...

Turvallisesti magneetissa

by user

on
Category: Documents
2

views

Report

Comments

Transcript

Turvallisesti magneetissa
Hilla Biermann, Marinka Essel,
Emma Hanweg, Veronika Lompola
Turvallisesti magneetissa
Venäjänkielinen
potilasohje
ja
esitietolomake
kuvaukseen saapuville aikuispotilaille
Metropolia Ammattikorkeakoulu
Röntgenhoitaja
Radiografian ja sädehoidon
koulutusohjelma
Opinnäytetyö
2.12.2015
magneetti-
Tiivistelmä
Tekijät
Hilla Biermann, Marinka Essel,
Emma Hanweg, Veronika Lompola
Otsikko
Turvallisesti magneetissa – Venäjänkielinen potilasohje ja
esitietolomake magneettikuvaukseen saapuville aikuispotilaille
Sivumäärä
Aika
42 sivua + 4 liitettä
2.12.2015
Tutkinto
Röntgenhoitaja (AMK)
Koulutusohjelma
Radiografian ja sädehoidon koulutusohjelma
Ohjaajat
Lehtori Anne Kangas
Lehtori Marjo Mannila
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa kirjalliset potilasohjeet Lääkärikeskus Mehiläisen magneettikuvaukseen saapuville venäjänkielisille aikuispotilaille. Projekti oli Mehiläinen Kuvantamisen tilaama ja sen tavoitteena oli parantaa venäjänkielisten potilaiden turvallisuutta magneettikuvauksessa, venäjänkielisten potilaiden ja röntgenhoitajien kommunikaatiokykyä sekä asiakaspalvelun laatua.
Opinnäytetyöprojekti koostuu kirjallisesta raporttiosuudesta sekä tuotoksesta, joka käsittää
suomen- ja venäjänkieliset potilasohjeet sekä esitietolomakkeet. Teoreettisessa viitekehyksessä käsittelemme magneettikuvaukseen liittyviä turvallisuustekijöitä, venäjänkielistä
väestöä Suomessa, vieraskielisiä potilaita suomalaisten terveyspalveluiden käyttäjinä sekä
potilasohjeiden sisältö- ja ulkoasuvaatimuksia. Aineistona on käytetty muun muassa erilaisia asiantuntijajulkaisuja ja kirjallisuutta, Tilastokeskuksen tietokantoja, lainsäädäntöä, pro
gradu -tutkielmia sekä Töölön Mehiläisen henkilökunnan antamaa ohjausta.
Rajasimme opinnäytetyön koskemaan magneettikuvauksia sekä venäjänkielistä väestöä,
sillä turvallisuustekijöiden huomioiminen magneettikuvauksissa on erittäin tärkeää ja venäjänkieliset ovat maassamme suurin kielivähemmistö. Halusimme työssämme huomioida
myös kulttuuriset eroavaisuudet suomen- ja venäjänkielisten potilaiden välillä.
Aineiston ja Töölön Mehiläisestä saadun ohjauksen perusteella tuotimme magneettikuvauksen potilasohjeen, jossa kerrotaan magneettikuvauksen kulusta yleisesti sekä esitietolomakkeen, jolla kartoitetaan magneettikuvauksen mahdollisia kontraindikaatioita. Tuotoksissa pyrimme noudattamaan kirjallisen potilasohjauksen sisältö- ja ulkoasuvaatimuksia,
jotta ne olisivat helppolukuisia ja informatiivisia.
Projektimme tuotos tulee käyttöön kaikkiin Lääkärikeskus Mehiläisen toimipisteisiin sekä
magneettirekkoihin. Yhteistyökumppanimme ilmaisi tarpeensa vastaavanlaisten ja erikielisten tuotteiden laajemmasta käytöstä radiografian toimintaympäristössä.
Avainsanat
venäjänkielinen potilas, magneettikuvauksen turvallisuus,
kulttuuriset eroavaisuudet; potilasohje
Abstract
Authors
Hilla Biermann, Marinka Essel,
Emma Hanweg and Veronika Lompola
Title
Patient Safety in MRI – Patient Guidelines and a Pre-Screening
Form for Russian-Speaking Adult Patients Coming to an MRI
Examination
Number of Pages
Date
42 + 4 appendices
2 December 2015
Degree
Bachelor of Health Care
Degree Programme
Radiography and Radiotherapy
Instructors
Anne Kangas, Senior Lecturer
Marjo Mannila, Senior Lecturer
The purpose of our final project was to produce patient guidelines for Russian-speaking
adult patients coming to an MRI examination at Lääkärikeskus Mehiläinen, a private Finnish health care provider and our partner in this project. The objective was to create a safe
MRI environment and provide a tool for efficient communication between radiographers
and Russian-speaking patients. Hence, we aimed at improving the quality of customer
service for Russian-speaking patients coming to an MRI examination.
Our final project consisted of a written project report and a written product for patients. The
product included patient guidelines and MRI pre-screening forms in Finnish and in Russian. In the theoretical framework we reflected on safety in MRI, Russian-speaking population in Finland, patients of foreign origin using Finnish health care services, and requirements for patient guidelines. Data for this final project was collected, among others, from
various specialist publications and literature, databases of Statistics Finland, Finnish legislation, Master’s theses, and guidance provided by the Mehiläinen personnel in Töölö, Helsinki.
We outlined the final project to concentrate only on MRI examinations because of the importance of safety issues in MRI, and on the Russian-speaking population, which is the
largest language minority in Finland. Furthermore, we wanted to take into account culturerelated differences among Finnish and Russian-speaking patients.
With the basis and with the guidance given by the Mehiläinen personnel in Töölö, we produced a guideline for the MRI examination in which the patient learns about the process of
an MRI examination in advance. In addition, patient fills an MRI pre-screening form for
possible contraindications to be detected. We wanted to respect content and layout requirements of a patient guideline so that the outcome would be easy to follow as well as
informative.
The patient guidelines we produced will be adopted nationally in all of Lääkärikeskus
Mehiläinen clinics and hospitals and in their mobile MRI trailers. Our partner expressed
their interest that similar final projects would be produced more extensively in the operational environment of radiography and in other foreign languages spoken in Finland.
Keywords
Russian-speaking patient, MRI safety, culture-related
differences; patient guidelines
Sisällys
1
Johdanto
1
2
Projektin tarkoitus ja tavoitteet
2
3
Projektin tausta ja tarve
3
3.1
Opinnäyte työelämälähtöisenä projektina
4
3.2
Aikaisemmat tutkimukset ja opinnäytetyöt
5
4
5
Projektin toimintaympäristö
7
4.1
Työelämäyhteistyö Lääkärikeskus Mehiläisen kanssa
7
4.2
Nykytilanteen kartoitus Lääkärikeskus Mehiläisen magneettikuvauksissa
8
Magneettikuvaukset ja niiden turvallisuus
9
5.1
Magneettikuvauksen perusteet
9
5.2
Magneettikuvausympäristön turvallisuuteen liittyvät tekijät
9
5.3
Magneettikuvauksen turvallisuus ja kontraindikaatiot
11
5.4
Magneettikuvauksessa käytettävät tehosteaineet
12
5.4.1 Laskimonsisäiset tehosteaineet
13
5.4.2 Nivelensisäiset tehosteaineet
13
Magneettikuvaus ja raskaus
14
5.5
6
7
Venäjänkielinen väestö Suomessa ja Uudellamaalla
14
6.1
Vakituisesti Suomessa asuvan venäjänkielisen väestön määrä
15
6.2
Venäjänkieliset suomalaisten terveydenhuoltopalveluiden asiakkaina
17
6.2.1 Monikulttuuriset lähtökohdat terveydenhuollossa
18
6.2.2 Kommunikaatio- ja kieliongelmat terveydenhuollossa
18
Potilasohjauksen perusteet hoitotyössä
20
7.1
Kirjallinen potilasohjaus
20
7.1.1 Kirjallisen potilasohjeen sisältövaatimukset
21
7.1.2 Kirjallisen potilasohjeen ulkoasuvaatimukset
22
Muu potilasohjaus
23
7.2
8
Projektin toteutus
23
8.1
24
Potilasohje ja esitietolomake
8.2
9
10
Potilasohjeen ja esitietolomakkeen sisältö ja ulkoasu
26
Projektin arviointi
27
9.1
Eettisyyspohdinta
27
9.2
Tuotosten arviointi ja hyödynnettävyys
28
9.3
Oppimisprosessin arviointi
30
9.4
Itsearviointi
31
Pohdinta
Lähteet
Liitteet
Liite 1. Venäjänkielinen potilasohje
Liite 2. Venäjänkielinen esitietolomake
Liite 3. Suomenkielinen potilasohje
Liite 4. Suomenkielinen esitietolomake
32
34
1
1
Johdanto
Röntgenhoitajan rooli potilaan ohjaamisessa on erittäin tärkeä tekijä potilaan turvallisuuden takaamiseksi. Nykyisin monikulttuurisessa Suomessa laadukkaan potilasohjauksen antaminen ymmärrettävästi ei aina ole toteutettavissa, jos potilas ja röntgenhoitaja eivät puhu samaa kieltä. Kuitenkin hoidon onnistumisen edellytyksenä on sujuva
kommunikaatio potilaan ja hoitohenkilökunnan välillä. Tiedon saaminen potilaan omalla
äidinkielellä lisää ymmärrystä magneettikuvauksen tarkoituksesta ja kulusta parantaen
täten potilasturvallisuutta ja luottamusta hoitohenkilökuntaan. (Kaplina-Väliahdet 2006:
25–26.)
Laadukkaan ohjauksen tarve korostuu etenkin magneettikuvausta suunniteltaessa.
Pätevän ohjauksen puuttuessa ja magneettiturvallisuuden merkitystä aliarvioitaessa voi
aiheutua vaaratilanteita niin potilaalle kuin henkilökunnallekin. Kielelliset ongelmat ovat
merkittävä osatekijä aiheutuneissa väärinymmärryksissä, sillä magneettikuvaukseen
tulevilla potilailla ei aina ole mahdollisuutta saada informaatiota omalla äidinkielellään,
mikä voi saattaa potilaat eriarvoiseen asemaan. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista
(785/1992 § 3–5) määrittelee, että jokaisella on oikeus hyvään hoitoon ja mahdollisuuksien mukaan potilaan yksilölliset tarpeet ja kulttuuritausta on otettava huomioon.
Potilaan on saatava tietoa omasta terveydentilastaan, eri hoitovaihtoehdoista ja hoidon
merkityksestä sekä kaikista muista seikoista, joilla on merkitystä, kun päätetään potilaalle tehtävistä tutkimuksista ja hoitotoimenpiteistä. Terveydenhuollon ammattihenkilön on annettava selvitys potilaalle ymmärrettävällä tavalla, ottaen tarpeen mukaan
huomioon potilaan kielen ja kulttuuritaustan. Tämän vuoksi haluamme tuottaa magneettikuvaukseen tuleville aikuispotilaille asiakaslähtöisen venäjänkielisen kirjallisen
potilasohjeen ja esitietolomakkeen. Niiden avulla parannamme potilaan ja hoitohenkilökunnan välistä kommunikaatiota ja asiakaspalvelun laatua. Suomessa asuvien venäjänkielisten määrä on kasvanut viime vuosien ajan tasaisesti (Suomen virallinen tilasto
2015). Tämän myötä venäjänkielisten määrä terveydenhuollon piirissä on kasvanut niin
julkisella kuin yksityiselläkin puolella. Haluammekin työllämme vastata kieliryhmän kasvavaan tarpeeseen saada potilasohjausta omalla äidinkielellään.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tuottaa turvallisuutta edistävä potilasohje ja
esitietolomake venäjänkielisille magneettikuvaukseen saapuville aikuispotilaille. Tavoitteena on antaa potilaalle mahdollisuus tutustua magneettikuvausohjeeseen ja vastata
2
esitietolomakkeeseen omalla äidinkielellään sekä lisätä potilaan ymmärrystä tutkimuksen kulusta. Lisäksi tavoitteena on kartoittaa vieraskielisen potilaan ja röntgenhoitajan
välisen kanssakäymisen ongelmakohtia magneettikuvausten yhteydessä, helpottaa
kommunikointia ja siten edistää potilasturvallisuutta ja asiakastyytyväisyyttä. Opinnäytetyössämme tuomme esille myös kieli- ja kulttuurieroja hoitotyön näkökulmasta sekä
tarkastelemme potilasturvallisuutta magneettikuvauksissa. Työ on luonteeltaan työelämälähtöinen projekti, josta syntyvän lopputuotteen tilaaja on Mehiläinen Kuvantaminen
ja hyödynsaajina Lääkärikeskus Mehiläiseen magneettikuvaukseen tulevat venäjänkieliset aikuispotilaat sekä magneettikuvantamisen henkilökunta.
Opinnäytetyö koostuu kirjallisesta raporttiosuudesta sekä magneettikuvaukseen saapuville venäjänkielisille aikuispotilaille annettavista potilasohjeesta ja esitietolomakkeesta (niin sanottu turvallisuuskysely). Tuotoksemme pohjautuvat teoreettisessa viitekehyksessä esiin nostamiimme asioihin, ja ne ovat saatavilla sekä venäjän- että suomenkielisinä. Kirjallisessa osuudessa selvitetään työn taustaa ja toteutusta.
2
Projektin tarkoitus ja tavoitteet
Opinnäytetyön tarkoituksena on tuottaa kirjallinen potilasohje ja esitietolomake Lääkärikeskus Mehiläiseen magneettikuvauksiin saapuville venäjänkielisille aikuispotilaille.
Esitietolomake voidaan tarvittaessa antaa myös potilaan saattajalle täytettäväksi, sillä
kaikkien magneettikuvaushuoneeseen päästettävien henkilöiden turvallisuus on varmistettava. Projektin tuotos tulee olemaan helposti tulostettavissa jo magneettikuvauksen aikaa varattaessa, jolloin potilaat voivat tutustua ohjeeseen rauhassa etukäteen.
Valmistuttuaan ohje tulee käyttöön kansallisesti sekä Lääkärikeskus Mehiläisen magneettikuvantamisen kiinteisiin yksiköihin että Mehiläinen Kuvantamisen eri paikkakuntien toimipaikkoja kiertäviin magneettirekkoihin.
Opinnäytetyömme tavoitteena on antaa potilaalle mahdollisuus tutustua magneettikuvausohjeeseen omalla äidinkielellään, lisätä potilaan turvallisuudentuntua ja ymmärrystä tutkimuksen kulusta, kartoittaa kanssakäymisen ongelmakohtia magneettikuvausten
yhteydessä, helpottaa röntgenhoitajan ja venäjänkielisen potilaan kommunikointia ja
siten edistää potilasturvallisuutta ja -tyytyväisyyttä. Työssämme haluamme myös selvittää hyvän potilasohjauksen perusteita sekä tarkastella röntgenhoitajan ja vieraskielisen
potilaan kohtaamista.
3
On tärkeää huomioida, ettei tuottamamme potilasohjeen ole tarkoitus poistaa ammattimaisen tulkkauksen tarvetta. Tavoitteenamme on, että potilas pystyy jo hyvissä ajoin
saamaan tietoa hänelle tehtävän magneettikuvauksen kulusta, ja näin ollen vähentää
kuvaukseen liittyviä pelkoja ja ennakkoluuloja myös silloin, kun tulkkia ei syystä tai toisesta ole saatavilla. Potilaan täyttämän esitietolomakkeen tarkoituksena on ensisijaisesti seuloa ne potilaat, joilla ei ole minkäänlaisia magneettikuvaukseen liittyviä kontraindikaatioita ja joille kuvaus voidaan näin ollen suorittaa turvallisesti. Ne potilaat, joilla
on mahdollisia magneettikuvauksen kontraindikaatioita tarvitsevat edelleen tulkin avukseen magneettikuvaukseen tultaessa, kun taas ehdottomia kontraindikaatioita omaavat
potilaat pyritään huomaamaan jo ennen heidän magneettikuvaukseen tuloaan. Helposti
ymmärrettävä, omalla kielellä saatavissa oleva potilasohje ja esitietolomake ovat joka
tapauksessa omiaan sujuvoittamaan kanssakäymistä venäjänkielisen potilaan ja röntgenhoitajan välillä. Ne ovat myös osa positiivista asiakaskokemusta.
3
Projektin tausta ja tarve
Idea opinnäytetyöhön lähti työryhmämme venäjänkieliseltä jäseneltä. Hän oli itse havainnut puutteita röntgenhoitajien keinoissa kertoa vieraskielisille potilaille magneettikuvauksen oleellisista turvallisuustekijöistä. Koemme, että potilaan ymmärrys magneettikuvauksen kulusta ja turvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä on erittäin tärkeää niin
kuvauksen onnistumisen kuin potilasturvallisuudenkin kannalta. Saimme tästä idean
tuottaa käyttökelpoisen potilasohjeen ja esitietolomakkeen venäjänkielisille aikuispotilaille. Nämä helpottaisivat röntgenhoitajan ja potilaan välistä kommunikointia ja ottaisivat potilaan kulttuuriset lähtökohdat huomioon. Markkinoimme ideaamme pääkaupunkiseudun eri lääkärikeskuksille, joista Lääkärikeskus Mehiläisen Töölön yksikkö ensimmäisenä vastasi ja ilmoitti kiinnostuksensa työtämme kohtaan. Pienen ajatustenvaihdon ja aiheen alustavan rajauksen jälkeen Mehiläinen Kuvantaminen tilasi työn
opinnäytetyöryhmältämme.
Usein venäjänkielisillä potilailla on magneettikuvaukseen tultaessa tulkki mukanaan.
Tulkkipalveluita käyttävät venäjänkieliset potilaat eivät siltikään aina pääse kuvaukseen
asti tulkkauksessa esiintyvistä ongelmista johtuen. Tulkkia ei aina välttämättä ole saatavilla tai paikalle saapunut tulkki puhuukin suomen sijasta ruotsia. Tällaisissa tilanteissa magneettikuvaus voidaan joutua siirtämään toiseen ajankohtaan, sillä potilaan tur-
4
vallisuuden takaamiseksi on erityisen tärkeää, ettei potilaan ja röntgenhoitajan välille
jää kielellisistä seikoista johtuvia väärinkäsityksiä. (Ståhl 2014.)
3.1
Opinnäyte työelämälähtöisenä projektina
Projekti on tietynlaisilla panoksilla kestäviin tuloksiin pyrkivä, aikataulutettu tehtäväkokonaisuus, josta voidaan myös käyttää nimitystä hanke. Sen toteuttamisesta vastaa
sitä varten perustettu organisaatio, jossa on tarkoituksenmukaista määritellä selkeät
roolit ja vastuut. Projektilla on selkeät ja realistiset tavoitteet, jotka pyritään saamaan
aikaan ja joilla on toivottu vaikutus hyödynsaajille. Tavoitteista pitää pystyä johtamaan
projektin toteutusmalli sekä tärkeimmät tuotokset. Projektin seuranta ja raportointi tulee
olla ennalta sovittua, perustuen aitoon yhteistyöhön ja osallistumiseen. (Silfverberg
1998: 6–8.)
Projektilla on erilaisia hyödynsaajia. Lopullisten tulosten kannalta tärkein ryhmä, jolle
projektin varsinaiset hyödyt pyritään kanavoimaan, on projektin kohderyhmä. Projektissa voidaan määritellä myös välitön kohderyhmä, jonka antaman palvelun paranemisella varsinaisen kohderyhmän projektista saama hyöty voi toteutua. Näiden lisäksi projektilla voi olla myös muita hyödynsaajia. (Silfverberg 1998: 39.)
Ennen kaikkea projektin tulee olla oppiva prosessi. Tämä saavutetaan erottamalla
suunnittelu- ja toteutusvaihe selkeästi toisistaan. Yksityiskohtaisia suunnitelmia ei tule
lyödä lukkoon liian aikaisessa vaiheessa, vaan projektin hyödynnettävyyttä ja tulosten
kestävyyttä on arvioitava kriittisesti koko projektin ajan ja tarvittaessa muutettava suunnitelmia. Tarkoituksena on luoda koko projektista joustava prosessi, jossa suunnitelmat
tarkentuvat koko projektin toteutuksen ajan. (Silfverberg 1998: 8–12.)
Tämän projektin kohderyhmänä on Lääkärikeskus Mehiläisen magneettikuvaukseen
tulevat venäjänkieliset aikuispotilaat. Välittömiä kohderyhmiä ovat tällöin Lääkärikeskus
Mehiläinen ja Mehiläinen Kuvantaminen, joiden potilasohjeen myötä paraneva asiakaspalvelun laatu tuo hyötyä kohderyhmälle. Valitsimme opinnäytetyömme toteutusmalliksi työelämälähtöisen projektin, sillä halusimme olla mukana paitsi opettavaisessa,
myös kehittävässä prosessissa. Opinnäytetyömme tarve on työelämästä peräisin, ja
tuotos sekä siitä saatava hyöty suoraan siirrettävissä työelämän käyttöön.
5
3.2
Aikaisemmat tutkimukset ja opinnäytetyöt
Hoitotyön monikulttuurisuudesta ja magneettiturvallisuudesta löytyy sekä ajantasaista
että jo vanhempaa tutkimustietoa. Aihetta on käsitelty myös muissa opinnäytetöissä.
Haimme erityisesti venäjänkielisiin potilaisiin ja venäläiseen kulttuuriin kohdistuvaa tutkimustietoa ja opinnäytetöitä.
Pro gradu -tutkielma ”Hoitotyöntekijöiden kulttuurinen kompetenssi” on selvitys terveydenhuoltoalan koulutuksen suorittaneiden henkilöiden – kuten röntgenhoitaja – kulttuuriosaamisesta. Kulttuuriosaaminen on osaamista ja pätevyyttä, jota tarvitaan erilaisten
kulttuuritaustojen ymmärtämiseen, muiden kulttuurien edustajien kanssa viestimiseen
sekä erilaisiin olosuhteisiin ja rajoituksiin sopeutumiseen. Tutkimuksen tavoitteena oli
saada hoitotyöntekijöiden kulttuuriosaamiseen yhteydessä olevista tekijöistä tietoa.
Tutkimuksen mukaan vain viidennes ei osaa sujuvasti toista kieltä, ja vain 8 prosenttia
vastanneista on osallistunut kulttuuriosaamista lisäävään lisäkoulutukseen. Myös ennakkoluulojen ja piilorasismin läsnäoloa havaittiin kyselyyn vastanneiden työpaikoilla.
(Mulder 2013: 11–15, 20–25, 30.)
Aikaisemmin venäjänkieliset potilasohjeet radiografian alalla on toteutettu opinnäytetyönä mammografiatutkimuksiin. Tarkoituksena oli parantaa venäjänkielisten maahanmuuttajien palvelua ja helpottaa hoitohenkilökunnan työtä. Opinnäytetyössä perehdyttiin venäläisten potilaiden erityispiirteisiin ja hyvään potilasohjeeseen. Uusi potilasohje
toteutettiin Lahden kaupunginsairaalan käytettäväksi, mutta sitä voidaan käyttää myös
muissa mammografiakuvantamisen yksiköissä sekä kuulovammaisten potilaiden ohjauksessa. (Kontto – Pitkänen 2010: 12–13.)
"Ohjekansio magneettitutkimukseen tulevalle aikuispotilaalle Seinäjoen Keskussairaalaan radiologian yksikköön" on Tampereen ammattikorkeakoulun opiskelijoiden toteuttama työelämälähtöinen projekti. Ohjekansion tarkoituksena oli tarjota tietoa yleisimmistä magneettitutkimuksista ja käytännöistä. Tarkoituksena oli tuottaa potilasta puhutteleva opas, joka on sekä visuaalisesti että kieliasultaan ymmärrettävä, informatiivinen
ja helposti mieleenpainuva. (Haatainen – Saarimaa 2010: 5–9.)
Opinnäytetyössä "Monikulttuurisen asiakkaan kohtaaminen" pohditaan, miten monikulttuurisen asiakkaan kohtaamista voisi terveydenhuollossa kehittää. Tekijät toteuttivat
opinnäytetyönsä kyselylomakkein ja teemahaastatteluilla. Niistä kävi ilmi, että kulttuu-
6
riin ja uskontoon liittyvinä taustatietoina mahdollinen henkinen tai fyysinen trauma halutaan huomioida ennen potilaan kohtaamista. Tieto traumasta mahdollistaisi kohteliaamman ja kunnioittavamman kanssakäymisen asiakkaan kanssa. Lisäksi haastatteluiden kautta kävi ilmi, että hoitohenkilökunnan työn tueksi kaivataan lisää oppaita –
etenkin kielioppaita keskustelun tueksi. Monikulttuuristen asiakkaiden palveluissa käytännön, organisoinnin ja johtamisen kehittämisvaatimukset tulevat esille; kaikkien osapuolien tarpeita tulisi kartoittaa, jotta palveluiden toimivuus paranisi. (Mäntyharju – Siili
2010: 45.)
Pro gradu -tutkielmassa "Vieraskielinen terveydenhuollon asiakkaana" todetaan, että
maahanmuuttajataustaiset käyttävät suomalaisia vähemmän terveydenhuoltopalveluita. Poikkeuksena ovat naispuoliset asiakkaat ikäryhmässä 15–29, jotka käyttävät terveyspalveluita raskauteen ja synnytykseen liittyen. Tarve hoitoon on sidonnainen kulttuurin käsitykseen hoidon tarpeesta. Maahanmuuttajien vähäinen terveyspalveluiden
käyttö johtuu myös lähtömaan käytäntöjen eroavaisuuksista suomalaisten käytäntöjen
kanssa, suomenkielen osaamattomuudesta sekä suomalaisten kielteisistä asenteista
maahanmuuttajia kohtaan. Suomen Pakolaisapu listaa tiettyjä suosituksia paremmalle
palvelulle kuten henkilöstön parempi kulttuuriosaaminen ja kielitaito, sekä sitoutuminen
myös muiden työntekijöiden tasavertaiseen kohteluun riippumatta heidän kulttuuritaustastaan. (Suokas 2008: 6–8.)
Opinnäytetyössä "Olemme erilaisia – venäläiset maahanmuuttajanaiset terveydenhoitajan vastaanotolla" käsitellään terveydenhoitajan palveluita suomalaisessa terveydenhuollossa. Kohteena oli naispuolisten venäläisten saama palvelu. Opinnäytetyössä
käytettiin kvalitatiivista menetelmää, ja työn aineisto kerättiin haastattelemalla viittä
Venäjältä saapunutta naista. Tehtyjen haastatteluiden perusteella kommunikoinnissa
nousevat esille kieliongelmat, ja suomalaisia terveydenhoitopalveluita käytetään vähän.
(Kaplina-Väliahdet 2006: 23–27.)
Venäjänkielisten maahanmuuttajapotilaiden kokemuksia suomalaisessa terveydenhuollossa on tutkittu, ja päähuomio on ollut heidän kohtaamissaan vaikeuksissa. Venäläiset
maahanmuuttajapotilaat kokevat usein lääkkeiden käytön haitallisena perustuen
omaan kulttuuriinsa, jossa on mukana perinteisiä venäläisiä itselääkintätaitoja. Potilaat
kokevat, että Suomi on sitoutuneempi biolääketieteen tieteelliseen maailmankuvaan ja
he kaipaisivat lääkehoidossa myös holistisia lääkintämahdollisuuksia biolääketieteen
rinnalle. (Toukomaa 2001: 16–18.)
7
Aiemmissa tutkimuksissa ja opinnäytetöissä on käsitelty suomalaisen ja venäjänkielisen terveyskulttuurin eroavaisuuksia ja näiden kohtaamisesta mahdollisesti syntyviä
ongelmia. Lisäksi erikielisiä ohjeita on tuotettu erilaisiin terveydenhuollon tarpeisiin.
Näihin töihin perehdyttyämme halusimme toteuttaa potilasohjeesta ja esitietolomakkeesta omannäköisemme, mielekkään ja asiakaslähtöisen kokonaisuuden.
4
4.1
Projektin toimintaympäristö
Työelämäyhteistyö Lääkärikeskus Mehiläisen kanssa
Mehiläinen-konserni on yksityinen terveys- ja sosiaalipalvelujen tuottaja, jolla on lääkärikeskuksia Suomessa 27 paikkakunnalla sekä 9 sairaalaa. Työterveyspalveluja Lääkärikeskus Mehiläinen tarjoaa valtakunnallisesti. Lääkärikeskus Mehiläinen on osa pohjoismaiden suurinta terveys- ja hoivapalvelujen tarjoajaa, Ambea-konsernia. (Mehiläinen 2015a.) Lääkärikeskus Mehiläisen omaa toimintaa ohjaavat arvot ovat vastuullisuus, asiantuntijuus sekä ainutlaatuisuus (Mehiläinen 2015b), ja näiden arvojen toteutumiseen haluammekin omalla opinnäytetyöllämme vaikuttaa.
Mehiläinen Kuvantaminen tarjoaa seuraavia kuvantamispalveluita: kartiokeilakuvaukset, luuntiheysmittaukset, mammografiat, magneettikuvaukset, röntgenkuvaukset, tietokonetomografiat eli TT-kuvaukset ja ultraäänitutkimukset (Mehiläinen 2015c). Mehiläinen Kuvantamisella on kiinteät magneettikuvauslaitteet Helsingin Töölössä, Kuopiossa, Tampereella, Turussa, Vaasassa ja Oulussa (Tahraoui 2015). Mehiläinen Kuvantamisella on käytössään myös kaksi magneettirekkaa, joten magneettitutkimukset ovat
mahdollisia myös niissä toimipisteissä, joissa magneettikuvauslaitteistoa ei ole ollut
saatavilla: Nummelassa, Hämeenlinnassa, Lahdessa, Jyväskylässä, Lohjalla, Kouvolassa sekä Lappeenrannassa. Magneettirekan kuvausvalikoimiin kuuluvat muun muassa pään ja selkärangan alueen, kaulan pehmytosien, raajojen sekä vatsan alueen kuvaukset. (Mehiläinen 2015d.)
Korostuneen turvallisuusvaatimuksen vuoksi päädyimme rajaamaan työmme käsittelemään ainoastaan magneettikuvantamista. Tilaaja ilmaisi tarpeensa vastaavanlaisten
tuotteiden laajemmasta käytöstä radiografian toimintaympäristössä. Tuottamamme
8
potilasohje ja esitietolomake tulevat Mehiläisen intranet-sivuille, jolloin ne ovat tulostettavissa Mehiläisen jokaisessa toimipisteessä jo siinä vaiheessa, kun potilaalle varataan
magneettikuvausaikaa. Tuotokset palvelevat paitsi Mehiläisen kiinteitä magneettikuvantamisen pisteitä, myös magneettirekkoja. Opinnäytetyötä ohjasivat Töölön Mehiläisen kuvantamisen esimies, joka toimi yhteyshenkilönämme, sekä röntgenhoitaja, joka
vastasi magneettikuvantamisen substanssiosaamisesta ja ohjasi tuotoksemme sisällöllistä puolta.
4.2
Nykytilanteen kartoitus Lääkärikeskus Mehiläisen magneettikuvauksissa
Tällä hetkellä Lääkärikeskus Mehiläisellä on magneettikuvauksissa käytössä ainoastaan esitietolomake, jonka potilas täyttää ja allekirjoittaa odotustilassa ennen magneettikuvausta. Esitietolomake on saatavilla suomen-, ruotsin- sekä englanninkielisenä.
Esitietolomakkeen avulla kartoitetaan potilaan kehonsisäiset metalliesineet ja muut
mahdollisesti turvallisuuteen vaikuttavat tai kuvausta häiritsevät istutteet. Magneettikuvauksen ehdottomia kontraindikaatioita Lääkärikeskus Mehiläisessä ovat sydämentahdistin, neurostimulaattori, sisäkorvaproteesi ja magneettisuntti. Muut mahdolliset kontraindikaatiot käsitellään tapauskohtaisesti ennen kuvausta. Varsinaista magneettikuvauksesta kertovaa kirjallista potilasohjetta ei ole toteutettu, joten työmme sivutuotteena
syntyvä suomenkielinenkin potilasohje tullee tarpeeseen. (Tahraoui 2015.)
Venäjänkielinen potilas voi olla röntgenhoitajalle haaste magneettikuvauksessa. Keskusteluissa Töölön Mehiläisen henkilökunnan kanssa nousi esille erilaisia tulkkaukseen
liittyviä ongelmatilanteita. Potilaan ymmärrys magneettikuvauksen kulusta ja turvallisuustekijöistä sekä kuvauksen mahdollisten kontraindikaatioiden luotettava selvittäminen on potilasturvallisuuden kannalta ensiarvoisen tärkeää. Tilanteissa, joissa ei ole
saavutettu varmuutta magneettikuvauksen turvallisuudesta, on kuvaus jouduttu peruuttamaan tai potilaalle on jouduttu varaamaan uusi aika. Yhteisymmärryksen saavuttaminen myös erityistilanteissa (esimerkiksi klaustrofobista potilasta kuvattaessa) on hyvin
vaikeaa, jollei röntgenhoitajalla ja potilaalla ole yhteistä kieltä. (Ståhl 2014.)
9
5
5.1
Magneettikuvaukset ja niiden turvallisuus
Magneettikuvauksen perusteet
Magneettitutkimus eli magneettikuvaus (synonyymeinä käytettävät termit MRI-tutkimus
ja -kuvaus tulevat englanninkielisestä termistä magnetic resonance imaging eli magneettiresonanssikuvaus) on lääketieteellinen kuvantamismenetelmä, jossa magneettikenttien ja radioaaltojen avulla luodaan ihmiskehosta leikekuvia. Kuvauksen lähtökohtana ovat ihmiskehon kudosten vetyatomien ytimet. Kuvauksen aikana ne ovat vuorovaikutuksessa pysyvän ulkoisen magneettikentän sekä muuttuvien magneettigradienttien kanssa ja lähettävät radiotaajuista sähkömagneetista värähtelyä (RF eli radiofrequency) eli magneettiresonanssisignaalia. Tästä signaalista muodostetaan matemaattisella Fourier-käänteismuunnoksella anatominen kuva. (Soimakallio – Kivisaari – Manninen – Svedström – Tervonen 2005: 58–65.) Tässä työssä käytämme termiä magneettikuvaus.
Magneettikuvauksen vahvuutena muihin kuvantamismenetelmiin nähden on erittäin
hyvä pehmytkudoskontrasti. Näin ollen kuvausmenetelmä sopii erityisen hyvin tuki- ja
liikuntaelimistön, keskushermoston ja vatsan alueen tutkimuksiin. Lisäksi sillä voidaan
tutkia myös verisuonia. Magneettikuvauksessa ei käytetä ionisoivaa säteilyä, joten kuvauksesta ei aiheudu röntgentutkimuksen tavoin säteilyaltistusta. Sen sijaan potilas
altistuu staattiselle magneettikentälle, muuttuville magneettigradienteille sekä radiotaajuiselle RF-kentälle. Siinä missä staattinen ulkoinen magneettikenttä on jatkuvasti päällä, vaikuttavat magneettigradientit ja RF-kenttä potilaaseen vain varsinaisen kuvauksen
ajan. (Soimakallio ym. 2005: 58–65; Säteilyturvakeskus 2014; Huurto – Toivo 2000:
10.)
5.2
Magneettikuvausympäristön turvallisuuteen liittyvät tekijät
Ei ole olemassa tieteellistä näyttöä siitä, että pitkäaikainen altistuminen magneettikentille voisi aiheuttaa ihmiselle biologisia pitkäaikaishaittoja. Kuitenkin magneettikuvaustilanteeseen liittyy yksittäisiä tekijöitä, jotka voivat aiheuttaa haittavaikutuksia. Magneettikuvantaminen on ollut kliinisessä käytössä 80-luvulta lähtien ja sen historian aikana
on raportoitu merkittävä määrä onnettomuuksia ja läheltä piti -tilanteita, kuten palovammoja, laiterikkoja, tehosteaineeseen liittyviä reaktioita ja jopa kuolemantapauksia.
10
Magneettikuvaukseen liittyvät riskit aiheutuvat magneettikuvan luomiseen tarvittavista
staattisesta magneettikentästä, muuttuvista magneettigradienteista ja radiotaajuusaalloista. Magneettikuvauksen turvallisuutta arvioitaessa nämä tekijät on otettava huomioon potilaskohtaisesti. On myös huomioitava, että turvallisuusvaatimukset koskevat
potilaan lisäksi kaikkia staattisen magneettikentän vaikutusalueella olevia ihmisiä kuten
potilaan saattajia ja työntekijöitä. (Westbrook ym. 2011: 341–345.)
Magneettikuvauksen aikana potilaan keho absorboi radiotaajuista energiaa, mistä voi
aiheutua kudosten lämpenemistä ja jopa palovammoja. Vaikutusten voimakkuus riippuu magneettikentän voimakkuudesta, käytettyjen RF-pulssien taajuudesta sekä potilaan koosta ja yksilöllisistä, fysiologisista ominaisuuksista. (Westbrook ym. 2011: 346–
347.) Kehon lämpötila ei kuitenkaan saisi nousta yli 0,5 °C raskaana olevilla, lapsilla tai
henkilöillä, joilla on alentunut lämmönsäätelykyky (Lehtinen – Rinta-Kiikka – Ryymin
2008: 9). RF-säteily voi myös indusoitua sähkövirraksi erilaisiin johtaviin materiaaleihin,
jotka muodostavat silmukoita (esimerkiksi johdot, kaapelit, pintakelat ja potilaan raajat).
Tämä ilmiö voi aiheuttaa tulipalovaaran sekä kudosten lämpenemistä ja jopa palovammoja. Myös tatuoinneista, lävistyksistä ja metallia sisältävistä lääkelaastareista on
havaittu aiheutuvan RF-säteilyn vaikutuksesta kuumentumista ja jopa palovammoja.
(Westbrook ym. 2011: 347–348.)
Muuttuvia magneettikenttiä muodostettaessa magneettikuvauslaite tuottaa kovaa akustista melua, joka aiheuttaa potentiaalisen kuulovaurion riskin. Potilaan kuulo onkin aina
suojattava hyvin kuvauksen ajaksi. Samoin kaikkien kuvaushuoneessa mahdollisesti
olevien henkilöiden kuulo on suojattava kuvauksen ajaksi (esimerkiksi potilaan saattaja). Yleensä kuulon suojauksessa käytetään kuulokkeita, joiden kautta voidaan tarvittaessa antaa potilaalle ohjeita ja joista potilas voi halutessaan kuunnella musiikkia kuvauksen aikana. Korvatulppia voidaan toisinaan käyttää kuulokkeiden lisäksi tai niiden
sijaan. (Westbrook ym. 2011: 350.)
Voimakas staattinen magneettikenttä vaikuttaa ferromagneettisiin esineisiin kahdella
tavalla – vääntö- ja vetovoimilla. Vääntövoima voi saada esimerkiksi kirurgisen istutteen – kuten aneurysmaklipsin – liikkumaan ja kääntyilemään. Tästä voi aiheutua istutteen irtoaminen, hengenvaarallinen verenvuoto ja jopa kuolema. Vääntövoima on sitä
voimakkaampi, mitä lähempänä esine on magneettikentän isosentriä eli keskipistettä.
Vetovoima taas voi aiheuttaa ferromagneettisten esineiden ammusmaisen sinkoutumisen kohti magneettilaitetta (projektiili-ilmiö) ja aiheuttaa vakavan vaaran potilaalle ja
11
muille kuvaushuoneessa oleville henkilöille. Projektiili-ilmiön voimakkuus on riippuvainen staattisen magneettikentän voimakkuudesta, esineen etäisyydestä magneettilaitteeseen nähden sekä ferromagneettisen esineen massasta ja materiaalista. Magneettikenttä voi teoriassa häiritä magneettisesti tai sähköisesti aktiivisten implanttien, kuten
sydämentahdistimen, toimintaa. Metallisirpaleet ovat magneettikuvauksen vasta-aihe
etenkin sijaitessaan silmän alueella tai muussa riskialttiissa kehon osassa. (Westbrook
ym. 2011: 354–355; Huurto – Toivo 2000: 24.)
5.3
Magneettikuvauksen turvallisuus ja kontraindikaatiot
Magneettikuvaushenkilökunnan on varmistettava, ettei kuvausalueelle pääse henkilöitä, joilla on kehossaan ferromagneettisia istutteita, sydämentahdistinta tai muita magnetisoituvia implantteja. Yleensä tarkistuksen apuna käytetään esitietolomaketta, jonka
potilas täyttää ja joka käydään hänen kanssaan läpi ennen kuvaushuoneeseen menemistä. Samoin täytyy varmistaa, ettei kuvaushuoneeseen pääse ferromagneettisia esineitä potilaan mukana. Esitietolomakkeen turvallisuuskysymykset koskevat paitsi potilasta, myös kaikkia muita ihmisiä, jotka menevät kuvaushuoneeseen staattisen magneettikentän vaikutuspiiriin, esimerkiksi potilaan saattajaa, muuta sairaalahenkilökuntaa
tai vierailijoita. Kuvaushuoneen sisäänkäynnin luona tulee olla varoitusmerkkejä päällä
olevasta voimakkaasta magneettikentästä ja siihen liittyvistä riskeistä. Magneettikuvauslaitteella työskentelevän röntgenhoitajan on varmistettava, ettei kukaan magneettikuvaushuoneeseen menevistä henkilöistä myöskään kanna mukanaan metallisia esineitä, kuten avaimia, kolikoita, koruja tai muita esineitä, joiden toiminta voi häiriintyä
magneettikentän vaikutuksesta, kuten puhelimia ja luottokortteja. (Westbrook ym.
2011: 360–361, 370.)
Metalliset implantit ja proteesit voivat kuumentua ja kääntyillä magneettikentän vaikutuksesta, mikä voi aiheuttaa hengenvaaran potilaalle. Lisäksi ne voivat aiheuttaa häiriöitä magneettikuvissa. Potilaan kanssa on selvitettävä kaikki tälle mahdollisesti tehdyt
kirurgiset toimenpiteet aina ennen magneettikuvausta. Mahdollisia kontraindikaatioita
magneettikuvaukselle ovat muun muassa aneurysmaklipsit (etenkin kallonsisäisiin klipseihin on suhtauduttava äärimmäisellä varovaisuudella), suntit, portit, sydämen keinoläpät, sisäkorvaimplantit, ortopediset proteesit, murtumien ulkoiset fiksaatiolaitteet ja
silmäproteesit. Potilaan kehoon asetettujen laitteiden, kuten sydämentahdistimien, tahdistinjohtojen, sisäkorvaimplanttien, neurostimulaattorien ja lääkeainepumppujen toi-
12
minta saattaa häiriintyä magneettikentän vaikutuksesta. (Westbrook ym. 2011: 361–
366.)
Jos potilaalla on kehossaan jonkinlainen implantti, sen tarkka tyyppi ja magneettiturvallisuus on varmistettava ennen kuvaushuoneeseen menemistä. Potilaita pyydetäänkin
ottamaan magneettikuvaukseen tullessaan kaikkia kehonsisäisiä vierasesineitä koskevat dokumentit mukaan. Näin vierasesineiden turvallisuutta ja magneettiyhteensopivuutta voidaan arvioida ennen kuvauksen suorittamista. Lisätutkimusta erilaisten istutteiden ja implanttien magneettiturvallisuudesta tehdään jatkuvasti, joten potilaan turvallisuus tulee joka kerta tarkistaa huolella. Ajantasainen lista magneettiyhteensopivista
laitteista ja istutteista löytyy esimerkiksi internetsivulta www.mrisafety.com (magneettikuvantamisen verkkoyhteisö). On tärkeää tietää, milloin kyseinen istute on potilaalle
laitettu, sillä kirurgisen toimenpiteen jälkeen on usein hyvä odottaa vähintään 4–6 viikkoa ennen magneettikuvausta. Metallisirpaleiden suhteen myös niiden tarkka sijainti
tulee tietää – esimerkiksi silmän ja selkäytimen alueella magneettikuvaus on ehdottomasti kontraindisoitu. (Westbrook ym. 2011: 361–367.)
Potilaan ja hänen mahdollisen saattajansa haastattelua ei aina voi pitää luotettavana,
kun selvitetään magneettikuvauksen mahdollisia vasta-aiheita. Saattajien osalta käytettävissä ei ole kirjallisia dokumentteja, kuten sairauskertomusta, jolloin esimerkiksi sydämentahdistinta tai implanttia kantava saattaja voi päästä tutkimushuoneeseen. Myös
lähettävien yksiköiden ja magneettikuvausyksiköiden välisessä tiedonkulussa voi olla
puutteita, jolloin potilaalle saatetaan tehdä magneettikuvaus tietämättä, että tällä on
kehonsisäinen implantti. Myös potilaan henkinen tai fyysinen tila voi vaikuttaa häneltä
saatujen esitietojen luotettavuuteen. Esimerkiksi sairas tai hermostunut potilas ei välttämättä pysty antamaan tarkkaa tietoa, jonka pohjalta magneettikuvauksen turvallisuudesta voitaisiin olla varmoja. Näiden potilaiden kohdalla kuvauksen tarpeellisuus ja
turvallisuus tulee arvioida tapauskohtaisesti ja huolellisesti. (Huurto – Toivo 2000: 28;
Westbrook ym. 2011: 371.)
5.4
Magneettikuvauksessa käytettävät tehosteaineet
Magneettikuvauksessa saatetaan joskus käyttää tehosteainetta (saatetaan puhua
myös kontrasti- tai varjoaineesta) esimerkiksi verekkyyden tutkimiseen, vaikka muuten
magneettikuvauksella saavutettava kontrasti ilman tehosteainettakin on yleensä riittävän hyvä. Magneettikuvauksessa käytettävät tehosteaineet ovat yleisimmin gadolini-
13
um-kelaatteja, jotka vastaavat farmakokineettisiltä ominaisuuksiltaan röntgentutkimuksissa yleisesti käytettäviä jodivarjoaineita. (Soimakallio ym. 2005: 75.)
5.4.1
Laskimonsisäiset tehosteaineet
Magneettikuvauksissa käytettävän laskimonsisäisesti annettavan gadolinium-pohjaisen
tehosteaineen määrä on hyvin pieni, eikä se yleensä aiheuta yliherkkyysreaktioita.
Magneettikuvauksessa käytettävä tehosteaine annostellaan potilaan painon mukaan,
yleensä annos on 0,2 ml/kg. Tehosteaine poistuu kehosta virtsan mukana. Jos potilaan
munuaiset toimivat normaalisti, gadoliniumin puoliintumisaika on alle 2 tuntia, jolloin 80
prosenttia gadoliniumista on erittynyt munuaisten kautta kolmen tunnin aikana. Jos
potilaan munuaisfunktio on alentunut, puoliintumisaika pitenee. Joskus gadolinium-pohjaisen tehosteaineen sijaan käytetään kudosspesifisiä tehosteaineita, jotka sitoutuvat proteiineihin ja voivat useammin aiheuttaa sivuvaikutuksia. (Westbrook ym.
2011: 380–382; Soimakallio ym. 2005: 75–76)
Erityistä varovaisuutta ja harkintaa on noudatettava munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden kohdalla, sillä heidän kohdallaan gadolinium-pohjaisen tehosteaineen
antoon liittyy nefrogeenisen systeemisen fibroosin (NSF) riski. Tehosteaineen käyttöön
tulee suhtautua varauksella myös maksansiirto-potilaiden kohdalla. NSF on vakava ja
hengenvaarallinen tauti, johon liittyy sidekudoksen muodostuminen ihoon, kontraktuurien (pitkäkestoisten tahdosta riippumattomien lihassupistus ja -kutistustilojen) ja nivelten vaikeiden liikerajoitusten synty. NSF-potilaille voi kehittyä myös muiden elinten
muutoksia, kuten keuhko-, maksa-, lihas- ja sydänmuutoksia. (Fimea 2009.) NSF on
hengenvaarallinen, parantumaton tila, jota voidaan lievittää, jos hoito aloitetaan välittömästi. Oireet kuitenkin alkavat yleensä vasta päivien tai jopa viikkojen kuluessa tehosteaineen annosta. (Westbrook ym. 2011: 380–383.)
5.4.2
Nivelensisäiset tehosteaineet
Magneettikuvauksissa käytetään laskimonsisäisen tehosteaineen rinnalla myös suoraan niveleen ruiskutettavaa tehosteainetta. Suoraan niveleen ruiskutettuna gadolinium-pohjainen hyvin laimea tehosteaineliuos (gadolinium-kelaatteja keittosuolaliuoksessa 1:200) antaa nivelelle paremman kontrastin paitsi nivelen sisäisiä myös nivelen ulkoisia vaurioita kuvattaessa. Suoraan nivelonteloon ruiskutettu tehosteaine venyttää
14
nivelrakoa antaen paremman näkyvyyden ja mahdollisuuden havaita pieniäkin repeämiä. Gadolinium-pohjaisella tehosteaineella voidaan erottaa pelkät turvonneet limapussit nivelonteloihin suorassa yhteydessä olevista nestekertymistä, jotka osoittavat
nivelen sisäisiä repeämiä. (Koskinen – Niemi – Kiuru – Mattila 2004: 2441–2442.)
Suoraan niveleen ruiskutettava tehosteaine annetaan steriilisti ultraääniohjauksessa.
Tehosteainetta voidaan ruiskuttaa olka-, lonkka-, ranne-, polvi-, nilkka- sekä kyynärniveleen. Suoraan nivelonteloon ruiskutetun tehosteaineen pitoisuus nivelessä laskee
nopeasti, sillä tehosteaine poistuu nivelestä aineenvaihdunnan mukana. Nivelensisäisesti ruiskutettu tehosteaine on pääasiallisesti hyvin siedetty. Lieviä haittavaikutuksia
ovat esimerkiksi paikallinen kipu pistokohdassa, pahoinvointi ja huimaus. (Koskinen
ym. 2004: 2442–2450; ACR 2015: 79.)
5.5
Magneettikuvaus ja raskaus
Tällä hetkellä ei ole tiedossa, että magneettikuvauksesta aiheutuisi haittavaikutuksia
sikiölle. Kuitenkin magneettikuvauksessa käytettävät fysiologiset mekanismit voivat
aiheuttaa potentiaalisen riskin sikiölle varsinkin ensimmäisen raskauskolmanneksen
aikana, jolloin solujen jakautuminen on aktiivisinta. Tästä syystä magneettikuvausta
pyritään mahdollisuuksien mukaan välttämään ensimmäisen raskauskolmanneksen
aikana. Magneettikuvaus voi tulla kyseeseen, jos ultraäänitutkimus ei anna riittävää
tietoa potilaan tai sikiön terveydentilasta, sillä ionisoivaa säteilyä käyttäviä kuvantamismenetelmiä tulee raskauden aikana välttää. Potilaan mahdollinen raskaana olo tulisi selvittää ennen magneettikuvausta ja raskaana olevan potilaan magneettikuvauksen
tarve tulisi ratkaista aina tapauskohtaisesti. Tutkimusten mukaan on mahdollista, että
gadolinium-pohjainen tehosteaine voi läpäistä istukan ja päästä lapsiveden kautta sikiön elimistöön. Koska ei ole tutkittua tietoa siitä, miten tehosteaine vaikuttaa sikiön elimistössä, raskaana olevan potilaan magneettikuvauksessa pyritään välttämään tehosteaineen käyttöä, ellei potilaan tila sitä vaadi. (Westbrook ym. 2011: 368.)
6
Venäjänkielinen väestö Suomessa ja Uudellamaalla
Venäjänkielistä väestöä on käytännössä aina asunut Suomessa. Tarkasteltaessa venäjänkielisiä on hyvä muistaa, että venäjän kielialue koostuu paitsi monista kansoista,
15
myös monista valtioista ja niiden osista. Suomen venäjänkielinen vähemmistö käsittää
monia eri kulttuureista ja eri etnisistä taustoista tulevia ihmisiä, joiden ainoa yhdistävä
tekijä on venäjän kieli. (ETENE 2004: 19–20; Novitsky 2015.) Siksi tässä työssä on
keskitytty kieleen eikä kansalaisuuteen. Jotta venäjänkielisten osuus koko Suomen ja
Uudenmaan väestöstä olisi helpompaa hahmottaa, on huomioitava myös koko väestö.
Seuraavassa on venäjänkielisten ja vieraskielisten asukkaiden lukumääriä ja prosenttiosuuksia vertailtu toisiinsa ja koko väestöön, niin Suomessa yhteensä kuin vain Uudellamaalla.
6.1
Vakituisesti Suomessa asuvan venäjänkielisen väestön määrä
Suomen virallisen tilaston (SVT) mukaan (ks. taulukko 1) vuonna 2005 Suomessa asui
yhteensä 5 255 580 asukasta. Näistä vieraskielisiä oli koko maassa yhteensä 144 334
asukasta, joista venäjänkielisten osuus oli 28 prosenttia eli 39 653 asukasta. Pelkästään Uudellamaalla asui vuonna 2005 yhteensä 1 452 083 asukasta. Näistä vieraskielisiä oli yhteensä 78 404 asukasta, joista venäjänkielisten osuus oli 23 prosenttia eli
17 669 asukasta.
Taulukko 1. Väestörakenne vuosina 2005 - 2014 kielen, iän ja sukupuolen mukaan (SVT 2015).
Vuonna 2014 SVT:n (ks. taulukko 1) mukaan Suomessa asui yhteensä 5 471 753 asukasta. Näistä vieraskielisiä oli koko maassa yhteensä 310 306 asukasta, joista venäjänkielisten osuus oli 22 prosenttia eli 69 614 asukasta. Pelkästään Uudellamaalla asui
vuonna 2014 yhteensä 1 603 388 asukasta. Näistä vieraskielisiä oli yhteensä 171 242
asukasta, joista venäjänkielisten osuus oli liki 19 prosenttia eli 32 324. Vaikka näyttäisi
siltä, että venäjänkielisten asukkaiden määrät olisivat prosentuaalisia lukuja tarkasteltaessa laskussa, on otettava huomioon, että muiden vieraskielisten asukkaiden määrä
on noussut tarkastelujakson aikana enemmän kuin venäjänkielisten asukkaiden. Venäjänkielisten osuus koko Suomen väestöstä on vuosien 2005 ja 2014 välillä vaihdellut
16
0,8 ja 1,3 prosenttiyksikön välillä. Uudenmaan vastaavat luvut ovat vaihdelleet 1 ja 2
prosenttiyksikön välillä.
SVT:n mukaan (ks. taulukko 2) kymmenen viime vuoden, vuosien 2005–2014, tarkastelujakson aikana venäjänkielisten määrä koko maassa on kasvanut tasaisesti noin 5–8
prosenttiyksikön verran vuosittain. Uudellamaalla venäjänkielisten asukkaiden määrä
on kasvanut tasaisesti noin 6–9 prosenttiyksikön verran vuosittain. Verrattaessa lähtötilanteeseen, vuoteen 2005, venäjänkielisiä asui koko maassa kymmenen vuoden tarkastelujakson lopussa, vuonna 2014, liki 76 prosenttia enemmän. Vastaavasti verrattaessa lähtötilanteeseen, vuoteen 2005, venäjänkielisiä asui Uudellamaalla kymmenen
vuoden tarkastelujakson lopussa, vuonna 2014, jo lähes 83 prosenttia enemmän.
Taulukko 2. Venäjänkieliset ja vieraskieliset koko maassa sekä Uudellamaalla (SVT 2015).
venäjänkieliset
koko maa
venäjänkieliset
yhteensä
nousu % edell.
verrattuna
nousu % v. 2005
verrattuna
venäjänkieliset
uusimaa
venäjänkieliset
yhteensä
nousu % edell.
verrattuna
nousu % v. 2005
verrattuna
vieraskieliset
koko maa
vieraskieliset
yhteensä
nousu % edell.
verrattuna
nousu % v. 2005
verrattuna
vieraskieliset
uusimaa
vieraskieliset
yhteensä
nousu % edell.
verrattuna
nousu % v. 2005
verrattuna
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
2012
2013
2014
39653
42182
45224
48740
51683
54559
58331
62554
66379
69614
6
7
8
6
6
7
7
6
5
6
14
23
30
38
47
58
67
76
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
2012
2013
2014
17669
18907
20549
22139
23470
24891
26693
28706
30570
32324
7,0
8,7
7,7
6,0
6,1
7,2
7,5
6,5
5,7
7,0
16,3
25,3
32,8
40,9
51,1
62,5
73,0
82,9
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
2012
2013
2014
144334
156827
172928
190538
207037
224388
244827
266949
289068
310306
8,7
10,3
10,2
8,7
8,4
9,1
9,0
8,3
7,3
8,7
19,8
32,0
43,4
55,5
69,6
85,0
100,3
115,0
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
2012
2013
2014
78404
85689
94680
104087
113054
122102
133407
145894
158496
171242
9,3
10,5
9,9
8,6
8,0
9,3
9,4
8,6
8,0
9,3
20,8
32,8
44,2
55,7
70,2
86,1
102,2
118,4
Vastaava vertailu vieraskielisten yhteisestä osuudesta (ks. taulukko 2) koko maassa
kertoo, että vieraskielisten määrä on yli kaksinkertaistunut vuodesta 2005 vuoteen
2014. Uudellamaalla vuonna 2014 vieraskielisiä asui hieman yli 118 prosenttia enemmän kuin vuonna 2005. Tästä nähdään, että venäjänkielisten asukkaiden lukumääräisen kasvun kehityksen keskittyminen Uudellemaalle on ollut hieman muuta maata run-
17
saampaa. Sama trendi on havaittavissa vieraskielisten osuuksissa Uudellamaalla. Venäjänkieliset ovat viimeisen kymmenen vuoden tarkastelujakson aikana olleet Suomen
suurin kielivähemmistö. Heidän jälkeensä suurimpia kielivähemmistöjä ovat tällä hetkellä eestin- eli vironkieliset (46 195), englanninkieliset (16 732) ja somalinkieliset
(16 721). (SVT 2015.)
6.2
Venäjänkieliset suomalaisten terveydenhuoltopalveluiden asiakkaina
Suomalaisen sekä julkisen että yksityisen terveydenhuollon valmiudet vastaanottaa
vierasmaalaisia asiakkaita eivät ole pysyneet ajan tasalla ulkomaalaisväestön kasvun
kanssa. Suomalaisessa terveydenhuollossa ei ole kiinnitetty paljoa huomiota vieraiden
kulttuurien kohtaamiseen, vaan 1990-luvulla alkaneen laman myötä vähentyneet voimavarat on suunnattu toisaalle. Seurauksena on ollut väärinkäsityksiä ja erimielisyyksiä terveydenhuollon ammattilaisten ja vieraskielisten potilaiden välillä. (Toukomaa
2001: 13–15.)
Suomessa terveydenhuollon ammatilliseen koulutukseen ei tällä hetkellä kuulu merkittävissä määrin vieraiden kulttuurien tuntemusta, ja vastaanotolle saapuvilla vieraan
kulttuurin edustajilla ei välttämättä ole ymmärrystä suomalaisista tavoista. Tämä voi
johtaa molemminpuoliseen tyytymättömyyteen kommunikoinnissa. Selvitettäessä venäjänkielisten maahanmuuttajien suhtautumista suomalaiseen terveydenhuoltoon kokemukset ovat olleet paitsi kriittisiä myös ylistäviä. Johtuen kielellisistä ongelmista, lääkäreiden suhtautumista potilaisiin on kuvattu etäiseksi ja välinpitämättömäksi terveysasemilla. Erikoislääkäreitä on arvostettu yleislääkäreitä enemmän ja vakavien sairauksien hoitamista Suomessa on ihannoitu. Sairaaloiden korkeatasoinen varustus,
siisteys ja palvelut ovat tehneet vaikutuksen, ja luottamus suomalaiseen lääketeknologiaan on ollut vakaa. (Toukomaa 2001: 82–87.)
Moni venäjänkielinen asiakas on jo ennen vastaanotolle saapumista tiedostanut mahdollisen kieliongelman ja varautunut tähän hoitamalla itse paikalle tulkin tai kieltä osaavan tuttavan. Muutama on hakeutunut tietoisesti sellaisen lääkärin luo, joka on puhunut
myös venäjää. Itse kieli ja sen sanojen ja ilmaisujen ymmärtäminen ei ole ollut ongelma
vaan enemmän ovat hämmästyttäneet tavat ja käytännöt, miksi lääkäri toimi niin kuin
toimi tai miksi lääkäri käytti juuri tiettyjä sanoja. (Toukomaa 2001: 91.)
18
6.2.1
Monikulttuuriset lähtökohdat terveydenhuollossa
Suomi on kansainvälistynyt Euroopan unioniin liittymisen jälkeen ja tämä on tuonut
uusia haasteita terveydenhuoltoon. Monikulttuurisuuden käsite vaihtelee maailmanlaajuisesti – Suomessa se liittyy tavoitteeseen kasvattaa suomalaisista kielitaitoisempia ja
kansainvälisissä kontakteissa hyvin pärjääviä. Monikulttuuriseen asiakaspalveluun vaikuttaa negatiivisesti esimerkiksi kielitaidon puutteellisuus tai häpeä sen vähäisenkään
kielitaidon käyttämisestä. Terveydenhuollon toimipisteistä kuitenkin löytyy ohjeita yleisimpien vieraskielisten fraasien käyttöön. (Mulder 2013: 4–5, 10–12.)
Vieraskieliset ja erilaisesta kulttuurista tulevat ovat oikeutettuja yhdenvertaiseen kohteluun ja tarpeidensa mukaisiin terveyspalveluihin, kuten suomalaisetkin. Suomen lainsäädännön mukaan ihmisellä on oikeus tulla kuulluksi omalla kielellään itseensä liittyvissä asioissa, esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluita käytettäessä. Tarpeen vaatiessa hänelle on tarjottava ammattimaista tulkkauspalvelua. (Laki potilaan asemasta ja
oikeuksista 785/1992 § 2; ETENE 2004: 18, 31–32.)
Valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista (1129/2014 § 7) määrittää suomalaisen ammattikorkeakoulusta valmistuvan sosiaali- ja terveysalan koulutuksen käyneen
opiskelijan kielitaitovaatimukset. Tämän asetuksen mukaan ammattikorkeakoulusta
valmistuvan terveydenhuollon ammattilaisen on osattava molemmat kotimaiset kielet
ainakin kaksikielisillä alueilla, ja lisäksi vähintään yksi vieras kieli.
Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkintoihin Suomessa kuuluvat monikulttuuriset opinnot. Tutkintolinjasta riippuen vieraiden kieli- ja kulttuuriopintojen määrät
vaihtelevat. Toisen kotimaisen kielen lisäksi esimerkiksi röntgenhoitajien opetussuunnitelmaan kuuluu ammatillisen englannin opintojakso. Sen tavoitteena on taata koulutuksesta valmistuvalle röntgenhoitajalle eurooppalaisen viitekehyksen taitotasoa B2 vastaavat viestintätaidot. (Opetusministeriö 2006: 17, 61, 70; Metropolia 2015.)
6.2.2
Kommunikaatio- ja kieliongelmat terveydenhuollossa
Laissa potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992 § 3) määritellään, että jokaisella
Suomessa pysyvästi asuvalla henkilöllä on oikeus hyvään hoitoon. Tämä tarkoittaa,
että mahdollisuuksien mukaan potilaan äidinkieli on otettava hänen hoidossaan ja kohtelussaan huomioon. Tietoa on annettava ymmärrettävästi, jotta väärinkäsityksiltä väl-
19
tyttäisiin. Tämän työn luonteen mukaisesti pitäydymme röntgenhoitajien ammattiosaamista koskevissa asioissa.
Tulkin rooli tiedonvälittäjänä on erittäin tärkeä sekä hoidon toteutumisen että sen laadun kannalta, jos hoitohenkilökunta ei pysty kommunikoimaan potilaan omalla äidinkielellä. Tulkkaukseen liittyy arkielämässä kuitenkin monenlaisia ongelmia. Ammattitaitoista tulkkia ei usein ole saatavilla, kun sellaista tarvitaan. Tulkin suomenkielen taito ei
aina ole riittävä, eikä tällä välttämättä ole asiantuntemusta terveydenhuollon palveluista. Joskus saatetaan päätyä käyttämään tulkkina myös potilaan perheenjäsentä, jolloin
ei voida olla varmoja tulkkauksen tarkkuudesta ja puolueettomuudesta. (ETENE 2004:
31–32; Ståhl 2014.)
Sairaan tai pelokkaan potilaan omalla äidinkielellä saama ohjaus on ensiarvoisen tärkeää. Työryhmän jäsenet ovat huomanneet tämän myös omilla opiskeluidenaikaisilla
harjoittelukentillään. Väärinymmärryksen riski kasvaa, kun osapuolet puhuvat muuta
kuin äidinkieltään. Usein venäjänkieliset potilaat osaavat jonkin verran suomea, mutta
toivovat silti saavansa palvelua omalla äidinkielellään. Toisinaan venäjänkieliset potilaat ovat kokeneet tulleensa huonosti kohdelluiksi johtuen kielellisistä ongelmista. (Kaplina-Väliahdet 2006: 25–26.)
Työelämästä saamamme palautteen mukaan hoitoon hakeutuneita vieraskielisiä potilaita palvellaan ainakin näennäisen hyvin, jos hoitokieli on englanti. Pääasiassa hoitoalan ammattilaisilta puuttuu riittävä kielitaito palvella venäjänkielisiä potilaita ymmärrettävästi. Vastaavasti myös potilaan ymmärtäminen yhteisen kielen puuttuessa on ongelma. Magneettikuvauksen yhteydessä täytettävän esitietolomakkeen ymmärtämättömyys voi johtaa kuvauksen suorittamatta jättämiseen, jos turvallisuusasioista ei voida
varmistua. Toisinaan myös tulkkipalveluiden kanssa paikalle saapuva potilas saattaa
jäädä kuvaamatta, jos ei ole voitu varmistua potilaan ja hoitohenkilökunnan keskinäisestä ymmärryksestä. Myös tiedonannon puutteellinen ymmärtäminen magneettikuvaukseen liittyvistä asioista, kuten pitkä kesto ja ahtaus sekä kova meteli, on johtanut
uuden kuvausajan varaamiseen. (Ståhl 2014.)
20
7
Potilasohjauksen perusteet hoitotyössä
Terveydenhuollon piirissä asioivat ovat aikaisempaa kiinnostuneempia omaa terveyttä
ja terveydenhoitoa koskevista asioista. Tiedon tarpeen lisäännyttyä myös ohjauksen
rooli on kasvanut, ja siksi potilasohjaus on hoitotyössä tärkeässä roolissa. Potilasohjaus voi käsittää tiedonantamista, neuvontaa ja opetusta. Sitä voidaan toteuttaa suullisesti, kirjallisesti, yksilöllisesti tai ryhmäohjatusti, audiovisuaalisin keinoin sekä havainnollistamalla. Lähtökohdaksi tulisi aina ottaa potilaan oma tiedon tarve. Nykyään terveydenhuollossa potilaiden saama ohjaus on vähentynyt muun muassa ajallisten resurssien puutteen vuoksi. (Lipponen – Kyngäs – Kääriäinen 2006: 65–66; Lipponen
2014: 17–19.)
Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä (559/1994 § 15) sekä laki potilaan asemasta
ja oikeuksista (785/1992 § 5) velvoittavat röntgenhoitajia osana terveydenhuollon ammattihenkilöstöä antamaan potilaille tietoa heidän hoidostaan ja siihen liittyvistä asioista. Opetusministeriön (2006: 59–60) mukaan röntgenhoitajien tulisi olla kykeneviä vastaamaan potilaan yksilöllisestä ja turvallisesta ohjauksesta. Näiden lakien sekä Opetusministeriön mukaan röntgenhoitaja on velvollinen antamaan potilaalle riittävästi ja
ymmärrettävästi tietoa hänelle tehtävistä tutkimuksista ja niihin liittyvistä riskitekijöistä.
Röntgenhoitajan tulisi hallita potilaan ohjaus ja tiedonanto röntgen-, ultraääni- ja isotooppitutkimuksissa, magneettikuvantamisessa, sädehoidossa sekä erilaisissa toimenpiteissä. (Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 559/1994 § 5; Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992 § 3; Opetusministeriö 2006: 59–60.)
7.1
Kirjallinen potilasohjaus
Kirjallisen potilasohjauksen ensisijainen tavoite on vastata oikealla tiedolla potilasta
askarruttaviin kysymyksiin hänen sairauksistaan, hänelle määrätyistä tutkimuksista
sekä hoidosta ja tukea näin potilaan itsemääräämisoikeutta. Tiedon antamisessa kirjalliset potilasohjeet ovat tärkeä osa potilasohjausta, jotta potilas saisi tarvitsemansa tiedon ennen tutkimusta. Antamalla potilaalle kirjallista ohjausta pyritään välttämään väärinymmärryksiä, helpottamaan potilaan ahdistuneisuutta sekä lisäämään tietoa tutkimuksesta ja siihen valmistautumisesta. Kirjalliset potilasohjeet ovat tarkoitettu täydentämään suullista ohjausta, mutta ne voivat antaa potilaalle myös uutta tietoa. (Lipponen
ym. 2006: 65–66.)
21
7.1.1
Kirjallisen potilasohjeen sisältövaatimukset
Kirjallisten potilasohjeiden tulisi vastata hoitavan tai tutkivan yksikön sekä potilaan tarpeita. Hoitavan tai tutkivan yksikön potilasohjauksen tavoitteena on saada potilas toimimaan oikein ja ohjeiden mukaisesti siten, että hän saa oleellista tietoa hoidosta tai
tutkimuksesta. Potilasohjeita suunniteltaessa on otettava huomioon erilaisten potilasryhmien mahdolliset erityistarpeet (785/1992 § 5). Potilasohjeiden tulisi olla helposti
lähestyttäviä ja ymmärrettäviä niin sisällöltään, sanastoltaan kuin lauserakenteiltaan.
(Hyvärinen 2005: 1769; Lipponen ym. 2006: 67.)
Potilasohjeen alussa tulee käydä selkeästi ilmi, kuka on sen lukija ja kenelle ohje on
tarkoitettu. Jotta kaikkein olennaisin tieto ilmenisi tekstiä lukevalle heti alussa, on hyvä
aloittaa tärkeimmistä asioista ja edetä niistä vähemmän tärkeisiin. Hyvä potilasohje
etenee järjestelmällisesti ja loogisesti. Ohjeen tärkeimmät osat ovat pääotsikko ja väliotsikot, jotka kertovat lukijalle tekstin sisällöstä. (Lipponen ym. 2006: 67.)
Potilasohjeita kirjoitettaessa suositellaan välttämän passiivimuotoa. Ohjeissa tulee puhutella suoraan potilasta tai potilaan omaista, ja teitittelyn käyttäminen on soveliasta,
jolloin potilasohje tuntuu lukijalle henkilökohtaiselta. Potilasohjeen ei kuitenkaan tulisi
vedota tunteisiin (Lipponen 2014: 35). Potilasohjeissa on hyvä käyttää yleiskieltä. Vaikeiden termien ja tieteellisten sanojen käyttöä tulisi välttää. Lukemisen helpottamiseksi
sanaston yksinkertaistaminen kannattaa, sillä useimmiten potilas on maallikko, eikä
välttämättä ymmärrä monimutkaisia ilmaisuja. Potilasohjeen sanaston tulisi olla yhdenmukainen. Myös lauserakenteiden lyhyenä pitäminen auttaa asian ymmärtämisessä. Suosituksena on maksimissaan 15 sanaa sisältävät virkkeet. (Lipponen ym. 2006:
67, 69; Bolejko – Sarvik – Hagell – Brinck 2008: 97; Aldridge 2004: 375–376.)
Potilasohjeessa ovat hyvin tärkeässä asemassa oikeinkirjoitus ja kielioppi. Kirjoitus- ja
välimerkkivirheitä vilisevä teksti ei herätä lukijassa luottamusta ja se voi myös vaikeuttaa kyseessä olevan asian ymmärtämistä. Potilasohje on hyvä tarkistuttaa toisella henkilöllä kielioppi- ja välimerkkivirheiden välttämiseksi. Kielioppiasioissa apua löytyy Kotimaisten kielten keskuksesta (kotus.fi). (Hyvärinen 2005: 1772.)
Potilasohjeissa voidaan käyttää kuvituskuvia. Kuvituskuvat saattavat kuitenkin aiheuttaa hämmennystä potilaissa, elleivät ne ole todella selkeitä ja yksinkertaisia. Kuvat
saattavat olla potilaiden mielestä harhaanjohtavia. Myös kuvien ja potilasohjeen väri-
22
maailma saattavat vaikuttaa potilasohjeen tulkintaan. Mustavalkoinen potilasohje on
siksi suositeltava. (Bolejko ym. 2008: 99; Lipponen ym. 2006: 68.)
Magneettikuvauksista kertovassa kirjallisessa potilasohjeessa tulisi olla tietoa yleisesti
magneettikuvauksesta, esitietolomakkeesta, kontraindikaatioista sekä turvallisuuteen
liittyvistä asioista magneettikenttään mentäessä. Potilasohjeessa on hyvin tärkeää tuoda esille tieto liikkumattomuudesta, voimakkaasta metelistä kuvauksen aikana, puhe-,
kuulo- ja näköyhteyksistä, soittokellosta sekä kuulosuojaimista. Lisäksi ohjeessa olisi
hyvä käsitellä myös potilaan asettelua, kuvauksen keskimääräistä kestoa, potilaan
mahdollisuutta kuunnella musiikkia, mahdollista kuvauksen aikaista tehosteaineen tarvetta, vaatetusta sekä yleisellä tasolla kertoa magneettikuvauslaitteesta ja kuvanmuodostuksesta. (Bolejko 2008: 97–98.)
Potilasohjetta on hyvä testata ennen varsinaisen tuotoksen julkaisua. Vaikka lääkärit ja
hoitajat ovat hyvä kohderyhmä potilasohjeen toiseksi silmäpariksi ja tarkistamaan potilasohjeen sisällön oikeellisuuden ja paikkansapitävyyden, niin vasta oikeilla potilailla
suoritettu testaus kertoo potilasohjeen toimivuudesta. (Aldridge 2004: 375–376.)
7.1.2
Kirjallisen potilasohjeen ulkoasuvaatimukset
Hyvä ulkoasu tuo potilasohjeen sisällön paremmin esille. Kun teksti ja kuvat ovat hyvin
aseteltuja, potilasohje on houkutteleva. Kirjoittajan kannattaakin kiinnittää erityistä
huomiota tilankäyttöön. Potilasohjeen ei tule olla liian täynnä tekstiä tai kuvia. Väljyys
lisää luettavuutta ja korostaa rauhallista ilmettä. Täyteen kirjoitettu potilasohje voi olla
hyvin sekava ja hankala lukea. Hyvän potilasohjeen pituutta ei voi suoraan määritellä.
Liian pitkä ohje voi olla luotaantyöntävä, mutta liian lyhyt jättää vastaamattomia kysymyksiä lukijalle. Yleinen mielipide kuitenkin on, että lyhyt ohje on lukijalle mielekäs.
(Lipponen ym. 2006: 68.)
Hyvän potilasohjeen tulisi olla mustalla tekstillä kirjoitettu valkoiselle mattapintaiselle
pohjalle, fonttikoko on tavallisesti 12 ja käytettävänä fonttina mielellään Arial tai Times
New Roman. Tekstiä lihavoimalla voidaan korostaa potilasohjeen tärkeimpiä asioita.
Suuraakkosin voidaan kirjoittaa otsikoita, mutta muutoin niiden käyttämistä tulisi välttää. Tekstin vasen reuna tulisi tasata vasempaan marginaaliin tai sisennykseen. Tekstin oikeaa reunaa ei tarvitse tasata. Otsikoilla ja väliotsikoilla on hyvä jaotella tekstiä.
(Aldridge 2004: 374–375; Lipponen ym. 2006: 68.)
23
7.2
Muu potilasohjaus
Potilasohjausta voidaan toteuttaa kirjallisen potilasohjauksen lisäksi myös suullisesti
joko yksilölle tai ryhmälle, havainnollistamalla tai audiovisuaalisin keinoin. Suullinen
potilasohjaus mahdollistaa potilaan ja hoitohenkilökunnan välisen vuorovaikutuksen.
Potilas saa tarvitsemaansa tukea, vastauksia kysymyksiinsä ja mahdolliset väärinkäsitykset pyritään oikaisemaan. Yksilöohjaus on todettu potilaan oppimisen ja ymmärtämisen kannalta ryhmäohjausta tehokkaammaksi, mutta se vaatii enemmän resursseja
hoitohenkilökunnalta. Toisaalta, ryhmäohjauksessa potilaat saavat toisiltaan tietoa ja
tukea. Suulliseen potilasohjaukseen yhdistetään usein myös esittävää ohjausta eli havainnollistamista. Havainnollistaminen auttaa potilasta ymmärtämään ja omaksumaan
annettua ohjausta käytännössä. (Lipponen 2014: 19–20, 34–35.)
Hoitotyössä hyödynnetään myös audiovisuaalisia keinoja, kuten video- ja äänitallenteita, tietokoneohjelmia ja internet-portaaleja. Ohjausta voidaan antaa myös puhelimitse.
Audiovisuaalisen potilasohjausmateriaalin työstäminen ja tuottaminen on hoitohenkilökunnan resursseja kuluttavaa, eikä sitä pidetä kovinkaan vaikuttavana ohjausmetodina.
Kuitenkin potilaat ja omaiset toivovat audiovisuaalista ohjausta suullisen ohjauksen
lisäksi, jotta he pystyisivät paremmin palauttamaan asioita muistiin ajasta ja paikasta
riippumatta. Audiovisuaalinen potilasohjaus vähentää kuormitusta hoitolaitoksissa.
(Jaakonsaari 2009: 20–21; Lipponen 2014: 35–36.)
8
Projektin toteutus
Projektimme lähti liikkeelle syksyllä 2014 aiheen jäsentämisellä ja alustavalla rajauksella, jolloin hahmottelimme opinnäytetyömme aihetta, teimme erilaisia taustaselvityksiä ja
pohdimme kriittisesti työmme tarpeellisuutta. Olimme yhteyksissä Töölön Mehiläisen
henkilökunnan kanssa ja kartoitimme alustavasti heidän toiveitaan ja tarpeitaan. Sähköposteja lähetettiin puolin ja toisin, ja kävimme muutaman kerran paikan päällä neuvottelemassa henkilökunnan kanssa. Pääsimme myös tutustumaan Töölön Mehiläisen
magneettiosaston toimintaan. Tulimme Töölön Mehiläisen henkilökunnan kanssa siihen
lopputulokseen, että projektimme on paitsi ajankohtainen ja mielenkiintoinen myös hyvin tarpeellinen ja perusteltu radiografian toimintaympäristössä. Teimme päätöksen
projektin toteutuksesta, ja Mehiläinen Kuvantaminen sitoutui projektin tilaajaksi.
24
Aiheen jäsentämisen jälkeen siirryimme opinnäytetyöprojektin suunnitelmavaiheeseen.
Kevätlukukauden 2015 aikana määrittelimme tarkemmin projektimme tarkoituksen,
tavoitteet ja työn sisällön, laajensimme teoriaosuutta ja pohdimme potilasohjeen sekä
esitietolomakkeen sisältö- ja ulkoasuvaatimuksia. Teimme tässä vaiheessa tilaajan
kanssa kirjallisen sopimuksen opinnäytetyön toteuttamisesta. Projektisuunnitelman
valmistumisen ja hyväksymisen jälkeen siirryimme suoraan projektin toteutusvaiheeseen.
Toteutusvaiheessa kesällä ja syksyllä 2015 syvensimme vielä teoreettista viitekehystä
ja selvitimme lisää potilasohjeen sisältö- ja ulkoasuvaatimuksia. Tuotimme ja käänsimme itse potilasohjeen ja esitietolomakkeen pilottiversiot ja testasimme niitä syksyn
aikana. Saamiemme palautteiden pohjalta teimme tuotokseen vielä tarvittavat muutokset. Lisäksi kirjoitimme projektityön raportin.
Projektin aikataulu jätettiin tarkoituksella väljäksi, sillä aloitimme projektin työstämisen
jo etuajassa ja teimme sitä muiden opintojen ohessa. Mehiläinen Kuvantamisen puolelta saimme hyvin vapaat kädet projektin työstämisen suhteen, eikä erillisiä aikataulu- tai
raportointivaatimuksia heidän puoleltaan ollut. Olimme kuitenkin tiiviisti sähköpostiyhteydessä työelämäohjaajiimme aina, kun tarvitsimme apua tai olimme siirtymässä projektissamme seuraavaan vaiheeseen. Lisäksi saimme työelämäohjaajiltamme kirjallisen arvion tuotoksistamme projektin päättyessä. Olimme myös säännöllisesti yhteydessä koulun puolella opinnäytetyömme ohjaajiin ohjaustapaamisten ja sähköpostiviestien muodossa.
8.1
Potilasohje ja esitietolomake
Opinnäytetyön tuotos on kirjallinen potilasohje magneettikuvaukseen tuleville venäjänkielisille aikuispotilaille. Potilasohjeen ensimmäisessä osiossa (liite 1) esitellään magneettikuvausta yleisesti ja annetaan valmistautumiseen ja magneettikuvauksen kulkuun
liittyviä yleisiä ohjeita. Kyseessä on siis magneettikuvausprosessin yleisesittely, eikä
erillisiä ohjeita kullekin kuvauskohteelle ole annettu. Ohjeen toinen osio muodostuu
potilaalle annettavasta esitietolomakkeesta (liite 2), jossa kartoitetaan potilaan leikkaushistoriaa, mahdollisia kehonsisäisiä vierasesineitä sekä muita magneettikuvauksen
turvallisuuteen mahdollisesti vaikuttavia tekijöitä. Potilasohje on ensisijaisesti tarkoitettu
lisäämään venäjänkielisen potilaan ymmärrystä tulevasta kuvauksesta sekä siihen liittyvistä turvallisuustekijöistä. Lisäksi tuotokset ovat tarkoitettuja venäjänkielisen potilaan
25
ja röntgenhoitajan kommunikaation apuvälineiksi, kun tulkkia ei ole syystä tai toisesta
paikalla. Näin ollen tarkoitus ei ole korvata ammattimaisen tulkkauksen tarvetta.
Sivutuotteena opinnäytetyöprosessista muodostuivat myös vastaavat suomenkielinen
potilasohje (liite 3) sekä esitietolomake (liite 4) magneettikuvaukseen. Potilasohje on
tarkoitettu lähinnä röntgenhoitajien käyttöön venäjänkielisen ohjeen rinnalle, mutta tarvittaessa sitä voidaan käyttää myös suomenkielisten potilaiden ohjauksessa esimerkiksi kuulovammaisten ohjauksessa.
Emme halunneet opinnäytetyössämme tuottaa röntgenhoitajille foneettisia lausumisohjeita, vaikka tällainenkin idea nousi jossain vaiheessa esiin. Koimme, että venäjän kielen lausuminen ja kirjoitus eivät ole helposti omaksuttavissa suomea äidinkielenään
käyttävällä henkilöllä ilman venäjän kielen perusteita. Halusimme välttää väärinymmärrysten riskin potilaan ja röntgenhoitajan välillä.
Itse potilasohjeen käännöstyö oli hyvin vaativa prosessi, vaikka ryhmäämme kuuluukin
äidinkielenään venäjää puhuva opiskelija. Halusimme kuitenkin toteuttaa venäjänkieliset tuotokset omin voimin käyttämättä kääntäjän palveluita. Suomenkieliseen potilasohjeeseen tulleita muutoksia oli haastavaa sisällyttää venäjänkielisen potilasohjeen sisään niin, että tekstin merkitys säilyi samana. Tuotoksien sisältöä ja kieliasua täydennettiin ja parannettiin prosessin aikana useaan otteeseen. Haasteita tuottivat kielelliset
ja kulttuuriset eroavaisuudet ilmaista asioita. Suoria käännöksiä oli tällöin mahdotonta
tehdä. On erittäin tärkeää, että venäjän- ja suomenkielinen esitietolomake ovat identtisiä keskenään, jotta röntgenhoitaja tietää esitietolomaketta tarkistaessaan, mitä potilas
on vastannut kysymyksiin. Pyrimme siihen, että venäjän- ja suomenkielistä potilasohjetta voisi käyttää rinnakkain, jotta röntgenhoitaja voisi tarvittaessa hyödyntää niitä ohjauksen tukena, esimerkiksi osoittamalla potilaalle tiettyä kohtaa potilasohjeessa.
Tarkastelimme kääntämisprosessin suunnitelmavaiheessa venäläisten sekä julkisten
että yksityisten kuvantamisyksiköiden internetsivuja. Emme juurikaan saaneet niistä
apua potilasohjeen tai esitietolomakkeen työstämiseen. Prosessin aikana venäjänkielisiä tuotoksia tarkastutettiin useaan otteeseen venäjänkielisillä henkilöillä, jotta sekä
sisältö että kielioppi olisivat selkeitä ja virheettömiä sekä maallikon silmin ymmärrettävissä. Alkuvaiheessa tuotoksiamme arvioivat venäjänkieliset hoitoalalla toimivat henkilöt. Heidän palautteidensa mukaisesti muokattuja tuotoksia luetutettiin Suomessa asuvilla venäjänkielisillä maallikoilla. Kaikki saamamme palaute otettiin huomioon ja havai-
26
tut puutteet korjattiin. Lopulliset tuotokset tarkisti myös Mehiläinen Kuvantamisen venäjää sujuvasti osaava radiologi sekä Töölön Mehiläisen magneettikuvantamisen henkilökunta.
8.2
Potilasohjeen ja esitietolomakkeen sisältö ja ulkoasu
Tekemässämme potilasohjeessa pyritään noudattamaan magneettikuvauksen yleistä
prosessia aloittaen esivalmisteluista, edeten itse magneettikuvaustapahtumaan ja tämän jälkeen potilaan jälkihoitoon sekä kuvauksen tulosten kuulemiseen. Esitietolomakkeessa pyritään huomioimaan mahdolliset magneettikuvauksen kontraindikaatiot ja
muut potilaan turvallisuuteen liittyvät asiat.
Alun perin olimme valmistautuneet toteuttamaan tuotoksen graafisen suunnittelun itse
ja osana projektia. Hahmottelimme erilaisia mainoslehtisiä ja esitteitä, jotka olisivat
toteutettu painettuina töinä. Perehdyimme lääketieteellisiin esitteisiin ja otimme niistä
mallia suunnitelmavaiheessa. Päätimme kuitenkin yhdessä Töölön Mehiläisen kanssa,
että tuotos on A4-kokoinen Word-tiedosto, joka on Lääkärikeskus Mehiläisen intranetistä helposti tulostettavissa ja jaettavissa potilaan yksilöllisten toiveiden ja tarpeiden mukaan.
Pyrimme siihen, että potilasohje sekä esitietolomake olisivat selkeitä ja helposti luettavia. Haasteita tuotti erityisesti tasapainottelu tärkeän tiedon paljouden ja tekstin luettavuuden välillä. Halusimme muun muassa pitää tekstikoon tarpeeksi isona, jotta myös
vanhempi potilas pystyisi lukemaan ohjetta vaivattomasti. Tavoittelimme selkeää kieliasua, täsmällisiä virkkeitä ja vältimme ammattitermistön käyttöä. Halusimme myös
mahdollisuuksien mukaan puhutella potilasta suoraan ja välttää passiivimuodon käyttöä. Venäjänkielistä lukijaa puhuteltaessa pyrimme välttämään käskymuotoja ja tiedostamaan kielellisen ilmaisun sävyerot. Kerromme myös, miksi potilasohjeessa annettujen ohjeiden huomioiminen ja noudattaminen on tärkeää.
Mielellämme olisimme mahduttaneet potilasohjeen yhdelle sivulle, mutta etenkin venäjänkielistä ohjetta työstäessä kävi nopeasti ilmi, että tämä ei ollut mahdollista, ellei sisältöä olisi karsittu rajusti. Tällöin koko potilasohjeen tarkoitus olisi kärsinyt, sillä röntgenhoitajan mahdollisuudet täydentää kirjallista ohjausta suullisella ohjauksella ovat
venäjänkielisen potilaan kohdalla rajalliset. Tällaisenaan potilasohje palvelee hyvin
tarkoitustaan, sillä potilas saa sen jo hyvissä ajoin ennen magneettikuvausta. Koimme,
27
että rauhassa etukäteen potilasohjeeseen tutustuminen palvelee jännittyneen ja pelokkaan potilaan tiedon tarvetta. Toisaalta esitietolomakkeen kohdalla halusimme turvallisuussyistä pysyä ehdottomasti yhden sivun mitassa.
Saimme tilaajalta vapaat kädet tuotosten visuaaliseen suunnitteluun. Pyrimme tuotoksissamme noudattamaan hyvän potilasohjeen ulkoasuvaatimuksia. Päädyimme kuitenkin käyttämään potilasohjeissa ja esitietolomakkeissa eri fontteja – potilasohjeissa Arial
ja esitietolomakkeissa Calibri – sillä Arial-fonttia käytettäessä esitietolomakkeesta olisi
tullut liian raskas ja vaikeasti luettava. Valitsimme suomenkielisiin tuotoksiin fonttikooksi 12, kun taas venäjänkielisissä tuotoksissa pitäydyimme fonttikoossa 11 kyrillisten
kirjainten suuremman koon vuoksi. Näin venäjänkielinen potilasohje saatiin pidettyä
kahden sivun mittaisena. Tuotoksien lopullinen ulkoasu tulee olemaan Lääkärikeskus
Mehiläisen linjausten mukainen, ja se toteutetaan Lääkärikeskus Mehiläisen omana
toimeksiantona siinä vaiheessa, kun tuotokset otetaan potilaskäyttöön.
9
Projektin arviointi
Opinnäytetyö käynnistyi yhden ihmisen ideasta ja kasvoi nopeasti neljän opiskelijan
projektiksi. Yhteistyökumppanin löytyminen sujui helposti syksyn 2014 aikana. Opinnäytetyön tuotososa haki muotoaan kesän ja alkusyksyn 2015. Lopulta potilasohjeet ja
esitietolomakkeet olivat ryhmän kaikkia osapuolia miellyttäviä ja riittävän kattavia takaamaan venäjänkielisen potilaan turvallisuuden magneettikuvaukseen tultaessa.
9.1
Eettisyyspohdinta
Röntgenhoitajan ammattietiikkaa ohjaavia keskeisiä periaatteita ovat ihmisarvo, turvallisuus sekä korkeatasoinen ammattiosaaminen. Röntgenhoitajien eettisten ohjeiden
mukaan röntgenhoitajan tulee hoitaa potilasta kunnioittavasti ja yksilöllisesti esimerkiksi
kulttuuritaustasta ja rodusta riippumatta. Työyhteisön jäsenenä röntgenhoitajalla on
vastuu radiografiatyön laadusta ja sen kehittämisestä. (Suomen Röntgenhoitajaliitto
2000: 2–3.)
Röntgenhoitajan tulee toimia myös sosiaali- ja terveysalalla yleisesti hyväksyttyjen eettisten toimintaperiaatteiden pohjalta. Näiden toimintaperiaatteiden mukaan röntgenhoi-
28
tajan toiminnan tulee olla potilaan ihmisarvoa ja perusoikeuksia kunnioittavaa, potilaan
edun mukaista, vuorovaikutteista, laadukasta ja vastuullista, jotta hyvän hoidon ja palvelun periaatteet voivat toteutua. Hyvään palveluun ja hoitoon kuuluu potilaan näkemyksen kuunteleminen ja arvostus. Nämä eettiset periaatteet tukevat toinen toisiaan
röntgenhoitajan päivittäisessä toiminnassa. (ETENE 2011: 5–7, 32.)
Tätä projektia varten ei haastateltu potilaita eikä tuotoksia testattu potilailla, joten eettistä ongelmaa ei tässä mielessä syntynyt. Koimme kuitenkin erittäin tärkeäksi sen, että
tuotosten oikeellisuus ja luotettavuus tarkistettaisiin vielä ennen käyttöönottoa. Tästä
syystä tuotoksia arvioivat Lääkärikeskus Mehiläisen venäjäntaitoinen radiologi sekä
magneettikuvantamisen henkilökunta. Tuotoksia näytettiin myös venäjänkieliselle yleislääkärille. Lisäksi koimme erittäin tärkeäksi sen, että tuotokset ovat nimenomaan maallikon silmin ymmärrettäviä. Tästä johtuen venäjänkieliset kontaktimme tarkastivat tuotosten kielioppia, helppolukuisuutta ja ymmärrettävyyttä useaan otteeseen projektin
aikana.
Kokemuksiemme mukaan lasten ohjaaminen radiografian toimintaympäristössä on
erittäin haastavaa ja vaatii erityisiä valmiuksia ja osaamista. Aikuisille tuotetut ohjeet
eivät ole mielestämme suoraan siirrettävissä lapsipotilaille. Usein lapsien magneettikuvaukset suoritetaan anestesiassa (Mehiläinen 2015e). Näistä syistä johtuen rajasimme
tuotoksemme koskemaan ainoastaan aikuispotilaita.
Tuotoksemme pohjautuvat hyvän potilasohjeen kriteereihin. Olemme työmme jokaisessa vaiheessa peilanneet potilasohjeiden kriteerejä sekä magneettiturvallisuuden vaatimuksia omiin tuotoksiimme. Luodessamme omien tuotoksiemme raameja tarkastelimme aiemmin tehtyjä tutkimuksia ja opinnäytetöitä. Näitä töitä pyrimme tarkastelemaan
neutraalisti ja kunnioittavasti, eettisten pelisääntöjen mukaisesti.
9.2
Tuotosten arviointi ja hyödynnettävyys
Luetutimme venäjänkielisiä tuotoksiamme Suomessa pysyvästi asuvilla venäjänkielisillä koulukavereillamme, ystävillämme ja tuttavillamme sekä venäläisillä eri alojen kontakteillamme. Saimme tuotoksistamme kirjallisia palautteita hieman yli kymmeneltä
henkilöltä. Palautteet keskittyivät luetun ymmärrettävyyteen ja kieliasun oikeellisuuteen.
Muokkasimme tuotoksiamme saamiemme palautteiden pohjalta.
29
”Lukasin […], ei korjattavaa tai lisättävää. Mutta tosiaan, mun korviin kaikki kuulosti
hyvältä, hienoa työtä!”
”It's very understandable and informative. Maybe some things could've been written
slightly different to sound even better but I think it is very good as it is at the moment,
no problem with understanding or politeness or anything.”
”[…] mun mielestä tosi selkeitä ja hyviä!”
”Ihan ymmärrettävät kaikki ja selkeä. Ei ollut mitään epäselvyyksiä tai ongelmia ymmärtää. Mitään lisäyksiä ei osata ehdottaa. Hyvältä vaikuttaa.”
Keräsimme Töölön Mehiläisen röntgenhoitajien anonyymejä mielipiteitä tuotoksiemme
sisällöstä ja toimivuudesta ja teimme kirjallisten palautteiden perusteella tarvittavat
muutokset. Saimme sekä hyvää että rakentavaa palautetta tuotosten sisällöstä sekä
käytettävyydestä. Etenkin tuotoksien selkeys ja asiasisältö saivat kiitosta.
”Potilasohjeeseen saatu hyvin tiivistettyä kaikki tarvittava, ja kieli on selkeää ja etenee
johdonmukaisesti. […] Esitietolomake toimii hyvin, kun sen juuri saa etukäteen lääkäriltä.”
”Potilasohje näyttää selkeältä ja käyty hyvin läpi asiat, joita tarvitsee tietää kuvaukseen
tullessa. Kysymyslomake hyvä.”
”Potilasohje on selkeä, helposti luettava ja kattava.”
”Sekä potilasohje että esitietolomake ovat asiasisällöltään hyviä ja kattavia.”
Saimme tuotoksistamme röntgenhoitajilta myös rakentavaa palautetta. Röntgenhoitajien huolenaiheina oli esitietolomakkeen erilaisuus jo olemassa oleviin suomen-, ruotsinja englanninkielisiin esitietolomakkeisiin verrattuna, sekä tuotosten käyttöönoton haasteet.
”Esitietolomake on erinäköinen kuin meidän suomi/englanti/ruotsi kaavakkeet. […]
Varmaan vain tottumiskysymys, mutta suosisin yhdennäköisyyttä!”
30
”Yhteisen kielen puute vaikuttaa lomakkeen käytettävyyteen käytännön työssä.”
”[…] potilasohje poikkeaa jonkin verran [Lääkärikeskus] Mehiläisen olemassa olevasta
esitteestä.”
Saamiemme palautteiden pohjalta teimme tuotoksiimme muutoksia. Muutosehdotuksia
tuli erilaisia. Lisäsimme palautteiden perusteella maininnan tehosteaineen kontraindikaatioista sekä korvatulppien käytöstä. Huomioimme myös venäjänkielisissä tuotoksissa, että potilas voi saada henkilökunnalta lisätietoa suomen ja englannin kielillä. Korostamme yhä, ettei tuotoksien ole tarkoitus korvata tulkkipalveluita. Mikäli potilaalla ilmenee mahdollisia kontraindikaatioita tai magneettikuvaustilanteessa on muita epäselvyyksiä, on ammattitulkin läsnäolo yhä tarpeellista. Sen sijaan tuotosten tarkoitus on
lisätä potilaan tietoa ja ymmärrystä magneettikuvantamisesta.
”Potilasohjeesta voisi jättää pois kohdan ”hiuskiinne”[...] Meillä ei ole ollut kertaakaan
ongelmia hiuskiinteen kanssa.”
”[…] jos pot[ilas] ei osaa täyttää englanniksi esitietoja ja soittaa siihen liittyen, niin millä
kielellä sen läpikäyminen onnistuu.”
”Kaikki asiakkaat eivät pidä korvakuulokkeista ja he haluavat korvatulpat.”
”Ohjeessa voisi olla tieto, että kysytään munuaisten toimintaa, jos annetaan varjoaine.”
Projektin tuotokset tulevat käyttöön Lääkärikeskus Mehiläiseen kansallisesti, jolloin ne
ovat hyödynnettävissä venäjänkielisten potilaiden ohjaamisessa kaikissa Mehiläinen
Kuvantamisen magneettikuvauksia tarjoavissa toimipisteissä. Tuotoksia ei päästy käytännön potilastyössä testaamaan ennen projektin valmistumista. Tuotokset ovat kuitenkin muokattavissa, mikäli niissä käyttöönoton jälkeen havaitaan korjausten tai päivittämisen tarvetta. Myös tuotoksien ulkoasu tulee olemaan Lääkärikeskus Mehiläisen linjauksien mukainen.
9.3
Oppimisprosessin arviointi
Tämä opinnäytetyöprojekti kirjallisine raportteineen sekä tuotoksineen oli mielestämme
mielenkiintoinen ja varsin ajankohtainen. Opinnäytetyöprojektin edetessä paransimme
31
ymmärrystämme magneettikuvantamisen turvallisuusasioista sekä monikulttuurisen
terveydenhuollon hoitohenkilökunnan ja potilaiden välisistä kieli- ja kulttuurieroista.
Ymmärryksemme laadukkaan ja asiakaslähtöisen potilasohjauksen tärkeydestä kasvoi
opinnäytetyöprojektin aikana huomattavasti. Tämän projektityön myötä ryhmätyöskentely- sekä raportointitaitomme kehittyivät. Myös yhteistyötaidot sidosryhmien kanssa
hioutuivat. Keskinäinen yhteistyö opinnäytetyöryhmän jäsenten kesken oli pääasiassa
saumatonta. Vaikka keskinäinen aikataulutus ja satunnaiset erimielisyydet projektin
sekä tuotoksen sisällöstä eivät aina menneet yksiin, saimme silti omannäköisemme
työn aikaiseksi.
Opinnäytetyö prosessina oli vaihtelevasti vaativa. Pyrimme jakamaan työtehtävät projektityöryhmän kesken kunkin opiskelijan vahvuuksien ja osaamisen mukaan. Jokainen
opinnäytetyöryhmän jäsenistä osallistui myös opinnäytetyön eri vaiheissa opinnäytetyöpajoihin. Jaoimme työpajat keskenämme niin, että pääsisimme kollektiivisesti monipuolisiin, projektiamme tukeviin työpajoihin kukin omien intressiensä mukaisesti. Käydyistä työpajoista kirjoitimme muistiinpanoja ja jaoimme ne pilvipalvelussa toisillemme,
jotta työpajoista saatu tieto ja osaaminen tavoittaisi jokaisen ryhmän jäsenen. Ryhmän
jäsenten välinen panostus opinnäytetyöhön oli silti toisistaan poikkeavaa. Opinnäytetyöryhmän neljän opiskelijan aikataulujen yhteensovittaminen keskenään oli ajoittain
haastavaa tai jopa mahdotonta. Selkeät tavoitteet projektin suunnan ja etenemisen
suhteen helpottivat kuitenkin aikataulussa pysymistä. Toteutimme alustavan tuotosten
käännöstyön jo kesän 2015 aikana, mikä piti projektin aikataulussa.
Projektin työvaiheet etenivät johdonmukaisesti opinnäytetyön ideasta aiheen jäsentämiseksi, ja edelleen suunnitelmavaiheen kautta varsinaiseen tuotosten ja kirjallisen
raporttiosuuden toteutukseen. Teoreettisen viitekehyksen sisältö laajeni ja syventyi, ja
prosessin edetessä sitä jäsenneltiin ja tiivistettiin. Prosessin aikana keskinäisistä sekä
projektin sidosryhmien kanssa pidetyistä tapaamisista pidimme pöytäkirjaa. Niiden
avulla pystyimme selkeyttämään työnjakoa sekä tarvittaessa palaamaan aikaisemmin
sovittuihin asioihin.
9.4
Itsearviointi
Olemme tekemästämme projektityöstä ja varsinkin sen myötä toteutetuista tuotoksista
– venäjän- ja suomenkielisistä potilasohjeista sekä esitietolomakkeista – todella ylpeitä.
Olemme panostaneet tähän projektiin paljon aikaa ja voimavaroja, kukin omien resurs-
32
siensa mukaisesti. Projektityön raporttiosuudesta löytynee vielä hiottavaa, mutta
olemme silti siihen erittäin tyytyväisiä. Pysyimme aikataulussa, vaikka opinnäytetyöryhmän jäsenet etenivät toisistaan poikkeavien lukujärjestyksien mukaisesti.
Ryhmädynamiikka hioutui projektin aikana toimivaksi. Pyrimme koko prosessin aikana
tukemaan ja kannustamaan toinen toisiamme silloin, kun motivaatio ja jaksaminen olivat vähissä. Vaikka kukin työsti projektia omien vahvuuksiensa pohjalta, niin silti autoimme auliisti toinen toisiamme.
10 Pohdinta
Terveydenhuollon henkilökunta kohtaa kielen ja kommunikaation ongelmia lähes päivittäin toiminnassaan monikulttuurisessa Suomessa. Olemme havainneet jo röntgenhoitajien koulutuksessa, että vaikka asia kyllä huomioidaan ja tavoitteet yksilöllisestä, erilaiset potilasryhmät ja kielivähemmistöt huomioivasta hoidosta ovat yleviä, tarjolla on kuitenkin hyvin vähän konkreettisia keinoja ja välineitä näiden tavoitteiden toteuttamiseen
muilla kuin ruotsin tai englannin kielellä. Voimavarojen vähyys ei ole vain rahallinen
ongelma vaan kyse on myös monipuolisen ja laadukkaan palvelun tarpeesta monikulttuurisessa Suomessa. Näitä ongelmia ei mielestämme yritetä motivoituneesti kehittää
yhteiskunnassamme.
Suomessa monikulttuurisen potilaan kohtaamisen ja asiakaspalvelun parantamisen
edellytyksinä on mielestämme kieliopinnot ja oman kielitaidon vahvistaminen. Ymmärtääksemme monikulttuurisuuden merkitys voidaan mieltää kuitenkin eri tavoin. Kokemuksiemme mukaan Suomessa monikulttuurisuutena ei esimerkiksi yleensä huomioida
kotoperäisiä saamelaisia, ruotsinkielisiä eikä venäjänkielisiä, vaan sillä tarkoitetaan
useammin juuri maahanmuuton kautta lisääntynyttä monikulttuurisuutta.
Terveysturismi ja terveysmatkailu ovat maailmanlaajuisesti tuottavaa liiketoimintaa. Ne
ovat yleistyneet myös Suomessa. Suomalaisten terveydenhuoltopalveluiden ostaminen
kiinnostaa, sillä suomalainen osaaminen terveydenhuollossa on huippuluokkaa globaalissa mittakaavassa. (EKSOTE 2013: 4–5; Ahlblad 2014.) Päädyimme kuitenkin rajaamaan terveysturismin varsinaisen opinnäytetyömme ulkopuolelle, sillä halusimme käsitellä ensisijaisesti Suomessa jo asuvia venäjänkielisiä. Koimme, että venäjänkielisten
Suomeen suuntautuvan terveysmatkailun trendistä eikä sen mahdollisesta pitkäaikai-
33
sesta vaikuttavuudesta suomalaisessa terveydenhuollossa ollut tarpeeksi luotettavaa
tietoa saatavilla. Emme myöskään halunneet työssämme ottaa kantaa siihen, mistä tai
minkä vuoksi venäjänkieliset potilaat ovat Lääkärikeskus Mehiläiseen magneettikuvauksiin hakeutuneet.
Omaa projektiamme vastaavia opinnäytetöitä on toteutettu aiemminkin eri kielillä radiografian toimintaympäristöön. Emme kuitenkaan omassa projektissamme halunneet
toteuttaa laajaa ohjevihkoa tai -kansiota, eikä se olisi ollut tilaajankaan toiveiden mukainen, sillä erilaisista potilaille annettavista ohjevihkoista ja -kansioista ollaan Lääkärikeskus Mehiläisessä luopumassa. Koemme oman työmme olevan helposti jaettavissa
ja tarpeen mukaan muokattavissa, ja siten tehokas työkalu potilaan ohjauksessa. Mielestämme työmme myös kiteyttää potilaan näkökulmasta tarpeellisen tiedon tiiviisti,
selkeästi ja helposti ymmärrettävästi. Koemme työmme yksinkertaisuuden toimivan,
sillä työ on tarkoitettu potilaille, joilla ei oleteta olevan aikaisempaa käsitystä lääketieteellisistä kuvantamismenetelmistä, jolloin liian yksityiskohtainen tiedonanto voisi
enemmän hämmentää kuin tiedottaa.
Tilaajaorganisaatio ilmaisi tarpeensa vastaavanlaisten tuotteiden laajemmasta käytöstä
radiografian toimintaympäristössä, esimerkiksi TT-kuvauksissa ja erilaisissa radiologisissa toimenpiteisissä. Lisäksi he haluaisivat, että vastaavia töitä toteutettaisiin myös
toisilla kielillä. Koemme, että vastaavanlaisille tuotoksille voisi olla kysyntää myös julkisen terveydenhuollon puolella.
34
Lähteet
ACR 2015. Manual on Contrast Media. ACR Committee on Drugs and Contrast Media.
Version 10. American College of Radiology. Verkkodokumentti.
<http://www.acr.org/~/media/ACR/Documents/PDF/QualitySafety/Resources/Contrast
%20Manual/2015_Contrast_Media.pdf/#page=79> Luettu 7.9.2015.
Ahlblad, Jaana 2014. Mutta tulevatko venäläiset potilaat? Lääkärilehden uutisia. Suomen lääkärilehti. Verkkodokumentti.
<http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?type=1/news_id=14884/Mutta+tulevatko+ven%
E4l%E4iset+potilaat?> Luettu 20.2.2015.
Aldridge, Michael D. 2004. Writing and Designing Readable Patient Education Materials. Nephrology Nursing Journal 31 (4). 373–377.
Bolejko, Anetta – Sarvik, Cathrine – Hagell, Peter – Brinck, Anita 2008. Meeting Patient
Information Needs Before Magnetic Resonance Imaging: Development and Evaluation
of an Information Booklet. Journal of Radiology Nursing 27 (3). 96–102.
EKSOTE 2013. Terveysmatkailu. Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri. Verkkodokumentti. <http://kokoushallinta.eksote.fi/Dynsote/kokous/20131642-3-2.PDF> Luettu
3.2.2015.
ETENE 2004. Monikulttuurisuus Suomen terveydenhuollossa. Valtakunnallinen terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta. Sosiaali- ja terveysministeriö.
ETENE 2011. Sosiaali- ja terveysalan eettinen perusta. Valtakunnallinen terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta. Sosiaali- ja terveysministeriö.
Fimea 2009. Suosituksia gadoliniumia sisältävien varjoaineiden käytöstä. Verkkodokumentti. Päivitetty 27.11.2009.
<http://www.fimea.fi/ajankohtaista/uutiset/1/0/suosituksia_gadoliniumia_sisaltavien_varj
oaineiden_kaytosta> Luettu 18.3.2015.
Haatainen, Sonja – Saarimaa, Anna 2010. Ohjekansio magneettitutkimukseen tulevalle
aikuispotilaalle Seinäjoen Keskussairaalaan radiologian yksikköön. Opinnäytetyö.
Tampere: Tampereen ammattikorkeakoulu. Radiografian ja sädehoidon koulutusohjelma.
Huurto, Laura – Toivo, Tim 2000. Terveydenhuollon laadunhallinta – magneettitutkimukset ja niiden turvallisuus. Lääkelaitoksen julkaisusarja 1/2000. Lääkelaitos.
Helsinki. Luettavissa myös sähköisesti osoitteessa
<http://www.valvira.fi/files/tiedostot/l/h/LH-2000-1_magneettitutkimukset.pdf> Luettu
13.11.2014.
Hyvärinen, Riitta 2005. Millainen on toimiva potilasohje? Hyvä kieliasu varmistaa
sanoman perillemenon. Katsaus. Duodecim 121 (16). 1769–1773.
Jaakonsaari, Marjo 2009. Potilasohjauksen opetus hoitotyön koulutusohjelmassa –
Hoitotyön opettajien käsityksiä. Pro gradu -tutkielma. Turku: Turun yliopisto.
Lääketieteellinen tiedekunta. Hoitotieteen laitos.
35
Kaplina-Väliahdet, Olga 2006. Olemme erilaisia. Venäläiset maahanmuuttajanaiset
terveydenhoitajan vastaanotolla. Opinnäytetyö. Helsinki: Diakonia Ammattikorkeakoulu.
Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusala. Terveydenhoitajan koulutusohjelma.
Kontto, Irja – Pitkänen, Anni 2010. Venäjänkielinen potilasohje mammografiakuvaukseen. Opinnäytetyö. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. Radiografian ja sädehoitotyön koulutusohjelma.
Koskinen, Seppo – Niemi, Pekka – Kiuru, Martti – Mattila, Kimmo 2004. Magneettiartrografia. Katsaus. Duodecim 120 (20). 2441–2451.
Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992. Annettu Helsingissä 17.8.1992.
Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 559/1994. Annettu Helsingissä 28.6.1994.
Lehtinen, Tiina – Rinta-Kiikka, Irina – Ryymin, Pertti 2008. Turvallinen työskentely
magneettikuvantamisessa. Pirkanmaan sairaanhoitopiirin julkaisuja 12/2008. Tampere:
Tampereen yliopistollinen sairaala.
Lipponen, Kaija 2014. Potilasohjauksen toimintaedellytykset. Väitöskirja. Oulu: Oulun
yliopisto. Lääketieteellinen tiedekunta. Terveystieteiden laitos.
Lipponen, Kaija – Kyngäs, Helvi – Kääriäinen, Maria (toim.) 2006. Potilasohjauksen
haasteet. Käytännön hoitotyöhön soveltuvat ohjausmallit. Pohjois-Pohjanmaan
sairaanhoitopiirin julkaisuja 4/2006. Oulu: Oulun yliopistollinen sairaala.
Mehiläinen 2015a. Yritystiedot. Verkkodokumentti.
<https://www.mehilainen.fi/yritysinfo/mehil%C3%A4inen-lyhyesti/yritystiedot?loc=40>
Luettu 19.3.2015.
Mehiläinen 2015b. Toimintaa ohjaavat arvot. Verkkodokumentti.
<https://www.mehilainen.fi/yritysinfo/strategia-ja-arvot/toimintaa-ohjaavatarvot?loc=40> Luettu 19.3.2015.
Mehiläinen 2015c. Kuvantamistutkimukset. Verkkodokumentti.
<https://www.mehilainen.fi/kuvantaminen?loc=40> Luettu 19.3.2015.
Mehiläinen 2015d. Täyden palvelun magneettikuvaukset Mehiläisen magneettirekassa.
Verkkodokumentti. <https://www.mehilainen.fi/magneettirekka?loc=40> Luettu
19.3.2015.
Mehiläinen 2015e. Magneettikuvaus on helppo ja kivuton tutkimus. Verkkodokumentti.
<https://www.mehilainen.fi/magneettikuvaus-helppo-ja-kivuton-tutkimus> Luettu
24.11.2015.
Metropolia 2015. Opetussuunnitelmat. Radiografian ja sädehoidon koulutusohjelma.
Verkkodokumentti. <http://opinto-opasops.metropolia.fi/index.php/fi/16183/fi/119/SR13K1/year/2012> Luettu 29.3.2015.
Mulder, Riikka 2013. Hoitotyöntekijöiden kulttuurinen kompetenssi. Pro
gradu -tutkielma. Tampere: Tampereen yliopisto. Terveystieteiden yksikkö. Hoitotieteen
laitos.
36
Mäntyharju, Erika – Siili, Terhi 2010. Monikulttuurisen asiakkaan kohtaaminen.
Opinnäytetyö. Tampere: Tampereen ammattikorkeakoulu. Kehittämisen ja johtamisen
koulutusohjelma.
Novitsky, Anita 2015. Venäjänkielisen asiakkaan kohtaaminen. Väestöliitto. Helsinki:
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Verkkodokumentti.
<https://www.thl.fi/fi/web/lastensuojelunkasikirja/tyoprosessi/erityiskysymykset/monikulttuurisuus/venajankielisen-asiakkaankohtaaminen> Luettu 14.9.2015.
Opetusministeriö 2006. Ammattikorkeakoulusta terveydenhuoltoon. Koulutuksesta
valmistuvien ammatillinen osaaminen, keskeiset opinnot ja vähimmäisopintopisteet.
Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2006: 24. Helsinki: Opetusministeriö.
Silfverberg, Paul 1998. Ideasta projektiksi − projektinvetäjän käsikirja. Helsinki: Edita.
Hallinnon kehittämiskeskus.
Soimakallio, Seppo – Kivisaari, Leena – Manninen, Hannu – Svedström, Erkki – Tervonen, Osmo 2005. Radiologia. Porvoo: WSOY.
Ståhl, Maarit 2014. Röntgenhoitaja. Mehiläinen Kuvantaminen. Töölön Mehiläinen.
Helsinki. Suullinen tiedonanto 17.11.2014.
Suokas, Mia 2008. Vieraskielinen terveydenhuollon asiakkaana. Pro gradu -tutkielma.
Tampere: Tampereen yliopisto. Terveystieteiden yksikkö. Hoitotieteen laitos.
Suomen Röntgenhoitajaliitto 2000. Röntgenhoitajan ammattietiikka. Eettiset ohjeet.
Verkkodokumentti. <http://www.suomenrontgenhoitajaliitto.fi/doc/eettisetohjeet.pdf>
Luettu 23.11.2015.
Suomen virallinen tilasto (SVT) 2015. Väestörakenne vuosina 2005–2014 kielen, iän ja
sukupuolen mukaan. Julkaistu 10.4.2015. Helsinki: Tilastokeskus. Verkkodokumentti.
<http://stat.fi/til/vaerak/tau.html> Luettu 7.9.2015.
Säteilyturvakeskus 2014. Magneettikuvaus. Verkkodokumentti. Päivitetty 18.12.2014.
<http://www.stuk.fi/sateilyn-hyodyntaminen/terveydenhuolto/fi_FI/magneettikuvaus/>
Luettu 30.1.2015.
Tahraoui, Riitta 2015. Kuvantamisen esimies. Mehiläinen Kuvantaminen. Töölön Mehiläinen. Helsinki. Sähköpostihaastattelu 23.3.2015.
Toukomaa, Tiina 2001. Venäjänkielisten maahanmuuttajien terveys- ja
sairauskäsitykset sekä suhtautuminen suomalaiseen terveydenhuoltoon. Pro
gradu -tutkielma. Helsinki: Helsingin yliopisto. Humanistinen tiedekunta. Kulttuuriantropologian laitos.
37
Valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista 1129/2014. Annettu Helsingissä
18.12.2014.
Westbrook, Catherine – Roth, Carolyn Kaut – Talbot, John 2011. MRI in practice 4th
Edition. West Sussex: Wiley-Blackwell.
Liite 1
1 (2)
Venäjänkielinen potilasohje
Liite 1
2 (2)
Liite 2
Venäjänkielinen esitietolomake
Liite 3
1 (2)
Suomenkielinen potilasohje
Liite 3
2 (2)
Liite 4
Suomenkielinen esitietolomake
Fly UP