...

Miikka Roos ASUINKERROSTALON LVI-SANEERAUKSEN VAIHTOEHDOT HANKESUUNNITTELUVAIHEESSA

by user

on
Category: Documents
4

views

Report

Comments

Transcript

Miikka Roos ASUINKERROSTALON LVI-SANEERAUKSEN VAIHTOEHDOT HANKESUUNNITTELUVAIHEESSA
Miikka Roos
ASUINKERROSTALON LVI-SANEERAUKSEN VAIHTOEHDOT
HANKESUUNNITTELUVAIHEESSA
Rakennustekniikan koulutusohjelma
2013
ASUINKERROSTALON LVI-SANEERAUKSEN VAIHTOEHDOT
HANKESUUNNITTELUVAIHEESSA
Roos, Miikka
Satakunnan ammattikorkeakoulu
Rakennustekniikan koulutusohjelma
Toukokuu 2013
Ohjaaja: Sirén, Pekka
Sivumäärä: 28
Liitteitä: 1
Asiasanat: hankesuunnittelu, putkiremontti, talotekniikka
____________________________________________________________________
Opinnäytetyön aiheena oli selvittää asuinkerrostalon LVI-saneerauksessa hyödynnettäviä toteutusvaihtoehtoja. Lisäksi tavoitteena oli kehittää LVI-saneerauksen tilaajaosapuolen teknistä tietämystä. Tutkimuksen osaongelmia oli 1) selvittää saneeraustarpeen määräytyminen, 2) selvittää toteutusvaihtoehtoja ja niiden kustannuksia ja 3)
tuottaa opinnäytetyön tilaajalle runko palvelumarkkinointiin.
Työssä käsiteltiin korjaustarvetta, saneeraushankkeen osapuolia, hankesuunnittelun
vaihtoehtoja sekä energian säästöön tähtääviä toimenpiteitä. Työssä on hyödynnetty
erityisesti alan kirjallisuutta ja asennusoppaita.
Työ lähti liikkeelle kohdeyrityksen tarpeesta palvelumarkkinoinnin lisäämiseen. Tuloksena on tarveselvityksestä hankesuunnitteluvaiheeseen etenevä opas, jota voidaan
käyttää palvelumarkkinoinnin pohjana selvittämään tilaajaosapuolelle LVIsaneerauksen tuomia mahdollisuuksia kiinteistön kehittämiseen.
THE OPTIONS OF PROJECT PLANNING IN MULTISTOREY APARTMENT
HOUSE’S PIPE RENOVATION PROJECT
Roos, Miikka
Satakunnan ammattikorkeakoulu, Satakunta University of Applied Sciences
Degree Programme in Construction Engineering
May 2013
Supervisor: Sirén, Pekka
Number of pages: 28
Appendices: 1
Keywords: project planning, pipe renovation, heating, plumbing and ventilation
____________________________________________________________________
The purpose of this thesis was to clarify the exploitable alternatives in a HPAC renovation project in multistory apartment houses and also to improve the technical
knowledge of the renovations client party. The partial challenges of this study were
1) To clarify the requirement of renovation; 2) To clarify the alternatives of realization and their costs; 3) To create a framework for the service marketing in the target
company.
The topics discussed include needs for repair, parties of the renovation project, alternative realization options and also the measures aiming for energy conservation. This
thesis relies especially on professional literature and installation manuals.
The thesis was started by the needs for service marketing of the target company. As a
result of this study is a guidebook progressing from the requirements of renovation to
the project planning. The guidebook can be used for clarifying to the customer about
the possibilities of HPAC renovation considering property improvement.
SISÄLLYS
1 JOHDANTO ............................................................................................................ 5
2 LVI-SANEERAUSHANKE ..................................................................................... 6
2.1 Saneeraustarpeen selvittäminen ......................................................................... 6
2.2 Korjaustarpeen kolme tasoa .............................................................................. 8
2.3 LVI- saneerauksesta päättäminen ...................................................................... 9
3 HANKESUUNNITTELU....................................................................................... 11
3.1 Yleiskatsaus .................................................................................................... 11
3.2 Esimerkki toteutusvaihtoehdoista .................................................................... 12
3.3 Materiaalit....................................................................................................... 14
3.3.1 Käyttövesi- ja lämmitysputket................................................................... 14
3.3.2 Viemäriputket ja vaihtoehtoiset kunnostusmenetelmät .............................. 18
4 ILMANVAIHTO-, LÄMMITYS- JA SÄHKÖJÄRJESTELMÄT........................... 19
4.1 Sähkölinjasaneeraus ........................................................................................ 19
4.2 Lämmitysjärjestelmä ....................................................................................... 20
4.3 Ilmanvaihtojärjestelmä .................................................................................... 22
5 YHTEENVETO ..................................................................................................... 24
LÄHTEET .................................................................................................................. 26
LIITTEET
5
1 JOHDANTO
Suomen kerrostalokannasta valtaosa on tullut peruskorjausikään ja korjaustarpeet
kasvavat vuosi vuodelta. Erityisesti vesi- ja viemärijärjestelmien elinkaari alkaa olla
loppuun kulunut. Tällä vuosikymmenellä linjasaneerausten määrät ovat kolminkertaistuneet ja tulevat lisääntymään entisestään seuraavan kymmenen vuoden aikana
(Repo 2009).
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on esitellä LVI-saneeraushanke tarveselvityksestä hankesuunnitteluun ja muodostaa yhtenäinen kuva saneerausprojektista ja sen etenemisestä. Tavoitteena on antaa taloyhtiöille ja isännöitsijöille tietoa tarve- ja hankesuunnitteluvaiheeseen, jotta lopputuloksena saataisiin osapuolten toiveet täyttävä
energiatehokas ja toimiva ratkaisu. Työssä pyritään käsittelemään myös pitkän tähtäimen ratkaisuja, jotka hankintavaiheessa aiheuttavat lisäkustannuksia, mutta jotka
vuosien kuluessa maksavat investoinnin takaisin.
Työn tilaaja on Uusikaupunkilainen yritys LVI-suunnittelu Pyhämaan Laineet, joka
suunnittelee muun muassa asuinkerrostalojen linjasaneerauksia. Työn tilaajan halusi
opinnäytetyön, jota voidaan tulevaisuudessa hyödyntää markkinointiin ja jota voidaan käyttää isännöitsijöiden ja taloyhtiöiden teknisen tietämyksen parantamiseen.
6
2 LVI-SANEERAUSHANKE
2.1 Saneeraustarpeen selvittäminen
Käyttövesisaneeraus lähtee liikkeelle tarpeesta, joka voi ilmetä monin eri tavoin. Yksittäisen asukkaan kohdalla tarve voi muodostua halusta päivittää märkätilojen ilmettä. Taloyhtiötä ajatellen tarve voi muodostua vedeneristyksen uusimisesta tai putkivuotojen aiheuttamista ongelmista. Taustalla voi olla myös monta uusittavaa osaa,
jolloin puhutaan LVI-saneerauksesta. Nämä osat voidaan kunnostaa käyttövesisaneerauksen yhteydessä kuten sähkönousujohtoremontti ja ilmanvaihdon parantaminen
tai sen hyödyntäminen. LVI-saneeraushanke koostuu tarveselvityksestä, hankevalmistelusta, hankesuunnittelusta, LVI-suunnittelusta, saneerausurakan valmistelusta,
urakan toteutuksesta ja työn vastaanotosta. Tässä työssä aihe on rajattu käsittämään
hanke tarveselvityksestä hankesuunnitteluun.
Saneeraustarpeen selvittämiseksi taloyhtiön hallituksen tulee tietää tämän hetkinen
putkiston kunto ja odotettavissa oleva tekninen käyttöikä. Kunnon selvittämiseksi on
olemassa teknisiä apukeinoja, kuten kuntoarvio, kuntotutkimus, sekä vuotovahinko-,
korjaus-, ja huoltohistorian seuranta eli huoltokirja (Laksola & Palsala 2005, 14).
Kuntoarvio ja kuntotutkimus teetetään asiantuntijalla, jotta saadaan tarkempaa tietoa
päätöksentekoon. Kuntoarvioissa, kuntotutkimuksissa ja vastaavissa dokumentoinneissa hyödynnetty termi tekninen käyttöikä tarkoittaa käyttöönoton jälkeistä aikaa,
jolloin toimivuusvaatimukset täyttyvät rakennusosan tai järjestelmän osalta. Tekninen käyttöikä perustuu kokemuksiin ja olemassa oleviin tietoihin. Kun tekninen käyttöikä päättyy, on tarkoituksen mukaista korvata vanhentunut uudella. (RT 18-10922
2008, 2.)
Kuntoarvio on asiantuntijan tekemä ainetta rikkomaton silmämääräinen tarkastus,
josta selviää asuinkiinteistön kunto, korjaustarpeet ja korjaukset kustannusarvioineen. Kuntoarvioon kuuluu kiinteistössä tehtävä katselmus, jossa selvitetään rakennuksen korjaushistoria sekä riskirakenteet, -järjestelmät ja -laitteet yhteistyössä tilaajan kanssa. Myös kiinteistön ylläpidosta ja huollosta vastaavan henkilökunnan haastattelu, sekä asukkaille ja osakkaille tehtävä kirjallinen kysely kuuluvat kuntoarvi-
7
oon. Asukaskyselyllä selvitetään mielipiteet korjaustarpeista, viihtyvyydestä ja turvallisuudesta, sekä järjestelmien ja laitteiden toimivuudesta. (Levamo 2009, 22.)
Kuntoarvio perustuu aistinvaraisiin havaintoihin ja se suoritetaan ainetta rikkomattomin menetelmin. Kuntoarviosta saadaan tietoa rakennuksen ja talotekniikan nykyisestä kunnosta ja tulevista korjaustarpeista. Kaikkia kuntoon vaikuttavia asioita ei
voida aistinvaraisesti arvioida täysin luotettavasti ja kuntoarvion tekijä saattaa suositella kuntotutkimusta.
Kuntotutkimuksessa mennään pintaa syvemmälle. ”Kuntotutkimus on menettely, jossa rakennuksen jokin rajattu osa-alue, rakennusosa tai laitteisto tutkitaan asiantuntijan toimesta sellaisilla menetelmillä ja siinä laajuudessa, että kyseisen osa-alueen
kunto, vauriomekanismit, soveltuvat korjausmenetelmät ja korjausten suositeltava
ajankohta saadaan selville riittävällä tarkkuudella” (Taloyhtio.net www-sivut 2013).
Kuntotutkimus voidaan siis rajata koskemaan pelkästään lvi-järjestelmien kuntoa,
jolloin esimerkiksi putkiremontin ajankohta, korjaustarve ja -laajuus sekä remontin
aloitusajankohdan siirtymiseen liittyvät riskit, korjaustavat ja kustannukset tarkentuvat. Lisäpalveluna kuntotutkijalta on mahdollisuus saada lausunto putkien pinnoitusja sujutusmahdollisuuksista sekä selvitys- ja lisätutkimustarpeista. (Levamo 2009,
23.) Kuntotutkimus on kuntoarviota raskaampi selvitys, jonka kustannukset ovat
huomattavasti suuremmat. Kuntoarviossa saadaan paikannettua vaurioituneet ja huonokuntoiset osuudet esimerkiksi röntgenkuvauksella ja sisäpuolisilla videokuvauksilla. Röntgenkuvauksella saatava tieto on yksityiskohtaista, mutta sitä voidaan käyttää
ainoastaan putkiin, jotka ovat näkyvillä. Sisäpuolisten videokuvausten avulla vaurioituneet kohdat on helppo havaita, mutta seinämäpaksuuksia on mahdotonta saada selville putkien pinnoitusta ajateltaessa. (Linnermo, Rantala, Sirén, Tiainen & Åström
2009, 58-59.)
Edellä mainittujen ohella päätöksentekoon saadaan lisää tietoa huoltokirjasta, mikäli
sitä on ylläpidetty tarkasti ja riittävän pitkältä ajalta. Vanhempaa tietoa voi löytyä
taloyhtiön arkistosta sekä vakuutusyhtiön asiakirjoista. Aikaisemmat hallituksen jäsenet ja kauan talossa asuneet asukkaat saattavat myös muistaa menneitä korjauksia.
8
2.2 Korjaustarpeen kolme tasoa
Putkiston kunnon perusteella tehtävä korjaustarpeen kartoitus voidaan jakaa kolmeen
päätasoon. Ensimmäinen taso sijoittaa uusinta-ajankohdan ennaltaehkäisevästi. Uusinta tehdään, ennen kuin vahinkoja on esiintynyt. Perusteita ennaltaehkäisevään uusintaan on esimerkiksi teknisen käyttöiän huomioiminen tai sattuneet vuotovahingot
muissa alueelle rakennetuissa saman ikäisissä taloissa. Tällöin säästytään väliaikaisilta korjauskustannuksilta, joissa raha menee täysin hukkaan, sillä lopullisessa putkistouusinnassa korjausrahoista ei saada mitään hyödynnetyksi. (Laksola & Palsala
2005, 16.) Vakuutusyhtiöiden Keskusliiton ilmoittama keskimääräinen vuotovahinko
on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Vuonna 2008 vuotovahinko tuli maksamaan keskimäärin 4000 euroa (Finanssialan keskusliiton www-sivut 2013).
Toinen taso uusii putkiston vaiheittain. Ensin uusitaan ne putkiston osat, joissa on
ollut tai joihin oletetaan tulevan vuotoja tai käyttöhäiriöitä. Putkiremontti on myös
mahdollista vaiheistaa, jolloin esimerkiksi vesi- ja viemärijohtoja uusitaan jaksoittain. Uusiminen aloitetaan kellarikerroksen pohjajohdoista ja tontilla sijaitsevista
putkista. Tämän jälkeen siirrytään asuinkerroksissa oleviin putkiin ja perusteellisista
syistä voidaan putkiston uusintaa jakaa vielä pienempiin osiin. Osituksessa on huomioitava lopullinen kustannussäästö, sillä pidemmän päälle se tulee kalliimmaksi
kuin kerralla tehty kokonaisvaltainen putkiremontti. (Laksola & Palsala 2005, 19.)
Kolmas taso muodostuu elinkaaren loppuun käyttämisestä. Tilanteessa on monia
haittapuolia, kuten lisääntyneet vuotovauriot, korjaus- ja huoltokustannukset sekä
asumishaittojen lisääntyminen. (Laksola & Palsala 2005, 19.) Riskinoton vaikutukset
saattavat ylettyä jopa kiinteistövakuutuksiin asti. Vakuutusyhtiö Pohjolan voimassaolevissa kiinteistövakuutusten yleisissä sopimusehdoissa mainitaan, että vakuutusyhtiöt saattavat irtisanoa kiinteistövakuutuksen, mikäli hoitoa laiminlyödään (Kiinteistövakuutukset, yleiset sopimusehdot 2006, Pohjola).
Monesti korjaustarpeeseen vaikuttaa myös osakkaiden halu saada asuintilat vastaamaan nykystandardeja sekä parantaa asuinviihtyvyys- ja turvallisuustekijöitä. Keittiöitä ja kylpyhuoneita ei kuitenkaan lähdetä modernisoimaan, mikäli lähitulevaisuudessa on tulossa putkiremontti. Tulevassa putkiremontissa ei yleensä pystytä hyödyn-
9
tämään asukkaan toimesta uusittuja kylpyhuoneita, sillä putkiremontissa uusitaan
seinä- ja lattiarakenteissa olevat putket ja viemärit. Tällöin joudutaan uusimaan vesieristeet sekä tekemään purkutöitä. Ainoastaan etukäteen sovituista huoneistoremonteista, joissa on noudatettu hyvää rakennustapaa taloyhtiön ja mahdollisesti rakennusvalvonta viranomaisen valvonnassa, voidaan hyödyntää taloudellisesti ja ajallisesti putkiremontissa. (Laksola & Palsala 2005, 20.)
Vesi- ja viemärijohtoja ei ole kustannustehokasta uusia pelkästään ekologisista syistä, mutta putkiremontin yhteydessä on hyvä miettiä energiainvestointeja, kuten lämpöjohtoverkoston perussäätöä, ilmanvaihtojärjestelmän päivittämistä koneelliseksi tai
varustaa oleva poistoilmajärjestelmä lämmöntalteenottimella ja lämpöpumpulla, jolloin puhutaan taas LVI-saneerauksesta. Perussäätö lisää asuinmukavuutta ja tuo pientä säästöä lämmityskustannuksiin. Perussäätötyöhön kannattaa ryhtyä, mikäli huonelämpötilat poikkeavat enemmän kuin +/- 1,5 °C. Koneellisen tuloilman lisääminen
parantaa sisäilman laatua sekä energiatehokkuutta, kun poistoilmasta saadaan energiaa talteen tuloilman lämmitykseen, eikä talvitilanteessa enää jouduta tuomaan kylmää pakkasilmaa huonetiloihin. Poistoilman hyödyntäminen käyttöveden esilämmityksessä ja patteriverkoston paluuveden lämmityksessä on lähivuosina pinnalle noussut vaihtoehto. Kyseistä ratkaisua tarjoaa mm. Recair Economizer- järjestelmä.
Huoneistokohtainen vedenmittaus vähentää tutkitusti vedenkulutusta jopa 30 % ja
sitä kautta myös lämpimän veden kulutusta ja pienentää lämpölaskua (Vexve:n
www-sivut 2013.) Asukkaiden vedenkulutus saattaa poiketa toisistaan huomattavasti.
Erot voivat olla satoja litroja päivässä. On ajan- ja oikeudenmukaista, että jokainen
maksaa vedestä oman kulutuksensa mukaan.
2.3 LVI- saneerauksesta päättäminen
Saneerauksessa taloyhtiö toimii hankkeeseen ryhtyvänä eli käytännössä rakennuttajana ja tilaajana. Rakentamishankkeeseen ryhtyvän toimia ohjaa Maankäyttö- ja rakennuslaki. Siinä edellytetään, että hankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava, että hanke suunnitellaan ja toteutetaan Suomen rakentamismääräyskokoelman säännösten ja
määräysten mukaisesti. Taloyhtiön päätösvalta kuuluu osakkeenomistajille yhtiöko-
10
kouksen kautta, etenkin kun kyseessä on toimi, joka vaikuttaa olennaisesti asumiseen
ja asumiskustannuksiin. (Asunto-osakeyhtiölaki 1599/2009, 31 §.)
LVI-saneerauksessa on mukana neljä osapuolta, hallituksen jäsen, osakasasukas,
vuokralainen ja sijoittaja. Edellä mainituista hallituksen jäsen on läheisimmässä suhteessa putkiremonttiin, sillä hänellä on kontaktit eri osapuoliin ja heidän näkemyksiinsä. Mikäli hallituksen tekninen tietämys ei ole riittävää, voi tukena tai tilalla olla
palkattu projektinjohtaja. Osakasasukkaalla rasite putkiremontista on suurin, sillä hän
kohtaa asumisen häiriön sekä taloudellisen rasitteen. Vuokralaiselle ei tule taloudellista rasitetta, vaan ainoa rasite on asumishäiriöt. Sijoittajan näkökulmasta putkiremontti ei ole kiinnostava muuta kuin kustannusten osalta. (Rahtola & Soini 2009,
17.)
Projektinjohtajan tehtävä on haastava, sillä hänen tulee olla monialaosaaja. Saneeraushankkeen sujuva läpivienti edellyttää projektinjohtajalta rakennus- lvi- ja sähköteknistä osaamista. Projektinjohtajan tyypillisiin tehtäviin kuuluu muun muassa osallistuminen hankeneuvotteluihin, työmaa- ja asukaskokouksiin sekä tiedottaminen
hallituksen jäsenille projektin etenemisestä. Lisäksi projektinjohtaja laatii tai laadituttaa hallituksen päätöksentekoa varten saneerauksessa tarvittavat asiakirjat. (Linnermo, ym. 2009, 40.)
Kun osakkaat ovat päättäneet taloyhtiön kehittämisen suunnan, voi hallitus ottaa ohjat käsiinsä ja johtaa taloyhtiötä yhtiökokouksen päätösten mukaisesti. Tässä vaiheessa on tiedossa alustavasti saneerauksen sisältö, laajuus, tavoitteet, aikataulu ja
mahdolliset osakas- ja asukaskyselyt. Taloyhtiön tarpeet ovat selvillä ja hanke etenee
suunnittelijan palkkaamisen kautta hankesuunnitteluun.
11
3 HANKESUUNNITTELU
3.1 Yleiskatsaus
Hankesuunnittelussa etsitään sopivia ratkaisuja hankkeen toteutukselle ennen varsinaisen suunnittelun aloittamista. Hankesuunnittelussa on mietittävä kattavasti mahdolliset ja erilaiset toteutustavat, koska niiden kautta vaikutetaan toimivuuteen, käyttökustannuksiin ja jopa koko kiinteistön elinkaareen. Kokonaiskustannuksista hankesuunnittelun osuus on pieni, joten siihen kannattaa panostaa, jotta vältytään yllättävistä muutostarpeista ja sitä kautta lisäsuunnittelukustannuksilta ja aikataulun pidentymisiltä. Kun alustava hankesuunnittelu on saatu valmiiksi ja hankkeen pääsisältö
on määritelty, tiedossa on seuraavat asiat:
-
perustiedot kiinteistöstä
-
tiedot kiinteistön nykytilasta
-
vanhat piirustukset ovat sähköisessä muodossa
-
putki- ja sähköjärjestelmän lisätutkimustarpeet
-
saneerauksen laajuus
-
kohteeseen soveltuvat toteutusvaihtoehdot ja niiden kustannusarviot
-
hankkeen toteutusvaihtoehtojen hyödyt ja haitat
-
toteutusmuoto
-
arvio riskeistä ja turvallisuusasioista (Linnermo ym. 2009, 67.)
Yhtiökokous päättää saneerauksen sisällöstä ja taloyhtiön hallitus käynnistää varsinaisen hankesuunnittelun. LVI- suunnittelijalla on selvillä edellä mainitut asiat sekä
taloyhtiön toiveet ja tarpeet joiden pohjalta hän lähtee työstämään suunnitelmaa kohteeseen soveltuvista korjausvaihtoehdoista. Tehtävä edellyttää yhteistyötä muiden
alojen asiantuntijoiden kanssa, kuten arkkitehdin tai rakennesuunnittelijan. Kun
luonnokset ovat valmiina, ne esitetään tilaajalle, joista yhtiökokous valitsee soveltuvimman vaihtoehdon. Hankesuunnitelmassa on hyvä esittää seuraavat asiat:
-
tekninen toteutustapa ja ominaisuudet
-
kustannusarvio, takaisinmaksuaika
12
-
arvio käyttöiästä
-
viranomaisvaatimusten noudattaminen
-
hankkeen aikataulu
3.2 Esimerkki toteutusvaihtoehdoista
Hankesuunnittelussa vaihtoehdot voidaan karkeasti jakaa kolmeen pääryhmään. Ivaihtoehtona on nykyisen tason säilyttävä ja osittain uusiva malli, jossa viemärit pinnoitetaan tai sukitetaan ja uudet vesijohtoputket asennettaisiin asennuselementteihin
tai teknisiin koteloihin. Lopputuloksena on uusi käyttövesiverkosto ja vanhojen viemäreiden parantuneet virtausominaisuudet. Huonona puolena on, ettei pinnoituksen
elinkaarta tarkkaan tiedetä. Vaihtoehdossa rakennusteknisten töiden osuus on pienin.
Tässä vaihtoehdossa ei yleensä ajantasaisteta kylpyhuoneita, vaikka se on täysin
mahdollista. On vain huomioitava, ettei viemärikalusteiden paikkaa voida muuttaa.
Kustannuksista vuonna 2013 viemäreiden pinnoituksen osuus oli Vakka-Suomen
alueella 50–90 €/m2 ja vesijohtojen uusiminen asennuselementeillä nostaa kokonaiskustannukset noin 300 euroon asuinneliötä kohden, kun viemäreiden pinnoitus lasketaan mukaan.
II-vaihtoehtona suunnittelutyöltään haastava asennusseinien hyödyntäminen, joka on
luonteeltaan tasoa nostava. Tässä vaihtoehdossa ajantasaistetaan kylpyhuoneet, jolloin niiden toimivuus ja visuaalisuus paranevat. Myös elinkaari on tarkemmin tiedossa, kun vanhat viemärit korvataan uusilla. Samalla saadaan parannettua kylpyhuoneiden sähköjärjestelmät. Ratkaisua tarjoaa esimerkiksi Uponorin Cefo-järjestelmä.
Vuoden 2013 hintatasolla rakennustöiden kustannukset ovat noin 200 euroa asuinneliötä kohden, jolloin kokonaishinta liikkuu 500 euron tietämissä neliötä kohden.
Viimeisenä III-vaihtoehtona tarjotaan niin sanottua perinteistä putkiremonttia, jossa
vesijohdot ja viemärit asennetaan vanhojen tilalle. Tässä yhteydessä kylpyhuoneet on
mahdollista ajantasaistaa ja vaihtoehto on aiemmin mainituista varmin ja todennäköisesti myös kallein. Paljon rakennusteknisiä töitä sisältävän remontin hinnaksi tulee
vuoden 2013 hintatasolla noin 500–600 euroa asuinneliötä kohden.
13
Kuva 1. Komposiittiputket pipemodul-asennuselementeissä (Miikka Roos 2013.)
14
3.3 Materiaalit
LVI- saneerauksen suunnittelussa on olennaista punnita eri materiaalien kustannuksia ja asennustyön suorittamista. Esimerkiksi komposiittijärjestelmän mainostetaan
olevan helppo ja nopea asentaa, kun taas siitä on vain vähän käyttökokemusta Suomen olosuhteissa. Kupariputken elinkaari oikein juottamalla on todistetusti noin 50
vuotta. Mikäli viemärit uusitaan, on muoviviemäreiden kokemusperäinen käyttöikä
50 vuotta, samoin valurautaviemäreiden (RT 18-10922 2008, 21-22). Sujutus- ja pinnoitusmenetelmillä ei ole tiedossa tarkkaa käyttöikää. Jäljempänä on esitelty tyypillisimmät LVI-saneerauksessa käytettävät materiaalit.
3.3.1 Käyttövesi- ja lämmitysputket
Kupariputki on kestävä, pitkäikäinen ja suosittu materiaali käyttövesi- lämmitys- ja
jäähdytysasennuksiin kaikenlaisissa asuin- ja liikerakennuksissa. Syynä kuparin suosioon on hyvä työstettävyys ja kustannustehokkuus. Kupari on kevyt materiaali, joka
ei vaadi samaa seinämäpaksuutta kuin saman sisähalkaisijan teräs- tai kierreputket.
Käytännössä kupariputkea on halvempi kuljettaa ja asennettaessa se vie vähemmän
tilaa. Muotoiltavuutensa ansiosta kuparia on helppo taivuttaa ja muokata, jotta asennustyössä säästetään liittimiä. Kupari sopii erityisesti saneerauskohteisiin. Kapillaari
liitokset säästävät materiaalia ja aikaansaavat vahvan ja vuotamattoman liitoksen.
Niiden rinnalle on tullut myös puristusliitoksia monilta eri valmistajilta. Kupari ei
pala, ylläpidä palamista, eikä hajoa myrkyllisiksi kaasuiksi. Kupari kestää hyvin korroosiota ja mekaanista rasitusta, kuten myös korkeita lämpötiloja. Kuparia voi kierrättää loputtomasti ilman, että sen ominaisuudet muuttuvat. (Copper Tube Handbook
2010, 9.)
15
Kuva 2. Kupariputken mustesuihkumerkintä (Cupori www-sivut 2013)
PEX-putki on saanut tyyppihyväksynnän käyttövesiputkeksi Ruotsissa vuonna 1973.
Tämän jälkeen se on hyväksytty yli 30 maassa. Käyttövesijärjestelmä soveltuu piiloasennuksiin puu- betoni- kevytbetoni- ja tiiliseiniin sekä pinta-asennettavaksi putkisiltaan kellaritiloihin. Järjestelmän etuihin kuuluu myös suojaus vesivahingoilta; vuototurvallisuus muodostuu siten, että virtausputki suojaputkineen asennetaan jakotukilta vesipisteille ilman jatkoksia. Mikäli jakotukki sijoitetaan lattialle, asennetaan
jakotukkikaapista ylivuotoputki lattiakaivolle, jolloin mahdollinen vuotovesi on nopeasti havaittavissa. PEX-putket helpottavat asennustöitä sillä ne ovat kevyitä, joustavia eikä tulitöitä tarvita. Liitokset ovat yksinkertaisia, katkaisu on helppoa ja putki
on käsin taivutettavissa. PEX-putket kestävät myös suuria virtausnopeuksia, eivätkä
ne johda ominaisuuksiensa ansiosta ääntä. Lämpötilan kestävyys saa olla hetkellisesti
enintään 95 °C ja jatkuva lämpötila 70 °C. Putkista ei irtoa makua, hajuja eikä terveydelle haitallisia aineita, vaikka veden pH olisi matala. Happimolekyylit pystyvät
tunkeutumaan putken läpi (happidiffuusio), joten se ei sovellu lämmitysjärjestelmien
veden jakeluun. Lämmitysputkistoissa on käytettävä diffuusiosuojattua putkea. Materiaalin etuja on myös paineiskujen vaimentaminen, joka syntyy kun esimerkiksi hana
suljetaan nopeasti. Joustavan materiaalin ansiosta paineisku on 30 % pienempi kuin
metalliputkessa. PEX-putket ovat valmistettu turvallisesta polyeteenistä, jonka palamistuotteena syntyy vain hiilidioksidia ja vettä. Ne eivät palaessaan kehitä myrkyllisiä kaasuja. (Uponor-PEX-käyttövesijärjestelmä 2009, 3-9.)
16
Kuva 3. PEX-putkien merkinnät (Uponor-PEX-käyttövesijärjestelmä 2009, 7)
Komposiittijärjestelmä rantautui Suomen markkinoille 2000-luvun alussa. Komposiittiputki on alumiinivaipalla vahvistettu monikerroksinen muoviputki, joka yhdistää
metallin ja muovin hyviä ominaisuuksia. Sama putki soveltuu erinomaisesti eri käyttötarkoituksiin kuten käyttövesi-, lämmitys-, lattialämmitys-, jäähdytys- ja sammutusjärjestelmiin. Muovinen sisäpinta on PEX-putken tavoin korroosionkestävä. Puristusliitosten tekoon, putkien katkaisuun ja taivuttamiseen on kehitetty erikoistyökaluja, jolloin asentaminen on nopeaa ja tulitöitä ei tarvita. Monikerrosrakenne ja elastisuus vaimentaa veden virtauksen äänet, sekä pattereista toiseen johtuvan äänen.
Alumiinikerroksen ansiosta saavutetaan diffuusiosuojaus, jonka ansiosta komposiittiputki soveltuu käytettäväksi myös lämmitysjärjestelmissä. Ulkopuolinen muovikerros, alumiiniydin ja sisäpuolen muovikerros on yhteenliitetty erikoisliimalla. Komposiittijärjestelmä soveltuu hyvin uudis- että saneerauskohteisiin. Se voidaan asentaa
ilman hitsaus- ja juotostöitä, jolloin asennuksen jälkeistä pintakäsittelyä ei vaadita.
(Uponor-komposiittijärjestelmän suunnittelu ja asennus 2010, 5-9.)
Sähkösinkitystä teräsputkesta käytetään yleisesti nimitystä Mannesmann. Se on ohutseinämäinen tarkkusteräsputki, jonka ominaisuuksiin kuuluu puhtaus ja matala hiilipitoisuus. Sähkösinkittyjä teräsputkia käytetään suljetuissa järjestelmissä veden jakeluun, koska materiaali on sisäpuolisesti korroosiokestävää. Muita käyttökohteita ovat
paineilmaputkistot ja sammutuslaitteistot. Ulkopuoliselta korroosiolta suojaa sinkkikerros. Putki soveltuu suljettuihin järjestelmiin, joissa menoveden lämpötila on välillä -20- 120 °C. (Puristusliitinjärjestelmän asennusohjeet 2002. 6,13).
17
Kuva 4. Käyttövesiverkoston komposiittiputket ja lämmitysverkoston sähkösinkitty
teräsputki saneerauskohteessa (Miikka Roos 2013)
18
3.3.2 Viemäriputket ja vaihtoehtoiset kunnostusmenetelmät
Perinteisessä putkiremontissa viemäriputket asennetaan joko vanhojen paikalle tai
uusille reiteille. Putkien sijainnit on tarkastettava, sillä piirustusten oikeellisuudesta
ei voida olla täysin varmoja. On huomioitava myös, että rakennusvaiheen muutoksia
ei ole välttämättä päivitetty piirustuksiin. Perinteinen putkiremontti on tunnetusti
asukkaille raskas ja pitkäkestoinen hanke, joka sisältää paljon rakennusteknisiä töitä.
Markkinoille on tullut sisäpuolisia korjausmenetelmiä, jotka pidentävät viemäriputken käyttöikää. Sisäpuoliset korjausmenetelmät voidaan jakaa pinnoitus-, sukitus- ja
sujutusmenetelmiin. Etuja perinteiseen putkiremonttiin nähden ovat siisteys, työn
lyhytkestoisuus ja yleensä pienempi hinta. Huono puoli on, ettei sisäpuolisilla korjauksilla todennäköisesti saavuteta uuden viemäriputken käyttöikää. (Jaakkola, Lindstedt & Junnonen 2010, 34-35.)
Perinteisessä putkiremontissa käytettävät polypropeenista valmistetut muoviviemärit
on tarkoitettu korvaamaan PVC- ja valurautaviemärit. Polypropeeni (PP) on ympäristöystävällinen materiaali PVC:tä kehittyneemmillä ominaisuuksilla. PP-viemäri kestää hyvin kuumaa ja kylmää ja on vaivaton asentaa myös ahtaissa paikoissa. Se kestää hyvin kemikaaleja ja on syöpymätön. Materiaali ei johda ääntä ja tarkat liitokset
mahdollistavat virtauksen pysyvän laminaarisena. PP-viemärit soveltuvat jäte- ja sadevesien johtamiseen pois rakennuksista. Ne soveltuvat pien- ja rivitaloihin, asuinkerrostaloihin, liikerakennuksiin sekä teollisuusrakennuksiin. PP-viemäreitä käytetään uudisrakentamisessa, peruskorjauksessa ja perusparantamisessa. (Uponor kiinteistöviemäröintijärjestelmän suunnittelu ja asennus 2007, 5.)
Pinnoituksessa putken sisäpinta pitää puhdistaa mekaanisesti. Tämä tapahtuu esimerkiksi hiekkapuhaltamalla tai jyrsimällä. Puhdistuksen jälkeen kuivunut sisäpinta pinnoitetaan elastisella massalla, joka tavallisimmin on epoksi-, polyesteri tai polyuretaanipinnoite. Menetelmä soveltuu niin vaaka- kuin pystyviemäreille. Viemäriputkiston kunto pitää kuitenkin olla tiedossa, sillä sen pitää kestää puhdistuksen aiheuttama
mekaaninen rasitus. Myöskään rikkoutuneita liitoksia pinnoite ei korjaa. Vakuutusyhtiöt suhtautuvat vaihtelevasti pinnoitusmenetelmiin, sillä niiden uutuuden vuoksi
kestävyydestä ei ole varmaa tietoa. Sukituksessa putken sisäpinta puhdistetaan ja kovetettava sukka painuu tiiviisti olemassa olevan putken seinämille eikä minkäänlaista
19
välitilaa pääse syntymään. Sukituksessa viemärin halkaisija pienenee hieman, mutta
menetelmä parantaa putken virtausominaisuuksia. Suurempia putkikokoja varten on
olemassa muotoputkisujutus, joista tunnetuin on Uponorin Omega-Liner. Muotoputkisujutuksessa saneerattava viemäriputkisto korvataan uudella, kestävästä ja joustavasta muovista valmistetulla putkistolla. Sujuttaminen tapahtuu pienentämällä uuden
muoviputken poikkileikkauspinta-alaa kokoon taittamalla. Tämän jälkeen putki palautetaan alkuperäiseen muotoon lämmittämällä ja paineen avulla putki saadaan vanhan putken seinämiä vasten. Menetelmä on käytössä pääasiassa kunnallisteknisten
viemäriputkien saneerauksessa, mutta se soveltuu myös kiinteistön tonttiviemäreihin,
jolloin säästytään pihan kaivamiselta. (Falck 2011, 26-30.)
4 ILMANVAIHTO-, LÄMMITYS- JA SÄHKÖJÄRJESTELMÄT
4.1 Sähkölinjasaneeraus
Remontin laajuutta on mahdollista lisätä I, II ja III-vaihtoehtoihin lähes samansuuruisella kustannuksella. Yhtenä esimerkkinä sähkötekniikan nousujohtoremontti, jonka
arvioitu kustannuslisä vuonna 2007 oli noin 100 euroa asuinneliötä kohden (Laksola
2007, 24). Usein vanhoissa asuinkerrostaloissa ei ole nykyasukkaalle riittävästi sähköpisteitä eikä puhelin- tai antennipistorasioita. Nousujohtoremontin kustannukset,
ovat pitkälti riippuvaisia siitä, mitkä kaikki järjestelmän osat halutaan uusia.
Yleisimmät sähköjärjestelmän korjaukset koskevat sähköasennuksia, valaistusta, vikavirtasuojausta, suojaetäisyyksiä, pesukoneiden kytkemistä oman ryhmän taakse
sekä lattialämmityksen asentamista. Vanhat sähkökaapelit ovat usein upotettu rakenteisiin, jolloin on etsittävä uudet asennusreitit. Kustannuksiltaan pinta-asennukset
ovat edullisempia verrattuna uppoasennuksiin, joilla taas saavutetaan miellyttävämpi
ulkonäkö. Perusparannuksen yhteydessä voidaan harkita yleiskaapelointia, joka toimii sähköverkon ohella tietoliikenneverkkona. Tällöin mahdollistetaan laajakaistapalvelut, sekä kiinteistön ohjaus, seuranta ja turvallisuusjärjestelmien rakentamisen.
(Jaakkola ym. 2010, 43.)
20
Ohessa on listattu esimerkkejä kerrostalon sähkösaneerauksessa toteutettavista korjauksista:
-
Vanhat sähköasennukset puretaan ja asennetaan uudet standardien mukaiset
valaisimet, valaisimien ohjaukset sekä pistorasiat
-
Mittarikeskukset ja pääkeskus vaihdetaan uusiin
-
Huoneistoihin tuodaan uudet syötöt ja asunnot muutetaan 3-vaiheisiksi ja
vanhat ryhmäkeskukset vaihdetaan uusiin
-
Pesuhuoneissa valaistus ja pesukoneen sähkönsyöttö muutetaan vikavirralliseksi.
-
Keittiöissä lieden syöttö muutetaan 3-vaiheiseksi ja jääkaapille sekä astianpesukoneelle asennetaan pistorasiat omien syöttöjen taakse. Asennetaan uudet keittiön työtasovalot ja muut pistorasiat asennetaan vikavirrallisen ryhmän taakse
-
Valokuitu- tai CAT6 -järjestelmä asennetaan kiinteistöön
-
Palovaroitinjärjestelmän lisääminen kiinteistöön (Suominen 2010, 23-29).
4.2 Lämmitysjärjestelmä
Kaukolämmön osuus Suomen asuinkerrostaloista on 85 % (Jaakkola ym. 2010, 11).
Lämmönsiirtimet sijaitsevat lämmönjakohuoneessa mittauslaitteiden, säätölaitteiden
ja pumppauslaitteiden kanssa. Lämmitysputkien ja -pattereiden käyttöikä vaihtelee
50–100 vuoden välillä. Pääsääntöisesti lämmitysverkkoa ei ole tarvetta uusia, vaikka
yksittäiset putket ja patterit saattavat olla huonokuntoisia. Linjasaneerauksen yhteydessä uusitaan usein patteri- linjasäätö- ja sulkuventtiilit, sillä niiden elinikä on keskimäärin 20–25 vuotta (LVI 03-10368). Tällä varmistetaan säädön luotettavuus, sillä
vanhojen venttiilien toiminnasta ei voida olla varmoja. Kaukolämpölaitteiden käyttöikä on normaalisti 20–25 vuotta. Käyttöiän vaihtelu voi kuitenkin olla huomattavaa
johtuen laitteista, suunnittelusta, asennuksesta, käytöstä ja veden laadusta Vanhojen
lämmönsiirtimien hyötysuhde laskee vuosi vuodelta syntyvien kerrostumien vuoksi.
Tästä syystä yli 20 vuotta vanha kaukolämpökeskus on energiatehokasta uusia korjauksen sijaan, jotta turvataan lämmön riittäminen rakennukseen. (Jaakkola ym. 2010,
13.)
21
Rakennuksen lämmitysverkoston perussäätö tasapainottaa vesikiertoisen lämmitysjärjestelmän. Tämä tarkoittaa, että painehäviöt ovat yhtä suuret jokaiselle patterille.
Mikäli painehäviöt ovat erisuuret, kuten usein puutteellisesti perussäädetyissä kiinteistöissä, vesi pyrkii menemään helpointa reittiä. Kuvassa 5 on havainnollistettu,
minkälainen on perussäädetty kiinteistö verrattuna perussäätämättömään. Kuvasta
voidaan havaita, että ylemmät kerrokset jäävät vaille lämpöä ja alemmissa kerroksissa korkea lämpötila haittaa asumismukavuutta. Perussäädön avulla varmistetaan tasaiset lämpöolot kerroksissa, jolloin asumismukavuus paranee ja energiaa säästyy.
Arvioiden mukaan kolme neljäsosaa Suomen asuinrakennuskannasta on puutteellisesti perussäädetty. Perussäätämättömissä kiinteistöissä lämpötilaerojen arvioidaan
olevan keskimäärin yli 3 °C, mutta yli 6 °C:n lämpötilaerotkaan eivät ole harvinaisia. Lämmitysjärjestelmän perussäätö vaikuttaa merkittävästi lämmitysenergian kulutukseen erityisesti kiinteistöissä, joissa on useita asuntoja. Perussäädön avulla kiinteistön energiankulutusta voidaan vähentää 10-15 %
Kuva 5. Perussäädön vaikutus asuinkerrostalon huonelämpötiloihin (Miikka Roos
2013)
22
4.3 Ilmanvaihtojärjestelmä
Ilmanvaihtojärjestelmän korjaaminen energiatehokkaaksi on yksi tehokkaimmista
tavoista vähentää rakennuksen lämmitysenergian kulutusta, sillä ilmanvaihdon osuus
kulutuksesta on jopa 30–40 %. Kaikki ilmanvaihdon korjaamisesta saatavat hyödyt
eivät koske vain energiankulutusta vaan ne vaikuttavat myös asumismukavuuteen ja
terveyteen.
Painovoimainen ilmanvaihtojärjestelmä on rakennettu arvioiden mukaan 30 %:iin
1960-luvun asuinkerrostaloista ja 10 %:iin 1970-luvun asuinkerrostaloista. (Jaakkola
ym. 2010, 18). Painovoimaisessa ilmanvaihdossa ilma liikkuu ulko- ja sisäilman
lämpötilaerojen sekä tuulen vaikutuksesta. Korvausilma saadaan useimmissa tapauksissa ulkoseinillä sijaitsevista venttiileistä. Ilmanvaihtoa ei pystytä hallitsemaan ja
vedon tunne on yleistä. Kaikki poistettava ilma on puhdasta lämpöhukkaa.
Koneellinen poistojärjestelmä on yleisin saneerattavissa asuinkerrostaloissa ja se käsittää jopa 70 % 1960-luvulla rakennetuista ja yli 90 % 1970-luvulla rakennetuista
asuinkerrostaloista (Jaakkola ym. 2010, 19). Poistopuhaltimen avulla saadaan ilmavirtaus venttiileissä halutuksi. Tällöin myös kanavakoot pienentyvät verrattuna painovoimaiseen ja niiden sijoitus on vapaampaa, kun vaakavetojen tekemisessä ei ole
rajoituksia. Poistettavan ilman lämpösisältöä ei tässäkään järjestelmässä saada hyödynnettyä mihinkään.
Yksi tapa parantaa ilmanvaihdon energiatehokkuutta ja asumisviihtyvyyttä on asentaa lämmöntalteenottimella varustettu koneellinen tulo- ja poistojärjestelmä. Järjestelmä voi olla keskitetty, jolloin laitteet sijaitsevat katolla tai ullakolla. Keskitetyssä
järjestelmässä yksi ilmanvaihtokone hoitaa usean huoneiston. Ongelmana järjestelmän toteuttamiselle on löytää tilaa tulokanaville. Vanhoja poistokanavia voidaan
hyödyntää, mikäli ne huolletaan ja tiivistetään. Toinen vaihtoehto on rakentaa huoneistokohtainen ilmanvaihtojärjestelmä, jossa jokaisessa huoneistossa on omat ilmanvaihtokanavat ja ilmanvaihtokone. Huoneistokohtainen ilmanvaihto on sopiva
ratkaisu, mikäli olemassa olevaa hormistoa ei kannata enää käyttää. Järjestelmä vaatii alas lasketut katot osaan asuinhuoneistoa ja ilmanvaihtokone vie oman tilansa.
23
Recair Economizer on ratkaisu, jossa poistoilman hukkalämpö ohjataan lämmöntalteenottimeen ja lämpöpumpun kautta hukkalämpö saadaan hyödynnettyä lämmityspiirin paluulämpötilaa nostamalla sekä esilämmittämällä lämmintä käyttövettä. Järjestelmä ei paranna asumisviihtyvyyttä vaan sen ainoa tarkoitus on alentaa energiankulutusta. Käyttövesi esilämmitetään, jolloin käyttöveden kaukolämpöventtiiliä joudutaan avaamaan mahdollisimman vähän. Käyttöveden esilämmitys on mahdollista
myös kesällä, jolloin säästöjä saadaan vuoden ympäri. Tietyillä lämpötiloilla voidaan
koko rakennuksen tarvitsema lämmitysteho tuottaa Economizer-järjestelmällä. Järjestelmä vaatii tilaa sisäyksikölle ja energiavaraajalle, sekä katolle asennettavalle ulkoyksikölle. Ulkoyksikkö korvaa vanhan poistopuhaltimen. (Recair www-sivut
2013.)
Kuva 6. Recair Economizer-pilottikohteen kaukolämmön normitettu kulutus ensimmäisen vuoden aikana (Recair www-sivut 2013)
Recair Economizer-järjestelmän pilottikohde on Lohjalla sijaitseva vuonna 1998 rakennettu kuusikerroksinen asuinkerrostalo, jossa on 32 huoneistoa. Kohde on ollut
toiminnassa 19.1.2012 alkaen ja vuoden seurantajaksosta voidaan todeta järjestelmän
tehokkuus. (Recair www-sivut 2013.)
Järjestelmän pilottikohteessa on saatu säästöjä jopa 54 % normitetusta kaukolämmön
kulutuksesta. Normitettu kulutus tarkoittaa lämmitysenergian kulutusta korjattuna
lämmitystarveluvulla, jotta voidaan vertailla rakennuksen energiankulutusta eri kuukausina tai vuosina, sekä vertailla eri paikkakunnilla olevia rakennuksia (Motivan
24
www-sivut 2013). Rahallisesti kohteessa on säästetty noin 5300 euroa vuodessa, kun
huomioidaan myös kasvanut sähkönkulutus. Mittausten mukaan järjestelmän hyötysuhde tai suorituskerroin (COP, Coefficient of Performance) on ollut vuositasolla
jopa 3,4. (Recair www-sivut 2013.)
5 YHTEENVETO
Työn tavoitteena oli luoda isännöitsijöitä ja taloyhtiöitä ajatellen hankeopas, jossa on
käsitelty pääpiirteittäin vaihtoehtoja, joita voidaan hyödyntää saneeraushankkeessa.
Työ on suunniteltu erityisesti isännöitsijöille, joiden tekninen tietämys on vähäistä.
Aloitin projektin työstämisen tutkimalla aikaisempia opinnäytetyön tilaajan kohteita
ja niiden toteutustapaa. Niistä kävi ilmi, että usein taloyhtiöillä ei ole riittävää tarveselvitystä eikä hankesuunnittelua. Taloyhtiö palkkaa LVI-suunnittelijan puutteellisilla lähtötiedoilla ja tämän seurauksena suunnittelija joutuu laskuttamaan erikseen
työn aikana tulleista muutostöistä. Tarveselvityksen ja hankesuunnittelun puutteellisuudesta johtuen saneerauskohteessa toteutetaan vain välttämättömimmät asiat, eikä
tarkastella energian säästöön ja asumismukavuuteen tähtääviä vaihtoehtoja, joiden
parantaminen linjasaneerauksen yhteydessä olisi suositeltavaa.
Työssä käytetyistä menetelmistä alan kirjallisuuden hyödyntämisellä oli keskeinen
osa. Taloyhtiöille suunnattuja oppaita ja kirjallisuutta putkiremontista on melko kattavasti ja pyrin niistä tiivistämään oleellisimman tiedon tätä työtä ja tilaajan tarpeita
ajatellen. Toinen keskeinen menetelmä oli laite- ja materiaalivalmistajien tuote- ja
asennusoppaat, joiden teknisiä tietoja hyödynsin ajatellen saneerausvaihtoehtoja. Pyrin kuvaamaan vain keskeisimmät asiat ja jättämään sivummalle yksityiskohtaisemmat kuvaukset, sillä muuten työn laajuus olisi kasvanut kohtuuttomasti ja luettavuus
olisi kärsinyt.
Työprosessissa tiedon hakemisen osuus oli aikaa vievää, mutta oman oppimisen kannalta palkitsevaa. Työn rungon määrittäminen oli haastavaa, sillä monesta yksittäisestä asiasta olisi saanut tehtyä laajemmankin tutkimuksen. Työn tilaajan arkistoissa
oli runsaasti aikaisemmista projekteista otettuja kuvia, joista selvisi yleisimpiä asen-
25
nustapoja ja käytettyjä materiaaleja. Lisäksi hyödynsin omia työmailta ottamiani kuvia. Näiden kuvien pohjalta päätin ottaa työhöni pienen osuuden saneerauksissa käytettävistä materiaaleista.
Työn tuloksena on kokonaisuus, jota työn tilaaja pystyy tulevaisuudessa hyödyntämään markkinoidessaan palvelujaan taloyhtiöille. Työn pohjalta luodaan sen hetkisen
tarpeen mukaan jaettavia esitteitä tai taloyhtiöissä ja isännöitsijätoimistoissa pidettäviä esityksiä. Työtä voidaan myös hyödyntää tarveselvitysvaiheessa, jolloin asuntoosakeyhtiö tai isännöitsijä on tietoinen erilaisista mahdollisuuksista, joita saneerauskohteessa voidaan suorittaa. Kun tarveselvityksessä on päätetty alustavat toimenpiteet, on hanketyöryhmän helpompi valmistella omaa osuuttaan ja näin saadaan suunnittelijalle riittävät lähtötiedot ja saneerauksen laajuus on tiedossa. Yllättäviltä kustannuksilta ja muutoksilta vältytään. Saneeraustarve on tarkastettu koko LVIjärjestelmän osalta ja järjestelmän kunto on tiedossa.
26
LÄHTEET
Falck, T. 2011. Nykyaikaiset putkiremonttimenetelmät Suomessa 2011. Lohja: Suomen Lehtiyhtymä Oy/Kirjapaino Uusimaa.
Laksola, J. & Palsala, A. 2005. Onnistunut putkistoremontti. Helsinki: Kiinteistöalan
kustannus.
RT 18-10922. 2008. Kiinteistön tekniset käyttöiät ja kunnossapitojaksot. Helsinki:
Rakennustieto.
Levamo, H. 2009. Suunnittelu on putkiremontin tärkein vaihe. Teoksessa Työkalu
putkiremonttiin –opas taloyhtiöille. Helsinki: Rakennusteollisuuden kustannus RTK
Oy.
Taloyhtio.net www-sivut 2013. Viitattu 10.1.2013. http://www.taloyhtio.net
Laksola, J. 2007. Onnistunut putkistoremontti osa 2. Jyväskylä: Kiinteistöalan kustannus.
Finanssialan keskusliiton www-sivut 2013. Viitattu 10.1.2013. http://www.fkl.fi
Kiinteistövakuutukset, yleiset sopimusehdot. 2006. Pohjola.
Vexve:n www-sivut. Viitattu 12.2.2013. http://www.vexve.com
The Copper Tube Handbook. 2010. New York: Copper Development Association.
Viitattu 21.3.2013.
http://www.copper.org/publications/pub_list/pdf/copper_tube_handbook.pdf
Uponor-komposiittijärjestelmän suunnittelu ja asennus. 2010. Nastola: Uponor Suomi Oy. Viitattu 7.2.2013.
http://www.uponor.fi/~/media/Files/Uponor/Finland/MLCP/Installation%20manuals/
9001_Komposiitti_kasik_010610.pdf
Uponor-PEX-käyttövesijärjestelmä. 2009. Nastola: Uponor Suomi Oy. Viitattu
7.2.2013.
http://www.uponor.fi/~/media/Files/Uponor/Finland/Tap%20water%20PEX/Brochur
es/PEX_Kasikirja_2009.pdf
Uponor kiinteistöviemäröintijärjestelmän suunnittelu ja asennus. 2007. Nastola:
Uponor Suomi Oy. Viitattu 20.2.2013.
http://www.uponor.fi/~/media/Files/Uponor/Finland/Soilwaste/Installation%20manuals/37003Kiintviemksikirja022007.pdf
Puristusliitinjärjestelmän asennusohjeet. 2002. Espoo: Lyngson Oy. Viitattu
20.2.2013.
http://www.lyngson.fi/pdf/Asennusohje.pdf
Jaakkola, T., Lindstedt, T. & Junnonen, J-M. 2010. Energiatehokas asuinkerrostalojen talotekniikkakorjaus. Helsinki: Suomen rakennusmedia Oy.
27
LVI 03-10368. Asuntoyhtiön kaukolämpölaitteiden uusiminen. 2004. Helsinki: Rakennustieto.
Recair Economizer www-sivut. Viitattu 17.4.2013.
http://www.economizer.fi
Asunto-osakeyhtiölaki. 2009. L 22.12.2009/1599 muutoksineen.
Linnermo, S., Sirén, K., Tiainen, M. & Åström, G. 2009. Asuinkerrostalojen linjasaneeraus. Helsinki: Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry.
Suominen, J. 2010. Kerrostalon sähkösaneeraus. AMK-opinnäytetyö. Mikkelin ammattikorkeakoulu.
Repo, H. 2009. Putkiremonttien määrä kasvaa kolinalla. Tekniikka & talous
2.6.2009. Viitattu 27.4.2013.
http://www.tekniikkatalous.fi/uutiset
Motivan www-sivut. Viitattu 27.4.2013.
http://www.motiva.fi
LIITE 1
Fly UP