...

Biologisten vanhempien käsityksiä heidän ja Perhekoti Himaharjun työntekijöiden välisestä yhteistyöstä

by user

on
Category: Documents
3

views

Report

Comments

Transcript

Biologisten vanhempien käsityksiä heidän ja Perhekoti Himaharjun työntekijöiden välisestä yhteistyöstä
Biologisten vanhempien käsityksiä heidän ja Perhekoti
Himaharjun työntekijöiden välisestä yhteistyöstä
vanhemmuuden tukemisessa
”Yhteistyö on sitä että puhalletaan yhteen hiileen”
Opinnäytetyö
Niina Hämäläinen
Kirsi Leskinen
Sosiaalialan koulutusohjelma
Sosiaalikasvatuksen suuntautumisvaihtoehto
SAVONIA-AMMATTIKORKEAKOULU
Iisalmen yksikkö
OPINNÄYTETYÖ
Tiivistelmä
Koulutusala:
Sosiaali- ja terveysala
Koulutusohjelma:
Suuntautumisvaihtoehto:
Sosiaalialan koulutusohjelma
Sosiaalikasvatuksen suuntautumisvaihtoehto
Työntekijä/tekijät:
Niina Hämäläinen ja Kirsi Leskinen
Työn nimi:
Biologisten vanhempien käsityksiä heidän ja Perhekoti Himaharjun työntekijöiden välisestä
yhteistyöstä vanhemmuuden tukemisessa ”Yhteistyö on sitä että puhalletaan yhteen hiileen”
Päiväys: 13.11.2009
Sivumäärä/liitteet:
61/5
Ohjaaja/ohjaajat:
Auli Pohjolainen
Toimeksiantaja:
Perhekoti Himaharju Oy
Tiivistelmä:
Opinnäytetyössä tarkasteltiin biologisten vanhempien käsityksiä yhteistyöstä heidän ja Perhekoti Himaharjun työntekijöiden välillä vanhemmuuden tukemisessa. Opinnäytetyössämme
selvitettiin kuinka yhteistyö tukee vanhemmuuden toteutumista sekä kuinka yhteistyö vaikuttaa biologisten vanhempien ja heidän lasten välisiin suhteisiin. Opinnäytetyössä tarkasteltiin
millaista yhteydenpito ja vuorovaikutus olivat biologisten vanhempien ja Perhekoti Himaharjun työntekijöiden välillä. Lisäksi selvitettiin biologisten vanhempien mahdollisuuksia kehittää
yhteistyötä. Tavoitteena oli antaa tietoa Perhekoti Himaharjun työntekijöille siitä kuinka yhteistyö biologisten vanhempien välillä toimii ja tätä kautta tuoda esille Perhekoti Himaharjun
työntekijöille kehittämisen kohtia yhteistyön toteuttamisessa.
Opinnäytetyö oli kvalitatiivinen tutkimus, jossa käytettiin aineiston keruumenetelmänä teemahaastatteluja. Kohderyhmä teemahaastatteluissa oli Perhekoti Himaharjuun sijoitettujen
lasten biologiset vanhemmat. Haastateltavia oli yhteensä kahdeksan. Aineiston analyysissä
hyödynnettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Opinnäytetyö rakentuu Yrjö Engeströmin
yhteistyön teorian pohjalle, jonka mukaan jäsenneltiin teemahaastattelun runko sekä sovellettiin tutkimustuloksista johtopäätökset.
Tutkimustulosten mukaan toimiva yhteistyö työntekijöiden kanssa antaa biologisille vanhemmille voimavaroja vanhemmuuden tehtävissä sekä edesauttaa lasten ja nuorten hyvinvointia. Hyvä yhteistyö sitoo ja tiivistää biologisia vanhempia ja Perhekoti Himaharjun työntekijöitä toisiinsa sekä tukee molempien kasvatustehtäviä saman päämäärän saavuttamiseksi.
Tutkimustulosten pohjalta nousi jatkotutkimuksen tarpeeksi selvittää kuinka sijoituksen pituus vaikuttaa biologisten vanhempien yhteistyön kokemiseen ja laatuun. Lisäksi olisi tarpeellista tutkia vanhempien tuen tarvetta sijoituksen aikana ja kuinka vertaistuki tähän
vaikuttaisi.
Avainsanat:
Lastensuojelu, yhteistyö, perhetyö, kuntouttava perhetyö, sijaishuolto, vanhemmuus, jaettu
vanhemmuus
Luottamuksellisuus:
SAVONIA UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES
Iisalmi
THESIS
Abstract
Field of study:
Social Services, Health and Sports
Degree Programme:
Option:
Degree Programme of Social Services
Social Pedagogy
Author(s):
Niina Hämäläinen and Kirsi Leskinen
Title of Thesis:
Views of the biological parents regarding the co-operation between them and the workers of
Family Home Himaharju in supporting parenthood. ”The co-operation is about working together”.
Date:
13.11.2009
Pages/appendices: 61/5
Supervisor(s):
Auli Pohjolainen
Project/Partners:
Family Home Himaharju Oy
Abstract:
The purpose of this thesis was to examine the biological parents’views about co-operation
between them and the workers of the Family Home Himaharju in supporting parenthood. In
the research it was examined how the co-operation supports the fulfilment of parenthood of
the biological parents and how good co-operation affects the relationship between the biological parents and their children. Another purpose of the study was to examine what kind of
co-operation and interaction there was between biological parents and the workers of the
Family Home Himaharju. In addition it was clarified how the biological parents have had the
opportunity to develop the co-operation. The aim of the thesis was to give information to
Family Home Himaharju on how the co-operation between them and the biological parents
works and in this way to offer the Family Home Himaharju some points for developing on
how to execute the co-operation.
The research was qualitative and the materials were gathered by thematic interviews. The
target group of this study was the biological parents of the children in Family Home Himaharju. There were eight parents to interview. The analysis of this material was based on theory. The study is based on the theory of co-operation by Yrjö Engeström, according to which
the structure of our thematic interviews was built, and the conclusions of our research results
were adapted.
According to the results, functional co-operation with the foster care gives resources to the
biological parents in their tasks of parenthood and that it supports the welfare of children and
young people. Good co-operation ties and bonds them together and supports them both in
their tasks in upbringing in order to reach the same goal.
As a follow-up research it could be study that how the duration of the placement affects the
experience and quality of co-operation in the view of the biological parents. In addition it
would be important to research the need of the support for the biological parents during the
custody and how the peer support would affect this.
Keywords:
Child protection, co-operation, foster care, family care, rehabilitating family care, parenthood,
shared parenthood.
Confidentiality:
SISÄLTÖ
TIIVISTELMÄ
ABSTRACT
1 JOHDANTO............................................................................................................... 6
1.1 Tutkimuksen tausta ............................................................................................ 6
1.2 Perhekoti Himaharju Oy sijaishuollon yksikkönä................................................ 8
2 BIOLOGINEN VANHEMMUUS LAPSEN SIJAISHUOLLON AIKANA .............. 10
2.1 Sijaishuollon periaatteet ................................................................................... 10
2.2 Sijaishuollon toteutusmuotoja........................................................................... 12
2.3 Vanhemmuus ................................................................................................... 14
2.3.1 Sijaishuollon tuomat haasteet vanhemmuudessa .................................... 16
2.3.2 Jaettu vanhemmuus................................................................................ 17
3 YHTEISTYÖ PERHEIDEN KANSSA TEHTÄVÄN TYÖN TUKENA................... 19
3.1 Koordinaatio, kooperaatio ja reflektiivinen kommunikaatio –yhteistyön kolme
tasoa............................................................................................................... 21
3.2 Perhetyö vanhemmuuden tukena ...................................................................... 22
3.3 Kuntouttava perhetyö ....................................................................................... 24
4 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN.................................................................... 26
4.1 Tutkimustehtävät.............................................................................................. 26
4.2 Puolistrukturoitu teemahaastattelu .................................................................... 27
4.3 Kohdejoukko.................................................................................................... 30
4.4 Aineiston käsittely ja analysointi ...................................................................... 31
4.5 Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys .............................................................. 32
5 TUTKIMUSTULOKSET.......................................................................................... 35
5.1 Vanhemmuuden toteutuminen sijaishuollon aikana .......................................... 35
5.2 Yhteistyön toteutuminen vanhemman ja Perhekoti Himaharjun työntekijöiden
välillä ............................................................................................................. 38
5.3 Perhekoti Himaharjun työntekijöiden ja vanhempien välinen vuorovaikutus..... 41
5.4 Yhteistyön kehittäminen................................................................................... 42
6 TUTKIMUSTULOSTEN TARKASTELUA............................................................. 43
6.1 Koordinaatio –toimiva vanhemmuus rutiininomaisessa yhteistyössä................ 43
6.2 Kooperaatio –yhteinen vuorovaikutus yhteisessä toiminnassa.......................... 44
6.3 Reflektiivinen kommunikaatio –yhteistyön kehittäminen vanhemmuutta
tukevaksi ........................................................................................................ 47
7 POHDINTA.............................................................................................................. 52
7.1 Tuloksista......................................................................................................... 52
7.2 Opinnäytetyön prosessin arviointia................................................................... 55
LÄHTEET................................................................................................................... 57
LIITTEET
Liite 1 Vanhemmuuden roolikartta
Liite 2 Saatekirje biologisille vanhemmille
Liite 3 Teemahaastattelun runko
Liite 4 Sopimus teemahaastatteluun osallistumisesta
Liite 5 Sisällönanalyysi aineistosta
Äidiltä päivänä, jolloin sosiaalilautakunta teki huostaanotto päätöksensä.
Tyttäreni, nuorimmaiseni,
Sinä hauras pieni prinsessani.
Liikaa on paha elämääsi varjostanut.
Liikaa tuottanut tuskaa nuoreen syyttömään sydämeesi.
Vaikka rakastankin Sinua
niin kuin voi äiti tytärtään rakastaa,
niin silti kaikki paha mikä sinua
on sivunnut on minusta sinuun tullut.
Ei elämä ole paha,
mutta heikennyt sielu tekee pahaa tahtomattaan,
ymmärtämättään.
Anna äidillesi anteeksi
sinua satuttaneet tekoni,
anna anteeksi se ymmärtämättömyys
joka pimensi järkeni näkemästä
heikkouteni loukkaavan rakasta lastani.
Sen minkä luulin vahingoittavan vain itseäni,
huomasin liian myöhään
satuttavani ainoastaan Rakkaitani.
Anna anteeksi pienokaiseni…
(Koisti-Auer 2001, 7.)
6
1 JOHDANTO
Aina ei pelkkä vanhempien rakkaus riitä turvaamaan lapsen tulevaisuutta. Tämä näkyy Stakesin tilastoissa sijoitettujen lasten ja nuorten määrien kasvuna. Vuonna 2007
oli kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten määrä 16 059. Vuodesta 2006 sijoitettujen lasten ja nuorten määrä on kasvanut 285:lla. Viime vuosina sijoitettujen
lasten ja nuorten kokonaismäärä on lisääntynyt 2−5 prosentin vuosivauhtia. (Lastensuojelu 2007.)
Tutkimuksemme aiheen valinta syntyi molempien kiinnostuksesta lastensuojeluun.
Lisäksi toimeksiantajallamme Perhekoti Himaharjulla oli tarve tutkia yhteistyötä sijaishuollon työntekijöiden ja biologisten vanhempien välillä. Yhteistyö sekä yhteiset
näkemykset sijoituksen tavoitteista ovat lähtökohtia lapsen tai nuoren sijoituksen onnistumiselle. Silti yhteistyötä sijaishuollon ja biologisten vanhempien välillä on Suomessa tutkittu melko vähän. Tämän vuoksi on mielestämme tarpeellista kiinnittää
huomiota yhteistyön määrään, laatuun ja sen toimivuuteen sijaishuoltoyksikön ja sijoitettujen lasten ja nuorten biologisten vanhempien välillä. Kun yhteistyö sujuu,
vanhemman tuki voi olla korvaamaton apu sijoitetun lapsen tai nuoren hoidossa ja
kasvatuksessa (Koisti-Auer 2001, 10).
1.1 Tutkimuksen tausta
Näemme tutkimuksemme taustalla oletuksen siitä, että toimiva yhteistyö auttaa, niin
ammattilaisia kuin vanhempiakin tukemaan lasta tämän kasvussa ja kehityksessä.
Toimiva yhteistyö edesauttaa sijaishuollon ammattilaisia oman työn tavoitteiden toteutumisessa sekä tukee biologisia vanhempia heidän vanhemmuudessaan.
Aihetta on perusteltua tutkia myös koska Suomeen on tehty valtakunnalliset sijaishuollon laatukriteeristö Laituri-projektin tuotoksena. Valtakunnalliset sijaishuollon
laatukriteeristöt tulisi koskea jokaista sijaishuoltopaikkaa. Sen mukaan sijaishuollon
tulee turvata myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen biologisten
vanhempiensa välillä. Nämä ihmissuhteet ovat myös määritelty lapsen huollosta ja
7
tapaamisoikeudesta annetun lain (361/1983) ensimmäisessä pykälässä. Lisäksi valtakunnallisten sijaishuollon laatukriteeristön mukaan sijoitushuoltopaikan tulee toimia
aktiivisesti yhteistyössä lapsen läheisten ihmisten kanssa. Tavoitteena on lapsen tai
nuoren tärkeiden ihmissuhteiden vahvistaminen niin, että ne sitoutuvat ja pystyvät tukemaan lasta tai nuorta koko huostaanottoprosessin ajan. (Valtakunnalliset sijaishuollon laatukriteerit 2004, 13, 25, 31.)
Sijaishuollossa olevien lasten ja nuorten elämän suunnan parantamiselle ja tasapainoisen elämän saavuttamiselle on olennaista toimiva sosiaalinen verkosto. Tähän
kuuluvat yleensä lapsen tai nuoren vanhemmat sekä hänelle läheiset henkilöt. Toimivalla sosiaalisella verkostolla tarkoitetaan sellaisia vuorovaikutussuhteita, joiden tuella yksilö ylläpitää sosiaalista identiteettiään ja joista hän saa henkistä tukea, tietoja,
uusia ihmissuhteita ja materiaalista apua ja palveluja (ks. Arnkil 2004, 215). Näkisimme biologiset vanhemmat isona osana lapsensa sosiaalista verkostoa. Lapsen tai
nuoren läheisten ihmisten yhteistyö tukee lapsen tai nuoren kasvua ja kehitystä sekä
edesauttaa myönteisen elämänpolun luomista.
Opinnäytetyömme tarkoituksena on selvittää biologisten vanhempien näkemyksiä
Perhekoti Himaharjun työntekijöiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä vanhemmuuden
tukemisesta. Tutkimustehtävämme keskittyvät yhteistyön toimivuuteen biologisten
vanhempien ja Perhekoti Himaharjun työntekijöiden välillä. Tehtävänä on selvittää
vanhemmuuden toteutumista sijaishuollon aikana ja kuinka yhteistyö tukee sitä. Lisäksi tehtävänämme on selvittää millaista on vuorovaikutus ja yhteistyö biologisten
vanhempien ja Perhekoti Himaharjun työntekijöiden välillä sekä mitä kehittämishaasteita biologiset vanhemmat tuovat siinä ilmi.
Opinnäytetyömme alussa avaamme sijaishuollon, vanhemmuuden, jaetun vanhemmuuden, yhteistyön, perhetyön ja kuntouttavan perhetyön käsitteet. Tutkimuksen tavoitteena on antaa Perhekoti Himaharjun työntekijöille tietoa yhteistyön laadusta ja
toimivuudesta sekä herättää keskustelua yhteistyön parantamiselle ja kehittämiselle.
Opinnäytetyössämme voisi olla hyötyä biologisille vanhemmille, koska siinä otetaan
huomioon heidän osallisuutta omassa vanhemmuudessaan. Näin sijaishuoltopaikka
voisi tukea ja huomioida biologisia vanhempia entistä paremmin. Tutkimuksemme
kiteytyy näin seuraavaan lauseeseen.
8
Mitä paremmin kahdet vanhemmat
tulevat toimeen keskenään ja tekevät yhteistyötä,
sitä paremmin voi lapsi.
1.2 Perhekoti Himaharju Oy sijaishuollon yksikkönä
Kiuruvedellä vuonna 1999 toimintansa aloittanut Perhekoti Himaharju Oy on yksityinen lastensuojelulaitos mutta toimii nimikkeellä perhekoti. (Himaharju Oy 1999.) He
käyttävät perhekoti nimitystä, koska perhekodin vanhemmat asuvat samassa talossa
huostaanotettujen lasten ja nuorten kanssa. Tämän vuoksi lapsilla ja nuorilla on olemassa lähes täysipäiväinen mahdollisuus tavoittaa Perhekoti Himaharjun vanhemmat.
Tämä koskee myös nuoria, jotka ovat jo siirtyneet itsenäiseen elämään ja heidän vanhempiaan. Tämä luo perheenomaista turvaa, läsnäoloa ja jatkuvuutta huostaanotetuille lapsille ja nuorille. Laitosluvalla Perhekoti Himaharjulla saa olla yli seitsemän
paikkaa. Lisäksi laitoslupa antaa luvan erilaisten laitoshuollossa käytettävien pakotteiden ja rajoitteiden käyttämiseen. Nämä ovat välttämättömiä toimia Perhekoti Himaharjun haasteellisten lasten ja nuorten vuoksi. (Röntynen 2009b.)
Opinnäytetyössämme käytämme toimeksiantajastamme nimitystä Perhekoti Himaharju. Perhekoti Himaharjussa on huostaanotetuille kouluikäisille lapsille ja nuorille
paikkoja yhteensä 17. Perhekoti Himaharju tarjoaa heillä olleille huostaanotetuille
nuorille myös jälkihuoltoa. Perhekoti Himaharjun kokemuksen mukaan nuoren sitoutuminen jälkihuoltoon on vahvempaa, kun hänen yksilölliset tarpeensa huomioidaan.
(Himaharju Oy 1999.) Lapset ja nuoret valikoituvat Perhekoti Himaharjuun sen mukaan onko heillä tyttö vai poikapaikka vapaana sekä minkä ikäinen lapsi tai nuori olisi sillä hetkellä sopiva yhteisöön. Perhekoti Himaharju ei mielellään ota yli 15vuotiaita nuoria, koska tällöin aikaa huostaanoton raukeamiseen eli 18-ikävuoteen aikaa olisi liian vähän. He eivät myöskään ota vastaan rikostaustaisia, väkivaltaisia ja
päihdeongelmaisia lapsia ja nuoria. (Röntynen 2009a.)
Perhekoti Himaharjun palveluajatuksena on yksilöllinen hoito, kasvatus ja opetus,
jotka tapahtuvat turvallisissa ja kodinomaisissa tiloissa sekä monipuolisia virikkeitä
tarjoavassa luonnonläheisessä ympäristössä. Perhekoti Himaharjun toimintaa ohjaa
9
viitekehyksenä sosiaalipedagogiikka sekä yhteisökasvatuksen periaatteet. Perhekoti
Himaharjussa kunnioitetaan vahvaa vanhemmuutta, korostaen samalla lapsen ja nuoren vastuuta omasta elämästään. (Himaharju Oy 1999.) Perhekoti Himaharju korostaa
kaikissa päätöksien teoissa aina ensisijaisesti lapsen ja nuoren yksilöllisyyttä. Päätös
tehdään sen mukaan, mikä ratkaisu on siinä tilanteessa edullisin ja kasvattavin vaihtoehto tämän lapsen tai nuoren tulevaisuutta ajatellen. Tämä on peruskysymys, oli kyse sitten koulusta, harrastuksista, ilkivallasta, ruokalistasta, kotijaksoista, kavereista
tai mistä tahansa. (Röntynen 2009a.)
Perhekoti Himaharjun koulun toiminta muuttui vuonna 2009 siten, että nyt heidän tiloissaan toimiva luokka on yksi Kiuruveden peruskoulun erityisopetusluokka. Aikaisemmin Perhekoti Himaharju palkkasi opettajan sekä avustajat, mutta nyt he ovat
Kiuruveden kunnan palkkaamia. Perhekoti Himaharju ei tee enää koulupuolen päätöksiä, vaan ne tekee Kiuruveden yläasteen rehtori. (Röntynen 2009a.) Perhekoti Himaharju tarjoaa myös lastenpsykiatrisia palveluja. Kaikilla perhekodissa asuvilla lapsilla ja nuorilla on säännöllisesti vieraileva oma lääkäri, joka tuntee perhekodin toiminnan sekä olosuhteet. Lisäksi perhekodissa on perheterapeuttista ja seksuaaliterapeuttista työskentelyä, joihin kuuluu suunnitelmallinen työskentely sekä tavoitteellinen ohjaus ja neuvonta. Hevostoiminta, kuvataideterapia sekä kädentaitojen harjoitus
ovat myös Perhekoti Himaharjun erityisosaamisen palveluja. (Himaharju Oy 1999.)
Himaharjun Perhekodissa asuvat vanhemmat turvaavat, edesauttavat läsnäolollaan ja
tavoitettavuudellaan vuosia kestävää ja pitkäjänteistä nuoren kasvun sekä perheen tukemista. Perhekoti Himaharjussa työskennellään aktiivisesti lasten ja nuorten läheisverkostojen kanssa pitämällä heihin säännöllisesti yhteyttä ja kannustaen heitä vierailuihin Perhekoti Himaharjussa. Keväisin Perhekoti Himaharjussa lähestytään lasten ja
nuorten biologisia vanhempia kirjeitse, joka sisältää vuosikertomuksen ja suunnitelman. Kerran vuodessa Perhekoti Himaharjussa asuvien lasten ja nuorten biologiset perheet kokoontuvat perheleirille, jossa yhdessä tekeminen korostuu. Perheleireillä vaihdetaan kuulumiset puolin ja toisin, sekä kehitetään yhdessä biologisten
vanhempien kanssa Perhekoti Himaharjun toimintaa. (Himaharju Oy 1999.)
10
2 BIOLOGINEN VANHEMMUUS LAPSEN SIJAISHUOLLON AIKANA
2.1 Sijaishuollon periaatteet
Sijaishuollolla tarkoitetaan huostaanotettujen lasten ja nuorten hoitoa ja huoltoa sekä
kasvatusta kodin ulkopuolella (Pösö 2004, 202). Sijaishuollon tehtävänä on edistää ja
tukea lapsen tai nuoren kasvua ja tasapainoista kehitystä. Lisäksi sen tulee taata hyvinvointi hänen yksilöllisten tarpeiden ja toiveiden mukaan. Sijaishuollossa hoito ja
kasvatus sisältävät lapsen ja nuoren arjesta huolehtimisen sekä perushoidon. Myös
lapsilähtöinen työskentelytapa ja lapsen ja nuoren yksilöllisten tarpeiden huomioiminen kuuluvat hyvään hoitoon sijaishuollossa. (Sijaishuolto 2007.)
Valtakunnallisten sijaishuollon laatukriteeristön mukaan on asioita, joita on otettava
huomioon sijaishuollossa lapsen biologisen perheen ja lähiverkoston kohtaamisessa.
Näitä asioita ovat lapsen tai nuoren verkoston jäsentäminen, yhteisten arvopohjien ja
työnjaon löytäminen jaetussa vanhemmuudessa sekä vertaisryhmätoiminnan järjestäminen sijoituksen kaikille osapuolille. (Valtakunnalliset sijaishuollon laatukriteerit
2004, 47.)
Sijaishuoltoa voi kuvata polkuna (kuvio 1), jossa sijoituspaikasta tullaan lasta puolimatkaan vastaan. Tällä tarkoitetaan sijoitusprosessia, johon kuuluu arvioinnit, tutustumiset ja sopimiset. Polun keskivaiheessa kuvataan lapsen elämää sijoituspaikassa ja
loppuvaiheessa kuvataan nuoren tukemista jälkihuollon keinoin seuraavaan elämänvaiheeseen. (Laaksonen & Kemppainen 2005, 5.)
11
KUVIO 1. Lapsen polku sijaishuollossa (Laaksonen & Kemppainen 2005)
Lastensuojelulain (417/2007) mukaan sijaishuollossa on lapselle turvattava hänen kehityksensä kannalta tärkeät ja jatkuvat sekä turvalliset ihmissuhteet. Lastensuojelulaki
(417/2007) määrittelee, että lapsella on oikeus tavata vanhempiaan ja sisaruksiaan sekä muita hänelle läheisiä henkilöitä. Lapselle tai nuorelle täytyy antaa mahdollisuus
vastaanottaa vieraita tai vierailla sijaishuoltopaikan ulkopuolella. Lastensuojelulaki
(417/2007) velvoittaa viranomaisia kuuntelemaan lapsen tai nuoren mielipidettä häntä
koskevissa asioissa. Tämä on hyvin tärkeää, kun sovitaan lapsen ja hänen biologisten
vanhempien tapaamisista. Tällöin lapsen mielipiteet on otettava huomioon. (Arkimies
2008, 117.)
Perhekoti Himaharjun kaikki työntekijät ovat sitoutuneet kunnioittamaan lapsen vanhempia ja lähipiiriä sekä arvostamaan heitä tärkeimpinä yhteistyökumppaneina. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Perhekoti Himaharjun työntekijät tietoisesti ja suunnitelmallisesti tiedottavat biologisille vanhemmille lapsen asioista. He kuulevat lähipiirin mielipiteitä sekä ohjaavat ja tukevat heitä tarvittaessa puhelimitse, sähköpostitse ja
tavatessaan heitä. Lapsen lähipiirin vieraillessa Perhekoti Himaharjussa työntekijät
pyrkivät huolehtimaan siitä, että he tulevat huomioiduiksi nimenomaan juuri siinä
roolissa mikä lähipiirillä on lapsen elämässä. (Röntynen 2009b.)
12
Lastensuojelulaki (417/2007) määrää myös, että sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen ja lapsen sijaishuoltopaikan on edistettävä ja tuettava lapsen ja hänen vanhempiensa ja muiden läheisten henkilöiden yhteydenpitoa. Tällöin lapsen sijaishuolto on
järjestettävä niin, että sijoituspaikan etäisyys ei ole este yhteydenpidolle lapselle läheisiin henkilöihin. Lapsen tai nuoren täytyy saada pitää läheisiin henkilöihin myös
muuten yhteyttä esimerkiksi puhelimitse tai lähettämällä ja vastaanottamalla kirjeitä
tai niihin rinnastettavia muita luottamuksellisia viestejä ja muita lähetyksiä.
2.2 Sijaishuollon toteutusmuotoja
Lastensuojelussa lapsen tai nuoren sijaishuollon muotoja ovat perhehoito, laitoshuolto
tai muu tarkoituksenmukainen sijoitusmuoto (Pösö 2004, 202). Sijaishuoltopaikka valitaan aina lapsen tai nuoren tarpeidenmukaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsi tai
nuori voidaan sijoittaa perhehoitoon, ammatilliseen perhekotiin ja lastensuojelulaitokseen tai muuhun lapsen tai nuoren tarpeenmukaiseen hoitopaikkaan. (Sijaishuollon
muodot 2008.)
Perhehoidolla tarkoitetaan sosiaalihuoltolaissa (710/1982) lapsen tai nuoren ympärivuorokautista huolenpidon järjestämistä kotinsa ulkopuolella yksityiskodissa. Sosiaalihuoltolain mukaan perhehoitoa järjestetään perhekodeissa. Tavoitteena perhehoidolla on antaa mahdollisuus lapselle tai nuorelle kodinomaiseen hoitoon ja läheisiin ihmissuhteisiin. Lisäksi perhehoidon tulisi edistää lapsen perusturvallisuutta ja sosiaalista kehitystä. (Saastamoinen 2008, 27–28.) Perhehoidossa toisella vanhemmalla tulee olla tehtävään soveltuva koulutus sekä riittävä kokemus hoito- ja kasvatustehtävistä (Räty 2007, 315). Perhehoitoa voidaan käyttää huostaanotettujen, kiireellisesti
sijoitettujen lasten ja nuorten hoidon ja huolenpidon järjestämiseksi. Lisäksi perhehoitoa voidaan käyttää, jos lapsi tai nuori on sijoitettu avohuollon tukitoimena. (Perhehoito 2009.)
Kunta, joka lapsen sijoittaa on vastuussa siitä että lapselle tai nuorella sijoituspaikaksi
valitaan sellainen sijaishuoltopaikka, joka pystyy vastaamaan hänen hoitoon ja huolenpitoon. Lapset ja nuoret, jotka ovat vaikeahoitoisia ja tarvitsevat erityisosaamista,
sijoitetaan laitoshuoltoon. Muun muassa lastenkodit, nuorisokodit, vastaanottokodit ja
13
koulukodit ovat lastensuojelulaitoksia, joissa järjestetään lapsen tai nuoren sijaishuolto. (Saastamoinen 2008, 27, 30.)
Sijaishuoltoa lapselle ja nuorelle toteutetaan myös muulla lapsen tarpeiden edellyttämällä tavalla (Räty 2007, 293). Lapsen tai nuoren sijaishuolto voidaan järjestää esimerkiksi sairaalahoidossa tai sijoittaa väliaikaisesti (korkeintaan kuudeksi kuukaudeksi) kotiin. Tällöin lasta hoitaa ja kasvattaa hänen vanhempansa tai muu huoltaja.
Kotiin sijoittaminen tapahtuu esimerkiksi silloin kun valmistellaan lapsen tai nuoren
ulkopuolisen sijoituksen jälkeistä kotiin palaamista. (Saastamoinen 2008, 31–32.)
Lastensuojelulaissa (417/2007) sijaishuollon säännöksessä on määritelty, että huostaanotettu lapsi voidaan sijoittaa hoidettavaksi ja kasvatettavaksi myös vanhempansa
tai muun huoltajan luokse enintään kuudeksi kuukaudeksi. Tätä sijoitusmuotoa käytetään silloin, kun lapsi on palaamassa kotiin ulkopuolisen sijoituksen jälkeen tai kun se
on lapsen edun mukaista.
Sijaiskodin ja laitoksen väliin sijoittuvaa sijaishuoltomuotoa kutsutaan ammatilliseksi
perhekodiksi. Ammatillisissa perhekodeissa hoidetaan sellaisia lapsia ja nuoria, joita
ei ole voitu sijoittaa esimerkiksi sijaisperheeseen, koska sijaisperhe ei välttämättä
pystyisi vastaamaan heidän vaikeahoitoisuuteen. (Ammatilliset perhekodit 2008.)
Ammatillisessa perhekodissa asuu lasten kanssa yhteisessä kodissa vähintään kaksi
hoidosta ja kasvatuksesta vastaavaa henkilöä. Heillä toisella tulee olla soveltuva ammattitutkinto tai muu soveltuva koulutus. Laissa ei ole selkeästi määritelty ammatillisten perhekotien muotoja ja tämän vuoksi ne vaihtelevat. Käytännössä ammatillisissa perhekodeissa voidaan soveltaa sijaishuollossa olevaan lapseen lastensuojelulain
mukaisia rajoitustoimenpiteitä, mutta tähän tarvitaan lääninhallituksen myöntämä laitoslupa. Ammatillisten perhekotien henkilöstön ammatillisuuden vuoksi ne soveltuvat
vastaamaan sellaisten lasten tarpeita, jotka tarvitsevat vaativampaa hoidollista ja kasvatuksellista sijaishuoltoa. (Saastamoinen 2008, 29–30.)
14
2.3 Vanhemmuus
Vanhemmuus on peruuttamatonta, se alkaa lapsen syntymästä ja jatkuu läpi elämän
(Järvinen, Lankinen, Taajamo, Veistilä & Virolainen 2007, 90). On olemassa biologista, juridista, psyykkistä ja sosiaalista vanhemmuutta. Biologisella vanhemmuudella
tarkoitetaan geeniperimän siirtämistä lapselle, kun taas psyykkinen vanhemmuus käsittää sen, että lapsi kokee myös tunnetasolla aikuisen vanhemmakseen. Lähtökohtaisesti juridinen vanhemmuus on sama kuin biologinen vanhemmuus ja tästä käytetäänkin käsitettä huoltajuus. Sosiaaliseen vanhemmuuteen kuuluu lapsen käytännön
asioista huolehtiminen, ja lapselle onkin tärkeää että joku huolehtii hänen asioistaan.
(Vilén ym. 2006, 86.)
Opinnäytetyössämme jäsensimme vanhemmuutta sen eri roolien kautta. Vanhemmuuden rooleihin kuuluu olla rakkauden antaja, ihmissuhdeosaaja, rajojen asettaja,
elämän opettaja ja huoltaja (liite 1). Vanhemman rooliin kuuluu antaa lapselleen hellyyttä ja rakkautta, mutta vanhemman tulisi rakastaa myös itseään. Vanhemmalla on
ihmissuhdeosaajan roolissaan kuuntelijan, keskustelijan, kannustajan, tunteiden hyväksyjän ja ristiriidoissa auttajan roolit.
Lapsen turvallisuuden tunteen takaamiseen kuuluu rajojen asettaminen. Sosiaalisten
taitojen opettaminen kuuluu elämän opettajan rooliin. Lapsuudessa opitut ihmissuhdetaidot sekä moraali, arvot ja asenteet, pysyvät melko samanlaisina ihmisten elämässä. Vanhempi voi opettaa lapselleen muiden huomioon ottamista, tilan antamista
muille ja vuoronsa odottamista. Lisäksi vanhemman rooliin kuuluu olla lapsensa
huoltaja, joka ilmenee arkielämän ja säännöllisen perhe-elämän ylläpitämisessä ja rutiinien muodostamisessa. (Kujala 2003, 47−50.) Mitä enemmän vanhemmalla on erilaisia rooleja käytössään, sitä paremmin hän voi toimia vanhempana. Lisäksi eri roolit
painottuvat eri tavoin ja ne kehittyvät koko ajan vuorovaikutuksessa lapsen kanssa.
(Vilén ym. 2006, 119.)
Vanhemmuuden rooli muuttuu jatkuvasti, sillä siihen vaikuttaa elämäntilanne, missä
elämänkaaren vaiheessa perhe on sekä millaiset ovat perheen sisäiset ja ulkoiset voimavarat. Vanhemmuuden toteutumiseen vaikuttavat aikaisemmat kokemukset omasta
15
lapsuudestaan ja vanhemmuudestaan sekä käsitykset omista kyvyistään selviytyä
vanhempana. Vanhemmuus ei ole koskaan täydellistä, vaan siinä on mahdollisuus
kasvaa ja kehittyä koko ajan. (Järvinen ym. 2007, 90−91.) Jokainen vanhempi on jossain vaiheessa tuntenut omassa vanhemmuudessaan olevansa huonompi kuin mitä on.
Jotkut vanhemmat ovat kokeneet köyhyyttä, alkoholiongelmia ja mielenterveysongelmia tai joutuneet kasvattamaan lapsensa yksinhuoltajina. Vaikka täydellisiä perheitä olisikin olemassa, lapsi ei kuitenkaan tarvitse sellaista. Jotkut vastoinkäymiset ja
haasteet edesauttavat lapsen oppimista ja kasvua. (Beckett 2007, 47, 135.)
Riittävän hyvän vanhemmuuden arvioimisessa tulee tarkastella lapsen kehitystä ja
vanhempien lapsen hoidollisia taitoja. Näihin kuuluvat fyysinen hoito, kiintymys,
turvallisuuden tarjoaminen lapselle ja vastuunottaminen, neuvojen antaminen sekä rajojen luominen. Toissijaisesti vanhemmuuden arvioimisessa tulee kiinnittää huomiota
elämäntaitoihin, kuten sosiaalisiin ja kodinhoidollisiin taitoihin. Olennaista on myös
tarkastella perheen historiaa ja aikuisen omia kokemuksia vanhemmuudesta. Lisäksi
on syytä arvioida voimavaroja ja tuen lähteitä, joita vanhempi saa omaan vanhemmuuteensa. (McCraw & Sturmey 1994, Beckettin mukaan 2007, 148.)
Hyvät vanhemmat rohkaisevat lapsiaan ja antavat heille haasteita, vaatimatta kuitenkaan mahdottomia asioita lapsiltaan. Myös vanhempien kanssa tehtävässä työssä ei
tulisi vaatia heiltä mahdottomia tai asettaa heille liian korkeita tavoitteita. (Beckett
2007, 202.) Jokaisella vanhemmalla ja ammattilaisella on oma käsityksenä hyvästä ja
riittävän hyvästä vanhemmuudesta (Järvinen ym. 2007, 91). Kuitenkaan lastensuojelutyö ei ole vain perheiden ulkopuolista tarkastelua siten, että arvioitaisiin onko vanhemmuus tarpeeksi hyvää. Sen tulisi olla myös sellaisten palveluiden tarjoamista, jotka edesauttavat vanhempia tarjoamaan lapsilleen tarpeeksi hyvää hoitoa ja huolenpitoa. (Beckett 2007, 137.)
16
2.3.1 Sijaishuollon tuomat haasteet vanhemmuudessa
Lastensuojelulain 417/2007 mukaan huostaanottopäätöksen jälkeen lapsen hoito ja
päätös lapsen olinpaikasta siirtyy sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle. Toimielin on päätösvaltainen myös lapsen kasvatuksesta, valvonnasta ja muusta huolenpidosta ja näiden toteuttamiseksi tarpeellisesta opetuksesta. Lapselle tai nuorelle tulee
kertoa, että vanhemmat eivät ole häntä hylänneet. Hänen tulee olla tietoinen siitä, että
hänellä on oikeus pitää yhteyttä omiin biologisiin vanhempiinsa sekä muihin läheisiin
henkilöihin. Juuri säännöllisen yhteydenpidon myötä lapsi tietää, että häntä ei ole hylätty. Lapsella tulee olla lupa kiintyä myös sijaishuoltopaikan aikuisiin, ja vanhemman tulee kunnioittaa näitä lapsen tunteita ja ajatuksia. (Kujala 2003, 48; Saastamoinen 2008, 132.)
On tärkeää, että lapsen ja nuoren oikeuksien toteutumisesta huolehditaan sijaishuollon aikana. Lapsen ja nuoren vanhemmilla säilyvät huoltajan oikeudet sijaishuollon
aikana, tosin tietyin rajoituksin. (Hoito ja kasvatus sijaishuollossa 2007.) Kiireellisen
sijoituksen ja huostaanoton aikana lapsen ja nuoren huolto säilyy hänen huoltajilla
(Saastamoinen 2008, 138). Sijaishuoltopaikan on pyrittävä vanhempien kanssa yhteistyöhön, koska sujuva yhteistyö on erityisen tärkeää lapsen tai nuoren kasvun kannalta (Hoito ja kasvatus sijaishuollossa 2007).
Vanhempi voi antaa rakkautta ja hellyyttä lapsen ikätasoon ja suhteeseen soveltuvalla
tavalla aina lasta tavatessa. Lasta voi lohduttaa sekä olla hänelle myötäeläjänä tapaamisten aikana, puhelinkeskusteluissa tai lähettämällä kirjeitä tai kortteja. Vanhemman
täytyy huolehtia myös omasta jaksamisestaan ja pyytää tarvittaessa tukea siihen, jotta
hän jaksaisi olla riittävän hyvä vanhempi. Sijoitettu lapsi saattaa ilmaista voimakkaita
tunteita ja reaktioita. Tällöin vanhemman on lapsen edun takia koettava pysyä aikuisena ja kohdata aikuisen tavalla lapsensa tunteet ja ajatukset. Vanhemman on myös
suojeltava lasta siltä, ettei tämä joudu vanhemman ja sijaishuollon tai muiden sosiaaliviranomaisten ristiriidoissa välikappaleeksi tai ristiriitojen kuulijaksi. Lisäksi vanhemman on tärkeää luvata lapselle vain sellaisia asioita, joista vanhempi pystyy pitämään kiinni. Lasta voi opettaa sietämään pettymyksiä, mutta vanhempien lupauksiin
ja tapaamisiin ne eivät kuitenkaan saisi liittyä. (Kujala 2003, 47−49.)
17
Arkielämäntaitoja vanhemman on vaikeampaa opettaa lapselleen sijaishuollon aikana,
mutta vierailujen aikana näihin asioihin voi kiinnittää huomiota. Myös sijaiskodissa
vierailtaessa ja puhelinkeskusteluissa lapsen kanssa on mahdollista tukea näitä asioita. Tärkeää on kuitenkin, että sijaishuollon aikana lapsen elämässä mukana olevilla
vanhemmilla on yhteiset linjaukset ja säännöt. (Kujala 2003, 48–49.)
2.3.2 Jaettu vanhemmuus
Yhteistyö vanhempien kanssa sijaishuollossa tarkoittaa sitä, että vanhempien kanssa
pyritään löytämään yhteinen päämäärä ja tehdään työnjako jaetussa vanhemmuudessa
(Yhteistyö vanhempien kanssa sijaishuollon aikana 2007). Opinnäytetyössämme jaetulla vanhemmuudella tarkoitetaan sijaishuollon työntekijöiden ja biologisten vanhempien yhteistä vanhemmuutta. Sekä sijaishuollon työntekijät että biologiset vanhemmat jakavat vanhemmuuden lapsen hoito- ja kasvatustehtävissä.
Jaetussa vanhemmuudessa on tärkeää, että vanhempien kanssa etsitään yhdessä yhteistä toimintalinjaa (Valtakunnalliset sijaishuollon laatukriteerit 2004, 22). Oli kyseessä sitten perhesijoitus tai pitkäaikainen laitossijoitus, vaativat ne jokainen omanlaisensa yhteistyöasetelman luomista ja konkretisoimista. Lisäksi tulee ottaa huomioon, miten jaettua vanhemmuutta toteutetaan ja mitä merkityksiä sille annetaan.
(Klapp 2005, 90.)
Taulukossa 1 on Lausteen perhekuntoutuskeskuksen käsitys lapsen ja vanhemman
sekä sijaishuoltoyksikön työntekijän roolien suhteesta toisiinsa (Klapp 2005, 90). Jaetun vanhemmuuden merkityksiä on jäsennelty kolmen osapuolen, sijoitetun lapsen,
vanhemman ja lasta hoitavan yksikön, kannalta. Jaettu vanhemmuus on jäsennetty siten, mikä on kunkin osapuolen kokemus jaetun vanhemmuuden yhteistyöasetelmassa,
silloin kun yhteistyö toimii. Sijoitetun lapsen kannalta jaettu vanhemmuus merkitsee
tällöin sitä, että lapsi tietää vanhemman olevan läsnä hänen elämässään ja välittävän
hänestä. Vanhempi puolestaan saa tunteen olevansa osallinen lapsensa elämässä ja
saavansa tukea omaan vanhemmuuteensa. Lasta hoitavan yksikön kannalta jaetun
vanhemmuuden yhteistyöasetelma merkitsee vanhemman ja lapsen näkökulmien poh-
18
timista ja tulevaisuuteen suuntautumista. Näihin tavoitteisiin pyritään tukemalla lasta
ja vanhempaa sekä vahvistamalla heidän voimavarojaan.
TAULUKKO 1. Jaetun vanhemmuuden merkityksiä (Klapp 2005, 90)
Sijoitetun lapsen kan-
Vanhemman kannalta
nalta
Kokemus vanhemman
kiinnostuksesta
Lasta hoitavan yksikön kannalta
Kokemus osallisuudesta
lapsen hoitoon ja kasvatukseen
Ajan tasalla pysyminen
lapsen kasvun ja kehityksen suhteen
Oman roolin mitoittaminen
vastaamaan juuri tämän yhteistyöasetelman tarpeita
Kokemus hoitavan yksiVanhemman näkemyksien
kön ja vanhemman välikuuleminen mahdollistaa niisestä yhteistyöstä
den esille nostamisen ja tutkimisen yhdessä
Kokemus jatkuvuudesta
Uusien mahdollisuuksien Lapsen elämänhistorian ja tunäkeminen ja menneilevaisuuden mahdollisuuksien
syyden tapahtumien jäpohdinta ja selkiintyminen
sentäminen
Kokemus vanhemman
Tuen saaminen ja antaVanhemman kykyjen ja voimerkityksellisestä roolista minen ongelmatilanteissa mavarojen vahvistaminen sekä
ja arvostuksesta, kokemus
tuen antaminen ja saaminen
auktoriteetista
Ajantasainen käsitys van- Käsitys lapsen odotuksis- Lapsen ja vanhemman välisen
hemman käsityksistä ja
ta ja toiveista sekä lasta vuorovaikutuksen tukeminen ja
odotuksista
hoitavien aikuisten kan- erilaisia näkemyksiä sisältävän
nasta
keskustelun ylläpitäminen
Tietoisuus vanhemman
Tietoisuus arjen käytän- Avoimuuden ja luottamukselliläsnäolosta
nöistä ja toimintamalleis- sen ilmapiirin ylläpitäminen
ta
19
3 YHTEISTYÖ PERHEIDEN KANSSA TEHTÄVÄN TYÖN TUKENA
Yhteistyössä osapuolet tekevät työnjakoa ja sopimuksia. Yhteistyön yhteydessä voidaan puhua myös tiimityöstä tai ryhmätyöstä ja sen määrittelyä voidaan täsmentää
erittelemällä sitä vuorovaikutuksen tiiviyden ja laadun mukaan. (Mönkkönen 2002,
15.) Valtakunnallisten sijaishuollon laatukriteereiden (2004, 26) mukaan yhteistyötä
ammattilaisten ja lapselle läheisten henkilöiden kanssa tulee arvioida ja kehittää
säännöllisesti. Yhteistyö merkitsee sitä, että vanhemmat pysyvät ajan tasalla lapsen
tai nuoren tilanteesta ja elämän tapahtumista. Yhteistyössä on tärkeää pitää taustalla
tavoite perheen jälleenyhdistämisestä, jos se vain on lapsen tai nuoren edun mukaista.
(Yhteistyö vanhempien kanssa sijaishuollon aikana 2007.)
Opinnäytetyössämme tarkoitamme yhteistyöllä biologisten vanhempien ja Perhekoti
Himaharjun työntekijöiden välistä yhteistyötä. Yhteistyötä ja yhteydenpitoa käydään
puhelimitse ja keskustellen sekä vanhempien vieraillessa sijaishuoltopaikassa (Kyrönseppä & Rautiainen 1993, 108–109). Näitä käytetään myös Perhekoti Himaharjussa yhteydenpidon välineinä. Yhteistyön solmiminen vanhempien kanssa on tärkeää.
Yhteistyön tarkoituksena on lisätä sijaishuoltopaikan ja vanhempien ymmärrystä perheen dynamiikasta ja sen yhteydestä kasvukokemuksiin sekä nykyiseen tilanteeseen.
(Kyrönseppä & Rautiainen 1993, 108–109.)
Yhteistyössä on tärkeää, ettei biologisten vanhempien tarvitse tuntea kiitollisuutta eikä heidän tarvitse kilpailla keskenään sijaishuollon työntekijöiden kanssa vanhemmuudesta. Yhteistyössä on olennaista keskustella tavallisista sekä mieltä painavista
asioista, mutta ei lapsen läsnä ollessa. Biologisten vanhempien on hyvä muistaa, että
sijaishuollon työntekijät ovat ihmisiä, joilla on myös heikkouksia. (Kujala 2003, 79.)
Sijoitus on lapsen tai nuoren biologisille vanhemmille yleensä kriisi. Tämän vuoksi
lasten tai nuoren biologisille vanhemmille on osoitettava, ettei sijoittaminen poissulje
heidän vanhemmuuttaan. Vanhemmat tarvitsevat keskusteluapua ammattihenkilöiltä,
jotta heidän omat reaktionsa eivät kuormittaisi lapsen tai nuoren tapaamistilanteita.
On erittäin tärkeää yhteistyön toimimiseksi, että sijaishuoltopaikan työntekijä selven-
20
tää sijaishuollossa käytettävät käsitteet vanhemmille. (Yhteistyö vanhempien kanssa
sijaishuollon aikana 2007.)
Kuviossa 2 on esitetty yhteistyön ideaalimalli, jolla voidaan kuvata mitä yhteinen työ
edellyttää ja mitä se tuottaa. Ideaalimalli ottaa huomioon ne seikat, jotka ovat keskeisiä yhteistyön toteuttamisessa. Yhteistyön ideaalimalli siis kuvaa yhteistyön pelisääntöjä (Sopanen 1998, 105). Edellytyksenä on aina kaksi osapuolta, jotka kunnioittavat
toisiaan ja toimivat tietoisesti ja sitoutuneesti yhteisten tavoitteiden eteen. Tällöin yhteistyön tuloksina voi olla muutoksia ja kehittymistä sekä vaikuttamista, niin ryhmän
sisällä kuin omassa toiminnassa.
YHTEINEN TYÖ EDEL-
YHTEINEN TYÖ
LYTTÄÄ
TUOTTAA
Asiakkaan mukaan ottamista
Oman työn uudelleen jä-
Yhteistä suunnittelua ja tavoit-
sentämistä
teita
Ryhmän työskentelyn
Tasa-arvoisuutta
muuttamista oman työn
Toisten työn tuntemista
lisäksi
Tietoista toimintaa yhteisen
Ryhmän sisäistä kehitty-
asian hyväksi
mistä
Konkreettista yhdessä tekemis-
Vaikuttamista ja muutosta
tä
yhteisen työn kohteessa
Jatkuvuutta ja sitoutumista
Kykyä huomioida palve-
Vastuuta
luiden käyttäjiltä tulevaa
tietoa vaikuttamistoiminnassa
KUVIO 2. Yhteistyön ideaalimalli (Roinisto-Melkko 1993, Sopasen mukaan 1998,
104)
21
3.1 Koordinaatio, kooperaatio ja reflektiivinen kommunikaatio –yhteistyön kolme tasoa
Opinnäytetyössämme yhteistyön käsitettä jäsennetään Yrjö Engeströmin yhteistyön
teorian mukaan. Engeström jakaa yhteistyön kolmeen kategoriaan: koordinaatioon,
kooperaatioon ja reflektiiviseen kommunikaatioon. Jako on tehty yhteistyön luonteen
ja syvyyden mukaan. (Mönkkönen 2002.) Sovelsimme teoriaa koskemaan biologisten
vanhempien ja Perhekoti Himaharjun työntekijöiden välistä yhteistyötä.
Engeströmin mukaan koordinaatiossa vallitsee erillinen työnjako, jossa työtehtävät on
sovitettu ulkoisesti yhteen. Koordinaatio yhteistyömuotona jäsentää ja sovittelee yhteen sekä ylläpitää olemassa olevia työkäytäntöjä. (Mönkkönen 2002.) Koordinaatiossa jokainen osanottaja keskittyy oman näkökulmansa ja mielipiteensä onnistuneeseen esittämiseen. Engeström siis kutsuu koordinaatiota rutiininomaiseksi vuorovaikutukseksi. (Sopanen 1998, 102.) Tätä rutiininomaista vuorovaikutusta kuvaa, että se
on luonteeltaan itsestään selvää. Koordinaatiossa kyse ei ole ajatuksen tai näkökulmien esille tuomisesta tai yhdessä keskustelemisesta. Kyse on pikemminkin olemassa
olevien reviirien ylläpitämisestä ja niiden rajojen hionnasta tai yhteensovittamisesta.
Tämäntyyppinen vuorovaikutus on tyypillistä silloin, kun tapaamiset toistuvat samanmuotoisina ja säännöllisinä ja sisältävät paljon kyseenalaistamattomia käytäntöjä.
(Vuorovaikutus tiimissä 2000.)
Kooperaatio tarkoittaa Engeströmin mukaan yhteistä toimintaa sellaisessa kohteessa,
joka vaatii muutosta. Sen sijaan että osapuolet varjelisivat omaa reviiriään, he vaihtavat ajatuksia yhteisestä kohteesta ja tuottavat uusia sekä konkreettisia ratkaisuja yhteiseen ongelmaan. (Mönkkönen 2002.) Se tarkoittaa myös työvälineiden hallintaa
kohteen muuttamisessa ja edellyttää sekä yhdessä tekemistä että osapuolten yhteisen
päämäärän työstämistä (Sopanen 1998, 102).
Kolmas taso Engeströmin teoriassa on reflektiivinen kommunikaatio, jossa yhteisen
kohteen lisäksi kiinnitetään huomiota myös keskinäiseen ja eri suuntiin ulottuvan
vuorovaikutuksen luonteeseen. Vuorovaikutusta ja yhteistyötä arvioidaan ja niitä py-
22
ritään kehittämään yhdessä. Kommunikaatiota pyritään tietoisesti ylläpitämään kantavana periaatteena yhteisessä toiminnassa. (Mönkkönen 2002.)
3.2 Perhetyö vanhemmuuden tukena
Näemme perhetyön käsitteen olennaiseksi osaksi opinnäytetyötämme, koska se on
yksi yhteistyön toteutumistapa sijaishuollossa. Perhetyö on ehkä jopa näkyvin ja
konkreettisin yhteistyön väline ja keino. Käsite perhetyö ymmärretään monella eri tavalla, mutta sen sisältö nähdään usein perheen arjen tukemisella ja puuttumisella perheen elämään väliintuloilla. Näillä tarkoitetaan avohuollon tukitoimenpiteitä tai äärimmäisiä tukitoimenpiteitä eli huostaanottoja. Tukemisen kohteena voivat olla niin
tilanpäistä tukea tarvitsevat perheet kuin jo pitkään lastensuojelun asiakkaana olleet
perheet. (Reijonen 2005, 10.)
Perhetyö on osa palvelujärjestelmää ja tällöin se voi olla joko oma sektorinsa tai osa
jo olemassa olevien sektorien toimintaa. Se on yhteistyötä, joka sisältää moniammatillisen yhteistyön eri viranomaistahojen kesken. Perhetyö käsittää myös perheen
kanssa tehtävän yhteistyön ja verkostojen yhteistyön koordinoinnin. Perhetyön kaikkea toimintaa ohjaa perhekeskeisyys ja -lähtöisyys. (Uusimäki 2005, 197–198.)
Perhetyö on yhteiskunnallista ja sosiaalista työtä, jossa tavoitteena on ratkaista ihmisten haastavia elämäntilanteita ja ongelmia perhekohtaisesti (Järvinen ym. 2007, 10–
15). Perhetyö liittyy laajempaan perhepolitiikkaan, joka tarkoittaa kaikkia julkisen
vallan pyrkimyksiä ohjata sekä perhetyötä että yksittäisten perheiden toimintaa. Perheiden hyvinvoinnille luodaan perhepoliittisin keinoin lainsäädöllistä ja materiaalista
tukea. Kaiken kaikkiaan perhetyö on keskeinen osa hyvinvointiyhteiskunnan toimintaa. (Nätkin & Vuori 2007, 8.)
Kaikille perhetyön muodoille on ominaista tavoitteellisuus ja suunnitelmallisuus.
Perhetyöllä pyritään tekemään muutosta sekä puuttumaan johonkin perheessä ja vaikuttamaan tietoisesti perheeseen. Perhetyössä tiedetään mihin pyritään, mitä työltä
halutaan ja mikä on perhetyön tavoite. Perhetyö on ennen kaikkea haitan tai ongelman korjaamista ja poistamista perheestä. Usein vanhempien saattaa olla vaikea luo-
23
pua lapsestaan. Tämä voi näkyä lapsessa vaikeutena asettua sijaishuoltopaikkaan,
koska lapsen solidaarisuus vanhempaa kohtaan on hyvin vahva. Vaikeus asettua sijaishuoltopaikkaan johtuu yleensä siitä, että vanhemman ja lapsen välinen suhde on
niin kiinteä ja läheinen, että se pahimmassa tapauksessa voi estää tai on estänyt lasta
kehittymästä. Tällaisessa tapauksessa perhetyön merkitys kasvaa, koska vanhempi
tarvitsee enemmän tukea lapsensa luovuttamiseen sijaishuoltoon. Lisäksi, jos vanhemmat eivät voi luottaa sijaishuoltopaikkaan, niin he voivat kokea henkilökunnan
kilpailijakseen. Tällöin he saattavat vaikeuttaa sijoitusta kaikin keinoin. (Kyrönseppä
& Rautiainen 1993, 108–109.)
Perhekoti Himaharjussa toteutetaan Beardsleen perheinterventio -mallia perhetyön
avohuollon tukitoimenpiteenä. Tämä on kaikista vaativin perhetyön toteutumistapa.
Beardsleen perheinterventio -mallilla tarkoitetaan prosessityöskentelyä perheen kanssa. Perheen ongelmista keskustellaan ja näin tuetaan perheenjäsenten välistä vuorovaikutusta ja ongelmanratkaisua sekä vahvistetaan lasta suojaavia tekijöitä. Tavoitteena on tukea vanhempia auttamaan omia lapsiaan. (Toimiva lapsi & perhe työmenetelmäkuvaukset 2009.) Tätä perhetyön muotoa käytetään harvoin Perhekoti
Himaharjuun sijoitettujen lasten ja nuorten perheiden parissa, koska se on maksullinen tukimuoto. Tapaamiset perustuvat yhteiseen sopimukseen ja ne ovat suunniteltu
etukäteen. Tätä perhetyönmuotoa tarjotaan Perhekoti Himaharjussa avotyöskentelynä
myös sellaisille perheille, joiden lapset eivät ole sijoitettuna Perhekoti Himaharjuun.
(Röntynen 2009b.)
Perhekoti Himaharju tukee ja vahvistaa biologisten vanhempien voimavaroja yhteisten tavoitteellisten ja etukäteen suunniteltujen tapaamisten kautta. Tapaamisia järjestetään Perhekoti Himaharjussa tai biologisten vanhempien kotona. Perhekoti Himaharjun työryhmässä sovitaan työntekijöiden kesken tapaamisista biologisten vanhempien kanssa. Näihin ei ole tehty etukäteen yhteistä suunnitelmaa tai toimintamallia.
Sen sijaan tapaamiset pyritään järjestämään mahdollisimman luonnollisiksi, joissa
olisi toiminnan yhteydessä helppo keskustella vanhemmuuteen ja kasvatukseen liittyvistä asioista. Tämä toimintatapa kuuluu osaksi Perhekoti Himaharjun perhetyön toimintakulttuuria. (Röntynen 2009b.)
24
3.3 Kuntouttava perhetyö
Toimeksiantajamme Perhekoti Himaharju käyttää perheiden kanssa tehtävässä työssä
kuntouttavaa perhetyötä. Näkisimme, että kuntouttava perhetyö keskittyy nimenomaan sijaishuollon aikana tapahtuvaan perheiden tukemiseen. Opinnäytetyössämme
käsitteellä kuntouttava perhetyö tarkoitetaan erityisperhetyötä. Tällöin perhetyön
ammattilaiset työskentelevät tavoitteellisesti yhteistyössä perheen kanssa, yleensä johonkin erityistilanteeseen liittyen. (Järvinen ym. 2007, 46.)
Tavoitteena lastensuojelun kuntouttavassa perhetyössä on tukea ja edistää perheen
olosuhteiden vuoksi vaikeuksissa olevien lasten ja nuorten mahdollisemman hyvää
kehitystä ja kasvua. Keskeisiä asioita kuntouttavassa perhetyössä ovat perheen omien
voimavarojen löytyminen ja perheen sisäisen vuorovaikutuksen vahvistuminen. Kuntouttavan perhetyön työskentelyn tarkoituksena on perheen nykytilanteen pysäyttäminen ja muutoksen aikaansaaminen. Perheen tarpeet ja tavoitteet ovat perusta kuntoutuskokonaisuudelle. Olennainen osa perheen kuntoutusta on yhteistyö ja verkostoituminen perheen läheisten ja perheen kanssa työskentelevien ammattilaisten kanssa.
Sekä työntekijöiltä että perheeltä edellytetään sitoutumista ja motivaatiota, jotta työskentely olisi suunnitelmallista ja tavoitteellista. (Järvinen ym. 2007, 46.) Kuntouttavassa perhetyössä tehdään yhteistyötä perheen, heidän kanssaan toimivien ammattilaisten sekä sosiaalityöntekijän kesken. Tavoitteena on perheen voimavarojen vahvistaminen ja tukeminen omatoimisuuteen sekä osallistumalla perheen arkeen. (Kuntouttava perhetyö 2007.)
Lastensuojelussa kuntouttavan perhetyön asiakasperheillä on usein paljon ongelmia,
jotka ovat kasautuneet ja kärjistyneet. Tällöin he tarvitsevat runsaasti erilaisia sosiaali- ja terveyspalveluja. Koko suunnitelmallinen tukeminen on voinut jäädä toteuttamatta kun on keskitytty tukemaan yksittäisiä perheen jäseniä. (Järvinen ym. 2007,
46.) Tukea voidaan antaa vanhemmuuteen kasvamisessa ja jaksamisessa, perheen sosiaalisten verkostojen laajentamisessa, perheen päihde- tai väkivaltaongelmissa ja
lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyvissä ongelmissa (Kuntouttava perhetyö 2007).
Kuntouttavaa perhetyötä voidaan tarjota myös kun kyse on perheen vakavista vuoro-
25
vaikutusongelmista, lapsen koulunkäyntivaikeuksista, käytöshäiriöissä sekä lapsen
kasvatukseen liittyvissä pulmissa (Järvinen ym. 2007, 46).
Huostaanotto ja kodinulkopuolelle tapahtuva sijoitus on usein henkisesti raskas prosessi vanhemmille. Näitä voimavaroja kuluttavia tunteita voidaan pyrkiä korjaamaa
perhetyöllä. Tällöin sijaishuolto voitaisiin nähdä uutena mahdollisuutena vanhemmuuden kasvulle. Voimaantumisen tunteita lapselle ja perheelle antaa se, että vanhempi tulee kuulluksi lastaan koskevissa kysymyksissä. Sijaishuollon perhetyön tavoitteita ovat vanhempien tukeminen itsenäisessä elämässä selviytymisessä, ohjaaminen kasvatusasioissa, pyrkiminen normalisoimaan perhesuhteita ja motivoiminen ongelmiensa ratkaisemiseen. Lisäksi lasta, laitosta, sijaisperhettä ja biologista perhettä
pyritään lähentämään toisiaan ja siten ylläpitämään suhteita lapsen perheeseen ja verkostoon. Perhe on yhteistyökumppani, jonka kanssa pyritään löytämään yhteistyössä
ratkaisuja heidän ongelmiinsa. (Järvinen 2007, 48.)
Perhekuntoutusta voidaan toteuttaa perheleiriluonteisena, jolloin järjestäjänä voi olla
lastensuojelulaitos, järjestö tai jokin muu taho. Kuntouttavan perhetyön muotoja ovat
ohjaus ja neuvonta, perheterapia ja perheryhmäterapia, erilaiset kotiin viedyt kuntoutuksen muodot, kuten kodinhoitaja palvelut. Lisäksi perheleirit ja sopeutumisvalmennuskurssit sekä laitoshoito koko perheelle tai vanhemmalle, lapselle ja nuorelle ovat
kuntouttavan perhetyönmuotoja. (Heino, Berg & Hurtig 2000, 11.) Toimeksiantajamme Perhekoti Himaharju käyttää kuntouttavana perhetyön yhtenä muotona kerran
vuodessa järjestettäviä perheleirejä.
26
4 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN
Tutkimuksessamme oli tarkoituksena selvittää, miten lasten ja nuorten biologiset
vanhemmat arvioivat Perhekoti Himaharjun työntekijöiden ja heidän välistä yhteistyötä. Tutkimuksessamme annoimme biologisille vanhemmille mahdollisuuden kertoa omia mielipiteitään sekä näkemyksiään. Tätä kautta tutkimuksemme edistää Perhekoti Himaharjun työntekijöiden ja biologisten vanhempien välistä yhteistyötä.
Halusimme tutkia, kuinka vanhemmuus toteutuu sijaishuollon aikana. Näimme tärkeäksi selvittää tätä, koska toimiva yhteistyö luo perustan toimivalle vanhemmuudelle,
sillä se lisää mahdollisuutta osallistua lapsen elämään vanhempana. Katsoimme yhteistyön käsittävän myös biologisten vanhempien tukemisen vanhemmuuden asioissa
ja yhteydenpidossa vanhemman ja lapsen välillä.
4.1 Tutkimustehtävät
Tutkimustehtäviimme haettiin vastausta seuraavien kysymysten avulla:
1) Miten vanhemmuus toteutuu sijaishuollon aikana?
2) Millaista on yhteistyö biologisten vanhempien ja Perhekoti Himaharjun työntekijöiden välillä?
3) Miten Perhekoti Himaharjun ja biologisten vanhempien välinen vuorovaikutus
toimii?
4) Millä tavoin biologiset vanhemmat haluavat kehittää yhteistyötä?
Tavoitteena oli tuottaa tietoa Perhekoti Himaharjun työntekijöille yhteistyön toimivuudesta ja kehittämisideoita yhteistyön toteuttamiseen sekä parantamiseen. Katsomme tutkimuksesta olevan hyötyä lasten ja nuoren biologisten vanhempien vanhemmuuden tukemiseen ja kehittämiseen. Tutkimuksestamme Perhekoti Himaharjun
työntekijät saavat tietoa siitä miten vanhemmat toivoisivat yhteistyön toteutuvan. Lisäksi tutkimuksemme antaa tietoa mitkä seikat yhteistyössä biologiset vanhemmat
kokevat jo hyviksi ja missä olisi kehittämisen varaa. Näin Perhekoti Himaharjun
27
työntekijät voivat saada uusia näkökulmia tutkimuksestamme yhteistyön kehittämiseen. Tutkimustuloksistamme katsomme olevan hyötyä myös muille sijaishuoltoa järjestäville lastensuojeluyksiköille, jotka haluavat tarkastella yhteistyötä vanhempien ja
työntekijöiden välillä.
4.2 Puolistrukturoitu teemahaastattelu
Tutkimuksemme oli kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Kvalitatiiviseen tutkimukseen kuului kerätä aineistoa luonnollisissa ja todellisissa tilanteissa sekä suosia
ihmistä tiedonkeruun välineenä. Tämä tarkoitti tutkimuksessamme biologista vanhempaa pääasiallisena tiedonlähteenä. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa suositaan metodeja, joissa tutkittavien eli biologisten vanhempien ”ääni”pääsi esille (ks. Hirsjärvi
ym. 2006, 152–155).
Strukturoidussa haastattelussa kysymysten muotoilu ja järjestys sekä vastausvaihtoehdot ovat kaikille samat. Teemahaastattelua voisi siten luonnehtia puolistrukturoiduksi haastatteluksi, koska teemat ovat kaikille samat mutta siinä ei käytetä valmiita vastausvaihtoehtoja. Valitsimme teemahaastattelun tutkimusmenetelmäksemme,
koska se on avoin. Tällöin vastaaja pääsee puhumaan siinä hyvin vapaamuotoisesti.
Voidaan siis sanoa, että kerätty materiaali edustaa hyvin vastaajaa itseään. (Eskola &
Suoranta 2001, 86–87.)
Teemahaastattelu oli tutkimuksemme kannalta sopivin vaihtoehto tiedonkeruumenetelmäksi, koska halusimme tutkittavien vastaavan samoihin, tutkimusongelman kannalta tärkeisiin kysymyksiin (ks. Eskola & Suoranta 2001, 87). Valitsimme teemahaastattelun myös oman ammatillisuutemme kehittymisen kannalta, sillä halusimme
kehittää asiakastyön taitojamme. Teemahaastattelut antoivat hyvän mahdollisuuden
tähän, koska haastattelutilanteessa pääsimme vuorovaikutustilanteeseen vastaajan
kanssa. Lisäksi katsoimme asiakastyöntaitojen harjaantuvan, kun pyrimme tekemään
jokaisesta haastattelusta ihmisläheisen ja kunnioittavan tilanteen, ottaen huomioon
jokaisen haastateltavan erilaisen persoonan. Tiesimme myös etukäteen kohdejoukon
olevan haasteellinen aiheen arkuuden vuoksi.
28
Halusimme, että kerätty aineistomme kuvaisi mahdollisimman paljon vastaajiaan ja
he saisivat tuoda esille tuntemuksiaan sekä kokemuksiaan mahdollisimman vapaasti.
Biologiset vanhemmat nähtiin haastattelutilanteissa subjekteina, merkityksiä luovina
sekä aktiivisina osapuolina. Jo ennalta voitiin tietää, että tutkimuksen aihe tuottaa
moniin suuntiin viittaavia ja monitahoisia vastauksia. Etuna teemahaastatteluissa oli
se, että se antoi mahdollisuuden vastausten selventämiseen sekä tietojen syventämiseen. (ks. Hirsjärvi & Hurme 2001, 35.)
Teemahaastattelut kestivät 30–80 minuuttia. Haastattelut kohdenettiin tiettyihin teemoihin, joista keskusteltiin biologisen vanhemman kanssa. Teemat olivat nousseet
Engeströmin yhteistyön teorian pohjalta. Tarkkojen kysymysten sijaan haastattelu
eteni tiettyjen keskeisten teemojen varassa, jossa keskeisiä olivat vanhempien tulkinnat asioista sekä heidän antamansa merkitykset asioille (ks. Hirsjärvi & Hurme 2001,
47–48). Teemahaastatteluissa käytetyt teemat takasivat sen, että jokaisen haastateltavan kanssa oli keskusteltu samoista asioista (ks. Eskola & Suoranta 2001, 87).
Pyrimme saamaan teemahaastattelusta tasa-arvoisen tilanteen biologiselle vanhemmalle. Vanhemman oli hyvä tuntea, että hän on tärkeä lapsensa elämässä ja hänen sanoillaan on merkitystä. Haastattelijoina meidän tuli olla kunnioittavia biologisia vanhempia kohtaan ja tehdä haastattelutilanteesta turvallinen ja luonnollinen. Teimme
jokaisen teemahaastattelun biologisten vanhempien kotona, koska tällöin haastattelusta ei koitunut ylimääräistä vaivaa vanhemmalle. Tuttu ympäristö edesauttoi turvallisen haastattelutilanteen syntymistä.
Teemahaastatteluissa vaadittiin taitoja aineiston keruun aikana. Haastatteluissa tuli ottaa huomioon jokaisen haastateltavan erilaiset tuntemukset aihetta käsiteltäessä ja valmistautua joustamaan tilanteen tullen. Joustaminen näkyi haastattelutilanteissa esimerkiksi haastateltavien tunnetiloihin mukautumisena. Teemahaastattelutilanteissa
täytyi huomioida, miten aiheen arkuus vaikutti vastaajaan. Lisäksi tuli kiinnittää
huomiota, kuinka helppoa kysymyksiin oli vastata ja oliko kysymysten vastaamisen
taustalla pelko seuraamuksista. Tämä oli mielestämme yksi tutkimuksemme haasteista; saada biologiset vanhemmat tuntemaan olonsa turvalliseksi, vaikka kysymykset
liittyivät asioihin, joista on vaikea puhua vieraalle. (ks. Hirsjärvi & Hurme 2001, 35.)
29
Koska haastatteluun kuuluu monia virhelähteitä, oli niitä hyvä miettiä etukäteen (ks.
Hirsjärvi & Hurme 2001, 35). Teimme teemahaastattelun mahdollisimman tarkaksi ja
helposti ymmärrettäviksi. Tällä tavoin ennaltaehkäisimme parhaamme mukaan väärin
ymmärretyksi tulemista. Vaikka kiinnitimme näihin asioihin ennalta huomiota, jäi
vastaajalle joskus epäselväksi kysymyksen tarkoitus. Osa kysymyksistä oli vaikeasti
ymmärrettäviä, koska joitakin käsitteitä oli vaikea ymmärtää ja yhdistää arkitilanteisiin. Tällöin tarkensimme kysyttyä tarkentavilla kysymyksillä.
Myös biologiselle vanhemmalle oli kerrottava, mistä tutkimuksessa on kyse, mihin
vanhemman kertomia tietoja käytetään sekä selventää tutkimuksen luottamuksellisuus
ja julkisuus. Tästä vanhemmat saivat tiedon saatekirjeessä (liite 2), joka lähetettiin
vanhemmille ennen haastattelun toteutumista. Saatekirjeen mukana lähetimme myös
teemahaastattelurungon (liite 3), jotta vanhemmat pystyivät etukäteen tutustumaan
haastattelun kysymyksiin.
Äänitimme teemahaastattelut, jotta pystyimme luomaan vapautuneen haastattelutilanteen ilman katkoja. Lisäksi opettelimme ja harjoittelimme haastattelurungon etukäteen, jotta tilanne olisi mahdollisimman luonnollinen ja vapautunut. (ks. Hirsjärvi &
Hurme 2001, 92.) Haastattelutilanteessa edellytimme vanhempia allekirjoittamaan
aineiston äänittämiseen tarvittavan suostumuksen (liite 4), jossa painotimme, että heidän antamansa tiedot pysyvät anonyymeinä. Ilman vanhemman allekirjoitusta haastattelun toteuttaminen ei olisi ollut mahdollista.
Sovelsimme Engeströmin teoriaa yhteistyön tasoista puolistrukturoituun teemahaastatteluumme. Taulukossa 2 teemahaastattelukysymykset on jäsennelty siten, mitä ne
merkitsevät kunkin Engeströmin yhteistyön tason mukaan.
30
TAULUKKO 2. Puolistrukturoidun teemahaastattattelun kysymykset soveltaen Engeströmin yhteistyön teoriaa
TASOT
HAASTATTELUKYSYMYKSET
Koordinaatio
•
•
Kooperaatio
•
•
•
•
Reflektiivinen kommunikaatio
•
•
Kuinka hyvin biologiset vanhemmat kokevat omaksuneensa roolinsa vanhempina sijaishuollon aikana?
Miten biologiset vanhemmat tuntevat
olevansa tietoisia lapsen tai nuoren elämästä?
Millaista on yhteydenpito biologisten
vanhempien ja sijaishuollon työntekijöiden välillä?
Miten vanhemmat pystyvät mielestään
vaikuttamaan lapsen tai nuoren kasvun
ja hoidon kysymyksiin?
Onko yhdessä tekemisen määrä ja laatu
ollut riittävää biologisten vanhempien
mielestä?
Ovatko biologiset vanhemmat omaksuneet sijaishuollon kanssa yhteisen päämäärän eli lapsen tai nuoren paremman
tulevaisuuden takaamisen?
Millaisissa asioissa biologiset vanhemmat haluaisivat vaikuttaa enemmän lapsen tai nuoren elämään sijaishuollon aikana?
Minkälaista yhteistyötä biologiset vanhemmat toivovat?
4.3 Kohdejoukko
Valitsimme opinnäytetyömme kohdejoukon kvalitatiivisen tutkimuksen mukaisesti
eli emme siis käyttäneet satunnaisotoksen menetelmää (ks. Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2006, 152−153). Kohdejoukko oli itsevalikoitunut vanhempien joukko, jota
toimeksiantajamme Perhekoti Himaharju motivoi mukaan tutkimukseen. Haastatteluun osallistui kahdeksan biologista vanhempaa, joiden lapsi tai nuori on tai oli ollut
sijaishuollossa Perhekoti Himaharjussa.
Aiheen arkuuden vuoksi olimme aluksi huolissamme saisimmeko yhtään biologista
vanhempaa osallistumaan teemahaastatteluihin. Perhekoti Himaharjuun sijoitettujen
31
lasten ja nuorten biologiset vanhemmat pystyivät itse päättämään osallistumisestaan
teemahaastatteluun. Toimeksiantajamme, Perhekoti Himaharju, selvitti vanhempien
halukkuutta osallistua tutkimukseen ja ilmoittivat meille halukkaiden vanhempien yhteystiedot. Otimme heihin yhteyttä sopiaksemme haastatteluajan. Meille oli erityisen
tärkeää haastatella jokainen vanhempi, myös pariskunnat yksilöinä, jotta molempien
vanhempien näkemykset tulisivat esille tutkimuksessamme.
Kohdejoukkomme vanhemmat edustivat kuutta perhettä Perhekoti Himaharjun 14:sta
perheestä eli kahdesta pariskunnasta sekä neljästä äidistä. Haastateltavat vanhemmat
asuivat noin 300 kilometrin etäisyydellä Perhekoti Himaharjusta. Haastatteluun osallistuvien biologisten vanhempien lapset olivat olleet sijaishuoltopaikassa eri aikoja.
Mukana oli vanhempia, joiden lapset olivat jo jälkihuollon asiakkaina ja joidenkin
lapset olivat vasta sijoituksen alussa. Emme kuitenkaan erittele asiakkuuden kestoja
tässä emmekä tutkimustuloksissamme, koska katsomme sen saattavan paljastaa biologisten vanhempien henkilöllisyyden.
4.4 Aineiston käsittely ja analysointi
Kun aineisto oli tallennettu, aineisto voitiin käsitellä kirjoittamalla se kokonaan tekstiksi. Litterointi eli sanasta sanaan puhtaaksi kirjoittaminen voidaan tehdä koko haastatteludialogista tai valikoiden vain teema-alueista tai haastateltavan puheesta. (Hirsjärvi & Hurme 2001, 138.) Purimme äänittämämme haastattelut kokonaan eli kirjoitimme puhtaaksi kaikki haastateltavien sanomiset. Litteroitua aineistoa oli noin 120
sivua. Vaikka sanasta sanaan litteroiminen olikin työlästä ja hidasta, halusimme saada
kaiken tiedon haastatteluista. Litteroinnin jälkeen hävitimme äänittämämme aineistot.
Kun haastattelujen litteroinnit olivat valmiita, aloimme työstää aineistoa sisällönanalyysillä (liite 5). Analyysin tehtävänä oli tiivistää, järjestää ja jäsentää aineisto siten,
ettei mitään olennaista jäänyt pois (ks. Eskola 2001, 146). Sisällönanalyysissa etsittiin
tekstin merkityksiä ja pyrittiin kuvaamaan aineiston sisältöä sanallisesti. Tutkimuksen
aineisto siis kuvasi ilmiötä, jota tutkittiin ja analyysin avulla tuotiin selkeä kuvaus
tutkittavasta ilmiöstä. (ks. Tuomi & Sarajärvi 2002, 106–110.)
32
Aineiston analyysimme oli teoriaohjaava sisällönanalyysi ja se eteni kolmevaiheisesti. Ensin pelkistimme aineistomme siten, että karsimme kaikki tutkimuksemme kannalta epäolennaisen pois. Nostimme alkuperäisestä aineistosta vain tutkimusongelmamme kannalta olennaiset seikat esille ja kirjasimme ne ylös. (ks. Tuomi & Sarajärvi 2002, 110–111.)
Toisessa vaiheessa, ryhmittelimme (klusteroimme) alkuperäisilmaukset siten, että etsimme aineistosta samankaltaisuuksia ja eroavuuksia kuvaavia asioita ja kokosimme
samaa asiaa tarkoittavat ilmaukset yhteen. Näistä teimme alakategoriat ja loimme
niille yhdistävän nimen. (ks. Tuomi & Sarajärvi 2002, 112.) Analyysia jatkettiin
muodostamalla yläkategorioita, jotka muodostuivat kun samansisältöisiä alakategorioita yhdistettiin. Myös yläkategorioille annettiin niiden sisältöä kuvaavat nimet. Lopulta yhdistimme kaikki yläkategoriat yhdistäväksi kategoriaksi. Tämä on aineiston
abstrahointia eli käsitteellistämistä. Abstrahoinnissa siis edetään alkuperäisinformaation ilmauksista teoreettisiin käsitteisiin ja johtopäätöksiin. (Tuomi & Sarajärvi 2003,
103, 114.) Johtopäätöksiä tehdessämme pyrimme ymmärtämään mitä asiat kohdejoukolle merkitsivät heidän omasta näkökulmastaan (ks. Tuomi & Sarajärvi 2002, 115).
Tulosten analysoinnin jälkeen tutkimus ei kuitenkaan ollut vielä valmis, vaan tuloksia
oli selitettävä ja tulkittava. Lisäksi niitä tuli selkeyttää ja pohtia. Tuloksista tuli pyrkiä
myös laatimaan synteesejä, sillä tulosten analysointi ei vielä riitä kertomaan tutkimuksen tuloksia. Synteesejä hyödyntämällä saimme kootuksi yhteen pääseikat ja ne
antoivat vastaukset asetettuihin tutkimusongelmiin. (ks. Hirsjärvi ym. 2006, 214.)
4.5 Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys
Tutkimuksen luotettavuus riippuu tutkimusaineiston laadusta. Tutkimusaineiston laatuun vaikuttaa hyvä teemahaastattelurunko, haastattelijan omat kyvyt ja varmuus sekä
hyvät tekniset laitteet. (Hirsjärvi & Hurme 2001, 184–185.) Tutkimusta suunniteltaessa ja tehdessä oli tärkeää muistaa validius eli tutkimuksen pätevyys. Tämä tarkoittaa tutkimusmenetelmän kykyä mitata juuri sitä mitä on tarkoitus tutkia. Vaikutimme
tutkimuksen pätevyyteen huolellisesti laaditulla haastattelurungolla sekä harjoittelemalla haastattelutilanteet etukäteen. Oli siis tärkeää laatia teemahaastattelun teemat
33
tarkasti ja harkitusti, jotta varmasti saisimme vastauksia tutkimusongelmiimme (sisäinen validiteetti). (Hirsjärvi & Hurme 2001, 188.) Tutkimuksemme pätevyyttä heikensi se, että teemahaastattelurunkomme oli ajoittain vaikeasti ymmärrettävä. Laajat
sekä samankaltaiset kysymykset heikensivät vastaajien mahdollisuutta soveltaa kysymykset omiin yksilöllisiin mielipiteisiinsä. Tähän näimme paljon vaikuttavan myös
sen kuinka paljon vanhemmat itse olivat etukäteen tutustuneet haastattelurunkoon.
Huomasimme myös, että haastattelurunkomme oli liian pitkälle työstetty, koska muutamissa kysymyksissä tuli esiin samankaltaiset vastaukset.
Luotettavuutta myös parantaa tutkijan tarkka selostus tutkimuksen toteuttamisesta sen
kaikissa eri vaiheissa. Se millaisissa olosuhteissa aineisto on kerätty, olisi kerrottava
selvästi ja totuudenmukaisesti. (Hirsjärvi ym. 2006, 217.) Opinnäytetyössämme selostamme tutkimuksen eri vaiheet ja miten aineistoa on kerätty sekä analysoitu. Teemahaastattelut kirjasimme ylös. Huomioimme kirjauksissa esimerkiksi niihin käytetyn ajan ja mitä mahdollisia häiriötekijöitä olimme havainneet haastattelujen aikana.
Luotettavuus koskee kvalitatiivisessa tutkimuksessa pikemminkin tutkijan toimintaa
kuin haastateltavien vastauksia. Luotettavuus siis riippuu siitä kuinka luotettavaa tutkijan analyysi materiaalista on. Analyysissa keskeistä on luokittelujen tekeminen, ja
lukijalle tulisikin kertoa luokittelun syntymisen juuret ja luokittelujen perusteet. Sama
tarkkuuden vaatimus pätee myös siis analyysivaiheessa; tutkijan tulee perustella tulkintojaan ja mihin hänen päätelmänsä perustuvat. (Hirsjärvi ym. 2006, 217−218.)
Tarkasti tehdyllä sisällönanalyysillä (liite 5) vaikutimme tutkimustulosten luotettavuuteen. Tarkat sekä monipuoliset pelkistykset tukivat luotettavuutta niin, ettei mitään olennaista tutkimusaineistoista jäänyt pois.
Eettiset kysymykset tulivat esille tutkimuksen eri vaiheissa. Suunnitelmavaiheessa
eettisyys näkyi siten, että kohteina olevien henkilöiden suostumus oli saatava tutkimukseen. Heille oli taattava luottamuksellisuus sekä harkita mahdollisia tutkimuksesta aiheutuvia seurauksia kohdehenkilöille. (ks. Hirsjärvi & Hurme 2001, 20.) Tutkimuksessamme haastatteluun osallistumisesta kysyttiin toimeksiantajan kautta hyvissä
ajoin. Saatekirjeessä kävi ilmi, että haastattelutilanne ja aineisto toteutetaan anonyyminä. Haastateltavien henkilöllisyys ei käy ilmi muille kuin meille tutkijoille, ei edes
toimeksiantajallemme. Tämä oli mielestämme erittäin tärkeää painottaa haastateltavil-
34
le vanhemmille. Muutoin olisi voinut syntyä käsitys siitä, että toimeksiantajamme saisi tietoa esimerkiksi heidän negatiivisista kokemuksistaan sijaishuollossa. Tämä voisi
vaikeuttaa yhteistyötä vanhempien ja Perhekoti Himaharjun työntekijöiden välillä.
Itse haastattelutilanteessa eettisyys näkyi siten, että oli otettava huomioon mitä itse
haastattelutilanne voi aiheuttaa haastateltavalle (ks. Hirsjärvi & Hurme 2001, 20).
Tutkimuksemme aihe oli arkaluontoinen, koska se liittyy lastensuojeluun. Biologiset
vanhemmat saattoivat kokea, että heidän vanhemmuuttaan arvostellaan. Tämä saattoi
herättää heissä ahdistusta ja stressiä sekä epäluuloja. Lisäksi he saattoivat miettiä vastauksiaan siten, että heidän lapsilleen ei koituisi niistä haittaa Perhekoti Himaharjussa. Edellä mainittuja seikkoja pyrimme ehkäisemään luomalla mahdollisemman rennon haastattelutilanteen eli haastattelemalla heitä heidän kotonaan.
Tutkimuksen litteroinnin eettisyys tuli esille siten, miten uskollisesti kirjallinen purkaminen noudatti haastateltavien ilmaisuja (ks. Hirsjärvi & Hurme 2001, 20). Litteroimme aineiston mahdollisemman sanatarkaksi ja totuudenmukaiseksi. Tällöin pystyimme keräämään tutkimukseemme suoria lainauksia haastatteluista. Suorien lainauksien ottamisessa tuli huomioida, ettei murteesta tai puhetavasta selvinnyt vanhemman henkilöllisyys.
35
5 TUTKIMUSTULOKSET
5.1 Vanhemmuuden toteutuminen sijaishuollon aikana
Suurin osa vanhemmista tunsi, että heidän vanhemmuuden tehtävänsä eivät olleet
muuttuneet sijoituksen myötä. He näkivät, että he voivat toteuttaa vanhemmuuttaan
rajattomasti kotiympäristössä eli silloin kun lapsi tai nuori on kotilomilla. Nämä vanhemmat kertoivat, että he voivat tehdä normaaleja arkeen liittyviä asioita, kuten opettaa tapoja ja perinteitä sekä antaa hellyyttä. He pystyivät keskustelemaan lastensa
kanssa niin kuin ennenkin. Vanhemmat tunsivat, että he pystyvät toimimaan oman
lapsensa asiantuntijoina. Monissa haastatteluissa kävi ilmi, että sijoitus on antanut
voimavaroja vanhemmalle niin omassa elämässä selviytymiseen kuin lapsen kasvatustyöhön.
Osa vanhemmista tunsi menettäneensä roolinsa vanhempina. Pitkän välimatkan vuoksi normaalin arjen luominen oli vaikeaa. He kokivat olevansa poissa lapsen kehityksestä, kasvamisesta ja tapahtumista. Nämä vanhemmat näkivät syrjäytyneensä lapsensa elämästä ja tätä kautta tunsivat huonoa vanhemmuutta. Haitta vanhemmuudelle
näkyi tunnepuolella, kuten ikävänä lasta kohtaan, mustasukkaisuutena Perhekoti Himaharjun työntekijöitä kohtaan sekä pelkona lapsensa menettämisestä.
Kyllä siitä varmaan jäi sellainen olo, että jotain on otettu pois. Et tavallaan sä et näe sitä lapsen kehitystä, kasvamista. Sä et välttämättä ole
niissä kaikissa mukana ––ehkä olin välillä mustasukkainenkin, et miksi
se ei soita kotiin, et onko se vieraantumassa täältä kotoa pois.
Perhekoti Himaharju laatii säännöt lapsille ja nuorille, joita kotona noudatetaan. Vanhempia helpotti kasvatustyössä se, että oli sovittu yhteiset säännöt ja linjaukset. Osan
mielestä säännöt olivat liian tiukat ja he tunsivat pystyvänsä joustamaan niissä tarpeen tullen kotonaan. Osalla puolestaan oli jo ennen sijaishuollon alkamista tiukemmat säännöt kotonaan, joista he pitivät kiinni sijaishuollon aikanakin.
36
Sijaishuollosta ei katsottu olevan haittaa vanhemmuudelle. Päinvastoin sen katsottiin
parantavan biologisen vanhemman ja lapsen tai nuoren välisiä suhteita ja tehneen välejä avoimemmaksi. Tähän vaikutti se, että koko perheen hyvinvointi oli lisääntynyt
sijoituksen myötä, koska heidän avunhuutoon ja ongelmiin oli vastattu.
Parantunut totta kai, et kun on päästy koko perhe parantumaan ja on
antanut luvan sille paranemiselle ja on antanut luvan niin kuin sillä lailla sille henkiselle huonolle ololle ja henkiselle hyvälle ololle. Et tota kyllä ne välit on ihan selkeesti lähentynyt.
Suurimpana syynä välien parantumiseen oli yhteisen ajan arvostaminen; lapsen tai
nuoren kanssa yhdessä oleminen ja arjen jakaminen, jotka eivät olleet enää itsestään
selvyyksiä. Välien katsottiin myös pysyneen ennallaan. Jos välit olivat huonontuneet,
se oli hetkellistä lapsen tai nuoren normaaliin kapinointiin liittyvää toimintaan.
Yhteydenpidon katsottiin olevan riittävää biologisten vanhempien ja lasten tai nuorten välillä. Perhekoti Himaharjun työntekijät tukivat biologisen vanhemman ja lapsen
tai nuoren suhteita vahvistamalla heidän välistä yhteydenpitoa, tosin aina ei riittävästi. Tähän toivottiin tukea Perhekoti Himaharjun työntekijöiltä. Vanhempi itse oli aktiivisempi osapuoli pitämään yhteyttä lapseensa. Tällöin vanhemmat pitivät usein tärkeänä, että lasta itseään tuettaisiin myös ottamaan yhteyttä biologisiin vanhempiin.
Toki vanhemmilla oli myös toive, että lapsi tai nuori pääsisi useammin kotilomille.
Kyl mä joskus siitä sanoin, et kun hän [lapsi] ei soittanu, et miks mun pitää aina soittaa. Oisin joskus toivonu et ne ois patistellu häntä [lasta]
soittamaan kotiin. Et soitappa sinäkin kotiin ja ootko soittanu kotiin?
Biologisen vanhemman ja lapsen tai nuoren yhteydenpitoa käytiin puhelimitse, kirjeitse sekä postikorteilla. Tätä yhteydenpitoa tuettiin siten, että vaikka soittoajat oli
sovittu, niistä voi joustaa tilanteen huomioon ottaen. Yhteyttä pidettiin myös siten, että lapset ja nuoret kävivät kotilomilla. Myös vanhemmat kävivät vierailuilla Perhekoti
Himaharjussa omien mahdollisuuksien mukaan.
37
Perhekoti Himaharjun työntekijöille sai aina ehdottaa näkemyksiään ja mielipiteitään.
Toisinaan niitä myös toteutettiin, jos ne tukivat myös Perhekoti Himaharjun mielestä
lapsen tarpeita. Tämä sai vanhemman tuntemaan olevansa päätösvaltainen lapsensa
asioissa. Tätä lisäsi myös se, että vanhempi sai tuntea että hänellä oli vaikutusvaltaa
lapsensa asioissa. Vanhempien näkemyksen mukaan kaikesta kysyttiin aina vanhemmalta, vaikka lopulliset ratkaisut tekivät Perhekoti Himaharjun työntekijät.
Toisaalta kaikilla vanhemmilla ei ollut omia näkemyksiä jokaiseen asiaan. Kasvatusja hoitotyössä he luottivat enemmän Perhekoti Himaharjun työntekijöiden osaamiseen
kuin omaansa.
–− Aatellut, että ne on ammattilaisia ja minä olen väärässä, jättänyt
heidän huomaan nämä asiat –−
Vaikutusvaltaisuus vanhemmuuden asioissa oli yhteydessä vanhemman omaan aktiivisuuteen. Jotkut toivat omaa vanhemmuuttaan vahvasti esille ja ottivat osaa paljon
lapsensa asioihin. Aina ei vanhemmat olleet tyytyväisiä sijaishuoltopaikan ratkaisuihin ja rangaistuksiin, ja erityisesti tällöin tuotiin omia mielipiteitä julki.
Enemmistö vanhemmista tunsi saavansa riittävästi tukea ja neuvoja vanhemmuuden
asioihin Perhekoti Himaharjun työntekijöiltä. He saivat heiltä ohjeita ristiriitatilanteisiin ja avun hakemiseen esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollonpalvelujärjestelmästä.
Perhekoti Himaharjun rajat ja säännöt tukivat monen vanhemman mielestä heidän
vanhemmuuttaan. Ennen he eivät olleet pystyneet niin määrätietoisia rajoja lapsilleen
asettamaan. Kuitenkin moni vanhempi toivoi Perhekoti Himaharjun työntekijöiltä
enemmän aikaa itselleen. Haastatteluissa kävi ilmi vanhempien toive keskusteluajasta, kun he esimerkiksi käyvät perhekodissa vierailemassa. Erityisesti vanhemmat toivoivat keskusteluita sekä läsnäoloa Perhekoti Himaharjun vanhemmilta. Muutama
vanhempi toi ilmi, että he haluisivat enemmän tukea vanhemmuuden asioihin avuttomuuden ja yksinäisyyden tunteidensa vuoksi.
38
Osa biologisista vanhemmista tunsi myös, että neuvot ja tuki eivät tule automaattisesti Perhekoti Himaharjun työntekijöiltä, vaan niitä pitää erikseen pyytää. Muutama
vanhempi oli sitä mieltä, että molempien vanhempien tukeminen ei ole tasa-arvoista,
koska toista tuettiin enemmän kuin toista. Heidän mielestään olisi tärkeää ottaa tukemisessa huomioon koko perhe.
5.2 Yhteistyön toteutuminen vanhemman ja Perhekoti Himaharjun työntekijöiden välillä
Yhteydenpitoa biologisten vanhempien ja Perhekoti Himaharjun työntekijöiden välillä käytiin puhelimitse, keskusteluissa ja palavereissa sekä silloin kun lasta tai nuorta
saatettiin tai haettiin kotilomilta. Yhteiset tapahtumat, kuten perheleirit ja nostalgiseksi muodostunut Kiuruveden kesätapahtuma ”Vihreät niityt”, olivat myös ylläpitäneet
yhteydenpitoa.
Perheviikonloppuina lapsi, vanhemmat ja Perhekoti Himaharjun työntekijöitä lähtivät
yhdessä viettämään viikonloppua, esimerkiksi mökille. Lisäksi vanhemmat pystyivät
poikkeuksellisesti osallistumaan esimerkiksi uudenvuoden viettoon Perhekoti Himaharjussa, vaikka se alun perin oli tarkoitettu vain yhteisön omaksi tapahtumaksi.
Yhdessä tekemisestä jäi vanhemmille positiivisia kokemuksia ja yhteiset hetket olivat
tärkeitä niin lapselle tai nuorelle kuin aikuiselle. Silloin he saivat tutustua perhekodin
työntekijöihin, olla osallisena toiminnassa sekä mukana lapsen tai nuoren arjessa.
Perhekoti Himaharjun työntekijät olivat edesauttaneet ilmapiirillään, että vanhempi
tunsi itsensä tervetulleeksi milloin vain perhekodissa käydessään.
Toimivaan yhteydenpitoon vaikutti myös biologisen vanhemman oma aktiivisuus.
Yhteydenpitoa Perhekoti Himaharjun työntekijöiden kanssa käytiin arkisista asioista,
niin negatiivisista kuin positiivisista. Joidenkin kohdalla yhteydenpito oli todella tiivistä ja keskinäiset suhteet olivat muuttuneet ystävyydeksi asti.
−− et kyllä se tuki on ollut sieltä ihan satakymmen prosenttista. Ja se mikä
on niin kuin hienointa, et on niin kuin 24/7 −− Mut kyl mä voin sanoo, et hir-
39
vittävän hyvin ne on tavallaan elänyt minun kanssa tätä ja myötäeläneet minun kanssa tätä ja on pohdittu hyvin paljon minun kaikkia tuntoja ja mitä se
herättää tuo huostaanotto. −−
Osa biologisista vanhemmista oli sitä mieltä, ettei yhteydenpitoa tarvitse lisätä, jos
kaikki kerran menee hyvin. Osa taas toivoi, että myös Perhekoti Himaharjusta otettaisiin yhteyttä enemmän kotiin päin.
−− ehkä sillä tavoin, että he olisivat enemmän yhteydessä suoraan minuun. Ehkä tällöin kokisin, että mielipiteilläni on väliä −−
Varsinkin lähikasvattajan tulisi soittaa viikoittain biologisille vanhemmille, jotta yhteydenpito olisi säännöllistä. Lisäksi heidän vieraillessaan Perhekoti Himaharjussa lähikasvattajan toivottiin olevan paikalla. Nämä vanhemmat halusivat tietää enemmän
asioista ja tuntea olevansa osallisena muissakin asioissa kuin vain jos jotain ikävää oli
sattunut tai kysyttiin vanhempien lupaa esimerkiksi matkalle lähdettäessä. Osa vanhemmista toi myös ilmi, että myös heihin hiljaisimpiin tai haastavimpiin vanhempiin
pidettäisiin Perhekoti Himaharjusta päin enemmän yhteyttä. Myös kouluasioissa vanhempi toivoi opettajan itse tiedottavan asioista suoraan vanhemmalle.
Hyvää yhteydenpitoa edesauttoi se, ettei vanhemman tarvinnut miellyttää vaan hän
pystyi olemaan oma itsensä. Vanhemman ei tarvinnut kokea ulkopuolisuuden tunnetta, vaan tasa-arvoinen ilmapiiri tuki yhteydenpitoa. Ristiriitatilanteita ei ole kuitenkaan voitu välttää, mutta näkemyserot oli aina ratkaistavissa keskustelemalla. Ne
vanhemmat, jotka pitivät itse aktiivisesti yhteyttä Perhekoti Himaharjuun, kohtasivat
enemmän mielipide-eroja ja ongelmatilanteita kuin vanhemmat, joilla ei mielipiteitä
ollut tai eivät pitäneet niin aktiivisesti yhteyttä perhekodin työntekijöihin.
Vanhempien mukaan yhteydenpidossa oli aina huomioitava vanhempi ja hänen toiveensa, jotta yhteistyö olisi vastavuoroista. Jos yhteistyö biologisen vanhemman ja
Perhekoti Himaharjun työntekijöiden välillä ei toiminut, pystyi lapsi käyttää sitä hyväkseen. Tällöin syntyi kaksi tarinaa tilanteesta, joista molemmat poikkesivat toisistaan ja joissa oli kaksi erilaista näkökulmaa. Tiivis ja hyvä yhteydenpito biologisten
40
vanhempien ja Perhekoti Himaharjun työntekijöiden välillä esti tällaisten tilanteiden
syntymistä.
−− Hän [lapsi] aina soittaa kotiin, et mä oon tehnyt sitä ja tätä ja mulla
kilahti nyt tässä kohtaa. Niin mä kuulen sen häneltä [lapselta] ensimmäiseksi, mikä on toisaalta hyvä asia, mut ehkä ois kiva kuulla työntekijöidenkin näkökulma −−
Yhteistyöllä oli hyvä olla yhteinen tavoite, jota ei pelkästään ollut päätetty yhdessä
vaan myös laadittu yhdessä. Lapsen tulevaisuuden turvaaminen ja tasapainoisen elämän saaminen tuli olla molemmilla osapuolilla päämääränä.
−− se yhteen hiileen puhaltaminen on sitä, että turvataan sille lapselle
oikeasti se turvallinen ympäristö ja et sen on helpompi lähtee sitä elämää elämään siitä eteenpäin.
Sekä biologisilla vanhemmilla että Perhekoti Himaharjun työntekijöillä oli tavoitteena lapsen tai nuoren itsenäistyminen. Tähän tavoitteeseen pyrittiin yhteisillä pelisäännöillä. Samanlainen näkökulma kasvatuksessa ja pelisäännöissä auttoivat tavoitteen
saavuttamista. Tutkimustuloksissa nousi esiin, että biologisille vanhemmille koulunkäynti oli yksi tärkeä päämäärä lapsensa elämässä. Tavoitteisiin pyrittiin pienin askelin.
Et ei oo hirveesti vielä mietitty, et sen [lapsen] kun saa vaan pysymään
siellä koulussa niin se on jo yksi sellainen tavoite.−− ihan et se joka aamu herää ja menee sinne kouluun.
Vanhemmat olivat iloisia, että Perhekoti Himaharjussa itsenäisyyttä harjoitellaan
omatoimisuuden, kuten kotitöiden ja arkiaskareiden, opettelulla. Osa vanhemmista oli
sitä mieltä, että lapsille oli näin sijaishuollon sekä jälkihuollon aikana kaksinkertainen
tuki.
41
5.3 Perhekoti Himaharjun työntekijöiden ja vanhempien välinen vuorovaikutus
Perhekoti Himaharjun työntekijöiden ja biologisten vanhempien välisessä vuorovaikutuksessa vallitsi vanhempien näkemysten mukaan avoin ilmapiiri. Vanhemmille oli
jäänyt positiivinen, luonteva ja tasa-arvoinen kuva heidän välisestään vuorovaikutuksesta Perhekoti Himaharjun työntekijöiden kanssa. Tämä tunnelma vallitsi vanhempien mielestä kaikkien työntekijöiden kanssa. He tunsivat voivansa keskustella heidän
kanssaan avoimesti. Biologiset vanhemmat pystyivät rohkeasti tuomaan ilmi omia
näkemyksiään ja mielipiteitään. Muutama vanhempi oli vuorovaikutuksessa vain tiettyjen työntekijöiden kanssa, koska he näkivät sen itselleen helpoimmaksi vaihtoehdoksi. He eivät katsoneet tarpeelliseksi luoda hyviä suhteita jokaiseen työntekijään.
Perhekoti Himaharjun työntekijöiden ammattitaito vaikutti paljon heidän ja biologisten vanhempien väliseen vuorovaikutukseen. Työntekijöiden hyveeksi nousi vahva
ammattitaito, kunnioitus ja arvostus vanhempaa kohtaan sekä vanhempien hyväksyminen kaikkine virheineen ilman moralisointia. Työntekijöiden tuttuus ja tunteminen
vaikutti myös vanhempien mielestä siihen, että vuorovaikutus oli hyvää ja luontevaa.
Hyvin semmoinen minun mielestä, sellainen, kunnioitus vanhempaa kohtaan, et vaikka ois mitä tapahtunut, niin ei ikinä tarvinnut lähtee niin, et
alkas sapeleita tulemaan. Et jos mä olin vaikka ite mokannut jonkin asian ja tosi morkkiksissa ja häpeissäni jostakin asiasta, niin ei siellä kyllä
ilme eikä elekään sitä näyttänyt, että hyi, hyi, hyi.−− et paremminkin, et
näistä kyllä selvitään ja ihmiset tekee virheitä ja niistä yritetään oppia.
Hyvin monissa haastatteluissa kävi ilmi, että myös vanhempien oma persoonallisuus
vaikutti vanhempien ja työntekijöiden väliseen vuorovaikutukseen. Biologiset vanhemmat olivat sitä mieltä, että kun heidän kanssa oli helppo tulla toimeen, niin silloin
myös vuorovaikutus oli hyvää. Ennen kaikkea Perhekoti Himaharjun työntekijöiden
tuli ottaa biologisen vanhemman persoonallisuus huomioon. Tällöin työntekijä voi
luoda hyvän vuorovaikutussuhteen hänen ja vanhemman välille.
42
5.4 Yhteistyön kehittäminen
Biologiset vanhemmat olivat sitä mieltä, ettei yhteistyöstä oltu kysytty kovin paljon.
Joitain kyselylappuja oli ollut, mutta nekin olivat olleet yleistä mielipiteen kysymistä
asioista tai kysymistä siitä kuinka ”meillä on mennyt?”Sosiaalityöntekijän muistettiin
kysyneen kuinka yhteistyö oli toiminut sijaishuoltopaikassa. Vanhemmat tunsivat, että eri tilanteista sai osallistua ja antaa ideoita yhteistyön kehittämiseen. Joskus jokin
kehittämisidea oli toteutunut. Yhteistyön laadun arvioimisesta eli onko yhteistyö hyvää ja riittävää, ei vanhemmilta oltu aikaisemmin kysytty lainkaan.
Biologiset vanhemmat kuitenkin toivoivat yhteistyötä kehitettävän yhdessä. Monelta
kuitenkin puuttui rohkeus ja uskallus ottaa asioita puheeksi. Heillä oli myös luottamus perhekodin työntekijöihin ja heidän osaamiseensa. Toisilla taas kehittämisideoita
ei yksinkertaisesti ollut, koska sijaishuolto oli jo päättynyt tai vasta alkanut.
Tärkeänä seikkana vanhemmat pitivät vertaistukea, jonka he tunsivat voimavaraksi itselleen. Halu tuntea muita biologisia vanhempia Perhekoti Himaharjun kautta, nousi
ilmi usean vanhemman kohdalla.
−− mut nää jotka on niin monta vuotta jo siellä ollut ja näin… niin he pitää varmaan enemmän yhteyttä keskenään, et perheleireillä kun kokoonnuttiin sinne −− niin ne niin kuin neuvo, et sä et ole yhtään sen huonompi vanhempi, et kyllä hekin koki sen, et mitä on tehnyt väärin ja mitä vois
tehdä toisin −−
Muiden vanhempien tunteminen toisi heille erilaisia näkökulmia ja muiden vanhempien omia kokemuksia huostaanotosta ja sijaishuollosta. Näin vanhemmat saisivat tukea toisiltaan samankaltaisten kokemusten myötä. Vertaistukea tulisi tarjota sijaishuollon aikana niille, jotka sitä toivovat.
43
6 TUTKIMUSTULOSTEN TARKASTELUA
Tarkastelemme tutkimustuloksiamme soveltaen Engeströmin teoriaa yhteistyön tasoista (kuvio 3). Tulosten tarkastelussa yhdistämme tutkimustuloksemme ja teoreettisen viitekehyksemme. Näitä olemme tarkastelleet sisällönanalyysistä saatujen pääluokkien mukaisesti (liite 5).
6.1 Koordinaatio –toimiva vanhemmuus rutiininomaisessa yhteistyössä
Engeströmin teoriaa yhteistyön tasoista soveltaen koordinaatio näkyy biologisten
vanhempien ja Perhekoti Himaharjun työntekijöiden välillä siten, että heidän välilleen
on muodostunut ”sanomattomat”roolit. Molemmilla osapuolilla on omat tehtävänsä
lapsen hoidossa ja kasvatuksessa, joita he sovittelevat yhteen yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Molempien osapuolien työtä tarvitaan, jotta päästäisiin yhteiseen päämäärään. Vaikka työtehtävät eroavatkin toisistaan, ne tukevat toisiaan, koska niitä ohjaa aina sama tavoite eli lapsen hyvinvointi.
Koordinaatiotasolle on ominaista rutiininomainen toiminta. Vanhemmuuden tehtävissä tämä näkyi siten, että tehtävät olivat muodostuneet rutiineiksi biologisten vanhempien ja Perhekoti Himaharjun työntekijöiden välillä. Tehtävistä oli tullut eräänlaisia
itsestään selviä sopimuksia. Biologisilta vanhemmiltaan lapsi saa aitoa vanhemman
rakkautta ja hellyyttä osakseen. Perhekoti Himaharjun työntekijät puolestaan tarjoavat
lapsille ammattitaitoista kasvatusta turvallisessa ympäristössä. Biologiset vanhemmat
ovat vanhempia lapsilleen kotonaan, kun taas Perhekoti Himaharjun työntekijät toimii
lasten ja nuorten ”vanhempina” perhekodissa. Biologisten vanhempien kokemuksia
kysyttäessä sijaishuolto jättää tilaa vanhemmalle olla lapselleen rakkauden antaja,
huoltaja, elämänopettaja, ihmissuhdeosaaja ja rajojen asettaja (liite 1). Tutkimustulosten mukaan vanhemmat jopa osaavat paremmin toimia vanhemmuuden rooleissaan
kuin ennen sijaishuoltoa.
Koordinaatio näkyy yhteistyön toteutumisessa biologisten vanhempien ja Perhekoti
Himaharjun työntekijöiden välillä siten, että jokaisella osapuolella on oma reviirinsä.
Jokaisella on omassa reviirissään omia mielipiteitään sekä näkökulmia. Näitä biologi-
44
set vanhemmat ja Perhekoti Himaharjun työntekijät pyrkivät esittämään toisilleen onnistuneesti. Huostaanottokriisin selvittely -projektin loppuraportissa vanhemmat toivoivat, että heidän mielipiteitään kuultaisiin enemmän (Koisti-Auer 2001, 28). Opinnäytetyössämme kävi ilmi, että parempi itsetunto vanhempana ja rohkeus ottaa asioihin kantaa sekä omien näkökulmien arvostaminen laajentavat biologisten vanhempien
toiminta-aluetta sijaishuollossa. Yleensä vanhemmuuden toteutumiseen liittyi myös
vanhemman oma aktiivisuus. Jos vanhempi korosti omaa vanhemmuuttaan ja hänen
mielipiteidensä huomioimista, sai hän enemmän huomiota Perhekoti Himaharjun
työntekijöiltä. Opinnäytetyössä tuli ilmi, että vanhemmat, jotka eivät tuoneet mielipiteitään ja näkemyksiään julki jäivät vähemmälle huomiolle yhteistyössä.
Engeströmin yhteistyön teorian näkökulmasta vahvemmat biologiset vanhemmat pärjäävät heikompia vanhempia paremmin yhteistyön koordinaation tasossa. Kun haluaa
vaikuttaa ja olla osana lapsen elämässä, huomioi Perhekoti Himaharjun työntekijät
näitä asioita lapsen hoidossa ja kasvatuksessa. Kun biologinen vanhempi luottaa pelkästään Perhekoti Himaharjun työntekijöiden ammattitaitoon, voi seurauksena olla
jopa oman osaamisen aliarvioiminen vanhempana. Myös Klapp (2005) esittää (taulukko 1), että jaetussa vanhemmuudessa on hyvä saada biologisille vanhemmille osallisuuden kokemus lapsensa hoidosta ja kasvatuksesta. Tällöin sijaishuoltopaikan
työntekijöiden täytyy mitoittaa omaa rooliaan vastaamaan juuri kyseisen yhteistyöasetelman tarpeita. Tämän kautta lapsi voi tuntea että vanhempi on kiinnostunut hänen elämästään ja asioistaan.
6.2 Kooperaatio –yhteinen vuorovaikutus yhteisessä toiminnassa
Kooperaatio näkyi tutkimuksessamme biologisten vanhempien ja Perhekoti Himaharjun työntekijöiden välisenä yhteisenä toimintana. Myös yhteistyön ideaalimallin (kuvio 2) mukaan yhteistyöltä edellytetään tietoista ja konkreettista toimintaa yhteisen
asian hyväksi. Lisäksi yhteistyön ideaalimalli korostaa, että yhteistyössä asiakas on
otettava mukaan yhteiseen suunnitteluun ja tavoitteiden asettamiseen. Yhteisen toiminnan tarkoituksena on toimia muutosta vaativan kohteen hyväksi yhdessä. Opinnäytetyössämme muutosta kaipaisivat niin vanhemmuus ja sen tukeminen kuin lapsen
käytös esimerkiksi koulunkäyntivaikeudet. Lisäksi muutosta toivottiin biologisen
45
vanhemman ja lapsen väliseen yhteydenpitoon. Näiden yhteisten päämäärien saavuttamiseen pyrittiin siten, että vaihdettiin ajatuksia muutoksen kohteesta ja tuotettiin
yhdessä konkreettisia ratkaisuja. Tässä tärkeää oli molemminpuolinen kunnioitus sekä tasa-arvoinen ilmapiiri.
Yhdessä laaditut säännöt ja rajat tuovat turvallisuuden tunnetta niin biologisille vanhemmille kuin lapsillekin. Vanhempien taakkaa vähensi se, että he pystyivät tukeutumaan ja luottamaan Perhekoti Himaharjun työntekijöiden ammattitaitoon. Koska
vanhemmat eivät aina kyenneet suoriutumaan vanhemman rooleista (liite 1) ilman tukea, olivat Perhekoti Himaharjun työntekijät tällöin tärkeä tuen lähde heille. Myös
Klapp (2005) toteaa (taulukko 1), että jaetussa vanhemmuudessa biologinen vanhempi tarvitsee tukea ongelmatilanteissa. Sijaishuoltopaikan tulee tukea ja vahvistaa biologisen vanhemman omia voimavaroja vanhempana.
Forsberg (1998, 205) toteaa tutkimuksessaan ”Perheen ja lapsen tähden − etnografia
kahdesta lastensuojelu asiantuntija kulttuurista”, että vanhemmuutta ei nähdä lastensuojelussa lähtökohtaisesti huonona vaan heikkona tai uupuneena. Tällöin sitä on
mahdollista voimistaa tai virkistää. Vanhemmuutta voi vahvistaa ja voimavaraistaa.
Uskotaan, että jokainen vanhempi voi ottaa vastuuta omasta vanhemmuudestaan. Mitä enemmän vanhemmat saavat tukea ja neuvoja vanhemmuuteen liittyvistä asioista,
sitä toimivampaa voi vanhemmuus olla. Kun vanhempi ei saa tukea vanhemmuuteensa, syntyy tällöin helposti avuttomuuden ja yksin jäämisen tunne.
Biologisille vanhemmille oli tärkeää, että he tiesivät saavansa perhekodin työntekijöiltä tukea ja neuvoja ympäri vuorokauden, jos tilanne niin vaati. Eniten biologiset
vanhemmat tarvitsivat tukea ja neuvoja sääntöjen ja rajojen luomisessa ja noudattamisessa sekä erilaisissa ristiriitatilanteissa, joita vanhempi ja lapsi kohtaavat. Vanhemmuuden rooleista juuri rajojen asettajan rooli oli biologisille vanhemmille haasteellisin. Perhekoti Himaharjun työntekijöiden neuvot ja tuki ristiriitatilanteissa koetaan tärkeäksi vanhemmuudessa jaksamisessa ja aikuisen roolin ylläpitämisessä.
Vanhemmille on helpotus, ettei heidän enää tarvitse olla näiden asioiden kanssa yksin. Nyt vanhemmilla on ammattilaisten tukiverkosto ympärillä, joka neuvoo ja tukee
heidän vanhemmuuttaan.
46
Mielipiteet ja näkemykset eivät aina luonnollisestikaan kohtaa biologisten vanhempien ja Perhekoti Himaharjun työntekijöiden välillä. Keskustellen ja toista kuunnellen
voidaan päästä kompromissiin, jossa molemmat osapuolet, ja myös lapsi, ovat tyytyväisiä. Mielipiteitä ja näkemyseroja oli helppo ilmaista sellaisessa ilmapiirissä, joka
on avoin, kunnioittava ja vastaanottavainen. Kun vanhempi tunsi, että häntä kuunnellaan sekä arvostetaan, tuli mukana myös rohkeus puuttua asioihin ja epäkohtiin.
Biologisille vanhemmille yhteystyön toteutuminen heidän ja Perhekoti Himaharjun
työntekijöiden välillä oli todella tärkeää. He haluavat tietää kuinka lapsen arki on sujunut ja mitä perhekotiin kuuluu myös työntekijöiden näkökulmasta. Hyvien yhdessä
vietettyjen hetkien myötä biologinen vanhempi tunsi, että hän on läsnä lapsensa elämässä. Yhteydenpidon tulee olla tiivistä ja molemminpuolista, jotta biologinen vanhempi kokee pysyvänsä läsnä lapsensa elämässä. Tiiviin yhteydenpidon myötä biologinen vanhempi voi tuntea vaikuttavansa lapsensa elämään ja olemaan siinä täysivaltainen aikuinen. Kun vanhemmat saavat tämän tunteen, itsevarmuus vanhempana
kasvaa. Myös Klapp (2005) toteaa (taulukko 1), että jaetussa vanhemmuudessa on
vanhemman kannalta tärkeää pysyä ajan tasalla lapsen kasvun ja kehityksen suhteen.
Tämä tarkoittaa sijaishuoltopaikan kannalta sitä, että vanhemman näkemyksiä kuunnellaan ja annetaan mahdollisuus niiden tarkasteluun yhdessä. Tällöin myös lapsi saa
kokemuksen yhteistyöstä sijaishuoltopaikan ja vanhemman välillä.
Hyvään yhteistyöhön tarvitaan luontevaa vuorovaikutusta biologisten vanhempien ja
Perhekoti Himaharjun työntekijöiden välillä. Avoin vuorovaikutus perustuu luottamukseen, rehellisyyteen ja keskinäiseen kunnioitukseen. Myös yhteistyön ideaalimallin mukaan (kuvio 2) yhteistyö edellyttää tasa-arvoisuutta. Perhekoti Himaharjun
työntekijöiden asiakaslähtöisyys ja ihmisläheisyys helpottavat yhteydenpitoa biologisten vanhempien kanssa. Huostaanoton- ja sijoituksenkaltaisessa tilanteessa tärkeää
on ymmärtäminen; vanhempaa ei tule syyllistää tai moralisoida tämän valinnoista tai
teoista. Suhteessa biologisiin vanhempiin sijaishuollon työntekijöiden tulisi erityisesti
välttää kaikkea tuomitsemista. Ilman sitäkin vanhemmat kantavat syyllisyyden taakkaa lapsensa luopumisesta. (Laurila 1993, 151.)
Kooperaatio edellyttää myös yhteistä tekemistä, joka parantaa yhteistyötä. Osapuolten ei tarvitse käydä valtataistelua tai suojella omaa reviiriään. Opinnäytetyömme
47
osoitti, että yhteistyön kooperaatio tasosta on etua heikommille vanhemmille. Yhdessä tekemisen ja yhteisen ajatuksen vaihdon myötä hekin pääsevät enemmän osalliseksi toimintaan ja tulevat kuulluiksi. Näkisimme, että kooperaatiotasossa heikompi vanhempi voi osallistumisen myötä saada arvostuksen tunteita omassa vanhemmuudessaan. Tätä kautta se kohentaa hänen itsetuntoa vanhempana. Klapp (2005) toteaa (taulukko 1), että kun sijaishuoltopaikka pitää yllä avoimuuden ja luottamuksellisuuden
ilmapiiriä, saa biologinen vanhempi tietää arjen käytännöistä ja toimintamalleista.
Lapsen kohdalla tämä merkitsee kokemusta vanhemman läsnäolosta, joka on hyvin
tärkeää hänen kasvun ja kehityksen kannalta.
6.3 Reflektiivinen kommunikaatio –yhteistyön kehittäminen vanhemmuutta tukevaksi
Reflektiivinen kommunikaatio on yhteistyön tasoista syvin. Opinnäytetyömme osoitti, että Perhekoti Himaharjun työntekijöiden työskentelyssä kiinnitettiin huomiota
vuorovaikutukseen. He kohtelivat vanhempia tasa-arvoisina sekä loivat avoimen ilmapiirin heidän ja biologisten vanhempien välille. Näkisimme tulosten pohjalta, että
heidän välistä kommunikaatiota on tietoisesti pyritty pitämään yllä kantavana yhteistyön periaatteena.
Reflektiivisen kommunikaation taso ei kuitenkaan täysin toteudu Perhekoti Himaharjussa, kun kyse on yhteistyön kehittämisestä. Sijaishuollon laatukriteereiden mukaan
yhteistyötä tulisi kehittää ja arvioida säännöllisesti (Valtakunnalliset sijaishuollon laatukriteerit 2004, 26). Tutkimustuloksemme osoittivat, että vaikka vuorovaikutus toimii, mielletään yhteistyön toteutuminen ehkä itsestään selvyydeksi ja automaattisesti
tapahtuvaksi toiminnaksi. Ennen opinnäytetyötämme yhteistyön toteutumisen arvioimista tai kehittämistä ei ollut kysytty tai tutkittu tavoitteellisesti Perhekoti Himaharjussa. Tuloksista kävi kuitenkin ilmi, että yhteistyötä haluttiin kehittää.
Huostaanottokriisin selvittely -projektin loppuraportissa työntekijät ehdottivat yhteistyön kehittämiseksi seuraavanlaisia asioita: tukihenkilöitä vanhemmille, yhteistyökokeiluja ja yhteisiä lasten, vanhempien ja työntekijöiden tapahtumia. Lisäksi työntekijät ehdottivat koulutusta työntekijöille vanhempien kohtaamisessa sekä lisää työntekijöidenresursseja. (Koisti-Auer 2001, 28.) Erilaisten yhteisten tapahtumien myötä van-
48
hemmat pääsivät osaksi Perhekoti Himaharjun toimintaa ja saivat tutustua työntekijöihin sekä muihin vanhempiin. Muiden vanhempien kohtaamiset ja kokemusten jakaminen nähtiin tärkeänä voimavarana omassa vanhemmuudessa.
Vertaistuki voisi olla vanhemmalle voimavarana kokemusten vaihdon myötä. Moni
vanhempi saattaa tuntea jäävänsä yksin omien tunteidensa kanssa tai pelkäävänsä lapsensa menettämistä. Sijaishuoltopaikalla ei välttämättä riitä aikaa vanhempien riittävään kuunteluun tai huomioimiseen, silloin kun kyse on vanhempien henkilökohtaisesta hyvinvoinnista. Lisäksi sijaishuoltopaikan varsinaisena tehtävänä ei ole selvittää
vanhempien henkilökohtaisia ongelmia, vaan heidän tehtävänään on lasten ja nuorten
hoito ja kasvatus. Valtakunnallisen sijaishuollon laatukriteeristön (2004, 47) mukaan
sijaishuollossa on kuitenkin otettava huomioon vertaisryhmätoiminnan järjestäminen
sijoituksen kaikille osapuolille. Vertaistuki toimisi sellaisena verkostona vanhemmalle, jossa hän voisi vapautuneesti puhua omista tunteistaan tasa-arvoisessa ja ymmärtävässä ilmapiirissä.
Sijoitettujen lasten vanhempien vertaisryhmässä voidaan pohtia yhdessä elämäntilannetta ja lapsen luopumisesta aiheutuvaa kriisiä sekä mielenterveysongelmia. Lisäksi
vertaisryhmässä voidaan jakaa kokemuksia vaikeuksista toimia yhteistyössä sijaisvanhempien tai viranomaisten kanssa. Vertaisryhmässä puretaan myös tunnekuormitusta, jota vanhemmissa herää kun on kyse lapsen ja sijaisperheen tapaamisesta tai viranomaisneuvotteluista. On helpottavaa kuulla muiden vanhempien kokemuksia ja
saada tietoa luonnollisista lapsen ja vanhemman kriisireaktioista. Ryhmässä saatu
rohkaiseva palaute ja kannustus sekä vanhemmuuden vahvistaminen, auttavat biologisia vanhempia jaksamaan elämässä eteenpäin. (Kujala 2003, 17.) Opinnäytetyössämme biologiset vanhemmat olivat kokeneet oman henkisen pahanolon tunteen vähenevän, kun he olivat saaneet tilaisuuden keskustella muiden vanhempien kanssa.
Keskusteleminen oli antanut kannustusta ja voimavaroja oman vanhemmuuden toteuttamiseen.
Huostaanottokriisin selvittely -projektin loppuraportissa kerrottiin ”Biologisten vanhempien päivistä”. Näiden tavoitteena oli antaa lasten vanhemmille mahdollisuus tutustua toisiin samassa tilanteessa oleviin vanhempiin. Vertaisryhmässä jaettiin kokemuksia sekä ajatuksia. Biologisten vanhempien päivillä annettiin tilaa ja aikaa van-
49
hempien erilaisille kysymyksille sekä niiden käsittelylle. Tavoitteena oli myös antaa
mahdollisuus keskustella vanhempien ja sijaishuollon välisestä yhteistyöstä ja siihen
liittyvistä kehittämistarpeista. Vanhempien kokemukset päivistä olivat myönteiset.
Heidän oli ollut ilo huomata, etteivät he olekaan yksin. (Koisti-Auer 2001, 48.) Myös
opinnäytetyössämme biologiset vanhemmat halusivat tavata eri sijoitusvaiheessa olevien lasten ja nuorten vanhempia vertaistuellisessa mielessä. Huostaanotto on haastava tilanne biologisille vanhemmille ja he tarvitsisivat vertaistukea tunteidensa käsittelemiseen.
Reflektiivisessä kommunikaatiossa tulee kiinnittää huomiota myös erisuuntiin ulottuvassa kommunikaatiossa. Tuloksiemme perusteella on tärkeää kiinnittää huomiota
myös muihin yhteistyön tekijöihin, kuten lapsiin ja opettajiin. Heidät tuli ottaa mukaan yhteistyöverkostoon. Lisäksi vuorovaikutuksen tulisi tapahtua suoraan osapuolten välillä. Esimerkiksi lapsen opettajan tulisi ottaa suoraan yhteyttä biologisiin vanhempiin, eikä viestiä Perhekoti Himaharjun työntekijöiden välityksellä.
50
MUUT YHTEISTYÖN OSAPUOLET
(eri suuntiin ulottuva vuorovaikutus)
SÄÄNNÖLLINEN
YHTEYDENPITO,
VERTAISTUKI
(yhteistyön
kehittäminen)
RAJAT JA SÄÄNNÖT
(konkreettiset
ratkaisut)
TIETOINEN VUOROVAIKUTUKSEN
YLLÄPITÄMINEN
(kommunikaatio
kantavana periaatteena)
OMAT MIELIPITEET JA
NÄKEMYKSET
(oma reviiri)
YHDESSÄ
TEKEMINEN
(yhteinen
toiminta)
YHTEINEN VUOROVAIKUTUS
(ajatusten vaihto)
VANHEMMUUS,
LAPSEN KASVU
JA
KEHITYS
(yhteinen kohde)
LAPSEN HYVINVOINTI
(sama tavoite)
JAETUN
VANHEMMUUDEN
ROOLIT
(eri työtehtävät)
KUVIO 3. Yhteistyön tasot soveltaen Engeströmin yhteistyön teoriaa ja tutkimustuloksia
Tutkimustulostemme perusteella sekä biologiset vanhemmat että Perhekoti Himaharjun työntekijät työskentelivät yhdessä tavoitteenaan lapsen etu. Forsbergin tutkimuksessa (1998, 199) todetaan, että yksi syy biologisten vanhempien kanssa tehtävään
työhön on se, että heidän kontakti lapseen pysyisi yllä. Myös lapsen etu huomioon ottaen sijoitetun lapsen kannalta on erityisen tärkeää, että yhteys biologiseen vanhempaan säilyy. Tämän yhteyden säilymistä voidaan edesauttaa sijaisperheen ja lapsen
tukemisella, mutta olennaista on myös tukea biologista vanhempaa yhteydenpidossa
lapsensa kanssa. (Kujala 2003, 17.) Myös valtakunnallinen sijaishuollon laatukriteeristö (2004, 30) painottaa, että lapselle ja nuorelle tärkeitä ihmissuhteita tulee vahvis-
51
taa niin, että lapselle läheiset ihmiset sitoutuvat tukemaan lasta ja nuorta koko huostaanottoprosessin ajan.
Perhekoti Himaharju pitää huolta siitä, ettei lapsi tai nuori unohda juuriaan. Lapsia ja
nuoria kannustetaan pitämään yhteyttä sukuunsa ja lähipiiriinsä. Heitä kannustetaan
vierailemaan lähipiirinsä luona, kyselemään asioita ja olemaan kiinnostuneita omasta
suvustaan ja lähipiiristään. Kun lapsi on valmis, hänen kanssaan tehdään oma sukupuu ja elämänviiva, jossa tarkastellaan siihen liittyviä tärkeitä ihmisiä. Perhekoti Himaharjun työntekijät auttavat lasta ymmärtämään hänen sukunsa ja perheensä historian ja hänen oman roolinsa siinä. (Röntynen 2009b.)
Vaikka muutamat biologiset vanhemmat näkivät sijaishuollon heikentävän vanhempana olemista, paransi se silti biologisten vanhempien ja lapsen välistä suhdetta. Hyvän yhteistyön biologisten vanhempien ja Perhekoti Himaharjun työntekijöiden välillä katsottiin pitävän yllä välejä omaan lapseen. Yhteydenpito lapsen ja biologisen
vanhemman välillä jäi kuitenkin usein vanhemman vastuulle. Biologiset vanhemmat
toivoivat tukea Perhekoti Himaharjun työntekijöiltä, jotta lapsi pitäisi yhteyttä aktiivisemmin vanhempiinsa.
Huostaanottokriisin selvittelyn -projektin loppuraportissa todettiin, että työntekijöiden
yhteydenpito lasten biologisiin vanhempiin tukee lasten kasvua ja kehitystä. Yhteydenpito auttaa lasta rakentamaan pohjaa hänen elämälleen ja realisoi hänen tilannettaan. Lisäksi lasta rauhoittaa kun hän saa tietoa vanhempien voinnista ja tilanteesta.
(Koisti-Auer 2001, 26.) On todettu, että huostaanotetut lapset ovat jatkuvasti huolissaan siitä miten elämä sujuu vanhemmilla. Kun lapsi tietää vanhempiensa elämän
olevan järjestyksessä, pystyy lapsi vasta sitten voimaan hyvin sijaisperheessä. (Laurila 1993, 150.)
52
7 POHDINTA
7.1 Tuloksista
Biologisten vanhempien ja sijaishuollon välistä yhteistyötä on tutkittu vähän. Nykyyhteiskuntamme trendi on moniammatillinen yhteistyö, jossa painotetaan monen
ammattiryhmän yhteistyötä yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Huomiotta on kuitenkin jätetty ne yhteistyökumppanit, jotka ovat lastensuojeluasiakkaiden tärkeimmät
asiantuntijat, biologiset vanhemmat. Heidän mielipiteensä ja näkemyksensä ovat tärkeitä.
Oman lapsen vanhemmuuden jakaminen herättää paljon tuntemuksia biologisissa
vanhemmissa. Vanhemmuuden jakaminen on biologisille vanhemmille aina vaikeaa,
mutta asian hyväksyminen ja sen kanssa eläminen koetaan yksilöllisesti. Vanhemman
hyväksyessä huostaanoton on hän tällöin yhteistyökykyisempi sijaishuoltopaikan
kanssa tehtävään yhteistyöhön.
Vanhemmuuden jakaminen on erityisen vaikeaa vanhemmille, joilla on ennestään
vahva vanhemmuus. Näkisimme, että vanhemmissa syntyy pahan olon ja yksinäisyyden tunteita silloin, kun oman vanhemmuuden reviiriä joudutaan jakamaan. Näin yhteistyö voi heikentyä, koska vanhemman syyllisyys lapsensa jakamisesta estää yhteistyökyvyn syntymistä. Lisäksi vanhemmat voivat kokea, että heidän oma vanhemmuus
on vajavaista ja he eivät osaa toteuttaa sitä yhtä hyvin kuin sijaishuollon ammattilaiset. Näin biologiset vanhemmat voivat jopa syrjäytyä vanhemmuuden roolistaan. Tässä punnitaan sijaishuoltopaikan ammattitaitoa ja kykyä saada biologinen vanhempi
toimimaan yhdessä. Näkisimme, että opinnäytetyömme tulokset auttavat
Hyvään vuorovaikutukseen on avaimena dialogisuus, tasa-arvoinen vuorovaikutus,
joka mahdollistaa molempien osapuolten toimimisen asiantuntijoina. Kun molemmat
kunnioittavat ja arvostavat toisiaan, voi tuloksena olla toisen hyväksyminen sellaisena
kuin hän on ja näin vuorovaikutussuhteesta tulee tasa-arvoinen. On hyvä myös muistaa, että lastensuojelun biologiset vanhemmat ovat haavoittuvaisia ja herkkiä, kun kyse on keskinäisestä vuorovaikutuksesta sijaishuollon työntekijöiden kanssa. Herkkyys
53
ja haavoittuvaisuus saavat aikaan sen, että moni asia, ilme ja ele voidaan tulkita väärin tai vetää niistä vääriä johtopäätöksiä. Sijaishuollon työntekijöiden onkin kerrottava ja perusteltava tarkasti vanhemmille näkökulmaansa ja toimintaansa, jotta väärinkäsityksiltä vältyttäisiin sekä hänen tulee varmistaa onko hän ymmärtänyt asiakkaan
sanoman oikein.
Yhteistyö biologisen vanhemman ja sijaishuoltopaikan työntekijöiden välillä on erittäin tärkeää lapsen hyvinvoinnin näkökulmasta. Lapselle on tärkeää, että hänelle läheiset aikuiset toimivat yhdessä ja lapsen parhaaksi. Tämä tuo lapselle turvallisuuden
ja välittämisen tunteen. Lapsen lojaalisuus biologista vanhempaa kohtaan on vahva,
mikä saattaa mielestämme estää sijaishuoltopaikkaan asettumista. Kun lapsi näkee
vanhemman hyväksyneen sijaishuoltopaikan yhteistyön myötä, saa hän niin sanotusti
”luvan”asettua uuteen yhteisöön.
Mitä paremmin biologiset vanhemmat tuntevat sijaishuoltopaikan työntekijöitä, sitä
avoimimmin ja luottavaisimmin mielin he pystyvät yhteistyötä tekemään lapsen edun
saavuttamiseksi. Erityisesti yhteisten tekemisten ja kokemusten myötä molemmat
osapuolet oppivat tuntemaan toisiaan ja luomaan hyvää vuorovaikutussuhdetta. Biologiset vanhemmat kokivat erittäin tärkeäksi sen, että he saavat olla mukana yhteisessä toiminnassa ja tehdä yhteistyötä Perhekoti Himaharjun työntekijöiden kanssa. Näin
he pääsevät enemmän osalliseksi myös lastensa elämään.
Säännöllinen yhteydenpito sijaishuollon työntekijöiden puolelta biologisiin vanhempiin tuo tunteen vanhemmille, että heitä huomioidaan sijaishuollon aikana ja heidät
halutaan pitää lapsen asioissa ajan tasalla. Se tuo myös tunteen, että vanhemmat saavat olla mukana kasvatustyössä lapsen arjessa sijaishuollon aikana, eikä vain lapsen
käydessä kotona. Säännöllinen yhteydenpito kaikkiin vanhempiin on tärkeä asia, joten sen ylläpitäminen voisi olla jokaisen lapsen oman lähikasvattajan työtehtävä.
Yhteistyössä ei voi välttyä ristiriidoilta ja mielipide-eroilta, mutta nämä eivät ole este
hyvälle yhteistyölle vaan pikemminkin rikkaus. Eri näkökulmat tuovat aina erilaisia
kannanottoja ja mietinnän aiheita. Eriävät mielipiteet saavat osapuolet katsomaan asiaa eri näkökulmista, ja sen myötä heidät miettimään kehittämiskohtia omassa toiminnassaan tai ajatusmaailmassaan. Eriävät mielipiteet saattavat jopa kertoa turvallisesta
54
ilmapiiristä; molemmat osapuolet uskaltavat olla omia itseään ja tuoda mielipiteensä
julki, ilman pelkoa seuraamuksista.
Tutkimustuloksissamme nousi esille, kuinka paljon vanhemmat arvostavat vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä hyväksyntää sekä ymmärrystä. Tuomitsemattomuus on
erittäin tärkeää lastensuojelutyössä, koska se osittain estää biologisten vanhempien
pelkoa moralisoimisesta ja huonommuuden tunteiden kokemisesta. Perhekoti Himaharjun työntekijät ovat tässä tehtävässä onnistuneet, mutta kuinka ajatellaan yleisesti
yhteiskunnassamme? Kuinka paljon yhteiskunta tuomitsee huostaan otettujen lasten
vanhempia ja miten ennakkoluuloilta voitaisiin välttyä? Pohdimme myös, miten vanhempien ”leima otsassa” vaikeuttaa huostaanottoon liittyvien tunteiden käsittelyä.
Yhteiskuntamme olisi aika uudistua ja päästää irti vanhoillisesta katsomuskannasta,
jossa jokaisen vanhemman on huolehdittava lapsestaan, ongelmista ja tilanteesta riippumatta.
Muiden huostaanotettujen lasten vanhempien tuki on suuri voimavara vanhemmalle,
varsinkin silloin jos hänellä on vaikeuksia käsitellä huostaanottoon liittyviä tunteitaan. Tutkimuksemme vanhemmat korostivat vertaistuen tärkeyttä tuen lähteenä. Olisi hyvä jakaa kokemuksiaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat käyneet samoja
asioita ja tunteita läpi tai ovat edelleen niiden käsittelyvaiheessa. Ymmärretyksi ja
kuulluksi tulemisen tunne auttaa vanhempia huostaanottotilanteen käsittelyssä. Vertaistuen järjestämistä tarvittaisiin koko sijoituksen ajan, koska aina tulee uusia huostaanotettujen lasten vanhempia mukaan yhteisöön, jotka tarvitsevat tukea vanhemmilta, joilla on pidemmän ajan kokemus sijaishuollon asiakkuudesta.
Hyvä yhteistyö tukee molempia osapuolia tavoitteessaan. Näin yhteistyöllä on kaksi
asiantuntijaa, joiden asiantuntevuus perustuu eri asioihin ja tehtäviin. Toisen taustalla
on koulutus ja työkokemus, toisella taas aito tuntemus omasta lapsestaan. Näin ollen
on hyvä muistaa, että vanhempi on sijaishuollon tärkein yhteistyökumppani. Tärkeimpiä jatkotutkimustarpeita olisi miten sijoituksen kesto vaikuttaa biologisten vanhempien yhteistyön kokemiseen ja laatuun. Lisäksi olisi hyvä tutkia vanhempien tuen
tarvetta huostaanoton jälkeen ja kuinka vertaistuki antaisi vanhemmuuteen voimavaroja.
55
7.2 Opinnäytetyön prosessin arviointia
Opinnäytetyömme prosessi kesti reilun vuoden. Tutkimusprosessimme alkoi alkukeväällä 2008 ja tuli päätökseen opinnäytetyön esityksen myötä syksyllä 2009. Viimeisen vuoden aikana olemme oppineet paljon tutkimusprosessista niin tiedon hausta
kuin tieteellisen raportin kirjoittamisesta. Tutkimuksen tekeminen oli ennestään molemmille vieras aihe, mutta tutkimuksemme myötä se on tullut meille tutuksi monella
tapaa. Aineiston kerääminen oli meille tärkeä oppimisen kokemus, koska se kehitti
meidän vuorovaikutus- ja asiakastyöntaitoja. Haastatteluiden litterointi vei paljon aikaa ja tätä hidasti se, että molemmat kävivät samalla aikaa töissä. Aineiston analyysi
oli haastavaa, koska aineistomme oli laaja. Lisäksi analyysin tekeminen oli meille ennestään täysin vierasta, joten jouduimme perehtymään paljon sen työstämiseen.
Oli erityisen haastavaa löytää tutkimustehtäviimme tukevaa teoriatietoa. Ongelmia
kohtasimme myös teoriatiedon soveltamisessa tutkimustuloksiimme, koska emme
löytäneet helposti teoriaa tutkimukseemme. Lopulta päätimme soveltaa Engeströmin
teoriaa yhteistyön tasoista. Näin jälkeenpäin ajateltuna laajempi katsaus teoriatietoon
ennen opinnäytetyön aloittamista olisi helpottanut itse opinnäytetyöhön tekemistä.
Raportin kirjoittaminen eteni sujuvasti, mutta koimme haastavaksi ajankäytön, koska
raportin kirjoittamisen aikana asuimme eri kaupungeissa ja tapaamisten yhteensovittaminen oli hankalaa. Emme halunneet tehdä opinnäytetyön raportin kirjoittamista
erikseen, koska koimme oppivamme ja kehittyvämme enemmän yhdessä keskustellen. Keskustelut toivat meille useita oivalluksia. Loppuajasta teimme opinnäytetyötämme hyvin intensiivisesti. Toisaalta tämä oli hyvä, koska tällöin ajatuksemme olivat tiiviisti kiinni tutkimuksen teossa eikä ajatuskatkoja ei syntynyt. Huonona puolena
tässä näimme sen, että emme päässeet irtautumaan työstä ja tekstiin niin sanotusti sokeutui eikä aina osannut lukea työtä kriittisesti ja johdonmukaisesti. Jos jotain voisi
tehdä toisin, aloittaisimme intensiivisemmän työn jo heti alusta, jolloin ei tulisi kiireen tuntua.
Tutkimusprosessi oli haastavaa ja vei paljon aikaa. Haastavaa oli yhdistää tutkimuksentulokset teoria tietoon. Lisäksi vaikeuksia kohtasimme raportoidessamme tutkimustuloksiamme, sillä oli haastavaa saada raportista sellainen, ettei se toistaisi itse-
56
ään. Monien korjauksien jälkeen olemme kuitenkin onnistuneet saamaan raportista
selkeän ja johdonmukaisesti etenevän kokonaisuuden.
Opinnäytetyö syvensi tietämystämme lastensuojelun asiakkuudesta ja kuinka paljon
yhteistyö siihen vaikuttaa. Koimme paljon oppimisen elämyksiä niin lastensuojelusta
kuin vanhemmuuden roolista lastensuojelun kentällä sekä niihin kuuluvista tunteista,
joita vanhemmat kokevat.
57
LÄHTEET
Arkimies, K. 2008. Terveisiä sijaisperheestä – Yhdessä lapsen parhaaksi. Jyväskylä:
Gummerus Kirjapaino Oy.
Arnkil, T. 2004. Verkostotyölastensuojelussa – menetelmät huolen mukaan. Teoksessa Puonti, A., Saarenoja, T. & Hujala, A. (toim) Lastensuojelu tänään. Jyväskylä:
Gummerus Kirjapaino Oy, 214–239.
Beckett, C. 2007. Child Protection –An Introduction. Second edition. London: SAGE
Publications Inc.
Eskola, J. 2001. Laadullisen tutkimuksen juhannustaiat – laadullisen aineiston analyysi vaihe vaiheelta. Teoksessa Aaltola, J. & Valli R. (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin II – näkökulmia aloittavalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin
ja analyysimenetelmiin. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy, 133–157.
Eskola, J. & Suoranta, J. 2001. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Jyväskylä:
Gummerus Kirjapaino Oy.
Forsberg, H. 1998. Perheen ja lapsen tähden. Etnografia kahdesta lastensuojelu asiantuntija kulttuurista. Saarijärvi: Gummerus Kirjapaino Oy.
Heino, T. Berg, K. & Hurtig, J. 2000. Perhetyön ilo ja hämmennys. Lastensuojelun
perhetyömuotojen esittelyä ja jäsennyksiä. Helsinki: Stakesin monistamo.
Hirsjärvi, S. & Hurme, H. 2001. Tutkimushaastattelu – Teemahaastattelun teoria ja
käytäntö. Helsinki: Yliopistopaino.
Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2006. Tutki ja kirjoita. Jyväskylä: Gummerus
Kirjapaino Oy.
Järvinen, R., Lankinen, A., Taajamo, T., Veistilä, M. & Virolainen, A. 2007. Perheen
parhaaksi –Perhetyön arkea. Helsinki: Edita Prima.
58
Klapp, K. 2005. Perheen merkitys sijoitetun lapsen kuntoutumisprosessissa. Teoksessa Laaksonen, S. & Kemppainen, M. Oljista, risuista vai tiilestä? – Artikkeleita hoidon laatua tukevista tekijöistä sijaishuollossa. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy,
79−107.
Koisti-Auer, A.-L. 2001. Huostaanotto kriisin selvittely -projektin loppuraportti.
”… vaikka elämä oli jo tosi kunnossa”. Espoo: Erikoispaino Oy.
Kujala, V. 2003. Jaetun vanhemuuden mahdollisuudet – sijoitettujen lasten vanhempien ryhmätoiminnan opas. Ylöjärvi: Painohäme Oy.
Kyrönseppä, U. & Rautiainen, J.-M. 1993. Lapsi laitoksessa. Porvoo: WSOY:n graafiset laitokset.
Laaksonen, S. & Kemppainen, M. Oljista, risuista vai tiilestä? – Artikkeleita hoidon
laatua tukevista tekijöistä sijaishuollossa. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.
Laurila, A. 1993. Lainaksi annettu lapsi – sijaiskotikokemuksia ja -ajatuksia. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.
McCraw, S. & Sturmey, P. 1994. Assessing parents with learning disabilities: a review; Child Abuse Review. London: SAGE Publications Inc.
Mönkkönen, K. 2002. Dialogisuus kommunikaationa ja suhteena. Vastaaminen, valta
ja vastuu sosiaalialan asiakastyön vuorovaikutuksessa. Kuopio: Kuopion yliopiston
julkaisuja.
Nätkin, R. & Vuori, J. 2007. ”Perhetyön tieto ja kritiikki”. Teoksessa Nätkin, R. &
Vuori, J. (toim.) Perhetyön tieto. Tallinna: Tallinna Raamatutrükikoda.
Pösö, T. 2004. ”Kasvatustyö sijaishuollossa.”Teoksessa Puonti, A., Saarenoja, T. &
Hujala, A. Lastensuojelu tänään. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy, 202–213.
59
Reijonen, M. 2005. ”Mitä työtä se perhetyö oikein on? − ammattina perhetyöntekijä”
Teoksessa Reijonen, M. (toim.) Voimaa perhetyöhön. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy,
7–15.
Roinisto-Melkko, M. 1993. Yhteistyön ideaalimallin ja reaalimaailman kohtaaminen
sosiaalityössä. Työntekijöiden ja asiakkaiden kokemusten tarkastelua. Pro gradu –
tutkielma. Sosiaalitieteiden ja sosiaalityön koulutusohjelma. Sosiaalityön suuntaamisvaihtoehto. Sosiaalitieteiden laitos. Kuopion yliopisto.
Räty, T. 2007. Uusi lastensuojelulaki. Helsinki: Edita Prima Oy.
Saastamoinen, K. 2008. Lapsen asema sijaishuollossa. Helsinki: Edita Prima.
Sopanen R. 1998. Sosiaalialan ja terveysalan eriytymisen ja yhteistyön muotoutuminen. Lisensiaatin opinnäytetyö. Jyväskylän yliopisto.
Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2002. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Jyväskylä:
Gummerus Kirjapaino Oy.
Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2003. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Jyväskylä:
Gummerus Kirjapaino Oy.
Uusimäki, M. 2005. Perhetyön monimuotoisuus. Teoksessa Airto, M., Helavirta, S.,
Kurkinen, M., Loponen, K. & Uusimäki, M. Preventteri – moniammatillinen yhteistyö lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä. Oulu: Oulun kaupungin painatuskeskus, 169–98.
Valtakunnalliset sijaishuollon laatukriteerit. Sijaishuollon neuvottelukunnan julkaisuja 18. 2004. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.
Vilén, M., Vilhunen, R., Vartiainen, J., Sivén, T., Neuvonen, S. & Kurvinen, A. 2006.
Lapsuus –erityinen elämänvaihe. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit Oy.
60
Painamattomat lähteet
Ammatilliset perhekodit. 2008. [Viitattu 26.9.2009]. Saatavissa:
http://www.sosiaaliportti.fi/fiFI/lastensuojelunkasikirja/tyoprosessi/sijaishuolto/muodot/ammatillisetperhekodit/
Himaharju Oy. 1999. [Viitattu 3.12.2008]. Saatavissa: http://www.himaharju.fi
Hoito ja kasvatus sijaishuollossa. 2007. [Viitattu 20.11.2008]. Saatavissa:
http://www.sosiaaliportti.fi/fiFI/lastensuojelunkasikirja/tyoprosessi/sijaishuolto/hoitoj
akasvatus/
Kuntouttava perhetyö. 2007. [Viitattu 12.8.2009]. Saatavissa:
http://www.heinola.fi/FIN/Palvelut/hankkeet/proomu/kuntouttava_perhetyo
Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (N:o 361/1983). [Viitattu 12.8.2009].
Saatavissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1983/19830361
Lastensuojelu. 2007. [Viitattu 18.8.2009]. Saatavissa:
http://www.stakes.fi/FI/tilastot/aiheittain/Lapsuusjaperhe/lastensuojelu.htm
Lastensuojelulaki (N:o 417/2007). [Viitattu 3.12.2008]. Saatavissa:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417
Mönkkönen, K. 2002. Mitä on yhteistyö ja yhteistoiminta? [Viitattu 28.11.2008].
Saatavissa: http://www.vte.fi/sisu/tyo/orgmuut/tekstit/02.html
Perhehoito. 2009. [Viitattu 22.9.2009]. Saatavissa: http://www.sosiaaliportti.fi/fiFI/lastensuojelunkasikirja/tyoprosessi/sijaishuolto/muodot/perhehoito/
Röntynen, T. 2009a. Perhekoti Himaharjun toimitusjohtaja. [Sähköpostiviesti]. [email protected] 20.8.2009. [Viitattu 20.8.2009]. Kiuruvesi.
61
Röntynen, T. 2009b. Perhekoti Himaharjun toimitusjohtaja. [Sähköpostiviesti]. [email protected] 20.8.2009. [Viitattu 21.9.2009]. Kiuruvesi.
Sijaishuolto. 2007. Viitattu [23.8.2009]. Saatavissa: http://www.sosiaaliportti.fi/fiFI/lastensuojelunkasikirja/tyoprosessi/sijaishuolto/
Sijaishuollon muodot. 2008. Viitattu [22.9.2009]. Saatavissa:
http://www.sosiaaliportti.fi/fiFI/lastensuojelunkasikirja/tyoprosessi/sijaishuolto/muod
ot/
Sosiaalihuoltolaki (N:o 710/1982). [Viitattu 12.8.2009]. Saatavissa:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/haku.php?search[type]=pika&search[pika]=sosia
alihuoltolaki&submit=Hae
Toimiva lapsi & perhe –työmenetelmäkuvaukset 2009. [Viitattu 21.9.2009]. Saatavissa: http://info.stakes.fi/toimivaperhe/FI/tyomenetelmat/tyomenetelmat.htm
Vuorovaikutus tiimissä. 2000. [Viitattu 23.8.2009]. Saatavissa:
http://herkules.oulu.fi/isbn9514264053/html/x363.html
Yhteistyö vanhempien kanssa sijaishuollon aikana 2007. [Viitattu 28.11.2008]. Saatavissa:
http://www.sosiaaliportti.fi/fi.FI/lastensuojelunkasikirja/tyovalineet/muistilistat/yhteis
tyosijaishuollossa/
VANHEMMUUDEN ROOLIKARTTA
LIITE 1 (5)
SAATEKIRJE
LIITE 2 (5)
Hei Arvoisat vanhemmat!
Olemme
kaksi
viimeisen
vuoden
sosionomi-opiskelijaa
Savonia-
ammattikorkeakoulusta (Iisalmen yksikkö), ja tekemässä opinnäytetyötämme
Perhekoti Himaharjun sijaishuollon ja vanhempien välisestä yhteistyöstä.
Haastattelujen avulla keräämme tietoa Teidän näkemyksistä ja kokemuksista
Himaharjun sijaishuollon työntekijöiden ja vanhempien välisen yhteistyön toteutumisesta.
Tarvitsisimmekin nyt Teidän apuanne tutkimuksemme toteuttamiseen ja pyytäisimme Teitä osallistumaan kevään 2009 aikana pidettävään haastatteluun.
Haastattelut ovat vapaamuotoisia yksilö haastatteluja Teidän haluamassanne
paikassa. Haastattelut ovat luottamuksellisia ja pysyvät nimettöminä.
Olisitteko ystävällisiä ja ilmoittaisitte Perhekoti Himaharjuun mahdollisimman pian osallistumisestanne. Teidän osallistuminen olisi tärkeää, jotta Perhekoti Himaharju voisi jatkossa kehittää omaa toimintaansa ja parantaa yhteistyön laatua.
Yhteistyöstä etukäteen kiittäen Sosionomi-opiskelijat (AMK),
Niina Hämäläinen & Kirsi Leskinen
Jos Teillä on kysyttävää, voitte ottaa yhteyttä alla mainittuihin sähköpostiosoitteisiin
[email protected]
[email protected]
LIITE 3 (5)
TEEMAHAASTATTELUN RUNKO
Miten vanhemmat arvioivat vanhemmuutensa toteutumista sijaishuollon aikana
Millaisia vanhemmuuden asioita ja tehtäviä saat toteuttaa sijaishuollon aikana?
Millä tavalla sijaishuoltopaikka tukee vanhemmuuttasi?
Miten sijaishuollosta on haittaa vanhemmuudelle?
Miten yhteydenpito sinun ja lapsesi välillä toteutuu? Ja tunnetko sen olevan riittävää?
Miten sijaishuoltopaikka tukee yhteydenpitoa?
Millaisissa vanhemmuuden asioissa koet olevasi nyt vahvempi/heikompi kuin ennen
sijoitusta?
Miten teidän ja lapsesi välit ovat parantuneet/heikontuneet sijaishuollon aikana? Millaiset asiat ovat siihen vaikuttaneet?
Kuinka hyvin koet vaikuttavasi lapsesi elämään? Miten koet olevasi vaikutusvaltainen lapsesi elämään/asioihin?
Miten mielipiteesi ja näkökulmasi huomioidaan sijaishuollon aikana?
Miten yhteistyötä toteutetaan vanhemman ja sijaishuollon välillä
Millaista on yhteydenpito teidän ja sijaishuolto paikan työntekijöiden välillä? Miten
yhteydenpito tapahtuu? Kuinka usein ja millaisissa asioissa?
LIITE 3 (5)
Millä tavoin pyritte sijaishuoltopaikan kanssa yhteisen päämäärän toteutumiseen? (eli
turvaamaan tulevaisuuden lapsellenne?)
Millaisia näkemyseroja teillä on sijaishuolto paikan kanssa? Miten ne kohdataan ja
ratkaistaan?
Mitä teette yhdessä sijaishuoltopaikan kanssa? Kuinka usein?
Millaisia kokemuksia teillä on yhdessä tekemisestä sijaishuoltopaikan kanssa?
Millaista yhdessä tekemistä ja yhteistyötä toivoisit?
Millaista on sijaishuollon työntekijöiden ja vanhempien välinen vuorovaikutus
Millaiset välit teillä on sijaishuoltopaikan työntekijöiden kanssa?
Mitkä asiat teidän mielestänne vaikuttaa vuorovaikutuksen laatuun sijaishuoltopaikan
työntekijöiden kanssa?
Miten pystyt vaikuttamaan yhteistyön kehittämiseen ja arvioimiseen
Millä tavoin voit olla osallisena yhteistyön kehittämisessä?
Miten voit vaikuttaa yhteistyön muuttamiseen?
Millä tavoin teidät otetaan huomioon yhteistyön laadun arvioimiseen? (esim. kyselylaput, suullinen palaute?)
Miten toiveitasi ja mielipiteitäsi otetaan huomioon yhteistyön kehittämisessä ja arvioinnissa?
LIITE 4 (5)
SOPIMUS TEEMAHAASTATTELUUN OSALLISTUMISESTA
SOPIMUS TEEMAHAASTATTELUUN OSALLISTUMISESTA
TOIMEKSIANTAJAN YHTEYSTIEDOT:
Himaharju Oy
Harjuntie 40
74840 Koppeloharju
puh.
017–759216
gsm
050-322 5258
/ Kari
gsm
050-342 0730
/ Terttu
sähköposti: [email protected]
Osallistun Perhekoti Himaharju Oy:lle tehtävään opinnäytetyöhön, jonka aiheena on
yhteistyö biologisten vanhempien ja sijaishuoltopaikan välillä. Tavoitteena tutkimuksessa on selvittää biologisten vanhempien ja Perhekoti Himaharju Oy:n välistä yhteistyötä ja kehittää sen laatua.
Tietoa kerätään kertaluonteisesti ja tutkimuksen jälkeen aineistot tuhotaan. Aineistoa
ei siis käytetä muuhun tarkoitukseen kuin tähän kyseiseen tutkimukseen. Haastattelu
on luottamuksellinen ja meillä haastattelijoilla on vaitiolovelvollisuus kaikkia asioita
kohtaan.
Suostun teemahaastatteluun ja samalla annan luvan käyttää antamiani tietoja nimettömänä tutkimuksen tekoon. Tällä sopimuksella annan luvan myös äänittää haastatteluni. Äänitykset purkavat tutkimuksen tekijät ja näin nimettömyys säilyy. Tutkimuksen
jälkeen kaikki tallenteet hävitetään.
---------------------------------
---------------------------------------
Paikka ja päivämäärä
Allekirjoitus ja nimenselvennys
Tutkijoiden allekirjoitukset
----------------------------------Niina Hämäläinen
--------------------------------------Kirsi Leskinen
SISÄLLÖNALANYYSI
LIITE 5 (5)
JAKO YLÄLUOKKIIN:
Pelkistetty ilmaus:
Alaluokka
Yläluokka
Vanhemman mielipiteet huomioidaan
Vanhemman ääni huomioidaan
Mielipiteet tulevat näkyväksi
Aina saa ehdottaa
Tuntee olevansa päätösvaltainen lapsensa asioissa
Vanhemmalla viimeinen sana
Kaikesta kysytään vanhemmalta
Perhekoti Himaharjusta lopulliset ratkaisut
Tapojen ja perinteiden opettaja
Vanhemmuuden rooli säilyminen
Vanhempi oman lapsensa asiantuntija
Hellyyden antaja
Normaaleja arkeen ja elämään liittyviä asioita
Vanhemmuuden toteutuminen kotiympäristössä
Keskustelua lapsen kanssa
Saa toteuttaa omaa vanhemmuutta rajattomasti
Sijoitus antaa vanhemmalle voimavaroja
Ei luottamusta työntekijöiden osaamiseen,
Oman vanhemmuuden vahva
halu itse myös puuttua
esille tuominen
Ei aina tyytyväinen sijaishuoltopaikan
Perhekoti Himaharjun ratkaisuihin/rangaistuksiin
Kärkäs puuttuminen lapsensa asioihin
VANHEMMUUDEN ROOLI
LIITE 5 (5)
Välit lapseen pysyneet ennallaan/parantuneet
Sijaishuolto tukee välejä lapseen
Sijaishuolto tehnyt välejä avoimemmaksi
Yhteisen ajan arvostaminen
Ei haittaa vanhemmuudelle
Huonontanut välejä lapsiin aika ajoin (kapinointi)
Yhteydenpito hyvää
Kirjeitse, kortteja, puhelimitse
Soittoajat, mutta joustettiin
Kotilomat
Vanhemman käynnit Perhekoti Himaharjussa
Yhteydenpito toimivaa
VÄLIT LAPSEEN SÄILYY
Yhteydenpito enemmän vanhemman puolelta Lapsen tukeminen yhteydenpitoon
Toive, että lapsi soittaisi itse useammin
Yhteydenpidon tukeminen Perhekoti Himaharjusta päin
Enemmän kotona käymisiä
Yhteiset säännöt ja linjaukset
Säännöt/Rajat
Perhekoti Himaharju laatii säännöt
Kotona tiukemmat säännöt
Yhteisistä säännöistä voi hieman lepsuilla kotona
Yhteinen tavoite (lapsen koulunkäynti)
Samanlainen näkökulma kasvatuksessa
Tavoitteellinen kasvatus
Omatoimisuuden opettamista Himaharjussa
Itsenäistymiseen tukeminen
Kotitöiden opettelu Perhekoti Himaharjussa
Yhteinen päämäärä
Yhteisillä säännöillä
Itsenäistymistä tuetaan ”porkkanoilla”
Itsenäistymistä tuetaan 18-iän jälkeenkin
Lapsilla kaksinkertainen tuki à vanhemmat ja Perhekoti Himaharjun työntekijät
Himaharjusta neuvoja vanhemmuuden asioihin Sijaishuolto antaa neuvoja
Tukemista ristiriita tilanteissa
Tukemista avun hakemisessa
YHTEINEN PÄÄMÄÄRÄ
LIITE 5 (5)
Tukemista muiden viranomaisten kanssa asioidessa
Vanhemmuuden tukeminen riittävää
Säännöt ja neuvot auttavat vanhemmuuden tukemista
Puhelimella
Keskustelut, Palaverit
Kotilomilta vienti
Perheleirit, Perheviikonloput
Vihreät niityt
Poikkeukselliset osallistumiset
Monipuolinen yhteydenpito
Yhteydenpitoa arkisista asioista
Toimiva yhteydenpito
Yhteydenpito positiivisissa
sekä negatiivisissa asioissa
Omahoitaja soittaa viikoittain
Tiivistä
Joidenkin välillä syntynyt ystävyyttä
Myös opettaja pitää yhteyttä
Oma aktiivisuus
Ei tarvitse yhteydenpitoa, jos kaikki menee hyvin
Yhdessä tekemistä positiiviset kokemukset
Luo myönteisiä kokemuksia
Voi tuntea itsensä tervetulleeksi
Saa käydä milloin vain
Lapsen arjessa mukana oleminen
Vanhempien erilaisuus koettelee
Tärkeitä lapselle ja vanhemmalla
Saa tutustua työntekijöihin, olla osallisena toiminnassa
VUOROVAIKUTUS
LIITE 5 (5)
Ei tarvitse miellyttää, voi olla oma itsensä
Tasa-arvoinen ilmapiiri
Ei ”ylijyräämisen”tunnetta
Yhteistyö helpompaa vapaaehtoisessa huostaanotossa
Näkemyserot ratkaistaan puhumalla
Positiivinen kuva
Voi jutella avoimesti, olla oma itsensä
Kaikkien työntekijöiden kesken
Vain tiettyjen työntekijöiden kanssa
Voi sanoa reilusti asioista
Avoin ilmapiiri
Kunnioitus vanhempaa kohtaan, ei moralisoi
Työntekijät tuttuja
Ammattitaitoinen porukka
Työntekijöiden ammattitaito
Oma aktiivisuus
Vanhemman kanssa helppo tulla toimeen
à vanhemman oma persoona
Vanhemman persoonallisuus
Halu tuntea myös muita vanhempia
Vertaistukea toivotaan
Voimavara muista vanhemmista
Esimerkiksi mökkeilyä
Enemmän yhdessä olemista
MOLEMMINPUOLINEN KUNNIOITUS
TOIVE VERTAISTUESTA
LIITE 5 (5)
Pelko lapsen menettämisestä
Vanhemmuuden roolin menettäminen
Mustasukkaisuutta sijaishuoltopaikkaa kohtaan
Ikävä lasta kohtaan
Poissa lapsen kehityksestä, kasvamisesta, tapahtumista
Syrjäytymisen tunne
Välimatka pitkä, ei normaalia arkea
Kokee huonommuutta vanhempana
Haitta vanhemmuudelle näkyy tunnepuolella
Haittaa vanhemmuudelle
Kasvatustyö jätetty Perhekoti Himaharjulle
Oman osaaminen aliarvioiminen
Ei omia näkemyksiä, Perhekoti Himaharjun työntekijöiden
ammattitaitoon luottaminen
Ei koe olevansa vaikutusvaltainen lapsensa asioissa
Enemmän tukea vanhemmuuden asioihin
Toive molempien vanhempien
tasa-arvoisesta tukemisesta
Avuton olo
Enemmän aikaa vanhemmalle
Perhekodin vanhemmat paljon poissa
Neuvot ja tuki ei tule automaattisesti
Tuen puute vanhemmille
Ei kehittämistoiveita
Rohkeus puuttuu
Halu kehittää, mutta ei rohkeutta sanoa
Ei uskalla puuttua
Luottamus ammattilaisiin, oman vanhemmuuden aliarvioiminen
ULKOPUOLELLE JÄÄMINEN
LIITE 5 (5)
Enemmän yhteydenpitoa vanhempiin
Yhteydenpidossa huomioitava vanhempi
Tiedon kulku huonoa
àLapsi pystyy käyttämään hyväkseen heikkoa yhteydenpitoa
Halu tietää enemmän asioista, olla osallisena
Halu tietää kouluasioista opettajalta itseltään
Vain kun jotain ikävää sattuu
Enemmän yhteydenpitoa myös hiljaisempiin ja hankaliin vanhempiin
Toiveena että oma ohjaaja olisi paikalla
Aina ei oteta vakavasti vanhemman yksittäisiä pyyntöjä
Enemmän yhteisiä palavereita
Ei säännöllistä
Vain kun jotain ikävää oli sattunut
Kun kysytään lupaa
Säännöllisyyden puuttuminen
On kysytty kuinka meillä menee
Yleisesti yhteistyöstä kyselty
Palavereissa voi osallistua
Voi antaa ideoita
Kyselylaput
Kehittämisideat toteutunut
Sosiaalityöntekijät kysyneet kuinka yhteistyö toimii
Yleistä mielipiteiden kysymistä
Ei kysytty yhteistyön toimivuudesta/laadun arvioimista
TIIVIIMPI YHTEYDENPITO
JAKO PÄÄLUOKKIIN JA YHDISTÄVÄÄN LUOKKAAN
Yläluokka
Pääluokka
LIITE 5 (5)
Yhdistävä luokka
Vanhemmuuden rooli
Välit lapseen säilyy
TOIMIVA VANHEMMUUS
Yhteinen päämäärä
Vuorovaikutus
Molemminpuolinen kunnioitus
YHTEINEN
VUOROVAIKUTUS
Sijaishuollon aikana säännöllinen
ja tasa-arvoinen yhteistyö tukee vanhemmuutta ja lapsen hyvinvointia
Ulkopuolelle jääminen
Toive vertaistuesta
Tiiviimpi yhteydenpito
YHTEISTYÖN KEHITTÄMINEN
Fly UP