...

Maankäyttöä ohjaava maisemaselvitys Case Lahden Koiskala

by user

on
Category: Documents
10

views

Report

Comments

Transcript

Maankäyttöä ohjaava maisemaselvitys Case Lahden Koiskala
Maankäyttöä ohjaava
maisemaselvitys
Case Lahden Koiskala
LAHDEN
AMMATTIKORKEAKOULU
Tekniikan ala
Ympäristöteknologia
Yhdyskuntasuunnittelu
Opinnäytetyö
27.05.2016
Kaisa Nevalainen
Lahden ammattikorkeakoulu
Ympäristöteknologia
NEVALAINEN, KAISA:
Maankäyttöä ohjaava
maisemaselvitys
Case Lahden Koiskala
Yhdyskuntasuunnittelun opinnäytetyö, 50 sivua, 4 liitesivua
Kevät 2016
TIIVISTELMÄ
Opinnäytetyössä käsiteltiin Lahden Koiskalan kaupunginosan
asemakaavoittamattoman alueen maisemaselvitystä. Työn
toimeksiantajana toimi Lahden tekninen ja ympäristötoimiala. Työn
keskeisenä tavoitteena oli hahmottaa alueen maisemarakenne ja sen
perustekijät. Maisemaselvitys on tärkeä osa kaavoitusprosessia ja sen
tulee olla osana prosessia heti alkuvaiheesta aina detaljivaiheen
suunnitteluun saakka. Työ toimii pohjana alueen jatkosuunnittelulle ja
tulevalle kaavoitukselle.
Teoriaosuudessa perehdytään tarkemmin maankäytönsuunnittelun
periaatteisiin, kaavoitusprosessiin ja eri kaavatasoihin. Ennen varsinaista
maisemaselvitystä käydään yleispiirteittäin läpi maisemaselvityksen
rakenne ja tavoitteet. Itse työosuudessa paneudutaan Lahden Koiskalaan
laadittuun maisemaselvitykseen. Maisemaselvitysosiossa käsitellään
alueen peruspiirteitä ja selvitetään alueen maisemarakennetta ja sille
ominaista maisemakuvaa sekä esitellään maankäyttösuositukset ja
ehdotus alueen kehittämiselle. Maisemaselvityksen pohjalta on laadittu
teemakarttoja, joiden avulla selvityksessä selvinneitä alueen
ominaispiirteitä ja maisemakuvaa havainnollistetaan.
Asiasanat: maankäyttö, kaavoitus, maisema, maisemaselvitys
Lahti University of Applied Sciences
Degree Programme in Environmental Technology
NEVALAINEN, KAISA:
Landscape inventory and
recommendations for a land use plan
Case Koiskala area in Lahti
Bachelor’s Thesis in Community Planning, 50 pages, 4 appendice pages
Spring 2016
ABSTRACT
The aim of this thesis was to create a landscape inventory for the unzoned
district area of Koiskala in the city of Lahti. The study was commissioned
by the department of technology and environment in Lahti. The main
objectives of the study were to conceive the landscape structure of the
area and its key elements. Landscape inventory is a significant part of the
planning process and it has to be a part of the process from the beginning
up to the detailed planning. The study works as a basis for the follow-up
planning and prospective planning.
The theory part examines the principles of the land use planning, the
zoning process and the different levels of planning. It also discusses the
general structure and objectives of a landscape inventory. The actual
study is a detailed landscape inventory for the district area of Koiskala.
The landscape inventory deals with the basic features of the area,
describes the landscape structure and provides a view of the area. In
conclusion, recommendations for a land use, and a suggestion for the
development of the area is given. Based on the landscape inventory
couple of theme maps were made to clarify the characteristics and views
of the area.
words: land use, landscape, landscape inventory, planning
SISÄLLYS
1
JOHDANTO
1
2
MAANKÄYTÖN SUUNNITTELU
2
2.1
Maankäytön suunnittelun tavoitteet
2
2.2
Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet
2
2.3
Maankäytön suunnitteluun liittyvä maisemasuunnittelu
4
3
4
5
KAAVOITUS
5
3.1
Kaavoitusprosessi
5
3.2
Vaikutusten arviointi kaavoituksessa
5
3.3
Kaavatasot
6
3.3.1
Maakuntakaava
7
3.3.2
Yleiskaava
8
3.3.3
Asemakaava
9
MAISEMASELVITYS
10
4.1
Maisema
10
4.2
Maisemarakenne
10
4.3
Maisemarakenteen pelkistäminen
11
4.4
Maisemarakenteen rikastaminen
12
4.4.1
Kallioperä
12
4.4.2
Maaperä
13
4.4.3
Vesisuhteet
14
4.4.4
Ilmasto-olot
15
4.4.5
Kasvillisuus
16
4.4.6
Maiseman kulttuuritausta
16
KOISKALAN MAISEMASELVITYS
17
5.1
Maisemaselvityksen lähtökohdat
17
5.2
Selvitysalueen sijainti ja lähtötiedot
17
5.3
Kaavatilanne
18
5.4
Maanomistus
20
5.5
Maisemarakenne
21
5.5.1
Topografia
22
5.5.2
Maa- ja kallioperä
25
5.5.3
Vesitalous
26
6
5.5.4
Pienilmasto
27
5.5.5
Kasvillisuus ja eläimistö
27
5.5.6
Nykyinen maankäyttö
29
5.6
Alueen historia
29
5.6.1
Viljelymaiseman kehitys
29
5.6.2
Tieverkoston kehitys
31
5.6.3
Asutuksen kehitys
31
5.7
Suojellut kohteet
32
5.7.1
Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut
kulttuuriympäristöt (RKY)
33
5.7.2
Kulttuurihistoriallisesti arvokas kohde (LaRY)
34
5.7.3
Maakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristö (MARY)
34
5.7.4
Luonnonsuojelualueet
34
5.7.5
LUMO-kohteet
35
5.8
Maisemakuva
37
5.8.1
Liittyminen ympäröivään maisemaan
37
5.8.2
Alueen maisematyypit ja ominaispiirteet
39
5.9
Ympäristön häiriötekijä
42
5.10
Viheraluerakenne
43
5.10.1
Viheralueiden palvelut
43
5.10.2
Ekosysteemipalvelut
44
ALUEEN MAANKÄYTTÖSUOSITUKSET JA
KEHITTÄMISEHDOTUKSET
46
6.1
Luontoarvojen huomioiminen maankäytössä
46
6.2
Viheralueiden huomioiminen maankäytössä
46
6.3
Maanpinnan muotojen ja maaperän vaikutus
maankäyttöön
47
Kehittämisehdotukset
47
6.4
7
YHTEENVETO
LÄHTEET
49
51
1
1
JOHDANTO
Maisemaselvityksen analysointi- ja suunnitteluvaiheessa tarkastellaan
jonkun tietyn alueen maisemarakennetta ja sen osatekijöitä. Erityistä
huomiota kiinnitetään alueen maiseman ja ympäristön
muutoksensietokykyyn ja sen arvokkaisiin osa-alueisiin, kuten
kulttuurihistoriallisuuteen ja perinnemaisemiin. Maisemallinen tarkastelu
luo hyvän pohjan alueen jatkokehitykselle: sen ekologiselle, esteettiselle ja
toiminnalliselle kehittämiselle.
Tässä opinnäytetyössä käsitellään Lahden Koiskalan kaupunginosan
asemakaavoittamattoman alueen maisemaselvitystä. Työn
toimeksiantajana on Lahden tekninen ja ympäristötoimiala.
Maisemaselvitys on tärkeä osa kaavoitusprosessia, ja sen tulee olla osana
prosessia heti alkuvaiheesta aina detaljivaiheen suunnitteluun saakka.
Työn lopputuloksena saatava maisemaselvitys toimii tärkeänä pohjaaineistona alueen tulevaa suunnittelua ja kaavoitusta varten.
Työn teoriaosuus selvittää maankäytön suunnittelun tavoitteita ja
perusteita sekä kaavoitusprosessia. Teoriaosuudessa on avattu myös
maisemaa käsitteenä sekä maisemaselvityksen osa-alueita ja erityisesti
maisemarakennetta. Lopputuloksena saadaan selvitysalueen kattava
maisemaselvitys, alueen maankäyttösuositukset ja kehitysehdotus.
Selvityksessä on käytetty lähtöaineistoina aiempia luontoa ja ympäristöä
koskevia selvityksiä sekä perus- ja maastokarttoja, maaperä- ja
kallioperäkarttoja ja ilmakuvia. Selvitystä tehdessä on hyödynnetty myös
Lahden maisemarakenteesta laadittuja yleispiirteisiä selvityksiä.
Maisemaselvityksen tiimoilta alueelle on myös tehty useita maastokäyntejä
sekä valokuvattu kohteita.
2
2
MAANKÄYTÖN SUUNNITTELU
Maankäytön suunnittelulla luodaan edellytykset elinvoimaiselle asuin- ja
elinympäristölle. Suunnittelun yleinen ohjaus perustuu maankäyttö- ja
rakennuslakiin. Maakunnissa ja kunnissa suunnittelua ohjaavat
valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet sekä suunnittelujärjestelmään
kuuluvat maakuntakaava, yleiskaava ja asemakaava. Maankäytön
suunnitteluun vaikutetaan myös seutu- ja kuntastrategioilla sekä kunnan
maapolitiikalla.
2.1
Maankäytön suunnittelun tavoitteet
Maankäytön suunnittelua toteuttaessa tarkoituksena on luoda hyvä
perusta eri väestöryhmien tarpeita ajatellen. Tavoitteena on luoda
elinympäristö, joka on kaikille viihtyisä ja turvallinen. Elinympäristö koostuu
ympäröivästä rakennetusta ja luonnonympäristöstä. Siihen kuuluvat myös
sosiaaliset, toiminnalliset sekä elämänlaatuun ja elinolosuhteisiin
vaikuttavat tekijät. Laadukas elinympäristö käsittää mahdollisuuden
jokapäiväisestä elämästä suoriutumiseen, perustarpeiden tyydyttämiseen,
asumiseen, palveluihin, työssäkäyntiin, ulkoiluun ja myös yksityisyyteen ja
lepoon. Laadukas elinympäristö on myös ekologisesti tehokas, jolloin se
tukee kestävää kehitystä. Suunnittelulla on tarkoitus luoda edellytykset
elinvoimaiselle asuin- ja elinympäristölle, jolloin toimiva
yhdyskuntarakenne sekä liikennejärjestelyt edistävät hyvinvointia ja
kestävää kehitystä. (Ympäristöministeriö 2013.)
2.2
Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet
Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ovat osa maankäytön
suunnittelujärjestelmää, joka perustuu maankäyttö- ja rakennuslakiin. Lain
mukaan tavoitteet tulee huomioida maakunnan suunnittelussa, kuntien
kaavoituksessa sekä valtion viranomaisten toiminnassa.
3
Alueidenkäyttötavoitteiden pääsääntöisiä tehtäviä on
-
-
-
-
varmistaa valtakunnallisesti merkittävien seikkojen huomioon
ottaminen maakuntien ja kuntien kaavoituksessa sekä valtion
viranomaisten toiminnassa
auttaa saavuttamaan maankäyttö- ja rakennuslain ja alueidenkäytön
suunnittelun tavoitteet, joista tärkeimmät ovat hyvä elinympäristö ja
kestävä kehitys
toimia kaavoituksen ennakko-ohjauksen välineenä valtakunnallisesti
merkittävissä alueidenkäytön kysymyksissä ja edistää ennakkoohjauksen johdonmukaisuutta ja yhtenäisyyttä
edistää kansainvälisten sopimusten täytäntöönpanoa Suomessa sekä
luoda alueidenkäytöllisiä edellytyksiä valtakunnallisten hankkeiden
toteuttamiselle. (Ympäristöministeriö 2013.)
Alueiden käytön suunnittelun tavoitteena on vuorovaikutteista suunnittelua
ja vaikutusten arviointia hyödyntäen edistää
-
-
turvallisen, terveellisen, viihtyisän, sosiaalisesti toimivan ja eri
väestöryhmien, kuten lasten, vanhusten ja vammaisten, tarpeet
tyydyttävän elin- ja toimintaympäristön luomista
yhdyskuntarakenteen ja alueiden käytön taloudellisuutta
riittävän asuntotuotannon edellytyksiä, (29.12.2006/1441)
rakennetun ympäristön kauneutta ja kulttuuriarvojen vaalimista
luonnon monimuotoisuuden ja muiden luonnonarvojen säilymistä
ympäristönsuojelua ja ympäristöhaittojen ehkäisemistä
luonnonvarojen säästeliästä käyttöä
yhdyskuntien toimivuutta ja hyvää rakentamista
yhdyskuntarakentamisen taloudellisuutta
elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä ja toimivan kilpailun
kehittymistä (6.3.2015/204)
palvelujen saatavuutta sekä
liikenteen tarkoituksenmukaista järjestämistä sekä erityisesti
joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen toimintaedellytyksiä.
(Ympäristöministeriö 2013.)
4
2.3
Maankäytön suunnitteluun liittyvä maisemasuunnittelu
Ympäristö on lähtökohta kaikelle suunnittelulle. Perustekijöitä ovat alueen
suhde vihervyöhykkeisiin, liikenneväyliin sekä maiseman tärkeisiin
solmukohtiin. Alueen paikalliset tekijät taas luovat perusteet ympäristön ja
alueen toiminnan suunnittelulle. Näitä tekijöitä ovat maasto, kasvillisuus,
ilmasto, maisemakuva, rakennettu ympäristö sekä kulttuuri. (Jalkanen,
Kajaste, Kauppinen, Pakkala & Rosengren 2004, 103.)
Eri kaavatasoilla määritellään maaston tuleva käyttötarkoitus, jolloin tulisi
jo arvioida tarkasti maaston luonnonoloihin ja maisemakuvaan aiheutuvia
mahdollisia vaurioita. Kun jo kaavaselostuksessa annetaan ohjeita ja
määräyksiä toteutumistavoista, voidaan vaurioita ehkäistä. Yleisesti
kaavasuunnitteluun liittyy maisemasuunnitelma, joka sisältää maisemaanalyysin. Maisema-analyysissä tutkitaan tietyn alueen
maisemarakennetta, sen osatekijöiden ominaispiirteitä sekä niiden
sietokykyä.
5
3
3.1
KAAVOITUS
Kaavoitusprosessi
Kaavoitusprosessi on monitasoinen prosessi, joka käsittää asioita aina
valtakunnallisista tavoitteista rakennusten sijoittelun yksityiskohtiin.
Kaavoitusprosessi etenee seuraavasti: aloitusvaihe, valmisteluvaihe,
ehdotusvaihe ja hyväksymisvaihe (KUVIO 1). Tärkeänä osana kaavoitusta
on tiedottaminen ja vuorovaikutus osallisten ja kaavoittajien välillä.
(Ympäristöministeriö 2015.)
KUVIO 1. Kaavoitusprosessi
3.2
Vaikutusten arviointi kaavoituksessa
Tärkeä osa kaavoitusta on vaikutusten arviointi, jonka avulla pyritään
tarkastelemaan kaavoitusta koskevien ratkaisujen ja niitä koskevien
vaihtoehtojen merkittävät vaikutukset. Vaikutusten arviointia on tärkeää
harjoittaa koko kaavaprosessin ajan, ja se on sovitettava kullekin
kaavatasolle sopivaksi. Vaikutusten arvioinnin tärkeimpiä tehtäviä on:
6
-
tuottaa tietoa kaavan toteutumista koskevista vaikutuksista. Tietoa
hyödynnetään koko kaavaprosessin läpi.
toimia tärkeänä työkaluna suunnitteluongelmien ratkaisemisessa
tukea kaavoitukseen osallistumista, siihen liittyvää päätöksentekoa
sekä kaavan toteuttamista (Ympäristöministeriö 2013.)
Vaikutuksia arvioidaan koko kaavaprosessin läpi. Suunnittelijoiden on
tärkeää huomioida vaikutusten arviointi osana omaa suunnittelutyötään.
Tarvittaessa laaditaan erillisiä selvityksiä, jotka pureutuvat tarkemmin
mahdollisiin vaikutustekijöihin. Tieto kaavan vaikutuksista tarkentuu usein
kaavaprosessin edetessä, jolloin saatetaan joutua laatimaan useita
lisäselvityksiä ja kaavaluonnoksia. (Ympäristöministeriö 2013.)
3.3
Kaavatasot
Valtakunnan tasolla kaavoitusta ohjaavat valtakunnalliset
alueidenkäyttötavoitteet, jotka ovat valtioneuvoston hyväksymiä.
Valtakunnallisia tavoitteita tarkennetaan edelleen maakuntakaavalla, jota
seuraa yleiskaava, joka taas ohjaa kuntien omaa maankäyttöä. Kaavoista
yksityiskohtaisin on asemakaava, joka ohjaa eri toimintojen sijoittumista ja
rakennusten ominaisuuksia. (Varkauden kaupunki 2016.)
KUVIO 2. Kaavahierarkia
7
3.3.1 Maakuntakaava
Maakunnan omaan suunnitteluun kuuluvat maakuntasuunnitelma,
maakuntakaava sekä alueellinen kehittämisohjelma. Maakuntakaava on
kaavatasoista yleispiirteisin. Siinä keskitytään maakunnan tai sen osaalueiden käyttötarkoitusten suunnittelemiseen. Maakuntakaavassa
esitetään kartalla maakunnan suunnitelma yhdyskuntarakenteesta sekä
määritellään maakunnan kehittämisen kannalta tärkeimmät alueet (KUVIO
3). Tarkoituksena on ohjata kuntien kaavoitusta ja viranomaisten
alueidenkäyttöä koskevaa suunnittelua sekä sovittaa yhteen
valtakunnalliset tavoitteet ja maakunnan tarpeet.
Maankäyttö- ja rakennuslain 25 §:n mukaan maakuntakaavaa laadittaessa
on otettava huomioon seuraavat asiat:
-
valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet
luonnonsuojeluohjelmat ja –päätökset
maakunnan alue- ja yhdyskuntarakenne
alueiden käytön ekologinen kestävyys
ympäristön ja talouden kannalta kestävät liikenteen ja teknisen
huollon järjestelyt
vesi- ja maa-ainesvarojen kestävä käyttö
maakunnan elinkeino elämän toimintaedellytykset
maiseman, luonnonarvojen ja kulttuuriperinnön vaaliminen sekä
virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys (Maankäyttö- ja
rakennuslaki 5.2.1999/132.)
Maakuntakaavan laatii maakunnan liitto ja sen hyväksyy maakunnan liiton
oma liittovaltuusto. Ennen vuotta 2016 ympäristöministeriö vahvisti
maakuntaliiton laatiman maakuntakaavan, mutta 1.2.2016 voimaan
astuneen maankäyttö- ja rakennuslain muutoksen myötä
maakuntakaavasta päättää nykyään maakunnan liitto.
(Ympäristöministeriö 2013.)
8
KUVIO 3. Ote Päijät-Hämeen maakuntakaavasta 2006 (Päijät-Hämeen liitto 2008)
3.3.2 Yleiskaava
Yleiskaava on hieman maakuntakaavaa yksityiskohtaisemmalle tasolle
menevä maankäytön suunnitelma. Se ohjaa asemakaavoitusta
osoittamalla alueiden pääasiallisen käyttötarkoituksen. Tehtävänä on
sovittaa yhteen yhdyskunnan eri toiminnot, kuten asutus, palvelut,
työpaikat sekä virkistysalueet. Yleiskaava voi koskea myös vain jotakin
kunnan osa-aluetta, jolloin sitä kutsutaan osayleiskaavaksi.
(Ympäristöministeriö 2013.)
Yleiskaava on hyvin joustava kaavamuoto. Se voi olla hyvinkin tarkka
ohjaten suoraa rakentamista, mutta se voi olla myös strateginen ja
yleispiirteinen ollen tällöin lähempänä maakuntakaavan esittämistapaa.
Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n mukaan yleiskaava laadittaessa tulee
ottaa huomioon:
-
yhdyskuntarakenteen toimivuus, taloudellisuus ja ekologinen
kestävyys
olemassa olevan yhdyskuntarakenteen hyväksikäyttö
asumisen tarpeet ja palveluiden saatavuus
9
-
-
mahdollisuudet liikenteen, sekä energia-, vesi- ja jätehuollon
järjestämiseen ympäristön, luonnonvarojen ja talouden kannalta
kestävällä tavalla
mahdollisuudet turvalliseen, terveelliseen ja eri väestöryhmien
kannalta tasapainoiseen elinympäristöön
kunnan elinkeinoelämän toimintaedellytykset
ympäristöhaittojen vähentäminen
rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen
virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys (Ympäristöministeriö
2013.)
3.3.3 Asemakaava
Asemakaava on kaavatasoista kaikkein yksityiskohtaisin. Siinä
määritellään tarkemmin alueen tuleva käyttö, kuten mitä säilytetään ja mitä
ei, sekä mitä, mihin ja millä tavalla saa rakentaa. Asemakaavassa
osoitetaan myös rakennusten koko, sijainti ja käyttötarkoitus. Maankäyttöja rakennuslain 50 §:ssä asemakaava määritellään seuraavasti:
"Alueiden käytön yksityiskohtaista järjestämistä,
rakentamista ja kehittämistä varten laaditaan
asemakaava, jonka tarkoituksena on osoittaa tarpeelliset
alueet eri tarkoituksia varten ja ohjata rakentamista ja
muuta maankäyttöä paikallisten olosuhteiden, kaupunki- ja
maisemakuvan, hyvän rakentamistavan, olemassa olevan
rakennuskannan käytön edistämisen ja kaavan muun
ohjaustavoitteen edellyttämällä tavalla (MRL, 50§)."
Asemakaavakartan merkinnöillä osoitetaan tarkasti alueiden rajat,
käyttötarkoitukset ja rakennusten sijoitusta ja rakentamistapaa koskevat
määräykset. Myös muut kaupunkikuvaan vaikuttavat tekijät kuten katujen
leveydet ja pysäköintialueet on esitetty kartalla. Asemakaavaan kuuluu
myös kaavaselostus, jossa selvennetään kaavakartan merkintöjä ja
määräyksiä sekä havainnekuva tai rakentamistapaohje, jotka
havainnollistavat kaavan tarkoitusta. Asemakaavaa valmisteltaessa sen
vaikutusalueella oleville varataan tilaisuus joko kirjallisesti tai suullisesti
kertoa mielipiteensä kaavasta osallistumis- ja arviointisuunnitelman
mukaisesti. Asemakaavat käsittelee tekninen lautakunta ja
kaupunginhallitus ja hyväksyy kaupunginvaltuusto. (Lahden kaupunki
2016.)
10
4
MAISEMASELVITYS
Maisemaselvityksen tarkoituksena on selvittää alueen
maisemarakennetta, maisemallisia ominaispiirteitä ja luontoarvoja, sekä
antaa lähtötietoja alueen kaavoitukselle.
4.1
Maisema
Maisema käsitetään yleisesti visuaalisena luonnonaiheiden hallitsemana
kuvana, jonka havaitsemme kaikilla aisteillamme. Varsinainen kuva
maisemasta syntyy vasta silloin, kun ihminen itse kokee sen. Mielikuva
maisemasta syntyy siis ihmisen pään sisällä, ja siihen voivat vaikuttaa
aikaisemmat elämänkokemukset, arvot, ammatti, mielentila sekä
vuodenaika. Tästä johtuen maisemasuunnitteluun vaikuttaa vahvasti se,
miten ihminen itse maiseman kokee ja näkee ja millaisia maisemia kukin
arvostaa. (Lemmetyinen 2016.)
Maisemaa käsiteltäessä tarvitaan yleispätevät ja kaikkien samoin
ymmärtämät peruskäsitteet, koska subjektiivinen käsite muuttuu aina
aikojen, olosuhteiden ja kokijan vaihtuessa. Ja koska maisema on
luonnonlakien mukaan toimiva ja kehittyvä dynaaminen
ympäristökokonaisuus, ainoa luotettava tapa käsitellä maisemaa on siis
objektiivisesti kokonaisuutena, joka on ekologisten perustekijöiden ja
niiden vuorovaikutussuhteiden yhtenäisyys. (Rautamäki 1989.)
4.2
Maisemarakenne
Maisemarakenne kertoo maiseman omasta säännönmukaisesta
rakenteesta. Sen perusosiin kuuluvat kallio- ja maaperä, vesi ja ilma, joista
käytetään käsitettä elottomat ekosysteemin osat. Näiden
yhteysvaikutuksesta syntyvät kullekin paikalle ominaiset kasvupaikkatyypit
ja kasviyhdyskunta. Nämä taas yhdessä luovat elinympäristön erilaiselle
eläimistölle. Kasvisto ja eläimistö yhdessä muodostavat ekosysteemin
elollisen osan. (Rautamäki 1989.)
11
Maiseman tarkasteluun ja analysointiin kuuluu eri osa-alueiden tutkiminen.
Tarkastelu aloitetaan maisemarakenteen sekä sen kehityshistoriasta.
Oleellinen tarkastelun kohde on myös ihmisen vaikutus ympäristöön, eli
kulttuurihistoria. Sen perusteella saadaan paljon lisätietoa
maisemarakenteesta sekä pystytään arvottamaan maisemarakenteen
tarkastelusta syntyvää lopputulosta, maisemakuvaa. Kun ensin on
selvitetty luonnonolojen ja kulttuurimaiseman ominaispiirteet, sekä
suunnitellaan ja sijoitetaan kunkin alueen toiminnot niiden kannalta
parhaiten, saadaan kokonaiskustannuksiltaan edullisin, kestävin ja
miellyttävin lopputulos. Maisemarakenteen tarkastelun lopputuloksena
saadaan paljon lisätietoa, jotta pystytään arvottamaan maisemarakenteen
tarkastelusta syntyvää lopputulosta, maisemakuvaa, joka on
maisemarakenteen silmin havaittava ilmiasu. (Rautamäki 1989.)
4.3
Maisemarakenteen pelkistäminen
Maisemarakenne voidaan pelkistää kolmeen eri päävyöhykkeeseen:
-
vedenjakajaselänteiden, harjujen ja kalliomäkien muodostamat
lakialueet
ranta-, joki ja purolaaksot sekä suot ja muut vesien kerääntymisalueet
selänteiden ja laaksojen väliin jäävät rinnealueet (KUVIO 4). (Lustila
2010.)
Yleisenä suunnitteluperiaatteena maiseman suhteen pidetään
menetelmää, jossa äärialueet, eli selänteet ja laaksot jätetään
rakentamattomiksi. Äärialueiden väliset rinteet ovat muuntautuvimpia
vyöhykkeitä, jotka luovat asumiselle ja elämiselle suotuisimmat ja
monipuolisimmat olosuhteet. Sijoittamalla asutus ja tiestö näille alueille
saadaan myös tuotua paremmin esille alueen paikallinen identiteetti.
(Rope 2010.)
12
KUVIO 4. Punaisella lakialueet, vihreällä rinnealueet ja sinisellä kerääntymisalueet (Lustila
2010)
Pelkistämällä alue päävyöhykkeisiin paljastetaan maiseman
perusrakenteesta oleellinen, jolloin se voidaan ottaa lähtökohdaksi
suunnittelulle. Maisemarakenteen pelkistyksessä syntyvä maiseman
perusrunko sisältää maisemaelementtejä seuraavasti: selänteet, laaksot ja
vesistöt, asutuksen perinteiset sijoittumispaikat sekä maiseman
solmukohdat. (Panu 1988.)
4.4
Maisemarakenteen rikastaminen
Maisemarakenteen perusosiin kuuluvat kallio, maaperä, vesi, ilma ja
kasvillisuus. Niiden eri ominaisuudet asettavat vaatimuksia ja rajoituksia
maankäytölle ja rakentamiselle, sekä hyvän elinympäristön suunnittelulle.
Maisemarakenteen rikastamisessa tutkitaan yksityiskohtaisesti maiseman
erityispiirteitä: kallio- ja maaperää, vesisuhteita, ilmasto-oloja, kasvillisuutta
ja kulttuuritaustaa. Seuraavassa tarkastellaan kunkin osa-alueen
ominaispiirteitä ja vaatimuksia.
4.4.1 Kallioperä
Kallioperä on tekijä, joka muodostaa maaston perusrungon. Perusrungon
muoto, rytmi, mittasuhteet ja suuntautuneisuus riippuvat kallioperän
kivilajista. Kallioperästä riippuvat myös maaperän ravinnepitoisuus ja
viljavuus. Rakentamisen suhteen kalliomaasto on melko haasteellinen ja
arka. Maastonpinta on kallioisilla alueilla usein hyvin vaihtelevaa ja
jyrkkäpiirteistä, jolloin tiestön ja kunnallistekniikan rakentaminen aiheuttaa
13
väkisin suuriakin maastonmuutoksia ja kallionlouhintaa. Kalliomaasto ei
aiheutettujen vahinkojen jälkeen korjaudu, jolloin miljöö jää rikotun ja
epäviihtyisän oloiseksi. Kunnallistekniikan ja rakennusten sijoittelu onkin
hyvä ottaa huomioon heti suunnittelun alussa ja etsiä sen asettelulle
mahdollisuuksia, jotka myötäilevät mahdollisimman paljon maastoa.
Rakennetussa ympäristössä avokallio on arvokas maisemaa rikastuttava
tekijä. Se kestää voimakastakin kulutusta ja varastoi lämpöä, jolloin se
tekee pienilmastosta suotuisamman vapauttaen lämpöä hitaasti illan
viiletessä. (Rautamäki 1989, 17.)
4.4.2 Maaperä
Maankäytön suunnittelussa tärkein perusta on maaperän tutkiminen ja
tuntemus (KUVIO 5). Maaperä on lähtökohtana alueiden suunnittelulle.
Maaperässä maalajit ja niiden erilaiset ominaisuudet ohjaavat alueen
käyttötarkoitusta. Mitä paremmin maalaji soveltuu tietylle
käyttötarkoitukselle, sitä halvemmat ja suotuisammat ovat
rakentamiskustannukset. Maaperän laatu määrittää myös maaston
korjautuvuuden ja kasvillisuuden menestymismahdollisuudet.
Routimattomat ja kantavat kivennäismaat ovat perusoloiltaan parhaat.
Parhaita miljöitä syntyy usein hieta- ja moreenimaille. Kosteat ja pehmeät
hienojakoiset maat ovat sitä vastoin heikkoja rakentamisen suhteen.
Huonoille maille rakennettaessa joudutaan turvautumaan maansiirtoon,
jolloin koituu miljööongelmia sekä itse rakennuskohteeseen, että läjitys- ja
ottoalueille. Maansiirto on myös kallista ja epäekologista. (Rautamäki
1989, 19.)
14
KUVIO 5. Maaperän tyypillinen kerrosjärjestys. 1. Kallio 2. Pohjamoreeni 3. Harjuaines (sora
ja hiekka) 4. Savi ja siltti 5. Rantakerrostuma (hiekka) 6. Lieju 7. Saraturve 8. Rahkaturve 9.
Muinaisranta (Kutvonen 2007)
4.4.3 Vesisuhteet
Vesi on maiseman perustekijä ja samalla elämän perusedellytys. Sen
merkitys on suuri, sillä virratessaan se muokkaa maastoa sekä vaikuttaa
maalajien rakennusteknisiin ominaisuuksiin. Vesi on elinehto myös
elolliselle luonnolle, sillä kasvit sopeutuvat tiettyihin vesiolosuhteisiin, ja jos
ne äkillisesti muuttuvat kasvillisuus kärsii tai tuhoutuu kokonaan. Ihmisille
vesi on aikojen saatossa ollut tärkeä ympäristötekijä, sillä varhaisimpina
aikoina pohjaveden saatavuus on ohjannut asutuksen sijoittumista.
Vesistöt ovat olleet myös tärkeitä kulkureittejä, jolloin yhdyskunnat ovat
usein syntyneet vesireittien varsille. Teollistumisvaiheessa vesistöjä on
käytetty käyttövoimana sekä kuljetusväylinä. (Rautamäki 1989, 25.)
Vettä tarkastellaan kokonaisuuksina valuma-alueiden kautta, jotka
määräytyvät maaston muotojen mukaan. Korkeimmat osat toimivat
vedenjakajina, joiden selänteillä muodostuu pohjavettä ja pintavalunnat
saavat alkunsa. Vesiuomasto koostuu kaikista pienistä ojista, puroista,
joista ja järvistä. Järvet, suot ja kosteikot toimivat tärkeinä valumien
säätelijöinä ja myös pienimmilläkin puroilla ja noroilla on suuri merkitys
koko vesistöalueen toimintaan. Niiden kuivattaminen heikentää sekä
veden laatua että miljöötä. (Rautamäki 1989, 27.)
15
Rakennettaessa joudutaan aina käsittelemään vesiä. Jotta ei
vahingoitettaisi kasvillisuutta ja ympäristön laatua, tulee vesien käsittelyyn
laatia suunnitelma. Rakentamisella on lähes aina ympäristöön kuivattava
vaikutus. Kuivatus tapahtuu esimerkiksi sadevesien viemäröinnillä,
läpäisemättömien pintojen lisäämisellä ja kasvillisuuden vähenemisellä.
Kuivatuksen vaikutus ulottuu yleensä pohjaveteen saakka, joten kaikkea
tarpeetonta kuivattamista pitää välttää. Rakentamisen kuivattavaa
vaikutusta voidaan minimoida muun muassa käyttämällä läpäiseviä
pintamateriaaleja, välttämällä rakentamista pohjaveden pinnan alapuolelle
sekä pitämällä alueet mahdollisimman hyvin riittävän kasvillisuuden
peitossa. Joissakin tapauksissa rakentaminen saattaa aiheuttaa
pintavesien patoutumista, jolloin liiasta vedestä johtuen alueen kasvillisuus
kuolee, mistä taas käynnistyy alueen soistuminen. Vastaavasti
pintavalunnan estyttyä, sen alapuolella sijaitseva alue alkaa kärsiä
kuivumisesta. Rakentamisen ja kunnallistekniikan sijoittamiseen rinteessä
tuleekin aina huolehtia pintavesien esteettömästä valumisesta esimerkiksi
riittävän tiheällä salaojituksella rakenteen ali. (Rautamäki 1989, 29.)
4.4.4 Ilmasto-olot
Ilmasto on maisemarakenteessa tekijä, joka vaikuttaa kaikkiin
maisemaelementteihin olennaisesti. Kasvillisuus riippuu paljon ilmastoolosuhteista, ja ne osaltaan vaikuttavat myös kallio- ja maaperään.
Paikallis- ja pienilmastoon vaikuttavia tekijöitä ovat auringon säteily,
lämpö- ja tuuliolot sekä kosteus, sateisuus ja lumisuus. Kaikkiin näihin
tekijöihin vaikuttavat suuresti maastonmuodot, kasvillisuus, vesipinnat ja
rakennukset. Maastonmuodot erityisesti vaikuttavat lämpötila-, tuuli- ja
sadeolosuhteisiin. Vesistöt ja laajat metsäalueet vaikuttavat pienilmaston
muodostumiseen tasaamalla lämpötilaeroja, ja suuret maastonmuodot
vaikuttavat tuulisuuteen ja sateen jakautumiseen. Pienilmasto vaikuttaa
suuresti asumisviihtyvyyteen ja -kustannuksiin, kasvillisuuden
menestymiseen sekä ulkoilun miellyttävyyteen. (Rautamäki 1989, 33–35.)
16
4.4.5 Kasvillisuus
Kasvillisuuteen ja sen menestymiseen vaikuttavat kaikki edellä mainitut
kasvupaikkatekijät. Jos kasvupaikkatekijöissä tapahtuu muutoksia,
näkyvät vaikutukset ensimmäisenä muutosherkässä kasvillisuudessa.
Toisaalta kasvillisuutta pystytään hoitamaan ja muokkaamaan, joten sen
avulla on helppo vaikuttaa muihin maisematekijöihin ja ennen kaikkea
ympäristön laatuun ja viihtyisyyteen. Aina kun rakennetaan viheralueita tai
rakennusten lähiympäristöä, tulee ottaa huomioon alueen
kasvupaikkatyyppi. Tällöin pystytään alusta saakka huomioimaan alueen
luontaisen kasvukyvyn hyödyntäminen. (Rautamäki 1989, 38.)
Kasvillisuutta tulee aina käsitellä kokonaisuutena, vain harvoin yksittäisinä
lajeina. Kun kasvillisuutta käsitellään yhtenäisenä massana, sitä voidaan
käyttää rakennusmateriaalin tapaan. Sillä voidaan rajata tiloja ja
rakennuksia, luoda rakennuksille kontrastia, sekä parantaa pienilmastoa
vaimentamalla rakennusten väliin syntyviä tuulenpyörteitä.
Kasvillisuusalueita kartoittaessa erityistä huomiota tulee kiinnittää
reunavyöhykkeisiin, sillä ne ovat luonnon monipuolisin ja monilajisin osa.
Ne tarjoavat suotuisan elinympäristön eläimistölle ja linnustolle ja
muodostavat tuulisuojan metsikön ja avoimen ja sulkeutuvan
kasvillisuusalueen välille. Reunavyöhykkeet ovat myös tärkeitä
maisematilojen jäsentäjiä. Kun reunavyöhyke on selkeä ja yhtenäinen, se
rajaa avoimet tilat tehokkaasti. (Rautamäki 1989, 39–43.)
4.4.6 Maiseman kulttuuritausta
Kulttuuritaustaa selvitettäessä paneudutaan erityisesti asutuksen
perinteisiin, tieverkoston linjauksiin, maisemahierarkian jäsentymiseen ja
alueen maamerkkeihin. Kulttuuritausta on tärkeä voimavara, joka tuo
alueelle omaleimaisia piirteitä, tukee paikallisyhteisöjen kehitystä ja tarjoaa
myös toimintoja elinkeinoelämälle. Kulttuuritaustaan kuuluvat niin tavalliset
arkiympäristöt kuin suojellut alueet ja kohteet. (Panu 1989.)
17
5
5.1
KOISKALAN MAISEMASELVITYS
Maisemaselvityksen lähtökohdat
Tämä Koiskalan maisemaselvitys on laadittu opinnäytetyönä lähinnä
tausta-aineistoksi lähinnä tulevaa kaavoitusta ja maankäytön suunnittelua
varten. Maisemaselvityksen tarkoituksena on tuottaa pohjatietoa tietyn
alueen maisema-arvoista ja ominaispiirteistä, jotta ne voidaan ottaa
huomioon kaavoituksessa. Selvityksessä on käytetty lähtöaineistoina
aiempia luontoa ja ympäristöä koskevia selvityksiä sekä perus- ja
maastokarttoja, maaperä- ja kallioperäkarttoja ja ilmakuvia. Selvitystä
tehdessä on hyödynnetty myös Lahden maisemarakenteesta laadittuja
yleispiirteisiä selvityksiä. Maisemaselvityksen tiimoilta alueelle on myös
tehty useita maastokäyntejä sekä valokuvattu kohteita.
5.2
Selvitysalueen sijainti ja lähtötiedot
Kaupungin omistukseen siirtynyt entisen Puolakan maat sijaitsevat
Lahden kaupungin taajama-alueen itäsyrjässä Lahden ja entisen Nastolan
rajalla. Alue kuuluu Koiskalan kaupunginosaan ja on kooltaan noin 1,7
km2. Tarkastelualue rajoittuu pohjoisessa Kunnaksen kaupunginosaan.
Raja kulkee lähellä Lehmuksentietä paikka paikoin sen etelä- ja
pohjoispuolin. Idästä etelään Koiskalan alue rajoittuu entiseen
kuntarajaan, etelästä länteen Koiskalantiehen. Lahden keskustaan
alueelta on matkaa noin 9 km.
18
KUVIO 6. Ote opaskartasta, jossa kaupungin uusi omistusalue Koiskalassa on rajattu
punaisella (Lahden kaupunki 2015)
5.3
Kaavatilanne
Päijät-Hämeen maakuntakaavassa lähes koko selvitysalue on maiseman
ja kulttuuriympäristön kokonaisuuden vaalimisen kannalta tärkeää aluetta
(ma-26). Sietikan lampi, sen harjumuodostelma (ge-18) sekä niitä
ympäröivät perinnemaisemat ovat maakunnallisesti ja geologisesti
merkittäviä. Koiskalantien itäpuolella on varattu tilaa taajamatoimintojen
(A) alueelle. Aivan selvitysalueen luoteisnurkka on osoitettu työpaikkaalueeksi (TP). (Päijät-Hämeen liitto 2006.)
19
KUVIO 7. Ote Päijät-Hämeen vuoden 2006 maakuntakaavasta (Päijät-Hämeen liitto 2008)
Kaupunginvaltuuston 14.5.2012 hyväksymä Lahden yleiskaava 2025 sai
kaikilta osiltaan lainvoiman 6.10.2014. Suurin osa selvitysalueesta on
maa- ja metsätalousaluetta (M-6) (KUVIO 8). Alueella on vanhaa metsää,
suota, kalliota, pieniä puroja sekä ekologisia käytäviä. Suunnitteluohjeen
mukaan alueen arvokkaiden luontokohteiden läheisyyteen suunniteltaessa
tulee vaalia maiseman ja luonnonympäristön ominaispiirteitä ja ottaa
huomioon alueen liittyminen valtakunnallisesti merkittävään Koiskalan
kartanon rakennettuun kulttuuriympäristöön. Alueella sijaitsevan
pohjavedenottamon lähisuoja-alueen laajuus tulee myös huomioida
suunnittelussa. Selvitysalueen luoteisosassa on Sietikan luonnonalue,
joka on yleiskaavassa merkitty luonnonsuojelualueeksi (SL-8). Alueella on
maakunnallisesti merkittävä geologinen harjumuodostuma, pieni lampi ja
suo (W-11). Alueella on myös kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennetun
ympäristön kohteita, joten alueella ei saa tehdä toimenpiteitä, jotka
vaarantavat sen suojeluarvot. Metsälain sallimat toimenpiteet ovat
sallittuja. (Lahden kaupunki 2011.)
20
Aivan selvitysalueen luoteisosa kuuluu elinkeinoelämän ja asumisen
aluetta (T/A-3). Selvitysalueen länsipuolella on runsaasti uutta, muuttuvaa
tai asemakaavoittamatonta asuinaluetta, ja länsipuoli on merkitty alueeksi,
jolla palveluiden kysyntä kasvaa voimakkaimmin vuoteen 2025 mennessä.
A-37-merkinnällä osoitettu Kaukkarin ja Koiskalan asuinalueeksi varattu
alue on ainoa rakentamiselle varattu tila selvitysalueella. Koiskalantien
länsipuoli on maisemallisesti arvokasta peltoaluetta (MA-6), jolla sijaitsee
arvokkaita luontokohteita, kuten luonnonsuojelulailla suojeltuja eliölajeja ja
perinnebiotooppeja. Alueen läheisyyteen tehtävät suunnitelmat tulee
toteuttaa paikan henkeä kunnioittaen ja luonnon monimuotoisuutta
vaalien. Selvitysalueen itäpuolella Nastolan rajalta alue jatkuu maa- ja
metsätalousalueena (M-1). Paikoin alueita on varattu asumiselle. (Lahden
kaupunki 2011.)
KUVIO 8. Lahden yleiskaava 2025 sekä Nastolan osayleiskaava (Lahden kaupunki 2011)
Alueella ei tällä hetkellä ole voimassa olevaa asemakaavaa.
5.4
Maanomistus
Alue on suurimmaksi osaksi kaupungin omistuksessa olevaa maata
lukuun ottamatta pientä yksityistonttia Mustankorventien pohjoispuolella.
Alueen maat siirtyivät kaupungin omistukseen toukokuussa 2015. Alueen
neljä peltoa ovat vuokrattuja EU-peltoja. (Lahden kaupunki 2015.)
21
KUVIO 9. Maanomistuskartta, jossa vihreällä kaupungin omistamat maat ja keltaisella
vuokratut EU-pellot (Lahden kaupunki 2015)
5.5
Maisemarakenne
Lahti on maisemarakenteensa puolesta kehittynyt maisemamuotojen
solmukohtaan, jossa järvi ja harju kohtaavat. Salpausselkä vaikuttaa
vahvasti koko Lahden maisemarakenteeseen, jakaen kaupungin kahteen
selkeästi erilaiseen osaan (KUVIO 10). Salpausselän korkeimmat kohdat
muodostavat yhtenäisiä harju- ja moreeniselänteitä (KUVIO 11).
KUVIO 10. Lahden maisemarakenne ja maisematyypit (Silvast 2013)
22
KUVIO 11. Lahden maisemarakennetta muovaavat selänteet ja laaksot (Rope 2010)
Tarkastelualueen maisemarakenne koostuu vaihtelevista
maastonmuodoista. Aluetta hallitsevat Salpausselän harjujen moreeni- ja
soraselänteet ja niiden väliin jäävät hietalaaksot. Sietikan alueen
yhtenäinen rakentamattomana säilynyt metsäselänne on merkittävä osa
alueen maisemarakennetta. Toinen merkittävä osa alueen
maisemarakennetta ovat avoimena säilyneet laaksoalueet. Kartalle on
havainnollistettu alueen pelkistetty maisemarakenne (LIITE 1).
5.5.1 Topografia
Lahdessa ensimmäinen Salpausselkä kulkee melko yhtenäisesti
kaupungin halki itä-länsisuunnassa. Ensimmäinen Salpausselkä
muodostaa selkeän jaon Lahden topografiaan pohjoisosan ollen melko
pienpiirteisesti vaihtelevaa ja korkeussuhteiltaan selvästi merenpinnan
yläpuolella, kun taas eteläosan topografia vaihtelee suurpiirteisemmin
(KUVIO 12). Itse selvitysalue kuuluu pohjoiseen alueeseen, jolle tyypillistä
on maastomuotojen luode-kaakkosuuntautuneisuus.
23
Lähes koko selvitysalue on yli 100 metriä merenpinnan yläpuolella.
Eteläosassa erottuu maastosta jyrkkyydellään Vapuntulinmäki, joka on
120 metriä merenpinnan yläpuolella. Korkeimmat kohdat ovat alueen
koillisosassa, jossa Sietikan ympärille sijoittuvat jyrkkärinteiset harjut
nousevat jopa 140 metriä merenpinnan yläpuolelle (KUVIOT 13 ja 14).
Yksi selkeästi muuta maastoa matalampi kohta alueella on Sietikan lampi,
joka on 103,4 metriä merenpinnan yläpuolella. Rakennettavuudeltaan alue
on hyvin haastavaa kumpuilevien korkeussuhteiden takia. (Helminen,
Nerg, Perälä, Rope & Tikkala 2010, 31, 32.)
KUVIO 12. Lahden topografiakartta (Helminen, Nerg, Perälä, Rope & Tikkala 2010)
24
KUVIO 13. Havainne rinnejyrkkyydestä, pohjana ilmakuva
KUVIO 14. Havainne rinnejyrkkyydestä, pohjana maastokartta
25
5.5.2 Maa- ja kallioperä
Selvitysalueen maaperä on sekoitus monia eri pohjamaalajeja (KUVIO
15). Alueen länsipuoli on suurimmaksi osaksi hiekkamaata, lukuun
ottamatta pieniä alueita hienoa ja karkeaa hietaa, liejua, hiekkamoreenia
sekä savea. Itäpuoli taas on suurimmaksi osaksi sekoitus hiekkamoreenia
ja karkeaa hietaa. Kalliomaata on maaston korkeimmilla kohdilla (KUVIO
14). (Helminen, Nerg, Perälä, Rope & Tikkala 2010, 25.)
KUVIO 15. Maaperäkartta (Maanmittauslaitos 2015)
Maanmittauslaitoksen vuonna 1964 laatiman kallioperäaineiston mukaan
alue jakautuu kallioperänsä perusteella koillisesta luoteeseen siten, että
eteläpuolella oleva kallioperä on kiillegneissiä ja pohjoispuolella oleva
kvartsi- ja granodioriittia (KUVIO 16). Koko Lahden kallioperästä
kiillegneissi on toiseksi yleisin ja sitä on kallioperästä 18 %. Granodioriitti
on kolmanneksi yleisin (12 %). Alueella sijaitsee myös useita
mannerjäätikön kallioperästä irrottamia ja mukanaan kuljettamia
siirtolohkareita (Helminen, Nerg, Perälä, Rope & Tikkala 2010, 29).
26
KUVIO 16. Kallioperäkartta (Maanmittauslaitos)
5.5.3 Vesitalous
Sietikan alueen keskeltä luode-kaakko-suuntaisesti halkova harju toimii
alueen vedenjakajana (LIITE 2). Harjualueen keskellä jyrkkien rinteiden
alapuolella sijaitsee Sietikka-niminen pieni 0,01 km2 -suuruinen
kirkasvetinen suppalampi. Suppalammet ovat syntyneet jääkauden jälkeen
sulaneista irrallisista jäälohkareista, ja ne ovat suoraan yhteydessä
pohjaveteen tai saavat vetensä muun ympäristön valumavesistä. Lampi on
kunnoltaan erinomainen ja sen rannat ovat luonnonmukaiset. Harjun
eteläpuolella vedet laskevat Kymijärveen. Kymijärven tila on välttävä.
Vuosien varrella järvi on kärsinyt rehevöitymisestä ja happikadosta ja
hoitotoimenpiteistä huolimatta järven tila on yhä heikko. Koiskalan
selvitysalueen läheisyydessä Kymijärven ranta on luonnonmukaista.
(Helminen, Nerg, Perälä, Rope & Tikkala 2010, 37–39.)
Koiskalan alueen luoteisosa on pohjavesialuetta. Pohjavesialue käsittää
Sietikan ympäristön alueen sekä laajemmin Sietikan etelä- ja
pohjoispuolen alueet. Pohjaveden muodostumisalue (57 ha) on hieman
varsinaista pohjavesialuetta (43 ha) laajempi tarkasteltavalla alueella.
Pohjavedet merkitty kuvaan sinisin rasterein ja punaisin reunaviivoin
(KUVIO 17). (Lahden kaupunki 2015.)
27
KUVIO 17. Pohjavesialueen rajat (Lahden kaupunki 2015)
5.5.4 Pienilmasto
Pienilmastollisesti Lahti sijaitsee hyvin suotuisalla paikalla. Siihen
vaikuttavia tekijöitä ovat Vesijärven läheisyys, vaihtelevat korkeussuhteet,
monet lounaaseen avautuvat rinteet, maaperä sekä kasvillisuus. Alueelle
sijoittuu paljon jyrkkiä kaakkois-länsirinteitä sekä luoteis-itärinteitä, joista
etenkin jyrkkiä pohjoisrinteitä myöten valuu kylmiä ilmamassoja maaston
alavimpiin kohtiin niin sanotuiksi kylmän ilman järviksi. Toisaalta
selvitysalueen suuret metsämassat toimivat suurina vaikuttajina
pienilmastoon. Metsät tasoittavat lämpötilaeroja ja toimivat tärkeinä
tuulensuojina. Teiden ja peltojen laidoille on jätetty suojaavia puurivistöjä,
jotka estävät tuulia kulkemasta esteettömästi. (Helminen, Nerg, Perälä,
Rope & Tikkala 2010, 44.)
5.5.5 Kasvillisuus ja eläimistö
Lahti kuuluu eteläboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen, tarkemmin
jaoteltuna vuokkovyöhykkeeseen. Lahti on osa Etelä-Hämeen
lehtokeskusta ja vallitseva metsätyyppi on lehtomainen kangasmetsä.
Selvitysalueen metsät ovat sekoitus havupuuvaltaista, lehtipuuvaltaista ja
sekametsää. Alueen pohjoisosassa on leveähkö kaistale havupuuvaltaista
28
metsää, jota ympäröi joka puolella sekametsä. Aivan alueen eteläkärki on
lehtipuuvaltaista metsää. Metsistä ei ole tehty tarkempia inventointeja.
(Helminen, Nerg, Perälä, Rope & Tikkala 2010, 42.)
Kuvio
KUVIO 18. Alueen kasvillisuutta ja puustoa (Nevalainen 2015)
Muutoin kasvillisuus alueella on hyvin monipuolista. Rantakasveja alueella
voi tavata aivan eteläosassa Kymijärven tuntumassa sekä Sietikan lammen
ympäristössä. Sietikan alueella voi törmätä myös Koiskalan kartanon
tiluksilta levinneisiin puutarhakasveihin, kuten herukkapensaisiin. Suolajeja,
kuten lakkaa, esiintyy Sietikan lammen rämeellä. Sietikan ympäristössä
kasvaa myös runsaasti sinivuokkoa ja ajoittain metsä on aivan sinisenä
sinivuokoista. Alueella kasvaa myös lehtolajeja, kallioiden lajeja sekä ketoja harjulajeja. Kasvillisuuden monipuolisuutta on etenkin juuri Sietikan
ympäristössä. (Helminen, Nerg, Perälä, Rope & Tikkala 2010, 52–55.)
Koiskalan alueella erityisesti lintulajisto on monipuolista. Huomionarvoisiin
lajeihin kuuluvat muun muassa käenpiika, ruisrääkkä, kottarainen,
pikkusieppo, taivaanvuohi ja leppälintu. Muita varmoja pesijöitä alueella
ovat muun muassa pyy, silkkiuikku, lehtopöllö, sarvipöllö, punarinta ja
lehtokerttu. Alueen lintuarvot perustuvat monimuotoiseen
maatalousympäristöön, jossa vaihtelevat metsäsaarekkeet, peltoalueet ja
Kymijärven ranta-alue. (Metsänen 2012, 186.) Alueelle tehdyn
lepakkokartoituksen mukaan alueen lepakkohavaintojen määrä on
suhteessa vähäinen. Vähäisistä havainnoista huolimatta Koiskalan ja
Kunnaksen välisten viheryhteyksien säilyttäminen on lepakkojen kannalta
tärkeää. (Erkinaro 2009, 17.)
29
5.5.6 Nykyinen maankäyttö
Tällä hetkellä alueesta on noin 150 ha metsää. Alueen neljä Rainingon
peltoa ovat EU:n vuokrapeltoja, ja niiden yhteispinta-ala on 13,3 ha. Pellot
ovat viljelyskäytössä. Asumiskäytössä maata on ainoastaan
Mustankorventien varressa sijaitsevalla tontilla, jonka maapinta-ala on
0,24 ha. (Lahden kaupunki 2011.)
5.6
Alueen historia
Lahden maisema on vahvasti jääkauden muokkaamaa. Jään sulamisen
pysähtyessä syntyivät Salpausselän reunamuodostumat. Etelä-Suomen
poikki kulkeva ensimmäinen Salpausselkä muodostui 12 250–12 050
vuotta sitten. Tällöin ilma viileni kahdeksisadaksi vuodeksi ja mannerjään
irrottamat maa-ainekset kulkeutuivat sulamisvesien myötä luoteis-kaakkosuuntaisiksi pitkittäisharjuiksi jään alla sekä kasautuivat
reunamuodostumaksi jään eteen. Jäätikön lajittelema, pääasiassa sorasta
ja hiekasta koostuva ensimmäinen Salpausselkä on korkeimmillaan
Lahden alueella. (Helminen, Nerg, Perälä, Rope & Tikkala 2010, 13.)
5.6.1 Viljelymaiseman kehitys
Koiskalan viljelymaiseman historia ulottuu aina 1600-luvulle saakka.
Alueen viljelymaiseman syntyyn on vaikuttanut erityisesti Koiskalan
kartano, jonka historian katsotaan alkaneen jo 1650-luvulta.
Karttatarkastelussa Kuninkaan kartassa vuosilta 1776–1805 Koiskalan
kartanoa ympäröivät alavat pelto- ja niittymaat (KUVIO 19). Asutus ja
maanviljely alueella lisääntyivät 1800-luvulla. Vuoden 1875 Senaatin
kartassa tilojen määrä on kasvanut ja peltojen muodot ja rajat selkeästi
nähtävissä (KUVIO 19). Koiskalan alueen pellot on rakennettu alaville
maille Yoldiameren aikaiselle merenpohjalle, jossa maaperä on helposti
muokattavaa hietaa. Hienossa hiedassa vesi pääsee nousemaan
kapillaarisesti useita metrejä ja on ihanteellinen viljelylle. Maa-aineksen
paksuus peltoalueilla vaihtelee yhdestä kymmeneen metriin.
30
KUVIO 19. Kuninkaan kartasto 1776–1805 ja Senaatinkartta 1875 vuoden mittaus
Koiskalan alueelta on ilmakuvia vuodesta 1946 alkaen. Senaatin karttaa ja
ilmakuvia vuosilta 1946–2014 tarkkaillessa käy ilmi, että alueen pellot ovat
ottaneet muotonsa jo 1800-luvulla ja pysyneet viljeltyinä tähän päivään
asti (KUVIO 20).
KUVIO 20. Ilmakuvat alueesta vuodelta 1960 ja vuodelta 2014 (Lahden kaupunki 2015)
31
5.6.2 Tieverkoston kehitys
Koiskalantie on alueen merkittävin tieyhteys, ja se näkyy nykyisellä
paikallaan jo vuoden 1875 Senaatinkartassa. Vielä Kuninkaankartaston
aikoihin 1776–1805 Koiskalantie on kulkenut huomattavasti lännemmästä
ja kiertänyt Koiskalan kartanon eteläpuolelta. Tie on kulkenut nykyisen
Haaviston pellon eteläreunaa ja noussut rinteen reunaa kohti Koiskalan
kartanoa. Aluetta pohjoisessa rajaava Lehmuksentie ei vielä ole
Senaatinkartan aikaan ollut olemassa. 1946 vuoden ilmakuvassa on
nähtävissä, että Lehmuksentie on jo ollut käytössä ja se on kulkenut myös
alueen läpi pohjoisesta etelään Koiskalantielle. 1960-luvulle siirryttäessä
Lehmuksentie on jo vakiinnuttanut nykyisen muotonsa, ja alueen poikki
pohjoisesta etelään kulkeva tie on enää ulkoilureittikäytössä.
Ainoa alueen poikki kulkeva tie on Mustankorventie, joka kulkee
Koiskalantieltä länsi-itäsuunnassa Nastolan rajan yli aina Kärkjärvelle
saakka. Mustankorventien varrella on jonkin verran asutusta ja Kärkjärven
rannalla on runsaasti loma-asuntoja. Vielä 1940-luvulla Mustankorventie
palveli ainoastaan pellon keskellä sijainnutta taloa, mutta jo 1960-luvun
ilmakuvasta voi nähdä kuinka tietä on jatkettu Kärkjärvelle asti. (Lahden
kaupunki 2015.)
Suurimpia tieverkon muutoksia alueen lähistöllä on ollut 1990-luvun
valtatie 4:n eli nelostien linjausmuutos. Tuolloin Lahden ja Jyväskylän
välinen osuus siirrettiin kulkemaan Päijänteen itäpuolta ja nykyisellään tie
kulkee luoteessa aivan alueen vieritse. Kävely- ja pyöräilyväylää ei
alueelle asti kulje. (Grönroos 2006-2016.)
5.6.3 Asutuksen kehitys
Koiskalan alueen varhaisin asutus on peräisin vuosilta 4200–2000 eKr.
Tähän viittaavat Koiskalasta löydetyt taltta (Kansallismuseo 338:1) ja
piinuolenkärki (Kansallismuseo 19164). Rautakauden ajalta löytöjä on jo
useampi, muun muassa rautakirves, hela, punnus ja solki. Keskiajalla
Koiskalan kylä kuului vielä Nastolaan, ja se oli pitäjän suurimpia kyliä.
32
Vuoden 1956 alueliitoksen myötä Koiskala liitettiin Lahteen. Alueen
länsirajan tuntumassa oleva Koiskalan kartano muodostettiin kylän taloista
Ruotsin suurvalta-ajalla. Laajimmillaan kartano oli vuonna 1850, jolloin
siihen kuului 3000 hehtaaria maata ja lukuisia torppia. Koiskalantien
alkupäässä on alueen yksi varhaisimpia rakennuksia; se on ollut
paikallaan jo vuodesta 1910. (Koiskalan kartano 2015.)
Alueen lounaispuolelle Siperianhaaran ympärille on alkanut asutusta
kehittymään ripotellen aina 1940-luvulta vuoteen 2014 saakka. Koiskalan
kartanolta länteen päin sijaitsee 1990-luvulla rakentunut Koivukummun
yhtenäisempi asuinalue. Eteläpuolella selvitysalueen tuntumassa on
Tiiranmäen asuinalue. Alueen pohjoispuolella asutusta on hyvin vähän,
vain omakotitaloja harvakseltaan. Ainoa itse alueella oleva asuinrakennus
sijaitsee Mustankorventiellä alueen keskiosassa. (Lahden kaupunki 2015.)
5.7
Suojellut kohteet
Alueella sijaitsee useita suojeltuja tai kulttuurihistoriallisesti suojeltuja
kohteita tai alueita: valtakunnallisesti merkittävä rakennettu
kulttuuriympäristö, kulttuurihistoriallisesti arvokas kohde, maakunnallisesti
arvokas kulttuuriympäristö sekä maakunnallisesti arvokas maisema-alue
(KUVIO 21). Alueella on myös luontoarvoihin vaikuttavia tekijöitä:
luonnonsuojelualue sekä luonnon monimuotoisuuskohteita.
KUVIO 21. Arvokkaiden alueiden rajaukset (Nevalainen 2015)
33
5.7.1 Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt
(RKY)
Koiskalan alueen länsipuolella on laaja kulttuurihistoriallisesti merkittävä
kohde Koiskalan kartano kartanomiljöineen ja viljelysmaisemineen, joka
ulottuu myös kapeana nauhana tarkasteltavalle alueelle Koiskalantien
itäpuolelle. Museovirasto on määritellyt vuonna 2009 Koiskalan kartanon
alueen valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.
Kartanon päärakennus, sen puisto ja yli kaksikymmentä historiallista
rakennusta muodostavat arvokkaan ja järjestelmällisen kartanomiljöön.
1850-luvulla kartano ja sen tilukset olivat laajimmillaan, kun siihen kuului
3000 hehtaaria maata ja monia torppia. Kartano ja pihapiirin työväelle
kuuluneet asuinrakennukset ja talousrakennukset ovat peräisin pääosin
1800-luvulta. Itse kartanon nykyinen ulkoasu on paranneltu 1930-luvulla
nykyiseen empirehenkiseen ulkoasuunsa. (Museovirasto 2009.)
KUVIO 22. Koiskalan kartanon kulttuurihistoriallisesti arvokas miljöö (Lahden kaupunki
2015)
Arvokkaaseen kartanomiljööseen liittyvät olennaisesti myös aluetta
ympäröivät laajat, metsiin rajautuvat viljelymaisemat, joiden laidalla
mutkitteleva paikallistie kulkee. Kartanon ympäristössä on säilynyt joitakin
kartanon torppia, kuten Maunula ja Mykkyri. Kartanossa on vuosien
saatossa viljelty monenlaisia kasveja, kuten härkäpapua, vehnää,
hernettä, perunaa ja ruista. Pidemmän aikaa päätuotannossa on viihtynyt
mallasohra. Lypsykarjaa tilalla on ollut 1950-luvulla, minkä jälkeen tilalle
tuli sikala, joka toimi 1970-luvulle saakka. Nykyään tilalla on
suomenlampaita, jotka kesäisin laiduntavat kartanon omilla pelloilla ja
34
perinnebiotooppialueilla (KUVIO 23). Peltoa Koiskalan kartanolla on
viljeltävänä tällä hetkellä noin 90 hehtaaria. (Koiskalan kartano 2015.)
KUVIO 23. Koiskalan perinnebiotooppipelloilla laiduntavia suomenlampaita (Nevalainen
2015)
5.7.2 Kulttuurihistoriallisesti arvokas kohde (LaRY)
Koiskalantien länsipuolella on kulttuurihistoriallisesti arvokas kohde.
Alueeseen kuuluu Koiskalan kartanon alue ja pellot, ja se ulottuu myös
selvitysalueelle sen eteläosassa Koiskalantien itäpuolelle. LARY-alueelle
suunniteltaessa tulee ottaa huomioon arvokkaat luontokohteet ja säilyttää
luonnon monimuotoisuus. (Lahden kaupunki 2011.)
5.7.3 Maakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristö (MARY)
Päijät-Hämeessä toteutetun maakunnallisen inventoinnin tuloksena
tarkasteltava alue on todettu maakunnallisesti arvokkaaksi
kulttuurimaisema-alueeksi. Pohjana on käytetty muun muassa Kuninkaan
kartaston aineistoja sekä valtakunnallisten arvokkaiden maisema-alueiden
ja rakennettujen ympäristöjen aluerajauksia. (Lahden kaupunki 2011.)
5.7.4 Luonnonsuojelualueet
Lahden yleiskaavaan 2025 on Sietikan lammen ympäristö sen arvokkaine
harjualueineen merkitty luonnonsuojelualueeksi. Alue on maakunnallisesti
merkittävä geologinen harjumuodostuma, ja se sijaitsee maakunnallisesti
35
arvokkaalla kulttuurimaisema-alueella (MARY). Suunnitteluohjeen mukaan
alueella ei saa tehdä toimenpiteitä, jotka vaarantavat paikan suojeluarvot.
Metsälain mukaiset metsänhoidolliset toimenpiteet ovat sallittuja. (Lahden
kaupunki 2011.)
5.7.5 LUMO-kohteet
Alueella sijaitsee kolme luonnon monimuotoisuuskohdetta (KUVIO 24).
Sietikan lampi
(900012)
Sietikan harjut
(900008)
Mustankorventien
ikimännyt
(900019)
KUVIO 24. Luonnon monimuotoisuuskohteet
Sietikan harju (kohdenumero 900008) on lähellä Koiskalan kartanoa
sijaitseva Sietikan lampea ympäröivä arvokas harjualue. Alue on luokiteltu
luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeäksi paikaksi sen merkittävien
kasviyhdyskuntien takia. Topografialtaan harjualue on vaihtelevaa. Sen
laella on kuivaa ja tuoretta mäntykangasta, kun taas rinteet ovat
lehtomaisempia. Lammelta harjut nousevat melko jyrkästi ylöspäin (KUVIO
24). (Lahden kaupunki 2011.)
36
KUVIO 25. Sietikan harjua kuvattuna alhaalta Sietikan lammelta (Nevalainen 2015)
Sietikan lampi (kohdenumero 900012) on osa Sietikan arvokasta
harjualuetta, joka sijaitsee selvitysalueen länsiosassa. Lampi on pieni
suppalampi, jonka pohjoispäässä on rämesuota. Lampea ympäröivät
rinteet ovat kuusivaltaista kangasmetsää ja rannassa on lehtipuita.
Rämeellä kasvaa harvakseltaan mäntyjä ja lammen itärannalla on
maisemasta edukseen erottuva järeä lehtikuusi. Sietikan lampi on tärkeä
vesialue, joka toimii myös ulkoilualueena. Lammen ympäri kulkee
ulkoilijoiden suosima virkistysreitti. (Lahden kaupunki 2011.)
KUVIO 26. Sietikan lampi kuvattuna pohjoisreunan suoalueelta päin (Nevalainen 2015)
37
Mustankorventien ikimännyt (kohdenumero 900019) sijaitsee
Mustankorventien vierellä pellon reunassa. Ikimännyt ovat arvokas
puuryhmä, joka on näkyvällä paikalla ja hallitseva osa paikallista
maisemaa. Suurimman männyn läpimitta on 1,358 cm. (Lahden kaupunki
2011.)
KUVIO 27. Mustankorventien ikimännyt (Nevalainen 2015)
5.8
Maisemakuva
5.8.1 Liittyminen ympäröivään maisemaan
Alueen luoteisreuna kuuluu vaihettumisvyöhykkeeseen, jossa
kaupunkimainen taajamaseutu vaihtuu maaseutumaisemaksi. Asutusta on
vain harvakseltaan Koiskalantien, Lehmuksentien ja Mustankorventien
varsilla. Länsireunalla alue rajautuu Koiskalantiehen, jota ympäröivät
viljelysalueet. Alueen pellot jatkuvat myös tien toisella puolella
tammirivistön luodessa niiden välille pienen rajapinnan. Näkymät
avautuvat paikoittain pitkälle Koiskalan kartanon maisemapelloille.
Alueen pohjoisreunalla maisemien rajapinta on selkeä. Itse alueella
maisema on pelkästään metsämaisemaa, kun taas tien pohjoispuolella
alueen ulkopuolella maisemat vaihtelevat pienipiirteisistä
omakotitaloasutuksista avoimiin niittyihin ja hevoslaitumiin (KUVIO 28).
38
Selvitysalueen ulkopuolelta näkymät eivät kanna pitkälle, kun rajalla on
pelkkää metsää ja paikoin maastokin nousee melko korkealle tien
reunasta. Selkeimmin alue liittyy ympäröivään maisemaan alueen
itäreunalla, jossa alue jatkuu tasaisena metsävyöhykkeenä selvitysalueelta
pitkälle selvitysalueen ulkopuolelle.
KUVIO 28. Selvitysalueen pohjoispuolen maisemat hevostiloille (Nevalainen 2015)
Selkeimpiä avoimen ja suljetun maiseman kohtaamispaikkoja alueella ovat
Koiskalantien varrella sijaitsevien peltojen ja metsien reunavyöhykkeet.
Koiskalantie rajautuu monin paikoin molemmilla puolilla pelkästään
metsään, mutta peltojen kohdalla voi nähdä pitkällekin avaraa
peltomaisemaa. Lopulta maisema rajautuu havupuuvaltaiseen
metsävyöhykkeeseen. Koiskalan kaltaisessa kulttuurimaisemassa avoimet
viljelyaukeat ovat tärkeä maisemakuvan perustila. Myös
maisemarakenteen kannalta ne ovat hyvin olennaisia, sillä sijoittumalla
maaperän ja maaston suhteen loogisesti ne tuovat maisemarakenteeseen
selkeyttä. Metsäisillä alueilla on jonkin verran hakkuualueita, jotka
muodostavat avoimia ja puoliavoimia tiloja. Eteläosassa voi paikoin nähdä
siivilöityviä näkymiä Kymijärvelle (KUVIO 30). Pääpiirteittäin alue on
kuitenkin hyvin suljettua metsämaisemaa.
39
KUVIO 29. Alueen maisematilat (Nevalainen 2015)
KUVIO 30. Alueen eteläosassa Kymijärvelle siivilöityvää maisemaa (Nevalainen 2016)
5.8.2 Alueen maisematyypit ja ominaispiirteet
Suomen Kartastossa maisema-alueet on luokiteltu omiin luokkiinsa niiden
maiseman yhtenäisyyden perusteella. Yhtenäisimpiä alueita maiseman
perusteella on 51, jotka on lajiteltu vielä yleistäen niin, että niistä syntyy
Suomen 14 maakuntaa. Maakunnat on vielä yhdistetty siten, että niistä
syntyy viisi maisemallista suuraluetta. Päijät-Häme kuuluu osin EteläSuomen ja osin Järvi-Suomen maisema-alueeseen. Ympäristöministeriön
maisema-aluetyöryhmän vuonna 1993 laatiman maisemamaakuntajaon
40
pohjalta Päijät-Häme on tarkemmin jaoteltu kuuluvan kolmeen eri
maisemamaakuntaan: eteläiseen rantamaahan, itäiseen Järvi-Suomeen,
sekä Hämeen viljely- ja järvimaahan. Päijät-Hämeen maisemaselvityksen
yhteydessä maisemamaakunnat on rajattu vielä maakunnallisiin
maisematyyppeihin, joilla on omat tyypilliset luonnonpiirteet ja
omanlaisensa maisemakuva. Jaon mukaan alue kuuluu Nastolan
järviseutuun. Salpausselkien välissä sijaitseva Nastolan järviseutu on
jääkauden syntyhistorian loppuvaiheiden vuoksi maisemakuvallisesti hyvin
vaihtelevaa. Jään edestakaisen liikkumisen takia maalajit ovat
muodostuneet kerrostuneiksi, ja kallioperä muovautunut vaihtelevan
suuntaisiksi laaksoiksi ja harjanteiksi. (Aarrevaara, Uronen & Vuorinen
2007.)
Selvitysalueen maisemakuvassa vuorottelevat pienet, mäkiset viljelyalueet
ja metsäiset kallioselänteet. Eteläpuolella voi puiden lomasta nähdä
pilkahduksen järveäkin. Selvitysalueen maisemakuvalle tyypillistä on
paikoin hyvinkin laajat ja avarat näkymät ympäröiville viljelyalueille.
Vakiintuneita peltoaukeita tulee vaalia tasapainoisen kulttuurimaiseman
säilymiseksi. Pohjoisosassa maisemaa hallitsevat vahvat
metsävyöhykkeet ja osin kasvittuneet avohakkuut. Alueen länsirajaa
kulkiessa maisema vaihtelee metsän ympäröivistä suljetuista
maisematiloista avoimiin peltomaisemiin. Kasvillisuus rajaa selkeästi
maisematiloja, kun avoin peltomaisema rajautuu metsänreunaan tai
puuriviin.
KUVIO 31. Alueelle tyypillistä maisemaa (Nevalainen 2015)
41
Koiskalantietä kuljettaessa suljetun metsämaiseman vaihettuminen
kumpuilevaksi viljelymaastoksi on yksi merkittävä osa alueen
maisemakuvaa. Tien itäpuolella olevat kumpuilevat pellot rajautuvat
yhtenäisiin metsävyöhykkeisiin. Peltojen keskellä sijaitseva metsäsaareke
korkeine mäntyineen tuo vaihtelevuutta muuten paljaaseen
peltomaisemaan. Tien länsipuolella avautuu paikoin hyvinkin laajat
näkymät Koiskalan kartanon pelloille. Tien vieressä olevat suuret vanhat
tammet ovat maisemaa elävöittäviä maisemapuita (KUVIO 32). Tiedossa
ei ole, kuinka hyvässä kunnossa tammet ovat. Mustankorventien
läheisyydessä sijaitsevat ikimännyt, ja niiden lähellä oleva vanha ja järeä
lehtikuusi ovat nekin kokonsa puolesta merkittäviä maisemakuvan
kannalta. Suurimmaksi osaksi alue on kuitenkin sulkeutunutta
maisematilaa, sillä tiheät metsät kattavat ison osan selvitysalueesta.
KUVIO 32. Koiskalantien varressa sijaitsevat arvokkaat vanhat tammet ovat maisemallisesti
merkittäviä (Nevalainen 2015)
42
KUVIO 33. Koiskalantien maisemallisesti arvokkaat tammet ja Mustankorventien varrella
sijaitsevat järeät lehtikuuset (Nevalainen 2015)
5.9
Ympäristön häiriötekijä
Alueella ei ole havaittavissa mitään maisemallisia häiriötekijöitä. Melun
aiheuttajiakaan suoranaisesti itse alueella ei ole. Ohitustie (tie 4/E75) on
alueen suurin melusaasteen tuottaja. Se ohittaa alueen lännestä
pohjoiseen, eikä melusaaste yllä yli 55 dB(A)-voimakkuutta suurempana
luoteiskulmaa pidemmälle. Meluselvitys ohitustien osalta on tehty vuonna
2012. (Lahden kaupunki 2012.)
Lahden hiljaisten alueiden kartoituksessa Koiskalan alue kuuluu
kokonaisuudessaan aivan luoteisosaa lukuun ottamatta hiljaiseen
alueeseen 2. Alueella melu ei ylitä päivisin 50 dB eikä öisin 45 dB. Osassa
Koiskalan aluetta melutasojen on arveltu jäävän alle 40 dB. 2. luokan
hiljaiselle alueelle voidaan rakentaa, kun huolehditaan jäljelle jäävän
alueen säilymisestä mahdollisimman yhtenäisenä. (Sito 2010.)
43
KUVIO 34. Liikennemeluselvitys (Lahden liikennevirasto 2010)
5.10 Viheraluerakenne
Viheralueeksi luokitellaan kaikki julkiset ja yksityiset alueet kuten puistot,
metsät, rannat ja pellot, jotka ovat pääosin kasvillisuuden peitossa.
Viheralueilla on monenlaisia merkityksiä. Ne ovat tärkeässä osassa muun
muassa ilmaston säätelyn, hulevesien hallinnan, kaupunkikuvan,
ympäristön kokonaisuuskuvan ja ihmisten virkistäytymisen, vapaa-ajan ja
urheilutoimintojen kannalta. Lahdessa suurin osa kaavoitetuista
viheralueista on metsää. Koiskalan alueen pohjoisosa kuuluu
korkeampaan 110m korkeuden ylittävään selänteeseen, joka kulkee
Sietikan eteläpuolelta Alasenjärven eteläpuolelle. Sekä alueen laki- että
laaksoalueet ovat säilyneet pitkälti rakentamattomina.
5.10.1 Viheralueiden palvelut
Selvitysalueen ollessa lähes täysin rakentamatonta aluetta ei alueella
luonnollisestikaan sijaitse lainkaan varsinaisia ylläpidettäviä leikkipaikkoja
tai puistoja. Lähin leikkipuisto sijaitsee selvitysalueen rajalta noin
kilometrin verran länteen, Palvaankadun läheisyydessä laajalla avoimella
peltoaukealla. Sen tuntumassa on myös iso sorapintainen palloilualue.
Palvaankadun leikkialue on koko Koiskalan ainoa virallinen leikkialue.
44
Muuten ulkona liikkumisen mahdollisuudet alueella ovat erinomaiset.
Sietikan harjun ja Kymijärven rannalla sijaitseva Sudenniemi muodostavat
alueelle laajan virkistysalueiden ketjun, joka palvelee samalla myös
Kunnaksen suunnalta tulevia ulkoilijoita. Etenkin alueen pohjoisosan
metsissä kulkee runsaasti ulkoiluun soveltuvia polkuja ja myös Sietikan
lampi sen ympäristöineen ja monipuolisineen maisemineen soveltuu
mainiosti virkistysliikuntaan. Alue on erityisesti Lehmuksentiellä olevien
hevostallien käyttäjien suosimaa ulkoilumaastoa. Myös alueen eteläosan
runsaat metsäalueet luovat hyvät edellytykset luonnossa liikkumiseen,
tosin paikoin metsät saattavat olla tiheytensä vuoksi vaikeakulkuisia. Myös
lähialueen lukuisat pelto- ja niittyalueet luovat miellyttävät olosuhteet
ulkoiluun upeiden maisemiensa vuoksi.
Yleiskaavaan on merkitty alueen läpi kulkevaksi ulkoilureitistön pääväylä.
Alueelta etelän suuntaan ja sieltä taas idän suuntaan, sekä länteen
entisen Nastolan puolelle on hyvät viheryhteydet, mutta pohjoiseen ja
luoteeseen niitä tulisi kehittää. Tällä hetkellä luontevaa jatkumoa
viheralueille ei ole. Alueen jatkosuunnittelussa onkin tärkeää huomioida
viheryhteyksien säilyminen ja kehittäminen.
7
KUVIO 35. Sietikan ulkoilumaastoa (Nevalainen 2015)
5.10.2 Ekosysteemipalvelut
Ekosysteemipalveluilla tarkoitetaan ihmisen ekosysteemin rakenteesta ja
toiminnasta saamia aineettomia ja aineellisia hyötyjä. Ekosysteemipalvelut
45
on luokiteltu tuotanto-, säätely- ja kulttuurisiin palveluihin. Hyötyjen synty
edellyttää, ettei ihminen tee alueita suunniteltaessa sellaisia ratkaisuja,
jotka estäisivät tai haittaisivat näiden palvelujen taustalla olevaa
ekosysteemitoimintaa. Näihin voidaan lukea muun muassa
luontomaisemien katselu, fyysisten toimintojen suorittaminen, kuten
esimerkiksi lenkkeily ja hiihto, marjastaminen ja sienestäminen sekä
hulevesien säätely.
Ekosysteemipalveluiden kannalta on olennaista, että hyötyjä syntyy
moninkertaisesti kun ekosysteemipalvelut toimivat yhdessä.
Selvitysalueella ekosysteemipalveluista hyötyy monella tapaa, sillä
alueella on mahdollisuus fyysiseen toimintaan, esimerkiksi lenkkeilyyn tai
sienestämiseen ja samalla mahdollisuus aistielämyksiin, kuten
luontonäkymien katseluun. Alueen runsaan ja monipuolisen linnuston
vuoksi on se erinomaista aluetta lintujen bongailuun.
KUVIO 36. Viistoilmakuva alueen eteläosan runsaista viheralueista (Lahden kaupunki 2015)
46
6
ALUEEN MAANKÄYTTÖSUOSITUKSET JA
KEHITTÄMISEHDOTUKSET
6.1
Luontoarvojen huomioiminen maankäytössä
Tulevaisuudessa aluetta suunniteltaessa tulee ottaa huomioon alueen
monimuotoiset luontoarvot. Koska alue on osa arvokasta
kulttuurimaisema-aluetta, tulee suunnittelu toteuttaa vaarantamatta paikan
henkeä. Alueen eteläosan pelloilta on tärkeää säilyttää näkymiä Koiskalan
kartanon maisemapelloille. Rakentamista suunniteltaessa haasteita tuo se,
miten asutus saadaan sovitettua arvokkaisiin peltomaisemiin niin, että se
ei ole ristiriidassa ympäristön kanssa.
6.2
Viheralueiden huomioiminen maankäytössä
Ekologiset verkostot ovat luonnon ja ihmisten kannalta tärkeitä. Ne
koostuvat luonnon ydinalueista ja ekologisista yhteyksistä. Paikallinen
viherverkosto tarjoaa elinympäristöjä, virkistymismahdollisuuksia ja
liikkumisyhteyksiä sekä varmistaa lajiston levittäytymismahdollisuudet.
Luonnon ydinalueiksi luokitellaan alueet, joilla on monipuolinen ekologinen
laatu ja suojelullinen arvo. Tarkastelualueella tällainen alue sijaitsee
alueen pohjoisosassa laajan metsäalueen keskellä. Alue muodostaa
suojavyöhykkeen Sietikan luonnonsuojelualueelle.
Tarkasteltava alue on ekologisten yhteyden kannalta merkittävä. Se on
suurimmaksi osaksi luonnonvaraista metsää, joka liittyy idässä entisen
Nastolan erämaihin. Yleiskaavaan on varattu maakunnallinen viheryhteys
entisen Nastolan puolelta alueen läpi meneväksi. Alueen eteläosassa
kulkee myös paikallinen viheryhteys lännestä kohti tarkastelualuetta.
Aluetta kehitettäessä näiden viheryhteyksien toteutuminen tulee ottaa
huomioon. Rakentamista suunniteltaessa on hyvä jättää erilaiset luonto- ja
viheralueet lähekkäin, jolloin niistä muodostuu laajempia luonto- ja
maisemakokonaisuuksia. Samalla varmistetaan viheryhteyksien
jatkuminen Nastolan puolelle ja luonnon toimintojen ja
47
ekosysteemipalvelujen säilyminen. Alueelta on hyvät viheryhteydet myös
pohjoisen suuntaan.
Uudisrakentamista suunniteltaessa tulee se sovittaa maisemaan
arkkitehtuurin ja maisemasuunnittelun avulla. Tärkeää on vaalia alueen
luonnon omien lähtökohtien käyttämistä ja hyödyntää olemassa olevaa
maisemarakennetta. Rakentamisen luontosidonnainen maisemasuhde on
hyvä säilyttää. Näin taataan alueen pysyminen viihtyisänä ja säilytetään
mahdollisuudet virkistäytymiselle viheralueilla ja myös viheralueyhteyksien
säilyminen.
6.3
Maanpinnan muotojen ja maaperän vaikutus maankäyttöön
Alue on maanpinnan muotojen vaihteluiden takia hyvin haastava
suunnittelun kannalta. Lahden yleiskaava 2025 ei anna hirveästi
rakentamismahdollisuuksia alueelle tulevaisuudessa. Ainoa asuinalueeksi
varattu alue löytyy aivan alueen lounaisosasta, jonka maaperä on karkeaa
hietaa. Hiedalla on jonkin verran sellaisia ominaisuuksia, joiden takia ojien
reunat saattavat sortua. Haitallinen ominaisuus on myös rouste, jota
muodostuu veden kapillaarisen nousun takia jäätymisen aikana. Koska
rakentamiselle varattu alue on rinnealuetta, tulee ottaa huomioon
rakennusten sijoittelu. Etelärinteeseen rakentaminen on
lämpöolosuhteiden puolesta kannattavaa, sillä pohjoisrinteet ovat kylmiä ja
kosteita. Pellon ollessa avointa aluetta, on rakentaessa tärkeää huomioida
rakennusten ulkonäkö ja korkeus. Rakentamisen tulisi olla melko matalaa,
esimerkiksi rivitalorakentamista ja rakennusten ulkonäön ja värityksen
maanläheistä.
6.4
Kehittämisehdotukset
Yksi selkeä kehittämiskohde alueella on kevyenliikenteenväylä. Tällä
hetkellä alueelle kulkee vain mutkitteleva seututie ilman minkäänlaista
kevyenliikenteenväylää. Kumpuilevaisuutensa ja mutkittelevuuden takia
tiellä liikkuminen polkupyörällä tai jalkaisin saattaa olla paikoin jopa
vaarallista. Alueella ei myöskään ole minkäänlaista valaistusta, mikä
48
hankaloittaa liikkumista pimeän aikaan. Suositeltavaa myös on, että
Koiskalantietä alueen läpi kulkeva liikenne saataisiin ohjattua jotakin
muuta reittiä. Alueen ohi luoteesta kulkevalta valtatie 4:ltä ohjautuu jonkun
verran myös raskasta liikennettä, jotka oikaisevat Koiskalantietä valtatie
12:lle. Raskas liikenne ei ole hyväksi Koiskalantielle, sen ollessa
kulttuurihistoriallisesti arvokas seututie. Tie ei myöskään ole mitoitettu
raskaalle liikenteelle sopivaksi. Yksi vaihtoehto on rakentaa aivan uusi tie
Koivukummun asuinalueelta Koiskalan peltojen reunaa myöten kohti
selvitysalueen lounaisreunaa.
Kehitettävissä oleva osa-alue alueella on myös alueen virkitysreitit.
Sietikan ympäristössä polkuja ja ulkoilureittejä on runsaasti, mutta
tarkastelualueen itäosa kaipaa virkistysreittejä, sillä metsät ovat paikoin
vaikeakulkuisia tiheytensä vuoksi. Näin saadaan taattua jatkuva
viheryhteysverkosto aina Koivukummun asuinalueelta Kunnaksen
asuinalueelle saakka. Uudet reitit palvelisivat samalla myös Tiiranmäen
asuinalueen asukkaita. Kehittämisehdotukset on esitetty tarkemmin
kartalla (LIITE 4).
49
7
YHTEENVETO
Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli laatia kattava maisemaselvitys Lahden
Koiskalan kaupunginosan tarkastelualueelle. Alue on toistaiseksi täysin
asemakaavoittamatonta, joten alueelle ei ollut vielä aiemmin tehty
tarkempia selvityksiä. Maisemaselvitys toimii pohja-aineistona alueen
tulevalle suunnittelulle ja kaavoitukselle. Maisemaselvityksen perusteella
alueesta pystytään nostamaan esille sen ominaispiirteitä ja tärkeitä arvoja.
Tulevaa suunnittelua ajatellen on tärkeää ymmärtää alueen
maisemarakennetta ja maisemakuvaa, jotta rakentaminen pystytään
toteuttamaan sen henkeä vaalien. Tämän työn tuloksena alueesta on
koottu kasaan kaikki oleellinen alueen luonnonolosuhteista ja sen
maiseman käyttöominaisuuksista.
Työn teoriaosuudessa avattiin ensin hieman maankäytön suunnittelua ja
kaavoituksen lähtökohtia ja perusteita sekä sitä, mitä maisema on ja miten
se lähtökohtaisesti liittyy suunnitteluun. Itse työosuudessa
maisemaselvityksessä lähdettiin liikkeelle aivan lähtötarkastelun
perusasioista, kuten kaavoitustilanteesta. Tämän jälkeen siirryttiin
tarkastelemaan alueen maisemarakennetta. Koko Lahtea koskevaa
maisemarakenneanalyysiä pohjana käyttäen alue oli helppo jakaa
maisemarakenteensa suhteen laki-, rinne- ja laaksoalueisiin, josta taas
voitiin päätellä, missä sijaitsevat alueen elinolosuhteiltaan parhaimmat
alueet. Alueen perinteet ja historian huomioiden oli syytä perehtyä myös
hieman alueen historiaan ja kehitykseen, jonka tuloksena voitiin päätellä,
että alueella on pitkät viljely- ja kulttuuriperinteet. Tärkeäksi seikaksi
alueella erottuivat myös sen merkittävät luonto- ja kulttuurihistorialliset
arvot.
Lopuksi selvitettiin alueen maankäytöllisiä suosituksia ja se mitä tulee
ottaa huomioon alueen jatkosuunnittelussa. Alueen kehityksessä
pääseikoiksi huomioituivat mahdollinen uusi tieyhteys, jonka myötä alueen
tulevaisuuden rakentaminen tulisi luontaisena jatkumona lähellä
sijaitsevalta Koivukummun asuinalueelta. Maisemaselvityksen perusteella
50
alueen lähtökohdaksi voidaan todeta se, että alueen erityiset luontoarvot
ja kulttuurihistoriallinen henki tulee huomioida suunnittelussa.
51
LÄHTEET
Aarrevaara, E., Uronen C., Vuorinen, T. 2007. Päijät-Hämeen
maisemaselvitys. Lahden ammattikorkeakoulun julkaisu, Sarja C
Artikkelikokoelmat, raportit ja muut ajankohtaiset julkaisut, osa 22.
Erkinaro, M. 2009. Lahden kaupungin lepakkokartoitus yleiskaavaa varten
2009.
Grönroos, M. 2015. Kyläteistä valtaväyliin – Suomen pääteiden kuvauksia
ja historiaa [viitattu 21.8.2015] Saatavissa:
http://www.mattigronroos.fi/Tiet/Vt4.htm
Helminen, H., Nerg, S., Perälä, T., Rope, Anne-Maj. & Tikkala, Jaakko.
2010. Lahden maisemarakenne ja viheralueet. Lahden tekninen ja
ympäristötoimiala.
Jalkanen, R., Kajaste, T., Kauppinen, T., Pakkala, P. & Rosengren C.
2004. Asuinaluesuunnittelu. Helsinki: Rakennustieto Oy
Lahden kaupungin liikennevirasto. 2012. Lahden meluselvitys. Osaraportti
5/5, yhteismelu.
Lahden kaupunki. 2016. Asemakaavoitus [viitattu 21.4.2016] Saatavissa:
https://www.lahti.fi/palvelut/kaavoitus/asemakaavoitus
Lahden kaupunki. Lahden yleiskaava 2025. Tekninen ja
ympäristötoimiala/maankäyttö. Lainvoimainen 6.10.2014.
Lahden kaupunki. 2012. LUMO–kohdetiedot ja –kohdekartta sekä
rajaukset.
Lahden kaupunki. 2015. Tekla WebMap –tietokanta.
Lahden kaupunki. 2016. Yleiskaavan selostus. Lahden tekninen ja
ympäristötoimiala [viitattu 10.05.2016] Saatavissa:
https://www.lahti.fi/PalvelutSite/KaavoitusSite/Documents/Yleiskaava/Yleis
kaavaehdotus%20%282015%29/y202_selostus_pien.pdf
52
Lahden ympäristöpalvelut. 2016. Lahden seudun luonto [viitattu
13.2.2016] Saatavissa: http://www.lahdenseudunluonto.fi/lahden-seudunluonto/vesistot
Lemmetyinen, J. 2016. Mikä on maisema? Pohjois-Karjalan
koulutuskuntakyhtymä [viitattu 14.4.2016] Saatavissa:
http://virtuoosi.pkky.fi/metsaverkko/Maisemanhoito/copyright.htm
Liikuntakaavoitus. 2016. Yleistä liikkujille. [viitattu 21.4.2016] Saatavissa:
http://www.liikuntakaavoitus.fi/yleista/liikkujille/
Lustila, T. 2010. Maisemarakenne kaavoituksessa. Vaasan
kaupunkisuunnittelu. [viitattu 6.5.2016] Saatavissa:
http://www.sll.fi/uusimaa/maisemarakenneluennot2010/Maisemarakenne_
kaavoituksessa.pdf
Maankäyttö- ja rakennuslaki 5.2.1999/132. Saatavissa:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990132#L1P4
Metsänen, T. 2012. Lahden II Lintuatlas 2009-2011. Lahti: Lahden seudun
ympäristöpalvelut.
Rautamäki, M. 1989. Maisema rakentamisen perustana.
Ympäristöministeriön selvitys 2, 1989. Helsinki: Valtion painatuskeskus
Rope, A-M. 2010. Lahden viheralueiden arvottaminen. Lahden tekninen ja
ympäristötoimiala.
Sanoma Media Finland Oy. 2012. Maalajit. [viitattu 27.4.2016] Saatavissa:
http://www.rakentaja.fi/artikkelit/11/maalajit.htm
Sito Oy. 2011. Lahden yleiskaava, Viherrakenteen arvoluokitus ja
ekologinen verkosto. Lahden kaupunki.
Varkauden kaupunki. 2016. Kaavat ja kiinteistöt, kaavatasot. [viitattu
24.4.2016] Saatavissa:
http://www.varkaus.fi/palvelut/kaavat_ja_kiinteistot/kaavatasot/
53
Wager, H. 2006. Päijät-Hämeen rakennettu kulttuuriympäristö. Lahti:
Päijät-Hämeen liitto.
Ympäristöministeriö. 2013. Elinympäristö. [viitattu 19.4.2016] Saatavissa:
http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Elinymparisto_ja_kaavoitus/Elinymparisto
Ympäristöministeriö. 2013. Kaavoituksen eteneminen. [viitattu 21.4.2016]
Saatavissa: http://www.ymparisto.fi/fiFI/Elinymparisto_ja_kaavoitus/Kaavoituksen_eteneminen
Ympäristöministeriö. 2013. Maankäytön suunnittelujärjestelmä. [viitattu
20.4.2016] Saatavissa: http://www.ymparisto.fi/fiFI/Elinymparisto_ja_kaavoitus/Maankayton_suunnittelujarjestelma
Ympäristöministeriö. 2015. Maankäytön suunnittelun ohjaus. [viitattu
25.4.2016] Saatavissa: http://www.ym.fi/fiFI/Maankaytto_ja_rakentaminen/Maankayton_suunnittelun_ohjaus
54
LIITTEET
LIITE 1
Pelkistetty maisemarakennekartta
LIITE 2
Vesihuoltokartta
LIITE 3
Maisema-analyysikartta
LIITE 4
Kehittämisehdotukset
LIITE 1
LIITE 2
LIITE 3
LIITE 4
Fly UP