...

Lahden Ammattikorkeakoulu Lahti University of Applied Sciences Taideteollisuuden koulutusohjelma -Institute of Design

by user

on
Category: Documents
10

views

Report

Comments

Transcript

Lahden Ammattikorkeakoulu Lahti University of Applied Sciences Taideteollisuuden koulutusohjelma -Institute of Design
Lahden Ammattikorkeakoulu
Taideteollisuuden koulutusohjelma
Koru- ja hopeamuotoilu
Johanna Stenvall: Vahva olkapää
ja lyyrinen takapuolikaksi korua suomalaisen naisen
vartalolle
Opinnäytetyö
Kevät 2006
Lahti University of Applied Sciences
-Institute of Design
Jewellery design
Johanna Stenvall: Strong shoulder
and lyric behind –
two jewelleries for body of Finnish woman
Scholar thesis
Spring 2006
Tiivistelmä
Abstract
Korujen symboliikka perustuu harvoin siihen vartaloon, joka niitä kantaa. Kautta vuosisatojen miehet
ovat suunnitelleet naisille koruja,
tietämättä lainkaan mitä naiset ajattelevat omasta ruumiistaan, paikasta johon korut sijoitetaan.
Only rarely, the symbolism of jewelleries is based on the body they are
worn. Trough the centuries have
most of the jewellery been designed
by men. They have designed jewels
for women without knowing
women`s thoughts about their own
body, the one and only place where
the jewels are going to be.
Suomalaiset naiset arvostavat kulttuuriaan ja tuntevat oman erityisyytensä. Täällä naiset laskevat yhdeksi
kauneuden määreeksi persoonallisuuden. Persoonan korostus ja halu
olla vahva, eikä aina vain kiltti, korostuivat tutustuessani suomalaisten
naisten vartalokokemuksiin. Työtätekevät kädet, vahvat olkapäät, joihin voi tukeutua sekä fyysisesti että
psyykkisesti, ja pehmoinen takamus, jota ei turhaan häpeillä, kannustivat minua suunnittelemaan
kaksi näyttävää ja vartalon muodon
mukaan muuntautuvaa juhlakorua
suomalaiselle naiselle.
Finnish women appreciate their own
culture and they also know that they
are special. Women here are aware
that one of the basic principles of
being beautiful is being personal.
When I studied about those experiences that Finnish women had about
their bodies, I learned that urge to
be strong and not always so kind id
strong. They are willing to show
their personality. Working hands
and strong shoulders to lean on
both physically and mentally, and
soft behind that are not to be
ashamed of, showed me the way to
design two jewels which can chance
their form according to the bodies
they are worn.
Sisällys
1. Johdanto
2. Naisvartalon historiaa
länsimaisessa kulttuurissa
s. 3
2.1 Naisvartalon muokkaus ja korostaminen koristamisen keinoin
2.2 Suomalaisen naisen vartalo
s. 4
3. Vartalokokemukset
3.1 Kasvot
3.2 Kädet
3.3 Jalat
3.4 Vatsa
3.5 Rinnat
3.6 Niska ja hartiat
3.7 Takapuoli
s.
s.
s.
s.
s.
s.
s.
s.
4. Naisvartalon vaatimukset
s. 21
ja estetiikka nykyajassa
4.1 Vartalo itseilmaisun välineenä
4.2 Koru vartalon korostajana
s. 9
11
12
13
14
15
16
17
19
s. 22
s. 24
5. Muotoilutehtävä
5.1 Suomalaiset naiset kohderyhmänä
s. 26
6. Muotoiluprosessi
s. 28
7. Vartalokorujen kuvallinen
esittely
8. Loppusanat
s. 27
s. 34
s. 37
Lähteet
Liitteet
2
Johdanto
Opinnäytetyöni aiheenvalinnan poh-
Kaksi uniikkikoruani sijoittuvat nai-
jana on toimittaja Anna-Stiina Nykä-
sen takamukseen ja oikealle hartial-
sen kokoama dokumenttikirja, ”Par-
le. Tahdoin keksiä oivaltavat tekni-
haat puoleni”, tavallisista suomalai-
set ratkaisut korujen pukemista ja
sista naisista. Anna- Stiina Nykänen
paikallaan pysymistä varten, sekä
on haastatellut kaiken ikäisiä ja ko-
tehdä muotokieleltään naiselliset ja
koisia naisia siitä, miten he varta-
näyttävät juhlakorut. Mukautuminen
lonsa kokevat.
kaikenkokoisiin
Tulkitsin kirjaan haastateltujen nais-
naisvartalon muotojen korostaminen
ten vartalokokemuksia ja suunnitte-
olivat suunnitteluni pääperiaatteet.
lin ja toteutin lukukokemukseni poh-
Korujeni ei ole tarkoitus julistaa tai
jalta 2 korua suomalaisen naisen
ottaa kantaa, vaan istua hyvin ja
vartalolle. Tavoitteenani oli selvittää
näyttää kauniilta sellaisissa vaihto-
millaisia koruja naiset oikeasti tah-
ehtoisissa
tovat ja miten he haluavat ”ihonsa”
suomalaiset naiset tulkintani perus-
koristaa. Korujen sijoituspaikka nai-
teella voisivat korunsa kantaa. Muo-
sen vartalolla määräytyi naisten var-
toiluprosessissa pidin tärkeänä itse
talokokemusten myötä ja korun ul-
vartaloa ja sen esiintuomista. Vaikka
konäkö määräytyi sekä käyttömu-
koruni ovat näyttäviä, haluan että
kavuuden että muotoilun yhteistu-
itse naisvartalo säilyy edelleen ensi-
loksena. Pääroolissa työssäni on ko-
sijaisessa asemassa, eikä siitä tule
rujen innovatiivisuus niiden sijoitus-
korujen myötä osaa teoksesta tai
paikan suhteen, ensisijaisena käyt-
tekijän mielipiteiden julistusta. Ko-
tötarkoituksena kuitenkin säilyy ih-
rujeni on toimittava myös konkreet-
misen traditionaalinen koristautumi-
tisessa käytössä ja toinen koruistani
sen tarve.
on suunniteltu myös kaupallisuutta
vartaloihin
ruumiinosissa,
sekä
joissa
ajatellen.
3
2. Naisvartalon historiaa
länsimaisessa kulttuurissa
tehdä työtä elääkseen. Vain ylhäiset
saivat tarpeeksi ravintoa ja kykenivät hankkimaan upeita vaatteita, ja
Naisen ruumis on vain harvoin ollut
hänen omansa. Usein se on ollut
vain väline lajin jatkumiseen tai
miehen
himon
tyydyttäjä.
Ennen
ruumis oli taakka. Luonto oli ruumiin
vihollinen ja kivut oli kestettävä ilman lievitystä. Nälkä ei ollut keino
laihduttaa,
vaan
se
oli
köyhissä
oloissa suuri vaara. Mutta terveys ja
pitkä ikä eivät ole vielä tänäkään
päivänä vapauttaneet naista ruumiin
vankeudesta eikä vartalon merkitys
ole lainkaan vähentynyt keuhkotautien ja ruttojen täyttämästä ajasta.
Naisen vartalo on kautta aikojen
ollut erittäin käyttökelpoinen elatusväline. Jo vuosisatoja sitten sillä
pyydystettiin aviomies tai asiakas.
Kauneusihanteet muuttuivat hitaasti
ja niihin vaikuttivat niin filosofiset,
uskonnolliset
kuin
taloudellisetkin
syyt. Kautta aikain on naisruumis
ollut katsotuin kohde ja sen muoto
on kaikille tuttu. Eurooppalaisessa
kulttuurissa kauneus oli varattu vain
niille harvoille, joiden ei tarvinnut
vain heillä oli aikaa ja varaa keskittyä olemaan päätoimisesti kaunis.
Yksi tärkeimmistä kauneuden edellytyksistä on ollut virheetön iho. Isorokon ja muiden ihotautien aikaan
sen saavuttaminen ei ole ollut aivan
yksinkertaista.
Historiassa
naisen
ihon oli oltava vaalea ja heleä. Pisamat olivat kauhistus ja kasvoja
valkaistiin vaarallisin ja vähemmän
vaarallisin keinoin. ”Eniten käytetty
kaunistusaine oli lyijyvalkoinen. Se
sekoitettiin pastaksi munanvalkuaisen ja viinietikan kanssa ja siveltiin
kasvoille. Joskus lyijyvalkoisen päälle levitettiin vielä värjättyä kumilakkaa, joka teki kasvot käytännöllisesti katsoen liikkumattomiksi. Köyhien
tyttöjen, jotka halusivat matkia varakkaampia, piti tyytyä jauhopuuteriin – mikä varmaankin oli onneksi
heidän iholleen ja terveydelleen.”
(Utrio 2001, s.168.) Hiusten ja ihon
vaaleus yhdistettiin viattomuuteen
ja hyvyyteen. Vasta Ranskan vallankumouksen jälkeen selkeät ihannevärit katosivat ja tärkeintä hiuksissa
4
oli niiden määrä. Kautta aikojen
Eurooppalaiset
naiset
saattoivat
ovat runsaat hiukset olleet saman-
nukkua vuosikausia nipistin nenäs-
lainen ihanne kuin pitkä kaula tai
sään saadakseen kapeamman ne-
pienet kädet ja jalat. Muita naisvar-
nän. Hyvin usein muuntelu saattoi
talon absoluuttisen kauneuden mää-
olla tuskallista ja jopa hengenvaa-
reitä ei juuri ole. Naisen ruumista on
rallista. Ihon haavoittaminen, lihak-
aina palvottu, mutta ihanteet ovat
sien puristaminen ja jäsenien vään-
suuresti vaihdelleet eri aikoina.
täminen oli tavallista.
Naisvartalon korostaminen on tapahtunut mm. kankaiden ja vantei-
2. 1 Naisvartalon muokkaus ja
korostaminen koristamisen keinoin
den avulla eikä se koskaan ole ollut
niin
väkivaltaista
konkreettinen
Kauneus oli ennen naisen tärkein
kuin
muokkaus
vartalon
toisen
muotoiseksi.
avu, siveyttä lukuun ottamatta. Nainen pyrki miellyttämään miestä ul-
Antiikin kreikan naiset saivat elää
konäöllään ja kaunis nainen saattoi
elämänsä ilman, että mitään ruu-
aina odottaa etua ulkonäöstään. Yh-
miinosia erityisesti muunneltiin. An-
tä innokkaasti kuin naisten hiuksien
tiikin aikana ihanteena oli naisruu-
ja ihon väriä, on pyritty muutta-
miin luonnollisuus, jota korostettiin
maan myös naisen vartaloa. Sitä on
yksinkertaisesti laskostetuilla vaat-
korostettu, typistetty, latistettu ja
teilla. Ainut kehoa muokkaava asus-
jokaista ruumiinosan muotoa on his-
te, jota käytettiin, oli ns. Afroditen
torian
pyritty
vyö, jonka tehtävä oli tukea naisten
muuttamaan. Naisvartalon muokka-
rintoja. Vyötä saatettiin koristella
us saattoi olla suuren vaivan takana
esimerkiksi rintojen väliin sijoittu-
ja se saattoi olla tuskallista tai hen-
valla soljella.
jossakin
vaiheessa
genvaarallista. Utrio (1985, 12) kertoo kirjassaan kuinka paljon vaivaa
naiset
olivat
valmiita
näkemään
kauneutensa eteen, ilman mitään
varmuutta
todellisista
tuloksista.
Keskiajan naisihanteena oli Neitsyt
Maria, nuori viaton äiti, joka oli pieni
ja hoikka. Naisihanteen mukaan rinnat olivat pienet ja takapuoli oli
5
olematon. Lantio työntyi eteenpäin
kautta myös ulkonäköön. Korujen
ja sitä korostettiin vatsan päälle ke-
rooli pukeutumisessa oli suuri ja ko-
rätyllä
Hameen
rujen käyttö ja näyttö oli varakkaille
laahus ulottui pitkälle maahan saak-
tärkeä statussymboli. Renessanssin
ka ja pitkän vaalean kaulan kannat-
naisihanne oli kypsä nainen, jonka
telema pää työntyi eteenpäin. Olen-
kauneuteen yhdistettiin viisaus ja
nainen osa mekkopukua oli vyöt,
arvokkuus. Tosin renessanssin ylis-
joita valmistettiin myös jalometal-
tetyt ruhtinattaret olivat usein vain
leista. Keskiajan taide kuvasi naisen
murrosikäisiä
vartaloa
avioliitot solmittiin varhain. Renes-
mutta
päällyshameella.
synnin
samalla
ruumiillistumana,
myös
täydellisenä
kauneutena.
nuoria
naisia,
sillä
sanssin maalaustaide etsi täydellistä
kauneutta ja naisvartaloa verhosi
usein läpikuultava huntu, joka paljasti enemmän kuin peitti.
Renessanssin maailmassa ihailtiin
antiikkia ja myös renessanssiajan
kultasepät ottivat vaikutteensa antiikin ajasta. Emalointia, kiviä ja
helmiä käyttämällä saatiin aikaan
värikkäitä ja loistokkaista koruja ja
myös miehet käyttivät niitä. Renessanssin aikana ihmisen arvostus perustui hänen varallisuuteensa ja sitä
6
mahdotonta. Naisten osuus julkisessa elämässä pieneni entisestään ja
naiset keskittyivät kotiinsa ja miehensä palvelemiseen.
Barokin naisihanne pysyi yhä kookkaana. Tiimalasivyötärö unohdettiin
ja
naiset
pukeutuivat
runsaisiin
alushameisiin näyttääkseen tasaisen
leveiltä ja pyöreiltä. Barokin nainen
oli hyvin syötetty ja juotettu, rehevä
Luonnollinen naiskauneus ei kuiten-
ja tyytyväinen itseensä. Lihavuus oli
kaan
vaan
vaurauden tunnusmerkki ja vartaloa
1500-luvulla naisvartaloa muokattiin
ja vaatetusta esiteltiin ylpeänä ulko-
ankarammin
puoliselle
tyydyttänyt
kuin
pitkään,
koskaan
aikai-
maailmalle.
Mahtiponti-
semmin. Jokaisen läntisen Euroopan
suus ja muotojen korostaminen nä-
ylhäisen naisen oli näytettävä tunti-
kyivät myös koruissa. Korut lepäsi-
lasilta, riippumatta sopiko se hänen
vät usein paljaalla iholla ja materi-
vartalolleen vai ei. Pienuus ja hen-
aaleina helmet ja timantit olivat
tous olivat mitättömyyden merkki ja
suosittuja. Korut saivat vaikutteita
vartalon kokoa lisättiin kaikin mah-
luonnosta
dollisin keinoin. Löytöretket ja uudet
Tunnusomaisin korumateriaali baro-
keksinnöt saivat ihmisen tuntemaan
kille olivat helmet. Raimo Fager-
itsensä suuriksi ja mahtaviksi ja siltä
ström (1989, 41.) kirjoittaa, että
myös haluttiin näyttää. Käytettiin
kultaseppien käyttämä sana barroco
kureliivejä, toppauksia ja pönkkä-
merkitsi juuri pisaramaista ja epä-
hameita ja kokoa lisättiin hatuilla,
säännöllisen muotoista helmeä.
ja
kasvien
muodoista.
valtavilla kauluksilla, topatuilla housuilla
ja vaatteiden
aluskankailla.
Naisen
viilloksilla
ja
vartalo
oli
kauttaaltaan vaatetuksella muokattu
ja sidottu, vapaa liikkuminen oli
7
Rokokoo muunsi 1700-luvulla naisvartalon lihallisuuden ja näyttävän
pöyhkeilyn hillitymmäksi tyylikkyydeksi. Naisen oli oltava pehmeä ja
pyöreä, mutta vain tarkoin määrätyistä kohdista. Vuosisata kammoksui hyllyvää läskiä. Pieneksi kiristetty vyötärö ja vannehameet palasivat
pukeutumiseen. Naisen päähän kasattiin valtava kampaus, jota korostettiin kukista, sulista, näyttävistä
koruista ja esineistä kootuilla ase-
Ranskan vallankumouksen aiheut-
telmilla. Tekojalokivet ja erilaiset
tamat mullistukset ulottuivat myös
dubletit saavuttivat suurta suosiota
kauneusihanteisiin ja naisen varta-
rokokoon aikana. Kaulakoruista suo-
loon saakka. Parikymmentä vuotta
situin oli kankainen nauha, joka si-
nainen sai olla luonnollinen, ilman
dottiin kaulalle ja koristeltiin soljella.
peruukkeja ja korsetteja. Vaatteet
Koristellun pään vastapainoksi myös
olivat väljiä ja kevyitä ja vartalon
hameen
suunnattoman
muodot näkyivät harsomaisten kan-
suuri. Lantiota korostettiin äärim-
kaiden läpi. Ihanteena oli reipas ja
mäisyyksiin edestä litteällä ja sivuil-
eroottinen
ta valtavan leveällä vannehameella.
vaatteet olivat eduksi lähes jokaisel-
Rokokoo ei kaivannut luonnollisuutta
le vartalomallille.
oli
oltava
nainen.
Suoralinjaiset
ja lantion äärimmäisen korostamisen jälkeen siirryttiin muihin ruumiinosiin. Povea lisättiin runsailla
röyhelöillä ja huiveilla ja vatsa litistettiin korsetilla. Lopputulos oli kävelevän ankan kaltainen.
8
Vallankumoushuuman
haihduttua
vartaloa ei enää väkivaltaisesti ku-
palattiin taas naisvartalon muunte-
tistettu
lun
ampiais-
naisen vartalo alkoi vapautua kiris-
vyötärö palasi takaisin lähes sadaksi
tävistä ja korostavista vaatteista.
vuodeksi. Vyötärön kapeutta koros-
Toisen maailmansodan aikana vaat-
tettiin valtavilla hamekerroksilla ja
teiden linjat alkoivat väljetä ja myös
suurilla hihoilla. 1800-luvun loppu-
helmat
puolella naisen ryhdin oli oltava yl-
ruumiista siirryttiin lyhyisiin hamei-
väs, vyötärön kapea ja laahuksen
siin ja housuihin, jotka pitenivät ja
pitkä ja runsas. Kiinnostus naisen
lyhenivät muodin mukana. Vaikka
takapuolta kohtaan johti siihen, että
hoikkuus oli edelleen ihanne, oli
naisen takamusta liioiteltiin tyyny-
hentouden ja heikkouden tilalle tul-
mäisellä lisäkkeellä, turnyyrillä. Näil-
lut terve ja jäntevä vartalo. Vaate-
lä keinoin tavoiteltiin eleganttia yl-
muodin keventyessä ja vaatteiden
väyttä ja korostettiin omaa olemus-
vähentyessä myös vartalon ”virheet”
ta.
tulivat esille aiempaa helpommin.
äärimmäisyyksiin
ja
tai
korostettu.
lyhenivät.
1900-luvulta
lähtien
Vähitellen
Panssaroidusta
on
vartaloa
muokattu liikunnalla, syömistä säätelemällä ja kirurgisin toimenpitein.
1920-luvulla ihanteeksi tuli poikatyttö, joka oli lattarintainen ja kapealanteinen. Hameet lyhenivät radikaalisti ja nilkat paljastettiin empimättä. Aikaisempiin naisihanteisiin
verrattuna tuon ajan muodikas nainen oli hyvinkin miehekäs ja poikamainen, mutta todellisuudessa pitsihameet, polkkatukat, näyttävät ko-
Ensimmäinen
maailmansota
teki
naisista aktiivisempia ja heidän työ-
rut ja vahvat ehostukset olivat melko naisellisia.
panostaan tarvittiin. Liika hienostelu
osoittautui
epäkäytännölliseksi
ja
9
Laihduttaminen kuuluu teollistunee-
nainen säätyyn katsomatta teki ras-
seen yhteiskuntaan, jossa ruokaa on
kasta
enemmän kuin tarpeeksi ja ruumiil-
kierto oli hyvin samantapainen kai-
lista työtä vain vähän. Kauneuskäsi-
killa naisilla. Äitiys oli naisten toi-
tykset eivät enää siirry perinteiden
veista hartain ja jokainen nainen
vaan median kautta, jolloin ihantei-
nähtiin mahdollisena synnyttäjänä.
den muuttuminen on paljon nope-
Suurimmaksi epäonnistumiseksi ko-
ampaa. ”Ruumiin kärsimyksistä on
ettiin vanhapiiaksi päätyminen. Nai-
vapauduttu psyykkiseen kärsimyk-
sen ruumis ei ollut kokonaan naisen
seen” (Utrio 2001, 8.)
itsensä hallittavissa, vaan sen omisti
ruumiillista
työtä.
Elämän
usein joko mies tai lapset. Maa2.2 suomalaisen naisen vartalo
laiselämässä naisen vartalon tärkein
ominaisuus oli terveys ja työkyky.
Pohjoismaalaiset naiset ovat tänä
päivänä tottuneet yltäkylläiseen ravinnonsaantiin ja hyvin toimivaan
terveydenhoitoon.
Meidän
yhteis-
kunnassamme ruumiilliset epämukavuudet harvoin vaikuttavat oman
vartalomme kokemiseen. Henkiset
seikat
ovat
etusijalla
kuvitelmas-
samme vartalostamme ja sen tilasta.
Naiset tekivät usein raskaita töitä ja
ravinnon saanti saattoi olla hyvinkin
heikkoa. Erityisen vaativaksi tilanteen teki se, että nainen oli lähes
jatkuvasti joko raskaana tai imetti.
Seurauksena naiset kärsivät usein
anemiasta ja olivat erityisen alttiita
kulkutaudeille. Ruumiillinen työ ja
lukuisat
synnytykset
kuihduttivat
suhteellisen nuortenkin naisten vartalot nopeasti. Historiaa tarkastelta-
Menneisyydessä naisen tehtävä oli
pysyä terveenä ja täyttää velvollisuutensa yhteisössä. Naiset kokivat
tyytyväisyyden omaan vartaloonsa
synnyttämisen ja työkyvyn kautta.
Suomalaisen yhteiskunnan rakenne
oli sellainen, että lähes jokainen
essa on helppo päätellä, että suomalainen naisihanne ei ollut hento ja
hauras tyttönen, vaan terve ja tukevarakenteinen nainen, joka ruumiillisen työn ohella jaksoi täyttää velvollisuutensa
synnyttäjänä.
vaimona,
Hyvän
äitinä
ja
naisvartalon
määre ei niinkään ollut esteettisyys,
10
vaan ennen kaikkea terveys ja vah-
loihinsa, kuin mitä yleisesti luullaan.
vuus.
Kirjaan
on
haastateltu
noin
kol-
meakymmentä kaikenikäistä suoma-
Nykyajan suomalainen nainen ajattelee kauhunsekaisin tuntein menneisyyden loputonta raadantaa, sairauksia ja nälkää, jotka vartaloa koettelivat. Mutta meidän tämänhetkinen ajatusmaailmamme ei ole verrattavissa
aikaisemmin
eläneisiin
naisiin. Asioita tarkastellaan eri tavalla ja arvomaailmamme on toisenlainen.
Kohtaloon
alistuminen
oli
ominainen ajattelutapa menneisyydessä. Naisen oikeutta omaan ruumiiseensa
rajoittavat
asiat
loivat
myös vaihtelevuutta ja turvaa senaikaiseen elämänrytmiin ja aherrukseen. Häät, hautajaiset, varpajaiset
ja muu seuraelämä loivat omilta
osin suurta tyydytystä menneisyyden naiselle.
ja hänen mahdollisuutensa päättää
omasta ruumiistaan ja elämästään
parhaimpia
Anna-Stina
koko
maailmassa.
Nykäsen
kirjoittaman
Parhaat puoleni - dokumenttikirjan
mukaan suomalaiset naiset ovat paljon
oman
Kirja
ruumiinsa
paljastaa,
tyytyväisempiä
omiin
varta-
ja
ulkonäkönsä.
että
ulkonäköön
suhtaudutaan usein sekä rempseällä
että mustalla huumorilla. Naiset kehuvat vartaloitaan vilpittömästi ja
löytävät vikojensa lisäksi myös paljon hyvää itsestään. Malleja ja elokuvatähtiä ei pidetä ihanteina vaan
naiset tykkäävät olla oman itsensä
näköisiä. Suomalaisnaiset arvostavat liikuntaa, erityisesti tanssimista,
mutta varsinainen urheilu ja vartalon muokkaaminen sen keinoin koetaan
vieraaksi.
Jokainen
nainen
muistaa kehut omasta ulkonäöstään
vielä
vuosikymmentenkin
takaa,
mutta omalla ulkonäöllä koreilu ja
korkokengissä
useimpien
Nykyään suomalaisen naisen asema
on
laisnaista siitä, miten he kokevat
keikistely
mieleen.
ei
ole
Ehkäpä
juuri
siksi suomalaisia naisia on usein pidetty vähemmän naisellisina kuin
esimerkiksi
sasisaruksiaan.
venäläisiä
Kyse
kans-
saattaa
olla
suomalaisen naisen asemassa tai
skandinaavisessa esteettisessä maailmassa. Vaikka se ei aina näykään,
saattaa suomalainen nainen nähdä
paljonkin vaivaa oman ulkonäkönsä
11
eteen. Eräs kirjaan haastateltu nainen kertoo pesevänsä ja föönaavansa tukkansa joka aamu, mutta on
silti aina yhtä arkisen näköinen (Nykänen 2005, 42). Suomalaisille naisille ulkonäköä tärkeämmäksi muodostuvat helposti käytännöllisemmät
asiat, kuten sopivien kenkien ja rintaliivien löytyminen ja kropan toimiminen.
3. Vartalokokemukset
Jokainen nainen rakentaa itselleen
mielikuvan omasta vartalostaan ja
sen sopu- tai epäsuhtaisuuksista.
Tuo mielikuva perustuu sovitusko-
peissa vietettyihin hetkiin, naistenlehtien esittelemiin vartalotyyppeihin, eikä vähiten, toisten ihmisten
esittämiin
kommentteihin.
76-
vuotias savolainen muistelee yhä
lämmöllä sitä, miten häntä on elä-
12
mänsä aikana kaksi kertaa kehuttu
naiset arvostavat eläväisiä silmiä,
ihan enkelin näköiseksi. Aina eivät
hymykuoppia ja suoria hampaita.
omat mielikuvat vastaa todellisuut-
Suurin osa naisista pystyy kysyttä-
ta. Omasta persoonasta saattaa joh-
essä helposti laatimaan listan kasvo-
tua, ettei esimerkiksi 153-senttinen
jensa hyvistä ja huonoista puolista.
nainen ei koe itseään lyhyeksi, kos-
Kasvoja on tarkkailtu pikkutytöstä
ka tuntee olevansa vahva persoona
lähtien, sekä muiden että omia.
ja ihan normaalikokoinen (Nykänen
Kasvoja väännellään, puristellaan ja
2005, 259). Ja kuinka usein naiset
toivotaan, että suu muuttaisi muo-
”vahingossa” ostavatkaan liian pie-
toaan kun töröttää huuliaan tar-
niä kenkiä ja vaatteita. Tosin suo-
peeksi kauan. Silti omat kasvot tun-
malaiset naiset usein hankkivat hel-
tuvat loppujen lopuksi oikeilta ja
pommin liian isoja vaatteita ja viih-
kauneusleikkaukseen menoa ei edes
tyvät niiden väljissä mitoissa. Tietoi-
haluta harkita. Ajan kuluessa isot
suus omasta vartalosta saattaa olla
nenät ja pienet silmät vain vaihtuvat
täysin pimennossa ja vasta avioeron
vahvoiksi ja persoonallisiksi piirteik-
tai raskauden tapainen mullistava
si. Ja kasvoihin ollaan lähes poikke-
hetki elämässä saa naiset mietti-
uksetta tyytyväisempiä kuin muu-
mään
Vartalon
hun kroppaan. Omia kasvoja ei osa-
vanheneminen on suomalaiselle nai-
ta tarkastella objektiivisesti, vaan jo
selle
enemmän
lapsena kuullut kommentit vaikutta-
kuitenkin käytännön kuin kauneu-
vat peilikuvaan jopa koko loppuelä-
den puolesta.
män. Monia on kiusattu koulussa
omaa
vartaloaan.
mullistava
hetki,
nenän tai suun vuoksi, mutta on3.1 Kasvot
neksi on kehuttukin. Kasvojen muutokset ovat konkreettisia asioita ko-
Kasvot ovat ihmisruumiin merkitse-
ko ulkonäön kannalta ja moni muis-
vin
kasvoihin
teleekin kauhulla ensimmäisiä silmä-
merkkejä, joita on miltei mahdoton
lasejaan, ensimmäisiä finnejään ja
piilottaa. Länsimaalaisessa kulttuu-
ensimmäisiä ryppyjään. Suomalaiset
rissa kasvot ovat aina näkyvillä ja
naiset käyttävät meikkiä hillitysti ja
muiden
joukossa on niitäkin, jotka eivät ole
osa.
Elämä
jättää
tulkittavissa.
Suomalaiset
13
koskaan
kokeilleet
meikkaamista.
visusti
peitettynä
noin
tuhannen
Useimmiten vahvat meikit kuuluvat
vuoden ajan. Vasta 1900-luvulla hi-
vain juhlahetkiin ja omaan ulkonä-
hat ovat lyhentyneet olkaimiksi ja
köön panostetun ajan määrä vähe-
paljastaneet naisen käsivarret. Ai-
nee iän myötä. Kauneudenhoidosta
kaisemmin käsien kauneus on käsi-
tulee helposti rutiinia ja jotkut nai-
tetty siroutena, hentoutena ja kynt-
set huomaavat meikanneensa itse-
tilöiden valossa hohtavana kalpeu-
ään 20 vuotta täsmälleen samalla
tena, mutta tämän päivän kauneus-
tavalla. Ehostusta enemmän kasvo-
ihanteisiin kuuluvat myös treenatut
jen ulkonäköön vaikuttavat erilaiset
ja lihaksikkaat käsivarret. Kauniit
ilmeet. Iloinen ihminen on aina kau-
kädet ovat useissa muotikuvissa yh-
niimpi kuin surullinen. Naururypyt ja
tä tärkeässä osassa kuin kasvotkin.
hymykuopat
Sil-
Kynsien ja käsien hoitoon uhrataan
suomalaisnaiset
paljon aikaa ja rahaa. Tänä päivänä
miinsä
kertovat
useammat
paljon.
ovat tyytyväisiä. Niillä voi pelata pe-
naisten
liä ja kertoa tarinoita. Joskus katse-
pehmoiset, sirot ja erittäin huolitel-
kontakti myös koetaan tunkeilevaksi
lut. Suomalaiset naiset tekevät pal-
ja sitä vältellään. Pohjoisen kylmissä
jon töitä käsillään. Vaikka leipätyö
oloissa, jossa ruumis on lähes ym-
olisikin
päri vuoden voimakkaasti verhottu,
suomalaisten naisten kädet koetuk-
on kasvoista muodostunut tärkein
selle lastenhoidossa, puutarhatöissä
ruumiinosa.
ja moninaisissa harrastuksissa. Suu-
käsien
siistiä
oletetaan
sisätyötä,
olevan
joutuvat
rin osa Nykäsen (2005, 100) kirjaan
3.2 Kädet
haastatelluista suomalaisista naisista halusi pitää kätensä näkymättö-
Antiikin maailmassa kädet ja käsivarret saivat olla paljaina. Tarpeen
tullen käsivarret peitettiin viitalla,
mutta suurimman osan ajasta käsivarret saivat näkyä. Hihan saavuttua Eurooppaan, käsivarret pysyivät
missä. Käsiä ja kynsiä ei liiemmin
koristella, ettei huomio vahingossa
keskittyisi niihin. Monet naiset ovat
laiskoja hoitamaan käsiään ja lakkaamaan kynsiään. Käsien ajatellaan olevan tekemistä varten, ei niillä koreilla. Korujen paikkana käsi on
14
helppo ja luonnollinen valinta. Jotkut
ele, kun esimerkiksi rintojen paljas-
käyttävät koruja viedäkseen huomi-
tus. Suomessa tilanne oli toki hie-
on niiden avulla pois huonovointisis-
man toisenlainen, köyhissä oloissa
ta kynsistä ja kuivasta ihosta. Käsi-
elävillä naisilla harvoin edes oli ken-
en hoito käsitetään lähinnä rasvauk-
käparia. Ensimmäisen maailmanso-
seksi, kynsilakkaakin käytetään vain
dan jälkeen hameiden helmat alkoi-
juhlatilaisuuksissa.
poikkeuk-
vat lyhentyä. Vaikka myytit ja pe-
siakin löytyy. Osa naisista aloittaa
lonsekaiset tunteet eivät enää sääriä
käsien hoidon ajelemalla karvat kä-
ympäröineet, ei silti ollut ihan sa-
sivarsistaan ja käymällä punttisalil-
mantekevää, millaisia sääriä maail-
la. Liian lihaksikkaat käsivarret koe-
malle näytettiin. Säärien oli toki ol-
taan epänaisellisiksi, mutta sopivan
tava
pehmoiset ja naiselliset käsivarret
mutta myös ihon sileys, karvatto-
voivat olla hyvinkin eroottiset. Käsi-
muus ja nivusiin saakka ulottuva
varret eivät ole liian intiimi kehon
solakkuus olivat ja ovat yhä suota-
osa ja niitä näytetään mieluusti. Kä-
via.
Toki
hoikat
ja
nilkkojen
kapeat,
sivarsien erotiikka on hienovaraista.
Ikämuutokset näkyvät käsissä sel-
Suomalaiset naiset asettavat jaloil-
västi. Sormet turpoavat ja käsien
leen kaksi toivetta, jalkojen on olta-
ihoon ilmestyy maksaläiskiä. Pahin
va kauniit katsella ja niillä pitää jak-
asia on kuitenkin se, etteivät sormet
saa kulkea. Moni kärsii liian miehek-
enää tottele.
käistä jaloista, pohkeet ovat kookkaat ja nilkat paksut. Vanhemmat
3.3 Jalat
naiset muistavat yhä kuinka tarkkaan hameen pituus ennen määri-
1900-luvulle asti on naisen jalkoja
teltiin. Toisaalta, keskustellaan vielä
verhonnut
kangasmäärien
tänäkin päivänä siitä, mikä missäkin
lisäksi suuri verkko salaisuuksia ja
tilaisuudessa on sovelias pituus ha-
mysteerejä. Entisaikaan jalat olivat
meen helmalle. Suomalaiseen gee-
varjelluin ja säädyttömin ruumiin-
niperimään taitaa kuulua raskaste-
osa. Nilkan tai pohkeen vilauttami-
koiset ja lyhyet jalat, joista puhu-
nen oli huomattavasti voimakkaampi
taan välillä hyvinkin julmasti tai
suurien
15
mustalla
huumorilla
höystettynä.
”Hoikka vyötärö on monelle naiselle
Reidet, polvet ja nilkat ovat täynnä
ylpeyden aihe – jotakin mitä muis-
läskiä ja pitkiä housuja kiitellään.
tella vanhana. Ennen vyötäröä ve-
Jalat hyväksytään kuitenkin kaikkine
dettiin kasaan korsetilla. Nyt sa-
ongelmineen ja ajatellaan, että ne
maan hommaan tarvitaan lihaksia.
sopivat mainiosti suomalaiseen ima-
Ampiaisvyötärö on ihanteena vaih-
goon. Pystyssä pysyminen ja liikku-
tunut pyykkilautaan ja sixpackiin.
minen ovat kuitenkin niiden päätar-
Silti omaa mahaa kuvataan useim-
koitus.
miten sanoilla pömppö, pomppo ja
pömppä.
3.4 Vatsa
Eikä
laihdutuskuureista
tunnu löytyvän pysyvää ratkaisua.
Monet antavat silti navan näkyä.
Vatsa on ollut peitellyin ruumiinosa
Pehmeää mahaa pidetään naiselli-
1900-luvun
saakka.
sena. On niitäkin, joidenkin mielestä
Maalaustaiteessa naisen vatsa on
napa on seksikäs, kunhan se on
yleensä esitetty suurena ja muh-
symmetrinen
keana. Tuohon aikaan naisen vatsan
2005, 153.)
puoleenväliin
ja
siisti.”
(Nykänen
luonnollinen ominaisuus oli koko,
johtuen jatkuvasta raskaana olemi-
Vanhemmille suomalaisnaisille hoik-
sesta.
ka vyötärö oli nuorena yksi tär-
Ampiaisvyötärön
tullessa
muotiin, suuri vatsa oli häpeän aihe.
keimmistä
Lähemmäs nykyaikaa tultaessa nai-
Tuolloin ihanteena ei kuitenkaan ol-
sen vatsan muoto alkoi muuttua las-
lut varsinainen laihuus vaan hoikan
tensaannin vähenemisen ja elinta-
vyötärön lisäksi toivottiin naisellisen
son vaurastumisen myötä. Enää ei-
pehmeitä muotoja. Toisaalta pai-
vät
noon ja vartaloon liittyvät ajatukset
vatsaa
kasvattaneet
jatkuvat
kauneuden
raskaudet, vaan ravinnon runsaus ja
koettiin
ruumiillisen työn väheneminen. Tä-
kiinnitetty niin paljon huomiota kuin
nä päivänä ihannevatsa ei ole yh-
tänä päivänä. Jo tämän ajan vaate-
teiskunnan
muoti
luomien
olosuhteiden
toisarvoisiksi
määreistä.
yksinään
eikä
pakottaa
asiaan
ihmiset
tunnusmerkki, vaan päinvastoin lit-
analysoimaan omaa vatsaansa ja
teä ja lihaksikas.
sen muotoja. Useimmat naiset eivät
16
sovi matalavyötäröisiin housuihin ja
muodin innokkaimmat kannattajat
napapaitoihin.
Kun korseteista ja
saattoivat leikkauttaa rintansa ko-
tukiliiveistä on luovuttu, on ainoaksi
konaan pois. 1900- luvun alusta asti
vatsanmuokkauskeinoksi jäänyt ur-
rintoja on muokattu rintaliivien avul-
heilu ja vatsalihasten jatkuva har-
la aina meneillään olevaan muotiin
joittaminen. Useimmat suomalais-
sopivaksi. Tämän päivän hoikalla ja
naiset ovat todenneet urakan liian
urheilullisella eurooppalaisella nais-
vaivalloiseksi ja tyytyneet luonnolli-
ihanteella rintojen ihannekoko saat-
siin pullottaviin vatsoihinsa. ”Ilmei-
taa vaihdella paljonkin. Amerikka-
sesti vatsani ei silti minua tarpeeksi
laismallinen kauneusihanne laihasta
inhota, koska en tee mitään sen
naisesta ja suurista rinnoista on fy-
eteen. En ole kovin urheilullinen
siologisesti lähes mahdoton. Siliko-
tyyppi, sanoo nelikymppinen” (Ny-
ni-implanteista on tullut myyntime-
känen 2005, 159).
nestys.
”Kaikki naiset muistavat, millaiset
3.5 Rinnat
olivat heidän ensimmäiset rintalii-
Rintojen tehtävä on kautta aikain
vinsä: oranssia pitsiä Osulasta ja
ollut epäselvää myös naisille. Vaikka
mustaa Nasta-asusta. Rintojen koko
yleisessä tiedossa on ollut rintojen
on naisille tärkeä asia. Kaikki eivät
tärkeä
ravinnon
halua isoja rintoja. Ne herättävät
saannin kannalta, on rinnat mielletty
toisissa naisissa jopa aggressioita.
kuitenkin enemmän eroottiseksi alu-
Rinnoilla tyydytetään myös miesten
eeksi. Naisen vartaloa esteettisesti
ja lasten tarpeita. Elämän aikana
tarkasteltaessa on rintojen kauneus
naisella ehtii olla monenlaiset rin-
yksi tärkeimmistä ominaisuuksista.
nat: piukeat ja pulleat, roikkuvat ja
Aikanaan
läpsyvät, niin paljon ne vuosien mit-
naisten
merkitys
se
lapsen
johti
yläluokkaisten
haluttomuuteen
imettää
omia lapsiaan. Rinnat ovat naiselli-
taan muuttuvat.” (Nykänen 2005,
109.)
sin ruumiinosa, mutta myös yksi
eniten muodin mukaan muokattu
ruumiinosa. 1920-luvun poikatyttö17
Rintojen kasvu on tärkeä etappi
Kulttuuri ja vaihtuva muoti ovat ol-
naisen elämässä. Se luo eron poiki-
leet suuressa roolissa erityisesti rin-
en ja tyttöjen välille samalla tapaa
tojen kohdalla. 1960-luvulla poltet-
kuin lapsuuden ja aikuisuuden välil-
tiin rintaliivejä ja 1980-luvulla rinnat
le. Paitsi iän myötä, rinnat muuttu-
kätkettiin suurten laskosten ja olka-
vat myös eri tilanteissa. Kylmässä ja
toppausten alle. 1990-luvulta lähtien
kuumassa ne näyttävät erilaisilta.
naiset ovat olleet taas ylpeitä rin-
Lihoessa tai laihtuessa ne muuttuvat
noistaan ja mallinuketkin ovat saa-
ja usein rinnat voivat olla myös eri-
neet nännit.
pariset.
Suomalaiset
naiset
ovat
melko tyytyväisiä rintojensa kokoon.
Lisätäytettä voitaisiin ottaa pikkuisen, mutta terve järki säilytetään
rintojen koosta puhuttaessa. Jättipovet eivät muutenkaan kuulu eurooppalaiseen
kauneusihanteeseen
ja isot rinnat eivät ole kaikille naisille mikään unelma. Rinnat ovat erogeeninen alue, mutta välillä se voi
tuntua hämmentävälle. Imetyksen
aikana rintoja voi olla vaikea kokea
eroottisina ja myös niiden rooli seksiobjektina
voi
tuntua
3.6 Niska ja hartiat
pahalta.
”Vanhetessa rinnat kutistuvat, riippuvat, litistyvät. Se on pikkuisen
menetys. Naiset, joilta rinta on leikattu kokevat, että osa identiteetistä menee. Kyllä niihin paljon naiseutta liittyy, miettii 76-vuotias leskirouva.” (Nykänen 2005, 136.)
Aikoinaan pään ja kaulan asennon
kuviteltiin ilmentävän ihmisen luonteen ja ruumiin yhtenevyyttä. Ranskan vallankumouksen aikoihin naisen olkapäät ja käsivarret paljastuivat. 1800-luvun puolivälissä hartian
oli ehdottomasti oltava luisu, suorastaan olematon. Olemattomat ol-
18
viktoriaanista
amuletteja, talismaaneja ja tärkeitä
naisihannetta, jossa pidettiin tär-
valokuvia. Kaulakoruja on käytetty
keänä naisen heikkoutta ja avutto-
sekä vaatteiden päällä että iholla ja
muutta. Naisen hartiat ovat saaneet
ne ovat usein olleet naisten korulip-
olla leveät kahdesti, toisen maail-
paiden hienoimpia aarteita. Kaulako-
mansodan aikana ja 1980-luvulla.
rumateriaaleista helmet ovat säilyt-
Molempina aikoina naisen rooli laa-
täneet ykkössijansa kautta vuosisa-
jentui miehisille aloille. Sota aikana
tojen.
kapäät
kuvastivat
naiset tekivät miesten töitä ja 1980luvulla naiset alkoivat luoda uraa
myös miesvoittoisilla aloilla. 1980luvulla syntyi uusi tyyli, powerdressing, valtapukeutuminen. Se oli uranaisen tyyli, johon kuului olkapäiltä
näyttävästi topattu jakkupuku. Tavoitteena oli saavuttaa tehokkuutta
ja pätevyyttä ilmaiseva miehinen
olemus. Tyyliin kuuluneet asusteet
ja korut olivat hyvin hillittyjä.
Pitkä ja ohut kaula on säilynyt kau-
Nykypäivänä hartialinja on pehmeämpi ja viktoriaanisen heikkouden tilalle ovat tulleet lihaksikkaat,
vahvat
olkapäät,
jotka
viestivät
vahvuutta ja itsevarmuutta. Suomalaiset naiset paljastavat mielellään
olkapäitään ja kaulaansa, vaikka eivät ole juurikaan tulleet ajatelleeksi
tuota kehon osaa. Kaulanseutuun
kiinnitetään yleensä huomiota vasta
kun jotain on vialla – niskat ovat
jumissa, kaulakoru ahdistaa tai joku
neusihanteena kautta vuosisatojen.
koskettaa väärällä tavalla. Niskan ja
Kaulakoruilla on haluttu korostaa
hartioiden ulkonäöstä ei kasata pai-
kaulaa ja esitellä vaurautta jo esi-
neita, ne koetaan neutraaleiksi.
historiallisina aikoina. Kaula on ihmisruumiin osista ehkä käytännöllisin paikka koruille. Kaulakorut ovat
olleet
helposti
mukana
kulkevaa
omaisuutta, jotka tarpeen tullen on
ollut mahdollista myydä. Kaula on
paikka, jossa kannetaan myös henkisesti tärkeimpiä koruja: ristejä,
19
3.7 Takamus
Amerikassa
huomio
kiinnitetään
usein ensimmäiseksi naisen poveen,
Olkapäähän voi myös tukeutua, sekä kuvainnollisesti että konkreettisesti. Lapselle äidin olkapää on tärkeä.
mutta eurooppalaisille miehille sekä
naisille takapuoli on usein kehon
eroottisin osa. Takapuoli on ainoa
kehon osa, josta puhuttaessa sekä
mies että nainen voivat olla yhtälail-
Nuoremmille naisille kaulan seutu
on usein kehon ongelmattomin kohta, mutta se ei silti ole merkityksetön asia. Kauniit olkapäät mielellään
myös paljastetaan, kaulan kaarta ja
niskaa pidetään eroottisina. Niska ja
hartiat ovat erogeenistä aluetta, jota
on melko helppo lähestyä ja esitellä.
Avointa kaula-aukkoa näyttämällä ja
olkapäitä vilauttamalla kerätään tietoisesti katseita paljaaseen ihoon.
”Kaulassa, korvan alapuolella on sellainen kohta, josta saa tanssilattialla
minun polveni nytkähtämään, jos
haluaa, sanoo viisikymppinen helsinkiläinen” (Nykänen 2005, 90).
Joillekin nuorille kaulan fritsut ovat
tärkeä juttu. Niitä joko esitellään
ylpeinä tai peitellään niin näyttävästi, ettei kenellekään jää epäselväksi
mitä huivin alle kätketään.
la objektina. Takapuoli on pitkän
historiansa aikana kätketty tehokkaasti alushameiden ja vanteiden
suojaan. Ja sen korostaminenkin on
tapahtunut ylimääräisillä vaatekerroksilla, eikä suinkaan vaatteita kiristämällä ja naisen oikeita muotoja
paljastamalla.
Vasta
1900-luvulla
vaatteet pienenivät ja niin paljon
että takapuolen oikeat muodot tulivat esiin. Ihanteena olevan tiukan
takapuolen saavuttaminen ja ylläpito vaatii voimistelua ja dieettejä.
Takapuoli
herättää
suomalaisissa
naisissa suuria tunteita. Mutta pääasiassa siitä puhutaan rakkaudella
ja kodikkaasti. Takapuolen muoto
herättää sympatiaa ja siitä jää lauteille sydämenkuva. Ja vaikka takapuoli ei olisikaan täydellinen, siitä
yleensä pidetään. Takapuolen vir20
heet sallitaan ja hyvät puolet voitta-
nen urheilun avulla vaatii paljon töi-
vat ehdottomasti huonot. ”Se on lii-
tä ja naisten on luonnollisempaa
an iso, mutta mukana kulkee, sanoo
keskittää huomionsa ruumiinosaan,
savolainen” (Nykänen 2005, 227).
jota on helpompi peilin kautta tark-
”En tiedä sen olemassaolosta, kun
kailla. Suomen ilmastossa runsas
en sitä näe. siellä se roikkuu peräs-
vaatetus on tarpeen ja mitä enem-
sä. Kait, sanoo karjalainen ja nau-
män vartaloaan verhoaa ja peittää,
raa” (Nykänen 2005, 227). Aika
sitä
monet naiset ovat sitä mieltä, että
unohtaa.
helpommin
vartalonsa
myös
jos sopivan kokoisia vaatteita ei löydy, vika ei ole heidän takapuolessaan, vaan vaatteiden mitoituksessa. Takapuolessa on samaan aikaan
sekä romantiikkaa, että realismia.
Takapuolta katsotaan sillä silmällä ja
jotkut haluavat korostaa sitä ja kerätä sillä katseita. Jostain syystä
juuri takapuolta on lupa arvioida ääneen. Tuntemattomien ihmisten takapuolten
arviointi
ja
analysointi
kuuluu asiaan, ikään kuin se olisi
ihan normaalia sosiaalista juttelua.
Sekä miehet että naiset harrastavat
sitä. Mielipiteet takapuolen ihannemuodoista saattavat vaihdella hurjasti. Monille juuri oma takamus
tuntuu parhaimmalta kaikkine vikoineenkin. Toisaalta takamus myös
herättää toisen ääripään tunteita.
Jos oman takamuksen muotoon ei
olla tyytyväisiä, se voi olla isokin
ongelma. Takamuksen muokkaami-
21
4. Naisvartalon vaatimukset ja estetiikka nykyajassa
Tasa-arvon lähentäessä naisten ja
miesten asemia saa naisvartalo uusien mahdollisuuksien myötä myös
lisää velvoitteita. Tänä päivänä nai-
“Kauneuteen liittyy vahva ristiriita,
se voi olla orjuuttavaa tai vapauttavaa. Onpa se kumpaa tahansa, sen
ihanteet ja rajoitteet ovat läsnä
kaikkialla elämässä.”
(Lauren Greenfield,
www.aidonkauneudenpuolesta.fi)
Niin kauan kuin ihmislaji säilyy
maapallolla, on naisen vartalon tärkein tehtävä tietysti lasten synnyttäminen. Kun naisilta kysytään yksilöllisiä vaatimuksia vartalostaan, ne
ovat toisenlaisia, vaikka äitiys tärkeä osa naiseutta onkin. Suomalaiset naiset suhtautuvat vartaloihinsa
terveellä
itsetunnolla
ja
toteavat
olevansa onnellisia jos ruumis pysyy
terveenä ja toimintakykyisenä. ”Ko-
nen saa olla vahva ja voimakas,
ruumiinrakenteeltaan miehen kaltainen. Toisaalta nainen ei tänä päivänä enää saa olla vartaloltaan heikko
ja voimaton, fyysistä vahvuutta tarvitaan ja rohkeasta ja menevästä
naisesta on tullut uusi ihanne. Poikamaisen
mentiin
naisvartalon
1990-luvulla
ihailussa
ääripäähän,
kun muotimaailman ihanteena oli
sairaanloisen laiha tyttömäinen nainen. Langanlaihuudesta ei kuitenkaan tullut ihannetta, vaan vyötäröä, lantiota ja rintoja pidetään naisellisen naisen perusominaisuuksina.
Suomalaisten naisten mielestä ol-
en olevani voimakas, pystyn käve-
lakseen kaunis tarvitaan persoonalli-
lemään pitkiä matkoja, raahaamaan
sia piirteitä. Mainoskatalogien mallit
kauppakasseja ja kantamaan lapsia-
ovat
ni kauan, vaikka he ovat jo isoja,
mutta kauneus ei ole vain harmoni-
sanoo helsinkiläinen äiti” (Nykänen
sia piirteitä. Kaunis nainen erottuu
2005, 282).
muista ja on ylpeä itsestään. Yhtä
laitettuja
ja
hyvännäköisiä,
mieltä ollaan siitä, että ulkonäköön
Naiselle ja naisvartalolle asetetut
vaatimukset muuttuvat vuosisatojen
ja yhteiskuntarakenteiden mukaan.
kohdistuvat paineet kasvavat vuosi
vuodelta. Vanhemman sukupolven
naiset eivät aina ymmärrä sitä ener-
22
giamäärää,
joka
käytetään
kun-
nen
muuttuu
yhä
tärkeämmäksi.
tosaleihin ja kehon muokkaukseen.
Epävarmassa maailmassa ihminen
Myös suhtautuminen oman ulkonäön
voi lopulta luottaa vain itseensä.
muokkaamiseen muilla keinoin, kuin
Oman ruumiin kunnossa pitäminen
meikkaamalla ja jumppaamalla, on
ja hoitaminen on ensiarvoisen tär-
muuttunut. Kauneusleikkaukset, ta-
keää. Oman kehon täydellinen hal-
tuoinnit ja lävistykset ovat tavallisia
linta nähdään yleensä menestyjien
jo Suomessakin. Suhtautuminen nii-
tunnusmerkkinä. Salikortteihin, kau-
hin kuitenkin vaihtelee laidasta lai-
neusleikkauksiin, terapioihin ja ter-
taan, erityisesti vanhemman ja nuo-
veysvaikutteisiin
remman sukupolven välillä. Suoma-
käytetään suunnaton määrä rahaa
laiset ajattelevat yleisiä kauneusar-
ja aikaa.
elintarvikkeisiin
voja usein käytännön kautta. Tämä
ajattelutapa ulottuu niin rakentami-
Kun puhutaan vartalosta itseilmai-
seen kuin teollistuneeseen elämän-
sun välineenä, ensimmäisenä mie-
tapaan ylipäätään. Ainut mihin tuo
leen tulee ammatissaan vartaloaan
ajattelutapa ei edelleenkään ulotu,
käyttävät ihmiset: tanssijat, näytte-
ovat juuri naiset ja heidän varta-
lijät, kehonrakentajat, mallit... Tah-
loihinsa kohdistuneet vaatimukset.
don tässä luvussa keskittyä kuiten-
”Suhtautuminen kauniiseen naiseen
kin aivan tavallisen ihmisen tavoit-
on yleensä myönteistä. Käsitys siitä,
teisiin oman vartalonsa suhteen ja
että ulkoinen ja sisäinen kauneus
mitä vartalolla halutaan viestiä. Var-
ovat sama asia, elää syvällä ihmis-
talon koristelu ja ulkonäön muuntelu
mielessä.” (Utrio 2001, 70.)
itseilmaisun vuoksi on yksi ihmisen
syvimmistä tarpeista ja sitä on tehty
4.1 Vartalo itseilmaisun
välineenä
kautta vuosituhansien kaikkien kulttuurien keskuudessa.
Tämän päivän maailmassa uskonnolla, luokalla, säädyllä ja kansalai-
Nykypäivänä tytöt tulevat tietoisiksi
suudella on yhä vähemmän merki-
omasta vartalostaan ja ulkonäös-
tystä. Yksilön olemuksen korostami-
tään jo lapsina. Pieni tyttö tuntee
olevansa
hyväksytty
silloin,
kun
23
käyttäytyy hyvin ja näyttää suloisel-
määräytyy pitkälti hänen painonsa
ta. Tytön kasvaessa aikuiseksi ja
ja ulkonäkönsä perusteella.
rakentaessa identiteettiään, täydelli-
Eurooppalaisessa kulttuurissa nai-
sen naiseuden ja siihen liitettävään
sen paljaan ihon ja vartalon paljas-
täydellisen
tavoittelu
taminen liittyy vahvasti juhlatilan-
voivat johtaa sairaanloiseen oman
teisiin. Suomessa ilmasto rajoittaa
vartalon ja painon tarkkailuun. Sofi
kevyesti pukeutumista, mutta sisäti-
Oksanen kertoo kirjassaan Stalinin
loissa ja alkoholin vaikutuksen alai-
lehmät suomalais- virolaisesta ty-
sena ihmiset rohkaistuvat näyttä-
töstä, Annasta, joka vuosien identi-
mään vartaloaan. Täällä arkipukeu-
teettikriisin aikana kehittää itselleen
tumisen yhteydessä paljastettu iho
syömishäiriön. Anna oksentaa pois
ja vartalon muodot tulkitaan helpos-
virolaisten juuriensa häpeää ja ta-
ti pinnallisuudeksi ja turhamaiseksi.
voittelee samaan aikaan täydellistä
Juhlatilanteissa naisilla on lupa ko-
vartaloa. Kirjassa naisvartalon sentit
rostaa itseään ja persoonallisuut-
koetaan tarkkaan määritellyiksi ja
taan
niitä tarkkaillaan yhtä innokkaasti
ilman, että sitä liian helposti tulki-
kuin
taan huomionhakuisuudeksi. Juhlati-
naisvartalon
valtion
muuttuvia
rajo-
paljastavalla
pukeutumisella
ja.(Oksanen 2003)
lanteissa
Syömishäiriöt ovat pääasiassa nais-
unohtaa ”arkiminänsä” ja samaistua
ten sairaus. Anoreksiaa kutsutaan
niihin menestyjiin, joihin oman ke-
prinsessataudiksi ja vastenmielisyy-
hon ja terveyden täydellinen hallinta
den lisäksi tuo sairaus aiheuttaa toi-
yleensä
saalta
ihailua.
ovat melko varovaisia persoonallisen
Anorektikon stereotyyppi on keiju-
ulkonäön suhteen. Itseilmaisu on
kaisen oloinen tyttö tai nainen, joka
hillittyä ja usein jo pelkkä meikin
omenan voimalla juoksee 20 kilo-
käyttäminen tai hiusten värjääminen
metriä päivässä ja ruumiinsa täydel-
riittää.
myös
kateutta
ja
ihmiset
liitetään.
saavat
hetkeksi
Suomalaisnaiset
lisen hallinnan lisäksi pystyy kontrolloimaan koko elämäänsä ja suo-
” Hänen hiuksensa on värjätty voi-
rittaa kaikki velvollisuutensa täydel-
makkaan punaiseksi. Väri piilottaa
lisesti. Yhä edelleen naisen arvo
alleen hänen luonteensa herkkyyden
24
ja suojaa, se hämää. Kaikki pitävät
yleensä
minua vahvana persoonana ja rä-
käyttäjän ajatusmaailmaa. Käyttä-
väkkänä tyyppinä. Eivät tiedä mikä
jän kehosta tulee osa suurempaa
nyyhky siellä alla on: lukee iltaruko-
kokonaisuutta ja ihmisestä itsestään
uksen ja loukkaantuu pikkujutuista.
tulee osa teosta.
viestittävät
tekijän,
eikä
(Nykänen 2005, 16.)
4.3 Koru vartalon korostajana
”Viimeisen kymmenen vuoden aikana
koristautuminen,
tatuoinnit
ja
lävistykset ovat vieneet koruajattelun raaempaan ja arkaaisempaan
suuntaan. Lävistykset ja arpi- ja
polttotatuoinnit, jossa koristamisen
ja automutilaation (itsensä silpomisen)
rajat
hämärtyvät,
kertovat
yleistyvästä rituaalisuuden ja extreme-elämysten kaipuusta. Korutaide tasapainottelee sosiaalisen eleen
(porvarillinen perinne) ja yksilöllisen
ilmaisutarpeen (erilaiset alakulttuurit) välillä.” (Harri Kalha, Suomalainen koru, s.145)
Vartalokoruja tarkasteltaessa raja
korutaiteen ja tavallisen korun välissä on häilyvä. Korutaiteessa korujen
materiaalit vaihtelevat laidasta laitaan, niiden funktionaalisuus ei ole
pääroolissa ja kantajiensa päällä ne
Vartalokorun ja ns. normaalin korun
rajaa voi olla hankala määrittää.
Suurin osa koruistahan on kiinni
vartalossa ja ihossa. Kun ihmisruumiista löytyy uusi kohde, jossa korulla koristaminen toimii, onko ky-
25
seessä vartalokoru kunnes se yleistyy ja sille keksitään oma yleispätevä nimitys kuten sormus, ranneren-
”Minun mielestäni kroppaan pitää
gas, kaulakoru.
jäädä muitakin jälkiä kuin ikääntyminen. Ihoa saa kuvittaa. Mutta ta-
Tavallisista ihmisistä ja korunkäyt-
tuoinnissa on oltava joku oma juttu.
täjistä
vartalokoruksi
Sen on oltava henkilökohtainen ja
mielletään yleensä myös lävistykset
mietitty, sanoo 25-vuotias helsinki-
ja tatuoinnit. Napakorulla halutaan
läinen” (Nykänen 2005, 268). Varta-
yleensä korostaa litteää vatsaa ja
lokorujen kategoriaan kuuluvaksi voi
kiinnittää huomio siihen. Miehet ot-
laskea myös suuren määrään tren-
tavat hauislihaksensa ympärillä kul-
dejä, jotka usein poistuvat käytöstä
kevia tatuointeja, joiden on tarkoi-
suhteellisen nopeasti tai jäävät elä-
tus viestiä vahvuutta ja kiinnittää
mään
huomio treenattuihin lihaksiin.
käyttöön. Vartaloon liimattavat ja
puhuttaessa
tiettyjen
marginaaliryhmien
yhden illan kestävät kristallikivillä
tehdyt kuviot olivat suosiossa jokin
aika sitten. Niiden tarkoitus oli kiinnittää huomiota vartalon parhaimmiksi koettuihin osiin, kuten naisten
selkään ja käsivarsiin. Lävistysten
kautta kulkevilla raskailla ketjuilla ja
ihon alle sijoitetuilla implanteilla halutaan viestiä valmiiden ajatusmallien kyseenalaistamista ja oman persoonan korostamista. Vartalokorut
harvemmin vakiintuvat suuren yleisön käyttöön ja pienien ryhmien sisällä uusia trendejä syntyy jatkuvasti. Trendeistä uusimpaan, ja ehkä myös lyhytikäisimpään, kuuluu
amerikkalaisen Jared Gold:in luoma
26
elävä korutorakka. Swarovskin kris-
oikealla hartialla. Hartioiden paljas-
tallein koristeltu torakka kiinnitetään
taminen liittyy juhlapukeutumiseen.
ketjuun,
hyönteinen
Korun käyttäjän puku voi olla hyvin-
vartalolle,
kin paljastava ja naisellinen. Hartial-
jossa se saa vaeltaa vapaasti ketjun
le sijoitettava koru tuo olemukseen
antaman väljyyden verran. Torak-
päinvastaista tuntua. Samalla kun
kaa ruokitaan banaaneilla ja hyvin
se korostaa naisen ylävartaloa se
hoidettuna ”korun” elinikä voi olla
myös luo illuusiota kuvainnollisesta
noin vuoden. (www.jaredgold.com)
voimakkuudesta, näyttävyydestä ja
jonka
kiinnitetään
avulla
kantajansa
vahvasta persoonasta. Takamuskoru
on näistä kahdesta korusta kaupallisempi. Vaikka se on sijoituspaikkansa suhteen vaativampi, sen käyttämistä helpottaa korun pienuus itse
takamuksen kokoon verrattuna, sekä korun sijoittaminen kiinni vaat-
5. Muotoilutehtävä
teeseen eikä iholle. Takamuskorussa
tuon esille niitä lämpimiä ja mustan
huumorin sävyttämiä tunteita, joita
Opinnäytetyöni, kaksi korua suoma-
suomalaisnaiset omista takapuolis-
laisen naisen vartalolle, on tarkoitet-
taan puhuessaan kokivat.
tu käytettäväksi erityistilaisuuksissa.
Juhlissa ja tilanteissa, joissa käyttäjä kokee tarpeelliseksi uniikin koristautumisen ja huomioiduksi tulemisen. Suomalaisessa pukeutumisessa
ihoa ja muotoja paljastetaan usein
ainoastaan juhlatilanteissa ja silloin
ihmisillä on lupa irrotella valinnoillaan ilman, että heitä leimataan turhamaisiksi. Toinen suunnittelemistani koruista on kiinni iholla, naisen
Vartalokorut ovat yleensä joko hyvin kaupallisia tai tietynlaisia taideprojekteja, jotka eivät sovellu normaaliin käyttöön. Omat koruni sijoittuvat näiden ryhmien välille. Koruni ovat uniikkeja ja ne eivät sovellu massatuotantoon, mutta ne eivät
myöskään ole itsenäisiä taideteoksia. Koruistani kaupallisempi, takamuskoru,
soveltuu
käytettäväksi
27
myös illanviettoihin ja ei niin arvok-
den poikkeava sijoituspaikka varta-
kaisiin tilaisuuksiin. Molemmat ko-
lolla
runi sisältävät viestiä naisvartalon
muotokieli
kauneudesta ja itsensä hyväksymi-
kantajaltaan. Korut on tarkoitettu
sestä.
juhlatilanteisiin,
sekä
normaalista
vaativat
poikkeava
paljon
myös
yksinkertaisen
ja
myös paljastavan puvun seuraksi ja
niitä käyttävän naisen on osattava
5.1 Suomalaiset naiset kohde-
kantaa nämä korut kokien ylpeyttä
ryhmänä
sekä itse koruista että vartalostaan.
Terveellä tavalla narsistinen asenne
Kohderyhmänäni ovat ensisijaisesti
sopii käyttäjälle mainiosti. Laatutie-
suomalaiset naiset. Heidän vartalo-
toisuus, oma varma tyyli ja valmius
kokemustensa pohjalta aloitin näi-
sekä halu panostaa omaan ulkonä-
den
köön ovat kohderyhmälleni itses-
korujen
suunnitellut
suunnittelun.
koruni
Olen
silmälläpitäen
täänselvyyksiä
etenkin
Paneutuessani
juhlatilan-
suomalaisten naisten erilaisia varta-
teissa.
kohderyh-
lomuotoja ja tahtonut korujeni istu-
määni ja myös omiin mieltymyksiini
van kaiken kokoisten naisten päällä.
tein aiheesta ”imageboardin”, jonka
Korujeni eroottiset vihjeet ovat hie-
avulla tarkennan kohderyhmäni tyy-
novaraisia ja niissä korostuu suoma-
liä (liite 1). Koruni on suunniteltu
laisen naisen vahvuus ja huumorin-
tavallisten
taju. Opinnäytetyöni nimessä mai-
haastattelujen perusteella. Nykäsen
nitsen ”lyyrisen” takapuolen, sillä
haastattelemien
viittaan naisten toteamiin vertaus-
löytyi monen tuloluokan sekä ikä-
kuvallisiin ilmaisuihin vartaloistaan.
ryhmän
Nykäsen (2005, 226) kirjassa naiset
eroaisivat tyyliltään ja olemuksel-
kuvailevat takapuoltaan leivinuuni-
taan toisistaan uskon, että jokainen
maisen lämpöiseksi ja kertovat mi-
suomalainen nainen kokee naiseu-
ten heidän sukunsa naiset jättävät
tensa ja siihen sisältyvät puutteet ja
lauteisiin sydämenmuotoisia jälkiä.
vahvuudet hyvin samankaltaisesti.
suomalaisten
naisten
edustajia.
naisten
joukosta
Vaikka
naiset
Koruni ovat uniikkeja, eivätkä siis
massatuotantoon soveltuvia ja nii28
6. Muotoiluprosessi
Pitsimäisyyden
ja
naisellisuuden
esiintuomista testasin rautalangan
Melkein tähän päivään asti kultaseppien
ja
korusuunnittelijoiden
sekä kuparilevylle valssatun pitsikuvioinnin avulla.
enemmistö on ollut miesvaltaista.
Tästä ajatuksesta lähti liikkeelle minun pyrkimykseni suunnitella koruja
naisille naisena ja erityisesti suomalaisena naisena. Suunnittelun alkuvaiheessa
vanhoja
ajatuksenani
skandinaavisia
oli
tutkia
käsitöitä.
Käsitöissä minua kiinnosti nimenomaan se, että naiset ovat tehneet
niitä naisille ja mitä niillä vartalolla
haluttiin ilmaista. Ensimmäiset ko-
Vanhoista neulos- ja ristipistotöistä
keiluni olivat pitsimäisiä, värikkäitä,
piirsin ”pikselimäisiä” kuvia, joissa
naisellisia ja hentoja. Kokeilin mate-
värikkyys oli avainasemassa.
riaaleista puuta, pitsiä, lankaa ja
metallia. Käsittelin koivua värjäämällä sitä peiteväreillä ja lakkaamalla puun sen jälkeen kiiltäväksi.
29
Tarkoituksenani oli ilmaista lämpi-
vartalon sitomisista ja pakottami-
millä luonnonmateriaaleilla suoma-
sesta tiettyihin muotoihin. En halun-
laisen naisen suhdetta luontoon ja
nut
tervettä suhtautumista itseensä ja
suunnitella koruja, jotka tuntuisivat
ruumiiseensa.
edetessä
epämiellyttäviltä käytössä. Molem-
vanhat käsityöt jäivät pois työstäni
pien korujen suunnittelussa minua
ja minua alkoi kiinnostaa tapa, jolla
kiehtoi liike ja eri osien muokatta-
voisin korostaa ennen kaikkea suo-
vuus. Takamuskorua suunnitellessa-
malaisen naisen vahvuutta ja huu-
ni ensimmäinen vaihtoehto oli ilma-
morintajua, ylipäätään tervettä suh-
va, mobilemainen koru, joka myö-
tautumista itseensä ja ympäristöön-
täilisi kantajansa liikkeitä ja kiinnit-
sä. Alussa olin keskittynyt naisen
täisi huomiota korun kantajaan.
Prosessin
toistaa
historian
virheitä
ja
yläruumiin koristeluun. Halusin koristaa naisen työtätekevät kädet ja
niskan, mutta tutustuttuani vartalokokemuksiin laajemmin, sain huomata että naiset tahtoivat pitää kätensä vapaana korujen ”kahleista” ja
niska koettiin varsinkin naisten vanhetessa alueeksi, jota ei ”karhunkyhmyjen”
ja
”puhveliniskojen”
vuoksi haluttu koristaa. Jo prosessin
alusta minulle oli selvää, että korujen oli mukauduttava erikokoisten
naisten vartaloille. Halusin luoda koruun muodon, joka muuttuisi ja mukautuisi käyttäjän vartalon mukaan.
Toinen
tärkeä
huomioonotettava
asia oli korujen käyttömukavuus.
Tämän kirjallisen työn historialukuja
kirjoittaessani,
törmäsin
monesti
kauhistuttaviin
kertomuksiin
nais30
Jo tässä vaiheessa takamuskorusta
takamuskorusta,
muotoutui sydämenmallinen, perus-
suus hävisi tämän suunnittelupro-
tuen siihen, miten suomalaiset nai-
sessin myötä.
set
kertomansa
mukaan
josta
mobilemai-
jättävät
saunan lauteille sydämenmuotoisia
kuvioita. Mielikuva saunan lauteista
ja lämmöstä innosti minut kokeilemaan puuta osana takamusmobileani. Hopealla ja helmillä oli tarkoitus tuoda koruihin juhlan tuntua.
Luovuin suunnitelmistani, koska ne
olisivat tehneet naisen luonnollisen
olemisen epämiellyttäväksi ja tehneet esim. istumisen mahdottomaksi. Ja se oli mahdollisimman kaukana asettamistani tavoitteista. Hartiakoruni alettua hahmottua, hain
inspiraatiota siitä myös takamuskoruun. Hopeatapit ja helmet yhdistettynä sydämen muotoon saivat minut
tekemään
ensimmäisiä
luonnoksia
31
Koska
takamuskoru
kiinnitetään
ihon sijasta vaatteeseen, neulamekanismi tuntui oikealta ratkaisulta.
Jotta koru mukautuisi vartaloon, sen
hopeatapit ja helmet ovat kiinni liikkuvissa renkaissa. Niiden avulla koru
laskeutuu
kantajansa
vartalon
mukaiseksi. Liikkuvuutta tarvitaan
myös siksi että korulla ei ole yhtä
ainoaa oikeaa paikkaa. Se voidaan
sijoittaa alaselkään, takapuolen keskelle, toisen pakaran päälle… Suorat
hopeatapit tuntuivat kovin jäykiltä
ja kylmiltä. Siksi päätin vielä muotoilla ne kaareviksi lopullisessa korussani.
Muotojen
ja
materiaalivalintojen
avulla kahdesta korustani rakentui
yhteensopivat. Naiselliset peruskorumateriaalit, hopea ja helmet, so-
kittelyn jälkeen halusin säilyttää koruissani kuitenkin jotain perinteikästä ja helposti omaksuttavaa.
pivat näihin koruihin. Muodoilla lei-
32
Hartiakorussa ensimmäinen ongel-
nistui lisäämällä tappien molempiin
mani oli sen rakenteen sovittaminen
päihin ”stopparit”. Tässä tapaukses-
paikallaan pysyväksi ja erimuotoisiin
sa ne olivat helmiä.
hartioihin soveltuvaksi. Ensimmäinen mielikuvani jokaiselle vartalolle
soveltuvasta
ja
hyväntuntuisesta
esineestä oli hernepussi, sellainen
joita päiväkodissa kasattiin päähän
mahdollisimman suuri pino ja sitten
juostiin kilpaa. Hernepussin muuttaminen helmipussiksi kiehtoi ensin,
mutta sitten törmäsin leluun, jonka
tarkoituksena on toistaa siihen painetun esineen muodot.
Alkuperäisenä ideanani oli että tapit
mukautuisivat hartian ja solisluun
muotoihin niin jämäkästi, että muita
kiinnitysmekanismeja ei tarvittaisi.
Korun koon ja raskauden vuoksi
päädyin
kuitenkin
kiinnittämään
hartiakoruni silikoninauhan ja kahden neulan avulla kiinni myös vaatteeseen. Hartiakorun suunnittelussa
hankalin vaihe oli löytää parhaiten
hartiaa mukaileva muoto.
Tästä esineestä lähti liikkeelle hartiakoruni ensimmäiset hahmotelmat.
Korun
toimintaperiaate
on
sama,
mutta rakenne, muoto ja materiaalit
ovat muuttuneet toisiksi. Kevensin
korua
vähentämällä
alkuperäisen
mallin kolme levyä kahteen. Se on33
Kokeiltuani
lukuisia
vaihtoehtoja,
löysin mielestäni parhaimman, toisesta päästä leveän ja toisesta kapean muodon, joka osittain lepää
myös naisen solisluun päällä. Jotta
korusta ei tullut liian raskasta käytin
siinä myös akryylimuovia. Muovi- ja
hopealevyjä muokkasin kaarevaan
muotoon, jotta niiden istuvuus olisi
kanssa on lähes täysin vapaata. Lu-
parempi.
kemastani tekstistä selvitin, että
Hartiakoru on näistä kahdesta korustani epäkaupallisempi. Sen käyttö
edellyttää
myös
vaatteelta
enemmän kuin takamuskoru. Tahdoin tehdä takamuskorustani kaupallisemman ja helpommin käytettävän. Sen paikka ei ole iholla, vaan
vaatteessa ja liikkuminen korun
umpinaiset korut, kuten renkaat ja
nauhat ahdistavat monia. Suunnittelemani korut eivät kurista tai kierry
ruumiinosien ympärille. Näissä koruissa käytön on oltava mahdollisimman hyväntuntuista, koska ne
toisaalta vaativat paljon kantajansa
persoonalta ja tavalta, jolla nainen
vartaloaan esittelee.
34
7. Vartalokorujen kuvallinen esittely
35
Koruistani saa parhaimman mahdollisen käsityksen kun ne on puettu naisen
päälle. Tämän luvun tarkoituksena on kuvallisesti selvittää korujen käyttöä ja
sitä, miten ne istuvat erimallisissa vartaloissa ja erilaisissa vaatteissa.
36
37
8. Loppusanat
Suomalaisten naisten vartalokokemukset
eivät
anna
yksiselitteistä
vastausta siitä, mihin koru vartalolla
tulisi sijoittaa. Absoluuttista totuutta
asiasta ei ole, ja sekä korun käyttäjän että katsojan kokemukset ovat
aina yksilöllisiä. Tavoitteeni näissä
koruissa on välittää puhdasta elämäniloa, huumoria, lämpöä ja itsensä ja vartalonsa hyväksymisen riemua.
Koruilla
on
yhä
enemmän
merkitystä oman identiteetin ilmaisussa. Muuttuva aika luo paineita,
mutta
tuo
myös
mahdollisuuksia
tämän ajan korumaailmaan. Toiveeni on, että myös suomalaiset naiset
lähtisivät innolla mukaan uudenlaiseen korukulttuuriin, jossa näyttävyyttä ei hävetä. Naisellisuus on
meille etuoikeus, jota toivottavasti
osaamme hyödyntää.
Tutustuessani suomalaisten naisten
teita, jotka korostuivat useissa kertomuksissa. Niitä oli siis hyödynnettävä. Tavoitteeni oli suunnitella vartalokorut, joiden käyttö olisi täysin
realistista. En tahtonut että projektistani tulisi liian epäkaupallinen ja
korut jäisivät omiksi itsenäisiksi teoksikseen ilman todellista käyttäjää.
Suunnitelmiani rajoittavia tekijöitä
oli useita. Liiallinen rohkeus ja Suomessa harvinainen, runsaiden värien
käyttö olivat niitä. Materiaalivalintani näihin koruihin on mielestäni onnistunut. Arvokkaat ja hillityt materiaalit saattavat lisätä kiinnostusta
myös sellaisten naisten kohdalla,
jotka eivät muuten ryhtyisi kokeilemaan erilaisia koruja. Koruni eivät
ole yksiselitteinen vastaus asettamaani tavoitteeseen suunnitella
kaksi korua suomalaisen naisen vartalolle. Korujen sijoituspaikoille olisi
varmasti ollut useita muitakin vaihtoehtoja, mutta tietynlainen kaupal-
vartalokokemuksiin, vaivuin välillä
lisuus mielessäni päätin tehdä koru-
toivottomuuteen. Arki ja työnteko
ni helposti lähestyttäviin paikkoihin.
ovat kulttuurissamme usein läsnä ja
Mekaanisesti koruni toimivat juuri
naisellisuus koetaan turhanpäiväi-
sillä tavalla kuin tarkoitus onkin, ne
seksi. Huumori ja lämpö olivat tun-
mukautuvat ja toistavat vartalon
38
rakennetta. Vaikka hartiakoruni ilmaisee vahvuutta ja toimii ikään
kuin polettina olkapäällä, se on samanaikaisesti myös kevyt ja ilmava.
Uniikkikorujen tekeminen oli minulle
tietoinen valinta. Koen että minulla
on jatkossa kylliksi aikaa suunnitella
ja valmistaa sarjavalmisteisia koruja. Koin erittäin mielekkääksi työskennellä uniikkikoruprojektin parissa
useita kuukausia ja pohtia asioita
rauhassa. Tällaista tilaisuutta siihen
tuskin koskaan enää tulee. Kaiken
kaikkiaan olen tyytyväinen löytämiini teknisiin ja aatteellisiinkin ratkaisuihin. Vaikka korustani ei varmasti
tule kaikkien suomalaisten naisten
suosikkeja, ne saattavat hyvinkin
löytää oman kohderyhmänsä pienten korugallerioiden kautta.
39
Lähteet
Utrio, K. 2001. Bella Donna. Tammi Oy, Helsinki
Utrio, K. 1985. Venus naiskauneuden tarina. Tammi Oy, Helsinki
Nykänen, Anna-Stina. 2005. Parhaat puoleni. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä
Bonde Jensen, K., Mäkelä E. 2001. Suomalainen koru. Eija Mäkelä, Kaarin
Bonde Jensen
Oksanen, S. 2003. Stalinin lehmät. WSOY, Helsinki
Fagerström, R. 1989. Suomalaisia antiikkikoruja. WSOY, Porvoo
Internet:
http://www.aidonkauneudenpuolesta.fi/quotes.asp?url=quotes.asp&section=n
ews&id=458 20.3. 2006
http://www.blackchandelier.biz/servlet/StoreFront 5.4.2006
Kuvalähteet
http://klaudiamarrgallery.com/Contemporary_Realism/Jaime_Perandones/
21.3.2006
http://www3.nbnet.nb.ca/sem/chris-shoulder.jpg
21.3.2006
http://images.google.fi/imgres?imgurl=http://mocoloco.com/amsterdam/archi
ves/tednoten
16.3. 2006
http://images.google.fi/imgres?imgurl=http://www.chihapaura.com/pics/news
/dw_cover.jpg&imgrefurl
16.3. 2006
http://images.google.fi/imgres?imgurl=http://www.chihapaura.com/pics/news
/dw_
16.3. 2006
http://images.google.fi/imgres?imgurl=http://www.chihapaura.com/pics/news
/dw_cover.jpg&imgrefurl
16.3. 2006
http://www.tjep.com/studio.html
16.3. 2006
Utrio, K. 2001. Bella Donna. Tammi Oy, Helsinki
Utrio, K. 1985. Venus naiskauneuden tarina. Tammi Oy, Helsinki
Fagerström, R. 1989. Suomalaisia antiikkikoruja. WSOY, Porvoo
Lewin, S. 1994. American art jewelry today. Harry N. Abrams, Japan
40
LIITE 1
41
Fly UP