kompetenssista. Lopputuloksena oli kolmikannan yhteinen ja yksimielinen esitys siitä, että tutkinnonsuorittajan
kompetenssi ei vastaa arviointikohteissa ja -kriteereissä kuvattua osaamista.
CASE 3. Baarimestarin ”autenttinen” tutkintotilaisuus
Baarimestarin erikoisammattitutkinnossa yhtenä tutkinnon osana on baaritarjoilu. Eräässä aikuiskoulutuskeskuksessa tutkinnon järjestäjä päätti
toteuttaa tutkintotoimikunnan suostumuksella tämän tutkinnon osan arvioinnin autenttisessa ympäristössä ja autenttisen työtoiminnan kautta. Autenttisella työympäristöllä tarkoitetaan tässä yhteydessä julkista ja kaikkien asiakkaiden käytettävissä olevaa baaria. Vastaavasti autenttiset työtehtävät olivat normaaleja baarimestarin työtehtäviin oman työvuoron aikana liittyviä työtehtäviä.
Tutkinnonsuorittajalle kerrottiin, että hänen tulee työskennellä tietyt kriteerit täyttävässä baarissa viikon ajan hänelle laaditun työvuorolistan mukaisesti. Kolmikantainen arvioijaryhmä tulee satunnaisesti arvioimaan tutkinnonsuorittajan osaamista ennalta ilmoittamatta. Tutkinnonsuorittajalle
ei myöskään kerrottu ketkä hänen osaamistaan tulevat arvioimaan ja miten he tuon arviointi-informaation keräämisen ja osaamisen tunnistamisen suorittavat.
Tutkinnonsuorittajan osaamisen tunnistamisen viikko tuli ja meni. Kolmikantainen arvioijaryhmä kävi havainnoimassa tutkinnonsuorittajan toimintaa baarissa ja keräämässä osaamisinformaatiota. Viikon jälkeen kokoonnuttiin arviointikeskusteluun. Tutkinnonsuorittajalta kysyttiin hänen itsearviotaan tutkintotilaisuudesta. Tutkinnonsuorittaja totesi toimintamallin sopineen hänelle hyvin – osaamisen sai osoittaa aidoissa, autenttisissa ympäristöissä ja aitojen työtehtävien kautta. Hän lisäsi lopuksi, että
kun hän vielä hiukan toimintaansa petraten selvisi arvioijien vierailuista,
77
78
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
– Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille ja tutkintotilaisuuksien arvioijille
heidän vieraillessaan baarissa niin osaamisen tunnistamisen organisointi sujui erinomaisen hyvin.
Kysymys kuuluukin: mistä tutkinnonsuorittaja tiesi tai arvasi, koska arvioijat olivat paikalla arvioimassa hänen osaamistaan? Tähän voisi löytää
montakin vastausta ja vinkkiä, jonka perusteella tutkinnonsuorittaja olisi
tämän arvannut. Tässä tapauksessa vastauksena oli se, että arvioijat olivat
tilanneet häneltä erikoisia juomasekoituksia, varmistaakseen tutkinnonsuorittajan tietämyksen ja osaamisen. Tavalliset asiakkaat olivat tyytyneet
lähinnä hana- tai pullotuotteisiin.
CASE 4. Kokin osaamisen arviointia
Hotelli-, ravintola- ja cateringalan perustutkinnossa arvioitiin kokin ruoanlaitto-osaamista oppilaitoksessa toteutettuna tutkintotilaisuutena. Arviointi tapahtui normaalina lounaan suunnittelu- ja valmistustilanteena, jossa
tutkinnonsuorittaja suunnitteli ja valmisti (osittain myös tarjoili) lounaan
6 henkilön seurueelle. Arvioijina toimi kolmikantainen arvioijaryhmä, joka
havainnoi tutkinnonsuorittajan toimintaa tuon 6 tunnin ajan, jonka tutkintotilaisuus kesti.
Tutkinnonsuorittaja suoriutui suunnittelusta ja ruoan valmistamisesta hyvin, lukuun ottamatta yhtä yksittäistä tilannetta. Tarjoiltava ruoka oli liharuokaa ja koska tutkinnonsuorittaja oli vegetaristi, hän ei suostunut maistamaan asiakkaille tarjoiltavaa ruokaa. Arvioijat kirjasivat asian omiin arviointilomakkeisiinsa.
Arviointikeskustelussa tutkinnonsuorittajan toiminta ruoan maistamisen
yhteydessä nousi keskusteluun. Arvioijien mielestä kokin on varmistuttava valmistamansa ruoan laadusta ennen kuin tarjoilee sitä asiakkailleen.
Ruokahan voi olla esim. pilaantunutta. Arvioijien mielestä sekään ei riitä,
että kokki maistattaa ruokaa kollegoillaan – kokkihan saattaa työskennellä joskus aivan yksin. Näiden perustelujen kautta kolmikanta päätti esittää,
ettei tämän tutkinnonsuorittajan osaaminen täytä tutkinnon perusteissa
kuvattu osaamista ja päätöksenä oli hylätty arvosana ao. tutkinnonosasta.
Oppimisen ja osaamisen arvioinnin luotettavuus
Edellisen esimerkin kaltaisia tilanteitahan voi tulla muissakin tutkinnoissa. Miten arvioidaan vartijan osaamista, jolla pimeän pelko? Tai rakentajan osaamista, jolla on korkean paikan kammo? Tutkintojen perusteet ovat
arvioijien virallinen dokumentti, johon osaamista lopulta aina verrataan.
Yhteenveto
Oppimisen ja osaamisen arvioinnin laadunvarmistukseen voidaan käyttää samaa lähestymistapaa kuin tieteellisen tutkimuksen metodologisten
käytänteiden ja toimintamallien laadunvarmistukseen. On tunnettava ilmiö mitä tutkitaan (mitä arvioidaan) ja millaisten menetelmien (laadullisetmäärälliset) avulla ilmiöstä ja sen olemuksesta saadaan luotettavaa tietoa.
Käsitteet: reliabiliteetti, validiteetti, autenttinen toimintaympäristö, arvioijien professiolinssi, arvioinnin kohteiden ja -kriteerien sekä arviointimenetelmien tulee olla tuttuja, jotta voimme edes suunnitella luotettavaa oppimisen ja osaamisen arviointia.
Lähteet
Bloom, B. 1956. Bloom’s Taxonomy. Luettu 6.2.2012.
http://ww2.odu.edu/educ/roverbau/Bloom/blooms_taxonomy.htm
Helakorpi, S. & Tertsunen, T. 2006. Millaista ammattitaitokäsitystä WorldSkillskilpailutehtävät edustavat. Hämeen ammattikorkeakoulu.
Holopainen, M. & Pulkkinen, P. 2008. Tilastolliset menetelmät. WSOY Oppimateriaalit.
Honkamaa, A. 2007. Nobel-voittaja: Tummaihoiset ovat vähemmän älykkäitä. Artikkeli Ilta-Sanomissa 19.10.2007.
Wikipedia. 2012. Mittaaminen. Luettu 6.2.2012.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mittaaminen
Väärälä, R. 1995. Ammattikoulutus ja kvalifikaatiot. Lapin yliopisto. Rovaniemi
79
80
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
– Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille ja tutkintotilaisuuksien arvioijille
TLEAT-hankkeessa käytetyssä ja kehitetyssä työpaikkaohjaajien opetuspaketissa on pohjana OPH:n Työpaikkaohjaajien koulutus 3ov ohjeistus. TLEAT-hankkeessa koulutettiin työpaikkaohjaajia koko hankkeen toiminta-ajan 2011 – 2014. Tältä pohjalta on laadittu liikenneopettajan erikoisammattitutkinnon tarpeisiin sisältö ja toteutusmalli, joka sisältää
seuraavassa luvussa esitetyn käsikirjan työpaikkaohjaajille.
Kuva: Kikka Miilus
81
Liikenneopettajien erikoisammattitutkinnon
opetusharjoittelu
Erkki Hynynen
Liikenneopettajan erikoisammattitutkinto
Tutkinnon rakenne
Liikenneopettajan erikoisammattitutkinnon suorittaminen edellyttää vähintään neljän tutkinnon osan hyväksyttyä suorittamista. Liikenneopettajan erikoisammattitutkinto muodostuu kahdesta kaikille pakollisesta osasta ja kuudesta valinnaisesta osasta, joista on suoritettava vähintään kaksi.
Tutkinnon pakollisten osien hyväksytty suoritus on edellytys valinnaisten
osien suorittamiselle. Tutkinnon osien suoritusjärjestyksellä varmistetaan
liikenteessä tapahtuvan opetuksen turvallisuus. Ennen tutkinnon osan ”3.7
kuljetusalan perustason ammattipätevyyskouluttajana toimiminen” suorittamista tulee edeltää joko tutkinnon osa ”Ammatillisen kuljettajakoulutuksen opetustehtävät” tai tutkinnon osa ”Kuorma- tai linja-autonkuljettajien
C- ja D-opetuksen toteuttaminen” -tutkinnon osa. Tutkinnon suorittajalta
edellytetään vähintään B-luokan pysyvää ajo-oikeutta. Saadakseen liikenneopettajaluvan hänen tulee täyttää muissa säädöksissä liikenneopettajaluvan saamiseksi asetetut vaatimukset.
”Vanhat” tutkinnon osat
Liikenneopettajan erikoisammattitutkinto määräys 44/011/2010 voimassaoloaika: 1.8.2010 alkaen toistaiseksi.
Pakolliset tutkinnon osat ovat:
3.1 Autokoulutoimintojen hoitaminen
3.2 Liikenneopettajana toimiminen
82
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
– Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille ja tutkintotilaisuuksien arvioijille
Lisäksi on suoritettava vähintään kaksi seuraavista valinnaisista tutkinnon osista:
3.3 Moottoripyöräopetuksen toteuttaminen
3.4 Kuorma- tai linja-autonkuljettajien C- ja D-opetuksen toteuttaminen
3.5 Kuljettajantutkinnon vastaanottajana toimiminen B- ja AM-luokissa
3.6 Ammatillisen kuljettajakoulutuksen opetustehtävät1)
3.7 Kuljetusalan ammattipätevyyskouluttajana toimiminen
3.8 Opetustoiminnan johtaminen ja yrittäjyys
Uudet tutkinnon osat
LIIKENNEOPETTAJAN ERIKOISAMMATTITUTKINNOT 2014
Määräys 8/011/2014 voimassaoloaika: 1.4.2014 alkaen toistaiseksi
Ennen tämän määräyksen voimaantuloa aloitetut tutkintosuoritukset voidaan saattaa loppuun perusteiden 22.6.2010 nro 44/011/2010 mukaisesti
31.3.2016 mennessä.
Pakolliset tutkinnon osat ovat:
3.1 Autokoulutoimintojen hoitaminen
3.2 Liikenneopettajana toimiminen
Valinnaiset tutkinnon osat, joista on valittava kaksi tutkinnon osaa, ovat:
3.3 Moottoripyöräopetuksen toteuttaminen
3.4 Kuorma- tai linja-autonkuljettajien kouluttajana toimiminen
3.5 Ajokokeen vastaanottajana toimiminen
3.6 Ammatillisen kuljettajakoulutuksen opetustehtävät
3.7 Kuljetusalan ammattipätevyyskouluttajana toimiminen
3.8 Opetustoiminnan johtaminen ja yrittäjyys
Liikenneopettajien erikoisammattitutkinnon opetusharjoittelu
3.9 Ympäristöystävällisen- ja taloudellisen liikkumisen asiantuntijana toimiminen
3.10 Nuorten liikennekasvatuksen ja AM 120 opettajana toimiminen
3.11 Tutkinnon osa toisesta ammatti- tai erikoisammattitutkinnosta
Tutkinnon suorittaja pääsääntöisesti osallistuu valmistavaan koulutukseen
kaikissa tutkinnon osissa.
Ensin tutkinnon suorittaja toteuttaa ”3.1 Autokoulutoimintojen hoitaminen” jonka jälkeen hän saa opetusharjoitteluluvan toimia AM- ja B-luokan opettajana itsenäisesti. Tutkinnon osan ”3.2 liikenneopettajana toimiminen” tutkinnon osan jälkeen lupaa täydennetään koskemaan valinnaisia tutkinnon osia.
Liikenneopettajan erikoisammattitutkinnon työssä oppimisesta ja
opetusharjoittelusta
Liikenneopettajan erikoisammattitutkinnon valmistava koulutus sisältää
opetusharjoittelua työssä oppimispaikalla. Yhteistyö- ja opetusharjoittelusopimus laaditaan työssä oppijan, työpaikan ja oppilaitoksen kanssa. Yhteistyö- ja opetusharjoittelusopimuksia voidaan tehdä useampaankin kouluun yhtä aikaa. Opetusharjoittelun määrää ei ole asetettu, määrän tulee
olla riittävä. Työssä oppimisen ohjaamisesta HAMI maksaa sopimuksen
mukaisen palkkion työnantajalle.
Tutkinnon suorittajan valmistavan koulutuksen omaohjaaja käy tutkinnon
suorittajan kanssa henkilökohtaistamiskeskustelun liittyen työssä oppimiseen. Keskustelussa kartoitetaan tarvittava harjoittelu määrä esim. 3.1
autokoulutoimintojen hoitaminen tutkinnon osaan. Tutkinnon suorittajan
osaamista verrataan tutkinnon perusteiden ammattitaitovaatimuksiin. Jos
tutkinnon osan ammattitaitovaatimuksiin verrattu osaaminen on olemassa, niin harjoittelua ei tarvita jolloin henkilö niiltä osin ohjataan suoraan
tutkintoon. Yleensä aikaisempaa osaamista koko tutkinnon osan suorittamiseen ei ole. Työssä oppimisen opetusharjoittelulupa edellyttää yhteistyöja opetusharjoittelusopimuksen tekemistä. Sopimuksella sovitaan Hämeen
ammatti-instituutin järjestämän liikenneopettajan erikoisammattitutkintoon valmistavaan koulutukseen kuuluvan opetus- ja muun työssä tapahtuvan harjoittelun järjestämisestä. Sopimuksesta tehdään kolme yhtäpitävää kappaletta, yksi kullekin sopijaosapuolelle. Mahdollisen työsuhteen ehdot määritellään erillisellä työsopimuksella.
83
84
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
– Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille ja tutkintotilaisuuksien arvioijille
Yhteistyö- ja opetusharjoittelusopimus
Yhteistyö- ja opetusharjoittelusopimuksella on määritelty HAMI Liikenneopettajakoulutuksen tehtävät, kumppanin/työpaikkaohjaajan tehtävät ja
tutkinnonsuorittajan velvollisuudet.
Oppilaitoksen tehtävänä on
1.
Nimetä omaohjaaja.
2.
Tehdä yhteistyötä työpaikkaohjaajan (ohjaava opettaja) kanssa.
3.
Järjestää työpaikkaohjaajalle ohjaukseen liittyvää perehdytystä ja
koulutusta.
4.
Vakuuttaa opiskelija (tutkinnonsuorittaja) harjoittelupaikalla harjoitteluaikana sattuvan tapaturman varalta, mikäli opiskelija ei ole
työsuhteessa.
5.
Kehittää työpaikkaohjaajien (ohjaava opettaja) ja HAMI liikenneopettajakoulutuksen välistä yhteistyötä.
Kumppanin tehtävänä on
1.
Nimetä palveluksessaan oleva yhteyshenkilö, joka toimii työpaikkaohjaajana (opetusharjoittelun ohjaajana).
2.
Vakuuttaa tutkinnonsuorittaja (työssä oppija) joka suorittaa harjoitteluaan työsuhteessa.
Työpaikkaohjaajan tehtävänä on
1.
Avustaa harjoittelusopimuksen teossa ja opetusharjoitteluun valittavan opintojakson valinnassa.
2.
Perehdyttää tutkinnonsuorittaja (työssä oppija) kumppaniorganisaation toimintakulttuuriin ja opetussuunnitelmiin.
3.
Hyväksyä työssä oppimisjakson toteutussuunnitelma yhdessä HAMI
omaohjaajan kanssa.
4.
Seurata tutkinnonsuorittajan (työssä oppija) työskentelyä, arvioida
sitä opiskelijan kanssa ja antaa palautetta.
5.
Arvioida työssä oppimista arviointilomakkeella yhdessä opiskelijan
ja HAMI omaohjaajan kanssa.
6.
Tehdä yhteistyötä HAMI Liikenneopettajakoulutuksen kanssa.
Liikenneopettajien erikoisammattitutkinnon opetusharjoittelu
Tutkinnon suorittaja sitoutuu
1.
Noudattamaan harjoittelupaikan ohjeita ja määräyksiä.
2.
Toimimaan aktiivisesti niin, että harjoittelu ja opiskelu tukevat toisiaan ja edistävät tutkinnon perusteessa kuvatun osaamisen hankkimista.
3.
Hyväksyttämään opetusharjoittelusuunnitelmansa sekä omaohjaajalla, että työpaikkaohjaajalla (ohjaavalla opettajalla) ennen opetusharjoittelun aloittamista.
4.
Täyttämään harjoittelukirjan ja laatimaan muut harjoittelusta tai
sen osasta vaadittavat raportit.
Työssä oppiminen ja opetusharjoittelulupa
Työssä oppimisella tarkoitetaan työpaikalla, aidoissa työtehtävissä tapahtuvaa tavoitteellista, ohjattua ja arvioitua oppimista. Opetusharjoittelulla
tarkoitetaan sitä osaa työssä oppimisesta, jolloin opiskelija tekee opetusharjoittelulupaa edellyttäviä tehtäviä, kuten ajo-oikeuteen tähtäävää ajotai teoriaopetusta.
Opetusharjoitteluluvan myöntää liikenneopettajia kouluttava laitos, jonka
koulutuksen järjestämislupaan sisältyy liikenneopettajakoulutusta koskeva erityistehtävä. Luvan antamisen edellytyksenä on mm, että opiskelija on
suorittanut liikenneopettajan erikoisammattitutkinnon perusteiden 3.1 autokoulussa toimimista koskevan osan, harjoittelijalla (työssä oppijalla) on
ABC-luokan ajokortti tai hänellä on B-luokan ajokortti ja hän täyttää ABCluokan ajokortin terveysvaatimukset. Harjoittelun edellytyksenä A1- ja Aluokassa on, että harjoittelijalla on A-luokan ajokortti, joka on ollut hänellä
vähintään kolme vuotta ja oikeuttaa moottoripyörien kuljettamiseen ilman
tehorajoituksia. Harjoittelun edellytyksenä muissa luokissa on, että hänellä
on kyseisen luokan ajo-oikeus, joka on ollut hänellä vähintään kolme vuotta.
Opetusharjoittelukoulu
Opetusharjoittelukoulun hyväksymisestä vastaa Liikenteen turvallisuusvirasto. Liikenteen turvallisuusvirastoon osoitettuun hakemukseen on liitettävä autokoulua valvovan tutkinnon vastaanottajan lausunto. Autokoulu voidaan hyväksyä opetusharjoittelukouluksi, jos 1) koulun keskimääräinen oppilasmäärä on riittävän suuri, jotta opetusharjoittelija voi käydä läpi
kaikki opetussuunnitelman mukaiset teoriatunnit ja ajo opetuskerrat; 2)
harjoittelukoulun sijaintipaikkakunnan liikenneympäristö on oppimisen
ja opettamisen kannalta riittävän monipuolinen ja vaativa; 3) koulun opetustoimintaa hoidetaan asianmukaisesti, opetuksen taso on opetusharjoitteluun soveltuva ja koulun toiminnassa ei ole havaittu vakavaa puutetta tai
85
86
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
– Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille ja tutkintotilaisuuksien arvioijille
laiminlyöntiä; 4) koulun liikenneopettajista vähintään yhdellä on työpaikkaohjaajan koulutus. Opetusharjoittelukoulun hyväksymispäätös maksaa
150 euroa ja kestää saada n. 2 – 8 viikkoa.
Opetusharjoittelun ohjaaja
Opetusharjoittelun ohjaajana voi toimia liikenneopettajaluvan haltija, joka
on toiminut päätoimisesti liikenneopettajana vähintään kolme vuotta ja antanut tänä aikana sekä teoria- että ajo-opetusta. Jos ohjaajia on useampia
kuin yksi, joku heistä on nimettävä vastaavaksi ohjaajaksi. Puolustusvoimien ajokorttia varten annettavassa kuljettajakoulutuksessa tai puolustusvoimien koulutuskeskuksessa tapahtuvassa ammattipätevyyskoulutuksessa harjoittelun ohjaajana toimivalla hyväksytään 1 momentissa tarkoitettuna liikenneopettajalupana puolustusvoimien liikenneopettajalupa.
Kuljettajantutkinnon vastaanottamista koskevan tutkinnon osan harjoittelua ohjaavalla on oltava kuljettajantutkinnon ajokokeen vastaanottajan kelpoisuus. Jos harjoittelussa tai tutkinnon osan näytön yhteydessä otetaan
vastaan ajokortin suorittamiseen vaadittava ajokoe, ohjaajalla tai näyttöä
arvioivalla on oltava ajokokeen vastaanottajan kelpoisuus ja hänen on oltava mukana koko koesuorituksen ajan.
Ohjaaja tai edellä tarkoitettu näytön arvioija päättää tällöin ajokokeen hyväksymisestä tai hylkäämisestä ja vastaa muutoinkin siitä, että koesuorituksen vastaanottaminen tapahtuu säännösten mukaisesti. Jokaisessa harjoittelupaikassa on oltava ainakin yksi ohjaaja, jolla on kouluttavan laitoksen antama ohjaajan koulutus tai muu soveltuva työpaikkaohjaajan koulutus.
Opetusharjoittelukirja
Opetusharjoittelun määrää ei ole määritelty mutta ohjaamisesta maksetaan palkkio kulloinkin voimassa olevan sopimuksen mukaisesti. Opetusharjoittelukirjaan tulee kirjata kaikki työssä oppimisjaksolla autokoulussa
käytetty aika. Sarakkeeseen ”tuntia ohjatusti” merkitään työpaikka-, opetusharjoittelu-, tai muussa ohjaksessa käytetty aika tunteina ja vastaavasti
sarakkeeseen ”tuntia itsenäisesti” merkitään kaikki muu harjoittelupaikassa käytetty aika, mukaan lukien palkallinen opetusharjoittelu tai muu työ.
Sarakkeeseen ”ohjauskerrat” pidetään kirjaa opetusharjoitteluun liittyvistä ohjauskerroista siten, että yhdellä ohjauskerralla tarkoitetaan vähintään
20 minuutin pituista ohjaustilannetta. Ohjauskerta voi olla esimerkiksi ennen oppituntia tapahtuva suunnitelman tarkistus ja oppitunnin jälkeinen
palaute. Kirjaan ei kirjata esim. kotona tehtyjen oppimistehtävien tekemiseen käytettyä aikaa.
Liikenneopettajien erikoisammattitutkinnon opetusharjoittelu
Ohjaaja ja hänen tehtävänsä
Liikenneopettajaopiskelijan toimintaa yhteistyö- ja harjoittelukoulussa
ohjaa ohjaava opettaja. Hänellä on liikenneopettajakoulutus sekä työkokemusta alalta vähintään kolme vuotta. Ohjaava opettaja vastaa erityisesti
liikenneopettajaopintojen mukaisen opetusharjoittelun ohjauksesta työssä oppimisjaksolla. Ohjaavan opettajan tehtävään kuuluu mm. perehdyttää opiskelija autokoulujen kulttuuriin opetuskäytäntöjen näkökulmasta,
suunnitella yhdessä opetusharjoittelun ohjelma, seurata opiskelijan ohjatuiksi tarkoitetut ajo- ja luokkaopetustunnit, antaa palautetta opetuksesta
ja arvioida kirjallisesti opetusharjoittelu.
Ohjaustoiminta
Harjoittelukouluissa tapahtuva toiminta on yksi keskeinen osa liikenneopettajaopiskelijan opintoja. Liikenneopettajakoulutuksessa asetettujen
tavoitteiden toteutuminen käytännön kontekstissa lisää opettajaopiskelijan valmiuksia toimia liikenneopettajalta vaadittavan osaamisen mukaisesti. Harjoittelukouluissa tapahtuvan ohjaustoiminnan tarkoituksena on moninainen liikenneopettajaopiskelijan ohjaaminen niin opetettavan aineen
sisältöihin kuin käytännön asioihin.
Tavoitteena on liikenneopettajaopiskelijan asteittainen kehittyminen itseohjautuvampaan suuntaan kokemuksien lisääntyessä. Tärkeää ohjauksessa
on avoimen keskusteluilmapiirin aikaansaaminen sekä luottamus itsenäiseen ja itseohjautuvaan oppijaan. Tarkoitus on, että ohjauksessa pyritään
yhteiseen ongelmanratkaisuun ja toiminnan suunnitteluun opettajaopiskelijan kanssa valmiiden vastausten ja toimintamallien sijaan.
Ohjauksen keskeiset sisällöt muotoutuvat ohjaavan opettajan, liikenneopettajaopiskelijan sekä liikenneopettajakoulutuksen keskinäisen sopimuksen
mukaisesti. Ohjaukselle ei ole olemassa yhtä mallia, vaan ohjaus räätälöidään opettajaopiskelijan ja harjoittelukoulun tarpeista lähtien. Toimintana ohjaus yleensä sisältää yhteistä suunnittelua, ajo- ja luokkaopetustuntien seurantaa, palautekeskusteluja, motivointia, yhteistä ongelmaratkaisua
ja muuta ohjauksellista toimintaa.
Käytännön ohjeita ohjaaville opettajille
Opetusharjoittelukoulu- ja yhteistyösopimuksen solmiminen
Opetusharjoittelukouluna toimimista säätelee liikenne- ja viestintäministeriön asetus liikenneopettajaopiskelijoiden opetusharjoittelusta, jossa määritellään mm. harjoittelukoulun valmiudet ja ehdot toimia liikenneopettajakoulutuksen työssä oppimisjakson käytännön kontekstina. Ennen harjoittelun aloittamista on opetusharjoittelukoulun haettava Trafilta lupa toi-
87
88
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
– Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille ja tutkintotilaisuuksien arvioijille
mia harjoittelukouluna. Ensimmäinen tehtäväsi ohjaajana on varmistua siitä, että liikenneopettajaopiskelija on toimittanut työssä oppimisjakson yhteistyösopimuksen liikenneopettajakoulutukseen (sisältää Trafin hyväksynnän) ennen työssä oppimisjakson liikenneopettajana toimiminen (3.2) alkua. Toiseksi sinun tulee toimittaa ennen harjoittelujakson alkua opiskelijan kanssa yhdessä suunniteltu harjoitusohjelma alueesi tutkinnon vastaanottajalle.
Harjoittelukirja
Harjoittelukirja on virallinen dokumentti, jolla opetusharjoittelu ”todistetaan” suoritetuksi.
Opiskelijan on pidettävä kirjaa tekemästään harjoittelusta ja opetuksesta. Opiskelija toimittaa dokumentin harjoittelun päätyttyä liikenneopettajakoulutukseen. Harjoittelukirjaa voidaan kysellä nähtäväksi myös työssä
oppimisen aikana, joten pitäkää se aina ajan tasalla! Opiskelijan omaohjaaja antaa harjoittelukirjan opiskelijalle.
Ohjaus- ja opetustoiminnan suunnittelu opiskelijan kanssa
Ohjauksen alkuvaiheessa laatikaa yhdessä opiskelijan kanssa suunnitelma
toiminnastanne jossa ilmenee mikä on yhteinen tavoitteenne, mitä odotatte toisiltanne, mitä yhteinen toimintanne sisältää ja mikä on opetusharjoittelun aikataulu?
Sopikaa myös mahdollisuuksien mukaan opiskelijan palkkatyöstä, lomista
ja mahdollisesta työsuhteesta harjoittelun/valmistumisen jälkeen.
Liikenneopettajakoulutuksen lehtorit tulevat harjoittelujaksojen aikana
vierailulle harjoittelukouluun. Tällöin pidetään ainakin arviointipalaveri ohjaavan opettajan ja opiskelijan kanssa. Palaveri voidaan pitää myös
Moodle-oppimisalustan, Facebookin tai jonkun muun viestimen välityksellä. Yhteinen tavoitehan on kouluttaa mahdollisimman hyviä liikenneopettajia alalle.
Opetustuntien seuraaminen ja palautteen antaminen
Yksi oleellinen tehtävä ohjaavana opettajana on seurata opettajaopiskelijoiden opetustunteja. Sovi opiskelijan kanssa roolistasi tilanteessa – oletko tarkkailija vai ohjaatko oppimistilannetta yhdessä opiskelijan kanssa.
Kannattaa aina kirjata tunnin kulku harjoittelua varten laaditulle arviointilomakkeelle, jonka avulla voitte sitten yhdessä palata myöhemmin pohtimaan opetustilanteen onnistumista. On tietysti parasta jos opetustuntien jälkeen käydään aina heti (mikäli mahdollista) palautekeskustelu, miten
Liikenneopettajien erikoisammattitutkinnon opetusharjoittelu
opetustilanne kummankin näkökulmasta katsottuna sujui, mikä onnistui
erityisen hyvin ja missä olisi vielä kehitettävää. Palautetilanne on luonteeltaan vuorovaikutuksellinen ja kehittymiseen tähtäävää.
Osallistuminen verkossa (Moodle) tapahtuvaan toimintaan
Työpaikkaohjaajille on perustettu Moodleen oma alusta josta löytyvät kaikki tarvittavat dokumentit työssä oppimisen toteuttamiseen. Työpaikka ohjaajilta toivottavaa on, että kaikki osallistuvat myös verkossa tapahtuvaan
LEAT-opiskelijoiden työpaikkaohjaajien keskusteluun. Tällöin heillä on
mahdollisuus ”tavata” muita ohjaavia opettajakollegioita sekä vaihtaa mielipiteitä lehtoreidemme kanssa työssä oppimisen ohjauksesta. Verkosta löytyy myös opetusharjoittelun ohjeita, linkkejä, ajankohtaisia ilmoitusasioita,
erilaisia arviointikaavakkeita ja lomakkeita. Moodlen kautta tavoittaa nopeimmin myös liikenneopettajankoulutuksen lehtorit.
Lähteet
Hynynen, E. 2014. Työpaikkaohjaajakoulutuksen opetuskalvot.
http://www.hami.fi/liikenne/tyopaikkaohjaajakoulutus/.
Liikenneopettajan erikoisammattitutkinto 2010,
määräys 44/011/2010, Opetushallitus
Liikenneopettajan erikoisammattitutkinto 2014,
määräys 08/011/2014, Opetushallitus
Ohjeita ja harjoittelukirja, Hämeen ammatti-instituutti, Liikenneopetuskeskus
Työpaikkaohjaajien koulutus 3ov, ohje 2/440/2012, Opetushallitus
Liitteet
LIITE 1 Työpaikkaohjaajien koulutus, Hämeen ammatti-instituutti,
Liikenneopetuskeskus 2014
89
90
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
– Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille ja tutkintotilaisuuksien arvioijille
TLEAT-hankkeessa kehitettiin työpaikkaohjaajakoulutuksen ”jatko-opinnoiksi” arvioijakoulutus, jossa arvioijina toimivat työpaikkaohjaajat kehittivät taitojaan tutkintotilaisuuksien arviointitehtäviin. TLEAT-hankkeessa koulutettiin arvioijia koko sen toiminta-ajan
2011 – 2014. Tältä pohjalta on laadittu liikenneopettajan erikoisammattitutkinnon tutkintotilaisuuksien tarpeisiin sisältö ja toteutusmalli, johon liittyvä käsikirja esitellään seuraavassa luvussa.
Kuva: Ville Salminen
91
Työelämän arvioijien perehdyttäminen
näyttötutkintoihin ja arviointiin
Erkki Hynynen
Arvioijien perehdyttäminen
Näyttötutkinnon järjestäjä sitoutuu näyttötutkintojen järjestämissopimuksessa perehdyttämään arvioijat tehtäväänsä. Arvioijina toimivien henkilöiden arviointitehtäviin perehdyttämisen, arviointitaidon ylläpitämisen ja
kehittämisen tavoitteena on
a.
taata oikeudenmukainen ja ammattitaitoinen arviointi,
b.
lisätä arviointiosaamista ja arviointi taitoja,
c.
vahvistaa näyttötutkintojen ja työelämän yhteistyötä,
d.
kehittää näyttötutkintojärjestelmää laadukkaasti.
Perehdyttämisen tulee painottua näyttötutkintokohtaisiin arviointikysymyksiin. Tämän lisäksi arvioijat tulee perehdyttää etukäteen (ennen tutkintoa).
Näyttötutkinto on erityisesti aikuisille suunniteltu joustava tutkinnon suorittamistapa, jossa periaatteena on asiakaslähtöisyys. Näyttötutkinnoissa
ammattitaito osoitetaan työelämässä riippumatta siitä, onko osaaminen
kertynyt työkokemuksen, opintojen tai muun toiminnan kautta.
Kaikki ammatilliset perustutkinnot, ammattitutkinnot ja erikoisammattitutkinnot voidaan suorittaa näyttötutkintona.
Näyttötutkinto suoritetaan osoittamalla tutkinnon perusteissa edellytetty ammattitaito ensisijaisesti aidoissa työelämän tuotanto- ja palvelutilanteissa. Näyttötutkinnon suorittaja osallistuu usein valmistavaan koulutukseen, jonka avulla hankitaan tarvittavaa ammattitaitoa. Henkilö, jolla on
jo riittävä ammattitaito voi suorittaa näyttötutkinnon tai sen osan osallistumatta koulutukseen.
Seuraavassa esitellään lyhyesti terminologiaa, joka liittyy näyttötutkintojärjestelmään.
92
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
– Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille ja tutkintotilaisuuksien arvioijille
Erikoisammattitutkinnot
Ammattitutkinnoissa osoitetaan alan ammattityöntekijältä edellytetty ammattitaito.
Erikoisammattitutkinnossa osoitetaan alan vaativimpien työtehtävien hallinta. Ammatti- ja erikoisammattitutkinto suoritetaan aina näyttötutkintona, jossa ammattitaito osoitetaan tutkintotilaisuuksissa. Nämä tutkinnot
arvioidaan asteikolla hyväksytty tai hylätty.
Tutkintojen perusteet
Jokaiseen ammatilliseen perustutkintoon, ammattitutkintoon ja erikoisammattitutkintoon on laadittu tutkinnon perusteet, joissa on määritetty
tutkinnon osissa vaadittava ammattitaito, arvioinnin kohteet ja kriteerit
sekä ammattitaidon osoittamistavat. Tutkinnon perusteissa on määritetty myös, miten tutkinto muodostuu tutkinnon pakollisista ja valinnaisista osista.
Henkilökohtaistaminen
Opetushallitus on päättänyt antaa määräyksen (Dno 43/011/2006,
28.11.2006, voimassaoloaika 1.3.2007 alkaen toistaiseksi) näyttötutkintoon ja siihen valmistavaan koulutukseen hakeutumisen, tutkinnon suorittamisen ja tarvittavan ammattitaidon hankkimisen henkilökohtaistamisesta. Koulutuksen järjestäjä ei voi jättää noudattamatta tätä määräystä tai
poiketa siitä.
Henkilökohtaistaminen tarkoittaa näyttötutkintojärjestelmässä tutkinnon
suorittajan ja opiskelijan ohjauksen, neuvonnan, opetuksen ja tukitoimien
asiakaslähtöistä suunnittelua ja toteutusta.
Hakeutumisvaiheessa henkilökohtaistaminen tehdään kolmessa vaiheessa seuraavasti:
1.
Hakijan lähtötilanne, suoritettava tutkinto tai sen osa, koulutustarpeet ja – toiveet.
2.
Hakijan aikaisemmin osoittama osaaminen, hakijan aikaisemmin
saavuttama osaaminen ja ohjataan tarvittaessa – suoraan tutkintotilaisuuteen.
3.
Ohjauksen ja tukitoimien tarve.
Työelämän arvioijien perehdyttäminen näyttötutkintoihin ja arviointiin
Tutkinnon suorittaminen
Tutkinnon suoritusvaiheessa päätetään aikaisemmin osoitetun osaamisen
tunnustamisesta. Suunnitellaan tutkinnon suorittajan kanssa tutkintosuoritusten järjestelyt. Neuvotaan ja ohjataan tutkinnon suorittajaa tutkintosuoritusten suunnittelussa. Otetaan huomioon tutkinnon suorittajan erityistarpeet.
Tarvittavan ammattitaidon hankkimisvaiheessa tarjotaan opiskelijalle parhaiten soveltuvia koulutusmuotoja, opetusmenetelmiä, oppimisympäristöjä ja -järjestelyjä. Ohjataan opiskelijaa joustavien henkilökohtaisten oppimispolkujen suunnittelussa. Neuvotaan ja ohjataan opiskelijaa myös muiden asiantuntijoiden tarjoamiin tukipalveluihin.
Ammattitaidon arviointi
Arviointi perustuu aina tutkinnon perusteissa määriteltyihin ammattitaitovaatimuksiin ja arviointi kriteereihin joihin tutkintosuoritusta verrataan.
Arvioinnissa käytetään monipuolisesti erilaisia menetelmiä, kuten havainnointia, haastatteluja, kyselyjä, ryhmä- ja itsearviointia.
Ammattitaitoa arvioivat työnantajan, työntekijän sekä opetusalan edustajat.
Myös tutkinnon suorittaja arvioi omaa osaamistaan. Tutkinnon osan suorittamisen jälkeen käydään arviointikeskustelu, johon osallistuvat tutkinnon suorittaja ja arvioijat. Arvioijat esittävät tutkintotoimikunnalle suorituksen hyväksymistä tai hylkäämistä, perustutkinnoissa arvosanaa 1 – 3.
Lopullisen päätöksen arvioinnista tekee tutkintotoimikunta. Arviointiin
tyytymätön voi pyytää arvioinnin oikaisua 14 päivän kuluessa siitä, kun
hän on saanut tiedon arviointipäätöksestä. Kirjallinen oikaisupyyntö osoitetaan tutkintotoimikunnalle.
Näyttötutkintoon valmistava koulutus
Näyttötutkintoon valmistavaan koulutukseen hakeutumiselle ei ole asetettu ennakkoehtoja. Tutkinnon suorittajat osallistuvat usein valmistavaan koulutukseen hankkiakseen tarvittavaa ammattitaitoa. Näyttötutkintoon valmistavaan koulutukseen osallistuvalle järjestetään osana koulutusta mahdollisuus osallistua tutkintotilaisuuksiin ja suorittaa siten näyttötutkinto.
Näyttötutkintoon valmistavassa koulutuksessa noudatetaan henkilökohtaistamisen periaatetta: Tarjotaan opiskelijalle parhaiten soveltuvia koulutusmuotoja, opetusmenetelmiä, oppimisympäristöjä ja -järjestelyjä. Ohjataan opiskelijaa joustavien henkilökohtaisten oppimispolkujen suunnittelussa. Neuvotaan ja ohjataan opiskelijaa myös muiden asiantuntijoiden tarjoamiin tukipalveluihin. Näyttötutkintoon valmistavan koulutuksen sisäl-
93
94
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
– Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille ja tutkintotilaisuuksien arvioijille
löstä ja järjestämisestä päättää koulutuksen järjestäjä tutkintojen perusteiden mukaisesti.
Tutkinnon osat
Ammatin osa-alue joka voidaan erottaa työprosessista itsenäiseksi osa-alueeksi. Osaaminen osoitetaan ja arvioidaan tutkinnon osittain.
Ammattitaitovaatimukset
Tutkinnon osan ydintoiminnot on purettu ammattitaitovaatimuksiksi. Ammattitaitovaatimukset määrittävät arvioinnin tavoitteet.
Arvioinnin kohteet
Arvioinninkohteet ja kriteerit on johdettu ammattitaitovaatimuksista. Kohteilla ilmaistaan ne osaamisen alueet joihin arvioinnissa kiinnitetään erityistä huomiota
Arvioinnin kriteerit
Kriteerit määrittävät hyväksyttävän suorituksen laadullisen ja määrällisen tason.
Ammattitaidon osoittamistavat
Ammattitaidon osoittamistavoilla määritellään millaisissa työtehtävissä ja
työympäristöissä ammattitaito osoitetaan sekä ohjeita tutkintosuoritusten
täydentämisistä.
Tutkintosuorituksen pääperiaate
Tutkinto suoritetaan normaalin päivittäisen työtehtävän mukaan. Arvioidaan näyttösuunnitelman mukaiset osat. Tutkinnon suorittajatta esittelee
tarvittavat dokumentit ja kuvaukset. Arvioijat seuraavat tutkinnon suorittamista (havainnot / arviot). Prosessin jälkeen arviointikeskustelussa
suorittaja esittää tutkintosuorituksensa itsearvioinnin kolmikannalle (TT,
TE,OPE). Arviointiesitys yksimielisesti. Arviointi annetaan tiedoksi tutkinnon suorittajalle.
Työelämän arvioijien perehdyttäminen näyttötutkintoihin ja arviointiin
Näyttöympäristö
• Tutkinnon perusteissa määritelty
• Ensisijaisesti työpaikka myös soveltuvin osin oppilaitos
• Normaalien työtehtävien yhteydessä, aito tilanne
• Riittävä vaativuus näyttöjenjärjestämissuunnitelman (NJS) mukaisesti
• Sopivat tilat ja laitteet
• Huomioitava työpaikan liikesalaisuudet
• Tarpeeksi hyvin suunniteltu tilaisuus jotta ammattitaito voidaan
selvästi arvioida.
Arviointi näyttötutkinnossa
Arvioinnin pohjana ovat tutkinnon perusteet jossa on määritelty
• Ammattitaitovaatimukset
• Arvioinnin kohde
• Ammatillinen osoittaminen.
Arvioinnin työkalut:
• Tutkinnon perusteet
• NJS (näyttöjen järjestämissuunnitelma)
• Arvioinnin kirjallinen materiaali
• Näyttösuunnitelma.
Arvioinnista on määrätty
”Arvioinnin kohteet ja kriteerit on johdettu ammattitaitovaatimuksista. Arvioinnin kohteilla ilmaistaan ne osaamisen alueet, joihin
arvioinnissa kiinnitetään erityistä huomiota. Kohteiden määrittäminen helpottaa myös ammattitaidon arviointia asianomaisessa
työtoiminnassa. Arvioinnin tulee kattaa kaikki tutkinnon perusteissa määritellyt arvioinnin kohteet. Arvioinnin kriteerit määrittelevät hyväksyttävän suorituksen laadullisen ja määrällisen tason.”
95
96
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
– Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille ja tutkintotilaisuuksien arvioijille
Arvioinnin kohde
• Ammattitaito
• Työtehtävässä toimiminen
• Suunnitelmallisuus
• Kokonaisvaltainen työsuoritus.
Käytännön arviointi
• Kyselyt, haastattelut
• Havainnoinnit
• Tuotetut dokumentit
• Keskustelemalla työkavereiden ja työnantajan kanssa.
Arvioijat
• Tutkinnon suorittajan ammattitaitoa arvioivilla henkilöillä tulee
olla hyvä ammattitaito ko. tutkinnon alalta
• Tutkintotoimikunta hyväksyy arvioijat
• Arvioijia valitessa tulee huomioida esteellisyys joka voi tulla kyseeseen esim. silloin, kun opettaja on keskeisesti osallistunut näyttötutkintoon valmistavan koulutuksen opetukseen.
• Tiedot esteellisyydestä ja esteellisyysperusteista on luettavissa hallintolaista (28 §).
Näyttötutkinnon arvioinnin ”kuopat”
• Arvioidaan / verrataan toiseen henkilöön – ei tutkinnon
perusteisiin
• Arvioidaan tutkinnonsuorittajan persoonaa – ei osaamista
• Arvioija ei tunne arvioinnin perusteita
• Luotetaan yksinomaan tuotettuihin dokumentteihin
• Ei anneta rehellistä arviointia – pelätään
• Hyväksytään tutkinto vaikka se ei kata ammattitaitovaatimuksia
Työelämän arvioijien perehdyttäminen näyttötutkintoihin ja arviointiin
• Arviointi ei kata tutkinnon osan kaikkia arviointi kohteita
• Huolimattomasti täytetyt arviointilomakkeet.
Näyttötutkinto on arviointia, ei arvostelua!
Liikenneopettajan erikoisammattitutkinto
LEAT näyttötutkintoon hakeutumisen henkilökohtaistaminen
Liikenneopettajan ammattiin on säädöksin määrätty tietyt vaatimukset,
jotka täytyy hakeutumisvaiheessa ottaa huomioon. Ammattia ei voi harjoittaa eikä tutkinnon suorittamiseen liittyvää harjoittelua voi tehdä ilman
erityistä lupaa, joka myönnetään vasta ensimmäisen pakollisen tutkinnon
osan jälkeen. Näyttötutkintoon hakeutuminen tapahtuu siihen valmistavan koulutuksen haun yhteydessä. Haun alkamisesta tiedotetaan erikseen.
Tutkinnon suorittajiksi hakeutuvat lähettävät hakeutumisasiakirjojen mukana kopiot todistuksista aiemmista opinnoistaan ja työkokemuksestaan.
Hakeutumisvaiheessa näiden asiakirjojen ja pääsykokeen perusteella valitaan ne tutkinnon suorittajat, jotka ovat alalle soveltuvimpia. Niille hakijoille jotka jäävät sisäänottoerän ulkopuolelle tiedotetaan vaihtoehtoisista
mahdollisuuksista, joita ovat muut mahdolliset opinnot/tutkinnot tai seuraava sisäänottoerä liikenneopettajan erikoisammattitutkintoa suorittamaan. Tässä vaiheessa henkilökohtaistamiseen liittyvää neuvontaa antaa
pääasiassa opintosihteeri.
Tutkinnon suorittajiksi valituille järjestetään tiedotuspäivät, joiden aikana tutkinnon suorittajille kerrotaan yhteisesti erikoisammattitutkinnon eri
tutkinnonosien sisällöstä, järjestelmän tarjoamista mahdollisuuksista ja
eri tutkinnonosien osaamisvaatimuksista. Tämän jälkeen omaohjaajat keskustelevat kunkin tutkinnon suorittajan kanssa tämän valinnoista tutkinnon suoritusta koskien ja antavat lisätietoja eri mahdollisuuksista aina tarvittaessa. Tämä hakeutumisvaihe kestää n. 4 – 5 kuukautta.
Tutkinnonperusteiden mukaisesti omaohjaajan johdolla tunnistetaan tutkinnon suorittajien aikaisemmin hankittu osaaminen. Tunnistaminen tehdään työelämän asiantuntijoiden avustamana perustuen tutkinnon suorittajan esittämiin todistuksiin, dokumentoituihin näyttöihin tai työnantajan kirjallisiin lausuntoihin. Hakeutumisvaiheen lopuksi tehdään johtopäätökset tutkinnon suorittajan aikaisemmin osoittamasta osaamisesta, aikaisemmin saavuttamasta osaamisesta sekä siitä osaamisesta, josta
tulee hankkia vielä tarvittavaa ammattitaitoa tutkinnon suorittamiseksi.
Osoitetusta osaamisesta tehdään esitys tunnustamiseksi liittäen mukaan
asianomaiset luotettavat dokumentit. Saavutetun osaamisen kohdalla voidaan tutkinnon suorittaja ohjata suoraan tutkintotilaisuuksiin, ja hankittava osaaminen kirjataan tarvittavan ammattitaidon hankkimissuunnitel-
97
98
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
– Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille ja tutkintotilaisuuksien arvioijille
maan. Lopullisen päätöksen suorituksien hyväksymisestä tekee tutkintotoimikunta.
Henkilökohtaistamisessa huomioidaan myös mahdolliset lukihäiriöt ja erityistuen tarpeet. Tarvittaessa tutkinnon suorittaja ohjataan kieliopintoihin. Henkilökohtaistamisessa huomioidaan myös kulttuurierot. Henkilökohtaistamisen viitekehyksenä käytetään myös Opetushallituksen määräystä (44/011/2010 ja 8/011/2014) liikenneopettajan erikoisammattitutkinnon ammattitaitovaatimuksista sekä LVM:n säädöksiä opetusharjoitteluluvan saannista.
Lähteet
Arvioinnin opas 2012:9, Opetushallitus
Hynynen, E. 2014. Arvioijakoulutuksen opetuskalvot.
http://www.hami.fi/liikenne/arvioijakoulutus/.
Liikenneopettajan erikoisammattitutkinto 22.6.2010 määräys nro 44/011/2010,
Opetushallitus
Liikenneopettajan erikoisammattitutkinto 13.3.2014 määräys nro 8/011/2014,
Opetushallitus
Näyttötutkinto-opas 2012:11. Opetushallitus
Liitteet
LIITE 2 Työelämän arvioijien perehdyttäminen näyttötutkintoihin ja
arviointiin, Hämeen ammatti-instituutti, Liikenneopetuskeskus 2014
100
LIITE 1
Työpaikkaohjaajien koulutus, Hämeen ammatti-instituutti,
Liikenneopetuskeskus 2014
Työpaikkaohjaajakoulutus
Opetusharjoittelukoulun hyväksyminen edellyttää että koulun liikenneopettajista vähintään yhdellä on työpaikkaohjaajan koulutus. Liikenneopettajan erikoisammattitutkintoon valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajakoulutus toteutetaan Opetushallituksen ohjeen mukaisesti. Opetushallituksen ohje työpaikkaohjaajien koulutuksesta 3 ov 2/440/2012 OPH. Koulutus painottuu LEAT tutkinnon perusteiden mukaisiin ammattitaitovaatimuksiin. Koulutus koostuu kolmesta osasta:
Työpaikalla järjestettävän koulutuksen, ammattiosaamisen näyttöjen ja
tutkintotilaisuuksien suunnittelu (1 ov)
Tavoitteena on, että työpaikkaohjaaja
1.
Tuntee tutkintorakenteen ja koulutuksen järjestämismuodot
2.
Tuntee oman ammattialansa tutkintojen perusteet
3.
Osaa suunnitella työpaikalla järjestettävää koulutusta
4.
Osaa suunnitella ammattiosaamisen näyttöjä tai
tutkintotilaisuuksia
5.
Yhteistyössä koulutuksen järjestäjän tai tutkinnon järjestäjän
kanssa
6.
Tiedottaa työpaikalla järjestettävästä koulutuksesta
7.
Kehittää omaa työtään työpaikkaohjaajana.
Tutkintorakenteen ja koulutuksen järjestämismuodot
• Tuntee ammatillisen koulutuksen rakenteen ja erilaiset koulutuksen järjestämismuodot.
Oman ammattialansa tutkintojen perusteet
• Hyödyntää oman ammattialansa tutkintojen perusteita työpaikalla järjestettävän koulutuksen sekä ammattiosaamisen näyttöjen ja
tutkintotilaisuuksien järjestämisessä.
101
Työpaikalla järjestettävän koulutuksen suunnittelu yhteistyössä koulutuksen järjestäjän edustajan kanssa
• Tietää, millaisia suunnitelmia ja sopimuksia työpaikalla järjestettävästä koulutuksesta tulee laatia eri koulutuksen järjestämismuodoissa.
• Tuo suunnittelussa esille, millaisia työtehtäviä työpaikka voi tarjota erilaisille opiskelijaryhmille ja tutkinnon suorittajille.
• Varmistaa osaltaan, että suunnitelmassa on otettu huomioon työtehtäviin ja työpaikkaan liittyvät määräykset, ohjeet ja suositukset,
kuten työturvallisuusmääräykset ja alan sopimukset.
• Ottaa osaltaan suunnittelussa huomioon opiskelijan työpaikalla tapahtuvaa opiskelua ohjaavat dokumentit, joita voivat olla esimerkiksi henkilökohtainen opiskelusuunnitelma ammatillisessa peruskoulutuksessa tai henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma erityisopetuksessa tai henkilökohtaistamista koskeva asiakirja näyttötutkinnoissa tai henkilökohtainen opiskeluohjelma oppisopimuskoulutuksessa.
Ammattiosaamisen näyttöjen suunnitteluun osallistuminen
• Tuo työpaikan edustajana suunnittelussa esiin työpaikan mahdollisuudet ammattiosaamisen näyttöjen järjestämiseen tutkinnon perusteiden mukaisesti.
• Tuo esiin työpaikalla noudatettavat ja voimassa olevat työsuojelu- ja
työturvallisuusmääräykset ja ammattialan erityissäädökset.
Näyttötutkintotilaisuuksien suunnitteluun osallistuminen
• Tuo työpaikan edustajana näyttötutkintotilaisuuksien suunnittelussa esiin työpaikan mahdollisuudet tutkintotilaisuuksien järjestämiseen huomioiden tutkintojen perusteet sekä näyttötutkinnon järjestämissuunnitelmassa sovitut asiat.
• Tuo esiin työpaikalla voimassa olevat työsuojeluja työturvallisuusmääräykset ja ammattialan erityissäädökset.
Tiedottaminen
• Tiedottaa oikea-aikaisesti yhteistyössä työnantajansa kanssa työpaikalla järjestettävästä koulutuksesta, ammattiosaamisen näytöistä ja tutkintotilaisuuksista koko työyhteisölle.
102
Työpaikkaohjaajana kehittyminen
• Arvioi kriittisesti ohjausosaamistaan
• Vastaanottaa ja kerää palautetta ohjauksestaan opiskelijoilta, tutkinnon suorittajilta, työyhteisöltä ja koulutuksen järjestäjän edustajilta
• Hyödyntää aktiivisesti saamaansa palautetta ohjausosaamisensa
kehittämiseksi
• Kehittää ohjaustaan saadun palautteen pohjalta.
Opiskelijan ohjaaminen ja oppimisen arviointi (1 ov)
Tavoitteena on, että työpaikkaohjaaja osaa
1.
Perehdyttää opiskelijan
2.
Ohjata opiskelijan oppimista
3.
Arvioida opiskelijan oppimista.
Opiskelijan perehdyttäminen
• Perehdyttää opiskelijan siten, että hänelle muodostuu selkeä kokonaiskuva työpaikasta, työpaikan prosesseista ja omista työtehtävistä
• Perehdyttää opiskelijan työturvallisuuteen työturvallisuuslain, työpaikan ohjeiden, työehtosopimusten sekä muiden alakohtaisten
säädösten mukaisesti
• Selvittää opiskelijalle, millaista osaamista työpaikalla edellytetään.
Opiskelijan ohjaus
• Varmistaa yhdessä koulutuksen tai tutkinnon järjestäjän edustajan ja opiskelijan kanssa, että työpaikalla järjestettävän koulutuksen oppimistavoitteet ovat tutkinnon perusteiden ammattitaitovaatimusten mukaisia
• Osaa kuvata työprosessin eri vaiheita opiskelijalle
• Osaa kytkeä opiskelijan työtehtävät tutkinnon perusteiden ammattitaitovaatimuksiin ja osaa tarvittaessa monipuolistaa työtehtäviä
103
• Ottaa ohjauksessa huomioon erilaiset opiskelijat, opiskelijoiden oppimisen edellytykset, terveyden ja toimintakyvyn sekä mahdollisen tuen tarpeen
• Kannustaa opiskelijaa seuraamaan ja dokumentoimaan oman oppimisensa edistymistä
• Ottaa ohjauksessa huomioon opiskelijan henkilökohtaiset oppimistavoitteet
• Luo ohjaustilanteisiin myönteisen ja luottamuksellisen ilmapiirin
• Ohjaa ja kannustaa opiskelijaa myös hankaliksi koetuissa oppimistilanteissa
• Ottaa ohjauksessa huomioon työsuojelu- ja työturvallisuusasiat
• Käyttää opiskelijan ohjauksessa tarkoituksenmukaisesti monipuolisia menetelmiä
• Hyödyntää mahdollisuuksien mukaan käytössä olevaa tieto- ja viestintätekniikkaa sekä sosiaalisen median työkaluja.
Oppimisen arviointi tutkintojen perusteissa määriteltyjen arviointikriteerien mukaisesti
• Seuraa opiskelijan oppimisen etenemistä tarkkailemalla ja havainnoimalla työskentelyä sekä edistymistä
• Antaa opiskelijalle riittävästi ja oikea-aikaisesti rakentavaa ja kehittävää palautetta oppimisen edistymisestä käyttäen kannustavia
ja motivoivia menetelmiä
• Hyödyntää opiskelijan kanssa mahdollisuuksien mukaan käytössä olevaa tieto- ja viestintätekniikkaa sekä sosiaalisen median työkaluja
• Ohjaa ja rohkaisee opiskelijaa itsearviointiin
• Osaa erottaa oppimisen arvioinnin ja osaamisen arvioinnin ammattiosaamisen näytössä.
Opiskelijan tai tutkinnon suorittajan osaamisen arviointi (1 ov)
Tavoitteena on, että työpaikkaohjaaja osaa
1.
Arvioida opiskelijan osaamista ammattiosaamisen näytössä tai tutkinnon suorittajan osaamista tutkintotilaisuudessa.
104
Opiskelijan osaamisen arviointi ammattiosaamisen näytössä tutkintojen
perusteissa määriteltyjen arviointikriteerien mukaisesti
• Arvioi opiskelijan osaamista tutkinnon perusteiden mukaisesti
käyttäen monipuolisia arviointimenetelmiä
• Ottaa arvioinnissa huomioon erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat
sekä eri kieli- ja kulttuuriryhmiä edustavat opiskelijat
• Arvioi seuraamalla ja havainnoimalla opiskelijan työskentelyä ammattiosaamisen näytössä
• Osallistuu arviointikeskusteluun perustelemalla oman näkemyksensä opiskelijan osaamisesta
• Dokumentoi tarvittaessa oman arviointinsa ja noudattaa salassapitoa koskevia määräyksiä koulutuksen järjestäjän ohjeistuksen mukaisesti
• Toimittaa arviointiin liittyvät dokumentit koulutuksen järjestäjälle sovitusti
• Tietää osaamisen arvioijana toimimisen esteellisyyskysymykset.
Tutkinnon suorittajan osaamisen arviointi tutkintotilaisuudessa tutkintojen perusteissa määriteltyjen arviointikriteerien mukaisesti
• Arvioi tutkinnon suorittajan osaamista tutkinnon perusteiden mukaisesti käyttäen monipuolisia arviointimenetelmiä
• Ottaa arvioinnissa huomioon erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat
sekä eri kieli- ja kulttuuriryhmiä edustavat opiskelijat
• Osallistuu tarvittaessa tilaisuuteen, jossa tutkinnon suorittaja täydentää tutkintosuorituksiaan suullisesti
• Osaa perustella arviointinsa
• Dokumentoi oman arviointinsa ja noudattaa salassapitoa koskevia
määräyksiä näyttötutkinnon järjestäjän ohjeistuksen mukaisesti
• Toimittaa arviointiin liittyvät dokumentit tutkinnon järjestäjälle
sovitusti
• Tietää osaamisen arvioijana toimimisen esteellisyyskysymykset.
106
LIITE 2
Työelämän arvioijien perehdyttäminen näyttötutkintoihin
ja arviointiin, Hämeen ammatti-instituutti,
Liikenneopetuskeskus 2014
Liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa vaadittava ammattitaito ja arvioinnin
perusteet
Liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa ammattitaitovaatimukset
ovat muodostettu työelämän tehtävä- ja taitoalueista. Arvioinnin kohteissa ilmaistaan ne ammattitaidon kannalta keskeiset alueet ja toiminnot, joihin arvioinnissa on kiinnitettävä erityistä huomiota ja arviointikriteerit ilmaisevat, kuinka tutkinnonsuorittajan on työssään suoriuduttava.
Näyttötutkintotoiminta perustuu tutkinnon järjestäjän laatimaan näyttötutkinnon järjestämissuunnitelmaan. Tutkinnon ammattitaitovaatimuksista johdetut tutkintotilaisuudet suunnitellaan sellaisiksi, että ne ovat ammatinhallinnan kannalta keskeisiä ja niihin on sisällytettävä arviointikohteet kattavasti.
Tutkintotilaisuudessa tulee ilmetä tutkinnon suorittajan valmiudet ja kyky
muuntaa sekä soveltaa tietojaan ja taitojaan vaihtelevissa tilanteissa. Kunkin tutkinnon osan näyttöympäristön on oltava sellainen, että tutkinnon
suorittaja pystyy tekemään tehtäviä, joista voidaan kattavasti todeta tutkinnon osan arviointikriteereissä määritellyn suoritustason saavuttaminen.
3.1 Autokoulutoimintojen hoitaminen
Tutkinnon suorittaja osaa toimia autokoulussa ajokorttikoulutukseen liittyvissä tehtävissä.
Autokoulun hallinnollisten työtehtävien ja asiakaspalveluun liittyvien asioiden osaaminen osoitetaan käytännön työtehtävissä, tarvittaessa simuloidussa tilanteessa. Tutkintotilaisuudessa osoitetaan osaaminen monipuolisista asiakaspalvelutilanteista mm: oppilaaksi kirjaaminen, ajokorttihakemusten täyttäminen, opetuskortin ja viranomaisilmoitusten tekeminen
ja muut oppilashallintoon liittyvät tehtävät sekä ajotuntien ja kuljettajatutkintojen varaaminen. Tutkinnon osan arvioija kirjaa suoritukset arviointilomakkeeseen, joka liitetään arviointidokumentteihin.
Asiakaspalvelun hoitaminen ja erilaisten asiakkaiden
tunnistaminen
Käyttäytyy luottamusta herättävästi ja kohteliaasti kaikissa tehtävissään
• yleinen ”ulkoasu ja esiintyminen”
107
Palvelee asiakasta asiakaslähtöisesti hyvän asiakaspalvelun edellyttämällä tavalla
• kts. edellä +puhetapa
Osaa toimia sujuvasti erilaisissa vuorovaikutustilanteissa
• esimerkkien avulla suullinen selvitys
Osaa toimia rakentavasti reklamaatio- ja konfliktitilanteissa
• esimerkkien avulla suullinen selvitys
Osaa ohjata asiakasta asiakkaan tarpeiden mukaan
• esimerkkien avulla suullinen selvitys esim. AM, A, B, BE, C1 jne.
Toimii työtehtävissään henkilö-, liike- ja ammattisalaisuuksiin liittyvää
vaitiolovelvollisuutta noudattaen
• esimerkkien avulla suullinen selvitys
Osaa toimia monikulttuurisessa toimintaympäristössä
• esimerkkien avulla suullinen selvitys
Autokouluyrityksen taloudenpidon perusteet sekä
markkinoinnin merkitys liiketoiminnalle
Tuntee autokoulun palvelutarjonnan ja osaa markkinoida palveluja
• esimerkkien avulla suullinen selvitys
Osaa kertoa asiakkaalle palveluiden hinnat sekä asiakkaalta veloitettavan
palvelun
• esimerkkien avulla suullinen selvitys
Kustannusten muodostumisen
• esimerkkien avulla suullinen selvitys
Osaa suunnitella ja toteuttaa autokoulun toimintaa ajokorttiin tähtäävän
kuljettajaopetuksen ja autokoulua koskevan lainsäädännön mukaisesti
• esimerkkien avulla suullinen selvitys
108
Osaa kertoa, miten voi vaikuttaa kannattavuuteen omalla toiminnallaan
• esimerkkien avulla suullinen selvitys
B- ja M-luokan kuljettajaopetukseen ja -tutkintoihin liittyvien
säädösten, määräysten ja ohjeiden mukainen asiakasneuvonta
Tutkinnon suorittaja osaa kuljettajaopetuksen säädökset ja ohjeistukset siten, että hän osaa neuvoa asiakasta:
Eri ajoneuvoluokkiin liittyvät oppilaaksi ja kuljettajantutkintoon pääsyn
sekä ajo-oikeuden saannin edellytykset
• esimerkkien avulla suullinen selvitys esim. AM, A, B, BE, C1 jne.
Vaadittavat minimiopetusmäärät huomioiden olemassa olevat ajo-oikeudet tai saatu opetus
• esimerkkien avulla suullinen selvitys esim. AM, A, B, BE, C1 jne.
Kuljettajatutkinnon jälkeiset toimenpiteet pysyvän ajo-oikeuden saantiin
asti
• esimerkkien avulla suullinen selvitys esim. AM, A, B, BE, C1 jne.
Osaa kuvailla AM- ja B-luokkien opetussuunnitelmat
• esimerkkien avulla suullinen selvitys, osaamiskansio
A- ja C-luokkien opetussuunnitelmien pääkohdat ja rakenteet
• esimerkkien avulla suullinen selvitys, osaamiskansio
Hakee tarvitsemaansa tietoa säädöksistä ja osaa hakea säädösten perustelut
• esimerkkien avulla suullinen selvitys, laki, osaamiskansio
Viranomaisille ja asiakkaille tehtävien tavanomaisten
ilmoitusten ja sopimusten hoitaminen
Kertoa asiakkaalle opetussopimuksen sisällöt
• suullinen+ osaamiskansio/kirjallinen selvitys
• esimerkkien avulla suullinen selvitys esim. AM, A, B, BE, C1 jne.
109
Tehdä oppilashallintoon liittyvät tehtävät, kuten opetukseen ja oppilaisiin
liittyvät kirjaukset ja ilmoitukset oppilaaksi kirjaamisesta ajokortin (Bluokka, pysyvä ajo-oikeus) saamiseen saakka.
• suullinen+ osaamiskansio/kirjallinen selvitys
• esimerkkien avulla suullinen selvitys esim. AM, A, B, BE, C1 jne).
Täyttää oppilasta koskevat asiakirjat sekä tuntee vaadittavat menettelytavat niiden suhteen
• suullinen+ osaamiskansio/kirjallinen selvitys
Tehdä varaukset kuljettajantutkinnon kokeisiin
• suullinen+ osaamiskansio/kirjallinen selvitys
• esimerkkien avulla suullinen selvitys esim. AM, A, B, BE, C1 jne.
Oman ammattitaidon kehittäminen
• suullinen+ osaamiskansio/kirjallinen selvitys
Laatii itselleen suunnitelman liikenneopettajalta vaadittavan ammattitaidon hankkimiseksi
• suullinen+ osaamiskansio/kirjallinen selvitys
Osaa arvioida rakentavasti omia liikenneopettajuuteen liittyviä taitojaan
sekä niiden ylläpitoa verraten niitä liikenneopettajan erikoisammattitutkinnon osaamisvaatimuksiin
• suullinen+ osaamiskansio/kirjallinen selvitys
Tekee perustellun ja näyttötutkinnon perusteiden mukaisen esityksen omien liikenneopettajan erikoisammattitutkinnon tutkintotilaisuuksiensa toteuttamisesta
• suullinen+ osaamiskansio/kirjallinen selvitys
Opetuksen suunnittelun osalta tutkinnon suorittaja esittää arvioijille tutkinnonperusteiden mukaiset suunnitelmat B- ja AM-luokan opetuksen toteuttamiseksi. Suunnitelmissa tai arviointikeskustelussa tutkinnon suorittaja osoittaa tutkinnon perusteissa mainitut ammattitaitovaatimukset, mm.
ihmiskäsitysten ja oppimisteorioiden tuntemuksen.
110
Henkilöauton kuljettajaopetuksen (B-luokka) ja mopon
kuljettajaopetuksen (AM) suunnittelu
• suullinen+ osaamiskansio/kirjallinen selvitys
Tekee B- ja AM- opetukseen toteutussuunnitelman ja laatii henkilökohtaisia opetussuunnitelmia
• suullinen+ osaamiskansio/kirjallinen selvitys
Suunnittelee tavanomaiset, autokoulutoimintaan liittyvät opetustilanteet:
luokkaopetukseen ja ajoharjoitteluradalla tapahtuvaan opetukseen
• suullinen+ osaamiskansio/kirjallinen selvitys
Hankkii tietoa monipuolisin menetelmin oppimisen ja opettamisen keskeisistä periaatteista.
• suullinen+ osaamiskansio/kirjallinen selvitys
Osaa käyttää erilaisia opettamistapoja ja arvioida niiden ihmiskäsitysten
ja oppimisteorioiden hyödyllisyyttä ja käyttökelpoisuutta kuljettajaopetukseen.
• suullinen+ osaamiskansio/kirjallinen selvitys
Osaa kuvailla vahvistetun B-opetussuunnitelman ja AM-luokan opetuksen
rakenteen, tavoitteet, sisällöt ja vähimmäisopetusmäärät.
• suullinen+ osaamiskansio/kirjallinen selvitys
Osaa liikenneopetukseen liittyvin esimerkein ja oppimisteorioihin perustuen selittää oppilaalle pääpiirteissään, miten aiemmin opittu vaikuttaa uuden asian omaksumiseen ja miten uudesta tiedosta tulee osa tietorakenteita.
• suullinen+ kirjallinen selvitys
Opetuksen toteutuksen osalta tutkinnon suorittaja toteuttaa tutkinnon perusteiden mukaiset opetustilanteet ryhmälle sekä B- ja AM-luokan ajo-opetustilanteen, tarvittaessa simuloidusti. Ajoneuvoilla tehtävässä opetustilanteessa keskitytään arvioimaan tutkinnonsuorittajan kykyä työturvalliseen
työskentelytapaan. Arvioinnissa huomioidaan oppituntien sisältö, rakenne
ja jäsentely sekä oppilaiden motivointi, aktivointi ja palautteen antaminen
suhteessa edellisiin. Opetustilanteissa tutkinnon suorittaja osoittaa myös
osaamisensa autokoulun välineiden ja ohjelmistojen käytössä.
111
Ryhmäopetuksen toteuttaminen
• Toteuttaa ryhmäopetustilanteen suunnittelemastaan aiheesta ja
tilanteen vaatiessa soveltaa tai muuttaa suunnitelmaa tai toteutusta opetustilanteen aikana
• Käyttää oppimista edistäviä havainnollistamiskeinoja sekä ottaa
huomioon keskenään eritasoiset oppilaat
• Sovittaa ajankäytön tarkoituksen mukaisesti
• Käyttää opetuksessa tarvittavia teknisiä laitteita ja sovellutuksia
sekä digitaalista mediaa
• teoriatunti (autokoulu)
• Osaa arvioida oppilaan oppimista ja antaa palautetta sekä vastaanottaa palautetta omasta toiminnastaan.
Henkilöauto- ja mopo-opetuksen toteuttaminen
• Toteuttaa B-luokan ajoneuvolla ajo-opetustilanteen liikenneopettajan harjoittelussa edellytettävin työturvallisin taidoin
• Toimii eettisesti oikein, muita kunnioittaen ja liikenneturvallisesti
• Arvioi ja antaa palautetta oppilaalle.
(simuloitu B-luokka: neljä aihetta joista valitaan yksi, simuloitu AM-luokka: käsittelystä oma ja opetus)
Autokoulussa käytettävien välineiden ja ohjelmistojen
käyttäminen
Tutkinnon suorittaja käyttää:
• Sähköisiä tiedonhaku- ja viestintävälineitä
• Tavallisimpia tietoteknisiä laitteita ja opettajan käyttöön tarkoitettuja ohjelmistoja
• Autossa kuljettajan ja opettajan käytettäväksi tarkoitettuja laitteita
• Opetuksen tueksi tarkoitettuja laitteita
• Esim Webauto, läppäri + tykki, kulutusmittari jne.
112
Suunnittelu
Opetuksen suunnittelun osalta tutkinnon suorittaja osoittaa ammattitaitonsa kokoamalla osaamiskansion, joka sisältää tutkinnonperusteiden mukaiset toteutussuunnitelmat B- ja M-opetukseen, sekä yksittäiset opetustilannesuunnitelmat tutkinnonperusteiden mukaisiin opetustilanteisiin. Tämän lisäksi osaamiskansioon sisällytetään esimerkkejä tutkinnon suorittajan tekemistä henkilökohtaisista opetussuunnitelmista ja pitkäkestoisten
opetusjaksojen suunnittelusta. Lisäksi arvioijien ja tutkinnon suorittajan
kesken käytävissä keskusteluissa tutkinnon suorittaja osoittaa tutkinnon
perusteiden mukaisen osaamisensa tiedonhankinnasta, opetusmenetelmien perustelusta, palautteen annosta, motivoinnista sekä muista kulttuureista tulevien oppilaiden kanssa työskentelystä jne.
Tutkinnon osien toteutukset ja esimerkkikysymyksiä
Tutkinnonosa 3.1 Autokoulutoimintojen hoitaminen
ASIAKASPALVELU/ ASIAKASNEUVONTA
• Mitä maksaa A-, B-, C-kortti ja milloin kurssit alkavat?
• Mitä kurssihintaan kuuluu?
• Kuinka nopeasti saan ajokortin? (A, B, BC, jne)
• Mikä on A2-luokan ajokortti ja miten se eroaa A1:sta ja A:sta?
• Minulla on M-luokan ajokortti ja haluan kuorma-autokortin. Miten se onnistuu? Paljonko maksaa? Entä edellinen tilanne, jos minulla on A1-luokan ajokortti?
• Haluan MP-kortin, miten sen saa harjoitteluluvilla?
• Mitä C-opetus sisältää?
• Milloin voin aloittaa ajokortin suorittamisen kun täytän vaaditun
iän xx.xx.?
• Milloin on teoriatunteja ja milloin ajo-opetus voidaan aloittaa?
• Mitä muita kuluja tulee maksettavaksi ja milloin?
• Mitä kuljettajantutkinto maksaa?
• Milloin pääsen teoria/ ajokokeeseen?
113
• Kuinka monta virhettä sallitaan teoriakokeessa?
• Millä edellytyksillä voi päästä teoriakokeeseen ilman pakkotahtisuutta (suullinen koe)?
• Kuka voi kirjoittaa todistuksen pääsemisestä teoriakokeeseen ilman pakkotahtisuutta?
• Koska ajo-oikeus alkaa hyväksytyn ajokokeen jälkeen ja mistä
saan ajokortin?(lyhyt/pitkäaikainen ajokortti)
• Mitä tarvitaan kun ilmoittautuu autokouluun?
• Mikä ero on nuorison terveystodistuksella ja lääkärintodistuksella?
• Mitä liitteitä ajokortti- tai ajokorttilupahakemukseen pitää liittää?
• Minulta jäi teoriatunti X käymättä. Milloin voin korvata sen?
• Olen aloittanut autokoulun käymisen paikkakunnalla X ja nyt
muuttanut tänne. Voinko jatkaa autokoulun käymistä teillä ja miten minun tulee toimia?
• Haluan suorittaa A1-luokan ajokortin keväällä ja täytän syksyllä
18 vuotta. Milloin voin aloittaa B-luokan ajokortin suorittamisen
siten, että A1-luokan opetus voidaan lukea hyväksytyksi?
• Minulla on X valtiossa myönnetty voimassa oleva YZQ-luokan ajokortti. Millä edellytyksillä voin vaihtaa sen suomalaiseksi ajokortiksi ja säilyykö ajo-oikeuteni saman laajuisena kuin aikaisemmassa ajokortissani?
OPPILAISTA TEHTÄVÄT ILMOITUKSET
• Mitä määrätään oppilaskirjanpidosta kuljettajaopetusta antavassa oppilaitoksessa?
• Mitä ilmoituksia tehdään viranomaisille perus- ja syventävän vaiheen oppilaista?
-- miksi?
-- kenelle?
114
• Mitä määrätään ajokorttiluvan hakemisesta? (Lyhyt- ja pitkäaikainen ajokortti)
-------
milloin tehtävä?
kenelle tehtävä?
kuka tekee?
kuka/ ketkä allekirjoittavat?
kuka käsittelee = myöntää/ hylkää?
mitä liitteitä tarvitaan?
◦◦ mitä maksaa?
VÄHIMMÄISOPETUSMÄÄRÄT ERI AJOKORTTILUOKISSA
• B-ajokorttiluokan teoria- ja ajo-opetusmäärät
• AM-ajokorttiluokan teoria- ja ajo-opetusmäärät
• A-ajokorttiluokan teoria- ja ajo-opetusmäärät
• Miten onnistuu A-kortin suorittaminen harjoitusluvalla?
• Mahdollisten muiden, autokoulun tarjontaan kuuluvien ajokorttiluokkien teoria- ja ajo-opetusmäärät
• Opetusmäärät ja käytännöt B-luokassa kun oppilaalla on aikaisemmin myönnetty A1
• Opetusmäärät ja käytännöt A-luokassa kun oppilaalla on aikaisemmin myönnetty B
• Asiakkaalla on aikaisemmin myönnetty ulkomainen ajokortti.
Tarvitaanko opetusta ja/tai tutkintoja?
• Miten suoritetaan AM120-kortti?
• Mitä opetusta AM-kortin suorittamiseen sisältyy ja onko se pakollista?
• Pitääkö AM-korttia varten suorittaa teoria- tai ajokoe?
SYVENTÄVÄ VAIHE
• Milloin voin tulla syventävään vaiheeseen?
• Lyhytaikainen kortti menee vanhaksi huomenna, mitä pitää tehdä?
• Mitä syventävään vaiheeseen kuuluu?
115
• Milloin ja miten saan varsinaisen (pitkäaikaisen) ajokortin?
• Milloin voin suorittaa pimeän ajon?
• Miten saan pimeän suoritettua kun simulaattori saa minut voimaanpahoin ja on kesäkuu?
• Paljonko maksaa omalla/ koulun autolla?
• Millainen on syventävän vaiheen aikataulu?
• Mitä liukkaankelin radalla tehdään kun perusvaiheessa jo oltiin
siellä?
• Voiko syventävän vaiheessa reputtaa?
• Sain B-kortin 23kk sitten ja BC-kortin 4kk sitten. Voinko tulla nyt
syventävään vaiheeseen?
TUTKINNOT
• Milloin voin mennä AM-, A-, B- ja C-luokan tutkintoihin?
-- tutkintoon pääsyn edellytykset; ikä, opetus, ajokorttilupa jne
• Miten AM-, A-, B- ja C-tutkinnoissa toimitaan?
-- teoriakoe
-- ajokoe
• Miten toimitaan jos en pääse teoria-/ ajokokeesta läpi?
• Montako yrityskertaa sallitaan?
OPETTAMINEN
• Perustelut seuraaviin kysymyksiin; mikä on säädös, pykälä tai
ohje jossa seuraavista määrätään?
• Montako ajotuntia AM-, A- , B- tai C-opetusta saa antaa päivässä?
• Montako oppituntia tietopuolista opetusta saa antaa edellisissä
ajokorttiluokissa?
• Kuka on vastuullinen kuljettaja edellisten ajokorttiluokkien ajoopetustilanteissa?
116
• Kuinka monta oppilasta saa opettajalla kerrallaan olla rataharjoituksissa?
• Montako AM- tai A-oppilasta saa opettajalla kerrallaan olla ajoopetuksessa ja liittyykö tähän jotain ehtoja?
• AM-opetuksen tavoitteet?
• A-opetuksen tavoitteet?
• B-opetuksen tavoitteet?
• C-opetuksen tavoitteet?
AMMATTITAIDON OSOITTAMISTAVAT
• Tutkinnon suorittaja osoittaa ammattitaitonsa autokoulun käytännön työtehtävissä, joita ovat mm.
• asiakaspalvelutilanteet ja markkinointi, asiakkaan neuvonta ja
oppilaan tietojen merkintä asiakasrekisteriin, opetustilanteiden
suunnittelu, opetustilanteen toteutus harjoittelussa edellytettävällä työturvallisella tavalla ja oman toiminnan kehittäminen.
• Tutkinnon osassa edellytettävä työturvallisen opetustaidon hallinta voidaan osoittaa simuloimalla.
• Arvioijat seuraavat ja arvioivat tutkinnon suorittajan toimintaa ja
antavat toiminnasta kirjallisen arvion.
• Tutkinnon suorittaja voi täydentää tutkintosuorituksiaan prosessin aikana tuotetuilla dokumenteilla.
• Arvioituina ne muodostavat osan arviointiaineistosta. Hyväksytty
suoritus on itsenäinen, säädösten mukainen ja oma-aloitteisuutta osoittava.
• Suorituksessa osoitettava osaaminen on vastaavalla tasolla kuin
alan ammattilaisella ja opetustaidon osalta harjoittelussa edellytettävällä tasolla.
117
3.2 Liikenneopettajana toimiminen
Tutkinnon suorittaja osaa toimia B- ja M-luokan ajokorttikoulutuksen opettajana
Henkilöauton kuljettajaopetuksen (B-luokka) ja mopon kuljettajaopetuksen (AM) suunnittelu
• Toteutussuunnitelmat B- ja AM-opetukseen
• Yksittäiset opetustilannesuunnitelmat sekä esimerkkejä tutkinnon
suorittajan tekemistä henkilökohtaisista opetussuunnitelmista ja
pitkäkestoisten opetusjaksojen suunnitteluista
• Lisäksi keskusteluissa osoitetaan osaamisensa tiedonhankinnasta
opetusmenetelmien valinnasta, palautteen antamisesta, motivoinnista sekä muista kulttuureista tulevien oppilaiden kanssa työskentelystä.
Henkilöauton ja mopon kuljettajaopetuksen toteuttaminen
• Vähintään kahden oppitunnin mittainen luokkaopetustilanne.
• Vähintään kaksi ajo-opetustilannetta tutkinnon perusteissa mainituissa erilaisissa ympäristöissä
• Tarvittavilta osin tutkinnon suorittaja voi osoittaa osaamisensa
arvioijien kanssa käytävässä arviointikeskustelussa.
Opetustilanteissa tai tarvittaessa arviointikeskustelussa varmistutaan tutkinnon perusteiden mukaisesta osaamisesta, joka liittyy:
• Erityisen tuen tarpeessa olevien oppilaiden kohtaamiseen
• Oman toiminnan ja vaikuttavuuden arviointiin
• Osaamisen ja oppimisen arviointiosaamiseen
• Työturvallisuuskysymyksiin ja opetettavien sisältöjen hallintaan.
Elinikäinen liikennekasvatus
• Tutkinnon suorittaja järjestää liikennekasvatustapahtuma omavalintaiselle erityisryhmälle (lapset, nuoret, iäkkäät) yhdessä autokoulun kanssa (raportti). Arvioijat voivat esittää tarkentavia kysymyksiä.
118
3.3 Moottoripyöräopetuksen toteuttaminen
Osa 1: Henkilökohtaiset tiedot ja taidot
• Tutkinnon osan suorittaja koostaa itselle osaamiskansion jossa on
dokumentoitu osaaminen, sekä oman toiminnan kehittämissuunnitelma kirjallisesti. Osaamiskansiossa olevat dokumentit voivat
olla tuntisuunnitelmia, kurssitodistuksia, esseitä yms. Nämä materiaalit muodostavat osan arviointiaineistosta.
• Tutkintotilaisuudessa tutkinnon suorittaja osallistuu henkilökohtaiseen keskusteluun arvioijien kanssa.
• Tämän lisäksi hän osoittaa henkilökohtaisen osaamisensa moottoripyörällä suorittaen moottoripyörän käsittelytehtävät (pitää sisällään ratojen rakentamisen) ja moottoripyörätutkinnosta laajennetun ajo-osuuden joka sisältää kaupunki- ja maantieajoa.
• Ajossa tarkkailtavia asioita taajaman ulkopuolella ovat kaarreajotekniikka, ajaminen erilaisilla pinnoilla (asfaltti/hiekka), ennakointi ja ennakoitavuus sekä liikennetilanteiden hallinta taajamassa.
• Tutkinnon suorittaja suunnittelee tarkoituksen mukaisen reitin ja
ympäristön.
Tutkintotilaisuus:
• keskustelun kesto 0.5 – 1h.
• käsittelytaidon osoitus n. 1h
• ajotaidon osoitus 1h (taajama ja taajaman ulkopuolella)
• arviointi/ palaute.
Osa 2: Opetus
• Työpaikalla tehtävää opetusta arvioidaan pidempikestoisena prosessina teoria-, käsittely- ja ajo-opetustilanteiden toteutuksina.
• Toteutuksena kaksi teoriakurssia, joista työpaikkaohjaaja tekee
kirjallisen dokumentin, jota käytetään arviointimateriaalina tutkintotilaisuudessa. Tutkinnon suorittaja toteuttaa teoriakurssit
ennen tutkintotilaisuutta.
119
• Tutkinnon osan suorittaja antaa kaksi opetustaidon osoitusta käsittely- ja ajo-opetuksessa (A1- ja A-oppilaalle). Ajo-opetustaidon
osoitus annetaan taajamassa. Tarkkailtavia asioita ovat oppilaan
ja opettajan turvallisuus, alueen soveltuvuus opetettavaan aiheeseen, vuorovaikutus, oppilaan toiminnan tarkkailu, ohjeiden ja palautteen anto.
Tutkintotilaisuus:
• 2 käsittelyopetustilannetta eri henkilöille (2* 50min)
• 2 ajo-opetustilannetta taajamassa eri henkilöille (2*50min)
• arviointi/palaute.
3.4 Kuorma- tai linja-autonkuljettajien C- ja D-opetuksen
toteuttaminen
Osa 1. Henkilökohtaiset tiedot ja taidot
• Tutkinnon osan suorittaja osoittaa aiemmin hankitun osaamisensa osaamiskansioonsa kokoamiensa kurssi- tai työtodistusten tai
muiden soveltuvien dokumenttien avulla.
• Tutkinnon osan suorittaja esittää aiemmin laaditun henkilökohtaisen ajotaidon kehittämissuunnitelman ja kuvailee kehittymistarpeidensa mukaisen henkilökohtaisen ajotaidon taidon hankkimisprosessin.
• Tutkinnon osan suorittaja antaa henkilökohtaisen näytön kyvystään toimia vastuullisena kuljettajana C- tai D-ajoneuvoluokassa liikenneopettajan erikoisammattitutkinnon perusteiden mukaisesti.
Osa 2. Teoriaopetuksen suunnittelu- ja opetustaidot
• Tutkinnon suorittaja suunnittelee ja toteuttaa C- tai D-ajokorttikoulutuksen autokouluympäristössä.
• Tutkinnon suorittaja osoittaa tuntevansa oppilaaksi pääsyyn-,
ajo-oikeuden saamiseen ja ajo-oikeuden myöntämiseen liittyvät
säädökset.
• Hän osoittaa tietävänsä kuljettajatutkintoon pääsyn edellytykset.
• Tutkinnon suorittaja esittää valmistelemansa kirjalliset tunti- ja
toteutussuunnitelmat hyväksytyn, voimassa olevan opetussuunni-
120
telman mukaisesta C- tai D-ajokorttikoulutuksen teoriaopetuksen
osuuden toteutuksesta autokouluympäristössä.
• Tutkinnon suorittajan tekemistä suunnitelmista tulee ilmetä osaaminen, joka liittyy teoria- ja ajo-opetuksen jaksotuksen suunnitteluun oppilaille tarkoituksenmukaisella tavalla opetettavat sisällöt huomioiden.
Osa 3. Ajo-opetuksen suunnittelu- ja opetustaidot.
• Tutkinnon osan suorittaja esittää kirjalliset ajo-opetuksen toteutussuunnitelmat voimassa olevan opetussuunnitelman mukaisen
C- tai D-luokan ajo-opetuksen toteuttamisesta autokouluympäristössä.
• Tutkinnon osan suorittaja tekee C- tai D-luokan ajoneuvon teknisen tarkastuksen ja valmistelee sen liikenteessä käyttöä varten ja
toimii tutkinnon perusteiden mukaisesti vastuullisena kuljettajana
ajotunnin kestävässä henkilökohtaisessa ajosuorituksessa C- tai
D-luokan opetusajoneuvolla.
• Tutkinnon osan suorittaja antaa opetusnäytön C- tai D-ajoneuvoluokan käsittely- ja kuormansidontaharjoituksen opetuksen toteuttamisesta siihen soveltuvassa ympäristössä sekä ajo-opetusnäytön liikenteessä. Käsittely- ja kuormansidontaharjoitusopetus
ja liikenteessä tapahtuva ajo-opetusnäyttö ovat molemmat vähintään yhden ajo-opetustunnin mittaisia.
Esimerkkikysymyksiä:
• Tutkintoon pääsyn edellytykset koskien ajokorttiluokkia 2
• Opetus määrät: teoria ja ajo
• Perustason ammattipätevyyden vaikutus opetusmääriin ja ikään
• Opetuksen aloituksen edellytykset? Esim. täydentävän aloituksen
edellytys? Milloin voi aloittaa opetuksen?
• Opetuksen sisältö?
• Tutkinnot? Mitä teoriakokeessa tapahtuu ja mitä ajokokeessa
tapahtuu?
• Opetusajoneuvon edellytykset?
• Tutkintoajoneuvon edellytykset?
121
• Kuorman sijoittaminen ja sidonta?
• Kuvitteellisen taakan koko ja paino eri luokissa?
• Sidonta pisteitten määrät ja lujuudet, sidonta ops mukaisesti,
sidonta lujuudet jne.
• Perustason ammattipätevyyden. ja jatkokoulutuksen kulku,
aikataulu?
3.5 Kuljettajantutkinnon vastaanottajana toimiminen B- ja AM-luokissa
• Osaaminen osoitetaan kuljettajatutkintojen vastaanottopaikassa B- ja AM-ajoneuvoluokkiin liittyvissä käytännön työtehtävissä.
• Työtehtäviin kuuluu kuljettajantutkintoihin liittyen asiakaspalvelutilanteiden hallitseminen, asiakkaiden ohjaaminen ja opastaminen sekä kaikki tutkinnon vastaanottajan tehtävät kuljettajatutkinnon vastaanottamista koskevien säädösten puitteissa. Tutkinnon osan arvioija on mukana ajo- ja käsittelykokeissa.
• Tutkinnon suorittajan oppimispäiväkirjaa voidaan käyttää arvioinnin tukena.
• Asiakaspalvelun ja kuljettajantutkintotilaisuuksien järjestämisen
osalta työpaikkaohjaaja seuraa työskentelyä ja antaa tutkinnon
suorittajalle palautetta, jota voidaan käyttää tutkinnon osan arvioinnin tukena. Varsinaisen tutkintotilaisuuden suorittaminen sovitaan ennalta siten, että tutkinnon suorittaja ja arvioijat tietävät vähintään kaksi viikkoa ennen suoritusta tutkinnon osan ajankohdan ja läsnä olevat arvioijat. Arvioija(t) seuraa(vat) tutkinnon
suorittajan toimintaa riittävän pitkän ajan tutkinnon perusteissa
määritetyn osaamistason varmistamiseksi.
• Tutkintotilaisuuteen sisältyy arvioijien tekemä haastattelu, jossa
varmistetaan tutkinnon osan suorittajan laaja-alainen kuljettajatutkintoihin liittyvä osaaminen.
• Tutkinnon suorittaja toteuttaa AM120-luokan käsittelykokeita kolme ja B-luokan ajokokeita kolme. Arvioijina on oppilaitoksen arvioija ja aina Liikenteen turvallisuusviraston palvelutuottajan Ajovarman tutkinnon vastaanottaja jolla on virallinen päätöksen teko
oikeus ajokokeessa.
122
3.6 Ammatillisen kuljettajakoulutuksen opetustehtävät
Osa 1. Henkilökohtaiset tiedot ja taidot
• Tutkinnon suorittajalla on voimassa oleva C- tai D-luokan ajo-oikeus sekä ammattipätevyys opettamansa suoritealan (henkilö- tai
tavaraliikenne) mukaisesti.
• Tutkinnon suorittaja osaa opettamansa logistiikan perustutkinnon, linja-autonkuljettajan, puutavara-autonkuljettajan tai yhdistelmäajoneuvonkuljettajan ammattitutkinnon pakollisten osioiden
keskeiset ammatilliset taidot ja tiedot hyvin. Kaikkiin edellä mainittuihin tutkintoihin liittyy pakollisena osana kuljetusalan perustason ammattipätevyys. Logistiikan perustutkinnossa pakollisia
osia ovat kuorma-auton tavarakuljetusten hallinta tai linja-auton
tavarakuljetusten hallinta. Linja-autonkuljettajan ammattitutkinnossa pakollisia osia ovat linja-auton ajoneuvotekniikka, yhteistyö ja asiakaspalvelu sekä turvallisuus ja ympäristö. Puutavaran
kuljettajan ammattitutkinnossa pakollisia osia ovat ajoneuvotekniikka, kuljetustekniikka, puutavaravarastotyöt sekä puutavaran
kuljetusta koskevan lainsäädännön tuntemus. Yhdistelmäajoneuvonkuljettajan ammattitutkinnossa pakollisia osia ovat yhdistelmäajoneuvon ajoneuvotekniikka, yhteistyö ja asiakaspalvelu sekä
turvallisuus ja ympäristö.
Osa 2. Opetuksen suunnittelu- ja opetustaidot
• II-asteen tutkinnon ja koulutuksen muodostumisen sekä alan
ammattitutkintojen sisältöjen hallitsemisen tutkinnon suorittaja
osoittaa valmistelemalla oppilaitoksen ”Avoimet ovet” -tilaisuuteen, koulutusmessuille (tai vastaavaan) oman koulutusohjelman
tai ammattitutkinnon esittelyn.
• Tutkinnon suorittaja selvittää esittelyssään ammatillisen II-asteen
tutkinnon, koulutuksen muodostumisen, ammattitutkinnon sekä
henkilökohtaistamisen periaatteet.
• Tutkinnon suorittaja tietää logistiikan perustutkinnon opetussuunnitelmaperusteisen ja näyttötutkintoperusteisen koulutuksen
suoritustavan erot sekä tietää alan ammattitutkintojen perusteet.
• Tutkinnon suorittaja neuvoo asiakkaille koulutuksen erilaisista rahoitusmuodoista, oppisopimuskoulutukseen osallistumismahdollisuuksista sekä työvoimakoulutukseen osallistumisesta.
• Tutkinnon suorittaja tekee valtakunnallisen tutkinnonperusteen
mukaisen oppilaitoskohtaisen opetussuunnitelman lain ammatillisesta koulutuksesta mukaisesti yhtenä työryhmän jäsenenä.
123
• Tutkinnon suorittaja valmistelee työryhmälle/tiimille tarvittavat
tiedot ryhmän työskentelyä varten.
• Tutkinnon suorittaja tekee tutkinnon osan mukaisen opetuksen
jaksotuksen sekä arviointisuunnitelman ammatin käytännön opetuksen organisoimisen ja opetuksen jaksotuksen.
• Tutkinnon suorittaja osaa valmistee oppitunnin ja tekee siihen liittyvät ennakkovalmistelut sekä tuntisuunnitelmat.
Suunnittelu:
• tutkinnon suorittaja on valmistellut ja organisoinut kaikki opsiin
liittyvät tunnit jotka kuuluvat hänen työnkuvaansa.
Suunnittelun tulee olla järkevä kokonaisuus ja tutkinnon suorittaja voi tarvittaessa tehdä yhteistyötä muiden opettajien kanssa.
Toteutus:
• toteuttaa suunnittelemansa ja valmistelemansa opetuksen joustavasti ja opiskelijan/oppilasryhmän tilanteen/ominaisuudet huomioon ottaen.
Arviointi:
• arvioi omaa opetustaan ja opiskelijan/ryhmän toimintaa opetuksen aikana, kerätä jatkuvaa arviointimateriaalia opiskelijan oppimisen/suorituksen arviointia varten.
Kehittäminen:
• tutkinnon suorittajalla on suunnitelma miten hyödyntää arviointija palautetietoa oman opettamisensa kehittämisessä.
Oppilaitoskohtaisen opetussuunnitelman ja toteutussuunnitelman esittely
• toisen asteen koulutuksen muodostuminen; perustutkinto nuoret/
aikuiset, mikä ero?
• tutkinnon muodostuminen
• oppituntien suunnittelun ja toteutuksen esittely/
• rahoituksen vaihtoehdot
• hakeutuminen/ henkilökohtaistaminen
124
Tutkintoon pääsyn edellytykset
• kaikki RYHMÄN 2 ajokorttiluokat
• opetus määrät: teoria ja ajo-opetus (ryhmä 2)
• perustason ammattipätevyyden vaikutus opetusmääriin
• opetuksen aloituksen edellytykset
• täydentävän opetuksen aloituksen edellytys
• opetuksen sisällöt: teoria ja ajo
• Tutkinnot: mitä teoriakokeessa tapahtuu ja mitä ajokokeessa
tapahtuu
• opetusajoneuvon edellytykset
• tutkinto-ajoneuvon edellytykset
• kuorman sijoittaminen ja sidonta
• kuvitteellisen taakan koko ja paino eri luokissa
• sidonta pisteden määrät ja lujuudet
• sidonta ops mukaisesti, sidonta lujuudet jne.
• perustason ammattipätevyyden ja jatkokoulutuksen muodostuminen, aikataulut.
3.7 Kuljetusalan ammattipätevyyskouluttajana toimiminen
• Tilaisuuden aluksi tutkinnon suorittaja neuvoo ammattipätevyyteen liittyvät säädökset esim. kaavion avulla todelliselle tai simuloidulle asiakkaalle. Kuljettajien ammattipätevyyssäädöksistä ja
kuljettajia koskevista koulutusvaatimuksista on saatava selkeä ja
totuudenmukainen kuva.
• Asiakaspalvelu ja toimituskäytäntöjen hallinta arvioidaan samalla.
• Taloudellisten asioiden hallinta osoitetaan tutkintotilaisuudessa
esittelemällä budjettiin, markkinointiin, rahoitukseen, hinnoitteluun, laskutukseen jne. liittyviä ratkaisuja.
125
• Tarvittaessa arvioijat esittävät lisäkysymyksiä ja laskutehtäviä
osaamisen varmistamiseksi.
• Tutkinnon suorittaja esittelee perustason ammattipätevyyskoulutuksen opetussuunnitelman ja sen toteutuksen yksityiskohtaisesti.
• Tutkinnon suorittaja toteuttaa ammattipätevyyden ajo-opetustilanteen. Ammattipätevyysjatkokoulutuksen sisällön asiakaslähtöinen valinta ja toteutus järjestetään koulutuskeskuksen työtehtävien yhteydessä.
• Tietojen ja taitojen ajankohtaisuus tarkastetaan tarvittaessa kysymyksin.
3.8 Opetustoiminnan johtaminen ja yrittäjyys
Tutkintotilaisuuden kulku
Tutkinnon osan ammattitaitovaatimusten määrittämisessä on lähtökohtana pidetty prosesseja ja osaamista, jotka ovat merkittäviä opetustoiminnan johtamisen ja yrityksen toiminnan alkuvaiheen kannalta. Opetustoiminnan johtamisen ja yrittämisen osatutkinnon ammattitaitovaatimukset on määritelty tasolle, jota edellytetään yritystoiminnan käynnistämistä suunnittelevilta tai jo muutaman vuoden toimineilta yrittäjiltä. Tutkinnon osan keskeinen sisältö on liikeidean työstäminen liiketoimintasuunnitelmaksi ja koulukohtaisen opetussuunnitelman laatiminen sekä näiden
vieminen käytäntöön.
Tutkinnon osa suoritetaan tutkintotilaisuudessa, joka sisältää liiketoimintasuunnitelman ja koulukohtaisen opetussuunnitelman laatimisen ja toteuttamisen. Suoritus on liiketoimintasuunnitelma, jonka tutkinnon suorittaja on muokannut oman yrityksensä toiminnan kannalta käyttökelpoiseen muotoon ja jota hän voi käyttää työkaluna oman toimintansa johdonmukaisessa toteuttamisessa (Tehtävä 1). Suoritus sisältää myös oman tai
suunnitellun yrityksen tai organisaation koulukohtaisista opetussuunnitelmista tehdyt toteutussuunnitelmat, joiden opetustoiminnasta vastaavana
johtajana hän toimii (Tehtävä 2).
Keskeinen osa tutkintosuoritusta on keskustelu, jossa nostetaan esiin liiketoimintasuunnitelmassa ja opetuksen toteutussuunnitelmissa esitettyjen valintojen ja ratkaisujen perusteluja sekä suunnitelman käytännön toteutukseen liittyviä kysymyksiä.
126
Tehtävä 1:
• Tutkinnon suorittaja laatii kirjallisen liiketoimintasuunnitelman.
Hän valitsee yritysideaansa soveltuvan liiketoimintasuunnitelman
rungon (esim. Finnvera Oyj, TE-keskuksen yritysosasto, Yrittäjäinstituutti yms.). Liiketoimintasuunnitelma on kuitenkin laadittava siten, että sen perusteella voidaan arvioida vaadittava ydinosaaminen ja arviointilomakkeella oleva hyväksytyn suorituksen
kuvaus täyttyy.
• Liiketoimintasuunnitelman toteuttamisessa on keskeistä, että tutkinnon suorittaja osoittaa pystyvänsä käynnistämään yrityksensä toimintaa liiketoimintasuunnitelman pohjalta tai toimivassa
yrityksessä toteuttamaan yrityksen liiketoimintasuunnitelmaa
käytännössä. Keskeistä on myös taito arvioida oman osaamisen
tasoa ja suunnitella pitkäjänteisesti osaamisensa kehittämistä.
• Näyttöaineistoja ovat henkilökohtaisessa näyttösuunnitelmassa
määritellyt dokumentit, joita toiminnan aikana syntyy sekä henkilökohtaisen näyttösuunnitelman laatimisen yhteydessä määritellyn ajanjakson, esimerkiksi yhden vuoden talouden ja markkinoinnin toteutumien kriittinen tarkastelu ja vertailu liiketoimintasuunnitelmassa esitettyihin laskelmiin.
• Mikäli alkavalla yrittäjällä liiketoimintasuunnitelman laatiminen
ei johda välittömästi yrityksen toiminnan aloittamiseen, voidaan
näyttöaineistona käyttää liiketoimintasuunnitelman pohjalta laadittuja perusteellisia ja perusteltuja toiminnan aloittamisen toteuttamissuunnitelmia.
• Keskeinen osa tutkintosuoritusta on keskustelu, jossa nostetaan
esille liiketoimintasuunnitelman toteuttamisen kriittisiä kysymyksiä sekä yrittäjän näkemyksiä yritystoimintansa kehittämisestä.
Osana tutkintosuoritusta tulee olla tutkinnon suorittajan henkilökohtainen suunnitelma yrittäjätaitojen kehittämisestä. Tässä on
mahdollista hyödyntää näyttöaineistona henkilökohtaisen opiskeluohjelman loppukeskusteluja varten syntyneitä tuotoksia.
• Tutkinnon suorittaja lähettää liiketoimintasuunnitelman arvioijille viimeistään kuukautta ennen tutkintotilaisuutta.
127
Tehtävä 2:
• Tutkinnon suorittaja laatii omassa toiminnassa toteutettavista
koulukohtaisista opetussuunnitelmista johdetut toteutussuunnitelmat, sillä tasolla että niiden perusteella voidaan arvioida vaadittava osaaminen ja arviointilomakkeella oleva hyväksytyn suorituksen kuvaus täyttyy.
• Koulukohtaisissa toteutussuunnitelmissa on keskeistä, että tutkinnon suorittaja osoittaa pystyvänsä johtamaan ja kehittämään
laadukasta autokoulun opetustoimintaa ajokorttilainsäädännössä olevien määritelmien ja menestyksekkään sidosryhmätyöskentelyn pohjalta. Myös tässä osa-alueessa on keskeistä taito arvioida oman osaamisen tasoa ja suunnitella pitkäjänteisesti osaamisensa kehittämistä.
• Näyttöaineistoja ovat henkilökohtaisessa näyttösuunnitelmassa
määritellyt dokumentit, joita toiminnan aikana syntyy sekä määritellyn ajanjakson, esimerkiksi yhden vuoden, opetustoiminnan
käytännön toteuttamisen kriittinen tarkastelu ja vertailu liiketoimintasuunnitelmassa esitettyihin opetuspalveluiden tuottamiseen
liittyviin taloudellisiin ja toiminnallisiin laskelmiin
• Mikäli tutkinnon suorittajalla opetustoimintaan liittyvien suunnitelman laatiminen ei liity toimivan autokouluyrityksen toimintaan,
voidaan näyttöaineistona käyttää koulukohtaisten opetussuunnitelmien pohjalta laadittuja perusteellisia ja perusteltuja opetustoiminnan toteuttamissuunnitelmia.
• Keskeinen osa tutkintosuoritusta on keskustelu, jossa nostetaan
esille opetustoiminnan toteuttamisen kriittisiä kysymyksiä sekä
tutkinnon suorittajan näkemyksiä opetustoiminnan kehittämisestä.
Tutkinnon suorittaja lähettää opetustoiminnan toteutussuunnitelman yhdessä liiketoimintasuunnitelman kanssa arvioijille kuukautta ennen tutkintotilaisuutta.
Toisen osan arviointikeskustelu:
• Tutkinnon suorittajan osaaminen läpikäydään ja arvioidaan kolmen arvioijan ja tutkinnon suorittajan välisessä keskustelussa hyväksytyn suorituksen kuvauksessa vaadittujen ja tutkinnon suorittajan esittämien dokumenttien ja arvioijan täsmentävien kysymysten pohjalta. Arviointikeskustelu ja arviointi dokumentoidaan
arviointilomakkeelle.
128
• Keskustelu tapahtuu autokoulualan yritystoimintaa aloittavan tai
opetustoiminasta vastaavan johtajan toimintaa aloittavan tutkinnon suorittajan kohdalla HAMK Liikenneopettajakoulutuksessa ja
toimivan yrittäjän osalta vaihtoehtoisesti myös omissa yrityksissä tai koulutusorganisaatioissa.
3.9 Ympäristöystävällisen ja taloudellisen liikkumisen asiantuntijana
toimiminen
Tutkinnon suorittaja osaa toimia ympäristöystävällisen kaluston hankinnan ja liikkumisen suunnittelussa sekä taloudellisen ja ekologisen liikkumisen kouluttajana sekä neuvonantajana.
• Ympäristöystävällisen kaluston hankinnan ja liikkumisen suunnittelun osaaminen osoitetaan esittelemällä asiakkaalle toteutetun projektin.
• Taloudellisen ja ekologisen liikkumisen kouluttajana ja neuvonantajana toimimiseen liittyvä osaaminen osoitetaan esittelemällä raportti toteutuneesta tapahtumasta suunnitelmineen.
• Tutkintosuoritusta täydennetään tarvittaessa suullisesti tai etukäteen tehdyllä kirjallisella selostuksella selostus toimimisesta tai
toimintaperiaatteista niissä erilaisissa tilanteissa, joita ei muuten
tutkintotilaisuudessa ilmene, jotta kaikki ammattitaitovaatimukset tulevat osoitetuiksi.
• Tutkintosuoritusta voi täydentää myös erilaisten selvitysten, tuotosten, tehtävien, haastattelujen ja keskustelujen sekä tutkinnon
suorittajan itsearvioinnin avulla.
3.10 Nuorten liikennekasvatuksen ja AM 120 opettajana toimiminen
Tutkinnon suorittaja osaa toimia mopon (AM120) kuljettajaopetuksen opettajana ja toimia nuorten liikennekasvattajana.
• Mopon ajokorttikoulutuksen opettajana toimimiseen liittyvä osaaminen osoitetaan tekemällä kirjalliset suunnitelmat opetuksen toteuttamiseksi, ajamalla mopoa ja toteuttamalla ajo- ja luokkaopetusta.
• Nuorten liikennekasvattajana toimimiseen liittyvä osaaminen
osoitetaan toteuttamalla liikennekasvatustapahtuma tai esittelemällä etukäteen laadittu kirjallinen raportti tutkinnon suorittajan
toteuttamasta liikennekasvatustapahtumasta.
129
• Tutkintosuoritusta täydennetään tarvittaessa suullisesti tai etukäteen tehdyllä kirjallisella selostuksella toimimisesta tai toimintaperiaatteista niissä erilaisissa tilanteissa, joita ei muuten tutkintotilaisuudessa ilmene, jotta kaikki ammattitaitovaatimukset
tulevat osoitetuiksi.
• Tutkintosuoritusta voi täydentää myös erilaisten selvitysten, tuotosten, tehtävien, haastattelujen ja keskustelujen sekä tutkinnon
suorittajan itsearvioinnin avulla.
3.11 Tutkinnon osa toisesta ammatti- tai erikoisammattitutkinnosta
• Liikenneopettajan erikoisammattitutkintoon voidaan sisällyttää
yksi tutkinnon osa muusta ammatti- tai erikoisammattitutkinnosta.
• Todistuksen tutkinnon osan suorittamisesta antaa aina kyseisestä
tutkinnosta vastaava tutkintotoimikunta, ja liikenneopetuksen tutkintotoimikunta tunnustaa tämän tutkinnon osan osaksi liikenneopettajan erikoisammattitutkintoa todistuksen perusteella.
130
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
– Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille ja tutkintotilaisuuksien arvioijille
Kuva: Ville Salminen
131
TLEAT-hanke 2011 – 2014
Projektin tavoitteena oli kehittää työelämäyhteistyötä liikenneopettajan
erikoisammattitutkinnon valmistavassa koulutuksessa ja tutkintotilaisuuksien järjestämisessä. Tähän tähdättiin mm. tiedotus- ja kehittämisseminaarein, työpaikkaohjaajien koulutuksen kehittämisellä ja koulutuspäivin, arvioijakoulutuksen kehittämisellä ja koulutuspäivin, Liikenneopetuskeskuksen lehtoreiden työelämäjaksoin ja autokoulujen oppimisympäristöanalyysein.
Projektin toteutusaika oli 1.1.2011 – 31.12.2014. Projektia hallinnoi Hämeen
ammatillisen korkeakoulutuksen kuntayhtymän Hämeen Ammatti-instituutin Liikenneopetuskeskus. Projektin toteuttajakumppanina oli Jyväskylän koulutuskuntayhtymään kuuluva Jyväskylän ammattiopisto/Jyväskylän liikenneopettajaopisto. Rahoittajaviranomainen oli Opetushallitus
ja hanke kuului Manner-Suomen ESR-ohjelman valtakunnalliseen osioon.
Ohjausryhmän henkilöedustajat vaihtuivat monivuotisen hankkeen aikana. Organisaatioina mukana olivat Opetushallitus, Lounais-Suomen koulutuskuntayhtymä, Suomen autokoululiitto ry, Liikenteen turvallisuusvirasto, Jyväskylän koulutuskuntayhtymä/Jyväskylän liikenneopisto, Koulutuskeskus Salpaus, Koulutuskeskus Tavastia, TTS, Movia, CAP-Yhtiöt, HAMK
Ammatillinen opettajakorkeakoulu, Hämeen ammatti-instituutti/Liikenneopetuskeskus. Ohjausryhmän puheenjohtajana toimi koko hankkeen ajan
Ari Ojala Lounais-Suomen koulutuskuntayhtymästä ja ohjausryhmän sihteerinä hankkeen projektipäällikkö Marko Susimetsä.
Susimetsä ja Ruuhela-Kaitera (toim.):
Artikkelit käsittelevät liikenneopettajan koulutuksen historiaa ja nykyisen lainsäädännön reunaehtoja, näyttötutkintojärjestelmää ja erikoisammattitutkintoja, erilaisten oppijoiden kohtaamista, opiskelijoiden
mobiiliohjausta, tutkintotilaisuuksiin valmistautumista ja suunnittelun
ja osaamisen arviointia ja luotettavuutta.
Lisäksi julkaisussa esitetään TLEAT-hankkeen aikana luodut koulutusmallit työpaikkaohjaajille ja tutkintotilaisuuksien arvioijille. Nämä mallit
on luotu sellaisiksi, että niiden perusperiaatteita voidaan soveltaa myös
muihin sellaisiin ammatti- ja erikoisammattitutkintoihin, joissa valinnaiset
moduulit tarjoavat pätevyyksiä hyvin erilaisiin työtehtäviin.
e-julkaisu
ISBN
978-951-784-673-8 (PDF)
ISSN1795-424X
HAMKin e-julkaisuja 21/2014
Opas valmistavan koulutuksen työpaikkaohjaajille ja
tutkintotilaisuuksien arvioijille
Marko Susimetsä ja Erja Ruuhela-Kaitera (toim.)
HAMK
painettu
ISBN
978-951-784-672-1 (PDF)
ISSN1795-4231
HAMKin julkaisuja 10/2014
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa -julkaisu syntyi Työelämäyhteistyö liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
(TLEAT) -hankkeessa. Julkaisu johdattaa lukijan vuonna 2010 voimaan
tulleen liikenneopettajan erikoisammattitutkinnon taustoihin ja haasteisiin. Julkaisun artikkelit toimivat perehdytys- ja opiskelumateriaalina
sekä työelämän edustajille että koulutuksen- ja tutkinnonjärjestäjille.
Ohjaus ja arviointi liikenneopettajan erikoisammattitutkinnossa
Fly UP